Popin kuningas. Friikki. Hyväntekijä. Ikoni. Peter Pan. Alien. Huippulahjakkuus. Idoli. Pedofiili. Suuruudenhullu. Kaltoinkohdeltu. Perfektionisti. Lapsiaikuinen. Nero. Virtuoosi. Kymmenen vuotta sitten kuolleesta Michael Jacksonista löytyy yhtä monta tulkintaa ja mielipidettä kuin taivaalla on tähtiä. Näin on myös Jacksonista tehdyn taiteen kohdalla.
– Jokainen taiteilija on tässä näyttelyssä käsitellyt Michael Jacksonia vähän eri tavalla. Minusta myös tuntuu, että tässä ei useinkaan enää käsitellä itse Jacksonia, vaan hänen kauttaan tarkastellaan rotuun, tasa-arvoon ja kuuluisuuteen liittyviä teemoja. Suurin osa tämän näyttelyn teoksista problematisoi Jacksonista annettua kuvaa ja ikään kuin löytää sille uusia merkityksiä ja konteksteja, intendentti Arja Miller EMMAsta kertoo.
Monelle taiteilijalle Michael Jacksonin laidasta laitaan läikehtivä ja hankalasti määriteltävä persoonallisuus on ollut intohimon salainen kohde. Esimerkiksi Andy Warhol valokuvasi pop-tähteä erilaisissa tilaisuuksissa ja keräsi tähän liittyvää esineistöä. Warholin silkkipainosarjan muotokuvassa vuodelta 1984 vielä afroamerikkalaiselta näyttävä Jackson hymyilee leveästi ja vailla huolen häivää. Thriller-albumi on ilmestynyt pari vuotta aiemmin ja taiteellinen ura voi hyvin.
David LaChapellen suurikokoisissa ja kitsch-estetiikkaa viljelevissä valokuvissa Jackson taas esitetään milloin katolisen kirkon pyhimyksenä, milloin enkelinä, joka on juuri kukistanut jalkojensa juureen helvetinlieskojen värisen paholaisen.
– Jacksonissa on kiinnostavaa se, että hän muovasi itsestään lukuisia eri hahmoja, ja jopa viime aikoina hänen imagoaan on pistetty uusiksi. Hän on myös aina heijastanut omaa aikaansa ja muuttunut sen vanavedessä. Jacksonin hahmosta on vaikeaa saada pitävää otetta, brittitaiteilija Graham Dolphin toteaa.
Dolphinilta on EMMAssa esillä teoksia, joiden pohjana on Jacksonin Off the Wall- ja Thriller-albumien kansitaide. Niiden päälle taiteilija on kirjoittanut Jacksonin kappaleiden sanoja pienen pienillä kirjaimilla. Teosten valmistuminen on kestänyt kolmesta viiteen kuukautta.
– Tutustuin Jacksonin tuotantoon Thrillerin aikoihin, joka tavallaan on hänen uransa huippukohta. Sen jälkeen hän on ollut esillä lähinnä muiden asioiden kuin musiikin ja tanssimisen takia, mikä on ollut uraa ajatellen ongelmallista. Tämän näyttelyn muut taiteilijat käsittelevät lähinnä Jacksonin monimuotoista imagoa, minä taas keskityn hänen musiikkipuoleensa, Dolphin sanoo.
Jacksonin hovikuvaaja ja silmien lumo
Näyttelyn avajaisissa oli paikalla myös henkilö, joka on tuntenut Jacksonin henkilökohtaisesti. Todd Graysta tuli maailmanlaajuisen läpimurtonsa tehneen tähden virallinen valokuvaaja 1980-luvun taitteessa, Off The Wall- ja Thriller-albumien aikoihin. Neljä vuotta kestäneen pestin aikana Gray pääsi varsin lähelle kohdettaan, ja paikoin yhteistyö oli saumatonta.
Kiertuebusseissa miehet katselivat usein yhdessä George Hurrellin ja Cecil Beatonin 1930- ja 1940 -luvuilla filmitähdistä ottamia glamour-kuvia ja analysoivat niitä suhteessa Jacksonin omaan imagoon.
– Näyttelijät Katherine Hepburn ja Jane Fonda olivat sanoneet Michaelille, että sinun pitää tutkia Hollywoodin kulta-ajan tähtien valokuvia ja ottaa niistä mallia. Michael sanoi minulle usein, että katso noita silmiä, katso kuinka upealla tavalla ne tulevat kuvissa esiin, kuinka pehmeiltä ne näyttävät. Sitten Michael sanoi haluavansa, että valokuvaisin häntä siten, että hänen silmänsa tulisivat esiin samalla tavalla, Gray muistelee.
Grayn mukaan Jackson teki uransa eteen valtavasti töitä jo alusta alkaen.
– Michaelilla oli suorastaan ilmiömäinen työmoraali. Aina kun vierailin kiertueiden aikana hänen hotellihuoneissaan, hän oli treenaamassa tanssimista ja koreografioita. Muistan, kun olimme kerran todella helteisessä eteläisessä Yhdysvalloissa valmistautumassa konserttiin. Michael sulki tuulettimen ja avasi hotellihuoneen ikkunan, jolloin kostea ja kuuma ilma tuli sisään. Hän kertoi sen tekevän hyvää äänelle. Hän teki paljon tuollaisia juttuja, koska halusi esityksistään virheettömiä, Todd Gray sanoo.
EMMAssa Graylta on esillä hänen omia kuviaan Jacksonista, joihin on yhdistelty afrikkalaista tematiikkaa.
–Olen peittänyt kuvissani Michaelin kasvot, koska en halua, että julkisuuden henkilö Michael Jackson olisi se kaikkein päällimmäisin asia. Olit sitten minkä ikänen tahansa, sinulla on aina jonkinlainen mielikuva siitä, millaiselta hän näyttää. Koska Michael muokkasi vuosien myötä kasvojaan, peittämällä ne annan katsojan kuvitella mielessään nuo kasvot uudestaan. Se herättää valokuvat henkiin, Todd Gray kertoo.
Dokumentti vavahdutti
Keväällä maailmaa kohahdutti ja järkytti Leaving Neverland -dokumentti, jossa amerikkalaiset Wade Robson ja James Safechuck syyttävät Michael Jacksonia pedofiliasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Arja Millerin mukaan dokumentin ja näyttelyn suhdetta pohdittiin tuolloin myös EMMAssa. Museo sai myös joitakin yksittäisiä viestejä, joissa vaadittiin koko näyttelyn peruuttamista.
– EMMAssa tietysti tuomitsemme kaikenlaisen hyväksikäytön ja suhtaudumme tällaiseen vakavasti. Pohjimmiltaan tämä näyttely ei ylistä Michael Jacksonia. Myöskään taiteilijat eivät ole halunneet vetää teoksiaan pois näyttelystä, ja me olemme halunneet antaa taiteilijoille äänen kuuluviin.
Miller keskusteli asiasta muun muassa eteläafrikkalaisen taiteilijan Candice Breitzin kanssa, jonka teoksessa Jacksonin fanit esittävät Thriller-albumin lauluja, kukin omalla tavallaan.
– Breitz sanoi miettineensä asiaa, mutta pohdiskeli samalla, että teos on niin suuri kunnianosoitus faneille, että olisi heidän pettämistään, jos teos vedettäisiin näyttelystä pois.
Graham Dolphinkaan ei ole halunnut teoksiaan pois näyttelystä.
– On the Wall -näyttely ei pohjaudu Michael Jacksonin persoonan juhlimiseen. Jotkut hänen uraansa liittyvistä, tässä näyttelyssä käsitellyistä teemoista, kuten identiteetin ja etnisyyden ongelmallisuus, ovat olleet tiedossa jo ennen dokumenttia.
Dolphinilta löytyy Leaving Neverland -dokumenttiin ainakin yksi uusi näkökulma.
– Itselleni Jackson on ollut aina hyvin kaukainen hahmo ja lahjakkuus suhteessa imagoon teki hänestä hyvin toisenlaisen kuin me muut. Dokumentti ja siinä esitetyt syytökset ja niiden graafinen esitystapa tekivät hänestä todellisen henkilön tavalla, jota en ole aiemmin kokenut. Tässäkin tapauksessa Jackson heijastaa aikaamme ja yhteiskunnassamme tapahtuvia asioita, Graham Dolphin pohtii.
Kun Jackson ja Sinatra kohtaavaat
Los Angelesissa asuva taiteilija Michael Gittes on yhdistänyt videoteoksessaan Michael Jacksonin tanssiliikkeet – yllättävää kyllä –Frank Sinatran ikivihreäänmusiikkiin.
– Videon tavoitteena on kontekstoida Jacksonin tanssiliikkeet uudelleen. Kun musiikin korvaa toisella laululla ja täysin erilaisella tyylillä, katsoja toivottavasti pystyy arvostamaan Jacksonin tanssitaidetta täysin uudella tavalla.
Gittesin mukaan Jacksonilla ja Sinatralla on paljon yhteistä. Kummallakin on kaksi puolta: tutkimattomiin sfääreihin kohonnut ylimaallinen ja myyttinen imago sekä fyysinen, "oikea" ihmisminä.
– Vähän samalla tavalla kuin Clark Kentillä ja Supermiehellä, Gittes tarkentaa.
Gittesin mukaan kohuista huolimatta Jackson soi edelleen tiuhaan tahtiin hänen kotimaansa radiossa.
– Jacksonia on mahdotonta välttää Yhdysvalloissa, koska hänen musiikki- ja tanssityylinsä ovat vaikuttaneet niin moneen ihmiseen, jotka ovat tällä hetkellä kuuluisia. Häntä voi olla vaikea ajatella henkilönä, mutta kun hänen laulunsa soivat, on pakko tanssia.
Jos Gittes joskus sattuisi jossakin yhteydessä tapaamaan Jacksonin, hänellä olisi tätä varten ainakin yksi oleellinen kysymys:
– Oletko iloinen kun tanssit? Olen aina miettinyt, oliko tanssiminen Jacksonille pelkkää työtä vai rakastiko hän sitä todella. Oliko hän kenties tanssiessaan jossakin ihan muualla vai oliko tanssiminen pelkkää tuskaa?
Michael Jacksonin uraa on leimannut myös plastiikkakirurgian avulla saavutettu ulkoinen muutos, mutta onko se sitten inspiraation kannalta pelottava vai kiehtova asia?
– Myös David Bowien ura perustui jatkuvalle muutokselle, Todd Gray muistuttaa.
– Michael Jackson oli taiteilija, joka nimenomaan vastusti normatiivisuutta, eikä myötäillyt yleistä mielipidettä. Hän kulki omia polkujaan, pukeutui oudosti ja teki mitä halusi. Tämä kaikki edustaa taiteilijalta voimakasta kannanottoa, Todd Gray summaa.
Video näyttelystä löytyy täältä.