"Vieraita tulossa. Juokohan ne kahvia vai teetä? Jos kahvia, niin käyttääköhän ne maitoa? Entä minkälaista maitoa? Voi ei, jääkaapissa ei ole mitään maitoa. Pitääköhän lähteä kauppaan? Ehdinköhän enää."
Tällaista monologia Petra Tanninen käy pään sisällään koko ajan. Päätöksenteko on vaikeaa, ja soutamiseen ja huopaamiseen saattaa vierähtää tovi. Pitkä pohdinta meni tällä kertaa aivan hukkaan, sillä toimittaja ja kuvaaja eivät juo kahvia.
Nykyään Tanninen osaa suhtautua edestakaisin suhaaviin ajatuksiinsa jo rennommin. Ennen ahdisti enemmän. Miksi monet asiat tuntuvat niin monimutkaisilta ja vaikeilta?
Helpotus tuli, kun Tanninen törmäsi artikkeliin, jossa kerrottiin erityisherkkyydestä.
– Se oli ihan sellainen perusjuttu, että näistä yhdeksästä merkistä tunnistat olevasi erityisherkkä. Siitä se lähti. Luin aiheesta lisää ja kävin kirjastossakin lainaamassa kirjoja. Tajusin olevani erityisherkkä ja siksi koen monet asiat hieman voimakkaammin. Teen niistä itse monimutkaisia.
Kuten esimerkiksi yksinkertaiseen "mitä kuuluu" kysymykseen vastaaminen. Tanninen ei kerta kaikkiaan pysty heittämään kepeästi "ihan hyvää". Hän rupeaa pohtimaan, että mitähän kysyjä ajaa takaa, mitä hän haluaa tietää ja millaisen vastauksen hän mahtaa haluta.
Nasevat kommentit tulevat mieleen myöhemmin
Ennen oivallustaan erityisherkkyydestään Tanninen pohti, miksi hänen täytyy analysoida päässään kaikkia tilanteita. Hän saattoi pitkän ajan jälkeen miettiä, miten olisi voinut hoitaa tilanteen toisin, sanoa paremmin ja nasevammin.
– Panen merkille asioita, joita monet eivät edes huomaa. Se on välillä vähän raskasta.
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä ominaisuutta. Se ei ole sairaus eikä se myöskään ole persoonallisuuspiirre. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista voimakkaammin ulkoisiin tai sisäisiin ärsykkeisiin. Nykyään erityisherkkyydestä puhutaan paljon ja ihmiset ovat oppineet tunnistamaan ja hyväksymään asian.
Näin on käynyt myös Petra Tanniselle ja nykyään hän osaa myös nauraa itselleen. Erityisherkän kohtaamat, usein absurditkin tilanteet ovat purkautuneet sarjakuvastripeiksi. Niissä seikkailee hattupäinen varishahmo, joka joutuu tilanteisiin, jotka ovat hankalia erityisherkille.
Aluksi kuvia syntyi päiväkirjaan, jota Tanninen on pitänyt aina. Piirtäminen on luonteva tapa ilmaista itseään kuvataiteilijaksi ja artesaaniksi valmistuneelle Tanniselle.
Varishahmo alkoi saada yhä enemmän tilaa päiväkirjassa ja Tanninen päätti lähettää stripit kustantamoon. Se oli helppoa, sillä siellä kukaan ei tuntenut häntä. Lähipiirille kuvien näyttäminen olisi sen sijaan ollut mahdotonta, koska kuvat tuntuivat niin henkilökohtaisilta.
Kustantamossa innostuttiin stripeistä ja niin syntyi Erityisen herkkää elämää -sarjakuvakirja. Siitä löytyy paljon tunnistettavia tilanteita, vaikka ei erityisherkkiin kuuluisikaan.
Kuten tämä kuva, jossa varis pohtii menneitä.
– Paperille päätyvät usein sellaiset tilanteet, jotka olen kokenut epäreiluina, mutta en ole tilanteessa osannut toimia mitenkään järkevästi.
Nykyään Tanninen ei pohdi enää niin paljon menneitä tilanteita. Hän osaa ajatella, että antaa olla, elämä jatkuu.
– Täytyy vain uskoa, että kukaan muu ei varmaan huomannut virhettä siinä, mitä tein, sanoin tai jätin sanomatta.
Mihin väliin ehtisi sanoa sanasen?
Tanninen puhuu rauhallisesti ja hän miettii pitkään ennen kuin vastaa. Kiihkeisiin keskusteluihin on hankala päästä mukaan, vaikka aihe kiinnostaisikin kovasti.
– Jos on mielenkiintoinen juttu meneillään, odotan kiltisti puheenvuoroa. Aiheet vaihtuvat kuitenkin niin nopeasti, etten ehdi sanoa väliin mitään. Päälle puhuminen tuntuisi pahalta.
Erityisherkät aistivat muiden mielialoja herkästi ja myös Tanninen vaikuttaa hyvin empaattiselta. Hän ottaa jatkuvasti huomioon muut. Siksi oman tilan ottaminen ja mielipiteen sanominen tuntuu vaikealta. Mieluiten Tanninen olisi useimmiten vain omissa oloissaan.
– Kyllä sitä jää kuitenkin aina jutustelemaan muiden kanssa, vaikka tekisikin mieli vain mennä kotiin.
Piiloon Tanninen ei ole koskaan luikkinut, kuten hänen varishahmonsa.
– Se tuntuisi jo raukkamaiselta.
Siedätyshoitoa juhlissa
Oulun seudulta kotoisin oleva Tanninen on asunut muutaman vuoden Tampereella. Se tuntuu sopivan kokoiselta kaupungilta asua ja elää. Etenkin alkuaikoina hän kuitenkin hakeutui mielellään luonnon rauhaan ja lenkkeili Pyynikin harjulla. Erityisherkät havainnoivat usein ympäristöä tarkasti ja Tanninen seurailee mielellään luonnon tapahtumia. Pyynikin rannoilta löytyi myös sarjakuvien varis.
– Jäin usein seurailemaan varisten touhuja. Niitä oli hauska katsella, koska ne ovat niin uteliaita, älykkäitä ja leikkisiä.
Sarjakuvastrippien avulla Tanninen pystyy ottamaan asioihin etäisyyttä ja monimutkaiselta tuntuva asia saa yksinkertaisen muodon.
Nykyään Tanninen yrittää myös siedättää itseään mahdollisimman paljon. Hän pakottaa itsensä tilaisuuksiin ja juhliin, vaikka mieli tekisi jäädä kotiin.
– Yritän olla ajattelematta tilanteita etukäteen, ettei tule ennakkoon sellaisia omia mielikuvia. Menen vain takki auki ja katson mitä seuraa.
Sosiaaliset tilanteet tuntuvat kuitenkin pidemmän päälle raskailta. Tulee väsy ja ajatukset rupeavat harhailemaan. Tannisenkin lähipiiriin kuuluu puheliaita ihmisiä, jotka pulputtavat ajatuksiaan ääneen.
– Huomaan, etten jaksa ottaa vastaan kaikkia niitä ajatuksia. Lopussa alkaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Erityisherkkyydestä puhutaan nykyään paljon. Myös ujoutta ja introverttiutta on tuotu esiin, eikä niitä enää pidetä piirteinä, joista olisi päästävä eroon.
Myös Tanninen on huomannut, että erilaisuutta osataan arvostaa.
– Minulla on sellainen tunne, että pehmeämmät arvot ovat taas nousussa. Kenties.
Lue lisää: