Siinä on Leonardo da Vincin Mona Lisa. Tuossa Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa. Tuolla Poika ja varis. Ja Schjerfbeckin Pajukissatyttö!
Savonlinnan Riihisaaren museon näyttely ammentaa tunnetuista taidemaalauksista. Niistä on tehty nukketaideteoksia.
– Tämähän on aika vaativaa. Näköisnukkien tekeminen on ihan eri asia, kun mielikuvitushahmon. Siinä täytyy löytyä se mallin sielu. Nyt näissä sitten on etsitty tätä maalauksen sielua, nukketaiteilija Arja Jäppinen kertoo.
Helsingissä nukketaidenäyttely keräsi 34 000 kävijää
Savonlinnassa lokakuun puoliväliin asti esillä olevan tilausnäyttelyn on koonnut vuonna 2000 perustettu Suomen Nukketaiteilijat ry. Pieni, 20 nukketaiteilijan yhdistys pyrkii lisäämään nukketaiteen tunnettuutta ja arvostusta Suomessa.
– Silloin kun meidän yhdistys perustettiin, ei nukketaidetta tunnettu saati arvostettu vielä ollenkaan, Jäppinen kertoo.
Nyttemmin yhdistyksellä on takanaan jo 100 näyttelyä eri puolilla Suomea, Ruotsia ja Norjaa. Turussa katsojia riitti jonoksi asti, Helsingissä viiden viikon näyttelyssä oli katsojia yhteensä 34 000.
Pieni nukketaidepiiri saa paljon aikaan
Se, miten yhdistys alun perin edes syntyi, onkin toinen tarina.
Kaikki alkoi siitä, kun joukko naisia päätyi eri aloilta ja eri puolilta maata Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen, aikuiskoulutuksen nukkelinjalle. Vuoden kestävän koulutuksen aikana tapahtui ihmeitä.
– Meitä oli farmaseutteja, vuorotteluvapaalla olevia opettajia, askarteluohjaajia. Siis ihan eri alojen naisia. Mutta kävi niin, että nukketaide vei meidät mukanaan. Opittiin tekemään posliininukkeja, peruukkeja, vaatteita, paperimassanukkeja, kasvoja, antiikkinukkeja. Joka aamu oikein kihistiin innosta, kun päästiin katsomaan mitä muut olivat yön aikana saaneet aikaiseksi, Jäppinen muistelee.
Porukka ei halunnut lakata olemasta porukka koulutuksen jälkeenkään. Perustettiin yhdistys, joka on vuosittain järjestänyt tapaamisia ja kursseja. Perustamisen jälkeen on syntynyt myös ne 100 näyttelyä.
"Pelkällä nukketaiteella olisin pärjännyt ehkä joka kolmannen vuoden ilman miestä"
Suomessa nukketaide ei itsessään riitä elättämään yhtään taiteilijaa. Monet tekevät opetustöitä ja muita töitä nukketaiteen ohella. Jäppinen tosin tekee melko paljon tilaustöitä eri museoille.
Viimeisimpänä oli maatalousmuseo Sarka. Sinne Jäppinen teki viisi tilateosta, joissa maastot ja nuket olivat rautakaudella, sota-aikoina, heinätöissä. Lisäksi Jäppinen tekee ihmisen kokoisia nukkeja. Mutta sekään ei riitä.
– Pelkällä nukketaiteella olisin ehkä joka kolmas vuosi pysynyt hengissä ilman miestä, Jäppinen vitsailee.
Mikä nukketaiteessa sitten kiehtoo?
– Ihminen pystyy eläytymään siihen tapahtumaan mikä nukessa on. Me tehdään myös semmoisia tilateoksia ja jopa miehet löytää sieltä oman lapsuutensa, omat työtapansa. Siellä on niin hauska tunnelma, kun ihmiset rupeaa juttelemaan ja kertomaan.