Lue lisää:

Kuolleita poronvasoja ja oikeudenkäyntipapereita yli 50 vuoden ajalta – tällainen on Saamen paviljonki Venetsiassa

Kuvataiteilija pukeutui univormuun – Pilvi Takala opiskeli vartijaksi ja ryhtyi valvomaan kauppakeskusta

1

Simone Leigh, Yhdysvaltain paviljonki

Yhdysvaltain paviljonki on naamioitu afrikkalaiseksi palatsiksi, ja sen edessä ja sisällä on valtavia Simone Leigh'n veistoksia. Paviljonki on omistettu afroamerikkalaisen naisen kokemukselle. Taidokkaat keramiikkaveistokset ovat mittasuhteiltaan huimia.

2

Zineb Sediran, Ranskan paviljonki

Ranskaa edustaa biennaalissa siirtolaistaustainen nainen. Etniset vähemmistöt ovat monessa paviljongissa esillä näyttävästi. Ranskan paviljonki vie kävijänsä keskelle elokuvallisia lavastuksia, tanssiperformanssikohtausta ja elokuviin. Algerialaisyntyisen Zineb Sediran teos Dreams have no titles (Unilla ei ole nimiä) käsittelee Ranskan siirtomamenneisyyttä taiteilijan oman henkilöhistorian ja elokuvarakkautensa kautta.

3

Francis Alÿs, Belgian paviljonki

Taiteilija Francis Alÿsin Nature of the Game (Pelin henki) täyttää Belgian paviljongin eri maiden lasten leikeillä. Leikit ovat riemastuttavia, jännittäviä ja jopa uhkaavia. Kongolainen poika kiipeää videossa toistuvasti valtaisan kaivoksen mäen päälle ja laskee autonrenkaan sisällä sen alas.

4

Uffe Isolotto, Tanskan paviljonki

Uffe Isolotton We walked the Earth (Me kävelimme maapallolla) on voimakas, häiritsevä ja haikea kuvaus tulevaisuudesta, jossa puoliksi ihmiset, puoliksi eläimet ovat eläneet ja ehkä jo tuhoutumassa. Taiteilija ei ole avannut hyperrealististen veistostensa tarinaa, joten jokainen näyttelijäkävijä saa rakentaa sen itse.

5

Máret Ánne Sara, Pauliina Feodoroff ja Anders Sunna, Saamen paviljonki

Pohjoismaiden paviljongissa tehdään historiaa: se on ensikertaa Saamen paviljonkina. Esillä on muun muassa Máret Ánne Saran installaatioita sekä Anders Sunnan maalauksia. Teoksissa nostetaan esiin vuosikymmeniä kestäneet oikeustaistot sekä poliittiset kiistat saamelaisten oikeuksista. Avajaisviikolla paviljongissa nähtiin yleisöä silminnähden liikuttanut performanssi, joka osoitti selvästi, että tämä taide ei ole tehty kosiskelemaan taidemaailmaa vaan saamelaisille itselleen.

6

Skuja Braden, Latvian paviljonki

Biennaalissa käy selväksi, että keramiikka on valtava trendi veistotaiteessa tällä hetkellä. Taiteilijaduo Skuja Bradenin kokoelma veistoksia on riemastuttava esimerkki siitä, kuinka iso, lähes kitch-kokoelmalta näyttävä runsaudensarvi voi olla samaan aikaan humoristinen ja kantaaottava. Esillä on niinkin poleemiset aiheet kuin seksuaalisuus, uskonto ja kritisoidut valtiojohtajat, kuten Vladimir Putin.

7

Arcangelo Sassolino, Giuseppe Schembri Bonaci ja Brian Schembri, Maltan paviljonki

Maltan paviljongissa sataa tulta. Ihmiset kohahtavat, sali hiljenee. Tuli sataa alas uudestaan rytmikkäästi veteen. Rytmi tulee sävellyksestä, joka puolestaan liittyy Maltassa sijaitsevaan Caravaggion maalaamaan alttaritauluun Johannes kastajan mestausksesta. Installaation idea on toimia musiikin sanelemana kineettisenä veistoksena.

8

Milk of dreams, Arsenale

Biennaalin valtava yhteisnäyttely on tällä kerralla voimakas: sen yli 200 taiteilijasta enemmän kuin 80 prosenttia on naisia tai esimerkiksi muunsukupuolisia. Teemat naiseudesta ja sukupuolten historiasta vyöryvät toistuessaan hyvin selvästi esille. Arsenalen päänäyttely aukeaa valtavalla Simone Leigh'n veistoksella, josta hän voitti myös Biennaalin Kultaisen leijonan.

Suomen Pietarin Instituutti on toiminut Venäjällä jo kokonaiset 30 vuotta, mutta Ukrainan sodan takia sen toiminta on nyt keskeytynyt määrittelemättömäksi ajaksi. Keskeyttämispäätöksen on tehnyt Suomen Pietarin Instituutin taustaorganisaatio Suomi–Venäjä-seura.

– Venäjän sisäinen tilanne on jatkuvassa muutoksessa, ja maahan on tullut erilaisia uusia lakeja jotka vaikuttavat toimintaympäristöön ja -mahdollisuuksiin, instituutin johtaja Sani Kontula-Webb toteaa.

Suomeen takaisin palannut ja tällä hetkellä Suomesta käsin töitä tekevä Kontula-Webb toivoo, että instituutti voisi vielä myöhemmin jatkaa toimintaansa Venäjällä – mutta milloin, siitä ei ole tietoa.

– Paluuta normaaliin ei kuitenkaan ole. Emme voi jatkaa toimintaamme Venäjällä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asiat eivät katoa tuosta vain sormia näpäyttämällä.

Suomen kieltä ja kulttuuria

Verovaroin toimiva Suomen Pietarin Instituutti on osa opetus- ja kulttuuriministeriön laajempaa tiede- ja kulttuuri-instituuttien toimintaa. Instituutteja on 17 maassa, ja ne toimivat suomalaisen tieteen ja taiteen näkyvyyden sekä kansainvälisen liikkuvuuden edistämiseksi.

Tällaisia tavoitteita on myös ollut Suomen Pietarin Instituutilla. Se on tarjonnut venäläisille suomalaista kulttuuria muun muassa yleisötapahtumien ja seminaarien kautta, joita on omistettu esimerkiksi suomalais-ugrilaisille kielille.

– Lähtökohtaisesti olemme suunnanneet toimintaamme suurelle yleisölle, mutta olemme myös toimineet linkkinä suomalaisten ja venäläisten tiede- ja kulttuurialan asiantuntijoiden välillä, Sani Kontula-Webb painottaa.

Viime syksynä instituutti oli mukana järjestämässä Pietarissa Nordic Week -festivaalia, jonka teemana oli kestävä kehitys. Instituutti on myös tukenut Venäjällä suomen kielen opiskelua ja opetusta järjestämällä erilaisia työpajoja.

Sani Kontula-Webb pitää instituutin merkittävimpänä saavutuksena sitä, että se on saanut Pietarissa tunnetun ja luotettavan yhteistyökumppanin maineen.

– Tuhannet venäläiset ovat saaneet tietää lisää suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä ominaisuuksista. Tämä on hyvä asia.

Kontula-Webbin mukaan instituutti on myös pyrkinyt avaamaan keskustelua kansalaisyhteiskunnasta, joka Venäjältä käytännössä puuttuu.

– Venäjän sisäiseen politiikkaan emme luonnollisestikaan voi mitenkään vaikuttaa.

Venäjällä tunnetaan Kalevala

Sani Kontula-Webbin mukaan suomalaiseen kulttuuriin suhtaudutaan Venäjällä pääsääntöisesti myönteisesti.

– Kansalliseepoksemme Kalevala tunnetaan ehkä parhaiten, mutta kyllä venäläisiä kiinnostaa myös suomalainen nykykulttuuri, kuten arkkitehtuuri, muotoilu ja muoti. Nykytaide ja sen ympärillä käyty keskustelu on vedonnut paitsi kulttuurialan ammattilaisiin, myös suureen yleisöön.

Esimerkeiksi Kontula-Webb ottaa vuonna 2018 avatun Amos Rex -museon ja viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetyn Helsinki Biennaalin, jotka herättivät runsaasti huomiota etenkin Pietarissa.

– Suurimmalle osalle venäläisiä Suomesta tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen puhdas luonto ja vapaa-ajan vietto järven rannalla kalastaen ja saunoen, kuten myös joidenkin suomalaisten elintarvikkeiden korkea laatu.

Venäläisessä kulttuurissa kohtaavat ääripäät

Mutta millaisia vaikutuksia Venäjän brutaalilla tominnalla Ukrainassa on maan kulttuurielämälle? Sani Kontula-Webbin mukaan Venäjän kulttuurielämää leimaa tällä hetkellä monimuotoisuus. Toisessa ääripäässä ovat valtiolliset toimijat, toisessa kansalaisyhteiskunnan edustajat, jotka voivat olla graffititaiteilijoita, muusikoita ja nykyrunoilijoita.

– Nämä ääripäät vetävät omaa linjaansa ja voisi ajatella, että sodan alettua tämä prosessi on vain voimistunut. Venäjällä on aina ollut olemassa vaihtoehto- ja underground-kulttuuria, mutta se ei ole saanut paljon näkyvyyttä ja sen rahoitus on ollut haasteellista.

Kansainvälisen kulttuuriyhteistyön keskeytyminen on ollut iso isku venäläiselle kulttuurikentälle: konsertit ja taidenäyttelyt on peruttu, eikä kukaan halua enää mennä esiintymään maineensa täydellisesti pilanneeseen maahan. Uudet lait taas ovat johtaneet sotaa kritisoineiden taiteilijoiden pidättämiseen. Suuri määrä taiteilijoita on myös poistunut Venäjältä.

– Kulttuuripuolella sosiaalinen media on aiemmin ollut tärkeä tiedottamisen ja keskustelun kanava. Kun Facebook ja Instagram on kielletty, keskustelu on siirtynyt venäläiseen Telegram-sovellukseen. Telegram ei ole yhtä merkittävä kuin Facebook tai Instagram, mutta Venäjällä se on selkeästi koettu vaihtoehdoksi varsin vapaallekin ajatuksenvaihdolle

Valtioneuvoston tuoreessa selonteossa todetaan, että kulttuuriboikotista huolimatta kansalaistason yhteyksiä Venäjälle on perusteltua edelleenkin jatkaa. Sani Kontula-Webb on samaa mieltä.

– Jos suomalaisesta kulttuurista puhuminen lopetetaan kokonaan Venäjällä, niin kuka tässä lopulta voittaa. Kun taas otetaan huomioon sodassa tapahtuneet kauheudet, nyt ei ole kulttuuritapahtumien aika.

Rakasta, kärsi ja unhoita, kaikui pienessä Hartolanpuistossa Helsingin Vallilassa lauantaina alkuillasta, kun kymmenet ihmiset opettelivat tangon askelia Marianne Krausen johdolla. Viileästä säästä huolimatta puistoon virtasi lisää aikuisia ja lapsia viettämään vappuaattoa.

Musiikki tuli opetuksen aikana levyltä, mutta myöhemmin juhlijoita tanssitti Vallilan Tango -yhtye.

– Aivan ihanalta tuntuu, kun pääsee viettämään vappua parin vuoden tauon jälkeen normaalisti, sanoi perheensä ja ystäviensä kanssa Vallilaan puistotansseihin tullut Riikka Kaukoranta.

– Heti kun kuultin että Vallilan vapputanssit taas järjestetään, päätettiin että tullaan tänne.

Pandemian ajan kaksi vappua piti viettää ilman perinteeksi muodostuneita puistotansseja, Kaukoranta kertoo. Vaikka hän perheineen juhlisti vappua pienellä porukalla, se ei tuntunut samalta.

– Parasta täällä on ihmiset, se kun musiikki alkaa soida ja ihmiset tanssii. Ja se ilo ja riemu, että elämä on myös kepeää, ihanaa ja rentoa.

Inka Laisi oli ystäviensä kanssa puistotansseissa ensimmäistä kertaa.

– On ihanaa nähdä näin paljon ihmisiä! Tultiin kuuntelemaan Vallilan Tangoa ja aiotaan tanssia.

Hän kertoi osaavansa ainakin valssia.

– Jännitän, tuleeko joku ihan tuntematon hakemaan tanssiin, koska mulla ei ole askeleet ihan hallussa. Jos tuo äskeinen opetus oli tangoa, niin sitä osaan valssin lisäksi, hän nauroi.

Esplanadin puistossa odotettiin alkuillasta Havis Amanda -patsaan eli Mantan lakitusta.

Tasan kello 18 Manta sai lakin ja muutkin juhlijat painoivat lakin päähänsä.

Kesken vappujuhlinnan noin seitsemän aikaan illalla Pohjois-Esplanadilla tapahtui liikenneonnettomuus, jossa loukkaantui kolme ihmistä.

Pohjoisesplanadia ajanut henkilöauto osui muutaman korttelin matkalla yhteensä kahdeksaan autoon, poliisi kertoo.

Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisessä opiskelevat, tai siellä opiskelleet, ovat kokoontuneet Mantan lakituksen jälkeen läheiselle Eino Leinon patsaalle jo lähes neljänkymmenen vuoden ajan.

– Tuntuu, että tässä on ollut kuin puoliksi vankilassa. Nyt taas elämä alkaa, kun saa nähdä ihmisiä ja on tapahtumia, sanoi Juvalta Helsinkiin vappua viettämään tullut Heli Ahonen.

Vielä vapunaattoa tärkeämpi on kuitenkin vapunpäivä, silloin mennään Ullanlinnanmäelle heti aamusta, sanoi Olli Valtonen.

Hän kertoi käyneensä vappuaattona tässä samassa paikassa joka vuosi vuodesta 1982 alkaen, pandemiavuosia 2020 ja 2021 lukuun ottamatta.

Kirjoita siihen, että olen Etelä-Pohjanmaalta, Jalasjärveltä, painotti Aku Nyrhistä Pohjois-Esplanadilla ilmaan nostava Elina Vilponen. Toisen vuoden oikeustieteiden opiskelijat viettivät ensimmäisestä kunnollista opiskelijavappuaan.

– Viime vappu oli mitä oli, nyt mennään oikein kunnolla, perinteisen kaavan mukaan. Tarkoitus on nauttia vapusta täysin rinnoin, koetetaan nauttia siitä, mitä meillä on, Nyrhinen sanoi.

– Parasta on ihmiset, kun korona-aikana ei ole oikein ketään nähnyt. On kiva olla kaikki yhdessä, Vilponen sanoi.

Lauantaina he olivat jo ehtineet ainejärjestön juhliin ja sieltä Mantan lakitusta katsomaan. Espalta he aikoivat Vanhalle ylioppilastalolle vappujuhliin. Ja tietenkin sunnuntaina aamulla Ullanlinnanmäelle piknikille, kuten perinteisiin kuuluu.

– Tänään on kuitenkin niin sanotusti pääpäivä! Nyrhinen sanoi.

Malmössa Ruotsissa asuva David Quinche kertoi tulleensa Malmösta Helsinkiin vapuksi. Hänen myyntikojussaan Espalla oli tarjolla muun muassa hattuja ja leluja. Ruotsissa vappua ei juhlita samalla tavalla kaduilla ja puistoissa kuin Helsingissä, Quinche sanoi.

Ohikulkijatkin ovat tulleet tanssimaan meidän kanssa, iloitsi Claudia Lincopán, joka oli tullut ystäviensä kanssa kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan Espan puistoon. He olivat menossa myöhemmin ravintolaan jatkamaan iltaa ja tanssimaan vielä lisää.

Lue lisää:

Helsingin poliisi vappujuhlinnan keskellä sattuneesta onnettomuudesta: Ei viitteitä siitä, että olisi yritetty ajaa tahallaan ihmisten päälle

YL-kuoro täysimääräisenä, väkeä piknikillä heti aamusta – Yle näyttää vapunviettoa suorana Helsingin Ullanlinnanmäeltä alkaen kello 9.05

Yle Areenan lähetys Mantan lakituksesta

“Aluks oli suo, kuokka ja Jussi.”

Kappale alkaa harvoin näin kliseisellä suomalaisella lauseella. Näin kuitenkin tapahtuu Olli Halosen Pohjola-biisissä. Se on yksi viime aikojen suurimpia hittejä, mutta suomalaisuutta käsittelevä kappale on ylipäätään harvinainen tämän päivän popmusiikissa. , joka on yksi viime aikojen isoimpia hittejä. Suomalaisuutta käsittelevä kappale on ylipäätään harvinainen tämän päivän popmusiikissa.

Lähes vuosi sitten julkaistulla kappaleella on ollut erikoinen elinkaari, sillä se alkoi nousta listojen kärkeen vasta puoli vuotta julkaisun jälkeen. Yleisö on ottanut kappaleen hitaasti omakseen.

Myös 34-vuotiaan Halosen matka sooloartistiksi on vaatinut kypsyttelyä. Hän yritti pitkään miellyttää muita, kunnes kolmekymppisenä tajusi olla rehellisesti oma itsensä.

– Se vaati minulta valtavan kasvamisen sekä muusikkona että ihmisenä, että pystyn tekemään mitä nyt teen. Kesti todella kauan, että opin tuntemaan itseni.

Jääkiekko vaihtui rumpuihin

Olli Halonen syntyi ja kasvoi Kuopiossa. Hänen huoneensa seinällä oli juliste Teemu Selänteestä. Kaikki harrastivat jääkiekkoa ja unelmana oli NHL-ura. Se tuntui ainoalta poispääsyltä 1990-luvun lama-Suomesta.

Halonen huomasi kuitenkin jo varhain, etteivät hänen taitonsa riitä jääkiekkoilijan uraan. Vaikka hän saattoi peitota monet muut fyysisesti, hän ei osannut lukea peliä tarpeeksi hyvin. Halonen oli usein monta luistimen vetoa jäljessä, kun muut olivat hahmottaneet, minne kiekko menee seuraavaksi.

Jääkiekkoharrastuksen ohessa Halonen oli alkanut soittaa rumpuja ja opiskeli musiikkia konservatoriossa. Kun into jääkiekkoa kohtaan viileni, musiikista tuli rakkaampi harrastus yläasteen loppuun mennessä.

Halonen kävi Kuopion musiikkilukion, jossa ovat opiskelleet myös Jenni Vartiainen, Vesala sekä artistitulokas Viivi.

Muusikko kiittelee sitä, että Kuopion kokoisessa kaupungissa on ollut niin hyvät mahdollisuudet opiskella musiikkia.

– Siellä on hyvät opettajat sekä eri puolilta Suomea tulevia oppilaita, joiden kanssa pääsin tekemään musiikkia yhdessä.

Herääminen kolmekymppisenä

Lukion jälkeen Halonen muutti Helsinkiin suurin odotuksin. Hän pääsi opiskelemaan musiikkia Metropolia-ammattikorkeakouluun ja hän halusi levyttäväksi artistiksi.

– 19-vuotias naiivi poika oli sitä mieltä, että se tapahtuisi helposti. Sitten alkoi pikku hiljaa selviämään, ettei se niin helppoa olekaan. Siinä meni 13 vuotta, että sain levytyssopimuksen.

Sopeutuminen suuren kaupungin menoon oli muutenkin haastavaa. Hän ei tuntenut ketään, ja vaikka olo oli yksinäinen, hän yritti hakeutua ihmisten seuraan miellyttämällä.

– Se oli nuoren ihmisen epävarmuutta ja yritin muuttua samanlaiseksi kuin muut ja päästä eroon savon murteesta. Ihmiset aina kysyivät, että mistä sä olet, kun sulla on tuollainen tosi söpö murre. Se oli itselle, että taasko mä jäin kiinni.

Vuonna 2010 Halonen perusti kolmen muun muusikonalun kanssa Satin Circus -yhtyeen. Popmusiikkia soittava bändi sai levytyssopimuksen, ja heidät lennätettiin musiikkivideon tekoon Yhdysvaltoihin. Samalla reissulla tehtiin videota myös teinitähti Isac Elliotille, jonka ura lähti välittömästi nousukiitoon toisin kuin Satin Circuksella.

Halonen on vasta jälkikäteen tajunnut, miten isoja juttuja bändi pääsi tekemään. Esimerkiksi vuonna 2015 yhtye osallistui Uuden Musiikin Kilpailuun ja tuli toiseksi Pertti Kurikan Nimipäivien jälkeen. Halosen mukaan suurin oppi vuonna 2018 lopettaneesta yhtyeestä oli päästä sisään musiikkibisnekseen.

Vaikka Halosella oli kertynyt ymmärrystä musiikki-alasta, sooloura ei vain lähtenyt lentoon. Sisäinen epävarmuus heijastui musiikin tekemiseen, ja hän yritti edelleen miellyttää muita.

– Yritin tehdä coolimpaa musiikkia kuin mitä edes tykkäsin kuunnella.Ajattelin, että ehkä ihmiset tykkäävät tällaisesta.

Halonen ei osannut olla aito myöskään laulaessaan, sillä hän yritti matkia poplaulajien hönkäilevää fraseerausta. Tästä huomautettiin myös levy-yhtiöissä, kun hän haki levytyssopimusta. Halosen kyvyt biisintekijänä tunnustettiin, mutta demonauhoituksista kuultu ääni ja ulkonäkö eivät kohdanneet.

– Yhdessä levy-yhtiössä kaveri sanoi sen suoraan. Hän oli kuunnellut biisit, mutta oli alkanut miettiä, että tarvitaanko tähän maahan enää lisää tuommosia vätyksiä.

Raju kritiikki herätti Halosen. Hän tajusi, ettei hänen tarvitse esittää mitään roolia vaan olla rehellinen oma itsensä.

– Kolmekymppisenä tajusin, että olenkin se tyyppi, joka tykkää käydä katsomassa lätkäpelejä, puhua savoa ja olla mökillä ja luonnossa.

– Yhtäkkiä tajusin, että eihän kukaan ihminen täällä kaipaakaan musta sellaista stadijätkää. Heti kun olinkin oma itseni, niin kaikki ottivat minut lähemmäksi.

Levy-yhtiöistä saadun palautteen jälkeen Halonen lähti kotiinsa ja päätti opetella laulamaan normaalisti sekä tehdä kappaleita, jotka näyttävät häneltä itseltään.

Pohjola syntyi savolaisella vastakkainasettelulla

“Se on siunaus ja kirous

että synnyttiin Pohjolaan.”

Tämä lause oli Olli Haloselle alkusysäys kirjoittaa Pohjola-kappale. Hän halusi puhua kappaleessa suomalaisuudesta ylpeästi ilman että se on kansallismielistä.

Halonen lähti kuvaamaan suomalaisuutta vastakkainasettelulla. Suomalaiset esimerkiksi manaavat eri vuodenaikojen säätä, mutta silti etelänmatkoilta palataan aina kotiin.

– Ollaan samaan aikaan itsemurhatilastojen kärjessä ja maailman onnellisin kansa. Se on tavallaan suomalaisuuden ydin.

– Jälkeen päin muutama tyyppi on sanonut, että sä kirjoitat tekstejä tosi savolaisesti. Voihan se olla ja voihan se olla olemattakin, Halonen nauraa.

Toimivien vastinparien löytäminen vei aikansa. Halonen ei halunnut tehdä niistä liian humoristisia tai synnyttää kitkaa ihmisten välille.

– Olen ylpeä suomalaisuudesta ja Suomesta. Siinä ei ole vastakkainasettelua kenenkään kanssa. Ylpeys ja viha ovat kaksi eri asiaa. Se on hienoa, että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, kansoja ja kulttuureita, ja meidän pitää oppia toisiltamme. Samaan aikaan meidän pitää olla ylpeitä siitä, mitä meillä on.

Halosen sooloura alkoi loksahtaa paikalleen, kun hän teki levytyssopimuksen Mökkitie Recordsin kanssa. Hän oli nähnyt levy-yhtiöstä kertovan dokumentin Yleltä ja tajusi, että hänen täytyy hakea sinne. Mökkitie tuntui luonnolliselta paikalta, sillä sinne levyttävät niin ikään suomalaisuudesta ammentavat artistit kuten Arttu Wiskari ja Erika Vikman.

Pohjola-kappale julkaistiin miltei tasan vuosi sitten. Biisi ei alkuun lähtenyt lainkaan lentoon, mutta se alkoi kerätä pikkuhiljaa kuulijoita puskaradion kautta. Loppuvuodesta tapahtui yllättävä käänne, ja kappale ampaisi lopulta radioiden ja suoratoistopalvelu Spotifyn soitetuimmaksi.

Kappaleen kehityskaari on ollut nettiaikana poikkeuksellinen, sillä yleensä kappaleesta joko tulee hitti nopeasti julkaisun jälkeen tai ei ollenkaan. Halonen on ylpeä siitä, että Pohjola nousi suosioon juurikin yleisön kautta ja vielä korona-aikana, vaikka kappale oli tehty ennen pandemiaa.

– Jotkut ovat löytäneet kappaleesta voimaa koronamasennukseen. Se on jännä, miten yleisö löytää sen, mistä kappale kertoo. Se on ihanaa, että jokainen pystyy löytämään siitä oman juttunsa.

“Isänmaallisuus on olla osa jatkumoa”

Pohjola-kappaleessa on myös kansallista itsetuntoa kohottavia piirteitä. Halonen laulaa muun muassa siitä, että me kaadumme välillä, mutta nousemme ylös uudestaan.

Siksi ei liene ihme, että kappale soi Suomen jääkiekkomaajoukkueen pukukopissa talviolympialaisissa ennen pelejä. Entisenä lätkäpelaajana Halonen tietää musiikin merkityksen noissa tilanteissa.

– Muistan sen tunteen, kun oltiin lähdössä adrenaliineissa jäälle, että kuinka vahvasti musiikin tuntee ja kuinka syvälle se menee.

Halonen pääsi esittämään Pohjolan myös kultajuhliin Olympiastadionille. Ei olisi yllätys, jos kappale soisi myös ensi kuussa Suomessa järjestettävien jääkiekon MM-kisojen yhteydessä.

Ukrainan sodan alettua monet suomalaiset ovat puntaroineet suhdettaan isänmaahan, kun sodan uhka on suurempi kuin koskaan sitten toisen maailmansodan. Samaan aikaan kun päättäjät pohtivat liittymistä Natoon, maanpuolustuskursseille on tunkua.

Olli Halonen ei halua kommentoida sotaa, sillä hänen mielestään siihen tehtävään on riittävästi asiantuntijoita ja poliitikkoja.

Halonen pohtii kuitenkin isänmaallisuutta, sillä sitä hän kokee. Hänelle se tarkoittaa etenkin perinteiden tuomaa turvaa.

– Kun seison meidän sukutilalla Leppävirralla ja sitä on moni sukupolvi ennen minua katsellut, niin koen olevani samaa jatkumoa.

Ensimmäinen festarikesä

Tuleva kesä on Olli Haloselle erityinen, sillä se on hänen ensimmäinen festarikesänsä artistina.

Hän oli ensimmäisen kerran festareilla 11-vuotiaana vanhempiensa kanssa Kuopion Viinijuhlilla katsomassa J. Karjalaista. Heinäkuun alussa hän tekee festaridebyyttinsä samalla festarilla.

Ensi viikon perjantaina julkaistaan Halosen seuraava kappale nimeltään Suomen kesä. Mökkirantojen ja kesäterassien maisemmissa lipuva kappale enteilee Halosen esikoisalbumia, joka julkaistaan tämän vuoden aikana.

– Tämä on pelottava ala ja taistelen koko ajan sen miellyttämisen halun kanssa. Pitää kuitenkin olla oma itseni ja tehdä omannäköistä musiikkia eikä miettiä liikaa Spotify-listoja.

Voit keskustella jutusta 2.5. klo 23 asti.

Lue myös:

Janne Rintala tekee rakastettuja hittejä Arttu Wiskarille ja Erika Vikmannille, mutta saa moitteita laskelmoinnista ja junttiudesta

Näin Erika Vikmanista tuli junttidiskon kuningatar – seksi ja samaistuttavuus tekivät entisestä tangokuningattaresta tähden

Arttu Wiskari teki kansanmiesimagostaan hitin ja hetkeksi suosio meni päähän: "Rahaa oli kuin rakennusmestarilla, sitten tuli herääminen"

Kirkkoja, sairaaloita, päiväkoteja, kouluja, elokuvateattereita. Taiteilija-arkkitehtipari Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo on parinkymmenen vuoden aikana tehnyt taideteoksia mitä erilaisimpiin ympäristöihin.

Pariskunta suunnittelee teoksensa huolellisesti ja tekee niistä ensin mallikappaleet. Nyt näitä mallikappaleita on ensi kertaa esillä näyttelyssä, joka on vapunpäivänä avautunut Partasen ja Lamusuon omassa näyttelytilassa Kuopion ydinkeskustassa.

Mallipaloja varten näyttelytilaan on rakennettu kymmenen pyramidia, joihin kappaleet on aseteltu.

Partasen mukaan mallipalat ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä niiden perusteella pariskunta on uskaltanut lähteä esimerkiksi piikkaamaan juuri valmistuneen kirkon betoniseinää.

– Olemme veistäneet betoniseiniin ja tehneet valtavan isoja puuveistoksia, joihin on kaadettu pronssia päälle. Se on tosi kallista, joten prosessi pitää tietää, muuten tulee katastrofi, hän selittää.

Työn alla neljä uutta taideteosta

Kuten lopullisissa teoksissa, myös mallikappaleissa on käytetty mitä erilaisimpia materiaaleja, kuten esimerkiksi pronssia, puuta, betonia ja lasia.

Heikki Lamusuon mukaan heillä ei ole minkäänlaista suosikkimateriaalia.

– Käytämme sitä, mikä parhaiten kertoo tarinan teoksen sisällöstä.

Hänestä parasta on se, että pääsee tekemään käsillä jotakin konkreettista kuten piikkaamaan betonia tai veistämään puuta.

Kuopiolaispari on suunnitellut tähän mennessä jo 34 julkista taideteosta, ja parhaillaan työn alla on neljä lisää.

Empatiaa ja unelmia

Partanen ja Lamusuo kutsuvat itseään empatiataiteilijoiksi ja empatiasuunnittelijoiksi, sillä he pyrkivät taidetta tehdessään samastumaan niihin, jotka teoksia katsovat ja käyttävät.

– Asetumme eri käyttäjien tai omistajien tai siivoojien rooliin, Partanen kiteyttää.

Hänen mukaansa on pohdittava myös esimerkiksi sitä, miten julkisia taideteoksia huolletaan.

Lamusuo puolestaan kuvaa menetelmää siten, että kyse on asiakkaitten ja käyttäjien unelmien ja ajatusten löytämisestä.

– Otamme asiakkaan ja käyttäjän aina alussa mukaan suunnitteluun. Siten hakkeesta tulee yhteinen ja juuri sellainen, jota siinä paikassa tarvitaan.

Betoni osoittautui teräsbetoniksi

Kymmenien taideteosten joukkoon mahtuu myös yllätyksiä. Siitä on esimerkkinä näyttelyssä oleva betoninen Minnanlantin mallikappale vuodelta 2005.

Mallikappale oli ollut juuri valettu ja niin pehmeä, että sitä oli pystynyt piikkaamaan kuin sulaa voita.

Varsinainen kohde oli kuopiolaisen asunto-osakeyhtiön eteisaulan betoniseinä, joka oli valettu jo useita vuosia aiemmin. Partasen mukaan se oli aivan toisenlaista piikattavaa.

– Se oli kuin terästä. Meidän piti aika kovasti veistellä sitä ja syödä kaurapuuroa vähän enemmän kuin oli ajateltu, hän nauraa.

"Maailmasta parempi paikka"

Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo sanovat haluavansa parantaa maailmaa pala palalta.

– Empatian kautta löydetään paras mahdollinen ratkaisu tehdä tästä maailmasta parempi paikka, Lamusuo muotoilee.

Hänen mukaansa ajatus pätee niin taiteeseen, muotoiluun kuin arkkitehtuuriinkin.

– Arkkitehtuuri voi olla elämyksellistä ja hyvin erityyppistä, mutta sen pitäisi muodostaa yhtenevä kokonaisuus, jolloin se eheyttäisi kaupunkikuvaa ja sitä kautta myös ihmistä, joka siellä kulkee ja elää.

Lamusuo myöntää, että se ei aina onnistu, eikä lopputuloskaan ole aina paras mahdollinen tilanne.

– Niistä kannattaa kuitenkin oppia.

Lue lisää:

Yrittäjäpariskunta haluaa tehdä design-huonekaluillaan maailmasta paremman paikan – kalusteiden uusi esittelytilakin on kuin taideteos

Rakenna minut: Partanen & Lamusuo – taiteilijan ja arkkitehdin kultaiset työt

– Tuovinen!

Komento kajahtaa Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan käytävällä. Hugo Tuovinen pistää päänsä ulos harjoitushuoneen ovesta. Kohta on hänen vuoronsa astua valintalautakunnan eteen antamaan soittonäytteensä.

Oululainen Tuovinen on Parolannumella Hattulassa Panssaprikaatissa mukanaan saksofoni ja klarinetti. Edessä on valintakoe Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan. Jos kaikki sujuu hyvin, hän aloittaa varusmiespalveluksensa soittokunnassa tammikuussa 2023.

Tänä vuonna hakemuksia tuli reilut 200. Varusmiessoittokuntaan valitaan 80–100 alokasta.

– Korona aiheutti pienen laskun, mutta jo seuraavat hakijamäärät näyttivät aika normaalilta, sanoo apulaiskapellimestari, yliluutnantti Tommi Suutarinen.

Yhden unelman täyttymys

Hugo Tuovinen myöntää, että valintakokeet jännittävät. Hän on kerran aiemmin osallistunut pääsykokeeseen, jossa on pitänyt soittaa.

– Junnuna hain Oulun konservatorioon soittamaan klarinettia. Siitä on niin kauan, että en edes muista sitä.

Sen Tuovinen sentään muistaa, että hänet hyväksyttiin konservatorioon.

– Tykkäisin todella paljon, jos voisin viettää oman palveluksen soittaen.

Parolannummelle kokeisiin Helsingistä saapunut Meeri Heinonen myöntää, että myös häntä jännittää. Hänelle ja haminalaiselle Taavi Suutarille varusmiessoittokunta olisi yhden unelman täyttymys.

Alkusysäys muusikon uralle

Varusmiessoittokunnan apulaiskapellimestari Tommi Suutarinen sanoo, että hakijoiden lisäksi valintakokeet jännittävät myös henkilökuntaa.

– Millaisen porukan me saamme seuraavalle vuodelle?

Varusmiessoittokuntaan haetaan monipuolista joukkoa. Sinne voivat hakea puhallin-, lyömä-, jousi- ja kosketinsoittajat sekä haitaristit, kitaristit, basistit ja laulajat. Lisäksi mukaan mahtuu esiintyviä taiteilijoita, kapellimestareita, tuottajia, media- ja viestintäalan osaajia sekä ääni- ja valoteknikkoja.

– Tietenkin he tulevat tänne suorittamaan varusmiespalvelusta, tekemään maanpuolustustyötä. Mutta tämä voi olla elämänuran mittainen matka. Muusikon ura voi lähteä käyntiin tästä päivästä.

Lue myös:

Keikaton kevät oli varusmiesmuusikoille valtava pettymys, sitten soittokunta opetteli esiintymään kameralle – näin kasarmistudiolla rokataan

Katso varusmiesten onnittelut 100-vuotiaalle Suomelle – Finlandia-hymni kaikuu komeasti Oulangan kallioilla

Jurvalaisen Juha Järvisen sähköpostissa oli tammikuussa 2020 mystinen viesti, jossa oli kuva Järvisen valmistamasta noitarummusta ja kysymys, voisiko sen tyyppisen saada käytettäväksi elokuvaproduktiossa.

Järvinen kertoo epäilleensä hiukan viestin aitoutta, mutta kertoillleensa kysyjälle pitkät pätkät pohjoismaisten rumpujen historiaa.

– Googlasin viestin lähettäjän, ja kävi ilmi, että hän toimii lavastemestarina Hollywoodissa.

Järvistä pyydettiin valmistamaan neljä rumpua 900-luvun viikingeistä kertovaan elokuvaan.

Vaikka noitavainojen aikaan rummut on melko järjestelmällisesti tuhottu, ja tallessa olevat piirrokset vanhimmistakaan rummuista eivät sinne asti yllä, Järvinen otti haasteen vastaan.

Nyt vastikään ensi-iltaan tulleessa Robert Eggersin The Northman-elokuvassa nähdään jurvalaiset noitarummut. Elokuvassa viikinkiprinssi lähtee kostamaan isänsä murhan.

– Viikinkisaagat kertovat, että suomalaisilta noidilta käytiin kysymässä apua sotaonneen ja merenkäyntiin. Se ei ole fiktiivistä elokuvamaailmaa, Järvinen kertoo.

"Oltaisiin voitu lavastaa vaikka koko leffa"

Järvinen valmistaa rummut pääosin poronnahkaa tai kotiseudun metsästäjiltä saamaansa kauriin- ja peurannahkaa käyttäen. Puuosat ovat haapaa, tervaleppää tai tammea.

– Yritän tehdä rummut mahdollisimman lähituotantona ja eettisesti sekä ekologisesti kestävästi, Järvinen sanoo.

Seuraavasta projektista Järvisellä ei ole vielä varmaa tietoa, mutta vähän sen suuntaisia kyselyjä on tullut, että rumpuprojekti voi saada jatkoa.

Järvinen kertoo katselleensa The Northman-elokuvan lavasteita erityisen tarkasti.

– Meillä on täällä Jurvassa niin paljon ammattitaitoa, että oltaisiin voitu lavastaa vaikka koko leffa.

Lue seuraavaksi:

Suomalaiselokuva Pahanhautoja saa suitsutusta Yhdysvalloissa – "Leuat loksauttava lopetus, joka saattaa tehdä siitä tulevan kulttiklassikon"

Lapualla kuvattiin viikonloppuna yksi Suomen elokuvahistorian suurimmista joukkokohtauksista – Aune Vainio oli paikalla myös 46 vuotta sitten

Yle alkaa julkaista uutisia ukrainaksi verkossa keskiviikkona 4. toukokuuta. Ukrainankieliselle uutispalvelulle heräsi tarve sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa.

Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen toteaa, että hyökkäys on saanut miljoonat ukrainalaiset pakenemaan kodeistaan ja etsimään turvaa muista maista. Pelkästään Suomeen arvioidaan tulevan 40 000–80 000 pakolaista.

– Haluamme osaltamme tukea pakolaisten ja muiden Suomessa asuvien ukrainalaisten arkea ja helpottaa heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Yksi keinoista on uutispalvelun tarjoaminen omalla äidinkielellä, Jouko Jokinen sanoo.

Teksti tekoälyn avulla ukrainaksi

Ukrainankieliset uutiset julkaistaan Yle.fi:ssä sekä Yle-sovelluksessa, ja ne perustuvat Yle Uutisten suomenkielisiin sisältöihin.

Uutiset käännetään Ylen uutisista ukrainaksi konekäännöspalvelujen avulla. Käännökset tarkistaa ukrainankielinen toimittaja aina ennen uutisen julkaisua.

Yle on testannut uutisia varten konekäännöspalveluja, ja kokemukset ovat olleet hyviä.

– Tekoälypohjainen kääntäminen mahdollistaa uutissisällöt yhä useammalle kielelle. Se myös vähentää ja nopeuttaa kääntämiseen liittyvää työtä, Yle News Labin demokratian ja digitalisaation päällikkö Aki Kekäläinen sanoo. News Lab vastaa Ylen uutisten sisältö- ja palvelukehityksestä.

– Tulevaisuudessa näemme yhä enemmän ihmisen ja tekoälyjärjestelmien yhteistyötä, hän jatkaa.

Ukrainankielisiä uutisia joka arkipäivä

Uutiset julkaistaan ukrainaksi kirjoitettuina aina arkipäivisin. Uutisoinnissa painotetaan valtakunnallisia pääuutisia sekä uutisia, joiden uskotaan kiinnostavan ukrainalaispakolaisia.

Alkuvaiheessa uutispalvelu pyrkii tarjoamaan myös hyödyllistä tietoa pakolaisille olennaisista käytännön asioista.

Yle on aikaisemminkin julkaissut uutisia useilla eri kielillä. Korona-aikana uutisia toimitettiin somaliksi, arabiaksi, kurdiksi ja persiaksi.

– Tuolloin oli tärkeää tarjota luotettavaa ja ajantasaista tietoa koronavirustilanteesta, riippumatta siitä, osasivatko kohderyhmät suomea. Nyt on tärkeää tarjota ukrainalaispakolaisille ajantasaista tietoa tärkeimmistä uutisaiheista heidän omalla äidinkielellään, toteaa Ylen erityisuutisten vastaava tuottaja Marko Krapu.

Ukrainankieliset uutiset alkavat ilmestyä keskiviikkona täällä.

Ylen venäjänkieliset uutislähetykset löydät täältä.

Mitä ajatuksia Ylen ukrainankieliset uutiset herättävät sinussa? Voit keskustella aiheesta 3.5. kello 23:een saakka.

Lue lisää: Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai monet kimpaantumaan Ylen venäjänkielisistä uutisista – vastaava tuottaja kertoo, miksi Novostia tehdään

Yle järjestää Hyvin sanottu -festivaalin yhteistyössä Erätauko-säätiön ja Hämeenlinnan kaupungin kanssa. Tapahtumassa on mahdollisuus osallistua luottamuksellisiin keskusteluihin tai liittyä spontaanisti pop-up-keskusteluihin. Julkisia keskusteluja voi myös pelkästään kuunnella.

Osa niistä nähdään Ylen kanavilla, mutta luottamukselliset pysyvät vain keskustelijoiden välisinä.

Hämeenlinnan festivaalin tarkoituksena edistää positiivista keskustelukulttuuria ja rohkaista suomalaisia mukaan keskusteluun.

– Kun olin lapsi, äitini tapasi aina sanoa, että puhumalla asiat selviää. Siinä on vinha perä. Rakentava keskustelu auttaa meitä ymmärtämään toinen toisiamme – ei välttämättä hyväksymään, mutta ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja ajatuksia. Hyvin sanottu -festivaali tarjoaa tähän hienon mahdollisuuden, sanoo tapahtumaa yhdessä Milla Madetojan kanssa juontava Jussi-Pekka Rantanen.

Syys-lokakuun vaihteessa Verkatehtaalla järjestettävä festivaali on kaksipäiväinen. Samaan aikaan Hämeenlinnan festivaalin kanssa järjestetään pienempiä tapahtumia Oulussa, Tampereella ja Kuhmossa.

Hyvin sanottu – Bra sagt on Ylen ja Erätauko-säätiön viisivuotinen hanke, jolla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Samalla halutaan vahvistaa luottamusta ja ymmärrystä toisia kohtaan.

Helsingin Taidehallin säätiö on jättänyt poliisille tutkintapyynnön entisen johtajansa epäillyistä taloudellisista väärinkäytöksistä.

Tutkintapyyntö koskee tapahtumia, jotka ajoittuvat vuosille 2014–2021 ja summaa, joka on toistasataa tuhatta euroa.

Taidehallin säätiön hallituksen puheenjohtaja Kai Huotari kertoo Ylelle, että epäilyt heräsivät keväällä 2021 edellisen vuoden tilinpäätöstä valmistellessa.

– Pyysimme tilintarkastajaa kiinnittämään erityisesti huomiota entisen johtajan luottokortin käyttöön. Kun tilintarkastus valmistui, oli selvää, että entisellä johtajalla ei ollut edellytyksiä jatkaa tehtävässään ja hän irtisanoutui saman tien, Huotari sanoo.

Huotarin mukaan epäilyt koskivat luottokortin käyttämistä muuhun kuin Taidehallin toimintaan.

– Sen jälkeen epäilyt ovat laajentuneet muuhunkin taloudelliseen toimintaan, mutta en lähde selvittämään sitä tarkemmin, koska poliisi tekee tutkintaa ja haluamme jättää heille työrauhan, Huotari sanoo.

Helsingin poliisi kertoo tiedotteessaan, että se sai asiasta tutkintapyynnön joulukuussa 2021. Alustavasti rikosnimikkeinä ovat törkeä maksuvälinepetos, törkeä kavallus ja luottamusaseman väärinkäyttö.

Ei vaikutuksia toimintaan

Taidehallin säätiön puheenjohtajan mukaan epäily koskee noin 100 000– 200 000 euron summaa. Taidehallin toimintaan sillä ei ole vaikutusta, ja näyttelytoiminta jatkuu normaalisti.

– Väärinkäytöksenä tämä on merkittävä, mutta se jakaantuu kahdeksalle vuodelle ja Taidehalli on suoriutunut omista velvoitteistaan kaikkii suuntiin, Huotari sanoo.

Voittoa tavoittelematon Taidehalli toimii vaihtuvien näyttelyiden esittelytilana. Sen ohjelmistoon kuuluu erityisesti nykytaidetta ja kansainvälisiä näyttelyitä. Taidehalli toteuttaa vuosittain myös laajan näyttelyn Helsingin Juhlaviikkojen kanssa.

Taidehallin omistaa yksityinen säätiö, jonka taustalla ovat taiteilija- ja taidejärjestöt. Se on toiminut vuodesta 1928 ja sijaitsee Helsingin Etu-Töölössä Nervanderinkadulla.

Suomi on pudonnut lehdistönvapautta mittaavan indeksin kakkossijalta sijalle viisi. Tänään julkaistu Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain laatima indeksi mittaa lehdistönvapauden toteutumista eri maissa.

Suomen sijoitus on heikoin sitten vuoden 2007. Viime vuodet eli 2019–2021 Suomi on ollut indeksissä toisena Norjan jälkeen. Nyt edellä ovat Norjan lisäksi Tanska, Ruotsi ja Viro.

Pudotus voi johtua osittain siitä, että indeksin kriteerejä on uudistettu eikä niitä voi täysin verrata aiempiin vuosiin. Suomalaisen Toimittajat ilman rajoja ry:n puheenjohtaja Yrsa Grüne-Luoma huomauttaa järjestön tiedotteessa, että Suomi saa selvästi Norjaa huonommat pisteet journalismin laillisten puitteiden ja taloudellisten toimintaedellytysten osalta.

– Se on varsin noloa ja turhautumista aiheuttavaa, Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson sanoo.

Hän pitää lehdistönvapausindeksin tulosta hyvänä herättelynä: jos Suomessa tehdään median toimintavapautta heikentäviä asioita, on sillä välittömät seuraukset. Samalla pudotus muistuttaa, että vaikka Suomessa sanan- ja lehdistönvapaus toteutuvat hyvin, täytyy niitä jatkuvasti vaalia.

– Ei voi tuudittautua siihen iloon ja autuuteen, että lehdistön- ja sananvapaus pysyisi kunnossa noin vaan.

Positiivisena asiana Pettersson pitää sitä, että tiedämme, mistä pudotus listalla johtuu. Siksi asian voi myös korjata.

– Mutta halutaanko? Se on eri asia.

Yksi syy sijoituksen heikkenemiselle ovat syytteet, jotka kolme Helsingin Sanomien toimittajaa saivat Puolustusvoimien salaisten paperien julkaisemisesta. Tapaus liittyi Viestikoekeskuksesta kertoneeseen juttuun, jonka Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2017.

– Lakataan syyttämästä toimittajia oikeudessa, niin johan lähtee sijat nousemaan, Pettersson lataa.

Toinen merkittävä seikka ovat taloudelliset edellytykset, jotka ovat yksi uudistettuun indeksiin vaikuttavista tekijöistä. Pettersson sanoo, että vaikka Suomen media saa lain puitteissa tehdä paljon asioita, se ei riitä, jos uutistyöhön ei ole resursseja tai rahaa.

Pettersson huomauttaa, että muissa Pohjoismaissa mediaa on tuettu kymmenillä miljoonilla euroilla vuodessa. Tuet olisivat Suomessakin yksi hyvä vaihtoehto. Toinen on toimintaedellytysten helpottaminen. Valtio-omisteinen Posti nostaa tänä keväänä aikakauslehtien jakelun hintoja.

– Se tarkoittaa, että lehtikuolemia tulee. Jakelukustannukset, jotka jo nyt ovat joissain paikoissa isommat kuin sisältökustannukset, nousevat niin korkeiksi, ettei heillä ole varaa painaa tai jaella lehtiä, Pettersson sanoo.

Yksittäistapauksia?

Tampereen yliopiston yliopistotutkijan Riku Neuvosen mielestä huoleen ei ole syytä, vaikka Suomen sijoitus indeksissä onkin laskenut. Kärkikymmenikossa erot ovat usein aika pieniä, ja maat ovat keskenään melko samanlaisia.

Lehdistönvapauden mallimaissa yksittäiset Viestikoekeskuksen kaltaiset tapaukset vaikuttavat maiden keskinäisiin sijoituksiin, Neuvonen huomauttaa. Muutama vuosi sitten Suomen uutisoitiin pudonneen kärjestä pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdistaman painostuksen seurauksena.

– Indeksi keskittyy tällaisiin tapauksiin, joissa poliitikko puuttuu median tekemisiin tai toimittaja saa syytteen. Yksittäinen tapaus aiheuttaa kärjessä isoja muutoksia, Neuvonen sanoo.

– On syytä tarkastella yksittäistapauksia, mutta vaikuttavatko ne isompaan mittakaavaan?

Kärkimaiden keskinäisen vertailun sijasta mittari kertoo Neuvosen mukaan enemmän siitä, miten isoja ongelmia joissain maissa on lehdistönvapauden kanssa. Vertailun häntäpään maissa lehtiä lakkautetaan ja toimittajia uhataan vankeusrangaistuksilla tai jopa hengen menetyksellä.

– Jos oltaisiin samassa korissa Venäjän, tai edes Unkarin kanssa, sitten olisin jo huolissani.

Maria Pettersson on Neuvosen kanssa hieman eri linjoilla. Hän nostaa esiin Johanna Vehkoon tapauksen, jossa toimittajan nähtiin kahdessa eri oikeusasteessa syyllistyneen kunnianloukkaukseen, kunnes korkein oikeus kumosi tuomion tammikuussa 2022.

– Nämä yksittäistapaukset ovat osoituksia siitä, että suomalainen syyttäjä haluaa syyttää journalisteja heidän tekemästään työstä, Pettersson sanoo.

– Pudotus indeksissä ei tule yksittäistapauksista vaan periaatteesta.

Onko sota tehnyt jotain sananvapaudelle Suomessa?

Naapurimaa Venäjän lehdistönvapaus määritellään indeksissä "erittäin huonoksi". Riku Neuvonen sanoo, ettei Venäjällä ole varsinaista lehdistönvapautta.

– Koko 2000-luvun ajan siellä on niin sanotun vapaan lehdistön kenttää kavennettu, ja nyt se on lopullisesti tuhottu. Sodan alkamisen jälkeen ei voi puhua sananvapaudesta tai mistään muustakaan vapaudesta.

Suomessa Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut laajamittaiseen keskusteluun Natosta ja siihen liittymisestä. Tätä keskustelua on paikoin moitittu yksipuoliseksi. Onko sota tehnyt jotain sananvapaudelle Suomessa?

– Ei se vapauteen vaikuta. Keskusteluilmapiiriin ehkä. Jos et ole Naton puolella, olet kärjistetysti Venäjän puolella. Keskusteluilmapiiri on kärjistynyt Nato-kysymyksen vuoksi, mutta ketään ei ole estetty sanomasta mitään, Riku Neuvonen arvioi.

Maria Pettersson sanoo, että suomalainen media on vapaa julkaisemaan mitä se haluaa julkaista.

– Voidaan keskustella siitä, olisiko jostakin asiasta pitänyt keskustella enemmän, mutta ne ovat journalistisia kysymyksiä, ei lehdistön vapauden asia.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 4.5. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Suomi putosi lehdistönvapaudessa viidenneksi – "Fox News -ilmiö" on kuolemanvaara demokratioille, varoittaa toimittajajärjestö

JSN ja Päätoimittajien yhdistys vetoavat: Helsingin Sanomien toimittajia koskevan oikeusprosessin oltava mahdollisimman avoin

Suomessa vieraillut Unkarin ulkoministeri moitti kansainvälistä mediaa: Ette ymmärrä Unkarin lehdistön tilannetta, koska ette puhu unkaria

Väkivalta toimittajia kohtaan on lisääntynyt koronapandemian aikana – “Edes Suomessa toimittajat eivät ole turvassa”

Tosi-tv-tähti Kim Kardashianin asu oli yksi illan hohdokkaimmista. Kardashianin iltapuku oli sama, jota näyttelijä Marilyn Monroe käytti, kun hän lauloi John F. Kennedylle: “Happy Birthday, Mr President” vuonna 1962.

Säihkettä riitti muidenkin iltapuvuissa. Tämän vuoden teema oli Gilded Age, jolla viitataan vaurauden ja ristiriitojen aikaan Yhdysvaltojen sisällissodan päättymisestä 1870-luvulta 1900-luvun alkuun.

Vuosittainen Met-gaala on eräänlainen Yhdysvaltojen itärannikon Oscarit, tähtien kansoittama muotitapahtuma, jolla kerätään rahaa The Metropolitan Museum of Art -museolle New Yorkissa.

Lähteet: Reuters, APTN, AFP

Lue lisää:

Tähtien pukujuhla tahkoaa miljoonia Metropolitan Museum of Artin muotiosastolle – tuhti lompakko ei riitä pääsyyn vieraslistalle

Tähdet hätkähdyttivät mitä kekseliäimmissä gaala-asuissa – MET Gala 2019 kuvina

Suuri Journalistipalkinto 2021 -voittajat on nyt julkistettu.

Suuri Journalistipalkinto on Suomen merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus. Kilpailun tarkoituksena on tukea ja edistää hyvää journalismia sekä vahvistaa vastuullisen suomalaisen median asemaa yhteiskunnassamme.

Voiton perusteena on merkittävä journalistinen teko palkinnon julkistusta edeltäneen vuoden aikana.

Vuoden journalistisen teon voittajat eivät osanneet odottaa edes ehdokkuutta

Suuren journalistipalkinnon Vuoden journalistisena tekona on palkittu Ylen kymmenosainen dokumenttisarja Politiikka-Suomi.

Palkinnon voittivat sarjan tekijät Jussi Jormanainen, Pekka Laine, Olli Laine ja J-P Pulkkinen. Sarjan tekijät olivat yllättyneitä jo ehdokkuudesta, saati sitten palkinnosta.

Ylen tuottaja Jussi Jormanaisen mukaan kukaan ei olettanut, että he olisivat kisassa mukana.

– Suuri Journalistipalkinto on käsittääkseni enemmän puhtaasti journalistisille tuotteille, ja me teimme tarkoituksella varsin viihteellisen dokumenttisarjan.

Yli sadan poliitikon ja asiantuntijan haastattelut sisältänyttä kokonaisuutta tehtiin isolla joukolla yli kaksi vuotta. Sarja poiki valtavasti somekommentteja ja siteerauksia muissa medioissa.

– Olihan tekemämme työ toisaalta journalismia kovimmillaan: meillä oli hankalia haastateltavia, poliitikkoja, jotka saimme puhumaan vapaammin kuin koskaan ennen.

– Avoimen puheen taika tapahtui antamalla haastateltaville aikaa: etenkin aikaa puhua itselleen tärkeistä asioista, uran tärkeimmistä käänteistä ja mullistavista elämänvaiheista. Päättäjät ovat tottuneet siihen, että toimittajat tivaavat heiltä kantaa päivänpolitiikkaan, tai vaativat tilille milloin mistäkin juuri sillä hetkellä päälle kaatuvasta. Politiikka-Suomen tulokulma oli toinen, Jormanainen selittää.

– Monen kohdalla lähdimme liikkeelle nuoruudesta; siitä, miten he innostuivat politiikasta. Haastateltavista oikein näki, miten heidän ilmeensä ja ryhtinsä muuttuivat. He rentoutuivat huomatessaan, että tämä ei olekaan mikään tenttaushaastattelu, vaan tässä pääsee palaamaan muistoihin.

Ehdolla olivat myös Johanna Vehkoo kirjallaan Oikeusjuttu sekä Anne Leppäjärvi ja Reetta Nousiainen Haaga-Helian maahanmuuttajajournalistien koulutuksella.

Vuoden journalisti on ihmiskauppatutkinnan puutteet paljastanut toimittaja

Vuoden journalistiksi on valittu Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen.

Teittisen ehdokkuutta perusteltiin hänen jutuistaan paistavalla työmäärällä, huolellisuudella ja ainutlaatuisilla tietolähteillöä.

Vuonna 2021 Teittinen paljasti puutteita ihmiskauppaa koskevissa poliisitutkinnoissa. Hänen juttunsa ovat tuoneet esiin haavoittuvimpien ihmisten heikon aseman, paljastaneet puutteita poliisiin omassa laillisuusvalvonnassa ja johtaneet lukuisten rikostutkintojen uudelleen avaamiseen.

Teittinen kiitti gaalassa esihenkilöitään, editoreitaan ja haastateltaviaan, jotka ovat uskaltaneet puhua hänelle asioiden vaikeudesta huolimatta.

Nuorisosäätiön entisen hallituksen puheenjohtajan pakomatkasta kertovalle kokonaisuudelle Vuoden juttu-palkinto

Vuoden juttuna palkittiin Helsingin Sanomien Marko Junkkarin, Tommi Niemisen ja Sami Keron juttukokonaisuus Oletko sinä Perttu Nousiainen? Juttukokonaisuus kertoo siitä, kuinka rikoksista epäilty Nuorisosäätiön entinen hallituksen puheenjohtaja Perttu Nousiainen löytyi pakomatkalta Sveitsistä.

Juttukokonaisuus Nuorisosäätiön miljoonat hukanneesta Perttu Nousiaisesta kertoi ehdokkuuden perusteluiden mukaan yhteiskunnallisesti merkittävästä teemasta, mutta se oli samalla taitavasti rakennettu jännitystarina. Tekijät syventyivät perusteellisesti Nuorisosäätiön tapahtumiin ja jatkoivat sitten klassiselle kyttäyskeikalle sveitsiläiseen hiihtokeskukseen.

Sitkeän seuraamisen jälkeen Nousiainen avautui pakomatkastaan toimittajille ja matkusti heidän mukanaan Suomeen. Lopuksi toimittajat raportoivat tuoreeltaan Nousiaisen kiinniotosta. Ansiokkaassa jutussa yhdistyivät tutkivan journalismin, reaaliaikaisen tarinankerronnan ja kuvajournalismin parhaat piirteet.

Vuoden pomo on Turun Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö

Vuoden journalistisena pomona palkittiin Turun Sanomien Maria Vesterinen. Vesterinen johtaa Turun Sanomien perinteikästä urheilutoimitusta ja yhdessä kulttuuritoimituksen päällikön kanssa lehden lukemisto-osiota, johon kuuluvat muun muassa kakkoskansi sekä teema- ja viikonloppuaineistot.

Vesteristä kuvailtiin hänen ehdokkuutensa perusteluissa asiantuntevaksi, tavoitteelliseksi, uudistavaksi ja ihmisläheiseksi esihenkilöksi. Hän johtaa alaisiaan luontevalla ja kannustavalla tavalla. Hän on tuonut Turun Sanomien urheilujournalismin nykypäivän digitaaliseen maailmaan. Hän on hyvä esimerkki osastorajat ylittävästä toimivasta yhteistyöstä. Vesteriseen voivat luottaa niin toimituksen johto, alaiset kuin koko työyhteisö.

– Jo pelkkä ehdokkuus teki kovin onnelliseksi. Nyt olo on hyvin äimistynyt ja kiitollinen, Vesterinen totesi kiitospuheessaan gaalassa.

Suuri Journalisti -palkinto on jaettu Suomessa vuodesta 2001 lähtien. Kilpailun järjestämisestä vastaavat vuorovuosin MTV, Sanoma Media Finland ja Yleisradio. Tänä vuonna järjestämisvastuu on Sanomalla.

Suuri Journalistipalkinto on Suomen merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus. Kilpailun tarkoituksena on tukea ja edistää hyvää journalismia sekä vahvistaa vastuullisen suomalaisen median asemaa yhteiskunnassamme. Tällä kaudella kilpailun järjestämisestä ja tämän sivuston sisällöstä vastaa Sanoma Media Finland.

Politiikka-Suomi -dokumenttisarja löytyy Yle Areenasta.

Suuri journalistipalkinto -ehdokkaat on julkaistu, mukana muun muassa Ylen Politiikka-Suomi-sarja

Provinssin lipunmyynti oli viime viikolla erittäin vilkasta. Festivaalilippujen hintoja nostettiin toukokuun alussa, sillä tapahtumien tuottaminen on kallistunut.

Kolmen päivän festarilippu Provinssiin on nyt 20 euroa kalliimpi kuin vuonna 2019.

Festivaalijohtaja Sami Rumpunen kertoo, että lippujen hintaan vaikuttavat alihankkijoiden hintojen ja artistien esiintymispalkkioiden kasvu.

– Paineet hinnankorotukseen ovat merkittävät alalla, jota pandemia on runnellut voimakkaasti. Kaikki mahdolliset tuotannon osa-alueet maksavat enemmän kuin ennen, selittää Rumpunen.

– Kehitys on ollut tämän suuntaista jo ennen pandemiaa, mutta pandemia on sitä kiihdyttänyt. Mielestäni ollaan maltillisesti lipunhintaa korotettu ottaen huomioon, että edellisen kerran tapahtuma järjestettiin kolme vuotta sitten.

Provinssi peruttiin kahtena edellisenä vuonna koronatilanteen vuoksi. Peruuntuneille festivaaleille ostetuilla lipuilla pääsee myös tämän vuoden tapahtumaan.

Vauhtiajot kompensoi muilla keinoin

Paineita korottaa lippujen hintoja olisi Provinssin lisäksi muillakin tapahtumajärjestäjillä, mutta esimerkiksi Seinäjoen Vauhtiajojen liput myydään samalla hinnalla kuin viime vuonna.

– Painettahan olisi, mutta nyt on tärkein se, että saadaan ihmiset liikkumaan ja festivaalikesät normaalisti pyörimään, sanoo promoottori Kalle Keskinen.

Keskisen mukaan hintojen yleistä nousua yritetään kompensoida muilla keinoilla, kuten ravintolamyynnillä.

– Ensi vuonna meillä on 20-vuotisjuhlavuosi ja tehdään sinne iso kattaus, joten meillä on selvästi paineita sinne, sanoo Keskinen.

Keskinen sanoo, että lipunmyynti on sujunut nyt hyvin ja ollaan vuoden 2019 eli ennätysvuoden tasolla.

Tapahtumapaikan siirto vaikutti hintoihin

Muun muassa Vaasa Festivalia, Kokkolan Viinijuhlia ja Seinäjoen Solar Soundia järjestävä Nordic Live Productions nosti lippujen hintoja viime vuoteen verrattuna Kokkolassa yhtenä päivänä artisti Ellie Gouldingin vuoksi.

Seinäjoella lippujen hintoja korotettiin promoottori Tommi Mäen mukaan siksi, että koko tapahtumapaikka vaihtui keskustasta OmaSP Stadionille.

– Jos ajattelee tapahtumien kustannusrakennetta, niin 10-40 prosenttia ovat nousseet kustannukset lähes kaikessa. Kun renkailla liikkuu tavarat, se maksaa ja palkat on nousseet. Sehän ei ole kestävää taloudellisesti, jos se ei jollain tavalla kompensoidu. Monen kohdalla se tarkoittaa lipun hintojen nousua, analysoi Mäki.

– Meillä on laskettu niin, että jos tapahtuman ohjelmabudjettia on korotettu, niin se näkyy hintojen nousussa.

Lue lisää aiheesta:

Keikkoja on pian ruuhkaksi asti, mutta samalla pääsyliput voivat kallistua

Kesäfestarit lähestyvät, mutta tekijöitä on vaikea löytää – kysyimme järjestäjiltä, karttavatko artistit nyt Suomea

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun keskiviikkoon 4.5. kello 23:een saakka.

Kansainvälistä mainetta niittänyt japanilainen taiteilija Tadashi Kawamata matkustaa alati eri maihin, joissa hän tutustuu kaupunkeihin ja paikallisiin ihmisiin. Taideteoksensa hän luo kunkin paikan henkeä tulkiten.

Helsingin Lasipalatsin katolle ja piippuun hän on suunnitellut installaatioteoksen nimeltä Pesä.

Kawamatan tyylilajina on paikkaherkkä taide.

– Ideat työhön tulevat sijainnista täällä Amos Rexissä, kuten piipusta ja Lasipalatsin rakennuksesta, Kawamata kertoo.

Teos on osa taiteilijan eri puolilla maailmaa tekemien töiden sarjaa, jossa hän lisää kerroksia ja rakennelmia kaupunkitilaan tai luontoon. Kawamata on työskennellyt muun muassa Ranskassa, Italiassa ja Brasiliassa samantyyppisten projektien parissa.

Käytetyt huonekalut kertovat omaa historiaansa

Helsingissä hän päätti käyttää materiaalina Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen paikallisista kodeista keräämiä tarpeettomiksi jääneitä puuhuonekaluja. Kaupunkilaisten esineet ovat osa taiteilijan tutkimustyötä, jonka kautta hän perehtyy paikan historiaan ja sen asukkaiden elämään.

– Kaupunki toimitti minulle aivan sattumalta neljä kontillista huonekaluja. Se oli tarkalleen se määrä, jonka tarvitsin työhöni. En olisi tarvinnut yhtään enempää, eikä yhtään jäänyt yli, Kawamata kertoo.

Kawamatan teos Helsingissä on tilapäinen ja se puretaan näyttelyn päätyttyä. Silloin huonekalut päätyvät jätteenpolttolaitokselle tuottamaan energiaa.

– Käytän aina kierrätettävää materiaalia, ja puuta on helppo kierrättää, Kawamata sanoo.

Näyttelyn voi nähdä monesta eri kulmasta

Yleisö ei pääse Lasipalatsin katolle katsomaan teosta, mutta Amos Rexin vastaava kuraattori Itha O´Neill vinkkaa tutustumaan siihen katutasosta tähän tapaan.

– Aloittaisin Rautatieaseman suunnalta kävellen tännepäin. Silloin näkee osan, joka vyöryy yli Lasipalatsin katon. Sen jälkeen voi tulla aukiolle katsomaan pesää, joka rakentuu piipun ympärille. Lisäksi siellä on tuolivyöry, joka valuu yli Lasipalatsin katon aukiolle päin, eli on monia näkökulmia, joita kannattaa tutkia.

Ulkoilmanäyttely avautuu 7. toukokuuta, mutta se on jo nyt hyvin pitkälle valmis. Näyttely on nähtävillä 4. syyskuuta saakka.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 5.5. kello 23:een asti.

Koomikko Dave Chappellen kimppuun hyökättiin tiistai-iltana kesken stand up -esityksen. Suomessa asiasta uutisoi ensimmäisenä Voice.fi.

Hollywood Bowlissa järjestetyllä Netflix Is a Joke -nimisellä komediafestivaalilla tapahtuneesta välikohtauksesta on kuvamateriaalia kitsaasti, sillä esitystä katsomassa olleiden puhelimet oli kerätty porteilla talteen ennen esityksen alkua. Sosiaaliseen mediaan on kuitenkin jaettu useita viestejä, joiden mukaan yleisön jäsen oli hyökännyt lavalle kesken Chappellen esityksen.

Verkosta löytyy myös joitain videoklippejä sekä hyökkäyksestä että sen jälkipyykistä.

Uutiskanava ABC:n mukaan tuntematon hyökkääjä kamppaili koomikon kanssa hetken lattialla, minkä jälkeen hyökkääjä juoksi lavan sivuun. Siellä turvahenkilöt ottivat hänet kiinni. Sosiaalisesta mediasta löytyy video, jossa hyökkääjää näytettäisiin pahoinpideltävän lavan reunassa.

Lavalla Chappellea auttamassa olivat koomikkokollegat Jamie Foxx ja Chris Rock. Jälkimmäinen kysyi heti tapahtuneen jälkeen: "Oliko tuo Will Smith?" Vitsin taustalla on maaliskuinen Oscar-gaala, jossa näyttelijä Will Smith löi Rockia suorassa lähetyksessä. Syynä oli Rockin lavalla kertoma vitsi Smithin vaimosta Jada Pinkett Smithistä.

Chappelle ei lehtitietojen mukaan loukkaantunut hyökkäyksessä. Hyökkääjän henkilöllisyyttä tai mahdollista motiivia ei ole kerrottu.

Dave Chappelle myrskyn silmässä

Dave Chappellen ympärillä on kuohunut viime aikoina. 48-vuotias koomikko on käsitellyt stand up -esityksissään transsukupuolisuutta tavalla, jota monet ovat pitäneet transfobisena ja loukkaavana.

Netflixin lokakuussa 2021 julkaisema stand up -spesiaali The Closer sai erityisesti osakseen kritiikkiä. Ohjelmassa Chappelle sanoo, että "sukupuoli on fakta", ja tukee transfobisista kommenteista syytettyä J. K. Rowlingia. Netflixin työntekijät ja transaktivistit protestoivat julkaisua lokakuussa Netflixin päämajan ulkopuolella Los Angelesissa.

Ohjelmaa ei poistettu, eikä Chappellen yhteistyötä Netflixin kanssa katkaistu. Päinvastoin Chappelle on tehnyt uuden sopimuksen Chappelle's Home Team -nimisestä spesiaalisarjasta, jonka ensimmäinen osa julkaistiin helmikuussa.

Suoratoistojätin toimitusjohtaja Ted Sarandos on kuitenkin pahoitellut tapahtunutta ja todennut, ettei ollut ymmärtänyt, että jotkut Netflixin työntekijöistä voisivat loukkaantua Chappellen puheista. Toisaalta hän on myös puolustanut Chappellea vetoamalla koomikon taiteelliseen vapauteen.

Sarandos on todennut haastatteluissa, että Netflixissä on ja tulee olemaan sisältöjä, joista kaikki eivät pidä.

Tiistain keikalla Chappelle vitsaili heti hyökkäyksen jälkeen, että hyökkääjä olisi ollut transmies.

Yksi sukupolvensa suosituimmista

Yhteiskunnallisia aiheita suorapuheisesti käsittelevä Dave Chappelle on yksi sukupolvensa suosituimmista ja arvostetuimmista koomikoista. Hän aloitti uransa stand up -lavoilla 1990-luvun alussa, minkä lisäksi häntä nähtiin jo varhain elokuvissa kuten Pähkähullu professori (1996), Con Air (1997) ja Sekopäät (1998).

Vuosina 2003–2004 hän juonsi suosittua sketsiohjelmaa Chappelle's Show. Ohjelmaa seurasi pitkä hiljainen jakso, mutta viime vuosina koomikko on taas ollut aktiivinen. Hän on näytellyt elokuvissa kuten Chi-Raq (2015) ja A Star is Born (2018) sekä tehnyt Netflixille useamman stand up -spesiaalin.

Chappelle on voittanut viisi tv-alan Emmy-palkintoa ja kolme musiikkialan Grammya. Vuonna 2019 hän sai koomikoille jaettavan Mark Twain -palkinnon, jota pidetään koomikoiden keskuudessa yhtenä alan korkeimmista kunnioista.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 5.5. kello 23:een saakka.

114 vuotta sitten Tampereen paloaseman kalustohallin katossa roikkui liuta valjaita. Kun tuli palohälytys, hevoset ohjattiin valjaiden alle. Valjaat tiputettiin katosta hevosten selkään ja sitten laukattiin vauhdilla liekkejä sammuttamaan.

Nykyisin kalusto on melko tavalla kookkaampaa. Silti sama halli toimii kuten ennenkin ja saattelee autot matkaan samoista ovista, joista ne – hämmästyttävää kyllä –, mahtuvat yhä ulos. Millilleen.

Paloasema on yksi arkkitehti Wivi Lönnin (1872–1966) suunnittelemista ikonisista merkkirakennuksista. Se on ollut yli 15 vuotta palomies, ensihoitaja ja pelastussukeltaja Elja Kivikosken työpaikka.

– Talo on tosi tuttu ja rakaskin, koska täällä vietetään kuitenkin aikaa neljäsosa vuodesta. Tämä on meille kuin toinen koti, Kivikoski sanoo.

Kivikosken mielestä Tampereen paloasema peittoaa mennen tullen muun muassa Turun ja Helsingin Erottajan samanikäiset asemat.

– Tämähän on Suomen kaunein paloasema. Monet ulkomaiset kaverit, palomiehet sanovat, kun heille näyttää kuvia, tai he käyvät täällä, että wau, tämä on kuin linna.

Kilpailuissa sukupuoli ei haitannut

Erityisen paloasemasta tekee se, että se on naisarkkitehdin suunnittelema aikana, jolloin ammatti oli varattu miehille. Wivi Lönn oli vasta viides suomalainen nainen, joka valmistui arkkitehdiksi.

Opiskelemaan päästäkseen hänen oli pitänyt anoa vapautusta sukupuolestaan. Vain siten saattoi aloittaa ylimääräisenä opiskelijana.

Tie ei ollut helppo valmistumisen jälkeenkään.

– Koulutetuille naisarkkitehdeille pidettiin epäsopivana, että he harjoittaisivat ammattia naimisiinmenon jälkeen. Jos halusi toimia ammatissa, oli suotavaa pysytellä naimattomana, sanoo Arkkitehtuurimuseon amanuenssi Anna Autio.

Wivi Lönn valitsi uran, eikä mennyt koskaan naimisiin. Tampereen paloaseman toimeksiannon Lönn sai, koska voitti sen suunnittelusta järjestetyn kilpailun.

Wivi Lönnin uraa ja esitellään Helsingin Arkkitehtuurimuseossa avautuneessa Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyssä. Anna Autio on yksi näyttelyn kuraattoreista.

Lönn teki kouluista viihtyisiä

Wivi Lönn eli uransa kiihkeintä luomiskautta 1900-luvun alun Tampereella, jossa hän teki töitä yötä myöten ja suunnitteli useita merkkirakennuksia. Anna Aution laskujen mukaan Tampereella asutun 10 vuoden aikana Lönn piirsi noin 30 rakennusta.

Lönnin laajaan tuotantoon kuuluu sekä asuin- että julkisia rakennuksia eri puolilla Suomea.

Erityisen uraauurtava Lönn oli koulujen suunnittelijana. Hän haki vaikutteita ulkomailta ja uudisti suomalaista koulurakentamista.

Jäljen voi huomata esimerkiksi Tampereen Aleksanterin koulussa, joka lankesi Lönnille paloaseman tavoin kilpailuvoiton jälkeen.

Lönn seurasi aikaansa ja lähti suunnittelussa liikkeelle aina käyttäjän tarpeista. Aiemmin koulut oli rakennettu sijoittamalla luokat käytävän varrelle.

– Lönn piti tapaa laitosmaisena ja epäviihtyisänä. Hän oli Skotlannissa ja Englannissa käydessään löytänyt tyylin, jossa luokkahuoneet sijoitettiin valoisien aulojen ympärille ja otti tämän idean Suomessa käyttöön, Autio sanoo.

Lönnillä oli myös teknisiä innovaatioita. Aleksanterin koulussa hän kiinnitti huomiota muun muassa hyvään ilmanvaihtoon.

Nykyisin Aleksanterin koulu on osa Wivi Lönnin koulua, johon kuuluu saman arkkitehdin suunnittelema Pyynikin koulu, entiseltä nimeltään Tampereen tyttökoulu.

“Onpa hienoa olla täällä töissä”

Aleksanterin koulun englannin opettaja Minna Rintala pitää 118-vuotiasta työpaikkaansa edelleen yllättävän toimivana.

– Valoisat aulat ovat hyviä ryhmätyöpaikkoja, myös portaikkoja on hyvin, ja lapset pääsevät niitä pitkin molemmista suunnista välitunnille.

Rintala kertoo muistuttelevansa oppilailleen, kuinka ainutlaatuisessa rakennuksessa nämä käyvät koulua. Itse hän kiinnittää huomiota väreihin, holvikaariin ja kukkaornamentteihin.

– Päivän aikana, kun täällä juostaan tukka putkella, ei arkkitehtuuri ole päällimmäisenä. Mutta kun oppilaat ovat lähteneet ja täällä tekee iltapäivällä rauhassa töitä ja näkee valon, joka tulee ikkunoista tiettyihin muotoihin, tulee sellainen olo, että wau, onpa hienoa olla tällaisessa paikassa töissä.

Lönn oli pragmaatikko

Tietynlainen käytännönläheisyys saattaa kuitenkin sukupuolen lisäksi olla syynä siihen, miksi Lönn jäi aikalaisten kuten kuten Eliel Saarisen ja Lars Sonckin varjoon.

– Saarinen ja Sonck puhuivat paljon rakennustensa tietynlaisesta symboliarvosta. He loivat tietoisesti suomalaisen suunnittelun kuvaa. Lönn ei ollut niin kiinnostunut symboliarvosta, vaan oli pragmaattisempi ja keskittyi tilaajan ja käyttäjän näkökulmaan, amanuenssi Anna Autio sanoo.

Vaikka Lönniä Aution mukaan arvostettiin, Lönnin töitä ei esitelty julkisuudessa, eikä käytännössä lainkaan alan keskeisessä julkaisussa, Arkkitehti-lehdessä.

– Helsingin uusi ylioppilastalo on Armas Lindgrenin ja Wivi Lönnin yhdessä suunnittelema. Kun se esiteltiin Arkkitehti-lehdessä, ainoastaan Lindgrenin nimi mainittiin, Autio sanoo.

Lönnin merkitys suomalaiselle arkkitehtuurille on huomattava. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka perusti oman arkkitehtitoimiston.

– Hän oli esikuva ja lasikattojen murtaja. Hän työllisti muita naisarkkitehteja omassa toimistossaan, koska hän ymmärsi sen, että se ei ole helppo uravalinta naiselle, Autio sanoo.

Kun Lönn täytti 70 vuonna 1942, tapausta juhlittiin lähes 50 naisarkkitehdin voimin helsinkiläisessä taiteilijatalo Lallukassa. Samalla perustettin naisarkkitehtien yhdistys Architecta, joka toimii edelleen.

“Wivin esimerkki antaa buustia”

Opettaja Minna Rintala ajattelee, että Lönnin nimikkokoulussa on tärkeä tuoda esiin tämän rohkeutta toimia naisena miesvaltaisessa ympäristössä.

– Wivi Lönnin esimerkki toimii oppilaille muistutuksena siitä, mitä rohkeudella ja päämäärätietoisuudella voidaan saavuttaa. Ehkä se antaa buustia erityisesti tytöille: Jos Wivi Lönn on pystynyt yli 100 vuotta sitten toteuttamaan unelmiaan ja luomaan jotain merkittävää, niin mikseivätpä hekin, Rintala sanoo.

Myös oppilaat arvostavat koulurakennustaan ja tietävät kenen suunnittelema se on. Yksi kaavailee jo ryhtyvänsä samalle alalle.

– Minustakin tulee isona ehkä arkkitehti. Siinä saa ajatella ja piirtää, millaisen haluaisi rakentaa. Sitten isompana, kun on tosi vanha, voi miettiä, että minä rakensin tämän silloin vähän pienempänä, sanoo toista luokkaa käyvä Albert Hiltunen, 8.

Kuudesluokkalainen Kanerva Kuula, 13, ajattelee, että Wivi Lönniä ei elinaikanaan otettu vakavasti, koska tämä oli nainen.

– Mutta hän oli tosi taitava arkkitehti ja teki paljon hienoja ja merkittäviä rakennuksia Tampereelle, muualle Suomeen ja ulkomaillekin, Kuula sanoo.

Kakkosluokkalainen Tehilla Pöntinen, 8, on samoilla linjoilla. Hän pitää Aleksanterin koulua salaperäisenä ja kauniina.

– Se on sellainen jännittävä. Kaikki sointuu hyvin yhteen, Pöntinen sanoo.

Wivi Lönnin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta 20. toukokuuta.

Eläköön Wivi Lönn! -näyttely Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä 8.1.2023 asti.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 6.5. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Miehet hermostuivat, kun Wivi Lönn piirsi paloaseman ja Hanna Parviainen halusi tehtaanjohtajaksi – näin kaksikko raivasi tietä uranaisille sata vuotta sitten

"Se oli hetken päähänpisto": kaveriporukka osti yli satavuotiaan kartanon ja metsästi huonekaluja pitkin Eurooppaa – tältä se näyttää remontin jälkeen

Hyvä veli -systeemi jättää naisarkkitehdit edelleen miesten varjoon

Näissä arkkitehtitoimistoissa kaapin paikan määrää nainen

Tampereen teatterikesän ohjelmistossa nähdään kahden vuoden tauon jälkeen jälleen kansainvälistä väriä. Esiintyjäryhmiä saapuu Ranskasta, Espanjasta ja Belgiasta.

Kotimaisessa ohjelmistossa nähdään esityksiä muun muassa Kansallisteatterilta, Helsingin Kaupunginteatterilta, KOM-teatterilta ja Turun Kaupunginteatterilta. Lisäksi mukana on useampi vapaan kentän ryhmä. Teatterikesän pääohjelmistossa on tänä vuonna kaikkiaan 19 esitystä.

Esitykset on valinnut taiteellinen johtoryhmä, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Tanjalotta Räikkä.

– Pääohjelmiston keskiössä on tänä vuonna perhe ja mieli – niin mielenmaisema kuin mielenterveyskin. Nyt jos koskaan on aika kysyä, mitä inhimillisyys, läheisyys ja lämpö meille merkitsevät, toteavat valitsijat.

Teatterikesän pääohjelmisto julkaistaan 5. toukokuuta.

Burnout eli työuupumus on yleisempää kuin luullaan. Sitä hävetään, eikä omaa loppuunpalamista haluta paljastaa muille.

Perjantaina ensi-iltansa saa elokuvaohjaaja John Websterin dokumenttielokuva Happy Worker.

Nimestään huolimatta se ei kerro työpaikan iloisista puurtajista, vaan työtaakan alle jääneistä.

Elokuva nostaa pöydälle monen työyhteisön ongelmat: Ylivoimaiset tulostavoitteet, liian suuret työtaakat, huono työilmapiiri, epäpätevät pomot ja jatkuva kiire.

– Tuntuu niin väärältä, että ihmiset, jotka rakastavat omaa työtään, inhoavat omaa työpaikkaansa, John Webster toteaa.

Vanessa paiski töitä kello yhteen yöllä

Englanninkielisessä dokumentissa joukko uraohjuksia ja menestyneitä liike-elämän ammattilaisia kertoo, kuinka he uhrasivat ihmissuhteensa ja terveytensä työlle.

Yksi heistä on espoolainen, 35-vuotias Vanessa Törnblom. Hän on omien sanojensa mukaan ollut koko elämänsä "perfektionisti ja kontrollifriikki suorittaja".

Juristin koulutuksen saanut Törnblom työskenteli asianajotoimistossa sekä yritysjuristina.

"Tein paljon ja stressasin paljon." Vanessa Törnrblom

– Työtä ja työtaakkaa riitti. En myöskään osannut asettaa työlleni riittäviä rajoja.

Vuosien aikana työpäivät venyivät toisinaan kello yhteen yöllä. Usein aamuisin hänellä oli niin paha olo, että hän vain itki.

Synkimpinä hetkinä hän jopa pohti, että mikäli joutuisi liikenneonnettomuuteen, hänen ei tarvitsisi mennä töihin.

Sitten voimat loppuivat ja tuli täydellinen pysähdys. Törnblom jäi työuupumuksen takia sairauslomalle.

– En enää muistanut ja ymmärtänyt asioita. Minua väsytti koko ajan ja pysyin pystyssä vain koska oli pakko. En saanut aikaiseksi mitään.

– Kaikki tuntui todella raskaalta ja vaikealta, hän kuvailee.

Burnout on häpeä ja heikkouden merkki

Johnn Webster on ohjannut elokuvia jo 30 vuotta. Yksi hänen tunnetuimmista dokumenttielokuvistaan on Pölynimurikauppiaat (1993).

Happy Worker -elokuvaa hän teki kolme vuotta. Yhteiskunnallisista dokumenteistaan moneen kertaan palkittu ohjaaja ehti silloin pohtia pahoinvoinnin syitä.

– Sanoisin, että pahoinvointi johtuu työpaikkojen vanhanaikaisesta työ- ja johtamiskulttuurista.

John Webster laskee, että työntekijöistä noin puolet kärsii joistakin burnoutin oireista.

Vanessa Törnblom huomauttaa, että kyse on silloin muustakin kuin väsymyksestä.

"Jos töitä on liikaa, niin totta kai väsyttää." Vanessa Törnblom

– Pelkästään väsymys ei aiheuta burnoutia.

Työpaikan ovi pitäisi pystyä sulkemaan.

– Jos jatkuvasti tuntee painetta seurata viestejä kännykästä ja vastata sähköposteihin, ei koskaan pääse irtautumaan työstä.

Burnout koetaan yhä häpeänä ja merkkinä heikkoudesta. Miksi muut jaksavat, mutta minä en?

Webster: “Kehityskeskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa”

Maisemakonttoreita, konsultteja, organisaatiomuutoksia ja raportteja, joita kukaan ei lue. Kokouksessa ei kuunnella puhujaa, vaan luetaan samalla omia sähköposteja.

Dokumentin listaamat asiat ovat monelle omalta työpaikalta tuttuja.

Työpaikan seinälle ripustetuissa valokuvissa työntekijät hymyilevät onnellisina, mutta John Websteristä totuus on muuta. Oikeasti he peittelevät epävarmuutta ja omaa epäonnistumisen pelkoaan.

Ohjaajan mielestä esihenkilöiden olisi huomattava ja huomioitava työntekijänsä paremmin.

– Heidän pitäisi käydä jokaisen työntekijän kanssa vähintään yksi viiden minuutin keskustelu kerran viikossa. Kehityskeskustelut kerran tai kaksi vuodessa ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, hän toteaa.

Lisäksi työpaikalla jokaisen tulisi tietää roolinsa, ja ryhmällä olla yhteinen tavoite.

– Elokuvaltani odotan, että se saa ihmiset uskomaan, etteivät he ole uupumuksensa kanssa yksin.

John Webster myös toivoo, että vaikenemisen muuri rikotaan ja ongelmista puhutaan avoimesti.

– Pohdittaisiin, mikä siellä työpaikalla mättää, ja mitä asialle voi tehdä.

Burnoutista selvinnyt saa viimein nukuttua

Vanessa Törnblom jatkoi sairauslomansa jälkeen vielä juristin töitä kunnes lopulta irtisanoutui.

Nykyisin hän on yrittäjä ja valmentaja. Hän auttaa työkseen ihmisiä, joilla on samanlaisia ongelmia kuin hänelle vielä viitisen vuotta sitten.

– Elämässäni on tällä hetkellä hyvä buugi. Olen iloinen. Kaikki tuntuu uudelta ja ihanalta. Myös nukun yöni erittäin hyvin.

Elokuvan Happy Worker ensi-ilta on perjantaina 6.5. 2022.

Lue myös: Pölyn kirous – kulttidokkari Pölynimurikauppiaat tuunattiin digiaikaan

Dokumentaristi John Webster: ”Jokaisessa meissä asuu kyky muuttaa maailmaa”