Britannian X Factor -kilpailun semifinaalilähetyksessä suomalaisartisti Saara Aalto esitti ensimmäisenä kappaleenaan Mariah Careyn hitin All I want for christmas is you. Esityksen introna toimivat ensimmäiset säkeet Irving Berlinin joululaulusta Valkea joulu.

Tuomarikommentit aloittaneen Nicole Scherzingerin mukaan esitys oli hieman korni.

– Mutta pidän korniudesta, Scherzinger sanoi ja sanoi laulun olevan yksi maailman parhaista joululauluista.

Myös Simon Cowell totesi esityksen olleen hieman korni.

– Sinulla ei pelkästään ole loistava ääni, mutta luonteesi on yksi parhaista. Kaikki mitä teet, teet hauskuudella.

Louis Walsh sanoi Aallon tuovan joka viikko kilpailuun jotain uutta ja olevan näin "maailmanluokan artisti.”

– Minulla on viesti kaikilta suomalaisilta ympäri maailman: ”Äänestäkää Saaraa”, Louis Walsh lausui suomeksi.

Semifinaalin ensimmäisenä esiintyneen Matt Terryn esittämä kappale oli oli Jouluyö, juhlayö. 5 After Midnight –ryhmä esitti East 17 -yhtyeen Stay another day -kappaleen. Emily Middlemas John Lennonin laulun War is over.

Britannian X Factorin semifinaalissa toisena kappaleenaan Saara Aalto esitti australialaisartisti Sian kappaleen Chandelier.

Toisin kuin muut artistit Aalto sai tuomaristolta pelkästään ylistävää palautetta. Nicole Scherzinger sanoi rakastavansa artistia, joka taistelee.

– Lahjakkuutesi on stratosfäärissä, Scherzinger arvioi.

Simon Cowellin mukaan kappaleen sovitus oli tyrmäävä. Suomalaisen menestyksen hän laittoi osaksi kilpailussa Aallon mentorina toimineen Sharon Osbournen piikkiin.

– Olet antanyt tälle tytölle itseluottamusta, Cowell sanoi.

Louis Walsh jatkoi Aallon kehumista aiemmalla linjallaan.

– Ansaitset finaalipaikan. Sinä olet maailmanluokan artisti. Se oli uskomaton esitys. Rakastin siinä kaikkea. Jokainen – äänestäkää Saaraa.

Walshin kommenttien jälkeen yleisö aloitti tv-lähetyksessä voimakkailta kuulostaneet Saara, Saara -huudot.

Semifinaalissa ensimmäisenä kappaleenaan Aalto esitti Mariah Careyn hitin All I want for christmas is you. Ensi viikonlopun finaalilähetyksiin pääsy ratkeaa sunnuntain tuloslähetyksessä.

Helsingin keskustassa Sanomatalon alakerran baarissa soi geneerinen rock. Nahkasohvalla istuu suomalaisen vaihtoehtorockin puolijumalana pidetty A.W. Yrjänä.

49-vuotias CMX-muusikko, lyyrikko ja runoilija on kutsuttu kulttuurivieraaksi puhumaan suomalaisuudesta, arvoista ja itsenäisyydestä, mutta silloin tällöin keskustelu kääntyy kaunopuheiseksi pohdinnaksi.

– Tietoisuutemme ovat kuplia mytologioiden meressä, Yrjänä julistaa.

Tyypillisesti Yrjänän tekstit ovat monitulkinnallisia kerrostumia myyttejä, filosofiaa, historiaa ja unia. Niin myös kuusi vuotta sitten julkaistussa aikalaiskriittisessä, vihaisessa runokokoelmassa. Kyytiä saavat muun muassa poliitikot ja toimittajat. Sanomataloa verrataan Forum Romanumiksi, Rooman poliittisen vallan keskukseksi.

Angelus (Johnny Kniga 2010) on tajunnanvirtaa pahoinvoivasta ihmisestä hyvinvointivaltiossa.

Oletko kuullut, että kukaan olisi vaihtanut maailmankatsomusta / keskustelun seurauksena / ai niin, eihän kenelläkään enää ole mitä vaihtaa.

Mielipiteet kärjistyvät itsenäisyyspäivänä

Runoista paistava ahdistus tuntuu kuuden vuoden jälkeen tutulta. Teksteissä alustetaan syitä tämän päivän someraivolle ja medialukutaidottomuudelle. Älämölö on Yrjänän mukaan seurausta siitä, että kärsimme arvojen ja johtajuuden puutteesta.

– Minua hämmästyttää, että ihmiset joutuvat valitsemaan päättäjänsä väestä, jolla ei tunnu olevan maailmankatsomusta vaan ainoastaan hyvin rajattuja etupiiritehtäviä.

– Sellainen ilmapiiri tuppaa surkastuttamaan yleisen keskustelun ja ihmisten ymmärryksen itsestään yhteiskunnan jäseninä. Herää helposti ajatus, että yhden tai kahden asian liikkeet, jotka pitävät rumaa ja kovaa ääntä, aikovat ainakin tehdä jotakin.

Ylihuomenna itsenäisyyspäivänä ilmapiiriä kärjistetään kilpaa oikealta ja vasemmalta. Torstaina uutisoitiin muun muassa poliisien turvaamasta uusnatsien marssista ja sitä vastaan järjestettävästä anarkistien vastamielenosoituksesta.

– Patsaiden palvonta tai ikkunoiden rikkominen ei johda mihinkään, Yrjänä toteaa.

Nykypäivän nationalismia hän pitää vastavoimana sille, että ihmiset ovat menettäneet hallinnan omista asioistaan.

– Elämää ohjataan kauppasopimuksilla, tehtaat siirtyvät ulkomaille. Anarkismin taustalla on humanisti, mutta kyllä sielläkin on aika paljon duunia tehty sen eteen, että heihin suhtaudutaan karsean epäluuloisesti.

Koti, uskonto ja isänmaa

Yrjänä opiskeli muun muassa teologiaa ja uskontotiedettä Helsingin yliopistossa ennen kuin ryhtyi kokopäiväiseksi muusikoksi. Uskontokäsite heijastuu hänen mukaansa kaikkialle yhteiskuntaan. Ihmiset tarvitsevat tarinoita, jotka yhdistävät ja rakentavat maailmankatsomusta.

– Suurin länsimaita yhdistävä tarina on ollut kristinusko jo 1500 vuotta, mutta nykynuorilla tuskin on tarvetta tuntea Raamattua edes tarinakokoelmana. Se on yksi tarinoista, joka on väistymässä takavasemmalle.

Viimeiset seitsemän vuosikymmentä suomalaisten yhteinen tarina on ollut talvisota, jonka alussa Mannerheim julisti, että "taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta". Ainakin pari puoluetta pitää yllä sota-ajan arvomaailmaa, mutta tapahtumien kansaa yhdistävä vaikutus on hiipumassa sukupolvien vaihtuessa.

– Ei talvisotakaan tarinana loputtomiin jaksa. Historiallisena tapahtumana se pysyy, mutta mikä on suomalaisten tarina 50 vuoden kuluttua, Yrjänä kysyy.

Laveasti ajateltuna uskonnollisia piirteitä löytyy useimmista ilmiöistä, ideologioista ja ismeistä.

– Talouskasvuideologiassa papistona ovat ekonomit ja profeettoina muutama nobelisti. Ministerit ovat evankelistan roolissa. Uusateistit puolestaan tuntuvat rukoilevan iltaisin sitä, ettei jumalaa olisi, Yrjänä antaa pari esimerkkiä.

Isänmaallisuus on sen sijaan käsitteenä haastava. Sitä käytetään politiikan välineenä, vaikka merkitys on sumea. Harvat laulavat Maamme-laulua käsi sydämellä ja harvat haluavat, ettei Suomea olisi.

– Arki-isänmaallisuus on minulle vierasta, mutta kansojen itsemääräämisoikeudella on merkitystä, Yrjänä toteaa.

Jakautumaton kansa

Suomalaisuutta Yrjänä on tutkinut tavalla tai toisella koko uransa ajan. Hän on mestari kuvaamaan lauluissaan melankoliaa ja suhdettamme luontoon. Tänä vuonna julkaistussa Ukonvaaja-dokumenttielokuvassa Yrjänä palaa suomalaisuuden juurille luonnonuskon ja mytologioiden ääreen.

– Elokuvassa pääsi taas miettimään sitä, miten siperialaisen mytologian juuret vaikuttavat suomalaisissa. Meillähän on lähes myyttinen metsäsuhde. Se on klisee mutta mielestäni olemassa.

Kansakuntana suomalaisista löytyy yhtäläisyyksiä yli poliittisten rajojen ja somekohujen. Emme ole jakautuneet kahtia, vaikka sellaisestakin on puhuttu.

– Arvostamme hiljaisuutta, olemme tavattoman järjestelmällisiä ja ylenmääräisen johdonmukaisia – ja vaadimme johdonmukaisuutta myös muilta. Lisäksi meillä on taipumus valittaa asioista, joissa ei ole mitään vikaa, Yrjänä virnistää.

Yrjänällä on vakaa usko tulevaisuuteen. Digiaika on teknologiauskovaiselle kansalle yhtä juhlaa varsinkin, kun tulevissa sukupolvissa on potentiaalia.

– Tunnen muutamia parikymppisiä ja täytyy sanoa, että he ovat helvetin lukenutta ja fiksua porukkaa. Väki saattaa olla siirtymässä korkeammalle tasolle: aletaan kerätä rikkautta sisäpuolelle eikä ulkopuolelle.

Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

Saara Aalto teki uskomattoman tempun ja raivasi tiensä Britannian X Factorin finaaliin ensi viikonloppuna. Finaalikappaleet esitetään Lontoon Wembleyllä.

Lauantai-illan semifinaalilähetyksen esityksistään Saara Aalto sai tuomaristolta pelkästään ylistävää palautetta.

Semifinaalissa Aalto esitti Mariah Careyn hitin All I want for Christmas is you sekä australialaisartisti Sian kappaleen Chandelier.

All I want for Christmas is you -esitystä mm. tuomari Nicole Scherzinger arvioi hieman korniksi. Tuomari Simon Cowelllin mukaan esitys toden totta oli hieman korni, mutta samalla hän kehui Saaran tekevän kaiken mitä tämä tekee hauskuudella.

Tuomaristo nousi seisomaan Aallon toisen esityksen Chandelier päätteeksi ja sanoi Saaran lahjakkuuden olevan stratosfäärissä. Myös yleisö yltyi voimakkaisiin "Saara, Saara" -huutoihin.

Myös poikabändi 5 After Midnight selvitti tiensä suoraan finaaliin. Karsinnasta tuomarit valitsivat jatkoon Matt Terryn.

Saara Aalto raivasi tiensä Britannian X Factorin finaaliin. Kaikki ohjelman loppukilpailuun selvinneet tekevät vielä "kotiinpaluukeikan" ennen ensi viikonlopun rutistusta. Saara Aalto esiintyy maanantaina Helsingissä Tuomiokirkon portailla kello 19. Konsertti on ilmainen.

Ennen keikkaa Saaran voi tavata myös Helsinki–Vantaan-lentoasemalla lähtevien lentojen T2-terminaalissa kello 13.30. Myös X Factorin juontaja Dermot O'Leary ja ohjelman kuvausryhmä ovat Saaran mukana keikalla Helsingissä.

Tiensä Britannian X Factorin finaaliin raivannut suomalaislaulaja Saara Aalto odottaa laulukilpailun huipennusta innolla.

– Sijoituksella ei enää oikeasti ole sillä tavalla väliä. Nyt pitää vain nauttia jokaikisestä esityksestä, koska pääsen esiintymään Wembley-areenalle. Sitä on odottanut koko elämänsä, että saisi esiintyä isolla areenalla. Nautitaan vain siitä ja katsotaan, miten käy, hän sanoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa maanantaina.

Aalto kuvailee viime viikonlopun semifinaalia "ihanaksi kokemukseksi". Semifinaalissa Aalto esitti Mariah Careyn hitin All I want for Christmas is you sekä australialaisartisti Sian kappaleen Chandelier.

– Olin tosi tyytyväinen, että molemmat kaksi vetoa olivat niin erilaiset ja pääsi näyttämään omat kaksi eri puolta. Kaikki onnistui hirveän hyvin. Chandelierissa käteni tärisi koko biisin ajan, mutta en ollut yhtään jännittynyt, vaan olin vain niin tunteellinen.

Aallon mukaan yleinen ilmapiiri X Factorissa on ollut kannustava.

– Tulee sellainen olo, että ei todellakaan pelkää kokeilla erilaisia juttuja. Uskaltaa heittäytyä vielä isommin, koska täällä siihen kannustetaan. Kaikki ihmiset varmasti puhkeavat helpommin kukkaan kannustavassa ilmapiirissä.

Laulukilpailun finaali järjestetään ensi viikonloppuna Lontoossa. Aallon lisäksi finaaliin pääsivät poikabändi 5 After Midnight sekä Matt Terry.

Senaatintorin esiintyminen kuvataan X Factoriin

Saara Aalto järjestää tänä iltana Helsingissä Senaatorintorilla yllätysesiintymisen. Se kuvataan myös X-Factor -ohjelmaan. Aalto esiintyy Senaatintorilla kello 19.

– Toivottavasti tulee hirveästi ihmisiä katsomaan ja moikkaamaan, että saadaan X Factorille oikein kunnon Suomi-juhla aikaiseksi.

Ennen keikkaa Aallon voi tavata myös Helsinki–Vantaan-lentoasemalla lähtevien lentojen T2-terminaalissa kello 13.30. Yle näyttää lentokentällä järjestettävän tilaisuuden suorana Yle.fi/uutiset-sivulla ja Yle Areenassa.

Brittiläisen laulukilpailu X Factorin finaaliin päässyt suomalaislaulaja Saara Aalto saapuu tänään maanantaina Suomeen. Hän tapaa ihailijoitaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Yle näyttää tapahtuman suorana verkkosivuillaan suorana. Lähetys alkaa klo 13.15.

Kaikki ohjelman loppukilpailuun yltäneet tekevät "kotiinpaluukeikan". Aalto esiintyy tänään maanantaina Helsingissä Senaatintorilla kello 19 ilmaisessa konsertissa. Keikka kuvataan X Factor -ohjelmaan.

– Sijoituksella ei enää oikeasti ole sillä tavalla väliä. Nyt pitää vain nauttia jokaikisestä esityksestä, koska pääsen esiintymään Wembley-areenalle. Sitä on odottanut koko elämänsä, että saisi esiintyä isolla areenalla. Nautitaan vain siitä ja katsotaan, miten käy, Aalto sanoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa maanantaina.

Finaali kisataan ensi viikonloppuna Lontoon Wembley-areenalla. Aallon lisäksi finaalissa ovat poikabändi 5 After Midnight ja Matt Terry.

Jos on seurannut viime vuosina presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa, ei ole voinut välttyä näkemästä muotisuunnittelija Katri Niskasen iltapukuja. Kolmekymppinen helsinkiläissuunnittelija on suunnitellut juhliin yhteensä liki 50 asua ja noussut siten yhdeksi juhlan suosituimmista suomalaisista pukusuunnittelijoista. Tänä vuonna Niskasen mittatilauspukuja nähdään linnassa yhdeksän.

Niskanen ei vielä paljasta, kenen yllä hänen suunnittelemiaan asuja tänä itsenäisyyspäivänä nähdään, mutta itse puvuista hän suostuu kertomaan vähän:

– Niissä on voimakkaita värejä ja näyttäviä siluetteja sekä runsaita, kirjailtuja pitsejä.

Niskasen ura lähti nousuun seitsemän vuotta sitten hänen voitettuaan Muodin huipulla -tosi-tv-ohjelman. Niskanen erottui ohjelmassa veistosmaisiksi kuvailluilla puvuillaan, joissa on runsaasti laskoksia. Tyyli on säilynyt tunnistettavana: Niskasen suunnittelemista asuista edelleen eniten käytetty adjektiivi on "veistoksellinen".

"Linnan kuningatar" on tavoiteltu titteli

Niskasen huomiota herättävimpiin töihin kuuluu hänen vuoden 2011 Linnan juhliin Jenni Vartiaiselle suunnittelemansa kirkkaanoranssi iltapuku, jonka ansiosta Vartiainen valittiin useissa äänestyksissä "Linnan kuningattareksi".

Samana vuonna Niskanen suunnitteli Angry Birds -pelin luojan Peter Vesterbackan puolisolle Teija Vesterbackalle linnaan Angry Birds -iltapuvun, joka herätti paljon keskustelua.

– Puku oli ylistys Angry Birds -hahmolle. Olen edelleen tyytyväinen siihen, miten sain lintuhahmon ujutettua puvun syövereihin, Niskanen sanoo.

Niskasen mukaan suomalaisilla muotisuunnittelijoilla ei ole keskinäistä kilpailua siitä, kenen puvut näkyvät linnassa eniten tai herättävät eniten keskustelua.

– Mutta onhan se tietysti hienoa, jos oma puku saa linnan kuningatar-tittelin.

Pelkkä onnistunut ja näyttävä puku ei kyseiseen titteliin riitä, vaan se vaatii Niskasen mukaan myös karismaattisen ja ylvään kantajan.

Niskanen kertoo rakastavansa mittatilaustyönä suunnittelemista, koska siinä pääsee itsekin juhlatunnelmaan. Hienointa on se, kun saa asiakkaan loistamaan.

– Paras kiitos on, kun asiakkaalle nousee kyyneleet silmiin hänen sovittaessaan suunnittelemaani pukua. Silloin tiedän onnistuneeni.

Valmistaudutko itsenäisyyspäivän viettoon iskemällä kuohuvat kylmään ja kutsumalla iloisen joukon ystäviä kokoon? Lähdetkö vastaanottamaan uutta vuotta hilpeässä seurassa raketteja ampuen? Joka kodin perusteoksen Käytöksen kultaisen kirjan mukaan käytöksesi olisi pöyristyttävän huonoa.

"Missään tapauksessa ei ole sopivaa meluta kaduilla, huutaa ja laulaa loilottaa. Suomalaisen ilo on toisenlaista kuin eteläisten maiden kansojen, älkäämme siis yrittäkö matkia ulkomaalaisten ilonpitoa, jota näemme elokuvissa."

Käytöksen kultainen kirja, paksu kultakirjaimin koristettu teos, komeili vielä omassa nuoruudessani melkein joka perheen kirjahyllyssä, siinä perheraamatun vieressä. Paikkakin oli perusteltu, sillä usein hääpari sai molemmat naimisiin mennessään. Moneen kotiin ei sitten paljoa muuta kirjallisuutta hankitukaan.

Vuonna 1954 julkaistu Käytöksen kultainen kirja ei puolla ilakoivaa tai nautiskelevaa otetta loppuvuoden juhlakauteen. Eikä oikeastaan mihinkään muuhunkaan juhlaan. Kirjasta on otettu kaikkiaan seitsemän painosta, viimeisin vuonna 1969.

Työteliäs vaatimaton kansa

Tapakulttuurin tuntija, itsekin aiheesta kirjan kirjoittanut, filosofia tohtori Mirva Saukkola näkee suomalaisessa käytösoppaassa yhtäläisyyksiä vastaaviin pohjois-eurooppalaisiin oppaisiin.

– Britanniassa on julkaistu ja julkaistaan valtavasti käytösoppaita, Saukkola sanoo.

– Niiden henki on hyvin samanlainen kuin Käytöksen kultaisen kirjan. Kirjoissa korostetaan hillittyä käytöstä ja muistutellaan, kuinka pohjoiset kansat poikkeavat “vilkkaasta etelän ihmisestä.”

"… on kuitenkin varottava omaksumasta keinotekoista riemua, tehostamasta itseään liian äänekkäästi ja huomiotaherättävästi. Se, mikä sopii vilkkaille eteläisten rotujen ihmisille, vaikuttaa kömpelöltä ja mauttomalta pohjoisemman ihmistyyypin yrittäessä sitä matkia."

– Tämä oli aikoinaan jonkinlaista toiseuden vierastamista. Tosin näyttää siltä, että erilaisten tapakulttuurien kohtaaminen on yhä meille vaikeaa, Saukkola sanoo.

Kotiemme parhaimmisto, suomalainen sivistyneistö

Käytöksen kultaisen kirjan malli ilottomasta juhlinnasta hämmentää sikälikin, että 1950-luvusta on piirtynyt mieliin valoisa, optimismia henkivä kuva. Onhan kyse vuosikymmenestä, jonka aikana sotarkorvaukset saatiin maksettua, Olympialaiset järjestettyä Helsingissä ja ensimmäiset coca cola -pullot sihautettua auki. Katukuvaan tulivat autot ja jäätelöbaaarit, koteihin radiot ja säköhellat. Naisten helmat heiluivat ja nuoriso viritteli rock´n rollia.

Käytöksen kultaisen kirjan suomalainen käyttäytyjä oli kuitenkin toisenlainen: hiljainen, sisukas puurtaja. Opas viestii, että sellaisena niin kansa kuin sivistyneistökin haluttiin myös pitää. Vaihtoehtoja ei tarjoilla. Oli vain yksi tapa surra, yksi tapa iloita, yksi hyvä käytös.

"Suomalaisen sivistyneistön parhaimmisto, joka on tuntenut vastuuta kansansa ja kansojen kohtaloista, on aina käyttänyt uudenvuodenaaton menneiden tapahtumien punnitsemiseen sekä toisaalta tulevaisuudentoiveiden ja tavoitteiden tarkasteluun."

Koko kansan syyllistäjä oli oopperalaulaja ja toimittaja

Käytöksen kultaisen kirjan kirjoittaja Tuomi Elmgren-Heinon oli Pariisissa kouluttautunut laulajatar. Monella alalla lahjakkaasta naisesta tuli myös kirjailija, toimittaja ja teatterikorkeakoulun tapahistorian kouluttaja. Hänellä oli antroposofinen elämänkatsomus, joka vahvistui vanhemmiten.

Käytöskirjassa Elmgren-Heinosen antroposofia näyttäytyy tiukan protestanttisena ankaruutena ja käytössäännöt käskyinä, joiden noudattamatta jättämisestä tulee vähintäänkin painava syyllinen olo.

"Alussa kuvattu markkinamainen jouluvalaistus ja ilmapiiri ei vastaa sitä joulun perinteestä, jota kotiemme parhaimmisto edelleen tahtoisi vaalia. Sähkökynttilän käyttäminen joulukuusessa kotienkin seinien sisäpuolella ei varmaankaan ole ilahduttava ilmiö, ja ne halpahintaiset koristeet, jotka valmiina ostetaan kaupasta, eivät myöskään ole omiaan juhlan aitoutta tehostamaan."

Vaatimattomuus pukeutuu puuvillaan

Mirva Saukkosen mukaan Suomen ilmapiiriin on väistämättä vaikuttanut se, että kirkko ja valtio ovat meillä yhtä. Saukkonen vertaa Suomea Ranskaan, jossa kirkko ja valtio erotettiin jo vallankumouksen myötä. Sillä oli vapauttava vaikutus yleiseen ilmapiiriin. Meillä köyhä jumalan kurittama kansa pyrki elämään herran nuhteessa silloinkin, kun ei istunut kirkon penkissä.

– Jo 1960-luvulla on aistittavissa toisenlaista ajattelua. Tuolloin kyseenalaistettiin kirkon ja muiden perinteisten instituutioiden valta, Saukkola sanoo.

Seuraavaa vuosikymmentä synkisti politisoituminen. Syyllisyys saattoi painaa 1970-luvulla esimerkiksi siksi, että sattui olemaan varakas.

– Jaakko Selinin kanssa muistelimme kuvia 1970-luvun Linnan juhlista. Niissä monella naisella oli pitkä puuvillainen emännänmekko, Mirva Saukkola muistelee.

Asu on kätevä, jos järjestää juhlat kotona ja kokkailee, kattaa pöytää ja emännöi.

– Arvokkaissa juhlissa puuvillamekko viestii kuitenkin halusta vaikuttaa vaatimattomalta.

"Liika piittaamattomuus ja ennen kaikkea huolimattomuus pukeutumiskysymyksissä ovat moitittavia ominaisuuksia, mutta yhtä arveluttavaa on liiallinen komeilu, prameilu ja näyttämisen halu pukujen muodostaessa itsetarkoituksen."

Vasta 1980-luku onnistui vihdoin puhaltamaan ikkunat auki Eurooppaan. Vuosikymmenten haikailujen jälkeen. Käytöksen kultainen kirja muuttui vitsikirjaksi, jonka ohjenuorille nuoriso hihitteli.

Lopulta kirja kätkee sisäänsä myös totuuden siemenen, tästäkin päivästä. Suomalaiset eivät ole normien vapauduttuakaan halunneet muuttaa tapojaan juhlia vaikkapa joulua. Yhä suurin osa Suomen kansasta viettää joulun vetäytymisen, rauhoittumisen ja hiljentymisen merkeissä.

– We love Saara! Saara, Saara, Saara, Saara!

Näin X Factorin tuotantoryhmä treenasi kentälle tulleita ihmisiä ennen Saara Aallon saapumista. Ja yleisö totteli innokkaasti.

Paikalla oli paljon lapsia mutta myös vanhempia faneja.

– Can you say to me: Good Luck Saara, tuotantoryhmän edustaja pyysi pientä tyttöä tsemppaamaan Saaraa englanniksi.

X Factor kuvasi samalla materiaalia lauantain ohjelmaa varten ja suomalaistytön innostus päätyy todennäköisesti brittikanavalle.

– Kun Saara tulee, teidän pitää olla vielä äänekkäämpiä, tuotantoryhmän edustaja innosti yleisöä.

Samalla tehtiin tosi-tv:tä

Ensimmäisenä saapui Saara Aallon avopuoliso ja manageri Meri Sopanen.

– Hyvä fiilis ja uskomatonta, että ollaan näin pitkällä, Sopanen kommentoi.

Manageri kertoi olevansa liikuttunut siitä, että kentällä oli niin paljon ihmisiä vastassa.

– Olemme tosin nukkuneet neljä tuntia, että ei tässä oikein osaa sanoa mitään. Tämä viikko on rankin, hän jatkoi.

Innokkaat Saara, Saara, Saara -huudot täyttivät odotushallin, kun päähenkilöstä nähtiin ensimmäinen vilaus.

– Sori jengi, Saara tulee portaita kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran teemme sen kameralle, tuotantoryhmän edustaja ohjeisti.

Sellaista on tosi-tv:n tekeminen. Tähteä se ei haitannut. Hän vaikutti aidosti ilahtuneelta paikalle saapuneesta väkijoukosta.

– Mieletöntä! Olenko Suomessa? Mahtavia kylttejä. Olen todella iloinen, Aalto kiitteli.

Yllätys luvassa finaalissa

Aalto kertoi, että hän jännittää illan esitystä Senaatintorilla, vaikka ei ole pyörityksessä vielä ehtinyt juurikaan miettiä asiaa.

– Nyt tähdätään finaaliin ja yritetään pitää energiat korkealla. Sinne odotetaan 10 000 ihmistä, ja se on minun lapsuuteni unelma, hän sanoi.

Aallolla on hyvät valtit finaaliin. Yksi niistä on monipuolisuus.

– Olen paineen alla todella hyvä, hermoni eivät petä, hän vakuutteli.

Laulaja kertoi saaneensa britit puolelleen olemalla oma itsensä.

– Olen tehnyt joka viikko erilaisia esityksiä ja yleisö odottaa, että mitähän se tekee tällä viikolla. On hullua, kun tapaan ihmisiä ja he sanovat, että toivotaan, että sinä voitat.

Viimeisiä vinkkejä Aalto ei ole vielä saanut mentoriltaan, mutta yllätys on hänen mukaansa luvassa.

Aallon tulevaisuudensuunnitelmat ovat Briteissä. Aalto kertoi etsivänsä parhaillaan asuntoa saarivaltakunnasta.

Joulupukkiakin jännittää

Saara Aaltoa vastassa olivat myös 8-vuotias Amanda ja hänen äitinsä.

– Esitykset ovat olleet hienoja. Olen tykännyt tosi kovasti, Amanda kehui idoliaan.

Amanda veikkaa voittajaksi Saaraa ja toi tälle varmuuden vakuudeksi itse tehdyn onnenkalun. Äidin mukaan suomalaislaulajaa on katsottu innokkaasti Youtubesta.

– Hän on ilmiömäinen esiintyjä. Kaikki tulee sydämestä, Amandan äiti kommentoi.

Myös joulupukki tunnusti seuranneensa kiinnostuneena kisaa.

– Olen pistänyt merkille, kuinka hän on edennyt ja olen jännittänyt mukana. Nyt kaikki jännitys on poissa ja tytöllä on taivas auki, joulupukki kommentoi Ylelle.

Joulupukki uskoo Aallon voittomahdollisuuksiin, mutta korostaa, ettei Korvatunturin isäntä kuitenkaan pysty ratkaisemaan lopputulosta suuntaan tai toiseen.

– Toivotaan, että joulun taika vaikuttaa, punanuttu kommentoi Ylelle.

Torilla tavataan

Aalto nähdään vielä tänään maanantaina Helsingin Senaatintorilla, jossa hän esiintyy ilmaisessa konsertissa kello 19. Yllätyskeikka kuvataan X Factor -ohjelmaan.

Aalto toivoi Ylen Aamu-tv:n haastattelussa, että Senaatintorille saataisiin runsaasti väkeä ja kunnon Suomi-juhla aikaiseksi. Juhlat alkoivat jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, joten brittiohjelma saa mitä ilmeisimmin sen, mitä se tuli Suomesta hakemaan: kuvaa laulajaansa innokkaasti kannattavista suomalaisista.

Aalto selvisi sunnuntaina brittiläisen X Factor -laulukilpailun finaaliin. Hän esitti semifinaalissa Mariah Careyn hitin All I want for Christmas is you sekä australialaisartisti Sian kappaleen Chandelier.

Suomalaislaulaja on kivunnut altavastaajan asemasta muun muassa The Telegraph -lehden arvioissa ennakkosuosikiksi ohi pitkään voittajaksi veikatun Matt Terryn.

Saara Aallon lopullista sijoitusta brittiläisessä laulukilpailussa saadaan jännittää viikonlopun finaaliin. Aallon kanssa ykkössijasta kilpailevat lauantaina poikabändi 5 After Midnight sekä Matt Terry. Tulokset julkistetaan sunnuntaina. Loppukilpailu järjestetään Lontoon Wembley-areenalla.

Suomalaislaulaja Saara Aallon tämäniltainen Helsingin-esiintyminen vaikuttaa myös Helsingin keskustan joukkoliikenteeseen.

Aalto esiintyy Helsingin tuomiokirkon edustalla illalla kello 19 alkaen. Konsertti kuvataan brittiläiseen X Factor -televisio-ohjelmaan, ja se on yleisölle ilmainen.

Helsingin seudun liikenne eli HSL kertoo tapahtuman aiheuttavan poikkeusjärjestelyjä raitiovaunuliikenteessä. Raitiolinjat 1 A, 7 A ja 7 B siirtyvät poikkeusreiteille kello 18.30 alkaen ja palaavat normaaleille reiteilleen noin kello 19.45 jälkeen.

Linjoilla 2, 4 ja 5 kannattaa varautua viivästyksiin, HSL tiedottaa.

Katuja saatetaan sulkea, jos yleisöä on paljon

Oulunsalosta kotoisin oleva Saara Aalto pääsi eilen sunnuntaina Britannian X Factor -laulukilpailun finaaliin, joka käydään ensi viikonloppuna Lontoossa. Ohjelmaa seuraa viikoittain noin seitsemän–kahdeksan miljoonaa katsojaa.

Helsingissä Tuomiokirkon edustalle odotetaan arviolta noin kolmeatuhatta ihmistä, kertoo tapahtuman yhteyspäällikkö Liisa Marjomäki Ylelle.

Hän korostaa, että kyse on arviosta eikä millään taholla ole tarkkaa tietoa siitä, millainen yleisömäärä lopulta on. Arvio voi näin ollen joko ylittyä tai alittua, ja katuja voidaan sulkea nopeallakin aikataululla, jos esiintyminen näyttää vetävän enemmän väkeä paikalle, Marjomäki sanoo.

– Toivottavasti ylittyy. Koko Suomi varmasti toivoo, että me pystymme näyttämään Saaralle, että olemme hänen takanaan. Tämä on niin upea juttu, suomalainen pärjää maailman kisoissa.

Tapahtuman Facebook-ryhmässä yleisöä kannustetaan tuomaan mukanaan muun muassa tonttulakkeja ja sydämiä.

Poliisi: Tämä on hyvän mielen tapahtuma

Senaatintorilla on samaan aikaan käynnissä Tuomaan Markkinat. Markkinoiden vastaava tuottaja Isabella Rossi sanoo, että konsertti ei vaikuta markkinoihin vaan tori ja kojut ovat normaalisti auki ja käynnissä.

Tuomaan Markkinat on vuosittainen tapahtuma, ja hänen mukaansa järjestäjät ovat varautuneet siihen, että torilla voidaan pitää markkinoiden aikaan yleisötapahtumia tuhansille ihmisille.

Tänä iltana yleisö mahtuu seuraamaan Aallon esiintymistä kirkon portaiden edustalta ja Aleksanterinkadulta, joissa on molemmissa useamman metrin vapaa väylä, Rossi kertoo.

Poliisi pitää kuitenkin toria "sangen pienenä" kovin suurille yleisömassoille markkinakojujen takia, toteaa ylikomisario Pekka Höök Helsingin poliisilaitokselta.

– Järjestäjä vastaa järjestelyistä niin että niille ihmisille, jotka paikalle tulevat, riittää tilaa ja esiintyminen saadaan toteutettua suunnitelmien mukaan.

– Poliisi on tietysti aina mukana, kun on tapahtumia; katsoo, että järjestelyt sujuvat suunnitelmien mukaisesti. Tämä kuitenkin on varmasti hyvän mielen tapahtuma. Mitään järjestyshäiriöitä tai muuta ei ole ennalta odotettavissa, Höök sanoo.

Saara Aalto saapui vierailulle Suomeen tänään iltapäivällä. Häntä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla vastaanottamassa runsaasti faneja ja median edustajia.

X Factor -kisan voittaja selviää sunnuntaina.

Palkeet punaisina hehkuvaa laulua ja elämää suurempaa tulkintaa. Korvia huumaavaa fraseerausta ja taivaalta kuun kauhomista. Erilaisia tosi-tv -laulukilpailuja ja populaarimusiikin artisteja kuunnellessa nousee mieleen kysymys, millä eväin laulajat virittävät ääni-instrumenttinsa salonkikelpoisiksi suurille estradeille?

Eräs tulokulma aiheeseen löytyy laulun opettelemisen ja opettamisen tavoista. Näihin metodeihin perehtyessä ei voi olla sivuuttamatta ilmiötä nimeltä Complete Vocal Technique, lyhyemmin CVT.

Järisyttävä CVT

CVT on kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka, jonka on kehittänyt tanskalainen laulaja-tutkija Cathrine Sadolin 2 000-luvun alkuvuosina. Kyseisen tekniikan pääajatus on, että kaikki soundit hiljaisesta balladista aina voimakkaaseen rock-laulantaan saakka ovat tuotettavissa terveesti.

Laulajat ovat ehdottomasti tietoisempia äänestään ja pystyvät itse kontrolloimaan tekniikkaansa tarkoituksenmukaisella tavalla Mari Leppävuori

– Lähtökohtana ovat myös oppilaan tavoitteet laulajana, oululainen CVT-opettaja Mari Leppävuori lisää.

CVT:n lyödessä läpi Pohjoismaissa on sen kuvattu mullistaneen tavat, joilla lauluoppilas ja -opettaja ymmärtävät laulun treenaamisen. Leppävuoren mukaan mullistavuus on sisäänkirjoitettu metodin opetusfilosofiaan.

– CVT on tuonut tosi paljon uutta laulamisen kentälle ja siksi on koettu eräänlaista laulukentän "maanjäristystä". Laulajat ovat ehdottomasti tietoisempia äänestään ja pystyvät itse kontrolloimaan tekniikkaansa tarkoituksenmukaisella tavalla ilman, että opettaja on vieressä sanomassa "ei noin".

Ei välttämätön laulajalle

Leppävuori kokee, että CVT oli hallittava, jos halusi pärjätä laulupedagogiikan saralla.

Laulajan ei tarvitse olla CVT-orientoitunut tai edes tietää, mikä se on Mari Leppävuori

– Oli itsellekin kova paikka, kun olin valmistunut lauluopettajaksi ja yhtäkkiä tulee tällainen CVT, joka vastaa niihin kysymyksiin, joihin itse on hakannut päätään. Tuli ahaa-elämys, että jos haluan pysyä tällä alalla niin minulla ei ole vaihtoehtoa kuin ottaa selvää mikä tämä on ja mennä eteenpäin.

Laulajalle kyseisen menetelmän hallinta ei kuitenkaan ole välttämätöntä, Leppävuori toteaa.

– Laulajan ei tarvitse olla CVT-orientoitunut tai edes tietää, mikä se on. Meillä on ennen CVT:täkin ollut aivan loistavia laulajia kautta maailmanhistorian. CVT ei ole keksinyt pyörää uudestaan, vaan se on analysoinut asiat tarkemmalla otteella.

Metodien täyteinen maailma

CVT:n merkitys tunnustetaan myös muuallakin, kuin siitä koulutuksen saaneiden opettajien keskuudessa.

Taideyliopiston lehtori, muusikko-pedagogi Aija Puurtisen mukaan CVT:ssä on puolensa, mutta hän toppuuttelee ajatusta sen autuaaksi tekevästä voimasta.

Suhtaudunkin hyvin skeptisesti, jos jollakin pedagogilla ei ole vertailukohtaa muista metodeista kuin yhdestä Aija Puurtinen

– CVT:hän ei ole globaalisti ajateltuna maailman tunnetuin metodi. Se saattaa näyttää Suomen näkökulmasta katsottuna kuitenkin siltä, että se on antanut vastaukset kaikkeen, sillä se on Pohjoismaiden mittapuussa uusin metodi.

Erilaisia laulupedagogisia menetelmiä on maailma pullollaan, Puurtinen muistuttaa. CVT:tä ennen laulamaailmaa ravisuttivat muiden muassa Yhdysvalloissa kehitetyt Estill Voice Training- sekä Speech Level Singing -metodit.

– Suhtaudunkin hyvin skeptisesti, jos jollakin pedagogilla ei ole vertailukohtaa muista metodeista kuin yhdestä. Pitää olla hirveän hyvä pohja, ennen kuin sitoutuu kokonaan yhteen metodiin, Puurtinen tuumaa.

Tekeekö CVT laulajista huutajia?

CVT:tä on ylistetty, mutta myös parjattu. Tekniikan moititaan muun muassa tekevän laulajista persoonattomia huutajia. Vastaava kritiikki ei kantaudu ensi kertaa Leppävuoren korviin.

– Nyt on muodissa isot, laajan äänialan biisit. Meidän pitää pystyä vastaamaan tähän tarpeeseen. Emme voi opettaa isoja voluumeja laulamalla hiljaa.

Nyt on muodissa isot, laajan äänialan biisit Mari Leppävuori

Laulajan persoonan katoamisestakaan Leppävuori ei olisi niin huolissaan.

– Jokaisella on omanlainen tapa lähestyä laulamista, oma filosofia ja omat taiteelliset valinnat.

Puurtisen mukaan eri koulukuntien välinen kinastelu ei ole hedelmällistä. Tärkeintä on laulajan kehityksen turvaaminen.

– Jos joku metodi tai opettajan toiminta auttaa laulajaa, se on aina hieno asia, tulipa se mistä kulmasta tahansa.

Saara, Saara -huudot kaikuivat rukkasten läpytysten rytmittämänä, kun Senaatintorille kokoontunut tuhatpäinen yleisö toivotti suosikkinsa tervetulleeksi. Suuren maailman tyyliin hieman aikataulusta jäljessä.

– Saara tuu jo, kuului yleisön joukosta.

Ja tulihan Saara Aalto lopulta, valkoisiin pukeutuneena, iloisesti hymyillen ja yleisöä tervehtien. Neljän tunnin yöunet ehkä painoivat, mutta se ei nyt haitannut. Saara kapusi tuomiokirkon portaat ylös ja katosi taas hetkeksi.

Keikka oli sikäli poikkeuksellinen, että se tehtiin televisio-ohjelman ehdoilla. Saara Aallon mukana seurasi Britannian X Factorin televisioryhmä, jonka takia 10 000 ihmisen yleisö muun muassa teki aaltoja kerta toisensa jälkeen. Ryhmä tallentaa Saaran Helsinki-päivän ja esittää sen ensi lauantaina X Factor -finaalissa.

Helsinki näyttikin brittiyleisölle parastaan. Pikkupakkanen, kauniit rakennukset ja kojut jouluvalaistuksessaan ja kaiken taustalla kaupungin maamerkki, tuomiokirkko. Varmuuden vuoksi portailla loisti vielä My Helsinki -valomainos.

Pienen pienten säätöjen jälkeen Saara Aalto palasi jälleen yleisönsä eteen.

– Hei Suomi! Tää on niin siistiä! X Factor ei ole koskaan nähnyt näin hienoa homecomingia, Saara kehui yleisöä.

Ja palkitsi sen laulamalla muun muassa kappaleen Chandelier -laulun, jonka kertoi muuttaneen koko elämänsä, jonka takia oli ylipäänsä päätynyt X Factor -kilpailuun.

Ja ilotulitteet valaisivat joulukuisen pimeän taivaan.

Ylösalas lentokentän portaita

Saara Aallon Helsingin yllätyskeikka varmistui eilen, sen jälkeen kun hän oli raivannut tiensä Britannia X Factor -kilpailun finaaliin. Aalto on elänyt viimeiset kaksi ja puoli kuukautta X Factor -kuplassa Britanniassa. Nyt hän pääsi piipahtamaan Suomessa.

Kun Saara Aallon kone saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle alkuiltapäivästä, vastassa oli iso joukko innokkaita Aalto-faneja, muiden mukana 8-vuotias Amanda.

– Esitykset ovat olleet hienoja. Olen tykännyt tosi kovasti, Amanda kehui idoliaan, jolle povaa voittoa koko kisassa. Varmuuden vuoksi Amanda oli tehnyt suosikilleen onnentuojan finaaliin vietäväksi.

Saara Aallon mukana seurannut kuvausryhmä aiheutti jo lentokentällä erikoisjärjestelyjä.

– Sori jengi, Saara tulee portaita kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran teemme sen kameralle, tuotantoryhmän edustaja ohjeisti paikalle saapuneita faneja.

Liekö ilmassa ollut pientä alkujännitystä, mutta kuvausryhmä katsoi myös tarpeellliseksi nostattaa hieman tunnelmaa.

– Kun Saara tulee, teidän pitää olla vielä äänekkäämpiä, tuotantoryhmän edustaja innosti yleisöä.

Ja kyllähän faneista ääntä lähtikin. Saara, Saara, Saara -huudot kaikuivat melkein Britanniaan asti. Ja kun Saara Aalto toisella yrittämällä lopulta pääsi faniensa joukkoon, vaikutti hän aidosti ilahtuneelta.

– Mieletöntä! Olenko Suomessa? Mahtavia kylttejä. Olen todella iloinen, Aalto kiitteli.

Saara jää Britanniaan?

Britannian X Factorin finaali on kolmen kauppa. Saara Aallon ohella mukana ovat poikabändi 5 After Midnight sekä Matt Terry. Erityisesti Terry on ollut monen suosikki kilpailun voittajaksi. Tosin viime lauantain onnistuneiden vetojen jälkeen Saara Aalto on nostanut osakkeitaan. Itse hän tietää hyvin omat vahvuutensa.

– Olen paineen alla todella hyvä, hermoni eivät petä, Aalto vakuuttaa.

Laulaja kertoi saaneensa britit puolelleen olemalla oma itsensä.

– Olen tehnyt joka viikko erilaisia esityksiä ja yleisö odottaa, että mitähän se tekee tällä viikolla. On hullua, kun tapaan ihmisiä ja he sanovat, että toivotaan, että sinä voitat.

Kävi finaalissa kuinka tahansa Aallon tulevaisuudensuunnitelmat ovat Briteissä. Saara Aalto kertoo etsivänsä parhaillaan asuntoa saarivaltakunnasta.

Suomalaisten into juhlia itsenäisyyspäivää television äärellä ei osoita laantumisen merkkejä. Siksi televisiotarjontaan satsataan entistä enemmän ja pidempään. Kohti Linnan juhlia -ohjelma alkaa päivällä jo kello 13, ja sen myötä voi virittäytyä tunnelmaan.

– Iltaan asti kestävässä ohjelmassa haastatellaan muun muassa linnaan meneviä vieraita ja vieraillaan maakunnissa seuraamassa päivän viettoa, kertoo itsenäisyyspäivän ohjelmiston tuottaja Marko Krapu.

Varsinainen Linnan juhlat -lähetys alkaa perinteisesti kello 18.50, ja se on tietysti päivän kohokohta. Viime vuonna ohjelma keräsi ennätysyleisön, lähes 2,5 miljoonaa katsojaa.

Puvut herättävät eniten kiinnostusta ja Linnan juhlien nettisivulle kootaan kymmeniä videoklippejä näyttävimmistä asuista. Varsinaista pukulähetystä ei tänä vuonna tehdä. Lähetyksessä pukuja kommentoi tuttuun tapaan Jaakko Selin. Suomenkielisestä selostuksesta vastaavat uutisankkurit Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen sekä Marja Sannikka.

Lisäksi Yle Areenassa voi seurata kolmen tunnin ajan juhlavieraiden haastatteluja.

Perinteisempää itsenäisyyspäivän juhlintaa on luvassa Radio Suomen taajuudella. Aamulla nostetaan lippu salkoon Helsingin Tähtitorninmäellä ja päivällä seurataan paraatin ohimarssia Kajaanissa. Tasavallan presidentin juhlavastaanottoa voi kuunnella myös Radio Suomen välityksellä.

Juhlahumuun voi palata seuraavana päivänä

Koska itsenäisyyspäivänä tapahtuu aamusta iltaan, parhaat palat kootaan uuteen ohjelmaan Paluu Linnan juhliin, joka nähdään seuraavana päivänä.

– Meiltä on puuttunut sellainen paketointi, että "mitä jäi käteen itsenäisyyspäivästä". Siksi nyt tehdään uusi ohjelma, jossa tiivistetään puoleentoista tuntiin edellispäivän parhaat palat. Ohjelma painottuu Linnan juhliin, missä ne puheenaiheet yleensä syntyvät. Parhaat puvut käydään tietenkin läpi, kertoo Krapu.

Uutta ohjelmaa juontavat Kristiina Kekäläinen ja Mikko "Peltsi" Peltola. Juhlamuotia arvioi Sami Sykkö. Uudessa ohjelmassa suunnataan katsetta myös ensi vuoteen ja Suomen 100-vuotisjuhlintaan.

Lauri Tähkä esiintyy jatkoilla

Jo perinteeksi muotoutunut _Linnan jatkot _järjestetään tänä vuonna Hotelli Kämpissä. Jatkoilla esiintyvät muun muassa Lauri Tähkä, Vilma Alina, Teflon Brothers, Laura Voutilainen, Pete Parkkonen sekä tangokuninkaalliset Erika Vikman ja Marco Lundberg. Huumoripuolesta vastaa imitaattori Jarkko Tamminen. Suorassa lähetyksessä haastatellaan linnasta saapuvia juhlijoita ja muita vieraita.

– Meillä on muutaman vuoden ollut tavoitteena korostaa iloa itsenäisyyspäivän juhlinnassa. Sitä korostamme entisestään tänä vuonna, toteaa tuottaja Marko Krapu.

Itsenäisyyspäivään kuuluu olennaisesti Edvin Laineen Tuntematon sotilas, joka nähdään Yle Teemalla kello 12. Juhlapäivä näkyy Teemalla myös RSO:n suorassa konsertissa Musiikkitalosta sekä Elävän arkiston esittämässä rock-konsertissa vuodelta 1986.

Tummaviiksinen, hoikka, lyhyt kokkolalaismies oli mielenkiintoinen ilmestys. Elämäniloa purskahteleva velikulta räiskyi latinalais-amerikkalaisia rytmejä lavalla niin aidon tuntuisesti, että moni Helsingissä vieraillut ulkomaalaisbändikin pyysi miestä mukaansa kotimaidensa keikoille.

– En lähtenyt. Tykkäsin Suomesta, Sacy kertoi Yleisradion vanhassa haastattelussa vuodelta 1979.

Norjan ja Ruotsin lisäksi ainoastaan Kongo houkutteli niin paljon, että sopimuspaperi puolen vuoden keikasta oli allekirjoitusta paitsi. Sacyn perheen eli vaimon ja kahden lapsen oli myös tarkoitus lähteä mukaan Afrikkaan.

– Sitten tuli kapina ja Kongon sota. Onneksi ei lähdetty, Sand muisteli Ylen arkistohaastattelussa.

Sukellus tuliseen kulttuuriin

Vuonna 1927 syntyneen Sacy Sandin kerrotaan olleen lahjakkuus, joka oppi nopeasti soittamaan mitä tahansa soitinta. Lapsuudessa rakkaimpia olivat lyömäsoittimet, joita Sacy jo pikkupoikana värkkäili itse.

Musiikillinen koti löytyi ensin Ruotsin radion kanavalta soljuvasta jazzista, kunnes kokkolalaispoika kuuli äänialloilta Lecuona Cuban Boys-bändiä. Se oli menoa. Sacysta tuli latinalais-amerikkalaisen ja erityisesti kuubalaisen musiikin uranuurtaja Suomessa.

– Sacy oli aikakautensa erilainen nuori. Hänen verensä veti lattarirytmien pariin, hänen temperamenttinsa oli nopeampi kuin meidän muiden jähmeiden suomalaisten, sanoo ohjaaja, käsikirjoittaja Jukka-Pekka Rotko, joka on kirjoittanut musiikkinäytelmän Sacy Sandista.

Sacy omistautui perusteellisesti asialleen. Hän opetteli espanjaa, perehtyi boleroon, beguineen, cha-chahan ja muihin latinalais-amerikkalisiin rytmeihin. Aidot soittimensa hän hommasi ystävänsä isän avulla Meksikosta ja rakenteli niitä myös itse.

Ura sai äkkipysäyksen

Sodan jälkeen Helsinkiin muutanut Sacy kiersi ahkerasti maata esimerkiksi Rytmi-Veikkojen, Leo Lindblomin orkesterin ja Ossi Aallon yhtyeen kanssa. Oma lattaribändi syntyi 50-luvun puolivälin paikkeilla.

Äkkipysähdys tuli toisena pääsiäispäivänä 1961. Keikalle matkalla ollut seurue joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen, josta alkoi Sacyn alamäki. Näin hän muisteli Yle Kokkolan haastattelussa 1979:

– Olin kolarin jälkeen viikon tajuttomana. Kun vihdoin kuntouduin, yritin vielä keikkailla. Olin eri bändeissä aina kuukauden kerrallaan, solistina, basistina tai rumpalina, mutta en oikein tahtonut jaksaa. Rupesi tuntumaan siltä, etten kestä enää. Rovaniemellä Pohjanhovissa sinnittelin kuukauden loppuun asti. Sitten päätin, etten soita enää.

Taidelajista toiseen

Sacy palasi takaisin Kokkolaan ja osallistui kuitenkin vielä kaupungin musiikkielämään. Viimeisinä vuosinaan hän löysi vanhana Ateneumin opiskelijana kipinän kuvataiteeseen. Sand kuoli 15.11.1985.

– Elämä kolautti aika ankarasti ja alkoholikin tuli kuvaan. Mutta Sacy kuitenkin kaikesta huolimatta säilytti silmissään olleen pilkkeen kuvataiteessaankin, sanoo Rotko.

Ammattikorkeakoulu Centrian ja Jukka-Pekka Rotkon yhteistyönä syntynyttä Lattarikuningas Sacy Sand- musiikkinäytelmää esitetään Kokkolassa tammikuun 2017 loppuun saakka.

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto kerää jälleen vieraita eri puolilta Suomea. Miet ja siet, määt ja säät sekoittuvat iloisessa sekamelskassa. Muualta tulleen tunnistaa helposti puheesta.

Puhuttu kieli koostuu murteista. Ne saavat alkunsa, kun ryhmä kielenpuhujia elelee riittävän pitkän ajan ilman tiiviitä yhteyksiä muihin puhujaryhmiin: heidän puheenpartensa alkaa väistämättä eriytyä muiden ryhmien puheesta. Seurauksena on murre.

Suomen murteet on perinteisesti jaettu itä- ja länsimurteisiin, tosin joidenkin tutkijoiden mukaan pohjoismurteet voidaan erottaa omaksi alueekseen.

Kielellisten piirteiden eriytymiseen ja murteiden kehittymiseen ovat vuosisatoja sitten vaikuttaneet etenkin maantieteelliset tekijät: suuri vesialue tai hankalakulkuinen maasto on erottanut ihmiset toisistaan. Tämän vuoksi murteet kertovat paljon myös Suomen asutushistoriasta.

Suomen murteiden juuret ovat vuosituhansien takana.

– Jo itämerensuomalaisessa kantakielessä oli murteita, muistuttaa Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander.

Muutama tuhat vuotta sitten puhutussa kantakielessä eli myöhäiskantasuomessa oli kielentutkijoiden oletuksen mukaan kolme murretta: pohjois-, etelä- ja itäkantasuomi.

Pohjoiskantasuomea puhuttiin ilmeisesti Suomenlahden pohjoispuolella Lounais-Suomessa, kun taas eteläkantasuomalaisten asuinalueet sijaitsivat nykyisen Viron ja Pohjois-Latvian seudulla. Itäkantasuomalaiset asuivat puolestaan eteläkantasuomalaisten itäpuolella.

Tämä tuhansia vuosia vanha murrejako näkyy vielä nykyäänkin suomen murteissa: itämurteissa näkyy itäkantasuomen vaikutus, lounaismurteissa eteläkantasuomen.

Tämän vuoksi lounaismurteet muistuttavatkin hieman viron kieltä, joka sekin on saanut alkunsa eteläkantasuomesta – viro sinänsä ei siis ole vaikuttanut lounaisiin murteisiimme.

Hämäläismurteissa ikivanhoja murrepiirteitä

Lounais-Suomi ja Häme ovat Suomen vanhimpia asutettuja alueita, joten lounais- ja hämäläismurteet ovat suomen vanhimpia murteita.

Lounaismurteet ovat muuttuneet kuitenkin vuosituhansien aikana enemmän kuin naapurinsa hämäläismurteet.

– Hämäläismurteet ovat äänne- ja muotorakenteeltaan kaikkein lähimpänä parituhatta vuotta sitten puhuttua kantasuomea, Palander huomauttaa.

Suomen murteiden eriytymiseen ovatkin maantieteellisten piirteiden lisäksi vaikuttaneet myös naapurikielet: ruotsin vaikutus näkyy etenkin nykyisissä länsirannikon murteissa, venäjän vaikutus luonnollisesti itäisissä murteissa.

Palanderin mukaan vieraat kielet näkyvät nopeimmin sanastossa, ja esimerkiksi Helsingin nykynuorten puheessa voi kuulla somalin vaikutusta.

Hämeen ja Lounais-Suomen nimistössä näkyy myös balttilaisten ja germaanisten kielten vaikutusta tuhansien vuosien takaa. Palander mainitsee mm. Hauhon ja Nakkilan.

Sitkeitä, mutta joustavia

Palander kertoo, että pienten alueiden murrepiirteillä on taipumus väistyä, kun taas suurien alueiden piirteet säilyvät paremmin ja voivat levitä laajemmallekin.

– Tällaisia vahvoja piirteitä ovat esimerkiksi pitkävokaalisuus muodoissa korkee (korkea) tai maitoo (maitoa). Nämä ovat yhteisiä muotoja niin hämäläis-, pohjalais- kuin itämurteillekin, Palander sanoo.

Nykyään ihmiset myös liikkuvat paljon enemmän kuin vielä pari vuosisataa sitten, mikä osaltaan näkyy murteiden sekoittumisessa.

Vaikka vieraat kielet vaikuttavatkin melko nopeasti murteisiin siis sanaston tasolla, syvällisempään vaikutukseen tarvitaan voimakas väestöpaine seka-avioliittoineen ja kaksikielisyyksineen, Palander toteaa. Lisäksi suuret muutokset vievät satoja vuosia.

Kaiken kaikkiaan murteet ovat hyvin sitkeitä säilyttämään ominaispiirteensä: murretutkimuksen grand old man Lauri Kettunen keräsi murrekartastonsa satakunta vuotta sitten, ja Palanderin mukaan Kettusen kirjaamat murrepiirteet pitävät paikkansa hämmästyttävän hyvin nyky-Suomessakin.

– Jos on lapsena murre opittu ja jääty kotipaikkakunnalle asumaan, murrekin pääosin säilyy, Palander sanoo.

Miljoona, miljoona, miljoona sanalippua

Kotimaisten kielten keskuksessa pääsee näkemään konkreettisesti suomen murteiden kirjon. Keskuksen arkistossa on yli kahdeksan miljoonaa sanalippua, joille on koottu esimerkkejä kaikista Suomessa puhutuista murteista.

Tutkija Heikki Hurtta Kotuksesta kertoo, että sanalippujen kerääminen aloitettiin noin sata vuotta sitten ja sitä jatkettiin aina 1980-luvulle saakka.

Suomalaiset ovat olleet hyvin innokkaita murre-esimerkkien antajia, ja löytyypä kokoelmista mm. F. E. Sillanpään ja Urho Kekkosen lähettämiä sanaesimerkkejä.

Suomalaisten läheistä suhdetta murteisiin kuvastaa myös populaarikulttuuriin 90-levinnyt murrebuumi: se mikä ennen oli ehkä hieman hävettävää tai naurettavaa, onkin nyt ylpeyden aihe.

Murteiden arvostus ja asema ovatkin muuttuneet selvästi viime vuosikymmeninä.

Vielä 1960-luvulla kouluissa saatettiin pyrkiä kitkemään murre oppilaiden puheesta, mutta 50 vuotta myöhemmin parikymppinen oululainen kiekkolupaus sanoo tv-haastattelussa reippaasti keskittyvänsä "tulevaan pelliin".

Yksi esimerkki murteiden nousukaudesta ovat murteilla julkaistut sarjakuvat kuten Aku Ankat.

Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä kertoo, että esikuva murresarjakuville saatiin 90-luvun loppupuolella Saksasta, missä sarjakuvia oli julkaistu maan omilla murteilla.

Suomessakin ajatuksesta innostuttiin, ja ensimmäinen murresarjakuva oli Asterix-albumi Opeliksin orjalaeva. Ensimmäinen murre-Akkari oli eteläpohjanmaan murteella julkaistu Isoon taloon Ankka.

Hyyppä kertoo, että murteella kirjoitettuihin sarjakuviin suhtaudutaan kaikella vakavuudella ja tekstit tarkastetaan huolellisesti, jotta kieli olisi mahdollisimman aitoa.

– Palautetta tulee aina, sillä joidenkin mielestä ankkojen pitäisi puhua hyvin perinteistä murretta. Me haluamme kuitenkin, että sarjakuvissa puhutaan sellaista murretta, jota oikeasti puhutaan nykyään, Hyyppä huomauttaa.

Aki Hyypällä on teoriansa siitä, miksi murteet ovat nousseet suosioon.

– Kun maailma muuttuu huimaa vauhtia, murteet tuovat pysyvyyttä.

Yksin tekeminen on aina ollut näyttelijä Martti Suosalolle luontevaa. Introvertiksi tunnustautuva näyttelijä ei ahdistu seistessään yleisön edessä ilman vastanäyttelijän tukea. Kymmenen viime vuotta ovatkin olleet monologintäyteisiä. Suosalo on kiertänyt Suomea ristiin rastiin muun muassa Hotakaisen Palvelijaa ja Gogolin _Mielipuolen päiväkirjaa _esittäen.

– Jotta illan keikkaa odotellessa olisi mielekästä tekemistä, käyn museoissa tutustumassa paikalliseen historiaan. Siitä on tullut minulle harrastus, Suosalo kertoo.

Jokaisesta suomalaiskaupungista löytyy museon lisäksi näyttelijälle erityisen rakas muistomerkki, kunnallinen teatteri.

– Eihän tällaista ole missään muualla kuin Suomessa, Suosalo ihastelee.

Tunnetun näyttelijän monologi tuo teatterin omaan ohjelmistoon vaihtelua ja aktivoi yleisöä.

– Maakuntateatterit ottavat tänä päivänä vierailijan avosylin vastaan. Ennen oli nihkeämpää. Nyt ymmärretään vierailuesitysten merkitys paremmin.

Pienemmillä paikkakunnilla paikalliseen kulttuuriin pääsee sisään esiintymällä esimerkiksi kylätoimikuntien järjestämissä teatteri-illoissa. Koulujen jumppasalitkin ovat tulleet estradeina tutuiksi.

– Esimerkiksi Lievestuoreella on hieno kylätoimikunta, joka hoitaa markkinoinnin ja lipunmyynnin. Salissa saattaa illalla istua viisisataa katsojaa, ihastelee Suosalo.

Esityksen jälkeen päässä pyörivät monologin repliikit tuulettuvat pois tekemällä raskasta fyysistä työtä. Suosalo osallistuu mielellään roudaamiseen yhdessä tekniikkaa hoitavien valo- ja äänimiesten kanssa. Ja sitten taas vanhan pakettiauton rattiin!

Vasemmistokodin pojasta yksityisyrittäjäksi

Martti Suosalo työskentelee näyttelijänä oman yrityksensä laskuun. Luovan alan perheyrityksessä ovat mukana myös hänen vaimonsa dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari ja pariskunnan muusikkopoika, Iivari Suosalo.

Suosalo kertoo olevansa onnellinen yrittäjä. Firman pyörittäminen on puhaltanut uudenlaista virtaa työhön ja elämään.

– Yrityksen perustamisen jälkeen tuntui kuin jokin olisi napsahtanut. Jostain alkoi virrata energiaa, ja aloin ottaa uudenlaista vastuuta elämästään. Lisäksi on hienoa, että pystyy välillä työllistämään muita.

– Kun kaikki on omissa hyppysissä, mistään ei voi syyttää muita kuin itseään, Suosalo toteaa.

Yrityksen perustamiseen perhettä kannusti muusikkoystävä Iiro Rantala. Yrittäminen ei ole ollutkaan niin vaikeaa kuin varoitellaan.

– Osaan hädin tuskin käyttää älypuhelinta. Jos minä osaan laskuttaa keikoista, niin kyllä siihen pystyy kuka vain, Suosalo nauraa.

Vasemmistolaisen perheen poikaa yrittäjäidentiteetti myös hämmentää. Suosalo pyrkkiikin hahmottamaan yrittäjyyttä kotoa saatujen oppien kautta.

– Tässähän otetaan tuotantovälineet haltuun ja työn tulokset ropisevat tekijälle, Suosalo pohtii.

Turkka opetti havainnoimaan

Vaikka Martti Suosalo nauttiikin yksin tekemisestä, hän on myös pätevä joukkuepelaaja. Parhainta aikaa teatterissa olivat vuodet vastavalmistuneena näyttelijänä Ryhmäteatterissa.

– Ne kaikki huippunäyttelijät ja taitavat ohjaajat ja koko teatterin työryhmä olivat jotain käsittämätöntä. Jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miten hieno joukko siellä oli silloin kasassa.

Tuolloin Ryhmäteatteria luotsasivat eteenpäin ohjaajapariskunta Arto af Hällström ja Raila Leppäkoski.

– Teatterissa on tärkeää hyvä henki ja hyvä johto. Se, että kaikki paneutuvat työhönsä.

Suosalo on ollut vakikiinnityksellä myös Helsingin kaupunginteatterissa.

Martti Suosalo ei kiinnitä Pro Finlandia -mitalia takkinsa rintapieleen turhan takia. Hän on yksi Suomen laaja-alaisimmista näyttelijöistä. Suosalon repertuaariin kuuluvat niin näytelmät, monologit, sketsit kuin elokuvaroolitkin.

Erityisesti 2000-luvun alussa näyttelijälle osui useita elokuvarooleja, joissa hän sai tulkita koko kansan arvostamia tai ihailemia hahmoja. Suosalo tuntui taipuvan keneksi vain. Hän näytteli yhtenä vuonna Irwin Goodmania ja toisena Sibeliusta.

Henkilökuviin on ripoteltu suosalomaista särmää. Sitä näyttelijäkonkari hakee roolityöhönsä entisen opettajansa Jouko Turkan opeilla.

– Turkka rohkaisi näyttelijää pysähtymään ja havainnoimaan sellaisia piirteitä ihmisissä ja asioissa, jotka normaalioloissa jättäisi ehkä täysin huomiotta.

– Juuri siitä opista olen hänelle ikuisesti kiitollinen, Suosalo latelee.

Suomeen voi päästä yhä vain syvemmälle

Suomi on Martti Suosalolle rakas ja rikas. Ainoastaan kateus saa hänet mietteliääksi. Siitä ei pitäisi välittää, mutta ihmettelemättä sitä ei voi olla.

– Menestyminen on Suomessa kirosana. Aika usein tuntuu siltä, että, jos tekee paljon töitä ja saa siitä hyvän korvauksen, on tehnyt jotain väärin.

– Kannattaisi ehkä miettiä sitä, että menestyjä maksaa veroja ja luo toisillekin työmahdollisuuksia, Suosalo pohtii.

Parhaillaan Martti Suosalo harjoittelee yhtä esittämäänsä monologia englanniksi. Se tuo lisää särmää näyttelijäntyöhön. Kansainvälisestä urasta Suosalo ei kuitenkaan haaveile.

– Minun elämäni ajaksi riittää se, että kiertelen Suomea. Tästä maasta piisaa ammennettavaa, ja Suomeen voi sukeltaa aina vain syvemmälle ja syvemmälle.

Linnan kättelyseremoniasta selviää näyttelijäntyöllä

Vaikka Martti Suosalo saakin tänä itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia -mitalin, häntä ei nähdä Linnan juhlien kättelyjonossa. Sekin tilanne on tullut tutuksi. Kutsu presidentin vastaanotolle on käynyt kolme kertaa. Tilaisuudesta selviää keskittymällä ja näyttelijän oppeja käyttämällä.

– Pystyn kehittämään itselleni aktiivisen roolin. Esitän sosiaalista. Uskon, että vaimokin on ollut suoritukseeni tyytyväinen.

– Kättelyä pitää harjoitella ja miettiä etukäteen. Silti se menee aina jotenkin mönkään. Aina sitä astuu jonkun laahukselle tai unohtaa ottaa seuralaisensa käsipuoleen kättelyn jälkeen, Suosalo nauraa.

Tasavallan presidentti on myöntänyt Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin itsenäisyyspäivän kunniaksi kymmenelle ansioituneelle taiteilijalle vuodesta 1945 lähtien. Vuoden 2016 Pro Finlandia -tunnustuksen saivat Martti Suosalon lisäksi tietokirjailija Anna Kortelainen, viulisti Pekka Kuusisto, taidemaalari Kuutti Lavonen, kirjailija Kai Nieminen, kääntäjä Janina Orlov, elokuvaohjaaja Markku Pölönen, kuvittaja Virpi Talvitie sekä tanssitaiteilija Juhani Teräsvuori.

The Guardian -lehden mukaan 31-vuotias Helen Marten on nyt kiistatta Iso-Britannian kiinnostavin nuori taiteilija. Hänen maineensa on sinetöity kahdella merkittävällä taidepalkinnolla. Vain muutama viikko sitten Martin voitti 30 000 punnan eli yli 35 000 euron Hepworth Prize for Sculpture -palkinnon.

Rahasumman Marten ilmoitti jakavansa kaikkien niiden taiteilijoiden kesken, jotka olivat ehdolla palkinnon saajiksi.

The Guardianin mukaan Helen Marten aikoo jakaa myös Turner-palkintonsa. Siihenkin kuuluu huomattava rahasumma, joka on viisi tuhatta puntaa pienempi kuin Hepworth-palkinto.

Marten rakentaa monimutkaisia veistoksia vaihtelevista materiaaleista. Työt usein sekä ihastuttavat että hämmentävät katsojaa. Palkinnon myöntäneen Tate Britain -museon johjajan Alex Farquharsonin mukaan Martenin töitä ei voi kuvailla yksinkertaisin määrein ja lausunnoin.

Martenin suhtautuminen rahapalkintoihin on herättänyt Iso-Britanniassa keskustelun siitä, pitäisikö taidepalkintojen olla vain kunniamainintoja ilman valtavia rahasummia. Esimerkkinä mainitaan elokuva-alan Oscar-palkinnot, joihin ei sisälly rahaa, mutta mainetta senkin edestä.

Tate Britain pyrkii nostattamaan lisää keskustelua ja puhetta nykytaiteesta. Museon Turner-palkintoon liittyvän näyttelyn liepeille on asetettu sohvia, joihin kävijät voivat istahtaa keskustelemaan. Myös aiemmin pannassa ollut teosten kuvaaminen ja videoiminen on tällä kertaa sallittu.

Kimmo Pohjonen on tehnyt yhteistyötä muiden alojen ammattilaisten, kuten valo- ja mediataiteilijoiden sekä tanssijoiden kanssa. Hän on ottanut teoksiinsa mukaan myös painijoita, maatalouskoneita sekä romanikatusoittajia.

Tuomariston perustelujen mukaan Pohjonen on tuottanut monialaisella yhteistyöllään omaperäistä ja korkeatasoista taidetta. Se on huomattu myös ulkomailla.

Pohjosesta valmistui vuonna 2013 Kimmo Koskelan ohjaama dokumenttielokuva Soundbreaker.

Valtionpalkinto on suuruudeltaan 13 500 euroa.