Kemin maalaiskunnassa syntynyt ja suuren osan elämästään elänyt Otto Vallenius oli monipuolinen taiteilija, joka aloitti uransa kuvataiteilijana mutta päätyikin oopperalavoille.
Jälkipolvet ovat uskoneet, että Valleniusta on ajanut taiteenpalo, joka olisi repinyt miestä eri suuntiin. Ensi kuussa julkaistavassa kirjassa selviää, että se ei ollutkaan välttämättä syynä alan vaihtoon.
– Vallenius opiskeli kuvataiteita Pariisissa, jossa hän näki läheltä, kuinka kovaa oli kilpailu taidemaailmassa, luonnehtii taiteilijan elämää tutkinut filosofian maisteri Maria Julku.
Vallenius jäi Edelfeltin ja Gallen-Kallelan varjoon
Vallenius ei noussut koskaan suureksi nimeksi vaan jäi aikalaistensa eli Suomen taiteen kultakauden mestarien varjoon.
Suomen taidemaailma kuhisi kovia nimiä - Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin ja Helene Schjerfbeckin kaltaisia kaikkien tuntemia taiteilijoita.
– Vaikka monet Valleniuksen työt ovat oikein onnistuneita, niin hän ei yllä aivan kärkikastiin. Hän tiedosti hyvin sen, kuinka vaikeaa uran luominen kuvataiteen maailmassa olisi, sanoo Julku.
Kotiseudullaan arvostettu, unohdettu suurmies
Kemi-Tornio seudulla Valleniusta arvostetaan, mutta hänestä ei tullut koskaan maanlaajuisesti tunnettua nimeä.
– Yksi syy on varmasti se, että Valleniuksen töitä on paljon yksityiskokoelmissa eikä hänen töitään ole ollut juuri yleisesti nähtävillä, pohtii Julku.
Julkun mukaan Vallenius alkoi miettiä uranvaihtoa, sillä hän oli ollut musiikin kanssa tekemisissä lapsesta saakka ja lauloi Pariisissakin salongeissa. Vallenius sai myös kiinnityksen Tukholman kuninkaalliseen oopperaan.
Ura oopperaan kiersi teatterin kautta. Vallenius sai kiinnityksen Suomalaiseen teatteriin ja esiintyi näyttelijänä sekä puhe- että laulurooleissa kuutisen vuotta.
Vallenius oli pitkiä aikoja pois kotiseudultaan, mutta hän oli erittäin kotiseuturakas ja tuli takaisin kotiseudulle Keminmaahan aina kun mahdollista.
Ooppera-uran jälkeenkin hän konsertoi ja maalasi etupäässä kotiseudullaan ja paikallisia aiheita.