Kesäiset musiikkitapahtumat pyörivät Suomessa voimakkaasti talkoolaisten voimin. Näin on myös Kuhmossa, jossa yhdessä tekemisestä on pitkät perinteet. Ensimmäisen kerran Kuhmossa järjestettiin Kamarimusiikkifestivaali 46 vuotta sitten.
Kuhmolaisella Riitta Hyvösellä on monia suhteita musiikkijuhliin. Hän on ollut tapahtumassa sekä paikallisena että ulkopaikkakuntalaisena festivaalikävijänä ja viimeiset neljä vuotta myös talkoolaisena.
– Olen kuhmolaislähtöinen. Olin 23 vuotta Helsingin seudulla ja kävin joka kesä kamarimusiikkivieraana. Nyt neljä vuotta sitten tulimme paluumuuttajina Kuhmoon ja aloitin heti talkoolaisena.
Eri rooleissa tapahtuma näkyy aivan eri valossa. Suurin yllätys oli se, miten innostunut henki vakituisen talkooväen keskuudessa on, kertoo Hyvönen.
Ensimmäisenä talkoopaikkana toimi lettukioski, jossa kavereina oli pitkään talkoohommia tehneitä lettumummoja. Suuri hämmästys oli talkootyötä kohtaan oleva positiivinen asenne. Toinen yllätys oli koulutus, joka talkoolaisille järjestettiin.
– Olen ollut vuosikausia Etelä-Suomessa kahdessa kansainvälisessä konsernissa töissä. Niissä en ole saanut niin monipuolista opastusta kuin täällä. Suuri kiitos Rusasen Sarille, joka on laatinut erinomaisen koulutuspaketin. Siinä kerrottiin kaikki mitä talkoolaisen tulee tietää ja sen lisäksi meille järjestettiin vielä pari koulutusta lisää, sanoo Hyvönen.
Unelmista totta
Vuonna 1970 Seppo Kimasen ideasta tuli totta, kun kourallinen hänen opiskelutovereitaan soitti Kuhmon kirkossa Telemannin G-duurikonserton neljälle viululle. Ensimmäinen musiikkitapahtuma sisälsi kahdeksan konserttia, joissa kuuntelijoita oli yhteensä 800. Nyt konserttikäyntien määrä on vakiintunut 35 000:een. Tämä tietää sitä, että talkoolaisen pitää tietää monia asioita.
– Paikallistuntemus, festivaalihistoria, lippujen saatavuus, ruokapaikat ja se mihin postikortit voi jättää, luettelee Riitta Hyvönen.
Lisäksi tarvitaan positiivista asennetta, kun vieraita tulee eri kulttuureista ja monet heistä ovat myös samaan aikaan lomalla.
Mestari–kisälli-perinne elää vahvasti talkooväen keskuudessa.
– Kun tulin itse talkoolaiseksi ensimmäisen kerran, niin lettumummot opastivat ystävällisesti kädestä pitäen, ja heti tuli tunne, että olen tervetullut heidän joukkoonsa, muistelee Hyvönen.
Saunasta sysäys yhteishenkeen
Talkoolaiset saavat hyvän kohtelun ja se edesauttaa yhteishengen luomista, joka saa sysäyksen ennen festivaalin alkua järjestettävällä saunaillalla.
– Kaupunki tarjoaa myös välillä ruuat ja lopuksi ovat yhteiset juhlat reserviupseerien majalla. Myös talkoovuorojen ulkopuolella pääsemme konsertteihin ilmaiseksi, kertoo Hyvönen.
Kaksi viikkoa kestävä festivaali on rankka rupeama niin muusikoille, yleisölle kuin talkoolaisellekin.
– Kun tekee neljän–viiden tunnin mittaisia talkoovuoroja ja siinä välissä juoksee konserteissa, taidenäyttelyissä ja haistelee festivaalin tunnelmaa, niin kaksi viikkoa on raskas. Takki on tyhjä ja rasitusta lisää vielä se, jos oma asunto on vuokrattu majoituskäyttöön ja pitää huolehtia festivaalivieraista, huokaisee Hyvönen.
Kamarimusiikkia koko vuoden
Riitta Hyvönen valmistautuu parin viikon rupeamaan siivoamalla kodin ja tyhjäämällä oman kalenterin, jotta aikaa jää talkoovuoroihin ja konserteissa käymiseen.
– Pyrin käymään tapahtuman aikana useammassa konsertissa. Kiirettä lisää myös, että käynnissä on yleensä paras mansikka-aika, joten pakastimeen pitää marjoja saada.
Hyvösen kamarimusiikkinautinto ei jää pelkästään kahden viikon mittaiseksi. Musiikinpaloa ja intohimoa hoidetaan kerran viikossa kansalaisopiston järjestämässä kamarimusiikin kuuntelupiirissä.
– Eniten mieltä lämmittävät italialaiset säveltäjät Vivaldi ja Verdi. Olen kuitenkin kaikkiruokainen: pyrin kokemaan monenlaista ja käyn erilaisissa konserteissa, kertoo Kuhmon kamarimusiikkijuhlien talkoolainen Riitta Hyvönen.
Päivitetty 27.5. klo 13:38: Kuhmon Kamarimusiikki soi 47. kerran, ei 46. kerran niin kuin jutussa ensin mainittiin.