Sibelius-tutkija Sakari Ylivuori sai joitain aikoja sitten poikkeuksellisen facebook-yhteydenoton. Pernajalainen lampuri kertoi kotoaan löytyneistä vanhoista nuoteista.
– Hän halusi tietää, kiinnostavatko nuotit tutkijaa ja onko niissä mahdollisesti jotain arvokastakin. Ensisilmäyksellä näin, että ne ovat Sibeliuksen käsialaa.
Kyseessä oli alkuperäinen, pitkä versio Sibeliuksen vuonna 1901 säveltämästä Terve Kuu! -laulusta. Nuotit olivat kulkeutuneet lampuri Mikko Jussi Näreelle perintönä. Hänen esi-isänsä lauloi Suomen Laulu -kuorossa, jolle Sibelius teoksen sävelsi. Mestarisäveltäjä tuli kuitenkin toisiin aatoksiin ja muokkasi laulua lyhyemmäksi ennenkuin sitä ehdittiin esittää.
– Löytö tuo uutta tietoa sävellysprosessista. On kiehtova huomata, kuinka viime tingassa Sibelius saattoi muuttaa teostaan. Ensimmäinen versio oli jo jaettu kuorolaisille ja he olivat varmaankin jo ehtineet sitä harjoitella, kun säveltäjä tulee paikalle ja huutaa: "Ei näin. Laulu muutetaankin toiseen muotoon!"
YL oli Sibeliuksen laboratorio
Nyt Terve kuu! kuullaan siis ensi kertaa alkuperäisessä muodossaan, kun Ylioppilaskunnan Laulajat esittää sen Sibelius-juhlakonsertissa Helsingin Musiikkitalossa. Tapaus saa kokeneenkin kuoronjohtajan innostumaan.
– Aika jännältä tuntuu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen kantaesittämään Sibeliusta. Eihän se ole ihan jokapäiväistä enää nykyään, sanoo YL:ää johtava Pasi Hyökki.
Sinänsä on luontevaa, että piilossa olleen Sibelius-laulun kantaesittää juuri Ylioppilaskunnan Laulajat. Teoksen sävellysaikaan, vuosisadan vaihteessa, Sibeliuksen ja YL:n suhde oli varsin tiivis.
– Sibeliuksen uran alkuvaiheessa suhde YL:ään oli hyvinkin symbioottinen. Sibeliuksen kalevalaiset ja Kantelettaren tekstit taipuivat nimenomaan YL:lle. YL oli se laboratorio, jota säveltäjämestari on käyttänyt hyväkseen, arvelee Hyökki.
Ovatko laulut tarkoitettu esitettäviksi?
Musiikkitalon konsertissa kuullaan myös kaksi muuta uutta Sibelius-laulua, Aleksis Kiven tekstiin tehty Suomenmaa ja taiteilija Albert Edelfeltin hautajaisiin sävelletty Ej med klagan. Molemmat laulut löytyivät Sibeliuksen sävelarkistosta, jota tutkija Sakari Ylivuori kollegoineen käy parhaillaan läpi. Löytämishetki on tutkijalle unohtumaton
– Sitä ei meinannut heti uskoa. Piti tarkistaa moneen kertaan, ettei vaan ole kyse väärinkäsityksestä. Sinänsä puhe uuden Sibelius-teoksen löytämisestä on hieman harhaanjohtavaa, sillä eiväthän ne ole varsinaisesti hukassa olleetkaan. Kyse on siitä, että tunnistaa arkistossa olleiden teosten tarkoituksen.
Ej med klagan -kappaletta ei lopulta soitettu Edelfeltin hautajaisissa ja se jäi unohduksiin. Suomenmaa-laulun melodia puolestaan päätyi osaksi toista kappaletta. Terve kuu! -laulua Sibelius taas lyhensi. Vaikuttaa siis siltä, ettei säveltäjä itse ollut täysin tyytyväinen teoksiin. Onko siis oikein, että ne nyt yli sadan vuoden jälkeen esitetään yleisölle?
– Teoksilla on historiallista arvoa. Se on otettava huomioon säveltäjän oman tahdon ohella. Sibelius tiesi varsin hyvin, että kaikki hänen paperinsa käydään huolellisesti läpi. Jos hän olisi halunnut, ettei jotain julkaista, se olisi poltettu. Ja paljonhan hän myös poltti sävelyksiään, sanoo Ylivuori.
Ainolan uuniin päätyi todennäköisesti myös myyttiset mitat saanut kahdeksas sinfonia.
– Tiedetään, että 8. sinfonia oli olemassa. On vaikea sanoa varmasti, mitä sinfonialle tapahtui, mutta on varsin todennäköistä, että Sibelius poltti sen, uskoo tutkija Sakari Ylivuori.