Kansanmusiikin käsite sai uuden ulottuvuuden Folklandia-risteilyllä tammikuisena viikonloppuna, kun Paleface ja ammattikansanmuusikoiden Laitakaupungin orkesteri tekivät yhteiskeikan. Soittolista koostui Palefacen musiikista ja yleisö hihkui villinä.
Kyseessä ei ollut aivan ainutkertainen ilmiö, sillä Seinäjoella majaa pitävä Laitakaupungin orkesteri on aiemminkin soitellut Karri Miettisen eli Paleface kanssa.
Yhteistyö alkoi, kun räppäri lainasi haitarinsoittaja Antti Paalasen levyltä pätkän omalle albumilleen vuonna 2012. Se johti myös yllätysesiintymiseen taannoin Kaustisella.
"Kaustisella muutama vuosi sitten oli Antin soolokeikka ja yritin hillitä itseäni, mutta mun oli pakko tehdä puoliaggressiivinen lavainvaasio. Hyppäsin lavalle ja räppäsin itse asiassa siihen samaiseen biisiin, jota mä samplasin."
Kansanmusiikin ja räpin yhdistäminen ei ole Palefacelle mikään kummajainen. Hänet on palkittu uuden ajan runonlaulajana ja biiseissään mies sujuvasti lainaa sanoja ja melodioita muualta, kuten räpin alkujuurilla New Yorkissa tehtiin 1970-luvulla.
Aikana ennen äänitettyä musiikkia arkkiviisut kiersivät maailmaa ja niihin kukin esittäjä rustasi omia sanoituksiaan.
– Meidän rap on vähän kuin nuo vanhat kupletti- ja työväenlaulajat. Kyl mä pidän jotain Tatu Pekkarista ja muita oman aikansa räppäreinä.
Mies kokee Palefacena jatkavansa perinnettä, jossa yhdistetään vanhaa perinnettä uuteen muotoon. Länsi-Afrikassa elää edelleen Le griot -perinne, joka on tietynlainen muunnos entisaikojen suomalaisesta runonlaulajasta. Eräänlainen tietäjä-pelimanni-kulkuri kiertää kylissä ja välittää tietoa uusista asioista ja yhteisön vanhasta perinteestä.
Räppi on kansanmusaa
Saumaton yhteistyö Sibelius Akatemian käyneiden kansanmusiikin tohtorien ja maistereiden kanssa samalla lavalla oli vahva todiste eri musiikinlajien sujuvasta kohtaamisesta. Yleisö innostui tanssimaan ja Paleface itse kiihdytti tunnelmaa lavakarismallaan.
Paleface on ottanut yhteiskuntakriittisesti lujasti kantaa, vaikka sanoo, että rakkauslauluja tarvitaan yhtä paljon kuin kantaaottavia. Musiikillaan hän jäsentää yhteiskuntaa eikä halua olla ulkopuolinen.
– Yhteiskunta on epäkonkreettinen kokemus. Se on näkymätön abstraktio ihan niinkuin musiikki. Omalla tavallaan yhteiskuntakin koostuu suurista tarinoista, mutta me pystymme muokkaamaan niitä, pystytään siirtymään eteenpäin.
Yksi uusi tarina syntyy yhdessä säveltäjä Timo Hietalan kanssa oopperasta Ihmepoika A, joka on ensi-illassa keväällä Kansallisoopperan Alminsalissa ja lähtee sitten kiertämään kouluja. Käsikirjoitus kertoo ilman vanhempia Suomeen tulevasta alaikäisestä turvapaikanhakijasta, joka muuttaa kaiken suomalaisessa koulussa.
Oopperassa on kolme huippulaulajaa ja libreton tehneen Palefacen mukaan päähenkilö ei sano mitään oopperan aikana, jolloin kaikki asiat tapahtuvat tämän ympärillä.
Oopperan lisäksi Paleface on tehnyt musiikkia Antti Tuurin romaaniin perustuvaan Ikitie ja Jörn Donnerin tulevaan Kuvia Suomesta -elokuviin. Donner tilasi filmiinsä protestilauluja Palefacelta ja niin syntyivät laulut veropakolaisista ja suomalaisesta rasismista.
Helsingin kaupunginteatteriin hän teki jo vuosi sitten musiikin AtomiAatos-lastennäytelmään.
"Kun nuorilla kundeilla on flatscreen, pleikkakolmonen ja vesipiippu himassa, niin ei tartte niinku osallistuu."
Paleface uskoo edelleen edustukselliseen demokratiaan, vaikka nyt vallanpitäjien kirjo ei ehkä edustakaan koko kansaa.
Hän uskoo kehityksen vievän toiseen suuntaan, koska enemmistö ihmisistä ajattelee hänen mielestään globaalisti. Vain pieni osa takertuu peloissaan vanhaan. Taiteilija ei voi olla neutraali tarkkailija eikä Palefacen mukaan kukaan muukaan.
– Kulutusyhteiskunnassa on syntynyt ihmisille sellainen käsitys, että mä nyt vaan olen tässä, mä en ota kantaa, mä oon niinku tämmönen puolueeton. Ei se pidä paikkaansa, ei sellaista ole.
Irti ennakkoluuloista voi päästä esimerkiksi lähtemällä ensi kertaa Folklandia-risteilylle. Paleface kurkisti kansanmusiikin nykytilaan ja hämmästyi.
– Suosittelen kyllä kaikkia tsekkaamaan suomalaisen kansanmusiikin tason, se kertoo omalla tavallaan tästä ajasta aika paljon. Todella kiinnostavaa, aivan häkellyttävää.