Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kilpailee kuusi teosta. Ehdokkaina ovat Katri Kirkkopellon Piki, Lena Frölander-Ulfin Minä, Muru ja Metsä, Sanna Iston Maan alaiset, Juuli Niemen Et kävele yksin, Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin ja Seita Vuorelan Lumi.

Katri Kirkkopellon Piki (Lasten Keskus) on kuvakirja pienestä Pikistä, joka haluaa mukaan metsän majaleikkiin. Kirja kertoo muun muassa ryhmädynamiikasta ja ystävyyden voimasta. Raadin mukaan kirjan kerronta ja kaunis kuvitus muodostavat saumattoman taideteoksen ja jokainen aukeama avaa rikkaan tutkimisen maailman.

Lena Frölander-Ulfin Minä, Muru ja Metsä (Schildts & Söderströms) on myös kuvakirja. Se kertoo lapsesta, joka voittaa pelkonsa ja lähtee mukaan mökille, vaikka meri, tuuli ja metsäpissalle meno hirvittävät. Metsä ja sen eläimet kuvataan lapsen silmin. Kirja on voimaannuttava. Raatia viehätti kirjan taidokas, tummasävyinen kuvitus, joka on toteutettu raapetekniikalla ja akvarelleilla. Viisaudellaan ja huumorillaan kirja tavoittaa sekä lapsen että aikuisen.

Sanna Iston kirjoittama ja Sami Saramäen kuvittama Maan alaiset (WSOY) on muodonmuutoksesta alkava fantasiaseikkailu, joka kasvaa kertomukseksi rohkeuden ja itseluottamuksen löytymisestä. Isto on luonut kirjaan maailman, joka sukeltaa Suomenlinnan maanalaisiin käytäviin.

Raadin mielestä Maan alaisten idea voi aluksi kuulostaa kummalliselta, mutta lukiessa siihen uskoo täysin. Kehuja tulee myös Sami Saramäen kuvituksesta, joka tukee tekstiä ja jättää tilaa mielikuville. Seikkailu vie tärkeiden kysymysten äärelle: Keitä olemme, millaisia haluamme olla? Miten valintamme vaikuttavat muihin?

Keskiössä nuorten elämä

Juuli Niemen Et kävele yksin (WSOY) saa aikuisenkin muistamaan, miltä tuntui olla nuori, kokea ensirakkaus, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Raati kehuu Niemen runollista kieltä, joka vie sisälle nuorten mielenliikkeisiin, keskelle aikuistumisen rytinää. Kirjassa ovat läsnä koulun pihan ahtaat roolit, lapsuusperhe, josta on kasvettava irti, ja sisimmästä kumpuava oma elämä ja omat haaveet.

Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava) on pienoisromaani, jossa sanojen painolla on erityistä voimaa. Raati kiittää kielellisesti ja rakenteellisesti loppuun asti hiottua kertomusta nuoresta suurten elämänvalintojen edessä. Romaani on ilmava ja koskettava kuvaus kasvamisesta aikuisuuteen. Kirjailijan herkkä ote kunnioittaa lukijan oivallusta.

Seita Vuorelan (1971-2015) Lumi (WSOY) julkaistiin postuumisti kirjailijan kuoleman jälkeen. Lumi-nuortenromaani kertoo vieraudesta, ystävyydestä ja toivosta sekä rakkauden voimasta.

Raadin mielestä Lumi risteyttää nykyhetkeä, historiaa, tarinoita ja satuja vastustamattomalla tavalla. Kirjailija kuvaa maahanmuuttajanuorten maailmaa uskottavasti ja tyylillisesti varmalla otteella. Arkirealismi ja satuaines yhdistyvät luontevasti ja luovat tarinaan taianomaista, symbolistista ja monikerroksista syvyyttä.

Valintalautakuntaan kuuluivat yliopettaja Pekka Vartiainen, taidepedagogi Mervi Riikonen ja tuottaja Sanna Sommers. Voittajan valitsee laulaja Vuokko Hovatta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa. Voittaja julkistetaan 24. marraskuuta.

– Olen jatkuvasti tosi onnellinen ja kiitollinen, minulla ei ole enää minkäänlaista alakuloa. Tuntuu, että kaikki on mahdollista.

Näin vastasi toimittaja Ira Koivu Ylen aamu-tv:ssä kysymykseen siitä, millaisia muutoksia hän on huomannut itsessään sen jälkeen kun lopetti alkoholinkäytön noin vuosi sitten marraskuussa.

Koivu on kirjoittanut kokemuksistaan myös kirjan: Vapaa viinistä – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni.

Koivu sanoi huomanneensa vuonna 2011, että "lasillinen viiniä silloin tällöin oli muuttunut pullolliseksi lähes joka ilta".

– Sitten huomasin sen, että aamulla päätin, että tänään en juo yhtään, ja iltapäivällä töiden jälkeen ajattelin jo, että jospa nyt sitten kuitenkin. Aamun päätös unohtui, ja koska se hävetti, koska siitä ei pystynyt puhumaan avoimesti, silloin huomasin sen [että alkoholinkäytöstä oli tullut ongelma].

Koivu alkoi kirjoittaa aiheesta blogia anonyymisti. Se keräsi paljon lukijoita ja kommentteja siitä, että blogi innosti muitakin lopettamaan.

– Tajusin, että on paljon sellaisia samanlaisia menestyneitä ihmisiä, joista kukaan ei tiedä, että on ongelmia, mutta jotka juovat salaa. Tajusin, että tämä on yleinen ongelma.

"Ihmiset luulevat, että he ovat yksin"

Koivu ei aluksi – vuonna 2011 – ollut valmis puhumaan asiasta omalla nimellään ja omilla kasvoillaan.

– Nyt tuntui, että oli vain pakko – juuri sen takia, että on niin haitallista, että [naisten alkoholinkäyttö] on tabu ja naiset juovat salaa ja häpeävät.

Tämä estää hakemasta apua, Koivu sanoi aamu-tv:ssä. Ihmiset luulevat, että he ovat yksin eikä kukaan muu ole samanlainen, hän jatkoi.

– Meillä on myös haitallinen tabu siitä, että alkoholisti on rappiojuoppo. Naisalkoholisteista on ikäviä käsityksiä mediassa. Haluan tuoda esiin sen, että se ihminen voi olla ihan kuka tahansa.

"Suoritin kaiken täydellisesti"

Koivu itse joi enimmillään noin pullon illassa. Samaan aikaan hän hoiti elämänsä säntillisesti.

– Se kuulostaa pahalta – että se on tosi iso määrä. Mutta silloin kun on kolme vuotta tissutellut, ensin lasi silloin tällöin, sitten lasi, kaksi lasia joka ilta, toleranssi kasvaa.

– Tavallaan suoritin kaiken täydellisesti. Ulospäin näytin pirteältä, mutta sisällä oli ontto olo ja sellainen salaisuus, Koivu kuvaili.

Hän kertoi uskovansa, että itse aine ei aiheuta riippuvuutta, vaan taustalla on usein joku muu tekijä.

– Suomessa iso syy on varmaankin yksinäisyys.

Miten vaikeaa lopettaminen on? Koivun itsensä kohdalla se oli helppoa.

– Se on prosessi. Sinä päivänä kun lopettaa, sitä ennen on tapahtunut hirveästi asioita. Minäkin olin käsitellyt asiaa monta vuotta ja tarkkaillut omaa alkoholinkäyttöäni.

Aikooko Koivu juoda alkoholia vielä joskus?

– En, hän vastasi kysymykseen aamu-tv:ssä.

Helsingin kaupunki ja Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ovat valmistelleet esityksen Guggenheimin taidemuseon perustamiseksi Helsinkiin.

Esityksen sisältö on luvattu kertoa torstaiaamuna. Esitys menee kaupunginhallituksen käsittelyyn jo maanantaina.

Guggenheim Helsinki -hanke on ollut vastatuulessa eikä sille luvattu valtion rahoitusta viime budjettiriihessä. Helsingin Tukisäätiön hallituksen puheenjohtaja Ari Lahti on todennut, ettei museo nouse ilman valtion rahaa.

Museohankkeen yllätyskäänteen kuultuaan pääministeri Juha Sipilä (kesk.) toivotti Twitterissä oitis Guggenheimin tervetulleeksi Helsinkiin, mikäli se rakennetaan ilman valtion investointitukea.

Yle Uutisten tavoittama Lahti ei halunnut kommentoida kaupungin esitystä millään tavalla ennen torstain tiedotustilaisuutta. Myös apulaiskaupunginjohtaja Viljanen kieltäytyi kommentoinnista.

Guggenheim Helsinki -hanke on kestänyt vuosia

Yhdysvaltalainen Solomon R. Guggenheim -säätiö on haaveillut museon perustamisesta Helsinkiin jo pitkään. Ensimmäinen hanke alkoi vuonna 2011, mutta kaatui Helsingin kaupunginhallituksessa.

Säätiö julkisti uuden esityksen museosta vuonna 2013 ja päätti järjestää hankkeesta arkkitehtuurikilpailun. Arkkitehtuurikilpailu toteutui viime vuonna. Sen voitti ranskalainen arkkitehtitoimisto Moreau Kusunoki Architect. Helsingin kaupunki on varannut museolle tontin Eteläsatamassa arkkitehtuurikilpailua varten. Tonttivaraus päättyy vuodenvaihteessa.

Päätöstä museon rakentamisesta ei toistaiseksi ole tehty. Erityisesti kysymys museon rahoituksesta on aiheuttanut kiistaa. Museon rahoitusvaihtoehdoissa on lähdetty siitä, että rakennusta rahoittaisivat ainakin Helsingin kaupunki sekä valtio. Valtio ei kuitenkaan luvannut rahaa hankkeelle viime budjettiriihessä ja perussuomalaisten Timo Soini erikseen korosti, ettei Guggenheimille tule valtion rahaa.

Guggenheim-säätiö on ilmaissut olevansa pettynyt, ettei valtio päättänyt lähteä hankkeeseen mukaan.

Guggenheim Helsingin rakentamiskustannukset ovat arviolta 120–140 miljoonaa euroa ja museota on kaavailtu rakennettavaksi Helsingin Etelärantaan.

– Onko tää joku suoja? Onko tuo puu sairas? Suojellaanko sitä? Näihin kysymyksiin kuvataiteilija Antti Laitinen on saanut jatkuvasti vastata pystyttäessään Armour-teoksiaan eri puolilla maailmaa.

Ihmisten on ollut vaikea hahmottaa, miksi joku niittaa puun ympärille teräksistä peltiä. Onko se taidetta? Viimeksi Laitinen sai vastailla laitapuolenkulkijan huuteluihin Helsingin Töölönlahden puistossa, jonne nousi hänen uusin puuritariveistoksensa.

Suomen nykytaiteen ykkösnimiin kuuluvaa Laitista ei kuitenkaan vähä hätkäytä.

– Olen tottunut, kun teokseni eivät ole sellaisia perinteisiä, vaan aika karunkin näköisiä. Se ei välttämättä miellytä kaikkien silmää, hän toteaa vaatimattomaan tyyliinsä.

Laitinen on asentanut puille haarniskoja tätä ennen Korppoossa, Ranskassa Loire-joen varrella ja Kiinassa Shanghain lähistöllä. Helsinkiin nousseen Armourin Laitinen teki vuosi sitten Turun Vartiovuorenmäen puistoon vanhan puun ympärille.

Haarniska oli paikoillaan kuukauden. Sitten taiteilija purki sen, ja pystytti uudelleen Helsinkiin. Pääkaupungissa nähdään siis turkulaisen puun ääriviivat.

Uusi veistos poikkeaa aiemmista, sillä sisällä ei ole nyt puuta. Teosta pitää koossa teräksinen rakennelma, puun luuranko, jonka ympärille Laitinen on kietonut haarniskan.

Raajoja taisteluasennoissa

Laitista ovat aina viehättäneet sekä haarniskat että puut. Hän toteaa itsekin, että niiden yhdistäminen on absurdi ajatus. Vaan onko sittenkään?

– Ihmisillä ja eläimillä on ollut haarniskoja taisteluissa ja puun muodot ovat sellaisia, että oksat näyttävät usein siltä kuin ne olisivat raajoja taisteluasennoissa, Laitinen sanoo.

Haarniskojen ja puun lisäksi Laitista kiinnostavat myös työn ja taistelun jäljet. Laitisen teoksissa ei silotella. Elämän jäljet näkyvät myös uudessa teoksessa.

– Se on ollut monessa mukana. Se ei ole enää kiiltävä, siihen on tullut lommoja, Laitinen kuvailee.

Taiteilija uhmaa luonnonvoimia

Laitinen tunnetaan luonnonvoimia uhmaavista projekteistaan. Joku voisi kutsua niitä pähkähulluiksi.

Laitinen on muun muassa veistänyt kaarnaveneen, jolla hän on purjehtinut Suomenlahden yli Viroon. Hän on rakentanut hiekkasäkeistä saaren Itämereen ja viettänyt neljä päivää metsässä ilman vaatteita, juomaa tai ruokaa.

Oleellista Laitisen performatiivissa teoksissa ei ole lopputulos, vaan prosessi. Ne ovat yrityksiä tehdä jotakin, yleensä jotakin absurdia ja uhmakasta.

– Usein yritykset ovat tuomittuja epäonnistumaan, Laitinen täsmentää.

Kuten vaikka silloin, kun Laitinen on kaatanut puita, pilkkonut ne klapuiksi ja yrittänyt sitten koota palaset uudelleen yhteen. Laitisen klapupuita on parhaillaan esillä Espoon modernin taiteen museo Emmassa.

Väliaikaisesti paikoillaan

Haarniskat on aiemmin yleensä poistettu rungon ympäriltä, jotta ne eivät vahingoita kasvua. Pellinpalatkin ovat aina toisissaan kiinni, jotta ne eivät lävistä puuta.

Helsingin Armouria ei kuitenkaan tarvitse purkaa missään vaiheessa. Sen sisällä on tuhat kiloa teräsrunkoa ja taiteilijan mukaan se kestää vähintään 30 vuotta.

Siitä huolimatta se on nyt paikoillaan toistaiseksi. Näin siksi, että Armouria uhkaavat sään ja iän aiheuttaman kulumisen lisäksi muunlaiset vaarat. Se voi joutua ilkivallan kohteeksi.

– Kokemuksesta tiedämme, että jotain voi käydä. Sijoituspaikka on sellainen, että siellä ei ole koko ajan valtavasti sosiaalista kontrollia. Me pidämme teosta silmällä ja katsomme, miten se pärjää. Ei meillä ole sille mitään takarajaa, sanoo projektisuunnittelija Klas Fontell Helsingin taidemuseo HAM:sta.

Kansainvälisesti menestynyt Antti Laitinen edusti Suomea Venetsian kuvataidebiennaallissa vuonna 2013. Armour-veistoksen tilasi Helsingin rakennusvirasto.

Levy-yhtiön kattoterassille valokuvattavaksi nilkuttavaa Sannia vähän ärsyttää. Somevideota varten tehty hyppy päätyi onnettomaan alastuloon ja katkenneisiin jalkapöydän luihin. Jalka on paketissa marraskuun alkuun asti. Mielessä kävi, että syksyn keikkoja pitää perua, mutta sisu voitti.

– Ajattelin ensin, että yleisö ei halua katsoa, kun mä pyörin siellä rampana. Meillä on kuitenkin niin energinen bändi ja niin energinen meno, että ei se siitä muutu, vaikka istun. Mulla on paljon soittimia ja bailaan hulluna ihan hiessä, vaikka en saa hyppiä.

Pakollisessa rauhoittumisessa on Sannin mielestä hyvätkin puolensa.

– Ehkä oli hyvä pysäytys mulle, että jalka katkesi. Olen vähän uhkarohkea, olen hyppinyt lavalta yleisön joukkoon ja lähtenyt keikalta tikattavaksi. Välillä on hyvä miettiä, mitä mä teen.

Sanni omin sanoin

Sanni on vuoden mittaan paheksuttu sekä mediassa että netin keskustelupalstoilla milloin liian laihoista lomakuvista, milloin kiroilusta hittisinkulla. Kaiken kukkuraksi hän teki laulun, joka monen tulkinnan mukaan viittasi satunnaiseen seksiin. Sen ehkä vielä olisi voinut saada anteeksi, mutta sitten julkaistiin video, jossa nuoret fanit esittivät Vahinko-kappaleen. Syntyi hirveä polemiikki ja video poistettiin.

Mylläkkä on vaikuttanut uuden levyn kappaleisiin. Sanni teki levyn Sannista ja pohtii sillä, mikä ero on Sanni Kurkisuolla ja artistilla nimeltä Sanni.

– Se oli minuksi tulemisen levy, ehkä tärkein levyistäni mulle. Olen käynyt läpi sellaisen pesukoneen vuoden aikana, että olen tavallaan joutunut kasvokkain itseni kanssa. Olen joutunut miettimään missä mä seison tämän kaiken keskellä ja kuka mä olen. Mulle tällä levyllä on mun totuuteni, se on päiväkirjamainen.

Koska biisit ovat niin henkilökohtaisia, ei Sanni osaa kuvitella laulavansa muiden tekemiä sanoituksia. Sen sijaan yhteistyö rap-artistien kanssa on mieleen. Uuden albumin kappaleilla feattaavat Cheek ja Paperi T.

– Vain elämää -sarjassa versiointi oli hauskaa, mutta jos joku tekisi mulle biisin, sen pitäisi olla aika helkkarin kova biisi. On aika vähän tyyppejä, jotka voisivat kirjoittaa niin, että se sopisi mun suuhuni. Cheekin ja Paperi T:n kanssa päästiin samalle aaltopituudelle. On kiva, että mun biisissä on myös toisen näkökulma, mutta sen pitää palvella biisiä.

Sannilla on musiiikkipiireissä maine uutterana työmuurahaisena, joka vaatii itseltään lähes mahdottomia. Artisti kuvailee, että pää oli hajota uuden albumin viimeistelyvaiheessa, kun keikkatahti oli kova ja deadline painoi päälle. Vuorokauden tunnit eivät olleet riittää ja itselle asetut paineet olivat melkoiset.

– Luominen on mulle jonkinlainen selviämisriitti. Kun tajuaa, että levy ilmestyy puolentoista kuukauden päästä ja jostain kappaleesta puuttuu kertosäe, jostain teksti kokonaan...Istun ja kirjoitan ja kuuntelen demoja kaikki keikkareissut, yöllä keikan jälkeen, aamupalalla, koko ajan.

"Ei rahasta, tai maineesta, vaan riemusta"

Nyt työ on valmis ja se on palkittu ruhtinaallisesti. Lokakuussa julkaistu Sanni myi jo ennakkoon platinaa ja vietti kaksi ensimmäistä viikkoaan Suomen albumilistan ykkösenä. Kriitikot ovat kuvailleet levyä muun muassa "selfiesukupolven soundtrackiksi", "Suomen rajoja rikkovimmaksi pop-albumiksi" ja sen huonoimpiakin kappaleita vähintään keskinkertaisiksi.

Suuri kiitos kuuluu tuottaja Hank Sololle, eli Henri Saloselle. Sanni uskoo, että oman soundin löytymisen taika on siinä, että kaksikko ei lähtenyt liikkeelle mielessään raha tai maine, vaan musiikin tekemisen riemu.

– Meillä oli jo ensimmäistä levyä tehdessä se mentaliteetti, että tehdään jotain kreisiä rennoin rantein. Ei ollut mitään muuta tavoitetta, kuin että vitsit, tää on siistiä ja me tehdään tämä vaikka omakustanteena. Me tehdään elämänmakuisia, mahdollisimman tarttuvia pop-biisejä.

Kuluvan vuoden Emma-gaalassa palkitun naissolistin tekemä vuoden biisi _2080-luvulla _lähti siitä, että Sanni ja Hank Solo istuivat flyygelin ääreen tekemään 'jotain simppeliä'.

– Meillä on tekemisessä tosi hyvä flow, me huudellaan ja meuhkataan, mä kirjoitan melodiaa tai tekstiä ja Henkalla on joku biitti ja sitten se vaan tapahtuu.

"En ole muuta halunnutkaan, kuin olla muusikko"

Vaikka Sanni on kerännyt jo komean rivin palkintoja ja listahittejä, vasta _Sanni-_albumi toi hänelle muusikko-tittelin. Artistia on huvittanut havaita, miten se on luikerrellut hänestä kirjoitettuihin artikkeleihin viime viikkojen aikana. Hyvältä se silti tuntuu, viimein saavutettu arvostus.

– Mä olen kuusivuotiaasta asti roudannut milloin viulua, milloin kitaraa, kulkenut bänditreeneissä, opiskellut musiikkia ja tehnyt sitä vuosia. Nyt vasta on huomattu, että ai, tää tyttöhän tekee muutakin, kuin ottaa kuvia Instagramiin.

Arvonimen saamista hidastivat sekä ikä että sukupuoli, tuumii Sanni.

– Se ottaa monta keikkarundia ja monta näytön paikkaa ennen kuin varsinkin nuori nainen mielletään muusikoksi. Nyt sanotaan, että katsos: sähän soitat ja laulat ja teet ja pampampam! Mä olen että kiitos, hyvä. En ole mitään muuta koko tänä aikana halunnutkaan olla, kuin muusikko. Nyt sitten ilmeisesti olen.

Guggenheimin taidemuseohanke on saanut merkittävän määrän uutta rahoitusta. Ylen saamien tietojen mukaan Guggenheim saa 66,4 miljoonaa euroa yksityisiltä rahoittajilta.

Summa tuli ilmi Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksen päätteeksi keskiviikkoiltana, kun apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kävi keskustelua valtuustosalissa. Viljanen ei vahvistanut summaa eikä kertonut lisätietoja Ylen kysyessä asiasta myöhemmin samana iltana puhelimitse.

Rahoittajatahot ja hankkeen taustat selviävät Viljasen mukaan huomisessa tiedotustilaisuudessa.

Aiemmin tänään uutisoitiin, että Helsingin kaupunki ja Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ovat valmistelleet uuden esityksen Guggenheimin taidemuseon perustamiseksi Helsinkiin.

Esityksen sisältö on luvattu kertoa torstaiaamuna, ja esitys menee kaupunginhallituksen käsittelyyn jo maanantaina. Yle välittää tiedotustilaisuuden suorana Yle uutisten verkkosivullla.

Summa kattaisi jopa puolet rakennuskustannuksista

Guggenheim Helsingin rakentamiskustannukset ovat arviolta 120–140 miljoonaa euroa ja museota on kaavailtu rakennettavaksi Helsingin Etelärantaan. Uusi, yli 66 miljoonan euron potti kattaisi siis jopa puolet museon rakennuskustannuksista.

Guggenheim Helsinki -hankkeen rahoitusmallit ovat lähteneet siitä, että museon rakennuskustannuksiin osallistuisi myös valtio. Valtion halllitukselta ei kuitenkaan ole herunut rahaa hankkeelle.

Perussuomalaisten Timo Soini erikseen korosti viime budjettiriihen yhteydessä, ettei Guggenheimille tule valtion rahaa. Pääministeri Juha Sipilä puolestaan toivotti tänään Twitterissä Guggenheimin tervetulleeksi Suomeen - kuhan se rahoitetaan ilman valtion rahaa.

Solomon R. Guggenheim -säätiö esitteli syksyllä 2013 julkaisemassaan uudistetussa ehdotuksessa neljä vaihtoehtoista rahoitusmallia museon rakennus- ja toimintakustannusten kattamiseksi. Ehdotetuissa rahoitusmalleissa kustannukset jakautuvat eri tavoin Helsingin kaupungin, Suomen valtion sekä muiden metropolialueen kaupunkien välillä. Vuoden 2013 malleissa Helsingin kaupungin ja valtio joko jakaisivat rakennuskustannukset puoliksi tai valtio kattaisi ne kokonaan.

Yksityisen rahan osuus vuonna 2013 julkaistulla hankkeella oli alkuperäisissä suunnitelmissa melko pieni, sen suunniteltiin kattavan Guggenheim-säätiön vaatiman lisenssimaksun eli runsaat 20 miljoonaa euroa. Tuolloin museon rakennuskustannuksiksi arvioitiin 130 miljoonaa euroa.

Hanke kestänyt jo vuosia

Yhdysvaltalainen Solomon R. Guggenheim -säätiö on haaveillut museon perustamisesta Helsinkiin jo pitkään. Ensimmäinen hanke alkoi vuonna 2011, mutta kaatui Helsingin kaupunginhallituksessa.

Säätiö julkisti uuden esityksen museosta vuonna 2013 ja päätti järjestää hankkeesta arkkitehtuurikilpailun. Arkkitehtuurikilpailu toteutui viime vuonna.

Helsingin kaupunki on varannut museolle tontin Eteläsatamassa arkkitehtuurikilpailua varten. Tonttivaraus päättyy vuodenvaihteessa.

Päätöstä museon rakentamisesta ei toistaiseksi ole tehty.

Helsingin kaupunki ja Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ovat valmistelleet esityksen Guggenheim-museon perustamiseksi Helsinkiin. Tiukasti salassa pidetty esitys paljastetaan torstaina kello 9.30 alkavassa tiedotustilaisuudessa Helsingin kaupungintalolla.

Museon perustamisesitys menee kaupunginhallituksen käsittelyyn heti maanantaina.

Hankkeen yllätyskäänteen kuultuaan pääministeri Juha Sipilä (kesk.) toivotti oitis Twitterissä Guggenheimin tervetulleeksi Helsinkiin, mikäli se rakennetaan ilman valtion investointitukea.

Nykyinen hallitus on toistaiseksi tiukasti evännyt valtionrahoituksen Helsinkiin kaavaillulta Guggenheim-museolta.

Yhdysvaltalaisen Solomon R. Guggenheim -säätiön ajama museohanke on ollut vireillä vuodesta 2011.

Helsingin kaupunki toi eilen Guggenheim-saagaan yllätyskäänteen, kun se ilmoitti esittelevänsä Guggenheim Helsinki Tukisäätiön kanssa uuden esityksen amerikkalaissäätiön museon rakentamisesta Helsinkiin. Illalla selvisi, että ässä hihassa oli merkittävä määrä yksityistä rahaa, yhteensä 66,4 miljoonaa euroa.

Guggenheim Helsingin rakentamiskustannukset ovat arviolta 120–140 miljoonaa euroa ja museota on kaavailtu rakennettavaksi Helsingin Etelärantaan.

Yle Uutisten tietojen mukaan kaupunki esittää nyt, että sen osuus museon rakennuskustannuksista olisi jopa 80 miljoonaa euroa. Lisäksi museorakennusta varten otettaisiin lainaa ja käytettäisiin Guggenheim Helsinki Tukisäätiön keräämää yksityistä rahaa.

Uusi Guggenheim Helsinki -hanke etenee kaupunginhallituksen käsittelyyn jo maanantaina 7.11. Lopullisen päätöksen museon rakentamisesta tai hankkeen hylkäämisestä tekee kaupunginvaltuusto. Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen mukaan valtuustokokous asiasta pidetään 30.11.

Lainakustannuksista vastaa tukisäätiö, lisenssimaksu aleni

Helsingin kaupungin mukaan Guggenheim Helsingin Tukisäätiön keräämää yksityistä rahoitusta on huomattavasti aiempaa enemmän, yhteensä 66,4 miljoonaa euroa. Summa muodostuu muun muassa lahjoituksista, Guggenheim-säätiölle maksettavasta lisenssimaksusta sekä siitä, että tukisäätiö kattaa rakentamista varten otetun lainan kustannukset.

Yksityistä rahaa rakennuskustannuksiin on tullut Jane ja Aatos Erkon säätiöltä sekä ja Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä yhteensä 15 miljoonaa.

Museon tukisäätiö vastaa lisenssimaksun maksamisesta Guggenheim-säätiölle. Lisenssimaksu 18,4 miljoonaa euroa eli alhaisempi kuin aikaisemmissa ehdotuksissa.

Eniten nyt esittettävä malli poikkeaa aikaisemmista siinä, että valtio ei ole siinä mukana kuin museon toimintaa tukemassa. Museon toimintaa se tukisi vuosittain ennakkopäätöksen mukaan 1,3 miljoonan euron valtionosuudella.

Mallissa museon rakentamista varten perustettaisiin kiinteistöosakeyhtiö, josta Helsinki omistaisi valtaosan ja tukisäätiö pienen osan. Kiinteistöosakeyhtiö ottaisi 35 miljoonan euron lainan museon rakentamista varten.

Museohanke on kestänyt jo vuosia

Solomon R. Guggenheim -säätiön nimeä kantavaa museota on puskettu Helsinkiin jo vuodesta 2011. Alkuperäinen hanke kaatui Helsingin kaupunginhallituksessa vuonna 2012, mutta jo seuraavana vuonna säätiö ilmoitti uudesta museohankkeesta Helsinkiin.

Säätiö julkisti tuolloin uuden esityksen museosta ja päätti järjestää hankkeesta arkkitehtuurikilpailun. Arkkitehtuurikilpailu toteutui viime vuonna. Sen voitti ranskalainen arkkitehtitoimisto Moreau Kusunoki Architect.

Helsingin kaupunki on varannut museolle tontin Eteläsatamassa arkkitehtuurikilpailua varten. Tonttivaraus päättyy vuodenvaihteessa.

Hankkeen uskottiin jo olleen kuollut ja kuopattu, kun valtio ilmoitti viime budjettiriihen yhteydessä, että museon rakentamiseen ei tule valtion rahaa. Kaikki vuonna 2013 esitellyt rahoitusmallit lähtevät siitä, että puolet tai lähes koko potti rakennuskustannuksista tulisi valtiolta. Säätiö puolestaan ilmoitti olevansa pettynyt, mutta kertoi jatkavansa hanketta. Samoin Ari Lahden johtama varainhankintakampanja, Guggenheim Helsingin Tukisäätiö, kertoi jatkavansa hanketta.

Helsingin Guggenheim-museohankkeen pulpahtaminen pinnalle yllätti kaupungin kärkipoliitikotkin. Keskiviikkona uutisoitiin, että Helsingin kaupunki ja Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ovat valmistelleet uuden esityksen Guggenheimin taidemuseon perustamiseksi Helsinkiin.

– Eihän sitä mihinkään ollut haudattu, mutta tämä on malliesimerkki siitä, kuinka jotain ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, sanoo vasemmistoliiton kaupunginhallituksen jäsen Silvia Modig.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Männistö oli tietoinen, että esitystä valmisteltiin "yksityisen rahan ja muiden rahoitusvaihtoehtojen varaan" sen jälkeen, kun maan hallitus epäsi hankkeen rahoituksen budjettiriihessään.

– Kyllä se siinä mielessä tuli yllätyksenä, että ei ollut tiedossa saammeko esityksen Guggenheimista, eikä varsinkaan, milloin sen saamme, Männistö sanoo.

Hän arvelee, että taustalle on saatu yksityistä rahaa. Sitä Männistö ei halua arvuutella, onko sitä kerätty yhdysvaltalaisen Guggenheim-säätiön toimesta ulkomailta, vai onko rahoitusta saatu kotimaisilta sijoittajilta.

Yle Uutisten saamien tietojen mukaan Guggenheim-museohanke on saanut kymmeniä miljoonia yksityistä rahoitusta. Hankkeen rahoittajatahoista ja viime käänteistä kerrotaan torstaina pidettävässä tiedotustilaisuudessa.

Hyödyt ja kustannukset puntariin taas kerran

Puolueilla on ollut hankkeen hyväksymiselle tiukat reunaehtonsa, jotka eivät näyttäisi venyneen vuosien saatossa.

– Olemme lähteneet siitä, että kaupunki voi tulla vastaan esimerkiksi tontilla, mutta museon todella isot ylläpitokustannukset eivät voi jäädä kaupungin maksettavaksi, Modig sanoo.

Guggenheim-museota arvioidaan usein tunnepohjalta.

Kokoomuksen Männistö karsastaa sitä ja sanoo suhtautuvansa asiaan kylmän pragmaattisesti. Hän listaa plussapuolelle museon hyödyn kaupungin kulttuuri- ja taide-elämälle, kuten myös elinkeinotoiminnalle, matkailulle ja kansainväliselle brändille. Unohtaa ei sovi myöskään suoria ja välillisiä työvoimavaikutuksia. Mutta myös kustannuspuoli pitää kalkuloida tarkkaan.

Männistö harmittelee, että osa Helsingin päättäjistä oli jo keskiviikkoiltana valtuuston käytävillä ehtinyt kommentoida happamasti uutta esityksestä sitä näkemättä.

– Etenkin kummalliselta tuntuvat sellaiset kommentit, että vaikka sen saisi ilmaiseksi, niin vastustan silti, hän tokaisee.

Uudet museot tervetulleita

Vihreiden linja on, että periaatteessa uudet museot ovat erittäin tervetulleita. Olisi tärkeää tietää, onko hanke Helsingin ja helsinkiläisten kannalta kannattava. Siihen saataneen vastauksia tiedotustilaisuudessa.

– Meillä on kaupungin omien museoiden lisäksi esimerkiksi Amos Anderson. Guggenheimkin saa mielellään rakentaa tänne museon, mutta kun käytetään kaupungin rahaa, kysymys on: mihin ja kuinka paljon, sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen Otso Kivekäs.

Kaupungin osuus kokonaiskuluista ei vihreiden mukaan saa kasvaa yli puoleen. Eikä yleisötavoitteeseen liittyvä taloudellinen riski saa siirtyä kaupungille.

Silvia Modig ei usko Guggenheim-selvityksen kävijämääräennusteeseen, jonka mukaan museo vetäisi 500 000 vierasta vuodessa.

– Mutta jos on löydetty uutta yksityistä rahoitusta, joka ei ole veronmaksajien kukkarosta, niin totta kai katsomme asiaa uudestaan, Modig linjaa.

Yhdysvaltalainen Solomon R. Guggenheim -säätiö on haaveillut museon perustamisesta Helsinkiin jo vuosia. Ensimmäinen hanke alkoi vuonna 2011, mutta kaatui Helsingin kaupunginhallituksessa. Hanke on ollut vastatuulessa eikä sille luvattu valtion rahoitusta viime budjettiriihessä.

Poliitikot olivat vielä keskiviikkoiltana haluttomia spekuloimaan hankkeen läpimenomahdollisuuksilla ennen uusimman esityksen julkistamista.

Helsingin kaupunki esitteli tänään uuden version Guggenheim-museohankkeesta. Uutta oli valtion rahoituksen korvaaminen yksityisellä rahalla. Valtion rahoitus tyssäsi aiemmin syksyllä budjettiriihen yhteydessä.

Guggenheimin museohankkeen yksityisrahoitus on kerätty yrityksiltä, säätiöiltä sekä joukolta tunnettuja suomalaisia.

Museon 130 miljoonan euron rakennuskuluista Helsingin kaupunki maksaa enintään 80 miljoonaa euroa. Jäljelle jäävä osuus 50 miljoonaa euroa katettaisiin yksityisellä rahalla ja lainalla, jonka kustannuksista vastaisi Guggenheim Helsingin Tukisäätiö.

Tänään julkistetun tiedon mukaan Jane ja Aatos Erkon säätiö sekä Tiina ja Antti Herlinin säätiö tukevat museon rakentamista 15 miljoonalla eurolla. Lainarahan osuudeksi jäisi näin noin 35 miljoonaa euroa.

Yksityistä rahaa tarvitaan myös museon lisenssimaksuun. Salomon R. Guggenheimin säätiölle maksetaan 20 vuoden aikana 18,4 miljoonaa euroa. Tuo summa kerätään kokonaisuudessaan yksityisiltä rahoittajilta.

Lisenssimaksua varten Guggenheim Helsingin Tukisäätiö on saanut lahjoituksia muun muassa tunnetuilta taidealan vaikuttajilta. Listalla ovat Galerie Forsblomin omistajat Rafaela Seppälä ja Kaj Forsblom sekä Lontoossa asuvat miljonääri Poju Zabludowicz ja hänen galleristivaimonsa Anita Zabludowicz.

Myös Nokian ex-johtaja Jorma Olilla puolisoineen on sijoittanut rahojaan Guggenheimiin. Ehkä tuntemattomin nimi tukijoiden listalla on it-alalla rikastunut bisnesenkeli Jari Ovaskainen. Hän on ollut mukana muun muassa peliyhtiö Supercellin taustalla.

Säätiöistä mukana ovat kulttuurielämää vahvasti aiemminkin tukeneet Jane ja Aatos Erkon säätiö, Tiina ja Antti Herlin säätiö sekä Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö.

Guggenheimin museohanketta rahoittaneet yksityiset tahot:

Yksityishenkilöt

Rafaela Seppälä ja Kaj Forsblom

Liisa ja Jorma Ollila

Jari Ovaskainen

Anita ja Poju Zabludowicz

Säätiöt

Jane ja Aatos Erkon säätiö

Tiina ja Antti Herlinin Säätiö

Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö

Hotelli- ja ravintolaklusteri

Etelä-Suomen Matkailu- ja Ravintolayrittäjät ry

Kämp Collection Hotels

Lapland Hotels

Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa

Nordic Choise Hotels

Restel Oy

Royal Ravintolat Oy

Ravintolakolmio-ryhmä

Restamax

SOK

Scandic Hotels Oy

Kiinteistöomistajien klusteri

Arthur Buchardt

CapMan Real Estate

Pandox

Rake

Matkailu- ja kuljetusyritykset

Eckerö Line

Finavia

Finnair

Tallink Silja

Taksi Helsinki

Viking Line

Viiden kuukauden mittainen vastuullinen urakka on vihdoin ohi. Kolmijäseninen lautakunta on vajaassa puolessa vuodessa lukenut lähes 150 kotimaista romaania. Tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä kirjoista ansaitsevat päästä tänä vuonna Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaiksi.

Ehdokkaiden valitsijaraatiin kuuluvat toimittaja Juha Roiha, entinen Turun Akateemisen kirjakaupan päällikkö ja Turun Stockmanin tavaratalon johtaja Päivi Kuntze ja suomentaja Kaijamari Sivill.

Kuntze tunnustaa, että hän ei ole lukenut ihan jokaista kirjaa kannesta kanteen.

Tänä vuonna ei riittänyt, että kirja on hyvä. Sen piti olla loistokas. Päivi Kuntze

– Jos kirjassa on esimerkiksi liikaa kielivirheitä tai huonoa kieltä, niin se ei ole silloin Finlandia-palkinnon arvoinen. Joku toinen kirja taas vie mukanaan, ja se tulee luettua kokonaan. Tänä vuonna ei riittänyt, että kirja on hyvä. Sen piti olla loistokas.

Selailusta ja loikkimisesta huolimatta luettuja sivuja on kertynyt melkoinen määrä.

– Ihan väistämättä olemme lukeneet viidessä kuukaudessa ainakin 30 000 sivua. Eihän se sitten lopulta ole kuin 200 päivässä. Kyllä sitä opiskelijatkin joutuvat lukemaan valtavia määriä, Kuntze toteaa.

"Kaikkien aikojen kirjavuosi"

Päivi Kuntze on enemmän kuin mielissään siitä, että hän on päässyt tänä vuonna lukemaan vinon pinon kotimaista kirjallisuutta. Tehtävä on kuitenkin vaatinut veronsa.

– Fysioterapeuttini huomasi, että oikea käteni on pidellyt kirjaa tässä asennossa ja vasen käteni tässä asennossa. Ergonomisia ongelmia on ollut. Lopulta en voinut pitää jalkojani rahilla, koska silloin alkoi tuntua takapuolessa. Välillä piti lukea seisten. Keho ei enää kestä tämänikäisenä kaikkea, ei edes lukemista, hän naurahtaa.

Helmiä on ollut mukana keväästä asti niin konkareilta kuin esikoiskirjailijoiltakin. Päivi Kuntze

Koettelemukset eivät lopulta haitanneet lukemista, sillä Kuntze pitää vuoden 2016 kirjasatoa poikkeuksellisen kovatasoisena.

– Yksi kustantaja on puhunut kaikkien aikojen kirjasyksystä, mutta me olemme puhuneet kaikkien aikojen kirjavuodesta. Helmiä on ollut mukana keväästä asti niin konkareilta kuin esikoiskirjailijoiltakin.

– Helposti löytyy noin 40 kirjaa, jotka eivät tällä kertaa päässeet viimeisen kuuden joukkoon, mutta jonain toisena vuonna ne olisivat voineet olla kärkikastissa mukana, Kuntze huomauttaa.

Raadilla on ollut yksimielinen käsitys siitä, mikä tekee kirjasta loistokkaan.

– Upea tarinankerronta. Tarina voi olla mistä vain maan ja taivaan väliltä, mutta se vie lukijan mukanaan. Toinen erittäin tärkeä asia on hyvä kieli. Oikeakielisyys ja virheettömyys on oleellista, myös kielen elävyys. Näitä on ollut todella hyvin tänä vuonna.

Vuoden 2016 Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistetaan perjantaina 4. marraskuuta. Yle Uutiset ja Yle Areena näyttävät tilaisuuden suorana alkaen klo 10.00. Lopullisen voittajan valitsee toimittaja Baba Lybeck.

Guggenheim-museon rakentamisen piti olla kuopattu, mutta uudella rahoitusratkaisulla hanke on nyt etenemässä kovaa vauhtia.

Museo etenee myös sosiaalisessa mediassa, joka on täyttynyt kommenteista.

Yllättävä rahoitusratkaisu sai kommentoijat heräämään heti aamusta, kun Yle uutisoi ensimmäisenä uudesta kuviosta. Poliitikoilta haetaan nyt nopeasti päätöstä, kun museon tonttivaraus menee vuoden vaihteessa umpeen.

Kaksinkertainen keihään olympiavoittaja, maailmanennätysmies, kunnanjohtaja, liikemies, kaksinnaija. Kaikkea tätä oli kiistelty Jonni Myyrä.

– On sitä huonommistakin lähtökohdista käsikirjoituksia lähdetty tekemään, todettiin vuonna 2008 Jonni Myyrää käsitelleessä Kiveen hakatut -radiosarjan jaksossa. Ohjelmassa kerrotaan urheilijoiden tarinoita hauta- tai muistokiven äärellä.

Nyt vuosia myöhemmin kaksinkertaisen olympivoittajan ja suuren huijarin tarina nähdään näytelmänä Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Tuomo Rämö innostui Myyrän tarinasta luettuaan siitä Kiveen hakatut -kirjasta.

– Myyrä on sanonut, ettei urheilijoiden pitäisi harjoitella valkoisen viivan kanssa. Se lisää pelokkaita urheilijoita. Kisoissakin pitäisi rohkeasti heittää pari heittoa yli, Rämö kertoo. Hänestä se kuvaa hyvin Myyrän elämänasennetta.

Myyrä oli konna, mutta ei välttämättä tarkoituksella

Jonni Myyrä (1892–1955) oli monessa mukana urheilun lisäksi. Myyrä vaikutti kunnallispoliitikkona, joka sekoitti omat ja kunnan rahat. Suurissa veloissa ja vihattuna henkilönä mies lopulta pakeni Yhdysvaltoihin vuonna 1924. Hän oli myös yhtä aikaa naimisissa kahden naisen kanssa.

Kiveen hakatut -radio-ohjelman tekijää ja pitkän linjan urheilutoimittajaa Arto Terosta on mietityttänyt Myyrän elämä. Olihan Myyrä sisukas urheilusankari, joka voitti olympiakultaa kipeälläkin kädellä.

– Minulta on kysytty usein, oliko Myyrä konna vai sankari. Vastaan, että oli. Kumpaakin.

– En ole ihan varma, oliko hän kuitenkaan tahallisesti konna.

Velkojat näppejään nuolemaan jättänyt Myyrä oli pitkään arka-aihe Savitaipaleella. Kesti vuosia ennen kuin kunta otti kaksinkertaisen olympiavoittajan ja maailmanennätysmiehen ylpeyden aiheekseen. Jonni Myyrän synnyintalolla on muistokivi. Lisäksi Savitaipaleella on Jonni Myyrän tie.

"Ei urheilijat ole sen pyhempiä kuin muutkaan"

Myyrästä olisi voinut tulla Matti Nykäsen kaltainen lööppijulkkis, jos hän eläisi tätä päivää. Ennen sotia urheilujournalismi kuitenkin keskittyi vain urheiluun, ei ihmisiin. Arto Teronen kertoo, että hänen nuoruutensa Pikku Jättiläisessä todettiin, että ”urheilu-uran jälkeen Jonni Myyrä muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän kuoli”.

Teronen näkee kuitenkin, ettei urheilijaa tarvitse käsitellä vain urheilijana.

– Urheilijalla ei ole oikeutta olla pyhempi kuin muutkaan kulkijat. Heitä pitää voida käsitellä myös ihmisinä ja kokonaisuutena. Heitä ei silti tarvitse repiä kuin iltapäivälehtijournalismissa.

Jouko Vuolteen kanssa suomalaisten hauta- ja muistokiviä kiertävä Arto Teronen on vieraillut myös Myyrän haudalla, joka on San Franciscossa. Silloin ei tosin tehty Kiveen hakattuja.

– Kivessä lukee isolla John Myyra. Hautausmaan arkistoissa hän on nimella John Mura. Hautakivessä on olympiarenkaita, Teronen muistelee.

Näytelmä Jonni – Savitaipaleen paras keihäänheittäjä ja pahin huijari kiinnostaa myös kokenutta urheilutoimittajaa.

Kiveen hakatut -radiosarjan Jonni Myyrä -jakson voit kuunnella Elävästä arkistosta.

Guggenheim-taidemuseota on suunniteltu Helsinkiin jo puoli vuosikymmentä. Jo kahdesti esitys museon rakentamisesta on kaatunut kustannussyistä. Amerikkalaissäätiön museon hintalappu on arviolta 120–140 miljoonaa euroa.

"Ei kahta ilman kolmatta" -sanonta tuli monella mieleen eilen, kun Helsingin kaupunki ilmoitti esittelevänsä Guggenheim Helsinki Tukisäätiön kanssa uuden, järjestyksessään kolmannen, esityksen museon rakentamisesta.

Kolmas kerta toden sanoo?

Aiemmista esityksistä kolmas eroaa siinä, että tällä kertaa mukana on merkittävä määrä yksityistä rahaa, yhteensä 66,4 miljoonaa euroa.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen johdolla tehdyssä esityksessä kaupungin maksettavaksi jäisi 80 miljoonaa euroa.

Haastaako uusi esitys harkitsemaan uudestaan?

Helsingin suurimman valtuustoryhmän kokoomuksen puheenjohtaja Lasse Männistö kertoo, että hänen mielestään uusi esitys on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea yllättävä.

– Minut yllätti yksityisen rahoituksen määrä, joka on nyt sitoutunut hankkeeseen. En olisi uskonut, että näin suurta summaa yksityinen sektori olisi Suomessa kulttuurihankkeeseen valmis sijoittamaan, Männistö sanoo.

Männistön mielestä yksityisen rahan suuri määrä velvoittaa päättäjät perehtymään Guggenheimin mahdollisuuksiin vielä kertaalleen.

Veikkaisin, että aika skeptisesti tähän suhtaudutaan ryhmässä kauttaaltaan. Veronika Honkasalo, Vasemmistoliitto

– Tämä on sellainen ratkaiseva käänne, että esitys on arvioitava uusin silmin puhtaalta pöydältä ja erittäin tarkkaan, hän miettii.

Samoilla linjoilla on toiseksi suurimman puolueen vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs.

– Kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti haluan tätä vakavasti harkita. Ei tämä ole välittömästi tyrmättävä esitys, Kivekäs sanoo ja lisää ettei hänen puolueellaan ole periaatteellisesti mitään sitä vastaan, että Helsinkiin rakennetaan museoita.

Myös vasemmistoliitossa oltiin positiivisesti yllättyneitä siitä, että yksityisen rahoituksen osuus on uudessa ehdotuksessa aiempaa suurempi. Valtuustoryhmän puheenjohtaja Veronika Honkasalon mukaan vasemmistoliitto nimenomaan peräänkuulutti, että yksityistä rahaa pitää kiinnittää hankkeeseen edellisiä ehdotuksia enemmän. Esitys osoittaa hänen mukaansa edistystä, mutta rapiat 66 miljoonaa ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi.

– Se ei vielä riitä. Veikkaisin, että aika skeptisesti tähän suhtaudutaan ryhmässä kauttaaltaan. Tällaisenaan ehdotus ei vielä täytä niitä reunaehtoja, joita olemme vaatineet, Honkasalo sanoo.

Veronmaksajia ei museon rahoittajiksi

Sosiaalidemokraateilla ja perussuomalaisilla on yhtenevä linja Guggenheimin rahoitukseen. Kummassakin puolueessa koko hanke tulee kustantaa yksityisten rahoittajien lompakosta.

Helsingin SDP:n Guggenheim-kommentaattorina toimiva varavaltuutettu arkkitehti Kaarin Taipale sanoo, että esitys on nyt nätimmin paketoitu, mutta sisältö ei ole muuttunut mihinkään.

Pelkästään rahoitus ei ole kynnyskysymys Taipaleelle. Häntä risoo myös Guggenheimille suunniteltu sijainti Etelärannassa, joka on hänen mielestään yksi kaupungin hienoimmista osoitteista.

– Se on minun mielestäni rantabulevardin paikka, eikä tällaisen kalastajakylän, Taipale täräyttää.

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Mika Raatikainen olisi mielellään jättänyt keskustelun Guggenheimista menneisyyteen.

– Mielestäni demokratiastakin tulee naurunalaista, kun aletaan heti vääntää samasta asiasta josta juuri päätettiin.

Raatikainen sanoo, että perussuomalaisten kantaa uusi esitys ei muuta.

– Ei missään nimessä. Jos siihen menee penniäkään verorahoja tai ihmisten rahoja, niin ei missään nimessä kannateta. Jos pystytään kokonaan maksamaan yksityisellä rahalla niin mikäs siinä, mutta kaupungin ei pidä tukea eurolla tai sentilläkään tällaisia, Raatikainen sanoo.

Kaupunginvaltuusto äänestänee Guggenheim-museon rakentamisesta marraskuun lopussa.

Keskustelu Helsinkiin suunnitellusta Guggenheim-taidemuseosta roihahti torstaina uusiin liekkeihin – mahdollisesti voimakkaampiin kuin kertaakaan aiemmin.

Aamulla julkistettiin uusi esitys rahoitusmallista. Sen mukaan museo rakennettaisiin Helsingin kaupungin ja yksityisten yrittäjien rahoilla. Kokonaiskustannus olisi 148,4 miljoonaa euroa, josta rakentamisen osuus olisi 130 miljoonaa ja lisenssimaksun 18,4 miljoonaa.

Kaupungin eli helsinkiläisten veronmaksajien osuus kustannuksista olisi 80 miljoonaa euroa ja yksityisen rahan 66,4 miljoonaa. Helsinki vastaisi myös museon kiinteistökuluista, jotka on arvioitu 6,5 miljoonaksi euroksi vuodessa. Tästä voit lukea, keitä yksityisiä sijoittajia ja yrityksiä hankkeeseen on sitoutunut. Mukana ovat muun muassa Rafaela Seppälä, Jane ja Aatos Erkon säätiö sekä Tiina ja Antti Herlinin säätiö.

Museon valtiontuesta virisi samalla uusi kiista, josta voit lukea tästä. Uudessa esityksessä on toive valtion 1,3 miljoonan euron vuosituesta, jota opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ilmoitti puoltavansa. Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini toisti kantansa, ettei Guggenheimille myönnetä valtion rahaa. Rakennuskustannuksia Grahn-Laasonenkaan ei ole valmis rahoittamaan, mutta sanoi kulttuuriministerin päättävän siitä, voidaanko Guggenheimille myöntää valtionosuusavustusta.

Museohankkeen pulpahtaminen pinnalle yllätti monet helsinkiläispoliitikot. Uusi esitys oli valmisteltu Helsingin kaupungin ja yksityistä rahaa koonneen Guggenheim Helsingin Tukisäätiön yhteistyönä, joten moni sai tietoa uudesta käänteestä vasta nyt. Poliitikot joutuvat punnitsemaan, saako Helsinki riittävästi hyötyä siitä, että se sijoittaa yksityiseen museohankkeeseen 80 miljoonaa euroa julkisia varoja. Asia tulee kaupunginhallituksen käsiteltäväksi jo maanantaina 7. marraskuuta.

Sosiaalisessa mediassa repesi normiriemu Guggenheimin puolesta ja sitä vastaan. Kokosimme tänne otoksen Twitter-iloittelua asian kaikilta laidoilta.

Jottei itse asia unohtuisi: lue useita vuosia jatkuneen Guggenheim-saagan kaikki vaiheet lyhyenä koosteena. Ja tällainen siitä tulisi: arkkitehtuurikilpailun voittajaksi julistettiin kesäkuussa 2015 ranskalaisen Moreau Kusunoki Architect -toimiston ehdotus "Majakka". Kilpailun finaaliin valittiin 1 700 ehdotuksen joukosta nämä kuusi työtä, joista ranskalaistyö nousi voittajaksi.

Yhdysvaltalaislaulaja Taylor Swift, 26, on Forbes-lehden julkaiseman naisartistien tulolistan ylivoimainen ykkönen. Kantripoppari tienasi yli tuplasti enemmän kuin brittilaulaja Adele, joka sijoittui listalla toiseksi.

Swift tienasi arvion mukaan 170 miljoonaa dollaria eli lähes 154 miljoonaa euroa, kun taas Adelen tulot olivat 80,5 miljoonaa dollaria eli hieman alle 73 miljoonaa euroa. Artistien tuloja on arvioitu kesäkuusta 2015 kesäkuuhun 2016.

Forbesin mukaan suurin osa Swiftin tuloista on peräisin hänen maailmankiertueeltaan, kun taas valtaosa Adelen tienaamista rahoista on tullut levymyynnistä. Marraskuussa 2015 julkaistu albumi 25 myi The Guardian -lehden mukaan ennätykselliset 800 000 kappaletta jo ensimmäisen viikon aikana.

Perry tippui kuudenneksi

Maailmankiertueet ovat artisteille merkittävin tulonlähde. Viidentenä listalla oleva Beyoncé (noin 49 miljoonaa euroa) nähtäneen korkeammalla ensi vuonna, kun noin 225 miljoonaa euroa tuottanut Formation-kiertue painaa tilipussissa kokonaisuudessaan.

Viime vuoden ykkönen, Katy Perry, tippui tällä kertaa listan kuudenneksi 37 miljoonan euron tienesteillään. Edellisen listan kärkeen hän kipui Prismatic-maailmankiertueen turvin.

Kolmanneksi kavunneen Madonnan (69 miljoonaa euroa) Rebel Heart -kiertue tuotti kokonaisuudessaan reilut 150 miljoonaa euroa, kun kaikki popin kuningattaren kiertueet yhteen laskettuna ovat tuottaneet hulppeat 1,4 miljardia euroa. Lisäksi Madonnan tilipussi paisuu miljoonilla euroilla oheistuotteiden myynnistä.

Myös Rihanna, listan nelonen, tienaa sievoisia summia tuotemerkkisopimuksilla. Hänen yhteistyökumppaneitaan ovat muun muassa Dior, Puma ja Samsung.

Rihannan kappaleetkin myyvät. Lähes 68 miljoonaa euroa tienannut laulaja pääsi hiljattain 21. kerran Yhdysvaltojen singlelistan viiden parhaimman joukkoon. Mallina ja näyttelijänäkin työskennellyt laulaja jakaa saavutuksen Elvis Presleyn kanssa.

Veteraanit Las Vegasissa

Top 10 -listan häntäpään artistit eivät suhaa maailmalla vaan ovat asettautuneet Las Vegasiin, jossa kasinot värväävät veteraanistaroja nimikkoartisteikseen. Listan Vegas-tähdet ovat Jennifer Lopez, Britney Spears, Shania Twain ja Celine Dion.

Vertailun vuoksi: tiistaina julkaistujen verotietojen mukaan vuoden 2015 suurituloisin suomalainen, Juha Hulkko, tienasi noin 45,5 miljoonaa euroa.

Forbesin arviot perustuvat haastatteluihin sekä kiertuetuottoja seuraavan Pollstarin, musiikkimyyntiä seuraavan Nielsenin ja yhdysvaltalaisten levy-yhtiöiden ja jakelijoiden järjestön (RIAA) tietoihin.

Top 10 (miljoonaa euroa):

1. Taylor Swift (153,6)

2. Adele (72,7)

3. Madonna (69,1)

4. Rihanna (67,8)

5. Beyoncé (48,8)

6. Katy Perry (37,0)

7. Jennifer Lopez (35,7)

8. Britney Spears (27,5)

9. Shania Twain (24,9)

10. Celine Dion (24,4)

Digiajan puhdistuskeinot ovat tuoneet tähän päivään ja kaikkien nähtäville Englannin kuninkaalle Henrik VIII:lle kuuluneen värikkään kirjan yllättävät yksityiskohdat. Aberdeenin yliopiston verkkosivulla voit selata ja tutkia tätä poikkeuksellisen hienoa keskiaikaista teosta, jossa ei ole säästelty lehtikultaa.

Aberdeenin eläintarinoina tunnettu käsikirjoitus, Aberdeen Bestiary, on peräisin 1200-luvulta. Henrikin haltuun se päätyi yli 300 vuotta myöhemmin, kun hänen apurinsa keräsivät hajottamansa luostarilaitoksen aarteita valtiolle ja hallitsijalle.

Ensimmäinen kirjallinen merkintä runsaasti kuvitetusta teoksesta on Westminsterin palatsista vuodelta 1542. Aberdeenin yliopiston haltuun teos päätyi vuonna 1625.

Tutkijat olivat arvelleet, että käsikirjoitus oli jonkun arvovaltaisen asiakkaan tilausteos. Puhdistettuna se osoittautuikin oppikirjaksi, jolla valistettiin ajan tärkeistä uskomuksista eläintarinoiden avulla. Teoksessa on 103 pergamenttisivua.

Täplät ovatkin tietoa

Osin keskeneräiseksi jääneen teoksen sivuilla on merkintöjä, joista vain osa näkyy paljaalla silmällä. Marginaaleissa on vasta nyt esiin saatuja hahmotelmia kirjureiden harjoittelemista malleista.

Digitalisaation ansiosta myös pelkiltä pergamentin epätasaisuuksilta vaikuttaneet täplät saatiin näkyville. Pikkuruisia merkintöjä käytettiin muun muassa sanojen päällä vihjaamassa teosta ääneen lukeneelle, miten sanat tuli ääntää.

– Se todistaa, että kirja oli tarkoitettu yhteiskäyttöön, luultavasti opettajalle ja oppilaille, ja sillä levitettiin kristinuskon moraalikäsityksiä sekä latinaksi että upeilla kuvilla, sanoo taidehistorian professori Jane Geddes.

Likaisen peukalot käänsivät kirjaa

Ensi kertaa satoihin vuosiin esille ponnahtivat myös selaajien likaiset sormenjäljet, joita on lähes jokaisen sivun alakulmassa.

Ainakin yhdellä sivulla on useita peukalonjälkiä myös keskellä ylälaitaa. Se osoittaa, että kirjaa käännettiin kuulijoiden nähtäväksi, Geddes kertoo Aberdeenin yliopiston uutissivulla.

Näistä syistä tutkijat ovat varmoja, että kyseessä on useiden iloksi ja hyödyksi tarkoitettu teos, ei rikkaan eliitin omassa yksityisyydessään ihailema aarre. Kirjan yksityiskohtaisen digipainoksen julkaiseminen kaikkien nähtäväksi kunnioittaa alkuperäistä tarkoitusta, tutkijat iloitsevat.

Vanhin tunnettu kiveen kaiverrettu versio Raamatun Vanhan testamentin kymmenestä käskystä tulee pian myyntiin huutokaupassa Yhdysvalloissa.

Vanhan testamentin mukaan Jumala antoi kaksi kivitaulua Moosekselle Siinainvuorella. Huutokauppaan on kuitenkin päätynyt marmorilaatta, joka on kaiverrettu vuosien 300 jKr - 500 jKr välisenä aikana. Laatta on kooltaan noin 63x57 senttiä ja se painaa 52 kiloa.

Kaikkein vanhin versio kymmenestä käskystä se ei ole. Eräät Kuolleenmeren kääröt ovat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta, mutta ne on kirjoitettu papyrukselle tai pergamentille.

Nyt kaupattava laatta sisältää 20 riviä hepreansukuista samariaa.

Kymmenestä käskystä puuttuu yksi eli se, jossa kehotetaan olemaan lausumatta turhaan Jumalan nimeä. Sen sijaan laattaan on kaiverrettu kehotus rakentaa temppeli Gerizim-vuorelle, joka sijaitsee lähellä nykyistä Nablusin kaupunkia.

Laatta löytyi runsaat sata vuotta sitten

Käskylaatta löytyi vuonna 1913, kun Yavnahin kaupungin läheisellä rautatieasemalla tehtiin kaivauksia. Laatta siirrettiin pian yksityistaloon, jossa se päätyi lattialaataksi. Osa tekstistä hioutuikin pois laatasta.

Vuonna 1943 se toimitettiin arkeologeille, jotka esittelivät sen vuonna 1947 alan lehdessä kansainväliselle yleisölle.

1990-luvulla antiikkikauppias Robert Deutsch osti laatan, joka oli siihen mennessä jo päätynyt Israelin kansallisaarteiden listalle. Listaamisesta huolimatta Israelin viranomaiset sallivat kiven viemisen Yhdysvaltoihin vuona 2005. Siellä se päätyi ortodoksijuutalaisten pitämän Living Torah -museon kokoelmiin.

Huutokaupassa laatan lähtöhinnaksi on määritelty 250 000 dollaria eli noin 230 000 euroa. Lopullisen myyntihinnan uskotaan nousevan selvästi korkeammaksi.

Koska laatta on määritelty kansallisaarteeksi, on ostajan sitouduttava pitämään sitä yleisön nähtävillä. Se myydään Heritage Auctionsin huutokaupassa 16. marraskuuta.