Radiotoimittaja ei taida olla nyt elementissään.
Juhla-asujen kommentointi tuntuu selvästi kiusalliselta, onhan kyse maan arvokkaimmasta tilaisuudesta.
"Minun on pyydettävä anteeksi niiltä kuuntelijoilta, jotka ehkä odottavat jonkinlaista naisten pukujen kuvausta. Siihen minä todellakaan en pysty."
Sen reportteri kuitenkin toteaa, että muodissa näyttää olevan puku, joka jättää olkapäät paljaiksi – tai ainakin toisen.
Eletään itsenäisyyspäivää 1949. Linnan juhlista raportoidaan ensimmäistä kertaa myös radiossa.
Miesten pukeutumista toimittaja kuvailee naisiakin ylimalkaisemmin, käytännössä vain etiketin näkökulmasta.
Frakkien seassa kun vilahtaa silloin tällöin muutama smokki tai "ainoastaan tavallinen miesten tumma puku".
"Kutsukortin ilmoittamaa juhlapukua ei niin ollen ole otettu liian kirjaimellisesti, vaan jokainen vieras on lähtenyt Linnaan omissa vaatteissaan, kuten tavataan sanoa."
Paheksuako tätä vai ei, se jää kuulijan arvioitavaksi.
Puvut, jotka puhuvat
Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto täyttää huomenna perjantaina sata vuotta.
Perinne alkoi iltapäivätilaisuutena vuonna 1919. Ilta-aikaan järjestettäväksi se siirtyi kolme vuotta myöhemmin, joulukuussa 1922. Tuolloin saivat alkunsa myös Linnan juhlat, sellaisina kuin tunnemme ne tänä päivänä.
Vieraita oli toistatuhatta ja ohjelmassa muun muassa soittoa, laulua ja tanssia, niin kuin nytkin.
Vuosikymmenten aikana Linnan juhlista on kasvanut miljoonayleisön turvin yksi Suomen katsotuimmista televisio-ohjelmista – ja maan arvostetuin iltapukujuhla.
Kuten Elävästä arkistosta löytyvä ensimmäinen radiolähetys osoittaa, Presidentinlinnassa kulloinkin nähty muoti on kiinnostanut liki alusta asti.
Yle tarkasteli nyt, miten Linnan juhlien muoti on sadassa vuodessa muuttunut.
Asiantuntijoiden lisäksi ääneen pääsevät myös itse pukeutujat – vaate on aina viesti jostain, ja sillä voi kertoa esimerkiksi arvoistaan, yhteiskunnasta, taustastaan tai persoonastaan.
Siihen suuntaan Linnan juhlat ovat nimittäin yhä vahvemmin menossa. Pukuihin, jotka puhuvat.
Melkein kuin Pariisissa
– Tämä on melkein kuin olisi Pariisin muotinäytöksessä.
Näin kommentoi Linnassa näkemäänsä pukuloistoa muotitoimittaja Kaika Pohtokari Ylen itsenäisyyspäivän lähetyksessä vuonna 1982.
Pitkän linjan muotitoimittaja Jaakko Selin on samaa mieltä. Nykyään Linnan juhlat tosiaan nähdään jatkuvana muotinäytöksenä.
Juhlien televisiointi alkoi vuonna 1957, eikä Selinin mukaan tätä ennen ollut niin tärkeää, miltä suuren yleisön silmissä näytti.
– Ei silloin ajateltu niin paljon sitä, miten tämä vaikuttaa imagooni. Että miltä näytän ja näytänkö liian rikkaalta.
Selin on kommentoinut Linnan juhlien muotia useissa Ylen lähetyksissä ja sanoo käyneensä sitä varten läpi "kaiken videoaineiston, mitä Linnan juhlista on säilynyt".
Yhteenveto on yllättävä: mitä lähemmäs tätä päivää on tultu, sitä konservatiivisemmaksi pukeutuminen itsenäisyyspäivän vastaanotolla on muuttunut.
– Esimerkiksi kuusikymmenluvulla Linnassa nähtiin paljon rajumpia juttuja kuin tänä päivänä. Naiset saattoivat astella sinne housupuvussa tai minihameessa, eikä sitä kukaan kauhistellut.
Muotitoimittajana Selin pitää kahta vuosikymmentä käännekohtana Linnan juhlien historiassa: 1960-lukua, jolloin kutsuja alettiin lähettää valtaapitävien lisäksi kulttuurivaikuttajille, sekä 1990-lukua, jolloin ovet avattiin aiempaa laajemmin viihdemaailman tähdille.
Sen koommin maan arvokkaimmasta tilaisuudesta ei ole skandaaleja puuttunut.
Puvut, joista puhutaan
Taiteilijoille sallitaan Linnassa enemmän vapauksia kuin muille kutsuvieraille. Mutta ei sekään kohun syntymistä estä.
Kansakunnan muistiin on piirtynyt monia tapahtumia vuosikymmenten varrelta: milloin asu on ollut hiukan liian rohkea, milloin juhlien etikettiä on rikottu vahingossa tai tieten tahtoen, milloin puvun kauneus ei ole vain avautunut katsojille.
Silloin tällöin julkisuudessa pohditaan, onko Linnan juhlien etiketti liian tiukka.
Jaakko Selin puolustaa etikettiä ja toteaa sen muun muassa takaavan, että kaikki kutsutut tietävät, minkä luonteiseen tilaisuuteen ovat osallistumassa.
– Etiketistä tulee yhteenkuuluvuuden tunne. Eihän kukaan halua näyttää hautajaisissakaan hullunkurisen perheen jäseneltä.
Linnan etiketti on Selinin mukaan selvä. Asun pitää olla juhlapuku.
– Sen juhlavampaa ei Suomessa voi olla.
Miehellä juhlapuku tarkoittaa käytännössä frakkia tai tummaa pukua. Smokki sen sijaan luetaan yleisesti iltapuvuksi.
Naisella puku on pitkä ja valmistettu mahdollisimman juhlavasta kankaasta, Selin kertoo. Kengänkärjet eivät saa olla avonaiset eikä yläosa "missään nimessä" liian paljastava.
Muotitaiteilija Jukka Rintala on suunnitellut asuja Linnaan aina 1980-luvulta lähtien. Hän sanoo, ettei ole laskenut asujen määrää, mutta arvioi niitä olevan useita satoja.
Hänen mukaansa Linnan juhlien pukeutumisessa tapahtui perusteellinen muutos 1990-luvun alussa, sen jälkeen, kun yrittäjä Kirsti Paakkanen osti syöksykierteessä olleen designtalo Marimekon 1991.
Suomalaista vaatetusteollisuutta ja -suunnittelua oli hävinnyt paljon 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, mutta Paakkanen sai puhallettua siihen uutta uskoa Marimekkoa laajemminkin. Yhä useampi kutsuvieras alkoi tilata puvun nimenomaan suomalaiselta suunnittelijalta, Rintala muistaa.
Rintalan omalle uralle on mahtunut monia onnistumisia – esimerkiksi kokoomuksen entinen kansanedustaja Leena Harkimo keräsi usein kiitosta Rintalan luomuksilla.
Välillä Linnan juhlien pukeutumista saatetaan kuitenkin puida mediassa rankastikin, eikä se ole kaikkien mielestä hyvän tavan mukaista: viime vuosina muun muassa vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson on sanonut pitävänsä naispoliitikoiden ulkonäön julkista ruotimista osoituksena epätasa-arvosta.
Tämänkaltainen julkisuus harmittaa myös suunnittelijaa – ennen kaikkea asiakkaan puolesta.
– Aina pyritään tekemään laatua ja upeaa. Se on motto, Rintala avaa suunnittelun lähtökohtia.
Linnan juhlat tavoittivat viime vuonna televisiossa peräti yli kolme miljoonaa ihmistä, siis yli puolet suomalaisista.
Se takaa, ettei presidenttiparin luo astella kevein askelin.
Illan seuratuimmat
Miksi Susanna Koski saapui Linnan juhliin minkki kaulassaan, ihmeteltiin suositulla Vauva.fi-keskustelupalstalla joulukuussa 2017.
Kokoomuksen silloisen kansanedustajan koruvalinta sai palstatilaa tiedotusvälineissäkin: Minkkikoru ja paljastavia kokonaisuuksia – nämä ovat Linnan puhutuimmat asut, otsikoi muun muassa MTV.
Susanna Koski oli kansanedustajavuosinaan yksi Linnan seuratuimmista pukeutujista. Esimerkiksi vuosi sitten hän hätkähdytti viljasta tehdyllä hiuskoristeella.
Koski sanoo, ettei hän ottanut sen kummempia paineita juhliin kohdistuvasta huomiosta, mutta toteaa, että halusi aina puhua pukeutumisellaan hänelle tärkeiden teemojen puolesta.
– Minulle olisi vieras ajatus, että laittaisin itseni vain nätiksi ja lähtisin juhliin, joissa pukeutumisen arvostelu on hämmentävän korostunutta. Siksi on tuntunut luontevalta, että omassa pukeutumisessa on ollut joku juttu tai jokin viesti. Ja minulle se on löytynyt suomalaisesta työstä.
Kahden vuoden takaista turkiskorua arvosteltiin osin siksi, että presidentin puoliso Jenni Haukio tunnetaan eläinten oikeuksien puolustajana.
Koski yllättyi tuolloin siitä, miten pitkälle koruvalintaa tulkittiin.
– Se oli kaukaa haettua. Mielestäni rouva Jenni Haukio ei ollut tilanteessa osapuoli. Siellä juhlittiin Suomen itsenäisyyttä.
Koski sanoo olevansa kotoisin Pohjanmaalta, kuten iso osa turkiskasvattajistakin.
– Se on tärkeä elinkeino ja osa suomalaisuutta. Itsenäinen Suomi kuuluu myös heille.
Näin Linnassa on otettu kantaa
Jotkin puvut muistetaan niiden sanoman takia.
Muotitoimittaja Jaakko Selin arvioi, että kantaa ottavia asuja alkoi nähdä Linnassa 2000-luvun puolella, ehkä kymmenkunta vuotta sitten. Pukuun oli saatettu painattaa kuva itselle tärkeästä aiheesta, esimerkiksi uhanalaisista eläimistä.
Tällä vuosikymmenellä pukeutumisella on ilmennetty erityisesti ekologisia arvoja. Ensimmäiset teeman mukaiset asut olivat kierrätettyjä – etsittiin vanhoja, nostalgisia vaatteita ja asteltiin Linnaan ne yllä.
Sittemmin pukuja ja asusteita on tehty uusiomateriaaleista: jäätelöpapereista, pyöränkumista, kahvikapseleista, oluttölkin repäisimistä.
– Siitä on sitten haluttu kertoa kaikille, Selin sanoo.
Hänen mukaansa ympäristöteemaa ovat pitäneet näkyvimmin esillä vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat. Sellaiset kuin Emma Kari ja Silvia Modig. Karin pukua käsiteltiin myös Ihme esineitä -videosarjassa.
Vihreiden kansanedustaja Emma Kari uskoo, että ekologisuus on tullut Linnan juhliin jäädäkseen.
– Moni kokee, että suomalaisuuteen ei kuulu kerskakuluttaminen tai eläminen kuin huomista ei olisi. Linnan juhlat ovat ehkä sellainen paikka, jossa moni haluaa tuoda esiin sitä, että suomalaisuuteen kuuluvat vahvasti luonnon ja ympäristön kunnioittaminen sekä vastuun kantaminen.
Kari itse aikoo painottaa ympäristöarvoja tänäkin vuonna – hän pukeutui kolme vuotta sitten muotitaiteilija Anne-Mari Pahkalan suunnittelemaan asuun, jonka kangas oli kudottu merten muovijätteestä.
Tällä kertaa puvun malli on uusi, mutta kangas jo kertaalleen käytetty.
– Minulle on tärkeää, että materiaalit ovat sellaisia, että niitä voi käyttää uudestaan ja uudestaan. Vanhasta voi aina tehdä uutta.
Europarlamentaarikko, vasemmistoliiton Silvia Modig sanoo käyttäneensä Linnan juhlissa samaa pukua jo yhdeksän vuotta. Myös Modigin asu on ommeltu alun perin vanhoista vaatekankaista.
Kierrätystäkin enemmän Modig on herättänyt keskustelua naisten pukukoodista: hänellä on aina ollut housupuku yllään.
– Aluksi tuli aika paljon negatiivista palautetta. Että miten törkeää ja miten joku kehtaa mennä housuissa. Sen jälkeen arvostelu on laantunut.
Modig toivoo omalla esimerkillään kannustaneensa muitakin pukeutumaan siten kuin itsestä tuntuu hyvältä.
– Minulle olisi hyvin vierasta pukeutua hameeseen. En missään elämäni tilanteessa pukeutuisi siihen.
Entä aikooko helsinkiläismeppi pukea saman asun ylleen kymmenennen kerran? Ehkä.
– Jos mahdun siihen. Poliitikon elämä on sellaista, että liikuntaa ei tule tarpeeksi, kun istuu pitkiä päiviä kokouksissa. Se on alkanut näkyä kropassa.
Samaa, aina vain samaa
Vaasalaista Antonio Tecaa jännitti vuosi sitten ihan sikana.
Lähteäkö koko kansan arvosteltavaksi puvussa, jonka oli itse ideoinut ja ystävä toteuttanut, vai asussa, joka noudattaisi etikettiä sulautuen miesten yksitoikkoiseen massaan?
Teca oli jo pelaamassa varman päälle ja siirtymässä hotellilta kohti Linnan juhlia, kunnes tuli ovella toisiin ajatuksiin.
Se kannatti. Myöhemmin illalla kuvaajat ikuistivat tuolloin 20-vuotiaan Tecan itsenäisyyspäivän vastaanotolla suuri leijonan kuva pukunsa selkämyksessä.
Vaasan nuorisovaltuuston puheenjohtajan asuvalinnasta kirjoittivat tuoreeltaan niin Ilta-Sanomat, MTV kuin Ylekin. Sävy oli ihaileva – onko tässä illan tyylikkäin vieras, kysyi esimerkiksi Seiska.
Huomio yllätti paikallistasolla toimineen nuorisopoliitikon. Hän oli vain halunnut, että asu ilmentäisi hänen persoonaansa.
Toisaalta juuri siksi tilanne oli jännittänyt niin paljon.
– Ajattelin, että se leijona olisi vähän niin kuin minä, Antonio. Siinä olisi suomalaisuutta, ja siinä olisi afrikkalaisuutta. Leijona on muutenkin lempieläimeni.
– Pelkäsin, että jos saisin kritiikkiä tällaisesta puvusta, se sattuisi todella. Puku oli sataprosenttisesti minua, Teca sanoo.
Miesten pukeutumisesta on keskusteltu Linnan juhlien yhteydessä vuosikymmenestä toiseen samasta näkökulmasta: frakki, smokki vai tumma puku. Aihetta lähestytään usein käytännössä vain epäonnistumisten ja etikettirikkomusten kautta.
Antonio Tecan tapaus on virkistävä poikkeus. Hän itse tahtoisi, että myös muut miehet yllättäisivät pukeutumisellaan nykyistä enemmän.
– Toivon, että juhlissa nähtäisiin tänä vuonna joku, joka olisi käyttänyt mielikuvitustaan. Naisia aina ihaillaan näissä juhlissa, ja heillä on aina hienoja asuja. Mutta olisihan se kiva, jos miehillä olisi samoin. Puvussa voisi olla jotain erityistä, ja sitä voitaisiin ihailla.
Pisteliäimmät kriitikot löytyvät kotisohvilta
Muotitoimittaja Sami Sykkö on ollut raportoimassa Linnan juhlista koko 2010-luvun ajan. Häntä kuullaan tänäkin vuonna Ylen itsenäisyyspäivän päälähetyksessä, nyt toista vuotta peräkkäin.
Sykkö uskoo, että ihmisiä kiinnostaa lähetys kokonaisuutena.
– He nauttivat, kun saavat nähdä presidenttiparin juhla-asuissaan ja kaikessa loistossaan, kunniamerkkeineen kaikkineen. Ihmiset haluavat myös nähdä, keitä Linnaan on tänä vuonna kutsuttu. Lisäksi halutaan tietysti nähdä, mitä vierailla on yllään.
Sykön mielestä olisi väärin sanoa, että Linnan juhlia katsottaisiin pelkästään muodin takia.
– Kyseessä on ennen kaikkea presidenttiparin juhla. Itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Se kuitenkin on selvää, että muodista puhutaan juhlien yhteydessä paljon. Ja se on Sykönkin mukaan selvää, että kriittisimmät arviot tulevat usein kotisohvilta.
Näin oli ainakin vuonna 1991. Itsenäisyyspäivän lähetyksessä kuultiin tuolloin puhelimitse opetusneuvos, nyt jo edesmenneen mannekiinikouluttaja Sanelma Vuorteen näkemys illan pukuloistosta.
Vuorre ei säästellyt sanojaan.
– Jollakin ressukalla oli hame takaa halki niin ylös, että melkein sukkahousujen yläosa näkyi. Ja edessä vastaavasti avoin, hän päivitteli ja jatkoi:
– Pukeutumisessa olen kyllä sitä mieltä, että ei ota kutsua vastaan, ellei pysty pukeutumaan.
Pääset äänestämään tämän vuoden suosikkipukujasi Yle.fi-sovelluksessa Linnan juhlien aikaan. Voit ladata Yle.fi-applikaation puhelimesi sovelluskaupasta.
Lue seuraavaksi: