Mitä Disney-musikaalin tuominen teatterin näyttämölle on tarkalleen maksanut, se teatterissa halutaan pitää liikesalaisuutena. Valmistuskuluiltaan Pieni merenneito on kuitenkin teatterin suurin musikaali ja noin 300 000 euroa kalliimpi kuin Helsingin kaupunginteatterin musikaalit yleensä.
Mereneneito on myös teatterin teknisesti vaativin tuotanto. Se sukeltaa veden syvyyksiin, rapujen, mustekalojen, meduusojen ja merenneitojen maailmaan.
Kahden valtakunnan, meren ja maanpäällisen, loihtimisessa on mukana lähes 40 esiintyjää. Teknistä henkilökuntaa joka näytöksessä on liki 30, samoin muusikoita. Tuotantoon on osallistunut myös ulkomaisia nukke- ja lennätysosaajia.
Pukuja musikaalissa on yli kaksisataa.
– Olen paljon lavastanut esityksiä, mutta tätä kokoluokkaa ei ole tullut minulle aikaisemmin vastaan, sanoo esityksen lavastaja Peter Ahlqvist.
– Mikä huikea leikkikenttä suunnittelutiimillämme on ollut leikkiä ja tehdä teatteria!
Ahlqvist kuvailee, että käytössä on ollut varsinainen "kikkapankki" kuten nukkeja, projisointeja, taikatemppuja ja lennätyksiä.
Disneyn valvova silmä musikaalissa
Disneyn Pieni merenneito -musikaali nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Suomenkielinen kantaesitys on torstaina.
Se perustuu Hans Christian Andersenin satuun vuodelta 1837 sekä Yhdysvalloissa vuonna 1989 ensi-iltansa saaneeseen Pieni merenneito -elokuvaan. Alan Menkenin säveltämä musiikki palkittiin Oscarilla ja kappale Under the Sea parhaana lauluna.
Nyt Disney on valvonut tarkasti suomalaistuotannon valmistumista pienimpiä yksityiskohtia myöten.
– Disney on aina merkinnyt minulle fantasiaa, mielikuvitusta, värejä, isoja tunteita, musiikillista spektaakkelia ja sen kaiken olen halunnut tuoda näyttämölle, kertoo ohjaaja Samuel Harjanne.
Viimeksi Harjanne ohjasi samassa teatterissa täysien katsomoiden Kinky Boots -musikaalin.
Sen ja Pienen merenneidon tarinoista voi löytää yhtymäkohtia. Molemmat kertovat itsensä kuuntelemisesta, molemmissa kysytään, kuka olen ja uskallanko pyrkiä kohti unelmaani.
– Moni näkee Disneyn höttönä. Väitän, että Pienen merenneidon tarina ei ole vaan höttöä.
Tarvitsemme merenneidon rohkeutta
Samuel Harjanteen mielestä musikaali on nyt enemmän kuin ajankohtainen ja tarinassa koskettaa teema erilaisuudesta. Ariel kokee olevansa ihminen, mutta merenneidon kehossa. Pyrstö on liikuntarajoite, joka estää toiveita täyttymästä.
– Se on traaginen tarina. Väitän, että jokainen ihminen kokee joskus kuulumattomuutta ympäristöön, jossa on. Olemme kaikki joskus oman elämämme merenneitoja.
Pääosa musikaalissa 16-vuotiaana Arielina oli Sonja Pajunojalle unelmien täyttymys. Hänelle Ariel on ollut lapsesta saakka prinsessa, jonka rohkeutta ja seikkailunhalua voi ihailla.
Näyttelijä kannustaa vielä omaa tietään etsiviä nuoria luottamaan itseensä.
– Kannattaa uskoa unelmiinsa ja kannattaa avata suunsa, eikä pysyä vain vaiti. Sitten kun löytää oman paikkansa ja osaa rakastaa itseään, voi löytää rakkauden myös ulkopuolelta.