Helsingin festarikauden tömistelee viikonvaihteessa käyntiin tummaan rytmimusiikkiin keskittyvä Funky Elephant. Se on asemansa Helsingin tapahtumakalenterissa jo vakiinnuttanut kevätkekkeri, joka otti ensiaskeleensa kaupungin jokseenkin ainoana klubifestivaalina. Sillä on uskollinen kävijäkuntansa, joka tunnetaan aika tarkkaan, kuvailee tuottaja Tytti Siukonen.
– Viime vuonna kävijätutkimuksessa kävi ilmi, että meidän kävijät on aikuisia. Jos pitää sanoa joku mediaanikävijä, niin se on vähän päälle kolmikymppinen, innokas rytmimusiikin harrastaja. Musafriikkejä on paljon, mikä on hienoa, kun musiikki on se tärkein asia. Kävijöitä tuntuu myös yhdistävän suvaitsevainen maailmankuva, meillä on vähän sellainen hippimäinen asiakaskunta.
Festivaali on myös muusikoiden mieleen. Perjantai-illan kruunaavien Jätkäjätkien soittajat ovat kavunneet sen lavalle jo vuosien ajan. Ensimmäinen veto oli ammoin pikkuruisen Semifinalin lavalla. Siellä läheisyys lämmitti yhdeksän miehen orkesteria, muistelee Lataaja Vormisto, eli perkussionisti Pekka Varmo.
– Siellä oltiin aika tiiviissä tunnelmissa. Kaikki soittajat tietää, että siellä on aika tiivis tunnelma, mutta tiiviistä tunnelmasta tirisee aina hyvä hiki, ja hyvästä hiestä tulee hyvä maku.
Paisunut elefantti on sittemmin muuttanut Hämäläisosakunnan kortteereista suurempiin tiloihin Circukseen. Tuottaja Tytti Siukosen mukaan syitä oli useita.
– Tapahtuma kasvoi niin suureksi kuin se Tavastialla oli mahdollista. Me haluttiin mennä suurempaan ja monipuolisempaan ja siihen tarvittiin iso tapahtumakeskus. Meillä on nyt kolme lavaa, mutta ohjelmaa myös pienemmissä lokaatioissa,. Ei se ole aina niin, että more is more ja tarvitsee koko ajan kasvaa ja olla isompaa. Ja sopiihan elefantti sirkukseen.
"Pitää löytää just sun yleisö"
Jätkäjätkien kitaristin Puppa J:n, eli reggaeartisti Janne Siron mielestä tunnelma ei ole paikan vaihtumisesta kärsinyt. Hänelle Funky Elephant on kevään valopilkku, josta kesä lähtee rullaamaan.
– Siellä on aina oma spesiaali henkensä. Siinä on sellainen pieni yhteisö ympärillä ja siitä on vuosien mittaan tullut semmoinen, että on omat awardsit ja systeemit. On tavallaan heimokunta, joka kokoontuu. Toisaalta heimokuntia pitää vähän sekotella mukavasti, ettei pääse fakkiutumaan liikaa tämä Suomen meininki. Funky Elephantissa on räppii, funkkii, soulia, afroa, maailmanmusaa, elektroa...
Oman ydinjoukon palveleminen onkin keskeistä festivaalin hengissä pysymisen kannalta, todistaa tuottaja Siukonen.
– Pitää löytää oma juttu, vahva linja siinä, mikä on just sun yleisö ja keskittyä siihen, että saa oman porukan innostumaan.
Kovassa kisassa asialle pysyvästi vihkiytyneiden tarjonnasta huolehtiminen ei kuitenkaan riitä. Yleisö valikoi ja äänestää kukkarollaan. Sen vuoksi niin Funky Elephant kuin lukuisat muutkin musiikkifestivaalit kattavat ydintuotteensa kaveriksi pöytään katutapahtumia, ilmaiskonsertteja, sirkusta, jopa naurujoogaa.
– Nykyään on tyypillistä, että ihmiset päättää aika viime tinkaan, että lähdetäänkö johonkin, missä on jotain hyvää ja mielenkiintoista. Me ajatellaan niin, että sen lisäksi, että tullaan katsomaan hyviä bändejä, niin tullaan rentoutumaan. Kokonaisvaltainen hyvän mielen ja hyvän fiiliksen tapahtuma on meidän juttu. Esimerkiksi viime vuonna meillä oli kosminen teeseremonia. Ei aina tarvitse mennä dokaamaan päätä täyteen.
Oikea paikka ja oikea aika
Vaikka musiikkitapahtumien tarjonta on jo mittavaa suhteessa Helsingin kokoluokkaan, uskovat uudet festivaalit löytävänsä pysyvän paikan auringossa. Yksi ensi kesän tulokkaista on Sideways, jolle etsittiin hissun kissun oikeaa paikkaa useamman vuoden ajan. Se löytyi lopulta Teurastamolta. Festivaalia puuhaavan Fullsteamin promoottori Artemi Remes tähtää nyt 5000 kävijään, se jättää kasvunvaraa tuleville vuosille.
– Alue on mainio, tämä on tavallaan jo valmiiksi aidattu, eikä täällä ole tämän tyyppisiä tapahtumia vielä tehty. Teurastamolla saadaan mukaan kaikki alueen yritykset omilla vahvuuksillaan tuottamaan palveluita festivaalikävijöille ja meillä on käytössä monta erilaista sisä- ja ulkotilaa. Tämä on todella kiinnostava paikka ja kesällä viihtyisä.
Fullsteam on ollut tavalla tai toisella mukana isompien ja pienempien suomalaisten festivaalien järjestelyissä, lähinnä tuomassa artisteja tapahtumiin. Kontaktien avulla aloitteleva musiikkijuhla sai hyvän esiintyjäkaartin. Nyt aika oli kypsä omalle festivaalille – edellisestä yrityksestä on otettu oppia.
– Me tehtiin muutaman kerran Pitkä kuuma kesä -tapahtumaa omin voimin. Se ei mennyt niin hyvin kuin haluttiin; muut festarit työllistivät. Me oltiin silloin myös aika kokemattomia omassa järjestämisessä, mutta nyt yritys on kasvanut ja tekijöitä on enemmän. Aika on nyt kypsä tälle.
Vaikka moni tapahtumajärjestäjä vannookin oman yleisön tuntemisen voimaan, ei Remes halua kovin jyrkästi rajata sitä, millaisen segmentin kukkarolle Sideways halajaa.
– Me uskotaan siihen, että kokonaisohjelma on kiinnostava, eikä Sideways ole pelkkä musiikkifestivaali. Tämän ensimmäisen vuoden suuri taidepläjäys on Bob Gruenin valokuvanäyttely ja muutakin ohjelmaa tulee julki pitkin kevättä. Laaja-alaisuus on yksi meidän ajatuksista, tänne voi tulla nuoret kaupunkilaiset, vanhemmat kaupunkilaiset tai mistä ihmiset nyt tuleekaan.
Sidewaysin puuhamiehet uskovat, että yksi menestyksen avaimista on oikean hetken löytyminen Helsingin keikkakalenterista. Kesäkuun puolivälissä oli väljää. Päätelmä näyttää osuneen oikeaan, sillä lippuja on myyty ennakkoon odotettua enemmän. Katse on jo ensi vuodessa.
– Elokuu on niin täynnä, että sinne olisi ollut ihan turha lähteä puljaamaan. Me halutaan tehdä tästä monivuotinen juttu, vaikka kävisi huonosti ja huonosti käymiseen en usko.