Tampere-talossa kaikuu iloinen höpötys, kun kolme suomalaisen viihteen grand old ladyä valmistautuu illan konserttiin.
Vieno Kekkonen, Pirkko Mannola ja Marjatta Leppänen ovat kaikki suomalaisille tuttuja nimiä, mutta vasta manageri Tommi Liimatainen keksi alkaa markkinoida heitä tiiviinä ryhmänä.
– Olimme ällikällä lyötyjä, kun Tommi tuli sanomaan, että tehän olette aivan uniikkeja, missä te oikein olette olleet? Hän halusi ehdottomasti alkaa myydä meitä. Seuraavalla viikolla olikin jo suunnilleen kymmenen keikkaa sovittuna, uransa vuonna 1956 aloittanut Marjatta Leppänen nauraa.
– Lauloimme kyllä nimellä Ikivihreät monta vuotta. Siinä piti olla omat nimet mukana selventämässä kokoonpanoa, mutta toivotaan, että Supernaiset tekee itsensä tunnetuksi ilman nimiäkin!
Esiintyminen antaa edelleen
Alunperin Mannola ja Kekkonen esiintyivät vuosikymmeniä sitten yhdessä Brita Koivusen kanssa, kunnes Leppänen korvasi hänet. Koivunen kuoli viime vuonna.
Esiintyminen antaa naisille edelleen paljon.
– Laulan mielelläni stemmoja. On myös kiva reissata yhdessä, ei tarvitse olla itse vastuussa kaikesta, Vieno Kekkonen sanoo.
Supernaiset ovat nähneet aikanaan keikkapaikkojen ankeita takahuoneita riittämiin, joten tällä kiertueella heitä kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä.
– Kaikki on ajateltu viimeisen päälle. Tuntuu ihan oudolta, ei meistä ole koskaan pitänyt tällä tavalla huolta, Marjatta Leppänen sanoo.
– Tommi sanoo että "komentakaa vaan niin saatte mitä haluatte", mutta olemme niin hyvin kasvatettuja, että pyydämme silti kauniisti, Pirkko Mannola nauraa.
Tanssipaikoista konserttisaleihin
Tie tanssilavoilta Tampere-talon prameisiin puitteisiin on ollut pitkä.
– Itse aloitin vuonna 1955, jolloin tein ensimmäisen levyn. Ei silloin ollut konsertteja, ei iskelmälaulaja voinut missään tapauksessa tulla konserttisaliin, Vieno Kekkonen pohtii.
– Esiinnyttiin tavallisilla tanssilavoilla, jotka oli tehty höyläämättömästä laudasta. Väkeä riitti, koska sodastakin oli vielä vain vähän aikaa.
Naisista jokainen on jatkanut laulamista tv-, näyttämö- ja elokuvatöiden ohella.
– Itse aloin tehdä ravintolaesityksiä, ja sitten tuli Uusi Iloinen Teatteri. En ole siis koskaan lopettanut laulamista, se on vain muuttanut muotoaan, Marjatta Leppänen kertoo.