– Tuntuu suurelta kunnialta, ja olen aivan mykistynyt siitä, että minusta tehdään tohtori tällä tavalla. Itä-Suomen yliopisto tekee siinä mielessä historiaa, että tiedossa ei ole että kirjallisuuden kääntäjästä olisi aiemmin tehty kunniatohtoria, kääntäjä Kersti Juva kertoo Joensuussa promootiopäivän aamuna.
Joensuun kampuksella vihittyjen tohtoreiden hatuissa ei ole enää perinteistä lyyraa, vaan tyylitelty soihdun kuvio. Kersti Juvan tohtorin hattuun soihtu sopii oivasti, sillä hänen työnsä on vuosikymmenet ollut näkösällä ja tullut moneen kertaan palkituksi jo aiemminkin. Juva on pitkin uraansa ollut myös osallistuva keskustelija ja jakanut auliisti osaamistaan eteenpäin.
– Olen kieltämättä saanut varsin paljon näkyvyyttä työlleni, ja kannan varmastikin päällimmäisenä suomen kielen soihtua. Minulle on tärkeää, että kirjallisuutta on luettavissa suomalaisille suomenkielellä, Juva sanoo.
– Sanat veivät minut matkassaan jo hyvin varhain, olin tyypillinen lukeva lapsi. Ajatus varsinaisesta kääntäjän urasta syntyi kirjailija, suomentaja Eila Pennasen innoittamana. Hän piti Helsingin yliopistossa kurssia, ja sieltä minä löysin tämän työn, josta on tullut minun urani.
Elämää Suomessa ja Englannissa
Kersti Juva on vuodesta 1985 lähtien asunut osan vuodesta Suomessa Helsingissä ja Nuuksiossa, ja osan Britanniassa Oxfordissa ja Länsi-Walesissa. Hän on kääntänyt englanninkielistä kirjallisuutta vuodesta 1972.
– Halusin tietää, mitä ne britit oikein ajattelevat, kun ne noin kirjoittavat. Kielihän kantaa aina mukanaan takanaan olevaa kulttuuria, joten minä koetin tavallaan muuttua - tai pikemminkin naamioitua - englantilaiseksi englantilaisten joukkoon, Juva muistelee.
Hänen kääntäminään olemme saaneet nauttia niin Nalle Puhin puuhista, kuin Taru Sormusten herrasta -trilogian hurjista seikkailuistakin. Myös useita näytelmiä, ja kuunnelmia on kääntynyt englannista suomeksi. Viimeisimpiä käännöstöitä on ollut muun muassa Jane Austenin klassikkoteos Ylpeys ja ennakkoluulo, ja Austenia on tulossa jatkossakin.
– Seuraavaksi yritän kirjoittaa kokoon joitakin omia ajatuksiani suomentamisesta. Tämän uuden hienon tohtorihattuni velvoitteisiin näytti kuuluvan jakaa tietoa, ja vaikka sitä toki luennoilla ja blogikirjoituksissani olen jo tehnytkin, koetan nyt koota hieman isomman paketin matkalla syntyneistä kokemuksista ja ajatuksista, Kersti Juva kertoo.
– Sen jälkeen - ja voi olla kyllä, että jo ennen kuin saan oman kirjani valmiiksi alkaa näpit syyhytä kääntämään - on vuorossa lisää Jane Austenia, Juva naurahtaa.
Sanojen asettelua vaiston varassa
– Näiden klassikkoteosten kanssa työskentely on ollut sekä ihanaa, että vaikeaa. Sääliksi minun käy kaikkia, joiden täytyy lukea kirjat vain yhteen kertaan ja sitten laittaa ne hyllyyn takaisin, Kersti Juva napauttaa.
– Se että saa mennä niin syvälle hyvään kirjaan, että voi nostaa sen sieltä kokonaan uusissa vaatteissa suomalaisille lukijoille, avaa sen lukukokemuksena aivan toisella tavalla. Se on ehdottomasti nautittavin tapa lukea kirjaa, Kersti Juva hehkuu.
Juva sanoo, että kääntäminen myös paljastaa kirjan laadun, ainakin kääntäjälle. Jos alkuperäisteksti ei toimi, ei kääntäjäkään juuri pääse työssään juhlatunnelmaan.
– Eläytyminen on kaikkein tärkeintä, että yrittää olla ikään kuin kirjailija, joka käännettävän teoksen on kirjoittanut. Pohjimmiltaan tässä työssä on aina luotettava vaistoonsa, Juva toteaa.