Kun jollakin paikkakunnalla tehdään esimerkiksi televisiosarjoja, pitäisi samalla miettiä, miten näitä puitteita ja osaamista voitaisiin käyttää hyväksi jatkossakin. Tätä mieltä on toukokuussa Ylen draamapäällikön pestiin astuva elokuvaohjaaja Jarmo Lampela. Hyvänä esimerkkinä on Kemijärven Taivaan tulet -sarjan tuotanto ja sen ympärille rakentunut osaaminen.
– Jos jonnekin alueella rakennetaan jotain, niin samalla kun edellinen tuotanto on liikkeellä, niin pystyttäisiin jo miettimään, että mitä tämän jälkeen.
– Tämä on varmaan sellainen luovan alan sektori, jota ei ole kyllä loppuun hyödynnetty.
Lampela tarttuu ajatukseen myös siitä, että Yleisradiokin voisi olla jatkossa osallisena luomassa uusia elokuvapaikkakuntia Suomeen.
– Kaikki tarinat eivät tapahdu Tampereella tai Helsingissä. Ylenkin avoin katse ympäri Suomea pitää olla olemassa, sillä paikalliset aiheet ovat onnistuessaan aika universaaleja. Ikään kuin sitä ei enää kerrota, että tämä on juuri kajaanilainen tai mikkeliläinen tarina.
– Lappi varsinkin on alue, jossa pystytään tarjoamaan kuvausjärjestelyjä aika monelle ulkomaalaiselle tuotantoyhtiölle mainoksille tai draamaan.
Valmiita suunnitelmia ei vielä ole
Esimerkiksi juuri Kemijärveltä on jo otettu Lampelaan yhteyttä.
– Annoin vastauksia kysymyksiin koskien prosessia, jossa selvitettiin, olisiko kuvausstudion perustaminen järkevää Kemijärvelle.
Selvitystä tekee parhaillaan Kemijärven kaupungin omistama Kemijärven kehitys Oy. Idean isä on Taivaan tulien ohjaaja Kari Väänänen.
Lampelan mukaan ajatus Ylen satsaamisesta maakuntiin on vielä ajatustasolla.
– Valmiita suunnitelmia ei ole olemassa, että jotain tapahtuisi heti. Mutta keskustelua kannattaa kyllä avata, kun tehdään selkeästi iso maakunnallinen tai jopa yhteen kaupunkiin sijoittuva tuotanto. Mitä pitempikestoisempi se on, sitä enemmän se tuottaa osaamista ja tukipalveluita ympärille.
Suomalainen draama maailmalle
Ylen draamatuotannon suunnasta kokonaisuudessaan Jarmo Lampela on jo laatinut selvät suunnitelmat.
– Katse tuonne kymmenen vuoden päähän. Lähetään miettimään, miten saadaan nykyiset kolmekymppiset juuri valmistuvat draaman tekemisen pariin niin, että se työura jatkuisi kohti kypsiä tekijävuosia. Pohjoismainen yhteistyö kiiinnostaa, miten Suomi voisi olla siinä mukana ja voimakkaammin tekemässä. Suomalaisia sisältöjä, millä tavalla saataisiin niitä rajojen ulkopuolelle.
Esimerkiksi Tanskan yleisradioyhtiö DR on luonut 2000-luvun aikana menestyksekkäitä sarjoja, joita seurataan silmä tarkkana myös englanninkielisissä maissa. Tästä esimerkkinä ovat Vallan Linnake sekä tanskalais-ruotsalainen Silta.
– Tanska ja Ruotsi ja nykyisellään Norjakin ovat hyviä verrokkimaita, jotka resurssoivat sarjan ideointivaiheeseen, visuaalisen konseptin suunnitteluun ja myös sen käsikirjoituksen kehittämisen prosesseihin. Luulen, että sieltä on otettavissa oppia, täyty vain miettiä, miten se resurssoidaan.
Suoraan muista pohjoismaista ei kuitenkaan lähdetä kopioimaan.
– Ettei lähdetä tekemään tiettyä genreä, koska se menestyy muuallakin. Vaan suomalaisten draamaa suomalaisesta näkökulmasta ja havaintomaailmasta. Joidenkin juttujen täytyy olla niitä riskialttiita, jotka onnistuessaan ovat helmiä ja epäonnistuessaan niistä ei pidetä.
Suunta on joka tapauksessa pitkään sarjatuotantoon, sanoo Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén.
Pohjoismaat tukemaan toisiaan
Mutta voiko maailman valloittaa suomen kielellä? Jarmo Lampelan mielestä kyllä.
– Tanska on siinä mielessä hyvä esimerkki, että se kielikynnys on ylitettävissä. Tanskan kieli, joka on varmaan yhtä eksoottisen kuuloista angloamerikkalaisessa maailmassa kuin suomi.
Pohjoismaiset yleisradioyhtiöt tekevät jo nyt yhteistuotantoja Nordvisionin alla. Nyt Suomessa tutkiskellaan, miten muut yhtiöt ovat menestyksensä saavuttaneet. Jarmo Lampelan mukaan keskusteluyhteys on hyvä ja naapuriapu voisi saada jopa uusia muotoja.
– Voisiko se olla varhaisemmassa vaiheesssa projektien arviointia? Siinä vaiheessa, kun niitä ei tarvitse vielä myydä.
Ylessä vahva draamaosaaminen
Lampelan mukaan Yleisradiossa on tällä hetkellä vahva draamaosaaminen. Siitä, kuinka paljon tuotantoihin osallistuu talon ulkopuolista väkeä, hän ei pysty vielä arvioimaan.
– Se osaaminen, mikä Ylessä on, ei ole kadonnut minnekään ja olen varma, että osaamme käyttää sitä kokemusta hyväksi.
– Nyt olemme maailmassa, jossa on Ylen inhouse-tuotantoja ja sitten on olemassa ulkopuolelta ostettavia tuotantoja. Voi olla myös se mahdollisuus, että meillä on jonkinlaisia hybridituotantoja. Uusi päivä taitaa olla jo jossain määrin sellainen, jossa ulkopuoliset tekijät ja Ylen tekijät tekevät sulassa sovussa.
Patenttiratkaisuja ei Lampelan mukaan kuitenkaan tähän ole, vaan tuotannon tarpeet määrittelevät jatkossa sen, miten toimitaan.