Alpit kylpivät aamun auringossa, kun Gisèle Vienne lähti reiveistä kotiin Kaakkois-Ranskassa sijaitsevassa Grenoblessa 1990-luvun alkupuolella. Hän oli lukiolainen, joka halusi juhlia siellä missä muutkin. Vanhempien ulottumattomissa. Salaisissa bileissä hylätyissä rakennuksissa elektronisen tanssimusiikin (edm) tahdissa.
– En ollut mikään bilehile, mutta suhtauduin juhlimiseen intohimolla. Olin mukana todella rajuissa reiveissä ja teknobileissä, Vienne sanoo.
Kommentti vaikuttaa hieman hämmentävältä, sillä ranskalais-itävaltalaisella Viennellä (s. 1976) on klassinen tausta.
Hän harrasti pienenä balettia, mutta vaihtoi sen harpunsoiton opiskeluun ja ajautui muusikoksi ammattilaisorkesteriin ennen kuin valmistui filosofiksi yliopistosta. Sen jälkeen Vienne alkoi opiskella taidekoulussa nukketeatteria. Ja nyt hän on yksi Euroopan kiinnostavimmista esittävän taiteen tekijöistä, joka on tehnyt tanssiteoksen reiveistä rituaalina.
Crowd on viidentoista tanssijan spektaakkeli, jossa soi koko edm:n historia. Vuonna 2017 kantaesityksensä saanut teos on kiinnostanut ja kiinnostaa yhä Euroopan johtavia tanssin taloja sekä alan festivaaleja, ja on hienoa, että Helsingin juhlaviikot on saanut Crowdin ohjelmistoonsa näin tuoreeltaan.
“En käyttänyt päihteitä”
Vienne näkee 1990-luvun rave-kulttuurissa yhtäläisyyksiä ikiaikaisiin perinteisiin.
– Halusin nostaa reivit esiin, koska niissä voi nähdä niin suoraan yhteyksiä primitiivisiin rituaaleihin ja pakanallisiin menoihin, Vienne toteaa.
Reiveissä pyritään hurmioon, ja siihen on yritetty päästä vuosien varrella myös huumeiden avulla. Ekstaasi on niistä varmasti tunnetuin.
Vienne ei halua moralisoida reiveihin liittyvää päihteiden käyttöä, mutta hän muistuttaa, että asiaan pitää suhtautua vakavasti.
– Itse en käyttänyt päihteitä. Halusin löytää muita tapoja laajentaa tajuntaani. Kun tanssit koko yön tai olet väsynyt, se muuttaa väkisin havaintokykyäsi, Vienne toteaa.
Hänelle reiveihin liittyy myös ajantaju ja sen menettäminen. Crowdissa tanssijat liikkuvat paikoin kuin hidastetussa filmissä ennen kuin nopeatempoinen elektroninen tanssimusiikki tempaisee heidät syleilyynsä.
– Crowd kertoo myös siitä, miten itse koen ajan. Joskus sekunti voi tuntua pitkältä. Tai tunti todella lyhyeltä, Vienne selventää.
Hän on työskennellyt Crowdissa itävaltalaisen muusikon Peter Rehbergin kanssa. Hänet tunnetaan elektronisen musiikin piireissä Editions Mego -levymerkistään. Rehberg on Viennen pitkäaikainen hovisäveltäjä ja yhteistyökumppani.
Teosta varten Rehberg kokosi edm:n historiasta kattavan katalogin, josta Vienne valitsi lopulliset kappaleet. Teoksessa kuullaan myös Rehbergin KTL-yhtyeen Crowdia varten tekemä biisi.
Alakulttuurit tuottavat “paikkoja”
Viennen puhe kääntyy nyky-yhteiskuntaan, kun hän alkaa pohtia 1990-luvulla syntyneen rave-kulttuurin merkitystä. Se on hänen mukaansa yksi osoitus siitä, miten ihmiset keksivät aina uusia paikkoja, joissa voi harjoittaa “rajoja rikkovaa” toimintaa länsimaisessa, kontrolloidussa yhteiskunnassa.
Kehityksessä alakulttuureilla on yhä suuri merkitys. Vienne muistuttaa, että reivien kaltaisia “paikkoja” ovat luoneet myös esimerkiksi punk, reggae, black metal ja moni muu musiikkityyli.
Vienne haluaisi, että tällaisten “paikkojen” merkitystä alettaisiin tarkastella uudelleen, vaikka niistä on kadonnut pyhä ulottuvuus.
– Puhumme tällaisista bileistä ikään kuin ne olisivat vain hukkaan heitettyä aikaa, mutta silti niitä järjestetään kaiken aikaa yhä uudestaan, Vienne toteaa.
Hänen teoksensa Crowd koostuu 15 tanssijasta, jotka Vienne on valinnut lukuisista projektin ympärille syntyneistä koe-esiintymisistä ja työpajoista. Prosessi kesti useita vuosia.
– Halusin löytää ihmisiä, jotka ovat kovan luokan esiintyviä taiteilijoita, ja jotka pystyvät rakastamaan toisiaan. Sellaisesta syntyy minulle merkittävä taiteellinen kokemus, Vienna sanoo.
