114 vuotta sitten Tampereen paloaseman kalustohallin katossa roikkui liuta valjaita. Kun tuli palohälytys, hevoset ohjattiin valjaiden alle. Valjaat tiputettiin katosta hevosten selkään ja sitten laukattiin vauhdilla liekkejä sammuttamaan.
Nykyisin kalusto on melko tavalla kookkaampaa. Silti sama halli toimii kuten ennenkin ja saattelee autot matkaan samoista ovista, joista ne – hämmästyttävää kyllä –, mahtuvat yhä ulos. Millilleen.
Paloasema on yksi arkkitehti Wivi Lönnin (1872–1966) suunnittelemista ikonisista merkkirakennuksista. Se on ollut yli 15 vuotta palomies, ensihoitaja ja pelastussukeltaja Elja Kivikosken työpaikka.
– Talo on tosi tuttu ja rakaskin, koska täällä vietetään kuitenkin aikaa neljäsosa vuodesta. Tämä on meille kuin toinen koti, Kivikoski sanoo.
Kivikosken mielestä Tampereen paloasema peittoaa mennen tullen muun muassa Turun ja Helsingin Erottajan samanikäiset asemat.
– Tämähän on Suomen kaunein paloasema. Monet ulkomaiset kaverit, palomiehet sanovat, kun heille näyttää kuvia, tai he käyvät täällä, että wau, tämä on kuin linna.
Kilpailuissa sukupuoli ei haitannut
Erityisen paloasemasta tekee se, että se on naisarkkitehdin suunnittelema aikana, jolloin ammatti oli varattu miehille. Wivi Lönn oli vasta viides suomalainen nainen, joka valmistui arkkitehdiksi.
Opiskelemaan päästäkseen hänen oli pitänyt anoa vapautusta sukupuolestaan. Vain siten saattoi aloittaa ylimääräisenä opiskelijana.
Tie ei ollut helppo valmistumisen jälkeenkään.
– Koulutetuille naisarkkitehdeille pidettiin epäsopivana, että he harjoittaisivat ammattia naimisiinmenon jälkeen. Jos halusi toimia ammatissa, oli suotavaa pysytellä naimattomana, sanoo Arkkitehtuurimuseon amanuenssi Anna Autio.
Wivi Lönn valitsi uran, eikä mennyt koskaan naimisiin. Tampereen paloaseman toimeksiannon Lönn sai, koska voitti sen suunnittelusta järjestetyn kilpailun.
Wivi Lönnin uraa ja esitellään Helsingin Arkkitehtuurimuseossa avautuneessa Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyssä. Anna Autio on yksi näyttelyn kuraattoreista.
Lönn teki kouluista viihtyisiä
Wivi Lönn eli uransa kiihkeintä luomiskautta 1900-luvun alun Tampereella, jossa hän teki töitä yötä myöten ja suunnitteli useita merkkirakennuksia. Anna Aution laskujen mukaan Tampereella asutun 10 vuoden aikana Lönn piirsi noin 30 rakennusta.
Lönnin laajaan tuotantoon kuuluu sekä asuin- että julkisia rakennuksia eri puolilla Suomea.
Erityisen uraauurtava Lönn oli koulujen suunnittelijana. Hän haki vaikutteita ulkomailta ja uudisti suomalaista koulurakentamista.
Jäljen voi huomata esimerkiksi Tampereen Aleksanterin koulussa, joka lankesi Lönnille paloaseman tavoin kilpailuvoiton jälkeen.
Lönn seurasi aikaansa ja lähti suunnittelussa liikkeelle aina käyttäjän tarpeista. Aiemmin koulut oli rakennettu sijoittamalla luokat käytävän varrelle.
– Lönn piti tapaa laitosmaisena ja epäviihtyisänä. Hän oli Skotlannissa ja Englannissa käydessään löytänyt tyylin, jossa luokkahuoneet sijoitettiin valoisien aulojen ympärille ja otti tämän idean Suomessa käyttöön, Autio sanoo.
Lönnillä oli myös teknisiä innovaatioita. Aleksanterin koulussa hän kiinnitti huomiota muun muassa hyvään ilmanvaihtoon.
Nykyisin Aleksanterin koulu on osa Wivi Lönnin koulua, johon kuuluu saman arkkitehdin suunnittelema Pyynikin koulu, entiseltä nimeltään Tampereen tyttökoulu.
“Onpa hienoa olla täällä töissä”
Aleksanterin koulun englannin opettaja Minna Rintala pitää 118-vuotiasta työpaikkaansa edelleen yllättävän toimivana.
– Valoisat aulat ovat hyviä ryhmätyöpaikkoja, myös portaikkoja on hyvin, ja lapset pääsevät niitä pitkin molemmista suunnista välitunnille.
Rintala kertoo muistuttelevansa oppilailleen, kuinka ainutlaatuisessa rakennuksessa nämä käyvät koulua. Itse hän kiinnittää huomiota väreihin, holvikaariin ja kukkaornamentteihin.
– Päivän aikana, kun täällä juostaan tukka putkella, ei arkkitehtuuri ole päällimmäisenä. Mutta kun oppilaat ovat lähteneet ja täällä tekee iltapäivällä rauhassa töitä ja näkee valon, joka tulee ikkunoista tiettyihin muotoihin, tulee sellainen olo, että wau, onpa hienoa olla tällaisessa paikassa töissä.
Lönn oli pragmaatikko
Tietynlainen käytännönläheisyys saattaa kuitenkin sukupuolen lisäksi olla syynä siihen, miksi Lönn jäi aikalaisten kuten kuten Eliel Saarisen ja Lars Sonckin varjoon.
– Saarinen ja Sonck puhuivat paljon rakennustensa tietynlaisesta symboliarvosta. He loivat tietoisesti suomalaisen suunnittelun kuvaa. Lönn ei ollut niin kiinnostunut symboliarvosta, vaan oli pragmaattisempi ja keskittyi tilaajan ja käyttäjän näkökulmaan, amanuenssi Anna Autio sanoo.
Vaikka Lönniä Aution mukaan arvostettiin, Lönnin töitä ei esitelty julkisuudessa, eikä käytännössä lainkaan alan keskeisessä julkaisussa, Arkkitehti-lehdessä.
– Helsingin uusi ylioppilastalo on Armas Lindgrenin ja Wivi Lönnin yhdessä suunnittelema. Kun se esiteltiin Arkkitehti-lehdessä, ainoastaan Lindgrenin nimi mainittiin, Autio sanoo.
Lönnin merkitys suomalaiselle arkkitehtuurille on huomattava. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka perusti oman arkkitehtitoimiston.
– Hän oli esikuva ja lasikattojen murtaja. Hän työllisti muita naisarkkitehteja omassa toimistossaan, koska hän ymmärsi sen, että se ei ole helppo uravalinta naiselle, Autio sanoo.
Kun Lönn täytti 70 vuonna 1942, tapausta juhlittiin lähes 50 naisarkkitehdin voimin helsinkiläisessä taiteilijatalo Lallukassa. Samalla perustettin naisarkkitehtien yhdistys Architecta, joka toimii edelleen.
“Wivin esimerkki antaa buustia”
Opettaja Minna Rintala ajattelee, että Lönnin nimikkokoulussa on tärkeä tuoda esiin tämän rohkeutta toimia naisena miesvaltaisessa ympäristössä.
– Wivi Lönnin esimerkki toimii oppilaille muistutuksena siitä, mitä rohkeudella ja päämäärätietoisuudella voidaan saavuttaa. Ehkä se antaa buustia erityisesti tytöille: Jos Wivi Lönn on pystynyt yli 100 vuotta sitten toteuttamaan unelmiaan ja luomaan jotain merkittävää, niin mikseivätpä hekin, Rintala sanoo.
Myös oppilaat arvostavat koulurakennustaan ja tietävät kenen suunnittelema se on. Yksi kaavailee jo ryhtyvänsä samalle alalle.
– Minustakin tulee isona ehkä arkkitehti. Siinä saa ajatella ja piirtää, millaisen haluaisi rakentaa. Sitten isompana, kun on tosi vanha, voi miettiä, että minä rakensin tämän silloin vähän pienempänä, sanoo toista luokkaa käyvä Albert Hiltunen, 8.
Kuudesluokkalainen Kanerva Kuula, 13, ajattelee, että Wivi Lönniä ei elinaikanaan otettu vakavasti, koska tämä oli nainen.
– Mutta hän oli tosi taitava arkkitehti ja teki paljon hienoja ja merkittäviä rakennuksia Tampereelle, muualle Suomeen ja ulkomaillekin, Kuula sanoo.
Kakkosluokkalainen Tehilla Pöntinen, 8, on samoilla linjoilla. Hän pitää Aleksanterin koulua salaperäisenä ja kauniina.
– Se on sellainen jännittävä. Kaikki sointuu hyvin yhteen, Pöntinen sanoo.
Wivi Lönnin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta 20. toukokuuta.
Eläköön Wivi Lönn! -näyttely Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä 8.1.2023 asti.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 6.5. kello 23:een saakka.
Lue lisää:
Hyvä veli -systeemi jättää naisarkkitehdit edelleen miesten varjoon