Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 24363 articles
Browse latest View live

Juha Hurme teki näytelmän suomenkielisen teatterin kömpelöistä ensiaskelista: "Hyökkään tällä nationalistisia satuja vastaan"

$
0
0

Kompurointia ja hankalaa, tragikoomista haparointia; sellaista oli suomenkielisen sivistyksen alkutaival.

Ainakin, jos Making of Lea -näytelmään on uskominen. KOM-teatterin uutuuskomedia on ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Hurmeen mukaan lähestulkoon totta.

– Näytelmä on sataprosenttisesti totta, mutta jotta tarinasta tulee teatteria, olen keksinyt kaiken.

Making of Lea kuvaa kevättä 1869, jolloin joukko kulttuuriväkeä päätti suomalaisuusaatteen ja hirvittävän rahapulan ajamana toteuttaa ensimmäisen suomenkielisen teatteriesityksen, Aleksis Kiven Lean.

Se oli käänteentekevää aikaa sekä suomalaiselle teatterille että Aleksis Kivelle.

Seitsemän veljestä odotteli julkaisupäätöstä, ja Kivi elätti haaveita siitä, että viimein eläisi kirjoittamisellaan. Suurteoksen käsin kirjoitettu teksti tosin lojui vielä luettavana Karl Bergbomilla, jolla oli vaikeuksia saada sitä tankattua läpi. Hän nimittäin vasta opetteli suomea.

– Ne olivat ratkaisevia aikoja suomen kielen kannalta, ja viimeisiä hyviä aikoja Kiven elämässä. Ei kukaan tiennyt vielä, että Seitsemän veljestä tuomittaisiin moraalittomana, koska siinä kerrottiin jollain Uudenmaan nurkkamurteella hävyttömiä tarinoita tappelusta ja juomisesta.

Making of Lea läpimeno
Aleksis Kivi (Juho Milonoff) on Making of Leassa vielä kirjailijanuransa urkenemiseen luottava raikulipoika.Antti Haanpää / Yle

"Kivi oli legendaarinen pummi"

Making of Leassa Kivi, tai kavereiden kesken Stena, on suhteellisen hilpeä tuurijuoppo, joka on onnistunut luistelemaan läpi elämänsä tekemättä päivääkään rehellistä työtä. Hän pysyy jotenkuten kirjoituskunnossa Kaisaniemessä vesiparantolaa pitävän saksalaisen puolihuijarin Friedrich Everthin hoitojen ansiosta. Tai niistä huolimatta.

– Oli ihan ainutlaatuista, että siihen aikaan pystyi elämään tekemättä työtä, niinpä hänen on täytynyt herättää sympatiaa. Kivi oli kirjailijana harrastaja siinä mielessä, ettei hänelle siitä kukaan mitään maksanut. Hän oli legendaarinen pummi.

Hurme huomauttaa, että Kivestä perinteisesti maalattu synkkä kuva mieleltään järkkyneestä, kriitikoiden tyrmäämästä ja viinan viemästä lahjakkuudesta ei voi olla koko totuus.

Juha Hurme, Helsinki, 08.02.2019
- Kevät 1869 oli ratkaiseva hetki suomenkieliselle teatterille ja Aleksis Kivelle. Teatterintekijänä mua kiinnosti myös se, miten valtavasti komediaa ja farssia liittyi Lean tekemiseen. Tämä on hauskin näytelmäni, vaikka loppu onkin karmaiseva, toteaa Hurme.Antti Haanpää / Yle

Ilman seuramiehen taitoja Kiveä tuskin olisi kukaan elättänyt, ja ilman huumorintajua hänen tuotantonsa olisi ollut merkittävästi melankolisempaa. Kiven tuotannosta löytyvä hauskuus ja ilo olivat yksi lähtökohta, kun Hurme alkoi kehitellä Making of Leaa parikymmentä vuotta sitten.

– Halusin tuoda esiin ominaisuuksia, jotka ovat humoristin ja valtavan lahjakkaan puhujan. Hän oli sosiaalisesti etevä veikko, jolle sitten kävi kalpaten. Tämä on komedia, jossa on traagiset painotukset.

Vaikka Hurmeen Kivi perustuu vankkaan tutkimustietoon, hän on myös fiktiota. Kukaan ei oikeasti tiedä edes, miltä kansalliskirjailija näytti. Suurin osa Making of Lean hahmoista on historiallisia, ja suurimmasta osasta löytyy runsaasti valokuvia.

Elävästä Kivestä ei ole yhtäkään.

– Kivestä ainoa tunnettu kuva on rekonstruoitu amatöörikeinoin, ja se on tehty sairauden runteleman miehen ruumiin naamasta. Sillä on yhtä vähän totuusarvoa kuin niillä kuvilla Jeesuksesta, joita Jeesus-markkinoilla pyörii.

Making of Lea ei kuitenkaan kerro vain Aleksis Kivestä, vaan tavallaan meistä kaikista.

– Tämä on näytelmä siitä, millaisin ponnistuksin syntyi se Suomi, missä me nyt ollaan.

Making of Lea läpimeno
Aleksis Kivi ja Emelie Bergbom (Vilma Melasniemi) kurmuuttavat Karl Bergbomia (Paavo Kinnunen). Seksuaalisuudessaan haparoiva Karl on aivan isosiskonsa tossun alla.Antti Haanpää / Yle

"Teatteri oli hyvä bisnes, kuuminta hottia Hesassa"

Pyrkimykset suomenkielisen teatteriesityksen tekemisestä olivat kevääseen 1869 asti tyssänneet kelvollisen tekstin puuttumiseen.

Teatteria Helsingissä kyllä tehtiin paljonkin, mutta ruotsiksi ja venäjäksi, jopa saksaksi ja ranskaksi. Suomenkielistä kirjallisuutta ei ollut. Sivistyksen kieli oli satoja vuosia ollut ruotsi, ja ruotsiksi koulunsa kävi myös Kivi.

Hän myös kirjoitti alkuun ruotsiksi, mutta vaihtoi kieltä fennomaanisten suomenruotsalaisten älykköystäviensä Karl Bergbomin ja Fredrik Cygnaeuksen patistamana.

Houkuttimena toimi kansallisuusaatteen ohella raha. Kivi kavereineen arveli, että jos teatteria voitaisiin tehdä suomeksi, sitä tulisi kaikista ovista.

Koko Leaa puuhannut joukko oli hirveässä pulassa, myös suomalaisen teatterin priimusmoottoreina toimineet sisarukset Karl ja Emelie Bergbom.

Katovuodet olivat kurittaneet koko Suomea, mutta alkujaan vauraita Bergbomeja oli kohdannut myös omakohtainen perikato. Karlin ja Emelien veli Leopold oli upseerikomennuksellaan Baltiassa tehnyt valtavat velat pelaamalla ja ryyppäämällä.

– Lisäksi Karl Bergbom oli sillä hetkellä työtön. Hän sai Lean avulla itselleen duunia. Emelie taas oli ajan tapaan säätyläisneiti, jolla ei ollut mitään tuloja. Kaikille näille näytelmän ihmisille iso motiivi oli se, että teatteri oli merkittävä bisnes siihen aikaan, kuuminta hottia Hesassa.

Aleksis Kivi oli kirjoittanut jo kymmenkunta näytelmää, joista yksikään ei kelvannut Bergbomeille. Sen ajan sensuuri olisi ottanut ne heti hampaisiinsa.

Nummisuutarit, Kullervo, ja Kihlaus olivat aivan liian rajuja ja rivoja. Niitä pidettiin mahdottomina esittää. Kivellä oli oikeastaan koko näytelmätuotantonsa valtava aarre kirjoitettuna jo ennen Leaa, eikä hän sen jälkeen saanut enää mitään järkevää aikaiseksi, summaa Hurme.

Sensuuria miellyttääkseen Kivi kääri itselleen tärkeät teemat näennäisen raamatulliseen pakettiin: Luukkaan evankeliumista tutun Sakkeuksen – eli Sakeuksen – ja tämän tyttären tarinaan.

Lea täytti kriteerit. Kansankielisen kulttuurin piti olla kohottavaa.

Making of Lea läpimeno
Ylioppilaat esittävät kohottavaa suomenkielistä runoutta Esplanadin puistossa järjestetyssä kilpailussa. Antti Haanpää / Yle

Vahvoja naisia sovinistiselle ukkoseuralle

Aleksis Kivi kuitenkin pysyi itselleen uskollisena, Juha Hurme huomauttaa.

Raamatun tarina oli vain kursorinen kehys. Oikeasti Lea käsitteli sosiaalista tasa-arvoa ja rauhan aatetta.

– Kivi näyttää, miten rötösherra Sakeus rupeaa köyhäksi tavattuaan Jeesuksen. Hauskalla tavalla Kivi, mitä köyhin rotta, kirjoittaa näytelmän siitä, ettei rikkaus merkitse mitään. Leassa näkyy myös Kiven tuotannon läpäisevä pasifismi, ajatus siitä, että rakasta vihamiestäsi.

Lean ydinsisältö vaikuttaa radikaalilta, kun miettii 150 vuoden takaista teatteriyleisöä.

Se ei ollut köyhälistöä, ei edes keskiluokkaa, vaan enimmäkseen varakkaita säätyläisiä. Vielä raflaavamman näytelmästä teki se, että siinä teinityttö kertoo ihmiskunnalle, miten pitää elää.

– Ajatus sukupuolten tasa-arvosta sai Kiven jatkuvasti vaikeuksiin. Hän kirjoitti täysin sovinistiselle ukkoseuralle, mutta hänen naishahmonsa olivat voimakkaita. On hyvä muistaa, että kaikki seitsemän veljestä menivät itseään kivempien, vahvatahtoisten tyttöjen kanssa naimisiin – paitsi Simeoni, joka eli naimattomina.

Juha Hurme, Helsinki, 08.02.2019
- Näytelmän tärkein tehtävä on muistuttaa siitä, miten nuorta on suomenkielinen sivistys, sanoo Hurme.Antti Haanpää / Yle

Vahvat naiset saavat tilaa myös Making of Leassa. Näytelmän ratkaiseva hahmo on maan vähäisimpiin kuuluva fiktiivinen piikatyttö Elisabeth, teatterin kuiskaaja.

– Hän on sitä lähestulkoon totta -asiaa.

Arvonpalautuksen saa myös todellinen henkilö, Emelie Bergbom, jonka Kaarloksi nimensä suomentanut veli on julistettu suomenkielisen teatterin kantaisäksi. Hurme muistuttaa, että Kaarlo sai oppinsa siskoltaan. Sisarukset pysyivät koko ikänsä naimattomina ja tekivät töitä rinta rinnan.

– He rakensivat vuosikymmenien ajan suomenkielisen teatterin asemaa yhdessä, mutta kaikki pantiin Karlin piikkiin. Tässä näytelmässä Emelie saa valtavan revanssin siitä, että hänet unohdettiin historiankirjoista.

Neljän isosiskon pikkuveli Juha Hurme kertoo Bergbomin sisarusten kautta myös itsestään.

– Olen rakentanut tähän sellaisen homman, jossa isosisko todella vie, ja pikkuveli ottaa oppia. Karlista tehdään suurmiestä, mutta hän ei ole sitä tässä vielä.

Making of Lea läpimeno
Elisabeth Lindblad -niminen, fiktiivinen palvelustyttö (Eeva Soivio) pelastaa Lea-näytelmän ensi-illan neuvokkuudellaan. Antti Haanpää / Yle

Suomenkielinen teatteri syntyi kansainvälisin voimin

Suomenkielisen teatterin alkumetreillä ei ollut pulaa ainoastaan näytelmistä.

Koska ei ollut suomenkielistä teatteria, ei ollut myöskään suomenkielisiä ammattinäyttelijöitä. Lean pääosaan jouduttiin palkkaamaan aikansa huippunimi Charlotte Raa, joka ei osannut suomea lainkaan.

Hänelle kelpasi vähän kummallisempikin työkeikka, koska hänen miehensä joi pariskunnan rahat. Onneksi Lealle oli varattu harjoitusaikaa ennen Nya Teaternin ensi-iltaa ruhtinaalliset kahdeksan päivää.

– Ryhmä ilmeisesti aivan oikein arvioi, että kukaan suomenkielinen nainen ei selviäisi roolista. Raa joutui papukaijamaisesti opettelemaan valtavat tekstimäärät ulkoa.

Ensimmäistä suomenkielistä teatteriesitystä oli tekemässä kansainvälinen joukko melkoisella kielien sekamelskalla. Sellaista kuullaan myös Making of Leassa, vaikka siinä teatterin taika tuleekin tulkkausavuksi.

Hurme haluaa muistuttaa, miten nuorta on suomenkielinen sivistys, ja siitä, että se ei syntynyt yksin suomenkielisin voimin. Helsinki oli 150 vuotta sitten Helsingfors, todella monikulttuurinen paikka.

– Näytelmässä on suomenruotsalaisia, ruotsinruotsalaisia, ja saksalainen yrittäjä. Heidän yhteisellä ponnistuksellaan saadaan aikaan suomenkielinen teatteri. Näytelmän nimeen sisältyy ironinen vitsi, ja oikein toivon, että se ärsyttäisi mahdollisimman monia.

Making of Lean motto on “suomalaisuuden puolesta, ei ketään vastaan”.

– Kyllä mä hyökkään tällä näytelmällä suoraan sellaista nykyidiotismia vastaan, jossa eletään väärien nationalististen satujen nojassa, ja väitetään niitä tosiksi.

Juha Hurme, Helsinki, 08.02.2019
- Jään eläkkeelle parin vuoden päästä, enkä hirveästi jaksa surra sellaista, että kuoleeko painettu sana, Hurme tuumii.Antti Haanpää / Yle

"Sadan vuoden päästä Kiveä lukevat vain tutkijat"

Vaikka Juha Hurmeella on vankka kansanvalistajan eetos, ei hän halua hieroa kenenkään nenää Aleksis Kiven kirjoihin.

Se ei ole Making of Lean tarkoitus.

– Jos nuorta tartutaan niskasta, ja työnnetään naama kiinni Seitsemään veljekseen, hän inhoaa sitä loppuelämänsä. En ajattele, että tämä näytelmä linkoaisi ketään muutakaan lukemaan Kiveä.

Jos joku älykäs ihminen aiheesta innostuu, niin hyvä, mutta Hurme pitää mahdollisena, että sadan vuoden kuluttua Kiven tekstejä lukevat vain akateemiset tutkijat.

– Vuosi vuodelta hänen lukemisensa muuttuu vaikeammaksi, aika kuljettaa meitä etäämmäs siitä kielestä. Se on väistämätöntä.

Hurme arvelee, että koko kirjoitettu ja painettu kulttuuri saattaa olla näivettymässä. Hänen kannaltaan se on huono juttu. Muuten se ei välttämättä ole. Maailma muuttuu.

– Elän suomenkielisiä satuja kirjoittamalla, ja yritän omilla keinoillani muistuttaa, että tämä on tärkeää ja kivaa. Suhtaudun kuitenkin leppoisasti siihen, että kirjoitetun kulttuurin aika on pian ohi. En ole niin tyhmä, että sanoisin sen olevan huonoa, tai köyhtymistä.

Kulttuuri löytää uusia ilmenemistapoja; kuvallisia ja digitaalisia, tai sitten jotain aivan muita.

– Siitä pitää huolehtia, ettei kulttuuri ja taiteellinen toiminta tyrehdy, mutta ne voivat hakea ihan uusia muotoja. Se hakee niitä väkisinkin, se on jo menossa jonnekin.

Aleksis Kiven merkityksestä voi olla kiinnostunut, vaikka ei jaksaisi ikinä lukea yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Ja Aleksis Kivi on merkittävä, vaikka ei ikinä miettisi hänen merkitystään.

Kivi herätti suomen kielen halvaantuneesta tilasta 300 vuoden unen jälkeen, ja teki suomesta kulttuurikielen.

– Me kaikki hengitämme Aleksis Kiven ilmaa, vaikka emme tietäisi hänestä mitään. Ihan kuin Shakespeare, hän elää kaikissa, jotka suomea puhuvat.

Ja lukea kannattaa, mutta vain, jos huvittaa.

– Jos ihminen lukee, sen pitää rakastaa sitä lukemista. Jollei näin ole, sen pitää tehdä jotain muuta kivaa.


Aleksis Salusjärven kolumni: Raha ei turmellut muumeja eikä Muumilaakson henkeä

$
0
0

Muumit siirtyvät uudelle vuosituhannelle melkoisella ryminällä. Tietokoneanimoitu 3-D Muumilaakso on maksanut tähän mennessä yli 20 miljoonaa euroa. Kyseessä on Suomen historian kallein televisiotuotanto.

Japanilais-hollantilaisin apuvoimin tehty aiempi klassikkoanimaatio oli sekin mittaluokaltaan mammuttimainen. Sarjan tekemiseen osallistui pelkästään Japanissa 600 henkilöä. Myös jälki oli sen näköistä, eli lumoavaa. Edellistä sarjaa on näytetty yhteensä 124 maassa – käytännössä kaikkialla maailmassa. Arvellaan, että jokainen japanilainen tuntee muumit.

Uusi runsaan viikon päästä alkava Muumilaakso-animaatio on mitoitettu vastaavaa käyttöä varten. Siinä on kaikki massatuotannon elementit, ja mieleen hiipii väkisin kysymys, voiko näin läpeensä tuotteistettu maailma olla enää sympaattinen. Missä vaiheessa Muumipeikolle käy kuin Coca-Cola-joulupukille, jonka suhde Korvatunturiin on lähinnä vitsi?

Jännitteet ovat melkoiset, kun kyse on kansallisaarteesta. Niin kuuluukin olla. Suomalainen lastenkasvatus on sukupolvien ajan ollut tietyltä osin melko yksinkertaista: Pikku Kakkonen ja Muumit ovat toimineet lastenvahteina ikäluokalle toisensa jälkeen. Ne ovat myös ainoita lastenohjelmia, joiden sisällön turvallisuudesta ja epäkaupallisuudesta voi mennä takuuseen. Suurin voitto on kuitenkin siinä, että lapset ovat aina olleet näistä ohjelmista innoissaan. Meillä osataan tehdä mukaansatempaavaa ja tinkimätöntä sisältöä lapsille.

Muumiaivopesu on myös hyvä tapa kasvattaa nuorisoa suomalaiseen yhteiskuntaan

Suomesta tuskin löytyy alle keski-ikäistä, joka ei olisi lapsuudessaan istunut hypnotisoituneena tapittamassa muumeja televisiosta jakso toisensa perään – eikä vanhempaa, joka ei olisi arvostanut sen synnyttämää rauhaa, jonka aikana voi täyttää tiskikoneen ja keittää ruokaa.

Muumiaivopesu on myös hyvä tapa kasvattaa nuorisoa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tove Jansson oli kirjailijana aivan omaa luokkaansa, ja hänen hahmonsa ovat samanaikaisesti eksentrisiä ja toiset huomioon ottavia. Muumilaakso on idylli ilman sievistelyä ja sen hahmot ovat kokonaisia samastuttavia henkilöitä puutteineen ja vahvuuksineen.

Uusi Muumilaakso-animaatio onkin herättänyt epäilyksiä pelkästään siksi, että sen merkitys on valtava. Vanhan animaation menestys synnyttää lisäpainetta. Lopputulos ei saa olla ummehtunut, mutta se ei saa myöskään olla väkisin väännetty. Jokaisen yksityiskohdan tulee olla äärimmilleen laskelmoitu, kuitenkaan vaikuttamatta siltä.

Tove Jansson on kenties Suomen historian paras taiteilija.

Muumilaakson yhtenä pelastuksena näyttää olevan brittiläinen tuotanto, etenkin ohjaaja Steve Box, jonka lahjakkuus vuotaa 3D-animaatiosta näytepalojen perusteella kirkkaasti läpi. Suomalaiset ääninäyttelijät ovat myös niin terävästi tehtäviensä tasalla, että sarja tuntuu koukuttavan äärelleen kuin itsestään.

Tove Jansson on kenties Suomen historian paras taiteilija. Hänen kirjallinen tuotantonsa hakee merkittävyydessä vertaistaan maailmassa. Nyt julkaistava animaatio on ensimmäinen tuotanto, joka tehdään ilman hänen valvontaansa.

Angry Birds -animaatiot näyttävät toisenlaista esimerkkiä siitä, minkälaista jälkeä syntyy, kun pörssiyhtiön voitontavoittelu näyttää olevan koko tuotannon ainoa kriteeri. Kun käsikirjoituksen pohjana on pelkkä kännykkäpeli, syvempää maailmankatsomusta on draamasta turha etsiä. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja kainalopierutason väkivaltaviihdettä löytyy senkin edestä. Onkin kiintoisaa, että Angry Birds 2 -elokuva ilmestyy elokuussa, päällekkäin uusien muumien kanssa.

Molempia tuotantoja yhdistää satumaisen kallis CGI-animointi, joskin uuden Angry Birds -elokuvan tuotantokulut laskettanee lähempänä sataa miljoonaa muumien parin kymmenen rinnalla. Kansainvälisenä huipputuotantona muumit ovat siis halpaa lystiä. Kaiken lisäksi ne näytetään televisiossa kaikelle kansalle.

Muumien animoinnit ovat aina olleet aikansa lapsia. 90-luvun tuotanto tehtiin anime-elokuvien kulta-aikana. Nyt ilmestyvä Muumilaakso tehdään 3D-elokuvien huippukautena. Lopputulos näyttää pitkälti sellaiselta, kuin saattoi odottaakin.

Suomalaiselle taideväelle on nostettava hattua siitä, miten hyvin tuotannot ovat onnistuneet välittämään muumien alkuperäistä maailmaa uusille sukupolville.

Raha ei näytä turmelleen muumilaaksoa, eikä voiton maksimointi tunnu vaikuttaneen tekemisen taustalla. On jossain määrin ironista, että Muumilaakson budjetti on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen valtion kaikille elokuville yhteensä vuodessa jakama tuki. Tässä valossa näyttää siltä, että elokuva on Suomessa harvinaisen halpa taidemuoto.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on päätoimittaja, kulttuuritoimittaja ja kriitikko, joka opettaa tekstitaitoja vankiloissa ja peruskoulun erityisopetuksessa. Hän on lukenut Tove Janssonin tuotannon kahteen kertaan.

Yleisradio on osallistunut uuden Muumilaakso-sarjan tuottamiseen.

Aiheesta voi keskustella 15.2. klo 22.00 asti.

Näyttelijä Timo Lavikainen joutui nuorena liikunnanopettajan silmätikuksi – uudessa Risto räppääjä -elokuvassa näyttelijä jo uskaltaa tanssia muiden mukana

$
0
0

Uusi Risto Räppääjä -elokuva on siitä poikkeuksellinen, että läpi elokuvan on käytetty koreografia. Elokuva satsaa tanssiin ja liikkeeseen.

Elokuva on tarkkaan koreografioitu, kertoo elokuvan koreografi Reija Wäre.

– Tässä työssä sai tilaisuuden käyttää hyvin erilaisia liikkeitä. Mukana on isoa tanssikohtausta, josta löytyy väriä, vauhtia ja paljon ihmisiä. Toisaalta teimme ihan arkiliikkeestä syntyvää, tunteeseen pureutuvaa liikettä.

Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoihin perustuvan elokuvasarjan seitsemännessä osassa Risto Räppääjä ja pullistelija on myös uusi ohjaaja ja uudet näyttelijät. Markus Lehmusruusun ohjaamassa elokuvassa näyttelevät esimerkiksi Silmu Ståhlberg, Lumi Kallio, Pamela Tola, Ylermi Rajamaa ja Timo Lavikainen.

Elokuvassa Risto pääsee lomalle liikunnalliseen lomakeskukseen. Huolettomat lomapäivät ovat kuitenkin mennyttä, kun paikalle täräyttävät voimailukisoissa kilpailevat poika ja isä. Risto on kateellinen huomion varastaville pullistelijoille.

Koreografin vinkeillä oli elokuvissa kysyntää

Pullistelijaisää näyttelevä Timo Lavikainen ei ole juuri elokuvien puitteissa törmännyt koreografin kanssa työskentelyyn. Teatterin puolella koreografi on usein mukana opastamassa esimerkiksi tanssiliikkeissä tai stunttikaatumisissa.

– Koreografi antaa hyviä vinkkejä, vaikka luvassa ei olisi tanssiakaan. Elokuva ja etenkin komedia rakentuvat rytmille. Jos vitsi tulee sekunnin myöhässä, ei se enää naurata. Kaikki liike on olennainen osa elokuvan illuusiota.

Lavikainen arvelee, että elokuvatuotannossa koreografin mukaan ottaminen on rahakysymys.

Kotimaisten eturivin artistien kuten Sannin, Cheekin ja Antti Tuiskun kanssa työskennellyt koreografi Wäre muistuttaa, että koreografia on paljon muutakin kuin tanssia. Koreografiaa voi olla mikä tahansa ilmaistu liike kävelemisestä istumiseen.

Silmu Ståhlberg, Ylermi Rajamaa ja Jenni Kokander
Uudessa Risto Räppääjä -elokuvassa liikutaan ahkerasti. Jouko Piipponen / Solar Films

Lavikainen pelkäsi tanssimista, koska opettaja tölväisi häntä aikanaan

Tanssi oli Lavikaiselle suurin haaste elokuvanteossa. Lavikaisen tanssikammo juontuu yläasteelle paritanssiharjoituksiin. Opettaja tölväisi musiikista innostunutta Lavikaista kommentoimalla, että eivät muusikot osaa tanssia.

– Näin 30 vuoden jälkeen alan päästä sen yli, mutta muistan sen aina. 14–15-vuotiaalle pojalle tanssi ja vastakkaisen sukupuolen kohtaaminen lähekkäin voivat muutenkin olla herkkiä juttuja. Aika epävarmaksi tuollainen kommentti tekee.

Lavikainen kertoo, että nuoruudenkokemus on jättänyt jälkensä niin, että hän tahtoo yhä tehdä hankalassa paikassa kaikesta vitsin. Komediallisissa hahmoissa on kömpelyyttä.

Spontaanin näköinen liike vaatii kiivasta harjoittelua

Risto Räppääjä ja pullistelija -elokuvassa Lavikainen pääsi kokeilemaan monenlaista liikettä tanssista ihmispyramidiin. Näyttelijä sai ottaa oppia nuoremmastaan, sillä pullistelijapoikaa näyttelevä Eelis Kesäläinen on maajoukkuetason telinevoimistelija ja parkourin harrastaja.

Elokuvan tanssikohtauksissa näkyy Hollywood-musikaalien esimerkki. Koreografi Wäreelle elokuvassa oli tärkeää, että liike kuuluu kaikille. Nuorimman ja vanhimman tanssijan ikäero on elokuvassa 50 vuotta.

Erityisesti elokuvan avaava iso tanssinumero oli haastava.

– Olimme hyvin kuumalla aukiolla aamukymmenestä iltakuuteen. Liikkeitä toistettiin ja toistettiin. Elokuvan kaikkien sekuntien eteen on tehty paljon töitä. Suuri osa harjoittelusta on toistoa, jonka tarkoitus on saada aikaan se yksi hetki, joka näyttää spontaanilta, Wäre kertoo.

Hamletin kuningasroolia ovat esittäneet Pelle Hermanni, Sherlock Holmes ja komisario Palmu – listasimme 10 kiinnostavinta Tanskan prinssiä

$
0
0

1

Jussi Nikkilä esittää Hamletia Turun kaupunginteatterissa.
Jussi Nikkilän Hamlet saa kuolleelta isältään tehtävän kostaa tämän murha. Murhaaja on Hamletin setä, Claudius (Eero Aho). Otto-Ville Väätäinen

Jussi Nikkilä Turun kaupunginteatterissa 2019

Ollako vai eikö, siinä pulma. Ja sitä pohtii Jussi Nikkilä (s. 1982), joka näyttelee Turun kaupunginteatterin Hamletin.

Nikkilä on vasta 36-vuotias, mutta hankkinut jo Shakespeare-kannuksia. Hän on opiskellut brittikirjailijaa lontoolaisessa teatterikoulussa ja ohjannut Rikhard III:n ja Julian & Romeon Kansallisteatteriin. Turussa nähtävä Hamlet on kuitenkin näyttelijä Nikkilälle ensimmäinen Shakespeare-rooli ammattiteatterissa.

– Hamlet ei osaa päättää mitään. Ja se on minulle tärkeä asia: Miten Hamlet, joka pohtii, puhuu, sanallistaa kaiken ja purkaa kiukkuaan puhumalla, miten hän menee kohti väkivaltaa, toimintaa ja päätöksentekoa sekä oman viattomuuden ja herkkyyden musertamista, Nikkilä pohtii.

Turun kaupunginteatterin Hamletin ensi-ilta on 15. helmikuuta. Esityksen ohjaa Paavo Westerberg.

2

Hamlet
Elli Tompuri kohautti vuonna 1913 esittämällä ensimmäisenä suomalaisnaisena Hamletin housuroolin.I. Nyman/Teatterimuseon arkisto

Elli Tompuri Suomen kiertueella 1913

Maailmankuulu ranskalainen Sarah Bernhardt (1844–1923) näytteli Hamletin housuroolin vuonna 1899. Eipä aikaakaan, kun sama ihme, nainen Tanskan prinssinä, nähtiin myös Suomessa. Vuosi oli 1913 ja näyttelijänä aikansa kohuttu tähti, 33-vuotias Elli Tompuri (1880–1962). Nais-Hamletissa oli hauskaa tuplakierrettä. Vielä Shakespearen aikaan kaikki roolit, myös naisten osat esitti mies.

Tompuri näytteli Hamletia kiertueella ja sai ristiriitaisen vastaanoton. Satakunnan Sanomat tiesi kertoa, että Hamlet esitettiin ääriään myöten täydelle huoneelle. “Voi olla eri mieltä siitä, mistä määrästä tämä osa sopii naisen näyteltäväksi, mutta kuitenkin saattaa sanoa, että rouva Tompuri antoi Hamletista erittäin mieleenpainuvan kuvan.”

Helsingin Sanomien kriitikko huomautti, että “On luonnollista että osan esittäminen tuottaa naiselle tavatonta vaikeutta voida koko ajan ylläpitää katsojissa oikeata illusioonia.” Tompurin Hamletia pidettiin kuitenkin HS:ssa erittäin onnistuneena.

3

Hamlet
Joel Rinne (keskellä) oli Hamlet 1920-luvun versiossa, joka oli tuotu nykyaikaan. Hamletin ystävää Horatiota esitti Heikki Tuominen (vas.) ja haudankaivajan koomista roolia Paavo Raitio.Teatterimuseon arkisto

Joel Rinne Kansan näyttämöllä 1927

Klassikoita modernisoitiin jo vuosisadan alussa. Sen huomaa Hamletista, jonka nimiroolin esitti Joel Rinne (1897–1981). Ensemblen puvut ovat 1900-lukua: herrat esiintyvät smokeissa ja frakeissa, eivätkä näytelmän syntyajankohdan, 1500–1600-lukujen, pussihousuissa. Helsingin Sanomien kritiikkikin kiittää ratkaisua, mutta pahoittelee, että nykyaikaistaminen on jäänyt puolitiehen. Erkki Kivijärven mielestä saisi olla vähemmän “deklamatsionia” eli soinnuttelevaa lausumista.

Rinne saa kiitosta erittäin hyvästä “näyttelijäprestationista”: “Se on hänen tähänastisen näyttelijänpolkunsa korkein saavutus ja merkitsee huomattavaa syventymistä ja asteikon laajentumista”, arviossa todetaan. Rinne oli Hamletina vasta 30-vuotias. 1960-luvulla hän tuli suurelle yleisölle tutuksi Komisario Palmu -elokuvien nimiroolista.

Kansan näyttämön versio oli Mia Backmanin ohjaama. Ensi-iltakatsomossa istui arvovaltaista väkeä: mm. presidentti Lauri Kristian Relander.

4

Hamlet
Veijo Pasanen oli Hamletina kovin toisenlainen kuin myöhempi lasten rakastama roolihahmonsa Pelle Hermanni.Juhani Riekkola/Teatterimuseon arkisto

Veijo Pasanen Tampereen työväen teatterissa 1968

Veijo Pasanen (1930–1988) oli paitsi taitava näyttelijä myös lasten rakastama Pikku Kakkosen tv-hahmo Pelle Hermanni. Hamletin hän näytteli 38-vuotiaana Tampereen työväen teatterissa itsensä Eino Salmelaisen ohjauksessa. Ja voi änkeröinen, lopputulos oli ilmeisen menestyksekäs.

75-vuotiaan Salmelaisen ohjausta kuvailtiin rohkeaksi ja siekailemattomaksi ja Veijo Pasasen Hamletia tähän päivään peilautuvaksi suoritukseksi: “Hamletin rooli on näyttelijän mitta. Veijo Pasasen nykyistä mittaa kunnioitettakoon. Se ulottuu kantamaan tämän Hamlet-näkemyksen kokonaan, yhtä selkeänä ilmaisukeinojen kuin kestävänä henkisen katteen puolesta”, totesi HS:n kriitikko Sole Uexküll.

5

Leea Klemola esittää Hamletia Q-teatterissa vuonna 1995.
Elli Tompurin jälkeen saatiin odottaa yli 80 vuotta ennen kuin suomalainen naisnäyttelijä tarttui Hamletiin ammattiteatterissa. Asialla oli Leea Klemola ja vuosi oli 1995. Patrik Pesonius

Leea Klemola Q-teatterissa 1995

Leea Klemola (s. 1965) teki tompurit vuonna 1995. Hän oli järjestyksessä toinen suomalaisnainen Hamletin housuroolissa. Asia ei enää herättänyt samanlaista pahennusta kuin vuosisadan alussa. Karjalainen-lehdessä jopa arveltiin, että nainen Tanskan prinssinä tekee kappaleesta vetonaulan.

Helsingin Sanomissa puolestaan intouduttiin pohtimaan, ketä 30-vuotiaan Klemolan Hamlet esittää: miestä, naista, ihmistä vai symbolia. Sitäkin aprikoitiin, kyseenlaistaako naisen esittämä Hamlet miehen esittämisen käytäntöjä.

Eri tyylejä ja aikakausia sekoittavan esityksen ohjasi Erik Söderblom.

6

Ben Whishaw esittää Hamletia
Ben Whishaw oli vasta 23-vuotias hypätessään Hamletin vaativaan rooliin. Whishawn tulkitsemaa Tanskan prinssiä kuvailtiin arvioissa rakastettavaksi ja haavoittuvaksi. Alastair Muir / AOP

Ben Whishaw Lontoon Old Vicissä 2004

Moni ansioitunut näyttelijä palaa “vanhoilla päivillään”, usein yli 30-vuotiaana, Hamletin pariin. Tähän listattujen Hamlet-näyttelijöiden keski-ikä on 34 vuotta. Hamlet on nuori prinssi, mutta rooli on järkäle ja se vaatii kokemusta ja taitoa. Ben Whishaw (s. 1980) on siis poikkeus joukossa. Hän näytteli Hamletinsa erittäin nuorena, vasta 23-vuotiaana ja juuri koulusta valmistuneena.

Whishawn ura on sittemmin noussut kuin raketti. Hänet on nähty monien Suomessakin esitettyjen tv-sarjojen rooleissa, kuten Perienglantilaisessa skandaalissa ja London Spyssa. Hän on ollut mukana myös James Bond -elokuvissa Q:n roolissa.

7

Fanit pyytävät nimikirjoituksia Jude Lawlta Lontoossa.
Jos Ben Whishawn Hamlet oli herkkä, Juden Lawn tulkinta samasta roolista oli raivoisa.AOP

Jude Law Wyndham’s Theatressa 2009

Jude Law (s. 1972) kuuluu niihin erinomaisiin näyttelijöihin, jotka ovat aloittaneet teatterista, tulleet kuuluisiksi elokuvarooleista ja palanneet näyttämölle tekemään Hamletia. Law'n Hamlet sai osittain ristiriitaisen vastaanoton, mutta tapaus se oli. Ensi-ilta oli Lontoossa, jossa myös nuoriso jonotti yötä myöten lippuja Shakespearen tragediaan. Lontoosta esitys siirtyi New Yorkiin.

Kuvaavaa on, että New York Timesin arvio keskittyy pelkästään tuolloin 37-vuotiaan Jude Law'n hehkutukseen. “Law lähestyy rooliaan kuin olympiaurheilija, joka tuijottaa loputonta esteiden riviä: Fokus, päättäväisyys ja adrenaliinitaso ovat samanlaiset.”

8

Eero Aho ja Esko Salminen Helsingin kaupunginteatterin Hamletissa.
Eero Aho oli Hamlet ja Esko Salminen hänen petollinen setänsä Claudius lähiomaisemiin sijoittuvassa versioissa.Helsingin Kaupunginteatteri

Eero Aho Helsingin kaupunginteatterissa 2012

Eero Aho (s. 1968) näytteli Hamletin 44-vuotiaana. Helsingin Sanomien arviossa Ahon roolityötä kuvailtiin näin: “Eero Ahon Hamlet on täyttä tunnetta. Kyyninen, kyllä, mutta nahkatakkinsa ja kovetetun kuorensa alla herkkä, jo ennen kuolemaansa kuolettavasti haavoitettu.”

Kari Heiskasen ohjaama Hamlet oli sijoitettu lähiöön ja sen näki Helsingin kaupunginteatterissa noin 10 000 katsojaa. Esko Salminen näytteli Hamletin isän murhannutta setää, Claudiusta.

Sekä Eero Aho että Esko Salminen ovat mukana myös uudessa Turun versiossa, jossa Jussi Nikkilä tekee Hamletin. Aho ja Salminen ovat Turussa molemmat nousseet rooleissa yhden sukupolven ylöspäin. Aho näyttelee Hamletin petollista setää ja Salminen Hamletin kuollutta isää.

9

Benedict Cumberbatch
Benedict Cumberbatch teki Isossa-Britanniassa teatterihistoriaa. Hänen tähdittämänsä Hamlet myytiin loppuun ennätysajassa.Johan Persson/NT Live

Benedict Cumberbatch Lontoon Barbicanissa 2015

Kuka väittää, etteivät klassikot kiinnosta? Benedict Cumberbatchin (s. 1976) esittämä Hamlet rikkoi ennätyksiä Lontoossa jo ennen ensi-iltaa. Se myi hetkessä loppuun 100 000 lippua lähes vuotta ennen kuin esirippu ensimmäisen kerran nousi. Kun esitykset alkoivat, 39-vuotias Cumberbatch joutui vetoamaan sankkaan fanijoukkoonsa: älkää kuvatko, somettako ja tekstailko kesken esityksen.

Cumberbatchin oli nostanut superjulkkikseksi Uusi Sherlock -tv-sarja, jossa hän esitti nimiosaa. Cumberbatchin tähdittämä Hamletin näyttämöversio esitettiin myös Suomessa elokuvateattereissa.

10


Gerhard Hoberstorfer, Adam Lundgren. Bakre raden: Razmus Nyström, Marcus Vögeli.
Tukholmassa pyörii parhaillaan tuore Hamlet-tulkinta, jossa nimiosaa esittää Adam Lundgren (oik.). Petollista ja murhaavaa setää näyttelee Gerhard Hoberstorfer (vas.).Sören Vilks

Adam Lundgren Tukholman Dramatenissa 2019

Jos vertailu kiinnostaa, Tukholman kuninkaallisessa teatterissa Dramatenissa pyörii parhaillaan Adam Lundgrenin (s. 1986) versio Tanskan prinssistä. Lundgren on 32-vuotias ja vain hieman nuorempi kuin Jussi Nikkilä, jonka näytön paikka on samaan aikaan lahden toisella puolella Turussa. Lundgren on suomalaisille tuttu muun muassa tv-sarjoista Aika on meidän (2017) ja Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (2012).

Muita tunnettuja Hamleteja ovat mm. Andrew Scott (2017), Maxine Peake (2014), David Tennant (2008), Simon Russell Beale (2000), Ralph Fiennes (1995), Keanu Reeves (1995), Daniel Day-Lewis (1989), Kenneth Branagh (1988), Mark Rylance, (1988) ja Christopher Walken (1982).

Kuuntelijat äänestivät Jenni Vartiaisen vuoden naisartistiksi ja Lauri Tähkän vuoden miesartistiksi Iskelmä-gaalassa

$
0
0

Iskelmä-radiokanavan vuotuinen Iskelmä-gaala kokosi perjantai-iltana Tampere-talon lavalle suuren joukon kotimaisia eturivin artisteja. Juhlassa myös kunnioitettiin Yö-yhtyeen Olli Lindholmin muistoa muun muassa hiljaisella hetkellä.

Vuoden naisartistiksi kuuntelijat äänestivät Jenni Vartiaisen ja miesartistiksi Lauri Tähkän.

Tähkän kappale Mä en pelkää äänestettiin myös vuoden iskelmäksi. Kappaleen tekijätiimiin kuuluvat Matti Mikkola, Ellinoora Leikas ja Timo Kiiskinen, jolle Musiikin tekijöiden ja kustantajien järjestö Teosto luovutti gaalassa Vuoden musiikintekijä -tunnustuspalkinnon.

Juha Tapion Kuka näkee sut äänestettiin vuoden albumiksi ja Kaija Koo vuoden viihdyttäjäksi.

Vuoden yhtyeen palkinnon pokkasi puolestaan Haloo Helsinki! Pro iskelmä -palkinnon sai ohjaaja Annika Grof neliosaisesta, dokumentaarisesta musiikkiohjelmasta Iskelmätarinoita.

71 syytä kuunnella podcasteja – Näiden suositusten imussa vietät vaikka koko talvilomasi

$
0
0

Miltä värit kuulostavat? Miten Janelle Monáen kappale So Afraid syntyi? Ja miten se ensimmäinen maailmansota nyt oikein menikään? Niin ja pitikö meidän pelätä, että robotit vievät kaikkien työt? Entä oletko aina halunnut tietää enemmän hongkongilaisesta pehmopornosta, mutta et ole kehdannut googlata?

Näihin kaikkiin kysymyksiin ja aika moniin muihinkin löytyy vastauksia podcasteista. Helpottaaksemme valinnan vaikeutta kokosimme listan mielenkiintoisista podcasteista. Tästä listasta pitäisi löytyä jokaiselle jotakin hiihtoladuille tai takkatulen ääreen.

Huhuilua alakulttuurien hämäriltä sivukujilta

Very Bad Words ‣ Viihdyttävää pohdiskelua ja historiatietoa rumista sanoista. Suhteemme kiroiluun ja tabuluontoisiin sanoihin on hankala.

Vepsän käsikirja liftareille ‣ Moskovasta Mazar-i-Sharifiiin liftannut Emma Vepsä antaa ohjeita peukalokyytiläisille ja siinä sivussa kertoo tarinoita elämästä tien pientareella. Ei joutavaa hihittelyä.

Outo laakso (1.kausi, 2.kausi) ‣ Ohjelma ruotii kauhukulttuuria kirjoista valkokankaalle. Miksi äitipahis on niin karmiva? Millaisin keinoin kauhuleffojen äänisuunnittelu kaivaa meistä reaktioita?

Bergmanpodden ‣ Ruotsalaiset kulttuuriasiantuntijat käyvät teos teokselta läpi Ingmar Bergmanin tuotantoa.

Perttu Häkkinen ‣ Täysin ainutlaatuisia jaksoja suomalaisen kulttuurin pimeältä puolelta. Äänessä virallisen yhteiskunnan ulkopuolella seilaavat hahmot ja marginaaliset ilmiöt.

Äänessä naiset

Himocast ‣ Podcast varsinkin naisen halusta. Ujostelematonta keskustelua seksistä pohjaten omiin kokemuksiin ja tieteeseen. Iholta tuoksuu myös Radio Regina, mutta sen tapauskertomukset ovat fantasioita.

Bodies ‣ Päiväkirjamaista kerrontaa ja raportointia erilaisista kehollisista ongelmista vahvasti naisten äänillä. Miksi seksi sattuu? Miksi imetys ei onnistu? Miksi osa lääketieteellisistä ongelmista on ratkaisematta sillä perusteella, että kyseessä on naistenvaiva?

Backlund&Lange ‣ Kaksi hauskaa ja fiksua naista keskustelee viikottain kevyistä ja vakavista aiheista. Vähän kuin olisi hauskojen ja fiksujen ystävien kanssa kahvilla. Hyviä leffa-, kirja-, tv-sarja- ja podcast-suosituksia myös.

Kaverin puolesta kyselen ‣ Nolojen tilanteiden naiset tarjoavat vertaistukea omien mokailujen aiheuttaman häpeän lieventämiseen.

Norrena & Frantz ‣ Svenska Ylen podcast rakkaudesta ja sen etsimisestä.

podcast rikokset
Jyrki Lyytikkä / Yle

Tosielämän rikostarinoita

Caliphate ‣ Tutkiva journalisti jäljittää Isisin kalifaatin sotureita ja uhreja, länsimaissa ja taistelukentillä.

Death in Ice Valley ‣ Mieti, jos Kyllikki Saaren murhatutkimus avattaisiin uudelleen ja selvityksiä seuraisi podcast. Tässä ohjelmassa Norjassa kuuluisa Isdalenin mysteeri saa kiehtovan käsittelyn.

To hvite menn ‣ “Kaksi valkoista miestä” vie kuulijansa Afrikkaan tutkimaan kuolemantuomion saaneiden norjalaismiesten tapausta. Miksi Kongon demokraattinen tasavalta vangitsi miehet? Ja millä asioilla he liikkuivat viidakossa?

Dr. Death ‣ Karmiva tositarina rikoskierteeseen ajautuneesta kirurgista on koukuttava kudelma kollegojen ja entisten potilaiden näkemyksiä “kuoleman tohtorista”.

Chapo: Kingpin on Trial ‣ Vice Newsin toimittaja lähtee Meksikoon selvittämään, minkälaisesta maailmasta pahamaineisen Sinaloan kartellin pomo Joaquín Guzmán nousi maailman suurimmaksi huumeiden salakuljettajaksi. Kuunneltavissa myös espanjaksi.

Jäljillä ‣ True crimea suomeksi. Rikospodcastissa esimerkiksi selvittämättömiin henkirikoksiin ja katoamisiin eri puolelta maailmaa.

Finlandsvenska krimpodden ‣ Dramaattista äänikerrontaa, suomalaisia rikostapauksia jatkokertomuksina.

Joskus totuus on tarua ihmeellisempää

Heavyweight ‣ Radiotoimittaja Jonathan Goldstein tarkastelee eri ihmisten elämän käännekohtia ja potee siinä sivussa eksistentiaalista kriisiä.

Snap Judgment ‣ Uskomattomia tarinoita eri puolilta maailmaa. Kertomuksia esimerkiksi siitä, miten chicagolaislehti paljasti kaupungin korruption perustamalla baarin tai kuinka lampeen uponnut salakuljettajien lentokone muutti kiipeilijäyhteisön elämän.

Invisibilia ‣ Kertomuksia siitä, miten ihmismielen oikut voivat ohjata elämän kulkua. Ja miten kuljettu polku voi vaikutta ihmisen mieleen.

Freakonomics ‣ Hauskasti taloustiedettä ja ihmistieteitä popularisoiva sarja, joka on eräänlainen talouden myytinmurtaja.

Puhetta elämästä porukalla tai yksin

David Tennant Does a Podcast With… ‣ Brittien rakastama näyttelijä juttelee syvällisiä erilaisten kulttuuripersoonien kanssa, kuten nyt vaikkapa The Crownin Olivia Colmanin kanssa. Sympaattista ja intiimiä.

Conan O'Brien Needs a FriendConan puhuu vieraidensa kanssa noin tunnin eikä vain muutamaa minuuttia kuten tv:ssä. Spontaani sanailu ja kömpelöt mainosspiikit ovat fanille mannaa.

Joe Rogan Experience ‣ Pitkiä, siis todella pitkiä haastatteluita viihdetyöläisistä, tieteentekijöistä, aktivisteista, kaikesta. Juttu kulkee rönsyillen, eikä yllätyksiltä vältytä.

Here's The Thing with Alec Baldwin ‣ Näyttelijä Alec Baldwin esittelee haastattelijan taitojaan käydessään keskusteluja tunnettujen kulttuuri- ja mediapersoonien kanssa. Avointa palvontaa ja kiperiä kysymyksiä.

Tape ‣ Pitkiä henkilöhaastatteluita englanninkielisen podcast- ja radiomaailman tunnustetuimmista tekijöistä. Kuuntele esim. Ira Glassin jakso.

On our time ‣ Käsittämättömän hyviä ja syviäkin keskusteluja häpeilemättömän akateemisesti ja filosofisesti, mutta niin hyvien asiantuntijoiden kanssa, että vetää mukaansa.

Sivumennen ‣ Perusteellisia ja hauskoja keskusteluja kirjoista, kirjallisuudesta ja elämästä.

No Such Thing as A Fish ‣ Huippusuositusta QI-paneelishowsta spinnannut podcast nostaa esille viikon mielenkiintoisimmat faktat.

Tommi Liimatta ‣ Viimeisin jakso on neljän vuoden takaa, mutta näitä Liimatan yksipuheluita voi surutta kuunnella myös tänään.

podcast historia
Jyrki Lyytikkä / Yle

Maisemia ihmiskunnan peruutuspeilistä

Intrigue: The Ratline ‣ Kuinka syyllinen hirmutöihin oli natsipuolueen korkea-arvoinen jäsen? Poika väittää yhtä, BBC:n toimittajan tutkimustulokset toista. Sarjassa riittää käänteitä kuin John Le Carren romaanissa.

Stuff You Missed in History Class ‣ Vähän tunnettuja tositarinoita menneiltä ajoilta. Unohdettuja naissankareita, tieteen outoja saavutuksia, historian käännekohtien kääntöpuolia.

Hardcore History ‣ "Jos historiantunnit koulussa olisivat olleet näin mielenkiintoisia, arvosanani olisivat olleet paljon parempia." Tooooooodella pitkiä ja yksityiskohtaisia sarjoja aiheista kuten ensimmäinen maailmansota tai Tsingis-kaanin maailmanvalloitus.

You Must Remember This ‣ Jos Hollywoodin kulta-aika kiinnostaa yhtään, tämä on ehdoton suositus. Tarinoita tähtien elämästä kulissien takaa.

Revisionist History ‣ Toimittaja Malcolm Gladwell etsii toisen, salatun puolen asiasta kuin asiasta. Journalismia, joka saa muuttamaan käsityksiä asioista.

99% Invisible ‣ Tiesitkö, että arkkitehti Alvar Aalto on vaikuttanut merkittävästi rullalautailun historiaan? Entä oletko kuullut keskellä Mojaven aavikkoa nökottäneestä puhelinkopista, josta tuli 90-luvun lopulla kansainvälinen hitti? Designista hyvin laajalla otteella.

Puhetta elävistä kuvista ja kuvitellusta elämästä

Imaginary Worlds ‣ Podcast roolipelaajista, Twin Peaksin kuvauspaikoista, kirkonmiesten scifi-suhteesta – eli kuvitteellisten maailmojen tarpeellisuudesta.

Podcast on Fire ‣ Aasialaisiin elokuviin keskittyvä podcast-verkosto. Saman nimen alta löytyy omat sarjansa korealaiselle tai japanilaiselle elokuvalle, mutta myös vaikka hongkongilaiselle pehmopornoilulle tai ninja-elokuville.

The Flop House ‣ Huonojen elokuvien arvosteluihin keskittyviä podcasteja on internet pullollaan. Tämä on ehkä niistä paras.

Työelämän oravanpyörästä voi puhua myös mielenkiintoisesti

Ysistä viiteen ‣ Nuorten naisten rehellistä ja rohkeaa puhetta työelämästä.

Procast ‣ Puhetta viestinnästä ja sen merkityksestä niin politiikassa kuin liike-elämässä. Keskusteluissa mukana tutkijoita, isoja viestintäpomoja ja kovan luokan lobbareita.

Tabu ‣ Työ tekijäänsä kiittää vai kiittääkö? Toimittaja ja media-alan yrittäjä Taru Tammikallio käsittelee podcastissaan työelämän ilmiöitä aktiivimallista huijarisyndroomaan.

Avokonttori ‣ Työelämän muutostrendit selkeästi ja ymmärrettävästi pureskeltuna. Mistä muutokset johtuvat ja mihin ne johtavat?

Älyradio ‣ Softafirma Salesforcen podcastissa yritysmaailman johtajat kertovat, miten suomalaisyritykset valmistautuvat digiloikkiin.

podcast valta
Jyrki Lyytikkä / Yle

Vallan linnakkeiden purkamista tiili kerrallaan

The Daily ‣ Laatujournalismin kehdon, The New York Timesin, uutispodcast hyödyntää toimituksen asiantuntemusta ja analyyseja viitenä päivänä viikossa.

USApodden ‣ Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu presidentti Trumpin komennossa? Sveriges radion podcast syventyy amerikkalaiseen politiikkaan på svenska.

Trump, Inc. ‣ Kiinnostavalla ja mukaansatempaavalla tavalla tehtyä pitkäjänteistä tutkivaa journalismia Donald Trumpin bisneksistä ja kytköksistä. Käsittelee aiheettaan syvällisemmin kuin päivittäisten Trump-twiittien toistelu.

Politbyroo ‣ Tässä podissa tekijöiden henkilökemiat toimivat hyvin yhteen ja painavaa asiaa politiikasta on oikeasti viihdyttävää kuulla. Tiukkaa analyysiä, mutta myös suoraa puhetta joskus (tai usein) kirosanojen säestämänä.

Verkkouutisten podcast ‣ Mielenkiintoista ja rentoa keskustelua politiikasta. Pureutuu muita poliittisia podcasteja enemmän poliitikkoihin henkilöinä.

The Ulkopolitist ‣ Jos Ylellä puhuvat asiantuntijat kyllästyttävät, mutta kansainvälinen politiikka kiinnostaa, niin tässä virkistystä korville.

Podcasteja pitkäikäisyyteen

Ted & Kaj ‣ Nuorten, tai ainakin nuorenmielisten, miesten humoristista tajunnanvirtaa. Tedin ja Kajn elämä koostuu ainakin ahdistuksesta, ystävyydestä, kirjoista ja eläimistä.

My Dad Wrote a Porno ‣ Mitä teet, kun kuulet, että isäsi on kirjoittanut eroottista kirjallisuutta? Tietenkin aloitat ystäviesi kanssa podcastin, jossa yhdessä ruoditte isäsi kirjallisia ansioita.

Why Won't You Date Me? with Nicole Byer ‣ Humoristisen keskusteluohjelman emäntä selvittää, miksi hän pysyy sinkkuna, vaikka hän on fiksu, hauska ja tykkää suuseksistä.

Auta Antti! ‣ Näyttelijä-kirjailija Antti Holman humoristinen helpline vastaa kuulijoiden lähettämiin pohdintoihin maan ja taivaan väliltä. Holma on sympaattinen, toisin kuin moni miehen kieroutuneista sivupersoonista podcastissa Radio Sodoma. Helvetin paikallisradio saa myös uuden kauden tänä vuonna.

The Bugle ‣ Brittiläinen hervottoman hauska ajankohtaisia uutisia satirisoiva podcast. Visuaalisen maailman virallinen äänisanomalehti.

The Infinite Monkey Cage ‣ Briteillä on aivan omanlaisensa taito käsitellä tiedettä huumorin keinoin. Tämä on yksi osoitus siitä.

Musiikkia korville, eli puhetta musiikista

Song Exploder ‣ Mitä Fleetwood Macin kitaristilaulaja Lindsey Buckingham kelaili, kun hän kirjoitti Go your own way -hitin vuonna 1977? Miten animaatiosarja BoJack Horsemanin tunnusmusiikki syntyi? Muusikot purkavat laulunsa osiin kuuntelijoiden ihmeteltäviksi.

The Music Snobs ‣ Toisinaan pökerryttävän asiantuntevaa keskustelua popmusiikisista, lähinnä mustasta musiikista. Aiheiden ajankohtaisuus vaihtelee, mutta tietotaso pysyy. Kuuntelusuositus etenkin Prince-faneille.

ps. tykitellään ‣ Herrat Onninen ja Vartiainen analysoivat musiikkimaailman ilmiöitä milleniaalisella innolla. Mielenkiintoisia havaintoja popmusiikin suurista hiteistä ja pienistä salaisuuksista.

Sound Matters ‣ Miltä Pariisi kuulostaa ja miksi sen äänimaisema on juuri sellainen kuin se on? Tämä on podcast kaikille, jotka pitävät miellyttävistä äänistä (olkoon kyse ihmisäänistä, luonnon äänistä tai koneista lähtöisin olevista) ja monipuolisesta äänimaailmasta.

podcast tekoäly
Jyrki Lyytikkä / Yle

Tarinoita internetistä, tekoälystä ja tulevaisuudesta

Crazy/Genius ‣ Teknologiasta ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Viihdyttävää ja koukuttavaa kuunneltavaa isoista ja monimutkaisista asioista, jotka jo nyt ovat muuttaneet elämäämme.

Darknet Diaries ‣ Tositarinoita internetin pimeältä puolelta. Jonkin sortin perustiedot atk:sta auttavat pysymään kärryillä kertomuksissa, joissa bottiverkot kaatavat palvelimia ja reitittimien tietoturva-aukot vuotavat verkkokamerakuvaa internetiin.

AskelpalautinVikasietotilan manttelinperijä jatkaa juttelua tietokoneista ja miten ne vaikuttavat meihin.

Vergecast ‣ Teknologiajulkaisu Vergen lippulaivapodcast. Viikon teknologia- ja laiteuutiset rennosti paketoituna.

Recode Decode ‣ Pitkänlinjan tekkitoimittaja Kara Swisher ruotii Piilaakson viimeisimpiä tapahtumia ihailtavan itsevarmalla otteella. Sapiskaa saavat niin zuckerbergit kuin kehityksestä pihalla olevat päättäjät.

Tiedeykkönen Extra ‣ Asiantuntevaa puhetta tieteestä ja sen reunoilta. Käsittelyn saavat seksitaudit, ilmastonmuutos ja tietenkin maailmankaikkeus.

Pakolliset suositukset

Serial ‣ Klassikko, jonka mestarillinen ensimmäinen kausi nosti podcastit suuren yleisön tietoisuuteen. True Crimea parhaimmillaan.

This American Life ‣ Yli 20 vuotta jatkunut ohjelma oli ilmiö jo ennen kuin podcasteja oli edes olemassa. Tarinoita amerikkalaisesta elämästä.

S-Town ‣ Serialin ja This American Lifen yhteistuotannossa toimittaja lähtee alabamalaiseen tuppukylään selvittämään murhaa ja pian hommat lähtevät sfääreihin.

Radiolab ‣ Toinen pitkän linjan podcast, jossa maailmaa tarkastellaan milloin mikroskoopilla ja milloin kaikuluotaimella. Malli esimerkki tieteen popularisoimisesta ja äänellä kertomisen mahdollisuuksista (kuuntele jakso väreistä).

WTF with Marc Maron ‣ Koomikko Marc Maron hätyyttelee jo tuhannen jakson rajapyykkiä podcastista, jota voidaan pitää kaikkien keskusteluohjelmien suorasuisena setänä.

Näin saat podcastit puhelimeesi

Ohjeet podcastien seuraamisesta.
Yle Uutisgrafiikka

Lue lisää:

Huippusuosittujen podcastien voimahahmo Ylelle: "Vieraan ihmisen nahkoihin ei vie mikään yhtä voimakkaasti kuin kuunneltu tarina"

Kaipaatko vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen? Niitä voi löytää ainakin näistä podcasteista

Kuuntele Ylen podcasteja (Yle Areena)

Lista suomalaisista podcasteista (Jakso.fi)

Näyttelijä Bruno Ganz on kuollut

$
0
0

Sveitsiläinen näyttelijä Bruno Ganz on kuollut 77 vuoden iässä.

Ganz kuoli kotonaan Zürichissä.

Ganz oli yksi merkittävimpiä saksankielisen alueen teatteri- ja elokuvanäyttelijöistä.

Hän aloitti teatteriuransa Bremenissä ja näytteli sittemmin muun muassa Berliinissä ohjaaja Peter Steinin luotsaamassa Schaubühne -teatterissa.

Hän teki useaan otteeseen yhteistyötä elokuvaohjaaja Wim Wendersin kanssa, muun muassa elokuvissa Amerikkalainen ystävä (Der amerikanische Freund, 1977) ja Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin, 1987). Jälkimmäisessä hän esitti enkeli Damielia, joka päättää tulla ihmiseksi.

Hän esiintyi myös muun muassa Eric Rohmerin, Volker Schlöndorffin, Werner Herzogin, Theo Angelopoulosin, Francis Ford Coppolan, Bille Augustin ja Ridley Scottin elokuvissa.

Ganz näytteli Natsi-Saksan johtajaa Adolf Hitleriä vuoden 2004 elokuvassa Perikato (Der Untergang), joka kuvasi Natsi-Saksan viimeisiä hetkiä.

Vuonna 1996 Ganz vastaanotti teatterialan keskeisen tunnustuksen, Iffland-sormuksen, jota kantavat saksankielisellä alueella merkittävämpänä pidetyt teatterinäyttelijät. Ganzille sormuksen testamenttasi itävaltalainen näyttelijä Josef Meinrad.

Aiheesta muualla:

Frankfurter Allgemeine Zeitung: Schauspieler Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

ARD: Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

Der Spiegel: Schauspieler Bruno Ganz ist tot 16.2.2019

Valtasiko lapasesta lähtenyt biologinen koe Kiasman? Islantilainen Shoplifter tekee jättiläismäisiä taideteoksia synteettisistä hiuksista: "Haluan värikkään elämän!"

$
0
0

Paljon hiuksia, enemmän hiuksia ja vieläkin enemmän hiuksia. Kiasman viidennen kerroksen näyttelytila on muuttunut pörröiseksi psykedeeliseksi viidakoksi, jota kirkkaan aniliininpunaiset, räikeän turkoosit ja häikäisevän keltaiset karvaröykkiöt peittävät lattiasta kattoon. Ihan kuin ulkoavaruudesta olisi laskeutunut tuntematon biologinen eliömuoto, jonka oikukas kasvusto kaappaa alleen kaiken mahdollisen.

– Pohjimmiltaan kyse on ollut reaktiostani siihen, miten ihminen haluaa koristella itseään ja luoda omaa identiteettiään, ja kuinka turhamaisia olemme hiustemme suhteen. Koen synteettiset hiuslisäkkeet absurdilla tavalla kauniiksi, pop-kulttuuriin liittyväksi massatuotannoksi. Olen myös ihastunut väreihin, ja haluan värikkään elämän, Hrafnhildur Annardóttir, taiteilijanimeltään Shoplifter, selvittää taiteensa lähtökohtia.

Nervescape VIII, Shoplifter, Kiasma
Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

Boy Georgen kampaus jätti pysyvän jäljen

New Yorkissa tällä hetkellä vaikuttava, muun muassa Björkin kanssa yhteistyötä tehnyt Shoplifter innostui hiusten ja värien kombinaatiosta ja teini-ikäisenä.

– Halusin 1980-luvulla samanlaisen kampauksen kuin Boy Georgella, mutta emme Islannissa silloisen kampaajani kanssa oikein ymmärtäneet, kuinka sellaisen olisi voinut toteuttaa. Jäin siitä paitsi, ja ehkä olen juuttunut toivottomasti juuri tähän asiaan. Joten syytetäänpäs siis tästä kaikesta Boy Georgea, Shoplifter sanoo puolitosissaan ja katselee ympärillään vellovaa hiusryteikköä.

Nervescape VIII, Shoplifter, Kiasma
Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

Taiteilija ei kiellä sitä, etteikö hiuksista olisi tullut hänelle jopa pakkomielle tai henkilökohtainen fetissi.

– Minusta on mielenkiintoista, että hiuksemme ja karvoituksemme on muistuma jostakin eläimellisestä, joka kuitenkin kulkee jatkuvasti mukanamme. Minua kiinnostaa myös ihmisen käyttäytyminen ja tapa, jolla identifioidumme johonkin ryhmään tai heimoon valitsemamme hiustyylin perusteella. Ja kaikki tämä informaatio on lähtöisin siitä villistä kasvustosta, joka kehossamme on.

Nervescape VIII, Shoplifter, Kiasma
Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

Hermoverkkojen loppumatonta maisemointia

Shoplifterin valtavia installaatioita rakennetaan yleensä kuukausitolkulla ja niiden ideana on käyttää mahdollisimman räikeänvärisiä synteettisiä hiuksia, koska neurotieteistä kiinnostunut taiteilija luottaa värien parantavaan ja piristävään voimaan. Hänen mukaansa väreillä on vastaava vaikutus kuin valoterapialla kaamosmasennuksen helpottamiseen.

Nervescape VIII, Shoplifter, Kiasma
Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

– Uskon, että kun värit tunkeutuvat verkkokalvoihimme, ne ryhtyvät kommunikoimaan aivojen kanssa. Värit valaisevat reseptoreja sekä neurologisia polkuja ja vapauttavat endorfiineja. Olen hyvin iloinen ihminen, joten tämän täytyy toimia, Shoplifter sanoo ja päästää ilmoille hersyvän naurahduksen – tätä hän tekee usein, joten ehkä sanoissa on perää.

Shoplifter, Kiasma
Shoplifter pitää kirkkaista väreistä ja haluaa elää värikästä elämää. Jussi Mankkinen / Yle

Shoplifterin mukaansa hänen taiteensa on kuvitelmaa nimenomaan siitä, mitä ihmisen ihon alla liikkuu.

– Siellä on meluisaa ja värikästä, siihen kuuluu jatkuva liike. Kuvittelen, että aivojemme hermojärjestelmä on kuiduista ja poluista muodostunut verkosto. Täällä Kiasmassa olevan teoksen nimi on Nervescape VIII, koska se viittaa paitsi hermostoon ja maisemaan, myös escape-sanaan. Kyse on kolmiulotteisesta maalauksesta, joka roikkuu ilmassa samalla tavalla kuten neurologiset systeemimme leijuvat aivoissamme.

Kyseisen teoksen kontekstiin kuuluu myös Kiasma.

Nervescape VIII on oikeastaan Kiasman oma kampaus, se on tämän taidemuseon hermojärjestelmä.

Nervescape VIII, Shoplifter, Kiasma
Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

Myyttien Islanti piileskelee taustalla

Shoplifter on siinä mielessä harvinainen nykytaiteilija, että hänen "synteettistä hyperluontoa" kuvaavia taideteoksiaan saa vapaasti myös kosketella.

– Jos kerran minullakin on niin kova tarve hipelöidä omia teoksiani, miksi en soisi sitä iloa muillekin? Päätin kuitenkin pistää seinälle taulun, jossa ohjeistetaan ihmisiä paijaamaan teostani kuten vanhaa, ujoa mammuttia. Eihän mammuttiakaan saisi repiä rajusti tai häiritä liikaa, mutta sitä voisi kuitenkin tutkia varovasti ja kokeilla, miltä sen turkki tuntuu.

Shoplifterin mielestä taiteen pitäisi olla enemmän suorassa kontaktissa yleisöön.

– Nautin siitä, kun näen lasten tutkivan ja koskettelevan teoksiani. Haluan, että jo lapsesta lähtien ihmiset mieltäisivät taidemuseot lumoaviksi ja inspiroiviksi paikoiksi.

Shoplifter
Shoplifterin teoksissa on myös muistumia islantilaisesta mytologiasta. Jussi Mankkinen / Yle

Shoplifter asui Islannissa kaksikymmentäviisi vuotta ja muutti sittemmin meren ylitse New Yorkiin. Islanti ja etenkin sen luonto peikkoineen ja haltijoineen kuitenkin kummittelee edelleen taiteilijan sammaleisia ja naavamaisia jättiläishermoverkkoja muistuttavissa töissä.

– Luulen, että tapa jolla esitän hiuksia voi viitata vaikkapa islantilaisessa mytologiassa esiintyvien peikkojen sotkuiseen ja värikkääseen tukkaan. Teoksissani kylläkin on hirviömäisyyttä – tosin mielestäni hyvin kauniilla tavalla – ja joku voi kokea ne groteskeiksi, melkeinpä luotaantyöntäviksi. Tämä on kuin myyttistä sammalta ja naavaa, joka on peittänyt alleen ihan kaiken.

Nervescape VIII, Shoplifter, Kiasma
Nervescape VIIIJussi Mankkinen / Yle

Shoplifterin Nervescape VIII -näyttely on osa Kiasman Ole hyvä -teemavuotta, joka rakentuu hyvän elämän, antamisen, jakamisen ja vieraanvaraisuuden ympärille.


Nyt eletään suomalaisten rikossarjojen kulta-aikaa, uusi tulokas pyrkii välttämään nordic noirin kliseitä

$
0
0

Suomessa on yleistynyt kansainvälisistä suoratoistopalveluista HBO:lta ja Netflixistä omaksuttu tapa tuottaa ohjelmasarjoja niin sanottuina alkuperäissarjoina.

Alkuperäissarjoina pidetään tv-ohjelmia, joiden ensiesitys on yksinoikeudella maksullisella kanavalla tai maksupalvelussa. Suomessa niitä ovat tuottaneet esimerkiksi C-More ja Elisa Viihde.

Suomalaisia alkuperäissarjan mallin mukaisesti tuotettuja sarjoja ovat muun muassa MTV3:ssa parhaillaan pyörivä C-Moren alkuperäissarja Ratamo. Sarja perustuu Taavi Soininvaaran romaanien henkilöihin Suomen suojelupoliisin maailmaan.

Ylessä nähdään puolestaan syksyllä Elisa Viihteen alkuperäissarja Ivalo, jonka on ohjannut myös televisiossa suosittuja saksalaisdekkareita tehnyt Hannu Salonen. Ivalon pääosissa ovat Iina Kuustonen ja Maximilian Brückner.

Alkuperäissarjoja moneen makuun

Dekkareiden lisäksi alkuperäissarjan tuotantotapaa on käytetty myös sarjakomedioissa ja draamatuotannoissa, kuten Ylessäkin nähdyssä Downshiftaajissa.

Myös Ylen omia, nordic noir -sävytteisiä ja kansainvälisestikin levinneitä, rikossarjoja Karppia ja Sorjosta markkinoidaan alkuperäissarjoina.

Tuoreimpana tulokkaana alkuperäissarjojen joukkoon on liittymässä tänä keväänä Elisa Viihteessä julkaistava kuusiosainen Kaikki synnit -sarja.

Siinä rikostutkijat ratkaisevat kahta murhaa kuvitteellisessa Varjakan kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Sarjan pääosissa ovat Maria Sid, Johannes Holopainen ja Matti Ristinen.

Mika Ronkaisen ohjaaman sarjan käsikirjoitus on Ronkaisen ja Merja Aakon käsialaa. Oheisessa haastattelussa he kertovat uudesta sarjasta, sen syntyvaiheista sekä suomalaisen sarjan tekemisestä.

Molemmat saivat käsikirjoituksesta äskettäin pohjoismaisen Nordisk Film & TV Fondin käsikirjoituspalkinnon.

Haastattelun yhteydessä nähtävät kuvanäytteet ovat sarjan ennakkomateriaalista.

Peleissä on järjestystä, jota elämä ei tarjoa – Aleksi Delikouras tavoitti sukupolvensa ja huomaa itsekin etsivänsä elämälle merkitystä

$
0
0

Aleksi Delikouras, 29, oli botti.* (Bongasitko slangisanan? Sanasto löytyy jutun lopusta.) Tähtäin ei tarrannut päähän, sulavan liikkumisenkin kanssa oli niin ja näin.

CS sai jäädä kauan sitten.

– Olin yksinkertaisesti liian huono siinä, Delikouras sanoo.

Kiinnostus ja jonkinlainen rakkaus lajiin säilyi. Eniten kiehtoi Counter-Striken sisäänrakennettu kilpailullisuus. Herkkä pelimekaniikka pitää huolen siitä, että taitotasoon vaikuttaa lahjakkuuden lisäksi treenin määrä.

– Viihteellisissä peleissä kokemusta manipuloidaan niin, että nyyppäkin jaksaa palata pelin pariin.

Delikouras ottaa sohvallaan paremman asennon ja kääntää katseensa läppärin näytölle. Siinä pyörii lähetys Counter-Striken miljoonan dollarin major-turnauksesta Puolan Katowicessa.

Pitkästä aikaa mukana on suomalaisjoukkue. Encen mahdollinen menestys löisi turbovaihteen kilpapelaamisen buumille.

Aleksi Delikouras, ohjaaja
Jaani Lampinen / Yle

Vara-ammatilla leipä pöytään?

Delikouras tunnetaan Nörtti-kirjoista ja erityisesti niiden pohjalta Yle Areenaan tehdyn sarjan käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Vuonna 2017 julkaistu ensimmäinen jakso on käynnistetty Areenassa yli 450 000 kertaa. Kolmas ja viimeinen tuotantokausi julkaistiin tämän vuoden tammikuussa. Urakan jälkeen Delikourasin on aika palata sukupolvensa keskimääräiseksi edustajaksi.

Jäljellä on hämmentävä tyhjyys, monelle tuttu kaveri.

– En tiedä, olenko vielä millään tavalla onnistunut elämässäni. Tällä hetkellä on taas hiljaisempaa, työstän vähitellen uutta. Pakko sanoa, että tämä epävarmuus on hirveän stressaavaa ja ahdistavaa.

Elokuvaohjaajan opintonsa Aalto-yliopistossa Delikouras yrittää saada valmiiksi ensi syksynä. Valmistuminen ei takaa töitä, mikä on 2020-luvun korvalla suomalaista arkipäivää monella alalla. Nuoret sukupolvet seuraavat aitiopaikalta, kun työelämä muuttaa muotoaan.

Delikourasin mielessä on pyörinyt vara-ammatin hankkiminen. Päiväduunilla saisi leivän pöytään, illalla olisi aikaa keskittyä oman alan töiden järjestelemiseen.

– Pakko myöntää, että tässä on pieni kriisi päällä.

Ja niin on monella muullakin. Mieltä saattaa painaa elämää järjestelmällisesti hankaloittava byrokratia tai ilmastonmuutos. Arkisempia ovat esimerkiksi maksamattomat laskut. Ahdistuksen aiheita riittää.

Moni tekee irtioton pelaamalla.

– Kun avaan aamulla Wordin, en tiedä, onnistuuko kirjoittaminen sillä kertaa. Play Stationin käynnistämällä on varmaa, mitä sieltä tulee, Delikouras vertaa.

Tietyt illat Delikouras on varannut jääkiekolle. Kaksi mailaa nojaa olohuoneen kaappia vasten.

– Pipolätkä tuo rutiinia elämääni.

Aleksi Delikouras, ohjaaja

Randomit ovat väkivaltaista ja vihaista jengiä

Kilpapelaamisessa kiehtoo näennäisen häilyvä raja ammattilaisten ja harrastajien taitotason välillä. Hyvä pelaaja näkee huippujoukkueiden välisissä matseissa tilanteita, joista olisi itse saattanut selvitä paremmin. Sellaiset kaksinkamppailut, joihin omat taidot eivät riittäisi, on helppo ohittaa olankohautuksella.

Hyvin harvasta on ammattipelaajaksi, mutta intoa se ei hälvennä. Kukapa ei nauttisi kilpailemisesta kavereiden kanssa tai heitä vastaan.

– Onhan se hauskaa! Pelaaminen ei täysin vastaa sitä, että näkisi ihmisiä kasvotusten, mutta se on lähellä. Pelimaailmassa jengi heittää läppää ja juttu lentää, vaikka työpaikalla olisi jäässä.

– Esimerkiksi CS kehittää parhaimmillaan yhteistyö- ja keskittymiskykyä. Minua se on auttanut ohjaajan työssä: ohjeet annetaan ymmärrettävästi ja ytimekkäästi ilman turhaa jauhamista.

Nörtti-sarjan vetovoima perustuu siihen, ettei se kaunistele peliyhteisöissä syntyviä sosiaalisia tilanteita. Kielenkäyttö on autenttisen roisia ja päähenkilö Dragonslayer666:kin itsekäs kusipää, kuten monet pelaajista.

Totuus pelikulttuurista ei tule ilmi juhlapuheissa tai uutisjutuissa.

– Randomien kanssa pelatessa huomaa, että siellä on yllättävän väkivaltaista ja vihaista jengiä. Jos et pärjää, tiimikaverit ovat armottomia.

Aleksi Delikouras, ohjaaja
Jaani Lampinen / Yle

Tilanteen tunnistaa jokainen pelaaja. Olet heikoin lenkki, ja paine kasvaa kierros kierrokselta. Suorittaminen on palautevyöryn keskellä entistä vaikeampaa.

– En ole koskaan kuullut, että joku asettuisi puolustamaan, että lopettakaa, tämä on liikaa. Valittajan näkökulmasta kysymys saattaa olla puolittain läpästä, mutta kun tilanne osuu omalle kohdalle, niin pahalta se tuntuu.

Pelissä jokaisen on pärjättävä omillaan.

– Ollaan sitä mieltä, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan.

"Pommin purkaminen pelissä on sentään jotain"

Pelkästään CS-yhteisössä riittää kiusaamista, hävytöntä kielenkäyttöä, rasismia ja naisvihaa. Trollailu, rajojen kokeilu ja silkka typeryys sekoittuvat keskenään.

Ajatus voi hirvittää, sillä samalla palvelimella pelaavat nelikymppiset ja varhaisteinit. Toisaalta suurin osa peleistä sujuu hyvässä hengessä tasosta riippumatta.

– Itse vaihdan tarvittaessa porukkaa. Huonosti käyttäytyvät voi myös jättää omaan arvoonsa, Delikouras sanoo.

Ongelmista huolimatta juuri sosiaaliset piirit ovat ratkaiseva osa pelikulttuurin ja pelaamisen koukuttavuutta. Kehitystä ovat pönkittäneet striimaajat, joiden kanavilla käydään keskustelua peleistä ja elämästä.

Delikouras on sitä mieltä, että kysymys on pohjimmiltaan olemisen tarkoituksesta. Peleissä on järjestystä, jota oikea elämä ei tarjoa. Sama pätee pelimaailman sosiaalisiin piireihin.

– Pelimaailmassa on selkeä hierarkia. Siellä näkee suoraan leveleistä, kuka on kovin tyyppi. Nykymaailmassa hierarkia on epäselvä ja se merkitsee jokaiselle eri asioita.

Aleksi Delikouras, ohjaaja
Jaani Lampinen / Yle

Peleissä suoritettavat tehtävät ovat sinällään mitättömiä. Ketä kiinnostaa, räjähtääkö ykkösistä ja nollista koodatulla juna-asemalla?

Delikouras näkee näennäisen tyhjänpäiväisyyden taakse.

– Pommin purkaminen Counter-Strikessa on sentään jotain, kun maailma ympärillä on kaaosta.

Ytimessä on tunne olemisen epäselvästä merkityksestä.

– Harvoin polku on sellainen, että käyt koulut ja menet töihin. Moni on sen takia vähän eksyksissä. Pelimaailma tarjoaa sen, mitä emme saa tästä oikeasta maailmasta.

Mukaan pääsee pelikoneella ja internetyhteydellä. Peliyhteisöt ovat läpileikkauksia nuorista sukupolvista.

– Pelimaailma toimii niin kuin se on suunniteltu. Se on hirveän vapauttavaa.

Digitaalinen Villi länsi

Ence voittaa ensimmäisen ottelunsa turnauksessa. Aleksi "allu" Jalli, Aleksi "Aleksib" Virolainen, Sami "xseveN" Laasanen, Jani "Aerial" Jusila ja Jere "sergej" Salo elävät monen kilpapeliharrastajan unelmaa.

Joukkueet kättelevät toisensa ruudulla, kun Delikouras hörppää lasistaan Sprite Zeroa. Kilpapelaaminen on valtava bisnes ja kasvaa yhä. Pelaajilta odotetaan edustuskykyä yhtä lailla kuin vaikkapa jääkiekkoilijoilta.

– Katso nyt, ne voittivat, mutta ovat ihan tyynenä. Ammattipelaajat näyttävät harvoin tunteitaan, ja se oli ongelma Nörtti-sarjaa tehdessä. Sarjassa päädyttiin siihen, että tunteita näytetään pelatessa. Niin kotona tehdään. Huutoa tulee, Delikouras nauraa.

Aleksi Delikouras, ohjaaja
Jaani Lampinen / Yle

Pelaaminen on yhdelle harrastus, toiselle elämäntapa. Lieveilmiöistään huolimatta se on nuorten sukupolvien arkea. Peliharrastuksen kilpailullinen puoli on digitaalinen Villi länsi, jonka ristiriitaisuus vetää puoleensa – myös fiktion tekijöitä.

– Tiimissä pelaaminen on ihmiskemiaa. Kun on pakko olla tekemisissä toisten kanssa, syntyy aikaa hyvää draamaa.

Perjantaina Ence selvitti tiensä alkusarjasta jatkopeleihin. Major-turnauksen pelit jatkuvat tulevan viikon keskiviikkona.

Intialainen elokuvayleisö kaipaa Bollywood-unelmoinnin ohelle myös yhteiskunnallista sanomaa: "Ihmiset haluavat muutosta, ja se näkyy elokuvissa"

$
0
0

Viimeisen päälle koreografioituja tanssikohtauksia, ylitsepursuavaa visuaalisuutta, komeita miehiä ja kuvankauniita naisia. Kymmenen miljoonaa euroa maksanut suureellinen Bollywood-tuotanto Simmba (2018) kuuluu lähiaikojen suosituimpiin intialaiselokuviin, eikä ihme: kyseessä on intialaisittain täydellinen masala-elokuva, eli värikäs ja mausteinen sekoitus kaikkea mahdollista.

Simmbaa on kutsuttu blockbusteriksi, joka määrittelee koko genren, ja intialainen elokuva mielletään usein Simmban kaltaiseksi näköaistia hiveleväksi ilotulitukseksi.

Jättiläismaassa ovat kuitenkin jo tovin puhaltaneet toisenlaisetkin tuulet.

– Ihmiset haluavat nähdä realistisempia elokuvia, joissa on myös yhteiskunnallista sanomaa. Tietoisuus siitä, mihin suuntaan Intia menee, on lisääntynyt. Ihmiset tahtovat muutosta – ja se mitä he tahtovat Intialta, se näkyy myös elokuvissa, Helsingin EARS-tapahtumaan osallistunut ohjaaja Rohit Mittal painottaa.

SIMMBA- elokuvan juliste
Simmba-elokuvan juliste. Huumorin ja toiminnan keskiössä on korruption kyllästämä poliisi. Reliance Entertainment / Everett Collection

Intian synkempien puolien kartoittamista

Intian tunnetuimpiin indie-ohjaajiin kuuluva Rohit Mittal on kerännyt kansainvälistä mainetta vuoden 2016 Autohead-kulttielokuvallaan, joka oli ensimmäinen Intiassa koskaan tehty found footageen pohjautuva mocumentary eli mokumentti. Vastaavaan ideaan perustuu esimerkiksi kauhuelokuva The Blair Witch Project.

– Valitsin tällaisen tyylilajin, koska halusin kyseenalaistaa dokumenttielokuvan tekemisen koko idean ja myös sen, mitä totuus oikeastaan tarkoittaa. Onko totuus vain sekoitus erilaisia asioita vai riippuuko se siitä, kuinka esität sen? Tällainen formaatti on hyvin kiinnostava, koska raja dokumentin ja fiktion välillä on niin häilyvä. Katsojana sen kokee myös eri tavalla kuin perinteisen elokuvan, Mittal pohtii.

Eriarvoisuudesta ja köyhyydestä kertova synkkäsävyinen elokuva kietoutuu mumbailaisen riksakuskin ympärille, jonka taustalta alkaa löytyä häiritseviä ja vähemmän mukavia asioita. Perinteisestä Bollywood-elokuvasta Mittalin Autohead sekä Megalopolis (2017) ja työn alla oleva Popcity ovat hyvin kaukana.

– Intiassa elokuvani määritellään useimmiten tummasävyisiksi, koska intialaiset eivät ole oikein vielä tottuneet katsomaan epämiellyttäviä tai ravistelevia aiheita käsitteleviä elokuvia. Uudempi sukupolvi taas on alkanut löytää leffoistani mustaa huumoria ja kokee ne satiirisina kommentteina Intian nykytilasta, Mittal kertoo.

Rohit Mittal,  Intia, elokuvaohjaaja
Rohit Mittal Jussi Mankkinen / Yle

Kokeelliset elokuvat saavat nyt näkyvyyttä

Kuten moni muukin intialainen indie-elokuva, Rohit Mittalin elämän nurjempia puolia käsittelevät leffat ovat löytäneet tiensä Netflixiin. Suoratoistopalvelut elävät nyt Intiassa vahvaa nousukautta.

– Netflix ja Amazon Prime Video ovat ehdottomasti hyviä asioita minun kaltaisilleni ohjaajille. Ne tarjoavat meille paremman saavutettavuuden ja suuremman yleisön. Lisäksi ne maksavat hyvin lisensoinnista. Toisaalta suoratoistopalvelut eivät juuri markkinoi elokuviasi, joten ongelmana on se, että ne katoavat jonnekin Netflix- tai Amazon-universumin uumeniin. Tällaista ei tapahdu, jos elokuvasi pääsee teatterilevitykseen, Rohit Mittal sanoo.

Netflix on haalinut ohjelmistoonsa myös kiistellyn intialaisen kohuohjaajan Q:n eli Qaushiq Mukherjeen elokuvia. Seksiä ja huumeita roisisti yhdistelevä Gandu (2010) esimerkiksi kierteli ensin maailman filmifestivaaleja, ennen kuin sai ensiesityksensä Intiassa vuonna 2012 – ja tuolloinkin alan festivaaleilla.

Gandun, joka muuten tarkoittaa suomeksi persereikää, shokkiarvoihin kuuluu muun muassa pääosanesittäjän erektion näyttäminen koko komeudessaan.

GangStars (2018), Amazon Prime Videon sarja
GangStars-sarja on yksi esimerkki Amazon Prime Videon originaalituotannoista Intiassa. Shweta Basu Prasad kuvassa neljäs vasemmalta. Amazon

Kukaan ei ole enää työtön

Netflix ja Amazon Prime Video aloittivat toimintansa Intiassa vuonna 2016, ja kumpikin on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Netflixin ensimmäinen omatuotantoinen intialainen televisiosarja, Sacred Games, ilmestyi viime vuonna ja sitä on esitetty 190:ssa maassa ja se on tekstitetty 20:lle kielelle.

Amazon Prime Videon vastaisku taas on ollut niin ikään viime vuonna julkaistu draaman ja komedian välimailla huojuva 12-osainen, elokuvamaailmaan sijoittuva GangStars. Se on yhtiön ensimmäinen televisiosarja, jonka alkuperäiskielenä on vajaan sadan miljoonan ihmisen puhuma telugu – sarja tosin on dubattu myös hindiksi ja tamiliksi.

Shweta Basu Prasad. näyttelijä, Intia
Shweta Basu PrasadJussi Mankkinen / Yle

GangStarsia tähdittää lukuisissa Bollywood-tuotannoissa mukana ollut, lapsinäyttelijänä uransa aloittanut Shweta Basu Prasad.

– Digitalisaation takia Intian elokuva- ja televisioalalla kukaan ei ole enää tällä hetkellä työtön. Aiemmin tämän alan ammattilaisilla oli vain muutama media, kuten mainokset, televisio ja elokuva, mutta nyt Intiassa on esimerkiksi jo lukuisia suoratoistokanava. Kaikki ovat kiireisiä, niin näyttelijät, ohjaajat käsikirjoittajat kuin teknisen puolen työntekijätkin. Ja tämä jos mikä on hyvä merkki, Prasad toteaa.

Amazon Prime Videon lisäksi ohjaajana ja tuottajana vaikuttava Prasad on onnistunut hyödyntämään myös Netflixiä, jossa esitetään hänen Intian klassisesta musiikista kertovaa Roots-dokumenttiaan (2016). Syy dokumentin tekemiseen oli huoli perinnemusiikin nykytilasta.

– Ihmisillä ei enää riitä kärsivällisyyttä kuunnella maamme klassista musiikkia, se on jäänyt Bollywood- ja pop-musiikin jalkoihin. Klassista musiikkia ei enää soiteta radiosta, sitä ei esitetä televisiossa, siitä ei keskustella eikä siitä tehdä arvosteluja. Tämä on outoa maassa, jossa klassisella musiikilla on kuitenkin niin pitkä historia, Prasad sanoo.

Udta Punjab elokuvan lehdistötilaisuus
Udta Punjab -elokuvan näyttelijä- ja tuotantotiimiä. Udta Punjab on yksi esimerkki Intiassa tapahtuvasta elokuvien sensuroinnista. Hindustan Times / All Over Press

Sensuurissa usein polittiisia motiiveja

Intialaisen elokuvan suuriin haasteisiin kuuluu sensuuri, jonka takana ovat usein poliittiset motiivit. Esimerkiksi Punjabin osavaltion huumeongelmasta kaunistelematta kertova Udta Punjab -elokuva (2016) sai ensi-iltansa teattereissa vasta parin kuukauden kiivaan oikeustaistelun jälkeen.

Intian viestintäministeriön alaisuudessa toimiva ja elokuvasensuurista vastaava Central Board of Film Certification -organisaatio vaati, että Udta Punjabista olisi poistettava 90 eri kohtaa. Lopulta Mumbain korkein oikeus päätti, että elokuva pääsee kansalliseen levitykseen sen jälkeen, kun siitä on saksittu yksi kohta.

– Punjabin osavaltiossahan käytiin tuolloin vaaleja. Sensuuriin liittyy usein poliittisia motiiveja, eikä tästä ole Intiassa valitettavasti päästy eroon. Ihmiset ovat kuitenkin alkaneet puhua herkistä asioista avoimemmin, ja tämä on myös tullut esille jopa valtavirtaelokuvissa, Rohit Mittal toteaa.

Rafael Pereira, The Mumbai Assembly
Rafael PereiraJussi Mankkinen / Yle

Suoratoistopalvelujen kohdalla sensuuriongelmaa taas ei ole.

– Intialaista yleisöä kiinnostavat nyt selvästi tietyt elokuvagenret. Hyvä asia digitaalisissa alustoissa on se, ettei siellä ole rajoituksia eikä tietosuojalakia tai sensuuria. Siellä voi esittää kaikkea mahdollista paitsi pornografiaa, vaihtoehtoisempaan kulttuuritarjontaan keskittyvän The Mumbai Assemblyn perustajiin kuuluvat Rafael Pereira sanoo.

Pereiran mukaan ei ole ihme, että esimerkiksi Netflix ja Amazon ovat vallanneet 1,3 miljardin asukkaan Intian suoratoistomarkkinoita vauhdilla.

– Ne ovat panostaneet oikeanlaiseen uuteen sisältöön ja tehneet sitä juuri intialaisyleisöä varten. Muilla sen sijaan on ollut samaa vanhaa tarjontaa, jonka he ovat pistäneet digitaaliselle alustalle. Intialaiset toimijat ovat oikeastaan vasta nyt alkaneet luoda uusia sisältöjä.

Yhteiskunnalliset aiheet kolkuttelevat myös Bollywoodin ovia. Tämän hetken kohutuimpiin intialaisiin elokuviin kuuluu torstaina ensi-iltansa saanut Gully Boy, joka tekee myös historiaa. Se on nimittäin Bollywoodin ensimmäinen mainstream-elokuva, jonka keskiössä on rapmusiikki.

Haloo Helsinki! radioiden soitetuin viime vuonna – kasaridinosaurukset mukana kärkikymmenikössä

$
0
0

Tuntuuko siltä, että Haloo Helsinki! soi radiossa koko ajan? Tunne on oikea, koska viime vuonna sen kappaleita tuli suomalaisista radioista lähes 30 000 kertaa. Kaikki yksityiset radiot yhteen laskien Haloo Helsingin tuotantoa soi keskimäärin 80 kertaa päivässä.

Tekijänoikeusjärjestö Gramex selvitti viime vuoden soitetuimmat artistit yksityisissä radioissa. Toiseksi soitetuin oli Jenni Vartiainen ja kolmanneksi Juha Tapio.

Kotimaisia artisteja oli 20 soitetuimman joukossa kolmetoista. Ulkomaisista korkeimmalle nousivat pitkän linjan suosikit Bruce Springsteen ja Madonna, jotka veivät paikat neljä ja kuusi. Heidän väliinsä kiilasi Kaija Koo.

Kymmenen soitetuinta

  1. Haloo Helsinki! 29201
  2. Jenni Vartiainen 25122
  3. Juha Tapio 23587
  4. Bruce Springsteen 21423
  5. Kaija Koo 20951
  6. Madonna 20689
  7. Ed Sheeran 20081
  8. Vesala 19567
  9. Bon Jovi 19079
  10. Eppu Normaali 18990

Olli Lindholmin muistoksi paloi Porissa tuhansia kynttilöitä – museo keräsi osan talteen jälkipolville

$
0
0

Satakunnan museo on tallentanut osan Olli Lindholmin muistokynttilöistä talteen kokoelmiinsa.

Porilaistaustainen Yö-muusikko Lindholm kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen viime maanantain ja tiistain välisenä yönä. Kuolinuutinen kosketti suomalaisia ja porilaisia syvästi.

Hautakynttilöitä Porin torilla.
Muistokynttilät paloivat tiistaina Porin torilla.Jenni Joensuu / Yle

Porin torille kokoontui tiistai-iltana spontaanisti tuhansia ihmisiä muistotilaisuuteen.

Porin torin Satakieli-lavan portaalle kertyi Lindholmin kunniaksi arviolta tuhansia kynttilöitä. Kynttilöitä on tuotu torille myös tämän jälkeen.

Museoväki halusi tallentaa osan muistokynttilöistä museon kokoelmiin.

Ihmisiä Porin torilla
Porin torilla järjestettiin tiistaina spontaani muistotilaisuus Olli Lindholmin kuoleman jälkeen.Jenni Joensuu / Yle

– Ne säilyvät nyt muistona siitä, miten suuri merkitys Ollilla meille porilaisille oli, museo kirjoittaa Facebookissa.

Uusi tapa toimia

Satakunnan museon esinekokoelmista vastaava museoamanuenssi Johanna Jakomaa kertoo Ylelle, että tällainen esineiden tallentaminen on osa museomaailman uudistumista. Tarkoituksena on kerätä esineitä talteen heti eikä vasta vuosikymmenten päästä tapahtumista.

– Pyrimme reagoimaan aiempaa nopeammin. On paljon helpompi hankkia tietoa ja luetteloida esineitä nyt eikä kymmenien vuosien kuluttua, Jakomaa sanoo.

Olli Lindholm
Olli Lindholm.Kalle Parkkinen / Lehtikuva

Kynttilöiden lisäksi museon kokoelmiin päätyi muita muistoesineitä ja kortteja. Kaikki esineet valokuvataan ja dokumentoidaan erikseen, ennen kuin ne siirretään varastoon.

Lapin yliopisto tekee Monacon ruhtinaasta Albert II:sta kunniatohtorin

$
0
0

Lapin yliopisto promovoi 18 uutta kunniatohtoria 15.-18. toukokuuta. Kunniatohtorin hatun saavat muun muassa Monacon Ruhtinas Albert II, Lapin kamariorkesterin kapellimestari John Storgårds, kuvataiteilija ja kirjailija Rosa Liksom sekä elokuvaohjaaja Virpi Suutari.

Yliopisto myöntää kunniatohtorin arvon sellaisille henkilöille, jotka ovat olleet sille tärkeitä tutkimus- ja opetustoiminnalle sekä edistäneet kansainvälistä yhteistyötä tai tehneet tunnetuksi lappilaista kulttuuria ja elinkeinoelämää.

Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi henkilölle osoittaa.

Uudet kunniatohtorit

Kasvatustieteet

  • Kapellimestari John Storgårds, Lapin kamariorkesteri
  • Professori (emerita) Elina Lahelma, Helsingin yliopisto
  • Professori David Gaba, Stanfordin yliopisto

Yliopisto perustelee esimerkiksi John Storgårdsin valintaa siten, että hänen toimintansa kamariorkesterin taiteellisena johtajana on edistänyt mahdollisuuksia korkeatasoisen musiikin nauttimiseen pohjoisessa sekä luonut uskoa siihen, että pienikin voi olla suurta.

Oikeustieteet

  • Professori, vararehtori Jan Borm, Versailles’n yliopisto
  • Professori, vararehtori Nadezhda Andreevna Chertova, Venäjän federaation Pohjoinen Arktinen yliopisto

Yhteiskuntatieteet

  • Kirjailija Kirste Paltto
  • Professori Marja Vaarama, Itä-Suomen yliopisto
  • Professori Tim Ingold, Aberdeenin yliopisto
  • Professori (emeritus) Oran Young (AK), Kalifornian yliopisto

Kirjailija Kirsti Palton tuotanto on yliopiston mukaan vertaansa vailla saamelaiskirjailijoiden keskuudessa koko saamelaisalueella.

Taide

  • Kuvataiteilija, kirjailija Rosa Liksom
  • Käsityöläinen Petteri Laiti
  • Elokuvaohjaaja Virpi Suutari
  • Taiteen tohtori Päikki Priha, Aalto-yliopisto

Yliopiston perusteluissa mainitaan muun muassa, että Rosa Liksomin (oik. Anni Ylävaara) tuotannossa pohjoisuus tulee loistavasti esille.

Petteri Laiti taas on saanut nuoret saamelaiset kiinnostumaan perinteisten taitojen soveltamisesta korujen ja taide-esineiden suunnittelussa.

Virpi Suutarin elokuvat puolestaan pureutuvat tarkkanäköisesti mutta humaanisti elämän peruskysymyksiin huumoria unohtamatta.

Filosofia

  • Lappset Group Oy:n hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo
  • Kaupunkineuvos Hannes Manninen
  • Oikeuskansleri Tuomas Pöysti
  • Hovioikeuden presidentti Marianne Wagner-Prenner
  • Ruhtinas Albert II

Ruhtinas Albertia kiitellään yliopiston perusteluissa siitä, että hän ja hänen perustamansa säätiö ”Prince Albert II of Monaco Foundation” ovat tehneet yhteistyötä arktisten yliopistojen kanssa muun muassa ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvässä tutkimuksessa.

Johanna Ikäheimo on kansainvälistänyt suomalaista elinkeinoelämää ja tuonut sinne lappilaisen näkökulman. Lisäksi hän on toiminut Lapin korkeakoulukonsernin neuvottelukunnan puheenjohtajana.

Promootio on järjestyksessään viides Lapin yliopistossa. Kolmipäiväisessä tapahtumassa promovoidaan myös Lapin yliopistosta viime aikoina valmistuneet maisterit ja tohtorit.

Lue lisää

Lapin yliopiston nettisivu promootiotilaisuudesta

Eduskunnan pääsihteeri kunniatohtoriksi

Juha Karhu kunniatohtoriksi Göteborgiin

(Lapin yliopiston rehtori) Mauri Ylä-Kotola Urbanan yliopiston kunniatohtoriksi

Ranskalaisnuoria ei kiinnosta politiikka – Hallitus yrittää hakea huomiota Twitchissä

$
0
0

Ranskan hallitus tavoittelee nuoria tuomalla keskustelun livestream-nettivideopalveluun. Asiasta kirjoittaa politiikan erikoislehti Politico tiistain verkkojulkaisussaan.

Tiistaina hallitus pitää yhden kansalaiskeskusteluista Twitch-palvelussa.

Twitch on yhdysvaltalainen, reaaliaikainen suoratoistopalvelu tietokone- ja konsolipelaajille. Sen avulla voi katsoa muita ihmisiä pelaamassa videopelejä.

Nuorten osallistuminen poliittiseen keskusteluun on ollut lähes olematonta siitä lähtien kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron aloitti tammikuussa kansalliset keskustelut vastauksena niin sanottujen keltaliivien protesteihin.

Macron on järjestänyt suuren kansallisen keskustelun eli sarjan kansalaistapaamisia, joissa ihmiset pääsevät kertomaan mielipiteensä hallituksen päätöksistä ja politiikasta.

Twitch on erityisen suosittu 15–35-vuotiaiden keskuudessa. Palvelussa vierailee päivittäin 15 miljoonaa ihmistä, ja heistä lähes puolet katselee lähetyksiä yli 20 tuntia viikossa.

Sisältöä palveluun julkaisee kuukaudessa yli kaksi miljoonaa striimaajaa.

Liiketoiminta perustuu kanavalla näytettäviin mainoksiin.

"Ennennäkemätön" Twitch-keskustelu

– Tajusimme, että liian monella ei ole hajuakaan, mitä suuret keskustelut ovat, sanoo Twitch-kanava Accropoliksen perustaja, Jean Massiet.

Accropolis on keskittynyt politiikkaan ja sen viikoittaiset showt keräävät tuhansia katsojia.

Jean Massiet on yksi Twitch-keskustelun ideoijista. Politico-lehden mukaan hallitus ihastui ajatuksesta ja keskustelun organisoimiseen meni vain kahdeksan päivää.

Hallituksen kymmenen jäsentä, mukaanlukien pääministeri, kulttuuri- ja opetusministeri, ovat mukana keskustelussa, joka on jaettu kahteen viiden tunnin pätkään. Sen aikana poliitikot vastaanottavat katsojien kysymyksiä.

Jean Massietin mukaan esillä olevia aiheita ovat demokratia, kansalaisuus, finanssipolitiikka, julkiset menot, valtion ja julkisten palvelujen organisointi ja ympäristö.

Politico-lehti kirjoittaa, että presidentin viikoittaisten keskustelujen osallistujamäärät ovat tasaisesti vähentyneet. Se puolestaan selittää poliitikkojen Twitch-kiinnostusta. Ottamalla käyttöön uusia formaatteja voidaan tavoittaa mahdollisimman laaja otos väestöstä ja presidentti Macron saa mahdollisimman paljon palautetta.

Maratonkeskusteluun osallistuva ranskalaispoliitikko Sebastien Lecornu on jo kommentoinut Twitterissä, että kyse on "ennennäkemättömästä".


Mykistetty Medusa saa Saara Turusen näytelmässä oman huoneen: "Naiselle on tarjolla yleensä monsterin tai objektin rooli"

$
0
0

Q-teatterin näyttämöllä Katja Küttnerin esittämä hahmo vilkaisee ikkunasta, että kukaan ei näe. Sitten hän lysähtää nojatuoliin, ja napsii nautiskellen suklaakonvehteja rasiasta, kunnes alkaa tanssia.

Hän tanssii sellaisella tavalla, jolla tanssitaan, kun kukaan ei katso; mummoalusvaatteissa, maha välillä vilkkuen, täysin musiikin kyytiin hypäten, suuta mukana aukoen.

Kunnes joutuu katseiden kohteeksi. Joku näkee, täydellinen pariskunta näkee.

Tulee muistutus siitä, miten ja millainen naisen pitäisi olla; viehättävä ja hallittu ja romantiikankaipuinen nyt ainakin.

Ensi näkemältä ei ajattelisi, että tällä on jotain tekemistä antiikin Medusa-tarun kanssa, mutta on sillä.

Saara Turunen, ohjaaja
Käsikirjoittaja-ohjaaja Saara TurunenJaani Lampinen / Yle

Medusan huoneen ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Turunen huomauttaa, että länsimainen kulttuuri on pitkälti rakennettu juuri Medusan kaltaisen mytologian varaan.

Miehisen katseen varaan, miehen näkökulman varaan, miehen sankaruuden varaan.

– Suuri osa meidän taiteesta on miehisen katseen lävistämää. Naiselle annetaan usein objektin osa, jossa maataan alastomana divaanilla. Itsekin olen jo pienenä tyttönä mennyt taidenäyttelyyn, katsonut niitä alastomia naisvartaloita, ja ajatellut, että tämä on nyt sitä elämää suurempaa taidetta.

Jokin siinä antiikin perinnössä on Turusen mielestä pahasti pielessä, ja jokin siinä vaikuttaa edelleen niin, että naista hiljennetään, mitätöidään ja hänet työnnetään omassa tarinassaan sivurooliin.

Siitä on kyse Medusan huoneessa.

– Mua on ahdistanut se, että naiselle on yleensä varattu vain joko monsterin tai objektin rooli.

Medusan huone näytelmä , Q teatteri
Katja Küttner, Tommi Korpela ja Aleksinja LommiJaani Lampinen / Yle

Naisen nimi, miehen tarina

Kreikkalaisessa mytologiassa Medusa oli kaunis nuori nainen, jolla oli ihanat, kullanvaaleat hiukset. Juuri niihin meren jumala Poseidon hullaantui, ja kun ei muuten saanut mitä halusi, raiskasi Medusan Pallas Athenen temppelissä.

Pallas Athene suuttui, ja muutti Medusan hirviöksi, jonka kieli roikkui iljettävänä ja pitkänä suusta, ja jonka kauniiden hiusten tilalla kiemurteli käärmeitä. Hirviöksi muutettu Medusa pystyi muuttamaan katseellaan ihmisen kiveksi. Se teki hirviönaisen katseesta äärimmäisen vaarallisen.

Vastenmielinen olento oli tietenkin tuhottava.

Perseus sai tehtäväkseen hakea kuninkaalle Medusan pään. Taikakalujen avulla hän löysi luolassa piileskelevän Medusan, heijasti kuparikilvellään tämän kivettävän katseen takaisin, ja suoritti mahdottoman missionsa.

Paluumatkalla Perseus teki lisää urotekoja, kuten kukisti merihirviön kivittämällä sitä Medusan irtileikatulla päällä. Perseus tuli kotiin juhlittuna sankarina, joka palkittiin ruhtinaallisesti.

Saara Turusta Medusan tarina on kiinnostanut jo vuosia.

Erityisen häiritsevä tarina on siksi, että se on oikeastaan kertomus Poseidonista ja Perseuksesta; miehistä, ei Medusasta.

Medusaa hyväksikäyttäneet, hänet raiskanneet ja tappaneet miehet palkittiin. Rikoksen uhri syyllistettiin rikoksesta, ja vain hän maksoi rikoksen seuraukset. Tarinaa toistetaan Turusen mukaan uudelleen ja uudelleen eri versioina.

Ne tarinat vaikuttavat myös siihen, miten oikeassa elämässä uhreihin suhtaudutaan.

– Väkivalta ylipäätään on liian popularisoitua, ja seksuaalinen väkivalta ennen kaikkea. Ne ovat asioita, joilla ei ole syytä leikkiä, asioita joista on kyseenalaista tehdä viihdettä.

Katja Küttner,  näyttelijä, Medusan huone
Katja Küttnerin esittämä tyttö tanssii Medusan huoneessa.Jaani Lampinen / Yle

Naurava nainen on vaarallinen

Mitä enemmän Turunen Medusa-myytistä on vuosien varrella lukenut, sitä enemmän häntä on kiinnostanut se, kuka Medusa on.

– Ihmettelin, miksei siltä itseltään kysytä mitään? Medusa on tarinan keskiössä, mutta se on kuitenkin itse poissaoleva.

Yksi selitys sille, miksi Medusalta ei ole juuri mitään kyselty – ja miksi hänet piti hiljentää lopullisesti – löytyy ranskalaisfilosofi Hélène Cixousin Medusan nauru -esseestä.

– Cixous käsittelee sitä, että Medusa ei ollut hirviö. Se oli kaunis nainen, joka nauroi. Se nauru oli patriarkaatille uhka. Siksi Medusa piti kukistaa.

Q-teatteri Medusan huone
Milja Aho / Q-teatteri

Äänekäs nainen, ruma nainen tai naurava nainen koetaan Turusen mielestä edelleen uhkana. Jotenkin hirviömäisenä.

Se, että aktiivisesti ääntään käyttävät naiset yritetään netissä hiljentää vihapuheella, tai että naisia on politiikan keskeisillä pelipaikoilla yhä miehiä vähemmän, liittyy suoraan Medusan perinteeseen.

– Kun nainen nauraa radiossa, sinne tulee palautetta, että voisitte nauraa hiljempaa. Kun naiset ottavat tilaa ja puhuvat asioista, seuraus on usein se, että heidän ulkonäköään haukutaan, tai heidän käsketään olemaan hiljaa. Eikä mitenkään mukavilla tavoilla.

Medusa ei kauheasti kerro ajatuksistaan Saara Turusen näytelmässäkään. Eivät kerro muutkaan hahmot.

Turunen löysi edellisessä ohjaustyössään, Tavallisuuden aaveessa, teatterikielen, jonka hän tuntee omakseen. Siinä asioita kerrotaan musiikin tukemien kuvien kautta, eikä kauheasti selitellä, tai puhuta. Turunen haluaa jättää kaiken tulkinnan katsojille.

– Katsoja saa katsoa ne kuvat, ja ajatella, mitä ajattelee. Kyllä meidän Medusa vähän puhuukin, mutta ennen kaikkea se on näkyvissä. Sitä voi tarkkailla. Sen teot kertovat enemmän kuin sen sanat.

Medusan huone näytelmä , Q teatteri
Ylermi Rajamaa ja Aleksinja LommiJaani Lampinen / Yle

Hiukset ovat halua ja vapautta

Medusan myytissä keskeinen rooli on hiuksilla; ihanalla kultatukalla, joka tuhotaan, ja joka muuttuu kammottavaksi käärmeiden pesäksi.

Hiuksiin on koodattu kaikenlaista muissakin taruissa.

Raamatun Simsonin voima oli hänen hiuksissaan. Kun hiukset leikattiin, hän menetti voimansa. Egyptin ammoinen kuningatar Berenike uhrasi hiuksensa Afroditelle saadakseen miehensä takaisin taistelusta. Hiukset katosivat jumalattaren temppelistä, mutta löytyivät sitten tähtikuviona taivaalta. Torniinsa vangitun Tähkäpään pitkän, paksun letin katkaisi kaunainen noita.

– Hiuksiin liittyy valtavasti symbolista merkitystä. Usein on niin, että hiukset tuovat kantajalleen voimaa, ja jos hän menettää hiuksensa, on tuhoutuminen lähellä.

Hiuksiin liittyvät merkitykset eivät ole jääneet satukirjoihin tai tarustoihin. Ne kuvastavat elinvoimaa, halua ja vapautta, ja myös niiden kahlitsemista. Häpeärangaistuksena naisilta on pitkin historiaa leikattu hiukset.

– Hiukset liittyvät tosi paljon naisen seksuaalisuuteen ja ruumiin kontrolliin. Hiuksia on pitänyt peittää. Auki olevat hiukset nähty vapauden symbolina. Kiinni sidotut hiukset ovat olleet aikuisuuden ja kunnollisuuden merkki.

Turusta kiehtovat hiukset myös visuaalisena elementtinä.

Se näkyy Medusan huoneessa, mutta katse, joka niihin luodaan, ei ole miehen.

Peruukkeja pyykkinarulla Medusan huone
Milja Aho /Q-teatteri

Mitä naiskatse voisi tarkoittaa?

Jos länsimainen kulttuuri on miehisen katseen läpitunkemaa, niin mitä naisen katse tarkoittaisi?

Saara Turunen viittaa amerikkalaisen elokuvaohjaaja Jill Sollowayn muutaman vuoden takaiseen tunnettuun luentoon On the Female Gaze.

– Olen miettinyt paljon sitä, mitä taiteessa naiskatse voisi olla, sellainen taide esimerkiksi, jossa katsottaisiin vaikka naisen vartaloa naiskatseen kautta, ei objektina. Sellaisia teoksia on niin vähän, että on vaikea hahmottaa edes, mitä naiskatse voi tarkoittaa.

Tommi Korpela ja Elina Knihtilä näyttelevät Medusan huoneessa.
Tommi Korpela ja Elina Knihtilä näyttelevät Medusan huoneessa.Milja Aho / Q-teatteri

Turunen pohti sukupuolittunutta katsetta jo Teatterikorkeakoulun lopputyössään Puputytössä (2008).

Sittemmin kahdelletoista kielelle käännetyn näytelmän tyttö haluaa olla täydellinen nainen, ihana ja kiltti, mutta samalla pitäisi olla seksikäs. Puputyttö pistää päälleen lyhyen tennishameen, jotta kelpaisi miehen fantasian kohteeksi, vaikka mielessä möyrivät ristiriitaisten vaatimusten nostattamat, väkivaltaiset ajatukset.

– Varmasti kysymys naiskatseesta on aina ollut mukanani, enemmän tai vähemmän tiedostamatta. Se on asia joka kiinnostaa minua, ja jota haluan tutkia lisää. Olen tutkimuksissani vasta alussa.

Antiikin Kreikasta juontuu perinne, jossa mies kuuluu julkisen elämän piiriin, ja nainen kotiin. Se perinne joutaa Turusen mielestä mennä. Hänelle taiteen tekeminen on tilan ottamista, äänen käyttämistä. Subjektina toimimista, muinaisten myyttien murtamista.

– Mulla on sellainen toive, että katsoisimme kulttuuriperintöämme ja tarinoitamme uudesta näkökulmasta. Voisi miettiä, kantavatko ne vaikka seksistisiä merkityksiä. Sitä perintöä voisi vähän freesata.

Medusan huone näytelmä , Q teatteri
Ylermi Rajamaa, Tommi Korpela, Aleksinja Lommi ja Katja Küttner Medusan huoneessa.Jaani Lampinen / Yle

Artikkelista voi keskustella keskiviikkona 20.2. klo 22 asti.

EU:n tekijänoikeusdirektiivi sai hyväksynnän EU-mailta - Suomi äänesti vastaan

$
0
0

EU:n tekijänoikeusdirektiivi on askeleen lähempänä toteutumista jäsenmaiden annettua sille hyväksyntänsä keskiviikkona. Lainsäädäntö vaatii vielä sinetin EU-parlamentilta.

Suomi äänesti tekijänoikeusdirektiiviä vastaan. Yhdessä muutamien muiden maiden kanssa Suomi julkaisi ennen äänestystä kriittisen kannanoton, jossa se epäilee, ettei lainsäädäntö vastaa tavoitteisiin ja voi vähentää EU:n kilpailukykyä.

Kriittisessä lausunnossa olivat Suomen lisäksi mukana Hollanti, Luxemburg, Puola ja Italia.

Direktiivillä on tarkoitus varmistaa, että luovan työn tekijät saavat korvauksen työstään myös digiaikana. Kriittisten maiden mielestä lainsäädännössä ei kuitenkaan onnistuttu löytämään tasapainoa tekijöiden oikeuksien sekä kansalaisten ja yritysten parhaan välillä.

– Me uskomme, että direktiivi nykyisessä muodossaan on digitaalisille sisämarkkinoille ennemminkin askel taakse- kuin eteenpäin, maat arvostelivat.

Niiden mielestä lainsäädäntö jäi epäselväksi ja voi kajota kansalaisten oikeuksiin.

Luovan alan tekijöille edes pieni parannus

Internetyhtiöt Googlesta Facebookiin ovat vastustaneet voimakkaasti tekijänoikeuslakien tiukentamista. Lain myötä ne joutuisivat tekemään lisenssisopimuksia luovien alojen kuten elokuvateollisuuden kanssa.

Muun muassa esiintyvät taiteilijat vetosivat ennen äänestystä direktiivin hyväksymisen puolesta, koska se on heidän mielestään askel oikeaan suuntaan.

Useimmat muusikot ja tanssijat eivät alan etujärjestön mukaan saa riittävää korvausta siitä, että heidän esityksiään ladataan suoratoistopalveluissa tai muilla alustoilla kuten iTunesissa, Spotifyssa tai Netflixissa.

– Pienen neuvotteluvaran takia heillä ei ole usein muuta vaihtoehtoa kuin siirtää kaikki taloudelliset oikeudet tuotannoista kertakorvausta vastaan, järjestö perustelee.

Marianna Kurton, Lars Sundin ja Liselott Willénin romaanit ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajiksi

$
0
0

Kolme suomalaista romaania, Marianna Kurton Tristania (2017), Lars Sundin Där musiken började (2018) ja Liselott Willénin Det finns inga monster (2017) ovat ehdolla tämän vuoden Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajiksi.

Palkintoa tavoittelee 13 pohjoismaista romaania ja runo- ja novellikokoelmaa. Palkinnon saaja julkistetaan Tukholmassa 29. lokakuuta.

Palkinnonsaajalle myönnetään ”Nordlys”-palkintopatsas ja noin 47 000 euroa.

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto on jaettu vuodesta 1962 lähtien kaunokirjalliselle teokselle, joka on kirjoitettu jollakin Pohjoismaiden kielistä.

Keskiajan kirkon muistiinpanoista löytynyt skandaali olisi tänään lööpeissä: Nunna tekeytyi kuolleeksi ja livisti luostarista

$
0
0

Yorkin ylipistossa Pohjois-Englannissa on alkanut projekti, jossa käännetään ja digitoidaan Yorkin arkkipiispojen kirjurien latinankielisiä muistiinpanoja keskiajan vuosilta 1304–1405.

16 paksun kirjan teksteistä on aiemmin julkaistu joitakin osia, mutta englanninkielisiä käännöksiä on tehty hyvin vähän.

Arkkipiispojen asiakirjat kuulostavat ehkä kuivilta, mutta teksteihin perehtyneet tutkijat ovat jo löytäneet niistä monta mielenkiintoista tarinaa, joiden ansiosta on päästy kurkistamaan keskiajan uskonnolliseen ja muuhunkin elämään.

Keskiajan arkkipiispat liikkuivat Rooman kirkon edustajina eliitin seassa, mutta he myös ratkaisivat rahvaan riitoja ja ojensivat hairahtuneita munkkeja ja nunnia luostarien tarkastuskäynneillä, kertoo projektia johtava historian professori Sarah Rees Jones.

Toistaiseksi avautuneista muistiinpanoista mehukkain on kuolemansa lavastaneen nunnan tapaus.

Huhu paljasti karkulaisen

Arkkipiispa William Melton kirjoitti vuonna 1318 kirjeen naapurikaupunkiin Beverleyhin. Hän oli kuullut huhun, jonka mukaan Pyhän Clementin luostarin kuolleeksi luultu nunna kuljeskelikin Beverleyssa.

Siellä hän vaaransi sielunsa autuuden ja aiheutti nunnakunnalleen skandaalin, Melton suomi. Hän syytti karkulaista ruumiillisesta himosta ja vaati palauttamaan hänet oitis luostariin.

Muistiinpanot eivät täsmennä, mitä arkkipiispa tarkoitti himolla. Sarah Rees Jonesin mukaan se saattoi tarkoittaa seksiä mutta myös hinkua maallisen elämän aineellisiin nautintoihin.

Nukke haudattiin nunnana

Leedsin Joaniksi kutsuttu nunna oli turvautunut ovelaan juoneen päästäkseen irti nunnalupauksestaan, joka vaati häntä olemaan loppuikänsä köyhä, siveä ja tottelevainen.

Hän oli teeskennellyt sairastuneensa ja lepäävänsä kammiossaan. Sen varjolla hän oli livahtanut tiehensä ja jättänyt vuoteeseensa vain muotoisensa nuken, jota muut nunnat luulivat hänen ruumiikseen.

Vainaja haudattiin asianmukaisin menoin.

Se ei ole aivan niin erikoista kuin miltä se kuulostaa. Rees Jones arvelee Joanin täyttäneen käärinliinat hiekalla. Liinoja ei ollut tapana aukoa ennen hautaamista.

Meltonin tulikivenkatkuisen kirjeen mukaan Joan ei ollut pelännyt sielunsa autuuden puolesta, vaan oli viekkaudella ja monien väärintekijöiden avulla johtanut harhaan uskossaan hartaita.

Joan oli sysännyt häpeämättä syrjään uskonnon ja sukupuolelleen kuuluvan nöyryyden, eikä hän hävennyt edes sitä, että häntä esittänyt nukke haudattiin pyhitettyyn maahan, arkkipiispa Melton kirjoitti.

Rakastunut nunna ratsasti yöhön

Asiakirjoista ei ole ainakaan toistaiseksi selvinnyt, pakotettiinko Joan palaamaan. Se on turhauttavaa, harmittelee Rees Jones The Guardian -lehden haastattelussa.

Joanin juoni oli erikoinen, mutta Rees Jonesin mukaan keskiajan luostareista pyrki muutenkin pakoon niin nunnia kuin munkkeja.

Usein syynä oli se, että monet tulivat luostariin teini-iässä eivätkä aikuisina sopeutuneet uskonnon hallitsemaan elämään tai halunneet elää selibaatissa, hän kertoo.

Pyhästä Clementistäkin tiedetään ainakin yhden nunnan livahtaneen miehen vuoksi, noin kymmenen vuotta ennen Joanin lähtöä.

Cecilylle tuotiin hevonen luostarin portille yön pimeydessä ja hän ratsasti rakastettunsa luokse. Cecily ei palannut, vaan meni naimisiin.

Nunnat kapinoivat

Joanin paon aikoihin Pyhää Clementiä kuohutti toinenkin nunna, Isabella de Stodley. Hänet häädettiin toiseen luostariin. Syynä oli ”super lapsu carni”, jyrähtelevät muistiinpanot. Se tarkoittaa apostasiaa, julkista uskosta luopumista.

Muista lähteistä on selvinnyt, että vuonna 1130 perustetussa Pyhässä Clementissä oli ollut skandaaleja aiemminkin. 1100-luvun lopulla nunnat nousivat kapinaan, koska luostari aiottiin liittää hallinnollisesti toiseen luostariin.

Kapinallisten ekskommunikaatio peruttiin vasta, kun paavi puuttui asiaan. Ekskommunikaatio on katolisen kirkon ankara rangaistus, jossa viedään oikeus osallistua sakramentteihin.

Arkkipiispa teloitettiin

Myös arkkipiispa Willian Meltonin oma tarina on kiinnostava. Yorkissa kulki keskiajalla Skotlannin itsenäisyystaistelujen tärkeä rintamalinja. Melton johti papit ja kaupunkilaiset puolustustaisteluun skotteja vastaan vuonna 1319.

Sotiminen ei sekalaiselta ja tottumattomalta joukolta kuitenkaan onnistunut. Neljä tuhatta miestä kuoli taistelukentälle ja tuhannen uskotaan hukkuneen Swalejokeen yrittäessään pakoon, Rees Jones kertoo.

Yksi Meltonin seuraajista, Richard le Scrope, puolestaan liittyi kapinointiin kuningas Henrik IV:tä vastaan. Miksi? Siihenkin Rees Jones toivoo vastausta asiakirjoilta.

Le Scrope teloitettiin vuonna 1405, mutta hänen muistonsa jäi elämään: miltei kaksi vuosisataa myöhemmin hän päätyi William Shakespearen näytelmään Henrik IV.

Vuonna 1600 painetun näytelmän englanninkielinen nimilehti.
Folger Shakespeare Library

Musta surma juurrutti englannin kirkkoihin

1300-luvun puolivälissä Euroopassa raivonnut musta surma on niin ikään tallentunut kirjurien huolellisella käsialalla arkkipiispojen kirjoihin.

Britanniassa mustaan surmaan kuoli neljässä vuodessa 60 prosenttia väestöstä. Papit ottivat riskejä kulkiessaan antamassa kuoleville viimeisen voitelun. Rees Jones kutsuukin papin ammattia tuon ajan vaarallisimmaksi työksi.

Niin moni pappi menehtyi, että latinantaitoisista saarnaajista tuli pulaa ja kirkon oli pakko antaa sijaa englannin kielelle, kertoo Rees Jones.

Hän odottaa kiinnostuneena, selviääkö käännös- ja digitointiprojektin aikana, millä keinoin kirkko nousi jaloilleen katastrofin jälkeen.

Projektin on määrä valmistua vuoden 2021 puolivälissä. Silloin englanniksi käännetyt tekstit ovat internetissä kaikkien saatavilla. Hankkeen etenemistä voi seurata Yorkin yliopiston sivulta.

Sorjonen kahlaa lumessa – Lappeenrannassa kuvataan rikosdraamasarjan kolmatta tuotantokautta

$
0
0

Rikosdraamasarja Sorjosen kolmannen tuotantokauden kuvaukset ovat alkaneet Lappeenrannassa. Kuvaukset kestävät neljä viikkoa.

Lappeenrannassa Sorjosta kuvataan aiemmista jaksoista tutuissa paikoissa kaupungintalolla, keskustassa ja keskussairaalassa sekä Saimaalla.

Sorjosen kolmas tuotantokausi sisältää viisi rikostapausta, joita ratkotaan yhteensä kymmenessä jaksossa.

Pikkukaupungin talvi-idylli tarjoaa puhtaanvalkoiset puitteet

Uutta maustetta ennestään tuttuihin maisemiin tuovat talvi ja lumi.

–Tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella talvimiljööseen ja talven ympäristöön, kertoo sarjan luoja, showrunner Miikko Oikkonen tuotantoyhtiö Fisher King Productionista.

Sorjosen edellinen eli toinen tuotantokausi käsitteli roolihahmojen menneisyyttä.

– Nyt yritetään pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja tuo pysähtymisen hetki tapahtuu lumen ja jään keskellä, sanoo Oikkonen.

Sorjosen kolmannen tuotantokauden jaksoissa tullaan näkemään myös uusia roolihahmoja. Miikko Oikkonen ei kuitenkaan paljasta, keitä he ovat, ja ketkä heitä esittävät.

– Pääkatras jatkaa. Poliisivoimissa Ville Virtanen Kari Sorjosena ja Anu Sinisalo Lena Jaakkolan roolissa. Ja heidän perhe-elämäänsä myös seurataan, kertoo Oikkonen.

Ylen ohjelmistoon Sorjosen kolmannen tuotantokauden jaksot tulevat ensi syksynä. Tarkka ensi-iltapäivä ei vielä ole tiedossa.

Viewing all 24363 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>