Tuhat vuotta sitten Perun alueella sijaitsi vielä valtakunta, jossa oli elelty satoja vuosia hötkyilemättä. Yhdysvaltalaiset tutkijat uskovat löytäneensä osaselityksen suuren valtakunnan puoli vuosituhatta kestäneelle poikkeukselliselle vakaudelle. Selitys on olut.
Wari ei ollut yhä iso kuin sitä seurannut inkavaltio, mutta laajuutta ja monenlaisia kansanryhmiä kielineen ja tapoineen riitti Warissakin. Kun se oli suurimmillaan, sillä oli miltei 1 400 kilometriä merenrantaa.
Chichaksi kutsuttu hapan olut auttoi rakentamaan ja pitämään yllä valtion monimutkaisia poliittisia rakenteita, sanoo tutkimusartikkelin kirjoittaja, antropologi Ryan Williams yhdysvaltalaisesta Fieldin museosta.
Erikoiselta kuulostava väite perustuu siihen, että valtiollisissa juhlissa tarjottu chicha oli juomakelpoista vain viikon ajan. Chichaa ei voitu viedä muualle, vaan 100–200 poliittisen eliitin edustajaa matkustivat eri puolilta maata juomaan yhdessä.
Ihmiset kokoontuivat luomaan ja vahvistamaan siteitä johtajiin ja kenties vannomaan uskollisuuttaan Warin valtiolle, Williams sanoo. Juhliin, joissa chichan lisäksi nautittiin muun muassa laaman- ja marsunlihaa, kutsuttiin myös naapurivaltioiden edustajia.
Tuhannen olutlitran juhlat
Pari vuosikymmentä sitten Williams ja arkeologi Donna Nash, nyttemmin Pohjois-Carolinan Greensboron yliopiston professori, löysivät Cerro Baúlista Etelä-Perun vuoristosta muinaisen panimon. Cerro Baúl oli Warin valtakunnan eteläisin hallintokeskus, syrjäinen mutta merkittävä.
Panimo kykeni valmistamaan kerralla jopa pari tuhatta litraa chichaa, mikä kertoo Cerro Baúlin suurissa saleissa järjestettyjen juhlien koosta.
Tavallisten ihmisten chicha tehtiin maissista. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että yläluokan chichassa oli perunroseepippureita. Kotikeittiössäsi kutsut samoja marjoja ihan vain roseepippuriksi.
Juhlajuoma nautittiin miltei metrin korkuisista saviastioista, jotka oli koristeltu esittämään warilaisten jumalia ja johtajia.
Molekyylitutkimus antoi lisätietoa
Sustainability-lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa selvitettiin nykyajan menetelmillä lisää sekä chichan valmistamisesta että juoman yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Savisten juoma-astioiden kappaleita analysoitiin muu muassa ampumalla laserilla irti materiaalin siruja ja lämmittämällä ne äärimmäisen kuumiksi, jolloin molekyylirakenne hajosi.
Päästyään aivan atomitasolle asti tutkijat pystyivät selvittämään tarkalleen, mistä astian savi oli peräisin ja mitä oluen reseptiin sisältyi.
Varmistaakseen, että tällä tavoin selvitetyistä aineksista todella syntyy juomaa, tutkijat pyysivät apua paikallisilta oluenpanijoilta.
Virkistävää, kehuu tutkija
Työ pyrittiin tekemään niin alkuperäisellä tavalla kuin mahdollista, käyttämällä vain saviastioita ja polttamalla tulisijassa laamanlantaa.
Chichaa tehtiin myös maissista sekä maissin ja roseepippurien yhdistelmästä, jotta tuloksia voitiin verrata muinaisista näytteistä saatuihin tietoihin.
– Meille selvisi paljon siitä, millaiselta chichan tekeminen on tässä rakennuksessa näyttänyt ja miten paljon työtä ja aikaa se vaati, sanoo kokeita johtanut Donna Nash.
Roseepippurit keitettiin, jotta niistä saatiin makeaa tahnaa. Käyminen vaati viisi päivää. Työn tuloksena oli vaaleanpunaista juomaa, jota Ryan Williams kehuu virkistäväksi.
Oppia tähänkin päivään
Pippurimarjat olivat tutkimuksen kannalta tärkeä havainto. Niitä nimittäin oli saatavissa myös silloin, kun luonto kärsi kuivuudesta. Lisäksi tutkijat totesivat, että juoma-astioiden savi oli peräisin panimon lähistöltä, vajaan kymmenen kilometrin päästä.
Molemmat havainnot puhuvat sen puolesta, että chichaa oli tarjolla tasaisesti – myös silloin, kun kuivuus verotti vettä vaativaa maissisatoa. Paikallinen savi puolestaan takasi sen, ettei kauppasuhteiden mahdollinen takkuilu haitannut rituaaliastioiden saatavuutta.
Seudun muiden astiantekijöiden tuotteista tuota savea ei ole löytynyt, mikä viittaa siihen, että sillä oli erityinen merkitys eliitin rituaaleille.
Williamsin mukaan tutkimuksen tuloksilla on kerrottavaa yhteisen identiteetin ja kulttuuristen käytäntöjen vakauttavasta vaikutuksesta myös nykymaailmassa.
– Meidän on ymmärrettävä taustalla olevia sosiaalisia rakenteita, jos haluamme säilyttää poliittisen yhtenäisyyden. Muuten isot poliittiset yksiköt alkavat säröillä ja hajota kappaleiksi, Williams sanoo Britannian EU-eroon brexitiin viitaten.
Hallusinogeenit vielä etsimättä
950 vuotta sitten myös Warin päivät alkoivat olla luetut. Syytä ei tiedetä. Joidenkin bioarkeologisten tutkimusten perusteella valtakunnan kohtaloksi saattoi koitua ankara kuivuus, joka aiheutti köyhyyttä ja väkivaltaa.
Cerro Baúlin hallintopaikka oli ilmeisesti jo päätetty hylätä, kun siellä vielä järjestettiin viimeiset juhlat. Palatsi ja temppelit oli tuhottu, ja lopuksi tuikattiin tuleen juuri panimo. Kallisarvoiset juoma-astiat paiskattiin liekkeihin.
Kun jäljellä olivat vain rauniot, ne peitettiin hiekalla, mikä teki niistä aikakapselin, kunnes Williamsin ja Nashin tutkijaryhmä löysi sen.
Heillä on panimossa ja chichassa edelleen tutkittavaa. Nashia kiinnostaa, löytyykö astioista merkkejä hallusinogeeneistä. Siihen tuntuisi viittaavan joidenkin astioiden koristelu aistiharhoja aiheuttavien kasvien kuvilla, Nash kertoo The National Georgraphic -lehdessä.