Puolasta Sobibórin keskitysleirin alueelta on löydetty satoja pieniä muistoja ihmisistä, joiden elämä päättyi natsien käsissä toisen maailmansodan aikana. Kaasukammioon pakotetut naiset piilottivat ne viime töikseen, tai ne putosivat lattialankkujen rakoihin heidän riisuuntuessaan.
Sobibórissa on tehty runsaan kymmenen vuoden ajan arkeologisia kaivauksia. Uusimpien löytöjen joukossa on kaulakoru, joka herättää tutkijoissa erityistä kiinnostusta.
Heidän mukaansa korun omistaja saattoi olla juutalaisvainojen symboliksi nousseen, 15-vuotiaana kuolleen Anne Frankin ystävä tai sukulainen.
Koru toivotti onnea kantajalleen
Korun on päätelty kuuluneen Karoline Cohnille, joka oli Frankin ikätoveri ja hänen laillaan kotoisin Frankfurtista.
Riipus on kolmionmuotoinen laatta, johon on kaiverrettu hepreaksi sanat "mazel tov" eli "onnea" sekä "Frankfurt" ja päivämäärä 3.7.1929. Se oli Cohnin syntymäpäivä.
Kääntöpuolella on kirjain, joka viittaa Jumalaan, ja sitä ympäröi kolme daavidintähteä. Korun kuvat ovat nähtävissä muun muassa Haaretz-lehdessä.
Anne Frankilla, joka oli syntynyt vain kolme viikkoa ennen Cohnia, oli täysin samanlainen koru, jossa oli hänen syntymäaikansa.
Tutkijoiden tietoon on tullut vain yksi vastaava laatta. Sen nykyisin 88-vuotias omistaja selvisi hengissä holokaustista. Hänkin syntyi Frankfurtissa.
Holokaustikeskus jäljittää sukulaisia
Frankin perhe piilotteli natseilta Amsterdamissa Hollannissa, mutta jäi kiinni. Tytär kuoli Bergen-Belsenin keskitysleirillä Saksassa alkuvuonna 1945.
Cohn vietiin Minskin gettoon Valko-Venäjälle vuonna 1941. Kun getto suljettiin vuonna 1943, kaksi tuhatta juutalaista vietiin Sobibóriin. Tutkijat arvelevat, että joko Cohn oli heidän joukossaan tai hänen korunsa oli äidillä muistona Minskissä kuolleesta tyttärestä.
Selvittääkseen Cohnin ja Frankin mahdollisen yhteyden holokaustin uhrien muistokeskus Yad Vashem on vedonnut kaikkiin, joilla on tietoa Cohnin perheestä tai naisesta, joka aikoinaan täytti Karoline Cohnin tiedot Yad Vashemin kaavakkeeseen.
"Pukuhuone" oli portti kaasukammioon
Majdanekin museossa Lublinissa on pantu näytteille avaimia, vihkisormuksia, kelloja ja muita esineitä. Niiden joukossa on muun muassa metallilaattoja, joihin oli kaiverrettu lasten yhteystiedot heidän eksymisensä varalta.
Etenkin hiusneulojen ja -kampojen putoilu on helppo ymmärtää: naisten hiukset ajeltiin, ennen kuin heidät komennettiin niin sanotusti suihkuun eli todellisuudessa kaasukammioon. Löytöpaikalla sijaitsi naisille tarkoitettu pukuhuone.
Natsit yrittivät pyyhkiä leirin olemattomiin
Natsit perustivat Sobibórin nimenomaan kuolemanleiriksi. Siellä tapettiin ainakin neljännesmiljoona juutalaista, jotka olivat kotoisin valtaosin Puolasta, Hollannista ja Slovakiasta.
Syksyllä 1943 leirillä puhkesi kapina, jossa 300 vankia pääsi pakoon. Useimmat kuitenkin jäivät uudelleen kiinni ja tapettiin. Kapinan jälkeen natsit sulkivat leirin ja yrittivät hävittää sen jäljet.
Siinä he onnistuivatkin vuosikymmeniksi, mutta lopulta arkeologit paikallistivat leirin. Kaivauksissa on löydetty muun muassa kaasukammion perustukset ja junalaituri, jolle natsien uhrit laskeutuivat viimeisen junamatkansa päätteeksi.
Pienesineiden perusteella on kyetty nimeämään joitakin uhreja jo aiemmin.