Morontossu lienee ollut entisajan Forssassa tärkeä kapine. Se lämmitti kylmiä ja väsyneitä jalkoja paitsi kotona, myös tehdassaleissa, missä tehtaanplikat useimmiten juoksivat paljasjaloin.
– Siellähän oli vain kakluunit ja lattiat oli kylmiä ja vetoisia. Ihan jo sen takia morontossuja pidettiin paljon, kertoo morontossuasiantuntija Titi Lillqvist.
Kysessä on perinteinen forssalainen jalkine, kangassuikaleista solmeiltu tuohivirsumainen tossu.
– Näitä myös myytiin paljon. Niiden valmistus oli bisnestä niille, jotka halusivat tehdasliksojensa päälle lisätuloa. Morontossuja tekivät myös sellaiset ihmiset, jotka eivät enää pystyneet olemaan tehtaalla töissä. Tehtaalaiset käyttivät hyväkseen kaikki tilkut, mitä vain oli. He tekivät tähteistä vaatteita, ja kapeista tilkuista tehtiin sitten morontossuja.
– Tehtaalaiset menivät viideltä aamulla tehtaaseen töihin, ja kahdeksalta illalla he tulivat kotiin, panivat uunin lämpöiseksi, keittivät soppaa ja sitten yöpimeässä he rupesivat tekemään tossuja. Lauantaina oli lyhyt päivä, vain kahdeksan tuntia, minkä jälkeen niitä oli hyvä tehdä.
Puiseen lestiin isketään ensin kuusi naulaa
Morontossu syntyy helposti, kunhan tekniikan oppii.
– Otetaan maitotölkin kokoinen puinen lesti. Isketään siihen kuusi naulaa, kolme kantapään kohdalle ja kolme jalanrinnan päälle lestiin. Sitten yhdellä 25 metriä pitkällä nauhalla, joka on mieluiten tikattu kolminkertaiseksi, punotaan virsumainen tossu. Tuohivirsu punotaan vinosti, mutta tämä punotaan kohtisuoraan. Nopsalta tekijältä aikaa kuluu neljä tuntia ja hitaammalta kuusi tuntia, Lillqvist opastaa.
Historiallisten tossujen tekoperinnettä on puhallettu Forssassa uudelleen henkiin monikansallisen tekstiiliperintöprojektin tiimoilta.
Re3 on Forssan, saksalaisen Apoldan ja puolalaisen Bialystokin kaupunkien yhteinen museoprojekti, jossa muistellaan ja elvytetään tekstiiliperintöä.