Sinfonia Lahden konsertti on kuin jäävuoren huippu. Orkesteri tulee ja esittää loppuun asti hiotun kokonaisuuden. Konserttia varten tehty pohjatyö ja valmistelu jää yleisöltä näkemättä.
Sinfonia Lahden konserttimestari Hannaliisa Pitkäpaasi saapuu Sibeliustaloon aikaisin aamulla, sillä edessä on pitkä päivä.
– Eväät jääkaappiin ja sitten alan hellästi suuntautua otelaudan valloitukseen. Unimaski on mukana siltä varalta, että jossain vaiheessa päivää ehtisi vähän lepäämään.
Harjoitukset ovat kohta alkamassa. Sitten on luvassa kaikkea muuta käytännön työtä.
– Konsertin lisäksi tänään on klubiesiintyminen ja tämä puolestaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on kolme eri esiintymisasua, joten vaatehuoltoakin on luvassa, naurahtaa Pitkäpaasi.
Konserttimestarin tehtävät kasvattavat Pitkäpaasin työmäärää melkoisesti.
– Konserttimestari on muusikoiden lähin esimies sekä kapellimestarin oikea käsi ja ylimääräiset korvat. Muusikillisten tehtävien lisäksi osallistun kokouksiin ja palavereihin. Huolehdin myös esimerkiksi siitä, että lava on esiintymisjärjestyksessä.
Soittokunto ei ole itsestäänselvyys
Hannaliisa Pitkäpaasi on monen jousisoittajan tavoin aloittanut ennen kouluikää eli 5-vuotiaana. Viulu on kuulu kauniista soinnistaan, mutta sointi vaatii paljon työtä ja työ vaatii veronsa, sillä viulu ei ole kuulu ergonomiastaan.
Pitkäpaasi joutuukin tekemään paljon töitä, jotta soittaminen sujuu niin kuin pitää.
– Soittokunto lähtee siitä, että käyn kuntosalilla kerran viikossa. Sen lisäksi harrastan tanssia ja käyn noin kerran kuussa muusikoiden työhön perehtyneellä fysioterapeutilla.
Pitkäpaasi on joutunut uusimaan joitain työhön liittyviä liikeratoja fysioterapeutin opastuksella.
– Muutama hermo alkoi ilmoitella itsestään siihen malliin, että älä enää tee näin.
Pitkäpaasi pitää peruskuntoa yllä lisäksi kulkemalla työmatkat pyöräillen ja itse soittaminen on tietysti oma lukunsa.
– Soitan lähes päivittäin esimerkiksi joitain asteikkoja, joita olen soittanut ihan alusta alkaen. Niiden avulla pidetään soiton peruselementit kohdallaan. Niiden lisäksi teen välillä pelkästään teknisiä harjoitteita ja jo näistä kertyy aika paljon pelkkää soittamista.
Mozart on mieluisa, mutta vaativa säveltäjä
Konserttipäivän ohjelmassa oleva Mozartin sinfonia nro 39 on muusikoille tuttu sävelteos. Pitkäpaasi muistelee tutustuneensa siihen jo vuosia aiemmin.
– Tämän sinfonian viimeinen osa on sellainen vanha koetinkivi, jota käytetään jatkuvasti koesoitoissa ympäri maailmaa. Uskoisin, että orkesterin jokainen viulisti on opetellut sen moneen kertaan.
Pitkäpaasi tunnustaa pitävänsä Mozartista valtavasti.
Se on tarkkaa ja hienoa musiikkia, jota pitää lähestyä tietyllä herkkyydellä. Jarkko Peltoniemi
– Mozart on minulle hyvin rakas säveltäjä, vaikka hänen musiikkinsa teettääkin niin paljon töitä ja se ei missään tapauksessa saisi kuulostaa siltä, että se on kovan työn takana, naurahtaa Pitkäpaasi.
Myös käyrätorvensoittaja Jarkko Peltoniemi pitää Mozartia musiikkia vaativana.
– Se on tarkkaa ja hienoa musiikkia, jota pitää lähestyä tietyllä herkkyydellä. Puhtaus ja nyanssit ovat tietysti tärkeitä. Mozart vaatii tarkkaa työtä koko orkesterilta.
Ansatsi on puhaltajan peruskallio
Peltoniemi on soittanut käyrätorvea jo liki 50 vuotta ja kertoo hyvän soittokunnon pohjautuvan jatkuvaan työntekoon.
– Pitää soittaa päivittäin ja huolehtia soittokunnosta myös viikonloppuisin. Varsinkin, kun ikää kertyy, niin täytyy keskittää voimavarat siihen, että ansatsi on kunnossa maanantaina, kun työviikko alkaa ja aletaan perehtyä uuteen materiaaliin.
Kun puhutaan puhallinsoittimista, puhutaan myös ansatsista.
– Ansatsi kertoo siitä, miten suukappale asetetaan huulille ja kuinka soittaja pystyy hallitsemaan rekisteriä aina alimmista äänistä korkeimpiin, joka soittimelta vaaditaan, aloittaa Peltoniemi.
Ansatsi alkaa huulista.
– Tärkeintä on huulten värähtely, josta ääni muodostuu soittimeen. Huulia pitää muistaa hoitaa, koska ne voivat välillä elää omaa elämäänsä. Esimerkiksi pakkassää voi koetella huulia monella tavalla.
Peltoniemi muistuttaa myös hampaiden tärkeydestä. Hyvä purukalusto on olennainen osa ansatsia ja maailmalta löytyy monia esimerkkejä puhaltajista, joiden ura on katkennut hampaiden vaurioitumiseen esimerkiksi tapaturman seurauksena. Herkkyys vaatii suun hyvää kuntoa.
– Vaikeus on siinä, että pitää vaikkapa soittaa kovaa hyvällä soinnilla ja yhtäkkiä siirrytään pianissimoon ja senkin pitää soida oikein. Tämä on yksi vaskisoittimien suurista haasteista.
Puhaltaja keskittyy olennaiseen
Suun herkkyys vaatii voimavarojen keskittämistä olennaiseen, joka konserttipäivänä on tietysti illan esiintyminen.
– Konserttipäivänä valmistautuu päivän tärkeimpään ammatilliseen tehtävään. Illan konsertti tuo päivään tietyn latauksen jo aamusta alkaen, pohtii Peltoniemi.
Peltoniemen konserttipäivään kuuluvat lämmittely, kenraaliharjoitukset ja tietysti lepo.
– Muusikon tärkein palkka on se, että voi sanoa konsertin menneen hyvin!
Konsertti on koko päivän työrupeama
Myös ylikapellimestari Dima Slobodeniuk saapuu Sibeliustaloon jo varhain aamulla, sillä palaverit ja kokoukset ovat osa hänen toimenkuvaansa.
– Aamu alkoi kokouksella orkesterin intendenttien kanssa. Suunnittelimme tulevaa ohjelmistoa ja kävimme läpi ajankohtaisia asioita, aloittaa Slobodeniuk.
Kokouksesta ylikapellimestari rientää haastattelun kautta viimeiseen harjoitukseen ennen konserttia.
– Kenraaliharjoituksessa käydään läpi viime hetken korjauksia, mikäli jotain ilmenee. Sitten on vielä yksi tapaaminen, sitten lepoa ja sen jälkeen keikalle, sanoo Slobodeniuk naurahtaen.
Kotiläksyt on tehtävä huolella
Slobodeniuk korostaa sitä, että suuri osa työstä tehdään konserttisalin ulkopuolella.
– On hyvin tärkeää, että muusikot valmistautuvat jo ensimmäisiin harjoituksiin huolella ja tekevät ennakkoon paljon töitä. Juuri tämä on Sinfonia Lahden vahva puoli.
Tämä on Sinfonia Lahden vahva puoli. Dima Slobodeniuk
Mozart on musiikkia tuntemattomillekin tuttu nimi, joka ei päästä esittäjiä helpolla.
– Stemmojen lisäksi vaaditaan tyylitajua ja olemme tehneet paljon töitä juuri oikean tyylin löytämiseksi. Tavoitteena on kevyt, energinen ja eteenpäin kulkeva tulkinta. Pidämme mielessä kuvan siitä, miltä se on alun perin kuulostanut, selvittää Slobodeniuk.
Kukaan ei ole kuullut Mozartin musiikkia sen säveltämisen aikaan.
– Onneksi on säilynyt paljon tietoa ja aikalaisten kuvauksia esimerkiksi soittimista ja fraseerauksesta, muistuttaa Slobodeniuk.
Jokainen tekee oman Mozartinsa
Muusikot ovat tehneet oman, mittavan urakkansa soittimiensa kanssa. Samoin kapellimestari on pohtinut pitkään esimerkiksi omaa näkemystään siitä, miten haluaa esimerkiksi juuri Mozartia soitettavan.
– Mozartia voidaan tietysti soittaa monella eri tavalla. Meidän näkemystämme viedään tästä konsertista tuleviin konsertteihimme, joissa on vastaavan aikakauden musiikkia eli vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle, kertoo Slobodeniuk.
Sinfonia Lahden ylikapellimestari kuuntelee luonnollisesti muiden kapellimestareiden ja orkestereiden työtä.
Olemme tehneet paljon töitä juuri oikean tyylin löytämiseksi. Dima Slobodeniuk
– Ilman muuta, kuuntelen niitä referensseinä. Kopioinnista ei tietenkään ole kyse, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä se ei vie mihinkään. Eihän siitä mitään tulisi, että yrittäisi saada orkesterin soittamaan samalla tavalla kuin jollain levyllä.
Slobodeniuk kiittää nettiä siitä, että koko maailma on käden ulottuvilla.
– Ennen vanhaan matkustettiin pitkiäkin matkoja kuulemaan orkestereita ja solisteja, nykyään on internet.