On ihme, jos olet joskus kuullut nimen David Emmanuel Daniel Europaeus.

Ihme on myös, jos et ole koskaan kuullut tai käyttänyt sanoja eduskunta, harrastus, ilmansuunta, mielikuvitus, johtaja, tilavuus, keräilijä, kunta tai varasto.

Nuo kaikki sanat ovat Europaeuksen keksimiä, tai ainakin hän on ne ensimmäisen kerran suomen kielen historiassa kirjoittanut.

Europaeuksen jäljiltä meillä on edelleen käytössä yli 200 sanaa.

Vieraalta kalskahtavasta sukunimestään huolimatta D. E. D Europaeus oli supisuomalainen. Hän syntyi 200 vuotta sitten 1.12.1820 maalaispitäjässä Savitaipaleella Etelä-Karjalassa, noin 40 kilometrin päässä Lappeenrannasta.

Ilman Europaeusta Taru sormusten herrasta -trilogian kirjoittaja J. R. R Tolkien ei olisi ikinä kirjoittanut esikoisteostaan The Story of Kullervo, eikä Jean Sibelius olisi säveltänyt Kullervo-sinfoniaansa. Elias Lönnrotin Kalevala olisi nykyistä ohuempi.

Europaeusta on mahdotonta kuvata lyhyesti. Hän oli mukana kaikkialla: suomen kielen puolestapuhuja, sanomalehtimies, isänmaallisuusaktivisti, arkeologi, muinaistieteilijä, mykkäkoulun opettaja, sanakirjamies, matemaatikko. Hän oli eläinsuojelija vuosikymmeniä ennen kuin yhtään eläinsuojeluyhdistystä oli edes perustettu.

Pienestä maalaiskylästä on 200 vuotta sitten kasvanut mies, jonka jälki kuuluu elämässämme päivittäin, mutta jota ei tunne juuri kukaan.

Innostui kaikesta

Noin 3 400 asukkaan Savitaipaleen kunnan keskustaajama näyttää hyvin samanlaiselta kuin moni muukin suomalaistaajama. Pari kauppaa, ravintola, useita pikkuliikkeitä, kirjasto, palokunta ja kunnantalo.

Muutaman sadan metrin päässä keskustasta sijaitsee komea Olkkolan kartano. Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan vanha kartanon rakennus, jossa Europaeus syntyi. Hänen isänsä oli Savitaipaleen kirkkoherra ja äiti puolestaan pappilan karjapiika.

Kotona puhuttiin suomea, ja siellä oli paljon monenkielistä kirjallisuutta, jota Daniel-poika ahnaasti luki.

Nyt Olkkolan kartanon vieressä on pieni Europaeus-museo. Sisällä isossa vitriinissä on Europaeuksen kirjoittamia oppikirjoja sekä Suometar-lehti, jota Europeus julkaisi. Seinillä on karttoja ja muistoja Europaeuksen matkoilta.

Takaseinän vitriinissä on kaksi Europaeuksen löytämää ihmisen pääkalloa, joista oppaani on luvannut kohta kertoa.

Pääkallojen vieressä olevassa naulassa roikkuu kaavio, jonka avulla voi opetella suomen kielen äänteitä.

– Tämän taulun avulla kuuromykille opetettiin, missä asennossa suun täytyy olla, jotta tietty äänne saadaan aikaiseksi, kertoo Savitaipaleen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Eila Kajanus-Jurvanen.

Tämä Europaeuksen vuonna 1857 laatima äännekuvasto oli Suomessa ainutlaatuinen, sillä ennen Europaeusta kuuromykille ei edes yritetty opettaa puhetta.

Omana aikanaan Europaeus ei kiitosta taulusta saanut, vaikka lukemattomat kuuromykät pääsivät sen avulla edes jollain tavalla kieleen kiinni. Kuvasto oli käytössä vuosikymmeniä – seuraava ilmestyi yli 100 vuotta myöhemmin.

– Europaeus oli siinä mielessä erikoinen persoona, että hän aina innostui kaikesta uudesta. Hänen kestävyytensä työn loppuun saattamisessa ei kuitenkaan aina ollut kovin hyvä, kertoo Eila Kajanus-Jurvanen.

J. R. R. Tolkienin innoittaja

Kun Europaeus innostui kansanperinteestä, hän hakeutui tietysti Elias Lönnrotin seuraan. Europaeusta 18 vuotta vanhempi Lönnrot ei enää jaksanut lähteä keräämään runoja, vaan laittoi innokkaan Europaeuksen asialle.

Lopulta Europaeus keräsi viidellä matkallaan muistiin 53 000 runosäettä, mikä on paljon enemmän kuin Lönnrot yli kymmenellä keruumatkallaan. Kalevalassa onkin enemmän Europaeuksen kuin Lönnrotin keräämiä runoja.

Elias Lönnrotin koostama Vanha Kalevala oli ilmestynyt vuonna 1835. Sen jälkeen Lönnrot suunnitteli siitä uutta, entistä laajempaa painosta. Europaeus viestitti Lönnrotille, että Kalevalan uutta painosta tulee viivästyttää, sillä hän uskoo Inkerissä eli nykyisen Pietarin ympäristössä olevan vielä paljon ainutlaatuista runoutta.

Samana vuonna Europaeus lähtikin neljännelle keruumatkalleen Inkeriin. Sillä matkallaan hän teki löydön.

– Lönnrot ei ollut siellä ikinä käynyt, eikä hän uskonut sieltä löytyvän mitään suomalaista runoutta. Kuinka ollakaan, sieltä Europaeus löysi kaikki Kullervo-runot. On Europaeuksen ansiota, että Kullervo-runot ovat nyt Kalevalassa, sanoo Eila Kajanus-Jurvanen.

Europaeuksen keräämät Kullervo-runot päätyivät vuonna 1849 syntyneeseen Uuteen Kalevalaan, joka on juuri se teos, mitä nykyisin Kalevalana luemme.

Juuri Kullervo on innoittanut lukuisia taiteilijoita mestarillisiin töihin. Yksi heistä on kirjailija J.R.R. Tolkien, jonka teokset Taru Sormusten herrasta ja Hobitti ovat levinneet ympäri maapallon.

Tolkien oli äärimmäisen kiinnostunut suomen kielestä. Hän luki englanninkielisen Kalevalan, mutta ei pitänyt siitä. Niinpä hän opetteli suomen kieltä alkukielisen Kalevalan avulla. Tapaus valaisi Tolkienin niin, että sen vaikutus alkoi näkyä heti hänen tuotannossaan.

Tolkienin esikoisromaani The Story of Kullervo ilmestyi vuonna 1914. Se kertoo nuoresta miehestä, joka myydään orjaksi ja joka vannoo kostoa isänsä tappaneelle taikurille.

The Story of Kullervo ilmestyi suomeksi vuonna 2016 nimellä Kullervon tarina.

Kalevalasta ammentamiaan mytologisia aineksia J. R. R. Tolkien käytti myös muissa teoksissaan, niin Hobitissa ja kuin trilogiassa Taru sormusten herrasta.

Pölkäre ja pyörö

Europaeuksen aikaan 1800-luvulla suomenkielistä kirjallisuutta oli vielä hyvin vähän. Jo lapsena Europeus halusi, että suomalaisille tulee olla suomenkielistä kirjallisuutta ja oppikirjoja.

Aloittaessaan opiskelun Helsingin yliopistossa hän otti tehtäväkseen kääntää suomeksi geometrian oppikirjan. Sellaista ei vielä ollut olemassa.

Vuonna 1847 ilmestynyttä Mittauden Oppi-kirjaa varten Europaeus joutuikin keksimään koko joukon suomalaisia sanoja. Edelleenkin niistä ovat käytössä kehä, suunnikas, tilavuus ja parillinen.

Aivan kaikki sanat eivät kuitenkaan jääneet elämään. Ympyrän hän käänsi sanaksi pyörö. Lävistäjästä tuli keskeinen ja kuutiosta pölkäre.

Ruotsi–suomi-sanakirjaa varten Europaeus joutui kehittämään vielä enemmän uusia sanoja. Tosin kaikki eivät välttämättä ole Europaeuksen keksimiä, mutta hän on ensimmäistä kertaa suomen kielen historiassa tuonut ne esille.

Tällaisia ovat muun muassa enemmistö, harrastus, johtokunta, vety, osoite, pätevä, ulkomaalainen, valokuvaaja, viehättävä, väitöskirja, yhdyssana ja äänenkannattaja.

On laskettu, että Europaeus toi suomen kieleen yli 200 uutta sanaa.

Ihmisluiden kerääjä

Europaeus-museon vitriinissä odottaa näky, joka saa monen museovieraan hengityksen pysähtymään ainakin hetkeksi. Vitriinissä on kaksi aitoa ihmisen pääkalloa.

Ne ovat ajalta, jolloin Europaeus innostui muinaistieteestä. Runonkeruuretkien jälkeen hän teki seitsemän arkeologista tutkimusmatkaa, joista ensimmäisen 51-vuotiaana vuonna 1872. Matkat suuntautuivat pääasiassa Laatokan pohjoisrannoille.

Hän on edelleen ainoa suomalainen, joka on päässyt tutkimaan Laatokan kaakkoisosia.

Matkoillaan hän löysi hautakummuista esineitä, jotka nykyisin ovat museoissa eri puolilla maailmaa.

Mutta Europaeus ei niinkään ollut kiinnostunut esineistä, vaan luista ja erityisesti pääkalloista. Ajan hengen mukaisesti hän uskoi, että niiden avulla voidaan selvittää Euroopan ja Venäjän asutushistoriaa.

Eräässä kirjeessään Europaeus kertoi, että hänellä oli neljä Savitaipaleen hautausmaalta haettua pääkalloa. Myöhemmin tutkimusmatkojensä jälkeen hän kirjoittaa, että hänellä on pääkalloja vaikka kuinka paljon.

– Silloin oli muodissa kallonmittaus, jolla määriteltiin, kuuluvatko ihmiset pitkäkalloisiin tai lyhytkalloisiin. Sen perusteella yritettiin päätellä, mistä he ovat kotoisin, kertoo Savitaipaleen Europaeus-museosta Eila Kajanus-Jurvanen.

Kallotutkimuksillaan Europaeus päätteli, että ihmisten alkukoti on Afrikassa.

– Sille ajatukselle naurettiin ja todettiin vain, että onpas kummallinen mielipide, kertoo Kajanus-Jurvanen.

Kuuluisuutta vaille

1800-luvulla D. E. D Europaeusta pidettiin omituisena kulkijana, jopa rääsyläisenä. Omana aikanaan hän ei saanut hyväksyntää, eikä hän ole kuuluisa vieläkään.

– Europaeus oli itse vaatimattomuus eikä kohottanut itseään, sanoo kotiseutuneuvos Pertti Jurvanen, joka aikoinaan oli perustamassa D. E. D Europaeus -seuraa.

Myös Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko kertoo, miten Europaeusta ei omana aikanaan pidetty oikein minään.

– Lönnrot esimerkiksi oli arvostettu koleralääkäri ja sai siitä tunnustusta. Europaeus-parkaa sen sijaan pidettiin koleran tartuttajana ja kaivojen myrkyttäjänä. Mikä kohtalo lankeaa kellekin, tuumii Nirkko.

Nirkon mukaan Europeaus oli sen ajan etätyöläinen ja pätkätyöläinen. Hänellä ei ollut perhettä ja vaelteli ympäri maata työn perässä.

– Hän kirjoittautui yliopistoon, mutta opinnot eivät koskaan edenneet, kertoo Nirkko.

Arkistotutkija Juha Nirkko korostaa sitä, miten paljon Europaeus poikkesi aikalaisistaan. Oli aikansa anarkisti.

– Hän ei ihan noin vaan taipunut aikansa normeihin ja sovinnaisuuksiin. Häntä eivät pidätelleet maiden, maanosien tai kulttuurien rajat. Europaeus ei ollut rajoittunut ajattelija. Ehkä oli jopa liian rajoittamaton ja pitelemätön, pohtii Nirkko.

Savitaipaleelta koulutielle lähdettyään Europeaus oli milloin opettajana, milloin keräsi paikannimiä Pietarissa tai oli runonkeruumatkoilla. Hän saattoi olla Heinävedellä kotiopettajana, opiskelemassa Viipurissa tai Helsingissä. Saksassa hän kävi mielenosoituksessa.

Mutta synnyinseudulleen Savitaipaleelle hän palasi usein lomailemaan. Siellä hän kirjoitti muun muassa ruotsi–suomi-sanakirjaa ja tapasi sisartaan Charlottaa, joka myös oli innokas runojen kerääjä.

Keväällä 1884 Europaeus lähti Pietariin, jossa hän sairashuoneella saman vuoden syksyllä kuoli 63 vuoden iässä.

Europaeus haudattiin Pietariin. Muutaman viikon kuluttua jäännökset nostettiin esiin ja tuotiin Helsinkiin, jossa hänet 4.12.1884 laskettiin haudan lepoon Hietaniemen hautausmaalle muiden suurmiesten ja -naisten luokse.

Kuolon rauhaan on päässyt yksi maailman vaeltaja, jonka koko elämä on ollut levotonta etsimistä, rauhatonta hankkimista ja harrastamista. Hän eli kuin ilman lintu, huomispäivän tarpeita ajattelematta . Uusi-Suometar -lehden 23.10.1884 julkaisema uutinen Europeuksen kuolemasta

Pienet juhlat

Tiistaina 1.12.2020 tulee kuluneeksi 200 vuotta D. E. D. Europaeuksen syntymästä. Juhlavuodeksi Savitaipaleen kunta oli suunnitellut monenlaisia tilaisuuksia, mutta koronavuoden takia suurin osa niistä on peruttu.

Juhlapäivänä 1.12.2020 Savitaipaleella Europaeuksen patsaalla on pieni muistotilaisuus kello 12.

Perjantaina 3.12.2020 kello 18 Europaeuksen koulun pihalla otteita Europaeus-näytelmästä, joka tänä vuonna piti esittää. Lisäksi koululaisten ohjelmaa ja valoshow.

Artikkelin lähteenä on käytetty SKS:n vuonna 1988 ilmestynyttä teosta D. E. D. Europaeus – suurmies vai kummajainen

Lue seuraavaksi: Kalevalan Kullervo teki J. R. R. Tolkienista kirjailijan

Europaeuksesta lisää kansallisbiografiassa

Turun kaupunginteatteri ja Åbo Svenska Teater sulkevat ovensa uusien koronarajoituksien takia.

Teatterit peruuttavat kaikki esityksensä joulun aatonaattoon asti.

Keskeytyspäätöksen pohjana on Varsinais-Suomen koronakoordinaatioryhmän tänään tullut suositus. Lounais-Suomen Aluehallintovirasto tekee lisäksi keskiviikkona päätöksen rajoittaa yleisötilaisuuksia kymmeneen henkeen torstaista lähtien.

Turun kaupunginteatterin toimitusjohtaja Arto Valkaman mukaan Turun kaupunginteatterissa jää esittämättä noin 40 näytöstä. Osa esityksistä toteutetaan kuitenkin vielä esimerkiksi Facebookin livelähetyksinä.

Asiakkaisiin ollaan nyt yhteydessä, kertoo Valkama.

– Tässähän on keväältä valitettavan hyvä praktiikka jo meillä olemassa. Peruuntuneiden esitysten liput hyvitetään asiakkaille tai siirretään tuleviin näytöksiin, mikäli on sellaista ohjelmistoa, joka jatkuu keväällä.

Turun kaupunginteatteri etsii näyttelijöille korvaavia tehtäviä sulun ajaksi.

– Valmistelutyö tuleviin tuotantoihin jatkuu normaalisti. Markkinointiosastolla työt lisääntyy vaan tästä, kun kontaktoidaan asiakkaita ja harjoitukset kevään esityksiin jatkuvat normaalisti. Katsomme lisäksi osastokohtaisesti, että ne, jotka ovat suoraan näytöstyössä, niin löytävät muuta työtä tällä ajanjaksolla tai sitten he pitävät kertyneitä vapaita pois. Yhteistoimintaneuvotteluita ei tarvitse aloittaa, Valkama kertoo.

ÅST:n markkinointi- ja myyntipäällikön Niina Renströmin mukaan teatterilla oli valmistauduttu näytösten perumiseen pääkaupunkiseudun tavoin. Esittämättä jää kahdeksan näytöstä.

Myös ÅST ottaa yhteyttä lipun varanneisiin ja ostaneisiin asiakkaisiin.

Romano mirits on romanikieltä. Suomeksi se tarkoittaa romanihelmiä. Niistä koostuu Ylen Radio 1:ssä kerran viikossa kuultava samanniminen ohjelma.

Sitä on tehty jo neljännesvuosisata, mikä on radio-ohjelmalle pitkä ikä. Miriam Schwartz on toinen ohjelman toimittajista.

– Ihmisten tarinat ovat niitä helmiä.

Päätyössään opetushallituksen asiantuntijana Schwartzille kuuluvat romanien kieleen, kulttuuriin ja koulutukseen liittyvät kysymykset.

– Toimittajana olen saanut nostaa esille tärkeitä ajankohtaisia asioita ja saanut romanien ääntä kuuluviin. Se on ollut itsellenikin todella voimaannuttavaa.

Harvinaista kuultavaa romaneista

Ylen Romano mirits on lajinsa harvinaisuus. Se on ainoa valtakunnan mediassa säännöllisesti lähetettävä, romaneille suunnattu radio-ohjelma.

15 minuuttia kestävän ohjelman aikana kuullaan toimitettuja juttuja, joiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan.

Syksyn aikana radio-ohjelmassa on kuultu esimerkiksi rap- ja mustalaismusiikin eri vaikutteita yhdistävästä GG Caravan -yhtyeestä. Esillä ovat olleet myös romaneihin kohdistuvat ennakkoluulot, romanien evakkoaika sekä romaninuorten naiskuva.

– Ohjelmassa pitää puuttua vaikeisiinkin aiheisiin. Mitä enemmän niitä tuodaan esille, sitä varmemmin ne otetaan myös romaniyhteisössä puheeksi.

Romano miritsissä mielellään kerrotaan, jos romanitaustainen henkilö menestyy ja saa julkisuutta.

– Kun ihminen kertoo oman tarinansa; kompastumisistaan ja onnistumisistaan, hän pääsee lähelle kuulijaa. Toisten romanien esimerkki kannustaa ja auttaa eteenpäin elämässä, Miriam Schwartz sanoo.

Uutisia harvinaisella romanikielellä

Romaneja on Suomessa noin 10 000-12 000. Heistä arviolta vain kolmasosa osaa omaa kieltään.

Miriam Schwartz oppi erittäin harvinaisen romanikielen jo lapsena kotonaan. Hän opiskeli sitä lisää peruskoulussa ja lukiossa sekä omaksui romanikielen eri murteita.

– Vanha sukupolvi osaa romanikieltä, nuoret eivät. Kieli on vaarassa kadota, hän suree.

"Kieli on vaarassa kadota." Miriam Schwartz

Romano miritsin lähes joka jaksossa on lopuksi muutaman minuutin pituiset uutiset romanikielellä luettuna.

– Uutisissa saatetaan kertoa esimerkiksi, että Voice of Finlandissa on menestynyt romanilaulaja, tai kerrotaan tutkimuksesta, jonka aihe liittyy tavalla tai toisella romanien elämään, ohjelman tuottaja Maarit Lehtonen sanoo.

– Tuoreita koronauutisia emme pysty kertomaan, koska ohjelmamme tulee vain kerran viikossa.

Uutiset kääntää suomen kielestä Valfrid Åkerlund ja Miranda Vuolasranta.

– He tekevät äärimmäisen tärkeää ja vaikeaa työtä, Miriam Schwartz kehuu.

Romanikielen sanavarastosta puuttuvat useat suomenkielisissä uutisissa käytetyt sanat. Kääntäjät joutuvat keksimään uusia sanoja ja selittämään asioita kiertoteitse.

– Kieli on meille romaneille identiteetin vahvistaja. Itsetunto vahvistuu, kun kuulee radiossa tai televisiossa oman kansansa kieltä.

– Toivoisin, että kieltämme kuulisi tiedostuvälineissä nykyistä enemmän.

Romanikieliset uutiset voit kuunnella tästä. Uutiset ohjelman lopussa.

Pääväestölle "kurkistus kiehtovaan kulttuuriin"

Miriam Schwartzin mielestä Romano mirits on avartavaa kuunneltavaa myös pääväestölle.

– Ennakkoluulot ja asenteet kaatuvat ihmisten kohtaamisten avulla, ja radio on yksi väline siihen.

Ohjelman toinen toimittaja, Jaakko Laakso on samaa mieltä.

"Ohjelmalla on tärkeä tehtävä ennakkoluulojen murtajana." Jaakko Laakso

– Ohjelmalla on tärkeä tehtävä tiedon jakajana ja ennakkoluulojen murtajana.

– Se on kurkistus kiinnostavaan ja kiehtovaan kulttuuriin, joka on vuosisatoja pystynyt säilymään pääväestön puristuksessa, Jaakko Laakso sanoo.

Romano miritsin juhlavuoden kunniaksi kuullaan Jaakko Laakson toimittama, kaksiosainen presidentti Tarja Halosen haastattelu. Halonen iloitsee siitä, että romanit ovat kokemastaan syrjinnästä ja painostuksesta huolimatta säilyttäneet oman kielensä vuosisatojen läpi.

Ensimmäinen osa lähetettiin viikko sitten. Voit kuunnella sen tästä. Muut ohjelmat voit kuunnella Yle Areenasta täältä.

Koronapandemia on koetellut musiikkialaa poikkeuksellisen voimakkaasti, mutta vuoteen on mahtunut hyviäkin uutisia: kitaroiden myynti on ollut huipussaan.

Perinteiset kitaravalmistajat, kuten yhdysvaltalainen Fender, on kertonut tämän vuoden myynnin rikkoneen kaikki ennätykset.

Vuonna 2018 yrityssaneeraukseen joutunut Gibson puolestaan ei loppukesästä 2020 ehtinyt rakentaa tarpeeksi kitaroita vastaamaan valtavaa kysyntää, kertoo The New York Times.

Suomessa on huomattu sama ilmiö. Kitaraharrastus kukoistaa, ja soitinten myynti on selvässä kasvussa. Koronaeristäytymisen myötä soittoharrastukselle on löytynyt aikaa tavallista enemmän.

– Kitaroiden myynti on kasvanut räjähdysmäisesti etenkin aloittelijoiden keskuudessa, vahvistaa F-Musiikin tukkumyynnin esimies Pauli Ylhäinen.

– Vahvassa nousussa olevan kitaramyynnin lisäksi kaikkia soittimia on myyty tasaisesti, ja verkkokauppa on vilkastunut, kertoo F-Musiikin vähittäiskaupan johtaja Timo Sahlström.

Syksy ja joulu ovat perinteisesti vilkkainta aikaa soitinmyynnissä, mutta tänä vuonna kitarakaupoilla kävi kuhina jo kevään ja kesän aikana.

Myös ammattilaisten suosima Kitarapaja on saanut asiakkaikseen entistä enemmän harrastajia tänä vuonna, kun kitaransoiton aloittelijat ovat löytäneet sinne tiensä, kertoo kitaramyyjä Jaakko Kiikeri.

– Tämän vuoden heinä-elokuussa akustisten kitaroiden myynti oli selvästi parempi kuin vuotta aiemmin.

Uusi into oppia soittamaan kitaraa on maailmanlaajuinen ilmiö. Kitaroiden myynti on parhaillaan niin voimakasta maailmanlaajuisesti, ettei soittimia ehditä valmistamaan kysyntää vastaavaan tahtiin.

– Useilla merkeillä on ollut tänä vuonna toimitusvaikeuksia, Kiikeri kertoo.

Lue myös:

Korona pakotti soitonopettajatkin etätyöhön – erityisesti kitaran- ja pianonsoiton nettikurssien kysyntä kasvaa

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnot menivät tänä vuonna Anu Kaajalle, Helmi Kajasteelle ja Sini Silverille.

Anu Kaajan (s. 1984) romaani Katie-Kate (Teos) hämmentää palkintolautakunnan mukaan kovanaamaisenkin lukijan. Lautakunta kuvaa teosta provokatoriseksi pornoromaaniksi ja kysyy, miksi meidän pitäisi kiinnostua prinsessasatuja, julkkiskulttuuria ja nettipornoa sämpläävästä kollaasista? Anu Kaajan häiritseväksi luonnehditusta romaanista piirtyy palkintoperustelujen mukaan esiin vihainen, feministinen luokka- ja sukupuolianalyysi.

Helmi Kajasteen (s. 1986) pienimuotoinen esseeteos Rakenna, kärsi ja unhoita (Kosmos) yhdistää puolestaan arkkitehtuuria ja elokuvaa. Kahden eri taiteenalueen ilmiöt sulautuvat palkintolautakunnan mukaan yllättäviksi yhdistelmiksi ja vastakohdiksi.

Sini Silverin (s. 1987) esikoisteos Titaanidisko (Poesia) on runokokoelma, joka nauraa palkinnon perustelujen mukaan iloisesti modernismin minimalistisille hyveille. “Titaanidiskon oikkujen ja yllätysten runousoppi, mainiot metaforat, pitävät lukijansa lämpimässä syleilyssä alusta loppuun”, palkinnon tiedotteessa kerrotaan.

Kalevi Jäntin säätiön perustivat WSOY:n pääjohtaja, professori Jalmari Jäntti ja rouva Hildur Jäntti vuonna 1942 nuorena kuolleen poikansa muistoksi.

Palkinnoista päättivät kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko (pj.), valtiotieteen tohtori Anna Alanko, kriitikko Mervi Kantokorpi, professori Jyrki Nummi, kustantaja Touko Siltala ja runoilija, taiteilijaprofessori Saila Susiluoto.

“Brittihovista on tullut kansainvälistä saippuaoopperaa”, sanoo Anu Kaaja

Arkkitehdit Helmi Kajaste ja Anni Vartola keskustelevat arkkitehtuurista elämässä ja elokuvissa

Google on julkaissut tiedot kuluneen vuoden eniten katselluista YouTube-videoista Suomessa. Koronapandemia näyttää vaikuttaneen sekä videoiden katseluun että niiden sisältöihin.

Globaalisti internetissä vietetty aika on kasvanyt Googlen mukaan jopa 60 prosenttia korona-aikana ja myös nettivideoiden katselu on lisääntynyt.

Googlen mukaan YouTubeen ladattiin koronakeväänä kuusi kertaa enemmän kuin aiemmin sellaisia videoita, joissa tehdään asioita kotona. Myös joogaan liittyvien videoiden lataaminen kolminkertaistui.

Oulun tenoripoliisi lauloi itsensä suomalaisten sydämiin, myös viranomaisviestintä kiinnosti

Korona näkyy Suomen katselluimmissa YouTube-videoissa. Kymmenen suosituimman videon listalla kuudentena on THL:n valistusvideo koronavirukselta suojatumisesta ja kolmantena näyttelijä Antti Holman korona-ajan poikkeusoloille virnuileva huumorivideo.

Suosituimmaksi videoksi nousi kuitenkin Oulun poliisin vanhemman konstaapelin Petrus Schroderuksen tekemä lauluvideo, jossa Schroderus laulaa Oulun tyhjillä kaduilla ja luo uskoa tulevaan koronan keskellä.

Aiemmin myös Kansallisoopperassa työskennellyt tenoriääninen Schroderus palkittiin esityksestään poliisin hopeisella ansiomitalilla. Ylen haastattelussa Schroderus kertoi kärvistelleensä raskaan eroprosessin keskellä videon kuvaamisen aikaan.

Schroderuksen laulama kappale on ikivihreä neuvostoiskelmä Rakastan sinua, elämä. Senon säveltänyt Eduard Kolmanovski. Suomeksi laulua ovat esittäneet takavuosina muun muassa Kauko Käyhkö ja virolainen Georg Ots.

Suomen suosituimmista videoista yhdeksän kymmenestä suomalaisia

Kiinnostava yksityiskohta suosituimpien videoiden listassa on se, että yhdeksän kymmenestä ovat suomalaisten tekemiä.

– Suomalaiset pitävät suomalaisten tekemästä sisällöstä. Tämän vuoden top 10 -listalla on vain yksi ei-suomalainen video, Googlen markkinointipäällikkö Yacine Samb sanoo tiedotteessa.

Tässä Suomen suosituimpien YouTube-videoiden top 10 -lista vuonna 2020:

1. OulunPoliisi: Rakasta elämää - Uusi päivä koittaa vielä!

2. Lakko - MINECRAFT (musiikkivideo)

3. Antti Holma: Äiti ja Skaips-komferemssi

4. Mr. Tfue: 60 Days Build Millionaire Underground Swimming Pool House

5. Puolustusvoimat - Försvarsmakten - The Finnish Defence Forces: Taistelukenttä 2020, Slagfält 2020, Battlefield 2020

6. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Pieni teko, suuri vaikutus – suojaudu ja suojaa muita tartunnoilta

7. MTV Talent Suomi: Veronika, 8, laulaa oopperaa italiaksi, Talent Suomi, MTV3

8. Jaakko Keso – Yle Kioski: RIP JONNE aka MKDMSK 1997-2019

9. Putous: Musasketsi: Uusioperhe-laulu, 6. jakso, Putous 12. kausi, MTV3

10. ISMO: ISMO, Ja nimi oli

Lue lisää:

Oululainen tenoripoliisi laulaa uudella videolla tuodakseen toivoa koronan keskelle – "Tämän enempää sydämestä ei olisi biisi voinut tulla"

Kun miljoonat ihailivat poliisi Petrus Schroderuksen lauluvideota, mies itse kärvisteli eron keskellä – vanhoillislestadiolaisista kollegoista löytyi tuki

Onko sinulla kavereita, joilla on eri äidinkieli kuin sinulla? Tai puhutaanko perheessäsi useita kieliä?

Yle Mix perehtyy uudella videolla Suomen monikielisyyteen.

Jasmin tapaa matinkyläläiset muusikkopojat, joiden elämät pysyvät erillään, koska arki tapahtuu eri kielillä, suomeksi ja suomenruotsiksi.

Vieraileva juontaja, Nadde Hajbo Nyheteristä, kysyy kaksikieliseltä Jasminilta, millä kielellä irtoavat tunteikkaimmat huudot.

Yle Mixin videot ilmestyvät Youtubeen ja Yle Areenaan keskiviikkoisin ja perjantaisin. Voit seurata meitä myös Tiktokissa tunnuksella @ylemix.

Lue lisää:

"Kommentoi tuonne alle, jos sulla on juttuaiheita" – Yle Mix on uutispalvelu lapsille, katso ensimmäinen video Areenasta tai Youtubesta

Viime kesä oli festivaalien osalta ankea. Järjestäjät joutuivat perumaan tapahtuman toisensa jälkeen koronaepidemian takia.

Tulevasta vuodesta toivotaan toisenlaista.

– Siitä lähdetään, että ensi kesänä festareilla raikaa, sanoo Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä.

Hän kuvaa festivaalijärjestäjien tunnelmia varovaisen, myönteisen ja luottavaisen sekoitukseksi.

Tapahtumajärjestäjistä on tullut uutisten suurkuluttajia: he seuraavat herkeämättä koronatilannetta ja erityisesti rokotteen valmistumista.

– Seuraan tarkkaan rokoteuutisia. Ne luovat uskoa, että homma etenee hyvään suuntaan.

Samaa sanoo musiikkiyhtiö Fullsteam Agencyn toimitusjohtaja Tuomo Tähtinen.

"Uskomme vahvasti siihen, että kesäfestarit toteutuvat." Tuomo Tähtinen

– Viime viikkoisten rokoteuutisten ja asiantuntija-arvioiden jälkeen olemme positiivisemmalla mielellä kuin aikoihin. Uskomme vahvasti siihen, että kesäfestarit toteutuvat.

Fullsteam järjestää helsinkiläistä Sideways-tapahtumaa sekä on mukana Seinäjoen Provinssin organisaatiossa.

Lippulottoa ja ilmaisia festarimaskeja

Joulukauppaan festivaaleilla on omat täkynsä. Sidewaysillä (17.-19.6.2021) se on lippulotto. Jos nyt ostaa festivaalilipun ensi kesäksi, osallistuu samalla lottoarvontaan ja voi voittaa tapahtumaan viiden vuoden ilmaisen kestolipun.

Provinssi (1.-3.7.2021) piristää joululahjalippujen myyntiä maskikampanjalla. Kun ostaa festivaalilipun vuoden loppuun mennessä, saa halutessaan kaupan päälle Provinssi-kasvomaskin.

Ruisrock (9.-11.7.2021) puolestaan lämmittelee fanejaan pikkujoulutunnelmaan sosiaalisessa mediassa. Facebookissa ja Instagramissa kutsutaan viettämään Vuoden pisimpiä pikkujouluja virtuaalisesti.

Ohjelmassa on mainoksen mukaan musiikkivisoja, yllätyksiä ja ilottelua.

"Lippuja voi hankkia luottavaisin mielin"

Lippujen hintoja ei ole ensi kesälle nostettu, mutta edelleenkin festivaalilippu on arvokas hankinta vaikkapa joululahjaksi. Esimerkiksi kolmen päivän lippu Provinssiin maksaa 159 euroa.

Uskaltaako niitä jo ostaa ensi kesälle, kun tilanne on kuitenkin epävarma?

Tähtinen ja Niemelä vakuuttavat, että ehdottomasti.

– Ymmärrän, että moni sitä aprikoi, mutta lippuja voi hankkia luottavaisin mielin, Ruisrockin Mikko Niemelä sanoo.

– Totta kai tulevaisuus on epävarma, mutta kesä on kuitenkin aika kaukana, Tuomo Tähtinen lisää.

Jos tapahtuma jouduttaisiin kokonaan perumaan, ostaja saa rahansa takaisin.

– Jos niin ikävästi käy, että maailma on ensi kesänäkin koronasta sekaisin, samat lippukäytännöt kuin viime kesänä ovat edelleen voimassa, Mikko Niemelä muistuttaa.

Turvallisuus edellä ilman hölmöilyä

Tuomo Tähtisen mielestä lippujen palautusrumba on koronan seurauksista “pienin paha”.

– Suurin haasteemme on saada tapahtumat järjestettyä niin, että osallistuminen on kaikille turvallista. Mikäli se edellyttää lippujen kanssa puljaamista, niin se on pieni vaiva.

Myös Niemelästä turvallisuus on nyt ykkösasia.

– Yksikään festivaalijärjestäjä ei ole lähdössä hölmöilemään, vaan tekee kaikkensa turvallisuuden takaamiseksi.

Festivaalit myös seuraavat tilanteen kehittymistä yhdessä ja tekevät muutenkin yhteistyötä.

– Suomi on pieni maa, ja täällä ei kannata asettua poikkiteloin toisten festivaalien kanssa, ennemminkin pyritään siihen, että kaikki voittaa, Tuomo Tähtinen sanoo.

Artistit ovat jo lähtökuopissa

Festivaalien ohjelmistoja on julkistettu ennätyksellisen aikaisin. Moni viime kesälle sovittu artisti haluaa nyt lunastaa lupauksensa ja esiintyä faneilleen.

Jos jotain positiivista korona-ajasta haluaa festivaalien osalta löytää, niin esiintyjien saaminen on ollut järjestäjille poikkeuksellisen helppoa.

Promoottori Mikko Niemelä on huomannut, että artisteilla on kova nälkä päästä yleisön eteen.

– Artistit eivät malttaisi enää odottaa. Monella on koronan takia ollut todella pitkä keikkatauko. Edes kukaan kansainvälisistä artisteista ei ole vielä perunut.

Ulkomaalaisista Ruisrockin suosikkinimistä Niemelä mainitsee yhdysvaltalaisen rapin nousevan nimen DaBabyn, jonka on määrä esiintyä Suomessa ensimmäistä kertaa ensi kesänä.

Provinssin odotetuimpia kotimaisia esiintyjiä on Hassisen kone, jonka kesän ainoa festivaalikeikka on Seinäjoella. Lisäksi Provinssi kuuluu Sunrise Avenuen jäähyväiskiertueeseen ainoana festivaalikeikkana Suomessa.

Festivaalien ohjelmistoja ei ole vielä täysin lyöty lukkoon ja järjestäjien mukaan artistilisäyksiä on vielä luvassa.

– Kenelläkään ei ole tulevaisuutta paljastavaa kristallipalloa. Suunnittelemme Ruisrockia niin normaalisti kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista, promoottori Mikko Niemelä sanoo.

Lue myös: Festivaalikesää valmistellaan täydellä teholla – yli 20 artistia julkistaneen Provinssin Rumpunen: "Normihöyryllä tehdään, miksi ei tehtäisi"

Tapahtuma-alan yrittäjät ja taiteilijat kritisoivat jälleen rajusti alaa koskevia koronarajoituksia. Ympäri Suomea on viime päivien aikana annettu tiukkoja kokoontumisrajoituksia koronaepidemian hillitsemiseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiukensi tänään kokoontumisrajoituksia koskevaa suositustaan. Nyt myös koronaepidemian perustasolla oleville alueille on annettu suositus, että yli 50 henkilön kokoontumisia ei järjestettäisi.

Uudet päätökset ajavat alan entistä ahtaammalle. Useat tapahtumia järjestävät kuvailevat Ylelle tilannetta epäoikeudenmukaiseksi.

– Pidän erikoisena sitä, että ulkona 30 000 neliömetrin tilassa tapahtumaan sai päästää 20 henkilöä ja samaan aikaan keskustassa 100 neliömetrin kahviloissa on yli 50 ihmistä, hämmästelee valotaiteilija-yrittäjä Kari Kola.

Hän järjesti viikonloppuna Joensuussa tapahtumapuutarha Botaniassa valotaidetapahtuman. Joensuuta koski Itä-Suomen aluehallintoviraston antama tiukempi kokoontumisrajoitus.

Kola muistuttaa, että ulkotapahtuma oli suunniteltu täysin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen antamien hygienia- ja turvaohjeiden mukaisesti.

– Rajoitukset kohtelevat meitä tosi epäoikeudenmukaisesti, Kola toteaa.

Hän kertoo saaneensa hämmästyneitä kommentteja myös siitä, miten samaan aikaan on ollut luvallista järjestää esimerkiksi Black fridayn kaltaisia tapahtumia.

Samaa ihmettelee myös Kuopion kaupunginteatterin johtaja Tommi Auvinen.

Kuopiossa, kuten muuallakaan, ei ole näytelty täysille katsomoille pitkään aikaan. Suurelle näyttämölle on päästetty turvavälein puolet enimmäismäärästä eli maksimissaan 226 katsojaa.

– Ei kyllä mene jakeluun, Auvinen huokaisee.

Hän kertoo ymmärtävänsä, että koronatilanne on vaikea.

– Mutta kieltämättä ihmetyttää, kun porukka heiluu tuolla alennusmyynneissä ja kapakoissa. Teatterissa on istuttu kiltisti maskit naamalla ja turvavälejä pitäen. Ja tämä sitten täytyy lopettaa.

Kapellimestari Jaakko Kuusisto: alan toimintaedellytykset katoamassa

Suomessa kokoontumisrajoitukset vaihtelevat nyt ympäri maata koronatilanteen mukaan.

Esimerkiksi Itä-Suomen aluehallintovirasto päätti eilen kolmea maakuntaa koskevista tiukennuksista, vaikka alueilla ollaan muutamaa kuntaa lukuunottamatta epidemian perustasolla.

Tämä päätös ja muut nopeat käänteet ovat hämmentäneet alan toimijoita.

Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestari Jaakko Kuusisto ihmetteli tilannetta Ylen haastattelussa tiistaina.

Vielä tuolloin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla oli voimassa perustasolla oleville alueille vanhat ohjeet. Niiden mukaan yleisötapahtumien järjestäminen oli mahdollista hygieniaohjeita noudattaen.

Itä-Suomen aluehallintoviraston päätös nojasi tähän suositukseen.

– Meidän alalta alkaa kadota toimintaedellytykset. Ei ole mitään ennakoitavuutta siinä, miten me toimimme, harmittelee Kuusisto.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi teatterit ja musiikkilaitokset ovat koko syksyn ajan toimineet koronaturvallisesti.

– Meillä ei ole tiedossa, että näissä olisi tapahtunut tartuntoja koko syksyn aikana. Itse olen ison kysymysmerkin muotoisena. Miten tässä olisi tarkoitus pystyä toimimaan? Kuusisto ihmettelee.

Kaikki yrittäjät halutaan nyt samalle lähtöviivalle

Tapahtuma-alan yrittäjät ja artistit ymmärtävät koronatoimet, mutta eivät niiden kohdentumista vain yhden alan yrittäjiin.

– Itselläni tulee olo, että kulttuuriala on ollut liipasimella kokoajan. Meihin on helppo kohdistaa rajoituksia, Jaakko Kuusisto toteaa.

Hän peräänkuuluttaa tarkempaa analyysiä toimien tehosta.

Myös kuopiolaisen Real Albert Promotionin toimitusjohtaja Allu Koskinen näkee, että tapahtuma-ala on joutunut syntipukiksi. Tapahtumia on kuitenkin onnistuttu järjestämään turvallisesti.

– Ensiksi peräänkuulutetaan vastuuta. Kun sitä otetaan, niin mahdollisuuksia ei annetakaan. Todella hurjalta tämä kuulostaa tällä hetkellä, myöntää Koskinen.

Joensuulainen valotaiteilija Kari Kola aikoo selvittää toimien laillisuuden.

– Perusta on on kuitenkin sama, että tässä yritetään rajoittaa koronaa. Se on tärkeä asia, mutta ei voi koskea vain osaa yrittäjistä, perustelee Kola.

Lue lisää:

Korona vie rakkaimmat jouluperinteet verkkoon: “On tulossa Youtube- ja Facebook-joulu”

"Kaikki tietävät, että se raha on aivan riittämätön" – Tapahtuma-ala kritisoi hallituksen koronatoimia, vaikka miljoonia on jo myönnetty

AVI kielsi yli 500 hengen suurtapahtumien järjestämisen – hiljeneekö Suomen keikka- ja kulttuurikenttä kokonaan?

Aiheesta voi keskustella 3.12.2020 klo 23 saakka.

– Ensimmäinen ajatus oli, että nyt elokuva-alalla eletään kyllä todella erikoisia aikoja.

Näin Suomen Filmikamarin toimitusjohtaja Tero Koistinen kommentoi elokuvatuotantoyhtiö Warner Brosin viime yön uutista. Filmikamari on elokuvateattereiden ja -levittäjien sekä maahantuojien edunvalvoja Suomessa.

Hollywoodin merkittävimpiin elokuvastudioihin kuuluva Warner Bros aikoo tuoda kaikki ensi vuoden elokuvansa yhtä aikaa teattereihin ja suoratoistopalvelu HBO Maxin asiakkaiden katsottavaksi.

Yhä useamman uuden elokuvan ensi-ilta on verkossa toimivissa suoratoistopalveluissa. Warnerin päätös sen kaikkien ensi vuoden uusien elokuvien osalta on kuitenkin omaa luokkaansa.

Yhtiön toimitusjohtaja Ann Sarnoff perusteli päätöstä sillä, että ainutlaatuiset ajat vaativat luovia ratkaisuja. Hän viittasi pandemiaan.

– Elokuvateatterit ovat Yhdysvalloissa aika lailla kyykyssä. Ne ovat taloudellisissa vaikeuksissa, kommentoi Filmikamarin Koistinen.

Pandemiarajoitukset eri puolilla maailmaa ovat pitäneet asiakkaat poissa elokuvateattereista.

– Samalla Warner on laittanut suuria summia elokuvatuotantoihin. Sillä on tarve päästä näyttämään elokuvia edes jossain ja saada rahaa.

Yhtiön ensi vuoden ohjelmistoon kuuluu ainakin 17 elokuvaa, muun muassa supersankarielokuva Suicide Squad, Matrix-elokuvasarjan neljäs osa sekä Denis Villeneuven tulkinta scifielokuva Dyynistä.

– Varmaan elokuvayhtiö kokeilee nyt rajoja, ja koronatilanne antaa siihen mahdollisuuden. On pakko kokeilla jotain uutta.

Tero Koistinen kuvaa koko elokuva-alan tilannetta eräänlaisella kamalakimaralla:

– Korona-aika on elokuvastudioille kamala, elokuvateattereille kamala sekä kaikille suomalaisille elokuvatuottajille ja levittäjille ihan kamala.

Piina on jatkunut viime keväästä saakka. Tälläkin hetkellä myös Suomessa osa elokuvateattereista on kokonaan kiinni.

Monen elokuvan ensi-ilta on siirretty odottamaan parempia aikoja.

Kotimaisista elokuvista tuorein ilmoitus liittyy Johanna Vuoksenmaan ohjaamaan elokuvaan 70 on vain numero. Sen ensi-ilta on päätetty siirtää ensi vuoden alusta syksyyn.

Suoratoisto ei ole syntipukki

Warner Brosin uutisen aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta Tero Koistisen mielestä suoratoistopalvelut eivät ole elokuva-alalle pahasta.

– Ei niiden tarjonta koidu elokuvateattereiden tuhoksi. Hyvä, että elokuvat kiinnostavat ihmisiä, ja hieno homma, mitä useammissa kanavissa niiden pariin pääsee.

Suurin mittelö käydään vapaa-ajasta.

– Siitä kilpaillaan, jäävätkö ihmiset kotisohvalle, menevätkö kaljalle, veistämään veneitä vai lähtevätkö leffaan.

Piratismi voi lisääntyä

Filmikamarin toimitusjohtaja muistuttaa, että Warner Brosin ratkaisun taustalla on myös suoratoistopalveluiden välinen kilpailu. Yhdysvalloissa HBO Max kilpailee uuden Disney + -palvelun ja Netflixin kanssa.

Ne tarvitsevat lisää uusia hittielokuvia.

Vielä toistaiseksi HBO Max -suoratoistopalvelu ei ole saatavilla Suomessa eikä koko Euroopassa. Warner Brosin ilmoitus koskee siis vain Yhdysvaltoja ja ainakin toistaiseksi vain ensi vuotta.

Yksi seuraus voi olla, että elokuvapiratismi lisääntyy

– Jos tiedetään, että suoratoistopalvelussa on elokuvasta laadukas versio, niin piratismi lisääntyy. Se taas voi vaikeuttaa näiden elokuvien markkinoita.

Finnkinon omistajalla tukalat paikat

Warner Brosin ilmoituksen jälkeen maailman suurimman elokuvateatteriketju AMC:n osakkeiden arvo pörssissä lähti rajuun laskuun.

AMC on jo aiemmin kertonut taloudellisista vaikeuksistaan ja yrittänyt saada eri tahoilta toiminnalleen lisärahoitusta. AMC on Finnkinon emoyhtiö.

Finnkinon myyntijohtaja Hannele Wolf-Mannila sanoo, ettei voi pörssikurssien laskua kommentoida, koska AMC on Finnkinon omistaja.

– Tällä hetkellä paiskimme töitä hyvin arkisten asioiden kanssa. Keskitymme siihen, että saisimme taas kaikki elokuvateatterit jouluksi auki, hän toteaa.

Tv-sarjojen tuotanto on takkuillut koronan takia keväästä asti. Taukojen takia uusia sarjoja tuotetaan tänä syksynä vähemmän kuin vuosiin. Osa kuvauksista on jo aloitettu uudelleen, mutta koronatestien aiheuttamat lisäkustannukset ovat myös johtaneet joidenkin suosikkisarjojen, kuten Netflixin GLOW:n, perumiseen.

Laadukas ohjelmisto ei kuitenkaan ole loppunut. Listasimme täkyjä suoratoistopalveluista jo löytyvistä ja niihin lähiaikoina tulevista tv-sarjoista. Listalla on myös elokuvia, joita ilmestyy nyt ennennäkemättömällä tahdilla suoraan suoratoistopalveluihin.

Antakaa hömppää!

Korona-aikana erityisesti hyväntuuliset ohjelmat ja komediat ovat keventäneet tv-yleisön mieltä. Syksyn hyväntuulisesta tarjonnasta merkittävin uusi tuttavuus on kanadalainen sitcom-sarja Schitt's Creek, jonka viimeinen kausi rohmusi vastikään kaikki komediapalkinnot tämän syksyn Emmy-gaalassa. Äkisti köyhtyneen ökyrikkaan perheen edesottamuksista kertovan sarjan kaikki kuusi kautta ovat katsottavissa C Moressa.

Toinen kyynisenkin yleisön pehmentänyt komedia on Yhdysvalloissa yllätyshitiksi noussut Ted Lasso (Apple TV+), jossa amerikkalaista jalkapalloa college-tasolla valmentava hömelö Ted Lasso (Jason Sudeikis) palkataan Englantiin Valioliiga-joukkueen valmentajaksi ilman minkäänlaista ymmärrystä eurooppalaisesta jalkapallosta. Sudeikisin roolisuorituksen lisäksi sarjaa on kehuttu sen loputtomasta optimismista, joka on näinä aikoina harvinainen hyve.

Ylen syksyn feel good -hitti on ollut Kaikenkarvaiset ystäväni, joka vie katsojansa eläinlääkärin matkassa 1930-luvun Englannin maaseudulle . Alun perin vuosina 1978 – 1990 esitetyn brittisarjan uuden version ohjaaja Brian Percival on hankkinut kannuksensa yhtenä Downton Abbeyn tuottajista.

Laatudraamaa shakkilaudalta vallan kabinetteihin

Syksyn isoimpia menestyksiä tv-draaman puolella on ollut Musta kuningatar (The Queen's Gambit), joka on kuulunut monta viikkoa myös suoratoistopalvelun katsotuimpiin sarjoihin Suomessa. Netflixin kaikkien aikojen katsotuin minisarja on 1960-luvulle sijoittuva epookki nuoren amerikkalaisen shakkineron Beth Harmonin (Anya Taylor-Joy) taistelusta pelilaudalla ja henkilökohtaisessa elämässä.

Vallan linnakkeen (Borgen) uutta neljättä kautta odottavat saavat lohtua Islannista. Vastikään Yle Areenaan katsottavaksi tullut tuore minisarja Ministeri (Ráðherrann) pitää pohjoismaisen poliittisen draaman lippua korkealla. Sarjassa Islannin uudeksi pääministeriksi valitun Benediktin (Ólafur Darri Ólafsson) mielenterveysongelmat alkavat vaikuttaa maan politiikkaan ja ministerin perhe-elämään.

Kotimaisen tv-draaman saralla on luvassa uusi aluevaltaus. Oikeussalit ovat yleinen tapahtumapaikka kansainvälisessä tv-tarjonnassa, mutta kotimaisissa sarjoissa niihin on kurkistettu vain harvoin. Tuore jännityssarja Pohjolan laki ottaa kuitenkin lajin haltuun tarinalla, jossa pienen lakifirman asianajaja Matti Pohjola (Lauri Tilkanen) selvittää ison mittaluokan hämäräbisneksiä. Sarja saa ensi-iltansa 17.12. kaksi suoratoistopalvelua vastikään yhdistäneessä Elisa Viihde Viaplay -palvelussa.

Ei kannata myöskään unohtaa saksalaiset rikossarjat uudelle aikakaudelle vienyttä Babylon Berliniä, jonka kolmas tuotantokausi tuli Yle Areenaan lokakuun lopussa. Saksalaisen tv-draaman lippulaivaksi tituleeratussa sarjassa seurataan berliiniläisten poliisien työtä 1930-luvulla maan kohtalon hetkien lähestyessä.

Kruunupäitä ja historiallisia hetkiä

Britannian kuningasperheen vaiheita kuvaava Netflix-hitti The Crown on neljännellä tuotantokaudellaan edennyt 1980-luvulle. Uusi kausi on herättänyt huomiota vielä edeltäjiään enemmän, sillä kuvaan astuvat pääministeri Margaret Thatcher (Gillian Anderson) ja prinsessa Diana (Emma-Louise Corrin). Uuden kauden myötä sarjaa on jälleen syytetty historian vääristelemisestä.

Historiallisen pukudraaman ystäville on tarjolla joululahja, kun Bridgertonin ensimmäinen kausi saapuu Netflixiin joulupäivänä. Julia Quinnin romanttiseen kirjasarjaan perustuva sarja seuraa Bridgertonin sisarusten elämää 1800-luvun alun Lontoossa. Sarja on huipputuottaja Shonda Rhimesin odotettu ensimmäinen Netflix-sarja. Rhimes tunnetaan muun muassa Greyn anatomian ja Scandalin luojana.

Laadukasta pukudraamaa on katsottavissa myös Yle Areenassa. Kuusiosainen minisarja _Belgravia _sijoittuu samaan aikakauteen kuin Bridgerton. Kahden perheen välisistä salaisuuksista kertova synkkä tarina on Downton Abbeyn luojan Julian Fellowesin viimeisin luomus.

Tammikuun puolella Ylellä nähdään myös toisen maailmansodan aikaan sijoittuva norjalainen suursarja Atlantic Crossing, jossa Silta-sarjassa pääosaa esittänyt Sofia Helin näyttelee maanpaossa elävää Norjan kruununprinsessaa, joka yrittää saada amerikkalaiset hyökkäämään natseja vastaan.

Kotimaisia mysteerejä maan sisällä ja sydämessä

Kotimaisen tv-draaman kukoistus näkyy niin Yle Areenassa kuin Elisa Viihde Viaplayssä. Ensin mainitussa sai vastikään ensi-iltansa suomalais-ruotsalainen tv-draama White Wall, jossa ydinjätteen loppusijoitukseen tarkoitetusta kaivoksesta löytyy mystinen valkoinen seinä. Jännitystä ja scifiä yhdistelevä sarja on elokuvaohjaajana tunnetun Aleksi Salmenperän luomus, joka on toteutettu SVT:n ja Ylen suursatsauksena.

Tämän syksyn satoa on myös toinen Ylen suursatsaus Rauhantekijä, jossa Irina Björklund esittää raudanlujaa rauhanneuvottelijaa.

Suosittu Kaikki synnit -rikossarja on jo ehtinyt saada jatkoa. Toinen kausi sijoittuu vuosituhannen vaihteeseen, ja sen pääosassa nähdään ykköskaudeltakin tuttu Matti Ristinen pikkupaikkakunnan poliisina, jonka pääkoppaa hajoava avioliitto ja siihen liittyvä murhatutkimus koettelevat. Kaikki synnit -sarjan ensimmäinen kausi on katsottavissa Yle Areenassa ja molemmat kaudet Elisa Viihde Viaplayssä.

Rikoksia, toimintaa ja jännitystä suurkaupungeissa ja Pohjanmerellä

Rikossarjojen syksyn ykkösnimi on HBO:n katsotuimpiin tv-sarjoihin lukeutuva The Undoing. Kuusiosaisen psykologisen trillerin pääosia esittävät Nicole Kidman ja Hugh Grant. New Yorkiin sijoittuva minisarja kertoo terapeutista (Kidman), jonka perhe-elämän kulissit romahtavat, kun hänen miestään (Grant) aletaan epäillä tuttavapiirissä tapahtuneesta murhasta.

New Yorkista pääsee kanavaa vaihtamalla Tukholmaan, jonka alamaailmaan sijoittuva _Top Dog_perustuu Jens Lapiduksen Suomessakin menestyneisiin Stockholm Noir -rikosromaaneihin. Top Dog saapuu Yle Areenaan uudenvuodenaattona.

Ruotsin urbaanista sykkeestä voi siirtyä Lontoon koville kaduille, joilla rikosjengit selvittävät välejään Gangs of London -sarjassa. Vauhdikkaan sarjan takana ovat toimintaelokuvien eliittiin kuuluvien The Raid -elokuvien ohjaaja Gareth Evans ja kuvaaja Matt Flannery.

Myös pienemmillä paikkakunnilla riittää mysteerejä ratkottavaksi. HBO:n tuoreessa saksalais-tanskalaisessa Sløborn-sarjassa tappava virus iskee pienelle Pohjanmeren saarelle. HBO Nordiciin 21.12. ilmestyvän sarjan aihe osuu monelle liian lähelle, mutta tarina löytää korona-aikana varmasti myös yleisönsä. Sarja on tehty ennen koronaviruspandemiaa.

Scifi-sarjoissa tarjolla avaruusseikkailuja, supersankareita ja postapokalyptinen pandemiaklassikko

Tieteissarjat olivat vielä parikymmentä vuotta sitten pienen mutta uskollisen kuppikunnan juttu. Tätä nykyä mielikuvituksen rajoja venyttävät tarinat ovat tärkeä osa suoratoistopalvelujen tarjontaa.

Tämän ja viime vuoden tärkeimpiä scifi-sarjoja on Disney+:n The Mandalorian. Tähtien sota -elokuvien maailmaan sijoittuva avaruus-western kertoo mandalorialaisen palkkasoturin seikkailuista alkuperäisen Tähtien sota -trilogian jälkeisessä ajassa. Sarjan seikkailullisuus, huumori ja vauva-Yoda ovat ihastuttaneet tv-yleisöä. The Mandalorianin ensimmäinen kausi ja osa toisen kauden jaksoista on katsottavissa Disney+:ssa. Toisen kauden jaksoja ilmestyy palveluun viikottain 18.12. asti.

Tuhon jälkeisen scifin faneille on luvassa herkkua, kun Stephen Kingin klassikkoromaani Tukikohta saa uuden käsittelyn. Sarjassa ruton kaltaisen pandemian raunioittaman maailman henkiinjääneet yrittävät selviytyä 108-vuotiaan äiti-Abagailin (Whoopi Goldberg) johdolla. The Stand tulee HBO Nordicille 18.12.

Avaruuteen sijoittuvien vakavien scifi-sarjojen tämän hetken ykkönen The Expanse saa jatkoa 16.12. alkaen Amazon Prime Videossa. Omaan aurinkokuntaamme sijoittuvan sarjan nyt nähtävä kausi on viimeinen, jolla nähdään yksi sen päähenkilöistä, entinen Marsin laivaston upseeri Alex Kamal, jonka näyttelijä Cas Anvar sai potkut sarjan kuudennelta ja viimeiseltä kaudelta häneen kohdistuneiden ahdistelusyytteiden johdettua tutkintaan.

Ruutu korvaa valkokankaan

Koronan suljettua elokuvateatterit isoja elokuvia nähdään yhä nopeamalla tahdilla myös suoratoistopalveluissa. Warner Bros. on ilmoittanut tuovansa kaikki ensi vuoden elokuvansa yhtä aikaa HBO Max -palveluun ja elokuvateattereihin. Noihin elokuviin lukeutuvat muiden muassa sellaiset jättielokuvat Dune, The Matrix 4 ja Godzilla vs. King Kong.

Netflixille elokuvien tuottaminen suoraan tv-ruuduille on jo tuttua. Palvelun isoin uutuus on ohjaajalegenda David Fincherin uutuus Mank. Kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi kerta toisensa jälkeen äänestetyn Citizen Kanen käsikirjoittajasta kertovan elokuvan odotetaan kamppailevan tosissaan ensi vuoden Oscar-kisassa.

Ennen Warnerin torstaista uutispommia Netflixin ainoa varteenotettava kilpailija elokuvien saralla oli Disney+. Kyseinen palvelu ottaa joulusesongin tosissaan. Palveluun on jo tullut nähtäväksi animaatioelokuva Mulanin live-versio.

Joulupäivänä katsottavaksi lisätään Pixarin Soul - sielun syövereissä, jonka odotetaan kohottavan Pixar-studion animaatiot jälleen uudelle tasolle.

Elokuvien osalta kannattaa muistaa myös Yle Areenan tarjonta. Katsottavana on esimerkiksi paljon hienoja teoksia vastikään juhlitulta Yle Teeman elokuvafestivaalilta sekä viikko sitten edesmenneen jalkapallotähden nousun ja tuhon kertaava dokumentti Diego Maradona.

Kulunut vuosi on ollut erikoinen, mutta itsenäisyyspäivänä suomalaiset saavat sentään istua kotisohvissaan tuttuun tapaan.

Se mitä he katsovat tv:stä, ei kuitenkaan ole tuttua ja perinteistä Linnan juhlien pukuloistoa ja sen pitkää kättelyseremoniaa. Pandemiasta johtuen presidenttipariskunta ei ole kutsunut Linnan juhliin tuhatpäistä vierasjoukkoa.

Tv-lähetyksessä nähdään kaikesta huolimatta ohjelmaa kuten musiikkia, tanssia ja teatteria. Ja jotain Presidentinlinnassa tapahtuu, sillä muusikko Markus "Marzi" Nyman on kutsuttu paikalle.

Nymanilla on pitkä kokemus esiintymisestä sekä itse juhlissa että juhlien jatkoilla. Hän on ollut Linnan juhlissa aiemmin kolmesti, kaksi kertaa työkeikalla ja kerran vieraana.

Vuonna 2006 hän asteli juhliin vieraana voitettuaan Teosto-palkinnon. Esiintymässä hän on ollut kitaristina, kerran Kaartin soittokunnan kanssa ja kerran Anna-Mari Kähärän jazz-kokoonpanossa.

– Siellä on ollut tosi hienoa. Tosi kirjavasti porukkaa ja tiivis tunnelma, muusikko muistelee.

Tänä itsenäisyyspäivänä Nyman on kutsuttu Presidentinlinnaan johtamaan kamarimusiikkiyhtyettä. Sen solisteina kuullaan ooppera- ja konserttilaulaja Aarne Pelkosta ja artisti Diandraa.

– Mitään en voi oikein paljastaa, mutta siellä on luvassa suomalaisia klassikkobiisejä ja ulkomaisia myös.

Linnan juhlista voi lukea lisää täältä.

Jos Nymanin aiemmat keikat Linnan juhlissa eivät ole jääneet mieleen, niin toisesta yhteydestä hänet kyllä tunnetaan: Nyman on esiintynyt monena vuonna Ylen Linnan jatkot -ohjelmassa hotelli Kämpissä Kalle Torniaisen yhtyeessä.

Siellä hänen kunniatehtävänään on ollut päättää televisioitu osuus. Joka vuosi vaihtuva artisti on laulanut Finlandian, ja kappaleen lopuksi Nyman on vetänyt revittelevän kitarasoolon.

– Se on etuoikeutettu paikka. Monet ovat kerääntyneet telkkarin ääreen katsomaan juhlat ja jatkot. Siinä tulee yhdistelmä herkkyyttä ja vähän myös hurmosta, Nyman kuvailee tuntojaan Finlandian esittämisestä.

Mutta mitä Suomen itsenäisyys merkitsee Marzi Nymanille? Siihen saadaan vastaus myöhemmin tässä jutussa.

Musiikin monitoimimies

Tuottelias on vähäpätöinen sana kuvaamaan sitä, millainen muusikko Marzi Nyman, 41, on. Hän esimerkiksi vilahtaa tuon tuosta soittamassa tv-ohjelmissa. Kuluneena syksynä hän on ollut Ylen Elämäni biisi -ohjelman bändissä.

Samaan aikaan hän toimii Espoo Big Bandin kapellimestarina ja Tapiolan Sinfoniettan taiteellisena partnerina. Sibelius-Akatemian jazzosastolta valmistunut Nyman jatkaa myös opintojaan säveltämisen parissa. Ja kaiken tämän päälle ovat vielä hänen erinäiset bändiprojektinsa.

Muusikko sanoo, että hänellä riittää aikaa kaikkeen, sillä hän on luonteeltaan impulsiivinen ja nopea omaksumaan. Ja kaiken takana on rakkaus musiikkiin.

– Jos jostain oikein innostuu ja hullaantuu, niin sitten tekeminen on tosi nopeaa. Menen ihan sekaisin joistakin jutuista, joihin saan mennä mukaan. Luulen, että se on onnistumisteni salaisuus, Nyman tuumaa.

Musiikki on ollut osa Marzi Nymanin elämää pikkupojasta lähtien. Hänen lapsuudenperheessään Lohjalla äiti lauloi ja isä soitti pianoa. Kansan Raamattuseurassa töissä olleet vanhemmat veivät lapsiaan tilaisuuksiin, joissa oli elävää musiikkia ja yhteislaulua.

Nyman alkoi soittaa pianoa seitsemänvuotiaana. Instrumentti vaihtui sähkökitaraan teini-iässä. Musiikkiopinnot syvenivät ensin Tapiolan musiikkilukiossa, sitten Sibelius-Akatemian jazzosastolla.

Oriveden opiston orkesterilinjalla hän tapasi Pekka Kuusiston sekä opiston orkesteria johtaneen Hannu Linnun.

– Voin paaluttaa reittini nopeasti muodostuneisiin rakkaisiin ihmissuhteisiin. On vaikea muistaa yksittäisiä konsertteja ja tapahtumia, mutta on helppo muistaa tyypit, joiden kautta päätyi jonkun orkesterin solistiksi tai vaikka Nylon Beat -bändiin.

Bändikeikat tulivat Marzi Nymanin elämään 2000-luvun alussa. Hän soitti esimerkiksi Apulannan ja Maija Vilkkumaan festarikeikoilla.

Ensimmäinen ammattimainen keikka oli Samuli Edelmannin bändissä.

– Sekosin siitä ihan täysin. Soitin ystävilleni, että ette voi uskoa, että meillä on hotellihuoneet. Emme joudu nukkumaan autossa!

Bändiaikojen jälkeen Nyman on keskittynyt soolouraansa. Hän on julkaissut Marzi Nyman trionsa kanssa kaksi levyä, joista vuonna 2006 julkaistu Marzi voitti Teosto-palkinnon. Toinen albumi Kelluva katedraali julkaistiin vuonna 2018.

Ihmislähtöinen muusikko

Marzi Nymanin inspiraationa musiikin tekemiselle toimivat toiset muusikot ja ihmiset ylipäätään.

Kun korona-aika oli keväällä pahimmillaan ja kaikki välttelivät toistensa tapaamista, hän huomasi oman tekemisensä löystyneen. Siitä puuttui kitka, jota syntyy kohdatessa toisia.

– Kun pitkän eristyksen jälkeen tuli työpuheluita, huomasin oman energiatasoni laskeneen. Kaikki vaikutti työläältä. Sitten kun taas näki jonkun, tuntui kevyeltä.

Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina ja Espoon Big Bandin kapellimestarina Nyman kokee tekevänsä sitä, mistä oli nuorena haaveillut. Tekeminen on säännöllistä, ja musiikki paranee, kun suhde orkesteriin ja ihmisiin syvenee.

– Jos vaikka kirjoitan musiikkia Sinfoniettalle, niin voin kirjoittaa vaikka Terolle enkä käyrätorven soittajalle.

Musiikki on yhä osa perhe-elämää Marzi Nymanille. Hän soittaa ja laulaa kahden pienen tyttärensä kanssa hittibiisejä. Välillä syntyy hetkessä itse keksittyjä lauluja.

– Se on ihana tapa olla yhdessä. Leikin luonne pitää tilanteen ilmavana ja leppoisana. Mutta samalla syntyy myös syvempi yhteys. Jos laulaa yhdessä, niin siinä muodostuu side, joka on aito. Sitä ei voi sanoilla toteuttaa.

Onnellinen suomalainen muusikko

Itsenäisyyspäivän alla Marzi Nyman päätyy pohtimaan, minkälaista on olla muusikko Suomessa. Hänen mielestään Suomi on täydellisen kokoinen maa musiikintekijälle.

Hän oivalsi sen jo aikoinaan vietettyään kuukauden kierrellen musiikkipiirejä New Yorkissa. Nyman näki huonosti harjoiteltuja esityksiä. Kilpailuhenkisessä miljoonakaupungissa ei vain ole aikaa ja resursseja kaikkeen.

– Suomalaisena on oltava ylpeä siitä, että täällä on hieno apurahasysteemi. Täällä on hyvin kulttuurimyönteinen ilmapiiri, ja täällä tehdään häkellyttävän hienoa taidetta. Siihen on myös resursseja.

Mennään sitten siihen itsenäisyyspäivän suureen kysymykseen: mitä itsenäisyys merkitsee Marzi Nymanille?

– Lapsesta lähtien se on liittynyt isovanhemmiltani, eli inkerinkarjalaiselta isoäidiltäni ja rintamalla ansioituneelta vaariltani, kuultuihin sota-ajan kokemuksiin. Siellä on minun isänmaan rakkauteni ydin, Nyman vastaa selkeästi.

Lue myös:

"Katsotaan Suomea silmiin", sanoo tasavallan presidentti Sauli Niinistö tulevista Linnan juhlista – näin itsenäisyyttä juhlitaan poikkeusvuonna

Mitä Cheek räppäsi, mitä Tarja Halonen sanoi tennarimiehelle ja miten ilmastoteema on näkynyt Linnan juhlissa? Testaa, mitä muistat boomereiden superbileistä

– On aika käsittämätöntä, että iso mediayhtiö kiittää viranomaista, joka useiden todisteiden mukaan harjoittaa vähintään kulttuurista kansanmurhaa, sanoo Jenny Matikainen, Ylen entinen Kiinan-kirjeenvaihtaja.

– Mutta toisaalta se kertoo Kiinan vallasta. Ja Kiinan valta on rahaa.

Kiitoksia kiinalaisille jakanut mediayhtiö on Disney, jonka uusi suurelokuva Mulan sai Suomen-ensi-iltansa perjantaina. Elokuvan maisemakuvia on kuvattu Kiinan läntisessä Xinjiangin maakunnassa, jossa Kiina sortaa suurta uiguurivähemmistöä.

Lopputeksteissä kiitoksen Disneyltä saavat muun muassa turvallisuusviranomaiset, jotka pyörittävät maakunnassa uiguurien pakkotyöleirejä. Ihmisoikeusjärjestöjen arvioiden mukaan noin miljoona uiguuria ja muiden vähemmistöjen edustajaa on maakunnassa suljettu vankileireille, joilla syyllistytään vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Jenny Matikainen ja Helsingin Sanomien entinen Kiinan-kirjeenvaihtaja Katriina Pajari keskustelivat Mulanista ja Xinjiangin tilanteesta lauantaina Ylen Viimeisessä sanassa. Kumpikin on käynyt maakunnassa: Matikainen vuonna 2018 ja Pajari vuonna 2019.

Voit katsoa keskustelun klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.

Kysymyksiä yksityiselämästä, outo keppi hotellihuoneessa

Vaikka toimittajat pääsevät Xinjiangiin, on siellä työskentely tehty äärimmäisen hankalaksi, Matikainen ja Pajari kertovat.

Heti kun lentokentälle laskeutuu, on perässä iso määrä viranomaisia. Matikaisen arvion mukaan Ylen toimittaja ja hänen kiinalainen avustajansa saivat peräänsä tusinan verran väkeä.

Viranomaiset myös tekevät selväksi, että he tietävät toimittajasta paljon, sanoo Pajari. Häneltä kyseltiin muun muassa perheen ja lapsen kuulumisia.

Lisäksi Kashgarin kaupungissa Pajarin hotellihuoneen lattialta löytyi joukkojenhallinnassa käytetty keppi.

– Toki se voi olla sattumaa, mutta melkoinen sattuma olisi, että toimittajan huoneessa on puolentoista metrin keppi, jossa on hanko päässä.

Hankalinta ei kuitenkaan ole toimittajiin kohdistuva painostus, vaan seuraukset, joita haastateltaville voi olla. Siksi paikalle menevät toimittajat pidättäytyvät etenkin uiguurien haastattelemisesta.

Matikainen kertoo, että juttukeikkansa aikana hän kävi haastattelemassa Kiinan valtaväestöön, han-kiinalaisiin, kuuluvaa turistia. Vaikka puheenaiheet olivat Matikaisen mukaan vaarattomia, joutui mies heti jälkeenpäin Matikaista seuranneen agentin puhutteluun. Sen jälkeen Matikainen päätti, että ketään ei enää haastatella.

Puhutteluun joutuivat myös kauppiaat ja ravintoloitsijat, joiden kanssa Matikainen asioi.

– Tuli sellainen olo, että anteeksi kun tulin syömään ravintolaasi, toivottavasti et joudu tästä ongelmiin.

Pajarin ja Matikaisen mukaan paikalle Xinjiangiin pitää joka tapauksessa mennä. Jo pelkästään katukuvan tarkkailu antaa maakunnan tilanteesta tietoa.

Pajari kertoo esimerkiksi, että Aksun kaupungissa uiguureja näkyi kaduilla vain vähän, vaikka heitä on Kiinan omien tilastojen mukaan 80 prosenttia alueen asukkaista. Nuoret miehet puuttuivat katukuvasta käytännössä täysin.

Kiinan teattereihin pääsee vain kourallinen Hollywood-elokuvia

Miksi Disney sitten nöyrtyy Kiinan edessä?

Helsingin Sanomien Katriina Pajarin mukaan taustalla on Kiinan merkitys elokuvateollisuudelle. Kiina on Yhdysvaltain rinnalla maailman tärkein elokuvamarkkina, mutta teattereihin hyväksytään vain muutamia kymmeniä Hollywood-elokuvia vuodessa.

Kiinan markkinoille päästäkseen on läpäistävä Kiinan sensuuri.

Mulan on Disneyn suursatsaus. Sen tekeminen on maksanut arviolta 200 miljoonaa dollaria (noin 165 miljoonaa euroa), mikä tekee siitä Christopher Nolanin Tenetin ohella tämän vuoden kalleimman elokuvan.

Suomessa Mulania ei nähdä elokuvateattereissa, vaan se on katsottavissa Disneyn suoratoistopalvelussa.

Lue lisää: Vakoojalinnut lentävät Kiinan rajaseudun taivaalla – Yle kävi maakunnassa, jossa miljoona ihmistä on viety leireille vannomaan uskollisuutta puolueelle

Lue lisää: Disney arvostelun kohteena: Mulan-elokuvan lopputeksteissä kiitetään kiinalaisvirastoja, joita syytetään Xinjiangin uiguurivainoista

Katso: Kaikki Viimeinen sana -jaksot Areenassa

Jokainen sen tuntee ja monella on siitä mielipide. Väinö Linnan Tuntematon sotilas saattaa olla Suomen luetuin kirja.

Mitä kirjasta ajattelevat sen kymmeniä kertoja lukenut tosifani, rauhanaktivismista kiinnostunut evakkojen lapsi ja nykyopiskelija?

Tuntematon sotilas on yhä ajankohtainen. Itsenäisyyspäivänä WSOY julkaisee siitä äänikirjan näyttelijä Eero Ahon lukemana. Aho näytteli Antero Rokkaa uusimmassa, Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntematon-filmatisoinnissa.

Juhani Laine, 78: “Tuntematon on kirja yksilön kärsimyksestä”

Olen lukenut Tuntematonta sotilasta kahdeksalla eri vuosikymmenellä.

Ensimmäinen kerta oli pian teoksen ilmestyminen jälkeen vuonna 1955. Isoisäpuoleni sai kirjan lainaan naapurilta ja luki sitä ääneen minulle ja isoäidilleni. Olin juuri täyttänyt 13 vuotta. Ääneen lukua harrastettiin silloin monessa talossa.

Aluksi kirja oli minulle puhtaasti seikkailutarina. Vaikka sodan päättymisestä oli vain kymmenen vuotta, minulla ei ollut omakohtaisia muistoja sota-ajasta. Oppikoululaisena luin itse ääneen kirjan opiskelukortteerini isäntäväelle. Muistan sieltä voimakkaat naurunremakat. Varmasti kirja palautti sodan kokeneille mieliin kipeitä asioita, mutta niitä ei tuotu ilmi.

Teini-ikäisten poikaporukassa kirja tuntui rohkealta ja ennakkoluulottomalta. Kirosanat kiinnostivat, samoin seksuaalisuuden kuvaukset.

Aikuisiällä luin Tuntemattoman noin kerran vuosikymmenessä. 1970-luvulla sotaan ja veteraaneihin suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Kun itselle tuli ikää lisää, alkoi kirjassa nähdä muutakin kuin seikkailun ja huumorin.

Minua alkoi kiinnostaa yksilön kärsimys. Teos kertoo ihmisistä tiukassa tilanteessa. Siinä mielessä se on universaali ja ajankohtainen.

Suosikkihenkilöni on Riitaoja, säikky mies, joka pelkää hysteerisesti sodan ääniä, mutta kuitenkin kantaa panoslaatikoita, kun käsketään. Hän näyttää sen pelon, jota kaikki varmasti kokivat. Riitaoja on yhtä aikaa sankari ja antisankari.

Tuntematon sotilas on kiehtonut aina. Kun jäin eläkkeelle, päädyin tekemään teoksesta kirjallisuustieteen väitöskirjan. Se käsitteli henkilöhahmon sisäistä konfliktia kirjassa.

Tuntematon sotilas on Suomessa kansakunnan kaapin päällä. Minusta se kuuluu sinne. Jokaisella kansalla on oma suuri tarinansa ja meillä se liittyy sotiin.

Päivi Armila, 64: “Suomalaisuudessa voisi katsoa muuallekin kuin sotasankareihin”

Luin Tuntemattoman sotilaan vasta vähän yli 60-vuotiaana. En ollut tullut lukeneeksi sitä aikaisemmin, koska aiheena on sota. Tartuin kirjaan vähän velvollisuudentunnosta. Inhoan sotaa, mutta ajattelin, että nyt olen tarpeeksi iso tyttö lukemaan Tuntemattoman.

Kirjailija on minulle kyllä tuttu.Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla on mielestäni yksi maailman hienoimmista kirjoista. Luen sen säännöllisesti muutaman vuoden välein.

Mutta Tuntematon sotilas oli kammottava. Kirjasta jäi raskas olo.

Väinö Linna oli mestari tekemään henkilöistään lukijalle läheisiä. Siksi sota tulee kirjassa niin lähelle. Kirjassa on tolkuttomasti kuolemaa. Se on liian raadollinen ja rujo.

Tämä on miesten kirja. Mieshahmot siinä ovat ristiriitaisia. He ovat rehvakkaita velikultia, puolisoita ja perheenisiä, mutta taistelussa heistä tulee tappokoneita. Naiset ovat kirjassa miesten vaimoja, heidän äitejään tai huoria.

Olen kahden evakon lapsi ja rauhanaatteen sukupolvea. En haluaisi ylläpitää enää suomalaisen sotasankarin myyttiä. Sellainenkin on kirjasta luettavissa, vaikka minusta kirja on sävyltään sodanvastainen.

Jos kaltaiseni äiti- ja mummoihmiset saisivat päättää asioista, voisi suomalaisuudessa katsoa muuallekin kuin taaksepäin ja niihin sotasankareihin.

En ole varma, pitäisikö tätä kirjaa lukea enää kouluissa. Ennemmin hakisin katsetta itseen, maailmaan ja itsenäisyyteen tulevaisuuden näkökulmasta.

Eemil Mäkimattila, 18, ja Arttu Kinnunen, 17: “Sävy muuttuu tarinan myötä, kun aletaan tehdä Suur-Suomea”

Eemil Mäkimattila:

Olen lukenut kirjoja vain vähän, mutta Tuntematon sotilas on yksi harvoista. Luin sen ysiluokalla pari vuotta sitten äidinkielen lopputehtävää varten.

Kirjan henkilöhahmot ovat loistavat. Omia lemppareitani ovat Hietanen ja Rokka. He ovat tyyppeinä niin erilaisia ja muistuttavat omasta suvustani, josta puolet on Varsinais-Suomesta ja toinen puoli Pohjois-Karjalasta. Murteet ovat kirjassa ihan huippujuttu, ne tekevät hahmoista eläviä.

Minusta Tuntematon on selkeästi pasifistinen kirja. Siinä kuvataan sodan kauheuksia ja viesti on selvä: sodat eivät johda mihinkään, ihan turhaan kavereita pistetään kuolemaan.

Voisin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea jonkun klassikkoteoksen. Tuntematon sotilas on Suomessa erityisasemassa, mutta niin sen kuuluu ollakin.

Arttu Kinnunen:

Harrastan historiaa ja luen paljon Suomen sotia käsitteleviä kirjoja. Tuntemattoman elokuvaversiot olin nähnyt jo aiemmin ja puolitoista vuotta sitten ajattelin, että kirjakin on luettava. Kirja antoi paljon uutta tietoa ja syvensi hahmoja elokuviin nähden.

Kirjan henkilöistä on helppo pitää, vaikka oma arvomaailma olisi erilainen. Hahmojen kautta ymmärtää monia tapoja ajatella: esimerkiksi Lammio ja Rokka ovat hyvin erityyppisiä ihmisiä.

Kirjan sävy muuttuu tarinan myötä. Aluksi ollaan voittomarssilla ja mennään ottamaan maa, joka menetettiin. Sitten, kun kirjassa aletaan tehdä Suur-Suomea, hahmojen suhtautuminen muuttuu epäileväksi. Siinä mielessä kirja ei mitenkään ihannoi sotaa.

Minusta jokaisen suomalaisen pitäisi ainakin vilkuilla teosta. Se on niin perustavanlaatuinen osa kulttuuriamme.

Edvin Laineen elokuvaversion katsominen on kuulunut itsenäisyyspäivääni jo pitkään. Katsomme elokuvan aina yhdessä iskän kanssa. Itse asiassa Tuntematon sotilas oli ensimmäinen kirja, jonka isä aikoinaan luki. Hän oli saanut sen omalta isältään.

Mitä mieltä sinä olet Tuntematon sotilas -romaanista? Osallistu keskusteluun 6.12. klo 23:een asti.

Yle näyttää Edvin Laineen ohjaaman elokuvaversion tuttuun tapaan itsenäisyyspäivänä TV1:ssä kello 14.

Katso myös:

Aku Louhimiehen ohjaama tv-sarja klassikkoromaanista Yle Areenassa.

Puolityhjän toimistorakennuksen perällä hohtaa valo. Zaida Bergroth viikkaa vilttejä sohvalle työhuoneessaan. Hän on juuri saanut oman työhuoneen ja sisustaa sitä innoissaan. Huonekaluja on vasta muutamia, mutta tuoleja on paljon.

– En tiedä, miksi toin tänne näin paljon tuoleja. Yksinhän minä täällä enimmäkseen olen. Olen niin kaivannut omaa tilaa. Täällä saan rauhassa lukea, piirtää ja kirjoittaa.

Zaida Bergroth, 43, tarvitseekin nyt rauhaa: aikaa huoahtamiseen ja ajattelemiseen. Takana on useamman vuoden työprosessi Tove-elokuvan kanssa.

Elokuvan tekeminen Muumien luojasta ja monen idolista ei ollut helppoa. Odotukset olivat korkealla, ja niitä oli monenlaisia. Ei ihme, että alussa Bergrothia hirvitti.

– Elämäkertaelokuvien tekeminen on todella vaikeaa. On ujostuttavaa väittää tietävänsä kenestäkään edes osatotuutta. Ainut vaihtoehto oli tehdä Tovesta vahva, oma tulkinta.

Ja se osui nappiin. Tove-elokuvan vastaanotto on ollut hyvä. Elokuva on saanut loistavia arvioita.

Eikä työ Toven parissa ole vielä edes päättynyt. Viime kuussa Tove valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Sen myötä Bergrothilla alkoi toisenlainen työsarka.

Bergroth on tehtaillut videotervehdyksiä, joiden tarkoituksena olisi saada mahdollisimman moni Oscar-akatemian noin 8000 jäsenestä innostumaan elokuvasta. Tai edes katsomaan se. Onneksi Bergrothilla on Yhdysvalloissa agentit, jotka tietävät, mitä tekevät.

– He tekevät paljon töitä näkyvyyden saamiseksi.

Oscar-gaala on siirretty koronan vuoksi huhtikuulle, mutta sinne asti päästäkseen Tove-elokuvalla on vielä monta porrasta edessään. Ensin täytyisi päästä edes ulkomaisten elokuvien pitkälle listalle. Pääsy sinne ratkeaa helmikuussa.

Tove-elokuvan tekeminen oli raskasta, mutta Bergroth nautti joka hetkestä saadessaan olla Tove Janssonin taikapiirissä.

– Olen saanut Toven elämänasenteesta paljon vahvistusta omalle työlleni. Tovelle katastrofin läheisyys oli innostava tila. Eläydyn siihen täysin!

Elokuvanteossa väijyy pieniä ja suuria mahdollisuuksia katastrofiin joka kulman takana. Ohjaajan on osattava reagoida nopeasti ja ratkottava ongelmat parhain päin.

– Parhaimpia hetkiä ovat sellaiset, jotka poikkeavat peruskerronnasta. Kun asiat lähtevät suuntaan, joka ei ollut suunnitelmassa. Silloin voi syntyä jotain ainutlaatuista, ja juuri niistä hetkistä elokuva syntyy eloon.

"En tunnistanut, että miehet kävelevät ohi"

Tove on Zaida Bergrothin viides pitkä elokuva. Kun hän aloitti uransa, naisohjaajia ei ollut monta. Hän on äärimmäisen iloinen kollegoidensa näyttävästä esiinmarssista, joka on tapahtunut vasta viime vuosina.

– Naisia on ohitettu. Olen sivusta seurannut, miten naisohjaajaystäväni ovat yrittäneet hankkia rahoitusta elokuvilleen. Jostain syystä se on kestänyt paljon kauemmin kuin miehillä. Minulla kesti valitettavan kauan tajuta, että näin se vain on.

Bergrothilla on ollut suorempi tie. Hän pääsi heti ensimmäisellä yrityksellä opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun ohjaajalinjalle. Valmistumisen jälkeen ei mennyt monta vuotta, kun valmiina oli jo ensimmäinen pitkä elokuva Skavabölen pojat.

– Urani alussa en tunnistanut, että miehet kävelevät ohi. Olin niin innoissani ja samalla huolissani omasta tulevaisuudestani, että jotenkin keskityin vain siihen.

Vaikka Bergrothin ura on edennyt vauhdilla, ei kyse ole pelkästä onnesta. Hän sanoo olevansa päättäväinen neuvotellessaan rahoitusta elokuvalleen.

– Luulen, että olen siinä aika hyvä. Tällä alalla ei voi olla optimistinen taiteilija. Kun kerään rahoitusta, teen kaikkeni, jotta hankkeelleni ei voi sanoa "ei".

Elokuva-alalla ei voi tuudittautua siihen, että työt jatkuvat aina.

– Jokainen elokuva on näytönpaikka.

Äiti opetti, että taiteelle pitää ottaa oma tila

Zaida Bergroth oppi jo pienestä pitäen siihen ajatukseen, että taide menee kaiken edelle. Hänen äitinsä Marjatta Tapiola on Suomen eturivin kuvataiteilijoita, joten jo lapsuudenkodissa Bergroth näki, mitä taide vaati.

– Äiti on aina osannut ottaa sen tilan taiteelleen, minkä se vaatii. Hän on ollut siinä tärkeä esikuva, sillä itselleni se on ollut hieman vaikeaa.

Äiti ymmärsi heti, mitä oma työhuone merkitsee tyttärelle. Niinpä Marjatta Tapiola lähetti kotoaan Sysmästä saman tien tyttärelleen kuljetuksen, jossa oli maalitahrainen työpöytä ja satulatuoli. Ja tietenkin vilttejä. Työhuoneet ovat usein kylmiä.

– Juuri äidiltä olen oppinut, että omalle työlleen pitää antaa arvoa. Ettei pienentele tekemisiään.

Jo pienenä Zaida Bergroth näki, millainen on taiteilijan latausvaihe, kun jotain uutta on syntymässä.

–Siksi en säikähdä niitä epätoivon hetkiä, joita tähän työhön liittyy.

Ponit opettivat vastuuta

Nyt on aika esitellä Zaidan isosisko Aina Bergroth, sillä puhe on vaihtunut me-muotoon. Zaida ja Aina ovat olleet läheisiä pienestä pitäen. Yhä edelleen dramaturgina ja kirjailijana työskentelevä sisko on Zaidalle elintärkeä.

– Olen onnellinen, että minulla on niin samanikäinen sisko. Ainan kanssa puhuimme jo pienenä paljon ja jaoimme asioita. Vaikka meillä elettiin taide edellä, se ei tuntunut ikävältä, kun oli sisko.

Tyttöjen isä on lääkäri Ville Bergroth. Vanhemmat erosivat lasten ollessa pieniä. Siskokset asuivat suurimman osan ajastaan äitinsä Marjatta Tapiolan kanssa Helsingin Töölössä ja myöhemmin Katajanokalla. Isän luona he olivat joka toinen viikonloppu.

Lapsuuden arki oli boheemia. Tytöillä ei ollut nukkumaanmenoaikoja eikä tarkkoja ruokahetkiä. Toisaalta heiltä vaadittiin paljon.

– Jotenkin äiti oletti myös, että menestymme koulussa.

Ja menestyiväthän he. Tosin Zaida uskoo, että hän sai ylimääräisiä plussia vuotta ylempää luokkaa käyvän isosiskonsa ansiosta.

– Aina oli briljantti kaikessa. Ratsastin hänen maineellaan.

Tytöt oppivat vastuullisiksi jo nuorena. Eivätkä vähiten shetlanninponien Pallon ja Viivan ansiosta.

Sisarukset harrastivat ratsastusta, joten äiti ja tämän silloinen elämänkumppani elokuvaohjaaja Pekka Lehto päättivät järjestää tytöille iloisen yllätyksen. Heille hankittiin ponit.

Tytöt eivät ilahtuneet lainkaan. He tiesivät, kuinka paljon työtä hevosen hoitaminen vaatii. Mutta siinä ne nyt olivat, kaksi ponia, joista toinen oli vieläpä kantavana.

Kaikki järjestyi kuitenkin hyvin. Tallipaikat löytyivät, ja tyttöjen ratsastusharrastus alkoi tosissaan.

– Lähdimme aina koulun jälkeen tallille. Teimme bussissa läksyt, ja koska talli oli kaukana, olimme kotona vasta myöhään illalla.

Vastuuta, ajan ja rahan hallintaa – niitä tarvitaan myös elokuvanteossa.

– Myöhemmin olen ollut valtavan kiitollinen siitä kokemuksesta. Kun on vastuussa jostain noin isosta, oppii paljon.

Kun Zaida ja Aina olivat yläasteella, alkoi kotibileiden kausi. Marjatta Tapiola alkoi kunnostaa vanhaa kotitilaansa Sysmässä ja oli remonttihommissa usein viikonloppuisin.

Silloin sisarukset järjestivät bileitä. Jo silloin alkoi muodostua kaveriporukka, joka pitää vieläkin yhtä.

– Ne olivat hyviä juhlia. Kun oma poikani tulee siihen ikään, täytyy yrittää muistaa olla usein pois kotoa, Zaida Bergroth nauraa.

Siihen on onneksi vielä aikaa. Bergrothin lapsi on vasta kuusivuotias.

Videokamera kädessä bileissä ja keikoilla

Kiinnostus kuvalliseen kerrontaan heräsi Bergrothilla jo teini-iässä. Hän sai videokameran 15-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi . Siitä lähtien Bergroth kulki kamera kädessä. Hän kuvasi kotibileitä, Ainan ratsastuskilpailuja ja kavereiden bändien keikkoja.

– Voi hitsi. Missähän ne kaikki kasetit ovat? Ne pitäisi löytää ja saada muutettua digitaaliseen muotoon, Bergroth pohdiskelee nyt vuosikymmeniä myöhemmin.

Lukioikäisinä siskokset jäivät asumaan kahden, kun äiti muutti Sysmään.

Ennen pääsyään Taideteolliseen korkeakouluun Bergroth opiskeli elokuvantekoa alan koulussa Prahassa. Opiskelijat tekivät vuoden kestäneen kurssin aikana harjoituselokuvia, jotka he kuvasivat filmille ja leikasivat leikkauspöydällä.

– Se oli oikein old school -meininkiä. Poltimme tunneilla tupakkaa ja olimme hyvin taiteellisia.

Hitchcockin Psyko teki vaikutuksen

Bergrothin ensimmäiset tärkeät elokuvamuistot liittyvät klassikkofilmeihin. Lapsuudenkodissa oli laaja VHS-valikoima tärkeiden ohjaajien elokuvia. Bergroth näki jo lapsena Bergmanin, Wilderin, Kurosawan ja Hitchcockin elokuvia.

Etenkin Hitchcockin Psykon katsominen on jäänyt mieleen.

– Olin kuullut, että se on hyvin jännittävä elokuva. Meillä taisi olla Milonoffin veljeksiä kylässä ja oli sovittu, että myös he saavat nähdä elokuvan.

Lapset olivat reilusti alle suositusikärajan, joten Marjatta Tapiola pysäytti elokuvan ennen jännittäviä kohtauksia. Hän kertoi, että kuvan ulkopuolella oli iso joukko elokuvantekijöitä. Äänimies puomeineen on heti ruudun ulkopuolella, ja kyseessä ei ole oikea suihkuhuone vaan studioon rakennettu tila, Bergroth muistelee äitinsä selittäneen.

– Se vei kauhulta kärjen. Silloin oivalsin ensimmäistä kertaa, miten hienosti ja huolella elokuvat rakennetaan meille katsojille.

Sama oivallus jaksaa ihastuttaa yhä. Bergroth sanoo rakastavansa sitä, kun suuri joukko ihmisiä tekee työtä elokuvan eteen pikkutarkasti. Jokainen risahdus ja kengänkorkojen kopina on osattava valita oikein, jotta illuusio olisi täydellinen.

– On ihana olla mukana siinä, kun valtava määrä ammattilaisia rakentelee leikkimaailmoja.

Silti kaikki ovat tosissaan, hyvin tosissaan. Niin Bergrothkin.

– Joka kerta täytyy panna peliin ihan kaikki, jotta saisi tehdä seuraavan elokuvan.

Tove on Suomen Oscar-ehdokas

Kun Zaida Bergrothia pyydettiin ohjaamaan elokuva Tove Janssonista, hän uskoi epäonnistuvansa - syntyi kriitikot hullaannuttanut teos

Taiteen valtionpalkinto 16 taiteilijalle – mukana Klaus Haapaniemi ja Zaida Bergroth

Marian Paratiisin lahkolaistyttöjä näyttelevät Saga Sarkola ja Satu Tuuli Karhu: Rakkauden puute voi johtaa kauheisiin asioihin

Linnan juhlien perinteisen kättelykimaran sijasta tänä vuonna nähdään jotain aivan muuta.

Koronarajoitusten vallitessa paikan päällä Presidentinlinnassa on isäntäparin lisäksi vain joukko esiintyjiä, hieman henkilökuntaa ja suoran lähetyksen tekemiselle välttämätön väki. Arvovaltaisen kutsuvierasjoukon sijasta juhlaan on kutsuttu ruudun välityksellä koko kansa.

Pelipaikalta tehtävän suoran lähetyksen lisäksi Yleisradion kamera kiertää pitkin Suomea tapaamassa ihmisiä Lapista eteläiselle rannikolle. Perinteisten helmoille astumisen ja pukuloiston sijasta muistellaan menneitä juhlia sekä nautitaan elävästä musiikista ja muusta kulttuuritarjonnasta.

Poikkeusolojen juhlassa katsojille voidaan tarjota miellyttäviä yllätyksiä, jotka eivät perinteiseen juhlaformaattiin ole istuneet, toteaa Jussi-Pekka Rantanen. Hän juontaa suoran lähetyksen yhdessä Ella Kannisen kanssa.

– Mukana on perinteisiä elementtejä, mutta myös elementtejä, joita ei ole koskaan ennen linnassa nähty. Tulossa on hienoja ja koskettavia juttuja, ja yllätykset on toteutettu tyylitajulla. Luvassa on hyvällä ja kauniilla tavalla sinivalkoinen juhla.

Kutsuvieraiden pänttääminen jäi väliin

Juontajille Linnan juhliin valmistautumisessa suurin haaste on perinteisesti ollut kutsuvieraiden nimien ja taustatietojen opettelu.

Savotan puuttumiseen on ollut totuttelemista.

– On ollut kova homma selvittää, ketä on tulossa ja millaisia pukuja on luvassa. Se on ollut sekä pänttäämistä että salapoliisityötä, kuvailee kolmatta kertaa juontopestiä hoitava Ella Kanninen.

Koronan varjossa suurimmat haasteet ovat liittyneet siihen, miten juhlan tunnelmassa huomioidaan yleinen mieliala. Kanninen muistuttaa, että ihmiset ovat kokeneet kovia.

– Kaikilla on ollut haasteita, kaikki ovat kokeneet vaikeuksia. Silti meidän on nyt aika arvokkaasti juhlia itsenäisyyttä.

Suurin koronan aiheuttama haaste lähetykselle on kuitenkin ollut turvallisuuden takaaminen.

Viime hetken koronatestejä ja kokoontumisrajoituksia

Sekä Linnan juhlien sisältöä että käytännön järjestelyjä on pohdittu Yleisradiossa jo toukokuusta lähtien yhdessä presidentin kanslian kanssa. Upean juhlan toteuttamisen lisäksi oli alusta asti turvattava se, että kukaan ei tuotannon takia altistu koronatartunnalle.

Tuottaja Markus Liimataisen mukaan riskit kartoitettiin alunperin niin huolellisesti, että koronarajoitusten tiukentuessa suunnitelmia jouduttiin viilaamaan erittäin vähän.

Maskia käytetään aina kun ei olla kuvissa, turvavälejä noudatetaan ja käsihygieniaa on tehostettu. Viime hetken tarkennuksilla vielä varmistettiin, ettei samassa tilassa ole yhtä aikaa yli kymmentä ihmistä.

– Kaikki ohjelmanumerot voitiin toteuttaa, joita etukäteen suunniteltiin. Kanslian kanssa mietittiin tarkkaan, miten voimme hyödyntää linnan eri tiloja. Tämän juhlan suunnittelu on ollut todella mielenkiintoinen matka.

Varotoimena koko tuotantoryhmä on vielä viime hetkellä ennen lähetystä käynyt koronatesteissä. Jussi-Pekka Rantanen kertoo, ettei Linnaan ole tulemista ilman tuoretta negatiivista tulosta.

– Huoli tartunnasta ja altistumisesta on kieltämättä leimannut ajatuksia, vaikka olemme toimineet virallisia ohjeita tiukemmin turvallisuuden suhteen. Me muut olemme korvattavissa, mutta illan tärkeimmät ihmiset, eli presidentti puolisoineen eivät.

Juontaja Ella Kannisen mielestä valmistautuminen poikkeusajan poikkeusjuhlaan on ollut joka tapauksessa hieno kokemus.

– On upeaa, että presidenttipari järjestää nämä juhlat, ja pääsemme välittämään yhdessä tekemisen tunnetta. Tällaista ohjelmaa ei ole ennen tehty, eikä varmaan tehdä toiste.

Ei kiirettä, ei tungosta

Kymmenettä kertaa Linnan juhlissa työskentelevälle Jussi-Pekka Rantaselle sykähdyttävin hetki on aina ollut se, jolloin Jääkärimarssi alkaa soida ja sotaveteraanit aloittavat kättelykierroksen.

Se hetki jää tänä vuonna kokematta, mutta illan isäntäpari on huomioinut sotaveteraaneja etukäteen. Kohtaaminen nähdään suorassa lähetyksessä.

Rantanen on vakuuttunut siitä, että arvokkaan juhlan tuntu saadaan luotua kotikatsomoihin myös ilman lähes parintuhannen kutsuvieraan joukkoa.

– Perjantain kenraaliharjoituksessa itse jo huomasin herkistyväni juhlatunnelmaan.

– Juhlasta puuttuu tavanomainen kiireen ja ahtauden tuntu, eikä paikan loistokkuus hälvene sillä, että vieraat puuttuvat. Kristallikruunut on putsattu ja kaikki on viimeisen päälle! Linna on upea paikka, huomauttaa juontajakollega Kanninen.

Juhlat kuin yhteinen iltanuotio

Vieraiden puuttuessa illan isäntäparilla on entistä paremmin aikaa olla läsnä kotikatsojille. Kannisen mielestä on erityisen arvokasta, että Niinistöt ovat luvanneet vastata lähetyksessä katsojien kysymyksiin.

– Odotan erityisen paljon presidenttiparin haastattelusta. Tällä kertaa heidän vastauksissaan on mahdollista viipyillä enemmän.

Linnan juhlat ovat aina keränneet miljoonayleisön. Lähetyksen tekijät toivovat katsojien kerääntyvän vastaanotinten ääreen myös tällä kertaa, eikä ainoastaan katsojina, vaan aktiivisina osallistujina.

Ylen julkaisemalla instafiltterillä esimerkiksi voi sijoittaa itsensä Presidentinlinnan Valtiosaliin ja jakaa kuvan sosiaalisessa mediassa. Suoraan televisiolähetykseen puolestaan pyydetään katsojilta kuvia omista itsenäisyyspäivän juhlallisuuksista, muistuttaa Kanninen.

– Voi laittaa kuvia siitä, keitä on voinut kutsua, ovatko lemmikit mukana juhlahumussa, miten on pukeuduttu ja mitä tarjoilua on suunniteltu. Me yritämme laittaa kuvia mahdollisimman paljon esille ruudussa.

Rantanen toivoo, että suomalaiset tulisivat sankoin joukoin mukaan juhlaan.

– On ihanaa, että saamme ihmisten tunnelmia mukaan lähetykseen. Päällimmäinen toiveeni on, että tämä erilainen juhla kokoaisi ihmiset yhteiselle leirinuotiolle.

Linnan juhlat Yle TV1 ja Yle Areena sunnuntaina 6.12. klo 19:30 alkaen.

Lisää aiheesta:

Mitä Cheek räppäsi, mitä Tarja Halonen sanoi tennarimiehelle ja miten ilmastoteema on näkynyt Linnan juhlissa? Testaa, mitä muistat boomereiden superbileistä

Amerikkalainen metalliyhtye Slipknot esiintyy Turussa 7.8. Bändi esiintyy Turun satamaan rakennettavalla uudella konserttialueella.

Slipknotin lisäksi tapahtumassa nähdään muita esiintyjiä, jotka julkistetaan myöhemmin.

Slipknot on palkittu 25-vuotisen uransa aikana muun muassa Grammyllä. Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa albumia.

– Turkuun rantautuu nyt aivan uudenlainen jättitapahtuma ja on tärkeää, että voimme tarjota elämyksiä myös raskaamman musiikin ystäville. Satama-alue on sopivan karhea ympäristö tälle tilaisuudella, kertoo Turun kaupungin yhteysjohtaja Antti Kirkkola.

Tapahtuman järjestävät satamassa Fullsteam Agency ja Sunborn Live.

Slipknot on viimeksi nähty Suomessa Harwall Areenalla helmikuussa 2020. Turussa yhtye on vieraillut Ruisrockissa vuonna 2009.

Mats Strandbergiä luonnehditaan nyky-Ruotsin kuumimmaksi kauhukirjailijaksi, Jenny Jägerfeld taas on psykologi ja kirjailija, joka on kotimaassaan saanut palkintoja muun muassa lasten- ja nuortenkirjoistaan.

He ovat tunteneet toisensa vuodesta 2006 lähtien, jolloin kumpikin debytoi kirjailijana. Ensimmäinen yhteisprojekti syntyi kuitenkin vasta nyt, ja vieläpä varsin erikoisen teeman ympärille.

– Kävimme Jennyn kanssa katsomassa Frankenstein-aiheisen näytelmän, ja menimme sen jälkeen viinilasilliselle. Puhuimme siitä, että Frankenstein on oikeastan perhedraama, ja koska Victor Frankenstein ei ottanut vastuuta luomastaan hirviöstä, hän menettii perheensä. Vitsailimme, että tässähän olisi tarvittu perheterapeuttia. Katsoimme toisiamme ja totesimme, että tämähän on itse asiassa hyvä idea, Mats Strandberg muistelee puhelinhaastattelussa kotonaan Tukholmassa.

Terapoinnin kohteeksi valikoitui nippu parinsadan vuoden takaisia kauhuklassikoita päähenkilöineen: Mary Shelleyn Frankenstein, Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde sekä Sheridan de Fanun vähemmän tunnettu vampyyritarina Carmilla. Klassikot rakentuvat pitkälti viktoriaanisen ajan Englannin ja sen ahtaiden, kieltoja pursuavien normien ympärille.

–Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde on tuttu jopa sellaisille ihmisille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet. He tietävät konseptin henkilöstä, jolla on toinen, pimeä persoonallisuus, joka tulee toisinaan esille, Strandberg jatkaa.

Viktoriaaninen aika tukahdutti tunteet

Koska Jenny Jägerfeld työskentelee psykologina oikeassakin elämässä, Frankenstein terapiassa -kirjan (Like, 2020) sessioista tuli hyvin autenttisia.

– Voisin sanoa täsmälleen samoja asioita omassa terapiaistunnossani kuin kirjassa, joskaan minulla ei luonnollisestikaan ole asiakkainani hirviöitä, hän sanoo niin ikään puhelimitse Ylelle.

Jägerfeldin mukaan hirviöt kertovat terapeutille koko ajan “outoja juttuja”, mutta oleellista on, että terapeutti reagoi niihin kirjassa ammattimaisesti.

– Jos oikeassa istunnossa asiakas vaikkapa sanoo, että isäni on ilkeä, pitää minun esittää jatkokysymyksiä: onko isäsi lyönyt sinua, onko hän ilkeä sinua kohtaan verbaalisesti, vai onko kyse tunteesta – että sinusta vain tuntuu siltä.

Oikeista terapiaistunnoista kirja kuitenkin poikkeaa yhdellä selvällä tavalla.

– Tavallisesti kaikki oleellinen asia ei ehkä tule esille ensimmäisen tai toisen session aikana, kuten kirjassa tapahtuu. Useimmiten asiakas haluaa kertoa aluksi jotakin vaikkapa työstään, eikä paljasta heti syvimpiä salaisuuksiaan. Luottamuksen hakeminen terapeuttia kohtaan tuntuu asiakkaan kannalta turvallisemmalta. Kirjassa taas olemme joutuneet tiivistämään prosessia, jottei lukijan aika kävisi pitkäksi.

Ammatillisessa mielessä Jenny Jägerfeld kokee kirjan kiinnostavimmaksi hahmoksi naisvampyyri Carmillan, joka viettelee nuoren Lauran.

– Häntä voisi luonnehtia psykopaatiksi, ja psykopaattia on haasteellista terapoida. Carmilla on itsekeskeinen hahmo, joka käyttää muita ihmisiä hyväkseen saavuttaakseen päämääränsä.

Toinen kiintoisa hahmo on tohtori Jekyll.

– Viktoriaanisena aikana yhteiskuntaan sopimattomat tunteet, kuten seksuaalinen himo ja viha, piti piilottaa. Ja edelleen meillä kaikilla on asioita ja tunteita, joita tukahdutamme ja piilottelemme. Monissa Jekyllin häpeämissä asioissa ei ollut mitään väärää. Voisi kysyä, että oletko se sinä, joka jotakin asiaa häpeää, vai onko se joku muu.

Vampirismi kielii lesborakkaudesta

Frankenstein terapiassa -kirjassa hirviöiden kohdalla esiin nousee usein seksuaalinen pohjavire. Viktoriaanisen häveliäisyyden takia seksuaalisuudesta ja seksiakteista voi alkuperäisteoksissa lukea rivien välistä.

Esimerkiksi Carmillassa vampirismia hyödynnetään seksin metaforana, ja kyseessä on selvästi kahden naisen, Carmillan ja Lauran välinen lesbosuhde. Kun Carmilla esimerkiksi puraisee Lauraa, tämä saa väristyksiä ja pyörtyy. Lauran tunne on euforinen, ei suinkaan kauhuntäyteinen.

Tohtori Jekyllissä ja Mr. Hydessä taas kerrotaan, kuinka ihmiset ovat nähneet Hyden menevän Jekyllin makuuhuoneeseen myöhään yöllä.

– Kyse ei ole pelkästään minun ja Matsin likaisesta mielikuvituksesta, Jenny Jägerfeld naurahtaa.

– Dorian Gray ei esimerkiksi sano suoraan, että hän meni ihmisten kanssa kotiinsa harrastamaan seksiä, mutta rivien välistä voi lukea, että hänellä oli seksisuhteita sekä miesten että naisten kanssa.

Viktoriaanisen maailman häveliäisyys lukuisine tabuineen tuntuu nykyihmisestä kaukaiselta, mutta Mats Strandberg löytää ajanjaksosta yhteneväisyyksiä myös nykyaikaan.

– Viktoriaanisen ajan Englanti voi tuntua lähestulkoon vastakohdalta meidän aikakaudellemme, mutta tuolloin yhteiskunta oli mullistumassa – sääntöjä hylättiin ja uskonto kadotti merkitystään. Uusien tieteellisten löytöjen ja keksintöjen takia aiempia totuuksia kyseenalaistettiin, ja esimerkiksi Frankenstein viittaa pelkoon siitä, että tiede menee aivan liian pitkälle, eikä ihminen saisi leikkiä jumalaa, Strandberg pohtii.

Vastaava tieteellistekninen mullistus leimaa myös nykyhetkeä.

– Nykyisin ihmiset pelkäävät tekoälyä ja geenimanipulaatiota tai sitä, mitä tapahtuu perinteiselle perhekäsitykselle. Meiltä löytyy samankaltaisia pelkoja kuin viktoriaanisenakin aikana.

Kauhuklassikoiden ajattomuus pätee myös yksilötasolla, muun muassa tiedemies Victor Frankensteinin kohdalla.

– On paljon ihmisiä, jotka tekevät liikaa töitä ja jotka palavat loppuun. Samoin kävi myös Victor Frankensteinille.

Kauhuun suhtaudutaan Ruotsissa ristiriitaisesti

Mats Strandberg vei ruotsalaisen kauhun aivan uusiin ulottuvuuksiin hyytävällä Risteily-romaanillaan (Färjan, 2015), josta tuli hitti myös maailmalla. Karmivassa kirjassa tuttu ja turvallinen ruotsinlaiva muuttuu verisen bakkanaalin näyttämöksi, jossa uuden ajan turboahdetut draculat eivät armoa tunne tai armoa anna.

– Minusta on hauskaa hyödyntää kirjoissani tällaisia hyvin tavallisia paikkoja. Toisaalta taas vaikkapa ruotsinlaivat suorastaan hohkaavat gotiikkaa: ne lipuvat pimeyden halki valtameren keskellä, ja pienikin virhe voi olla kohtalokas ja tappaa kaikki matkaajat.

Vaikka Strandbergin romaanit ovat olleet arvostelumenestyksiä ja myyneet hyvin, suhtaudutaan kauhugenreen Ruotsissa edelleen vähättelevästi ja ristiriitaisesti.

– Minulta kysellään, että miksi kirjoitat kauhua, eikö maailma jo ole tarpeeksi kauhea paikka. Arvosteluissa voidaan myös todeta, että tämä on niin hyvä kirja, ettei se edes tarvitsisi tuekseen kauhuelementtejä. Ymmärrän, että tällainen on varmaan tarkoitettu kohteliaisuudeksi, mutta kun minä olen kauhukirjailija.

Strandbergin mukaan ruotsalaisen kulttuurikentän klassikoissa viljellään tosiasiassa runsaasti kauhua, mutta asiasta ollaan mieluiten hiljaa.

– Ingmar Bergmanin elokuvista löytyy kauhua, ja Selma Lagerlöf kirjoitti upeita kummitustarinoita. Koska kauhua pidetään Ruotsissa huonona genrenä, tätä ei haluta julkisesti myöntää. Englannissa taas romaanit Frankensteinista ja Draculasta Tohtori Jekyll & Mr. Hydeen ovat oleellinen osa kirjallista kaanonia, ja niitä arvostetaan.

Pieni liikahdus on kuitenkin naapurimaassa jo tapahtunut. Kauhukirjailija John Ajvide Lindqvistin tuotanto on saanut runsaasti näkyvyyttä, ja Strandbergin mukaan kauhu tuntuu nyt olevan Ruotsissa samassa asemassa kuin dekkarit kolme vuosikymmentä sitten.

– Ongelmana lienee se, että monet ihmiset liittävät kauhun pelkästään typeriin teinileffoihin tai Saw-elokuvasarjan kaltaiseen kidutuspornoon.

Tällä hetkellä kauhumaaottelu Ruotsi - Suomi kääntyy jälkimmäisen kirkkaaksi voitoksi.

– Teillä on Suomessa useita kauhuun liittyviä tapahtumia, ja esimerkiksi Night Visions -elokuvafestivaali, Strandberg summaa.

Vihreät isot silmät, valkoiset tassut ja pehmeä punainen turkki. Rima on kahdella jalalla kävelevä susi, joka on iloinen ja äidillinen laumanjohtaja.

Rima on fursoona eli eläinhahmo, jonka on luonut 28-vuotias Annina Yrttiaho.

– Olen aina pitänyt susista ja ihaillut niitä. Sudet ovat todella kauniita ja voimaannuttavia eläimiä. Niitä kunnioitetaan mielestäni liian vähän.

Turriksi eli eläinhahmoksi pukeutuminen on erilaista esimerkiksi cosplayhin verrattuna, sillä turriharrastajat ovat luoneet hahmonsa itse. Riman lajivalintaan vaikuttivat Yrttiahon juuret pohjoisessa, missä hän on nähnyt suden luonnossa peräti kahdesti.

Kun hän tutustui turriharrastukseen ja oli aika valita oma fursoona, ei ollut epäilystäkään siitä, mitä lajia hahmo edustaisi. Turripiireissä Yrttiaho on jopa saanut lempinimekseen “Äitisuden”.

– Olen otettu tästä. Se on minulle tärkeä asia, ja olen hirveän iloinen siitä.

Pukeutuminen vapauttaa

Yrttiaho pukeutuu eläinhahmoksi, koska se kiehtoo ja tuntuu vapauttavalta.

– Kun pukeudun Rimaksi, se en ole täysin minä. Se on enemmänkin minun hahmoni, joka silloin olen.

Turripukeutumiseen liittyy kuitenkin harrastajapiireissä muutamia kirjoittamattomia sääntöjä, joita myös Yrttiaho noudattaa. Yksi sääntö on, ettei turripuku päällä yleensä puhuta.

Turriharrastajille ei ole merkitystä sillä, missä kukin on töissä. Annina Yrttiaho

– Kukaan ei ole sanonut, että niin ei saa tehdä, mutta mielestäni pukeutumisessa on tietty taika, joka menisi rikki, jos susi osaisi yhtäkkiä puhua.

Toinen kirjoittamaton sääntö on, ettei turripukua pidettäessä saisi näkyä ihoa. Siksi turripukuun yleensä pukeudutaan piilossa katseilta, jotta taika säilyy.

– Totta kai, jos puku päällä tulee huono olo esimerkiksi kuumuuden takia, kukaan ei katso pahalla, vaikka riisuisit sen pois ihmisten nähden.

Juuri kuumuuden takia monet hankkivat pukujensa alle erilaisia viilennystarvikkeita, kuten kylmägeeliliivejä, jotta puvun alla ei tulisi liian kuuma.

Jo ilman viilennystarvikkeitakin puvut ovat todella kalliita. Ne tehdään kaikki käsityönä, ja niiden hintalapuksi tulee usein monta tuhatta euroa. Niitä tilataan esimerkiksi Japanista.

Yrttiaho pitää turripukua päällään lähinnä turritapahtumissa sekä erilaisissa lastentapahtumissa.

– Isoja turritapahtumia järjestetään muutaman kerran vuodessa, mutta kuka tahansa turri voi järjestää itse tapahtuman milloin vain.

Tavallinen perheenäiti

Yrttiaho on tavallinen perheenäiti, joka työskentelee klinikkaeläintenhoitajana. Opiskelut ovat vielä vähän kesken, mutta tarkoituksena olisi valmistua syksyllä.

– Turriharrastajille ei ole merkitystä sillä, missä kukin on töissä tai minkälainen sosiaalinen status harrastajilla on yhteiskunnassa. Niillä ei ole turrimiiteissä mitään väliä.

Usein ihmisillä on tietynlaisia ennakkokäsityksiä esimerkiksi siitä, että harrastus olisi puhtaasti vain lasten tai nuorten juttu. Tosiasiassa harrastajia on kaiken ikäisiä, joista nuorimmat ovat vasta alakoulun ensimmäisillä luokilla. Vanhin harrastaja, jonka Yrttiaho tietää, on arviolta lähempänä 50 ikävuotta.

– Ihmiset eivät välttämättä ensimmäisenä ajattelisi, että turriharrastaja voi olla esimerkiksi aikuinen ja vielä perheellinen. He eivät välttämättä ymmärrä, miten se voi olla harrastuksena niin merkittävä ja tärkeä, mutta se vain on.

”Mikä tämä häntäjuttu on?”

Turrit herättävät aitoa ihmetystä. Myös Yrttiaho tunsi hämmennystä, kun hän ensimmäisen kerran näki turreja anime-tapahtumassa Lahdessa.

Lopulta kysymyksiin tuli vastauksia, kun Yrttiaho liittyi suomalaiselle turrifoorumille vuonna 2011. Sen jälkeen hän ajautui pysyvästi harrastuksen pariin, loi Riman ja osti fursuitin eli turripuvun.

– Kun ihmiset näkevät turreja, yleisin kommentti on: “Mikä tämä häntäjuttu on?”

”Mikä tämä häntäjuttu on?” on jo yleinen vitsi ystäväpiirissä, joka koostuu pääosin muista turriharrastajista. Turreille harrastus on kuitenkin yhtä normaali kuin mikä tahansa muukin harrastus, kuten jalkapallo.

– Eihän siinä ole mitään väärää, että tykkää puhuvista eläinhahmoista tai eläinhahmoista, jotka kävelevät kahdella jalalla. Mikä siinä nyt loppujen lopuksi on niin outoa?

Käveleviä ja puhuvia eläimiä on ollut jo pitkään piirretyissä ja peleissä. Turrien kautta tällaiset eläinhahmot saadaan fyysiseen muotoon.

Kumppanini oli jo turri ennen kuin tapasimme. Annina Yrttiaho

– Turriharrastajat luovat hahmonsa ihan itse. He käyvät läpi sen prosessin, että miltä hahmo näyttää ja millainen se on luonteeltaan. Turrihahmo on iso kokonaisuus, joka on osa harrastajaa.

Hahmoja voi olla myös monia. Yrttiaholla on Riman lisäksi hybridihahmo, eli kahden lajin sekoitus. Celestiessä on sekä kissaa että tiikeriä.

– Kaikki turrit eivät myöskään fursuittaa. Voit olla turri myös ilman, että pukeudut varsinaiseen turripukuun.

Perhe täynnä turreja

Muita turreja Yrttiaho näkee usein, sillä ystäväpiirissä heitä on useampi. Myös perheestä löytyy turreja, sillä Yrttiahon kihlattu Toni on myös turri. He eivät kuitenkaan tavanneet toisiaan turriharrastuksen kautta vaan yhteisen videopeliporukan kautta.

– Kumppanini oli jo turri ennen kuin tapasimme, joten minä en ole vaikuttanut siihen, että hänkin on turri.

Myös tytär Emilia, 8, on kiinnostunut turreista. Hänelle ostettiin eräästä turritapahtumasta oma häntä, joka on pinkki valkoista hännänpäätä lukuun ottamatta.

– Lapsi on totta kai kiinnostunut ja pitää turriharrastusta täysin normaalina, sillä hän on aina tiennyt, että äiti pukeutuu.

Perheeseen mahtuu myös kaksi koiraa, kaksi kissaa ja yksi käärme. Yrttiaho on aina ollut todella eläinrakas.

Vaikka pukeudut eläimeksi, se ei tee sinusta sutta, kettua tai vaikka pöllöä. Annina Yrttiaho

– Siihen en osaa sanoa, onko eläinrakkaus vaikuttanut turriharrastukseen. Tosi moni turri on eläinrakas, mutta onko se kytköksissä tähän harrastukseen, sitä en osaa sanoa.

Kaveripiiriin mahtuu myös muitakin kuin turreja. Kaikki läheiset tietävät harrastuksesta ja ovat suhtautuneet siihen todella hyvin.

– Kaikki myös tykkäävät harrastuksesta. Se on hienoa, sillä en todellakaan oleta, että kaikkien tarvitsisi siitä tykätä.

“Hyi tuolla on turri”

Toisinaan ihmiset huutelevat, eikä se aina tunnu mukavalta. Siksi Yrttiaho toivoo, että muut suhtautuisivat harrastukseen avoimemmin.

– Ihmiset saattavat huudella, että katso hyi tuolla on turri tai jotain muuta vastaavaa, jolloin heillä on jokin ennakkokäsitys siitä mitä turrit ovat, mutta se on väärä.

Kuiskasin lapselle puku päällä, että sinä osaat puhua susille, ja susi ymmärtää. Annina Yrttiaho

Yksi väärä oletus turriharrastajista on esimerkiksi se, että he haluaisivat olla eläimiä, mutta se ei pidä paikkansa.

– Ei ihminen voi olla eläin. Vaikka pukeudut eläimeksi, se ei tee sinusta sutta, kettua tai vaikka pöllöä.

Vaikka huutelu ei tunnu mukavalta, ei Yrttiaho siitä myöskään välitä.

– Se olkoon omassa arvossaan. Kaikki eivät tykkää jalkapallosta, ja kaikki eivät tykkää fursuittaamisesta.

Poikkeus sääntöön

Positiivista palautetta tulee myös, niin lapsilta kuin aikuisiltakin. Ihmisten vilpittömän ilon vuoksi Yrttiaho käy usein koko perheen tapahtumissa turripuku päällään.

Eräillä lasten synttäreillä Yrttiaho teki kerran poikkeuksen ja puhui turripuvussaan. Synttärisankari oli hyvin erikoinen ja suloinen, mutta samaan aikaan ujohko.

– Halusin tehdä hänen syntymäpäivästään erikoisen, joten kuiskasin lapselle puku päällä, että tämä on meidän yhteinen salaisuus, mutta sinä osaat puhua susille, ja susi ymmärtää.

Lapsi häkeltyi, mutta hänestä tuli äärettömän iloinen.

– Hän kyllä kulki hyvin ylpeänä synttäreillä sen jälkeen, sillä hän tiesi, että hän on erikoinen.

Perjantai-dokkari: Minä olen turri katsottavissa nyt Yle Areenassa.

Lue myös:

12-vuotiaat tytöt kehittivät fursuit-eläinmaskottiasujen tekemisestä itselleen tuottoisan taidon

Turripukuiluun hurahtanut Zero asioi susikettuna porilaisessa marketissa ja kirpputorilla – "Puku antaa rohkeutta ja vapauden tunteen"

Anime, manga, cosplay ja mitä näitä nyt on – ota haltuun ainakin nämä seitsemän termiä

Omerta-elokuva on määrä tehdä valmiiksi Aku Louhimiehen ohjauksessa, tiedottaa tuotantoyhtiö Cinematic.

Louhimies korvaa elokuvan ohjauksesta aiemmin vastanneen Antti J. Jokisen, joka on sairastunut ja jäänyt sairauslomalle.

Aiemmin kerrottiin, että Louhimies tuuraa Jokista elokuvan ohjaajana. Nyt Jokisen sairausloman pitkittymisen takia elokuvan ohjausvastuu siirtyy kuitenkin pysyvästi Louhimiehelle.

Toinen muutos elokuvan tuotantoon on, että kahden elokuvan sijaan tehdään vain yksi elokuva.

Tuotantoyhtiö Cinematicin toimitusjohtaja Sara Norbergin mukaan ohjaajan vaihdos on välttämätöntä elokuvan tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi.

– Ohjaajavaihdosta ei tehdä kevyin perustein. Aku Louhimies on juuri oikea valinta uudeksi ohjaajaksi. Olemme iloisia, että hän on suostunut ottamaan pestin vastaan ja hypännyt kesken tuotannon hyvin vaativaan paikkaan, Norberg sanoo tiedotteessa.

Omerta-elokuvan ympärillä on pyörinyt viime viikkoina mediakohu. Näyttelijä Ville Virtanen jäi tuotannosta pois ja kritisoi kovin sanoin ohjaajaksi valittua Louhimiestä. Näyttelijä Jasper Pääkkönen puolestaan puolusti Louhimiestä.

Tuotantoyhtiö Cinematicin toimitusjohtaja Sara Norberg pyytää anteeksi työntekijöiltä tuotannon olosuhteita ja kiittää tehdystä työstä. Norbergin mukaan Jokisen sairastuminen on kuormittanut työyhteisöä.

– Pyydämme anteeksi kaikilta, jotka ovat tilanteessa kärsineet. Kenenkään ei tulisi joutua työssään olosuhteisiin, joiden kaltaisia tuotantoon osallistuvat ovat kokeneet. Kiitämme kaikkia työryhmämme jäseniä sitoutumisesta ja kärsivällisyydestä, Norberg sanoo tiedotteessa.

Omerta 6/12 -toimintatrillerin kuvaukset alkoivat lokakuussa. Elokuvaa on kuvattu Virossa ja Suomessa. Kuvaukset jatkuvat helmikuuhun 2021 asti.

Pohjoismaiseksi suurtuotannoksi luonnehdittu elokuva kertoo Euroopan parhaista sotilaista ja poliiseista kootuista Omerta-joukoista. Elokuvassaterroristit iskevät Suomen itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan.

Elokuva pohjautuu Ilkka Remeksen romaaniin 6/12 (WSOY, 1992).

Pääosassa nähdään Suomen eturivin näyttelijöitä, kuten esimerkiksi Jasper Pääkkönen. Omerta-elokuvasta tehdään myös tv-sarja.

Juttua päivitetty. Jutussa kerrottiin aiemmin julkisuudessa esillä olleita elokuvan näyttelijöitä. Nyt tuotantoyhtiöstä kerrotaan, että näyttelijävalinnat menevät uusiksi ja aiemmin kerrotuista nimistä ainoastaan Jasper Pääkkönen näyttelee varmasti elokuvassa.

Lue lisää:

Jasper Pääkkönen täyttää 40 ja bodaa itseään toimintasankariksi: "Katsooko ne parikymppiset, että on toi aika vanha ukko?"

Ilkka Remeksen trillereistä tekeillä pohjoismainen suurtuotanto - 6/12-elokuvan pääosaan tuleva Jasper Pääkkönen: "Remes ei ole enää liian iso valkokankaalle"