INARI Jenni Laiti on innoissaan. Saamenmaahan on syntynyt uusi saamelaisliike, jossa toimii joukko eri alojen aktivisteja sekä taiteilijoita, kuten anonyymi taiteilijaryhmä Suohpanterror (Suopunkiterrori). Laiti on siinä mukana.
– Suohpanterror on liikkeen eturintamassa, mutta mukana on tosi paljon voimakkaita tyyppejä, jotka tekevät aivan huikeita juttuja, Laiti iloitsee.
Hän puhuu ilmiöstä orgaanisena liikkeenä, joka ei ole järjestäytynyt. Mukana on muun muassa ruotsalainen laulaja ja lauluntekijä Sofia Jannok.
– Kaikki tekevät omia juttujaan ja taistelevat niiden puolesta ympäri Saamenmaata, Laiti sanoo.
Itse hän nostaa esiin Suohpanterrorin toiminnan. Ryhmä on onnistunut herättämään näyttelyillään ja performansseillaan suomalaisen valtamedian kiinnostuksen saamelaisten asioihin.
Laiti puhuu Kiasman viime kevään saamelaiskohusta. Se sai alkunsa, kun museon kokoelmanäyttelyssä oli esillä Jenni Hiltusen videoteos Grind. Siinä taiteilija käyttää epäaitoa saamenpukua eli feikkigáktia tanssijan asusteena. Teos nousi laajemman keskustelun aiheeksi, kun kaksi taiteilijaa älähti siitä Helsingin Sanomien mielipidesivulla. Kirjoittajat kokivat, että Kiasma siunasi teoksella symbolisesti alkuperäiskansojen kulttuurisen hyväksikäytön Suomessa. Laitin mielestä saamelaiset onnistuivat muuttamaan ulostulollaan julkista mielipidettä.
– Oli todella hyvä asia, että siitä keskusteltiin. Asiaa on jauhettu jo yli 20 vuotta emmekä ole päässeet mihinkään.
Saamelaisuutta käytetään surutta esimerkiksi Lapin matkailun markkinoinnissa. Laitin mukaan taiteilijakollektiivi Suohpanterror voisi aivan hyvin iskeä myös siihen, vaikka matkailu on merkittävä tulonlähde Lapissa.
Kyse ei ole Laitin mukaan siitä, etteivät saamelaiset haluaisi antaa mitään kulttuuristaan toisten käytettäväksi.
– Kyse on siitä, että valta saamelaiskulttuuriin on jollain muulla. Meillä ei ole mitään sanomista turismiin eikä kanssamme neuvotella. Kyllä se suututtaa, Laiti sanoo.
Hän toivoo, että saamelaiset pääsisivät pikku hiljaa suomalaisten kanssa samoihin neuvottelupöytiin tasavertaisina kumppaneina. Toiveena on saada kokoon ohjekirja saamelaiskulttuurin käytölle. Sellaista suunnitellaan jo Saamelaiskäräjillä Lapin turismin käyttöön.
Suohpanterror osallistuu Norjan Trondheimissa ensimmäisen pohjoismaisen saamelaiskokouksen satavuotisjuhliin. Niiden syntyyn 6. helmikuuta 1917 vaikutti saamelaisten esiäidiksi kutsuttu poliitikko Elsa Laula Renberg (1877-1931).
– Puhumme yhä samoista avoimista kysymyksistä kuin hän, kuten oikeudesta omaan kieleen, opetukseen, elinkeinoon ja maahan.
– En usko, että Elsa olisi meistä kovin ylpeitä, jos hän eläisi, Laiti sanoo.
Saamelaisräppäri: Vasta yliopistossa tajusin mistä on vaiettu
Ailu Valle on räppäri, opettaja, kirjallisuuden kääntäjä ja toimittaja. Hänet tunnetaan myös Oddasatin, saamenkielisten tv-uutisten juontajana. Inarissa hän on julkkis. Vallea pidetään yhtenä saamelaisuuden merkittävistä sanansaattajista. Omaan kulttuuriinsa hän heräsi toden teolla vasta opiskellessaan saamen kielen aineenopettajaksi Oulun yliopistossa.
– Siellä vasta tajusin, mistä saamelaisten historiassa on vaiettu, Valle sanoo.
Valle puhuu saamelaisuudesta paikalliskulttuurina, joka on sidottu maahan ja veteen.
– Ilman maa- ja vesioikeuksia ei olisi poro- tai kalastajasaamelaisia, koko tätä aluetta ja kulttuuria, missä elämme, Valle toteaa.
Ne ovat kuuma peruna sekä paikallispoliitikoille, Suomen valtiolle että saamelaisille itselleen.
– On paljon sellaisia toimijoita, jotka tukevat jotenkin näennäisesti saamelaiskulttuuria ja saamen kieltä, mutta kun aletaan puhua maaoikeuksista, yhtäkkiä tukea ei enää olekaan, Valle sanoo.
Valle pohtii saamelaisuutta myös filosofisena kysymyksenä. Alkuperäiskansan elämäntapa pohjautui alun perin siihen, ettei mitään omisteta. Valtio puolestaan määrittää itsensä omistamisen kautta. Perustavanalaatuinen ajatusero on johtanut kulttuurien törmäykseen.
– Se on se ongelma, joka on jatkunut vuosisatoja, räppäri sanoo.
Valle alkoi räpätä pohjoissaameksi kielen elvyttämiseksi. Räppi on myös mainio väline herätellä nuoren polven kiinnostusta saamelaisuuteen.
Tiedon vähäisyys alkuperäiskansasta harmittaa muusikkoa.
– Jos miettii koulun oppikirjoja, niissä on edelleen häviävän vähän saamelaistietoa, Valle sanoo.
Vallen mukaan paras tapa vaalia saamelaiskulttuuria on olla näkyvillä ja jakaa tietoa. Hän puhuu resurssi-ihmisistä.
– Ne ovat yhä harvemmassa.
Valle on yksi heistä, vaikka tehtävä on jo ehtinyt verottaa taiteilijaa. Räppärille on yritetty sovittaa poliittisen lauluntekijän viittaa.
– Minulle on tullut parin viime vuoden aikana täysturhautuminen. Pitäisi ottaa artistina kantaa ILO-sopimukseen ja saamelaisten identiteettikeskusteluun.
– Mie en jaksa, minulla on niin paljon omiakin asioita, joita pitää itseni kanssa selvittää.
Inariin muuttanut ballerina: Saamelaisia katsotaan yhä alaspäin
Auri Ahola on tanssitaiteilija, joka päätti muuttaa Inariin reilu vuosi sitten. Ensi töikseen hän opiskeli inarinsaamen Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa.
– Se oli tosi tunteikas prosessi. Tajusin, että tämä on se, mikä minun perheeltäni on otettu pois.
Ahola viittaa työelämään ja koululaitokseen. Muissa kuin perinteisissä saamelaisammateissa, poronhoidossa ja kalastuksessa, piti osata suomea. Ihmiset lähtivät työn tai opiskelun perässä etelään, kuten Aholan inarinsaamelainen isoisä. Saamelaislapset pantiin suomenkielisiin kouluihin, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Ensimmäiset saamenkieliset ylioppilaat valmistuivat Suomessa vasta 1990-luvun puolivälissä.
Inarinsaamea ja tanssia Inarin seudulla opettava Ahola on entinen Kansallisbaletin ballerina. Hän teki siellä kymmenen vuotta töitä. Baletissa Ahola törmäsi saamelaisiin liittyviin ennakkoluuloihin.
– Eräs Kansallisbaletin ensitanssija sanoi minulle, ettei hänellä ole mitään saamelaisia vastaan, koska saamelaiset ovat niin hauskoja, Ahola sanoo.
Aholan mukaan kaikki on hyvin niin kauan kuin saamelaiset pysyvät ”vitriinissä”.
– Mutta sitten kun otat jonkun tosiasian esille esimerkiksi historiasta, ihmiset hämmentyvät ja ihmettelevät, ettekö te olekaan niitä kivoja tyyppejä saamenpuvussa sieltä joen rannalta.
Ahola puhuu sotien jälkeisestä ajasta, jolloin saamelaislapset pantiin Lapissa pitkien koulumatkojen takia suomenkielisten koulujen asuntoloihin.
– Voisiko esimerkiksi puhua siitä, mitä se on tehnyt saamelaiskulttuurille.
Hänen mielestään saamelaisia katsotaan yhä alaspäin.
– Se on edelleen sellaista ylistämällä alistamista. Te olette niin söpöjä, Ahola sanoo.
Saamelaiskulttuurin tunnetuksi tekeminen on Aholalle tärkeää. Työtä on jo tehty vuosien varrella ystäväpiirissä.
– Olen kertonut varmaan sadalle suomalaiselle, että Suomessa on kolme saamen kieltä, inarinsaame, koltansaame ja pohjoissaame.
Hän uskoo, että saamen kielen opettamisesta voi vielä tulla hänen uusi ammattinsa.
– Siitä on herännyt ihan uusi elämä ja avautunut koko saamenkielinen maailma, Ahola toteaa.
Saamelaisuuden arvostukseen Aholalla on resepti. Se löytyy Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeeltä.
– Vähän kunnioitusta, kuten bändi laulaa.