Helsingin keskustassa sijaitseva hotelli Vaakuna kylpee hailakkaassa auringonvalossa, kun Hanna Pakarinen astuu sisään ajattomalla funkkisarkkitehtuurilla ylvästelevään rakennukseen. Edellisestä vierailukerrasta on kulunut kymmenen vuotta – tuolloin Euroviisut pidettiin Helsingissä, Pakarinen oli Suomen edustaja ja hän asui bändikavereineen viikon Vaakunassa.
Pakarinen saapuu haastatteluun hitusen myöhässä, koska on löytänyt uuden harrastuksen. Hän on tubettanut koko aamun.
– Olen päättänyt, että julkaisen joka perjantai videon ja kun olen tällainen ihminen kuin olen, se jää tietenkin aina viime tinkaan. Heräsin, söin aamiaisen ja ryhdyin editoimaan. Sain joulun alla vision että vitjat – mie rupean aikuistubettajaksi, Lappeenrannasta kotoisin oleva ja värikästä karjalan murretta edelleen puhua pulputtava Pakarinen huudahtaa.
Pakarisen mukaan tubettaminen on paitsi superhauskaa, myös kehittävää ja kasvattavaa.
– Olen huutanut itselleni monet kerrat, että opettele puhumaan selkeästi ja muista hengittää lauseiden välissä: mie kun tuotan tätä puhetta täysin tauotta.
Tässä on teille artisti!
Hanna Pakarisesta tuli julkkis vuonna 2004, jolloin hän voitti Suomen ensimmäisen Idols-kilpailun tummalla karismallaan ja rokkaavalla äänellään. Sittemmin kisan kolmanneksi tulleesta Antti Tuiskusta on tullut supertähti, kun taas Pakarinen ja hopeasijalle päässyt Jani Wickholm ovat jääneet pienemmän yleisön suosikeiksi.
Idols-hulabaloota ja Euroviisuhuumaa Pakarinen ei oikeastaan enää kaipaa.
– Olen tyytyväinen siihen, että kolmentoista vuoden aikana olen saanut tukevan jalansijan musiikkimaailmassa – pystyn aina lähtemään keikalle. Tänä päivänä tuollaisen pohjan hankkiminen on todella vaikeaa, Pakarinen pohtii.
Olen varmaan ollut oikea painajainen managereille ja tuottajille. Hanna Pakarinen
Platinaa myyneen, piakkoin Idols-voiton jälkeen julkaistun When I Became Me -debyyttialbumin nimi on näin jälkikäteen ajateltuna hieman ironinen.
– Urani alku oli melkoista haipakkaa, enkä tiennyt tarkalleen, mitä halusin. Tahdoin vain laulaa englanniksi ja sitten lähdettiin siihen suuntaan. Olen varmaan ollut oikea painajainen managereille ja tuottajille, Pakarinen hekottelee.
– Minullahan ei ollut bändiä, jonka kanssa olisin treenannut tai tehnyt biisejä vuosikausia. Se meni niin että (napsauttaa sormiaan) tässä tämä laulaja nyt on, tee jotakin! Näiden lähtökohtien kanssa kipuilin vuosikausia: olenko oikea artisti ja mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä.
Carola tuli mukaan kuvioihin
Viime aikoina Pakarinen on tehnyt tubettamisen lisäksi uusia aluevaltauksia: hän esiintyy Casino Helsingin Murhamysteeri-showssa, hän on vetänyt radio-ohjelmia ja tuonut uutta henkeä 1960-luvun suosituimpiin suomalaisiin laulajiin kuuluvan Carolan lauluihin.
– Alun perin en edes tajunnut, miten iso juttu on koskea Carolan tuotantoon. Lähtökohta tulkinnoilleni on kuitenkin ollut se, etten halua olla hän, vaan olen versioinut laulut omannäköisiksini. Carola tuli kuvioihin mukaan, koska olin jumissa oman musiikkini kanssa.
Tällä hetkellä Pakarinen kokee elävänsä uransa herkintä vaihetta.
– Väliinputoaja on sana, joka kuvaa minua tällä hetkellä hyvin. Olen hyvää vauhtia lähestymässä neljääkymppiä, ja tällä alalla neljänkympin hujakoilla oleva nainen ei ole kuuminta hottia. Paitsi tietenkin Sia, joka on 41-vuotias. Kun nainen lähestyy viittäkymppiä, hän saa jostakin syystä usein mahdollisuuden uuteen nousuun, Pakarinen sanoo.
Tavoitteena tasa-arvo
Tasa-arvosta ja naisen asemasta Pakarinen puhuu kiivaasti ja mielellään. Syynä tähän ovat omakohtaiset kokemukset.
Parikymppisenä hän työskenteli tehtaassa ja oli oman työyhteisönsä ainoa nainen. Helppoa se ei aina ollut ja ennakkoluuloja ropisi Pakarisen laariin roppakaupalla.
– Työpaikan saadakseen kaikkien piti käydä psykologisissa testeissä. Sain paremmat pisteet kuin moni miespuolinen kollegani, minulla oli alan koulutus ja aiempaa kokemusta parin vuoden ajalta samoista töistä. Silti minulta kyseltiin, että pärjääkös se tyttö nyt ihan varmasti näissä hommissa, Pakarinen muistelee.
– Työpaikallani oli myös mies, joka ei suostunut tulemaan taukotilaan koska siellä oli nainen eli minä. Jotkut halusivat tehdä oloni hankalaksi, mutta olen varmaankin luonteeltani tavallista ronskimpi, enkä ole koskaan pelännyt miehiä. Kiroilin siellä paljon ja kiroilen edelleen.
Pakarisen filosofiaan kuuluu, että nainen pystyy mihin tahansa. Tämä ei aina näy nyky-yhteiskunnan arkipäivässä.
– Minulla tosin on mieheni kanssa tasa-arvoinen parisuhde.
Hektinen viisuviikko
Über-dramaattiseksi stailattu goottihenkinen nainen kävelee savu-usvan seasta kohti kameraa, tuijottaa haastavasti ja laulaa, että jätä minut yksin ja että vihaan sinua. Kappale on euroviisuksi aika rock ja synkkä. Kun biisi loppuu, nainen kiljaisee huutomyrskyn ylitse ensin "kiitos" ja sitten "thank you".
Edelleenkin tulee kylmät väreet, kun muistelen sitä hetkeä. Hanna Pakarinen
Hanna Pakarisen huimin hetki julkisuudessa tiivistyy näihin kolmeen minuuttiin.
– Edelleenkin tulee kylmät väreet, kun muistelen sitä hetkeä. Ja onneksi muistan kaiken, koska monet ovat kertoneet, että tilanne on ollut niin hurja, ettei siitä ole jäänyt mitään mieleen. Se meteli ja kaikki ne Suomen liput...olen onnellinen, että olen kokenut tuon kaiken, vaikka olin tosi väsynyt kyseisen kevään jälkeen, Pakarinen huokaa haikeasti.
Euroviisut oli Hanna Pakariselle muutenkin erikoista aikaa. Hänen oma kotinsa sijaitsi tuolloin Helsingin Hakaniemessä, mutta hän joutui asumaan viisuviikon hotelli Vaakunassa - siis puolen kilometrin päässä omasta asunnostaan. Viisuesiintyjät haluttiin pitää samassa paikassa esimerkiksi logistisista syistä.
– Päivät olivat todella tiukkoja, meikkaaja tuli heti aamulla huoneeseen ja jokaiselle päivälle oli valtavasti ohjelmaa. Periaatteessa emme saaneet liikkua missään itsenäisesti. Toisaalta meillä oli oma autokuski, se oli kyllä siistiä.
Pakarinen seurueineen asui hotellin yhdeksännessä kerroksessa, ja alemmassa kerroksessa oleili Ruotsin ylpeys The Ark sekä heidän laulusolistinsa Ola Salo. Tällä kerralla Ruotsin viisuvedolle kävi huonosti: Pakarisen Leave Me Alone päihitti yhdellä sijalla The Arkin The Worrying Kindin, joka jäi kahdeksanneksitoista. Ruotsalaisia lopputulos harmitti.
– Ola Salo oli kyllä kisojen jälkeisenä päivänä kuin maansa myynyt. Annoin sunnuntaina haastatteluja tuossa alhaalla, ja Salo hujahti nopeasti ohitse sanaakaan sanomatta.
Kukkia yllättävältä taholta
Aivan putkeen kisat eivät menneet Pakarisenkaan osalta. Hän jäätyi lehdistötilaisuudessa, ja asiaa reviteltiin iltapäivälehdissä.
– En ollut koskaan aiemmin ollut kansainvälisessä pressitilaisuudessa, ja minut vain heitettiin sinne kylmiltään. Yhtäkkiä en kuule mitään, en osaa sanoa mitään ja koko homma menee puihin. Otsikot seuraavan päivän lehdissä olivat sellaisia, että niitä yritettiin piilotella minulta.
Pakarisen viisutunnelmat eivät siis olleet korkealla, mutta pelastava enkeli saapui yllättävältä taholta.
– Olimme hotellihuoneessa ja joku koputti oveen. Siellä oli sellainen nuori poika, jolla oli hieman outo ilme ja joka sanoi että sinulle olisi tällainen kukkalähetys. Siinä luki, että onnea kisaan, toivoo Tarja Halonen. Hän oli kaiken lisäksi ilmeisesti tuonut kukat respaan henkilökohtaisesti.
– Oli siis harvinaisen kurja päivä, ja silloin Tarja Halonen tuo sen kukkapuskan - tämä oli kyllä huikeaa!
Viisuilu toi Pakariselle uusia faneja myös toiselta yllättävältä taholta.
– En ole kadonnut viisuyhteisön muistijäljestä mihinkään. Viisi vuotta sitten olin laulamassa viisubileissä Lissabonissa. Tällaisia pyyntöjä tulee vieläkin, mikä on hauskaa.
Punaisen langan metsästystä
Mutta millainen punainen lanka löytyy sellaisen naisen urasta, johon mahtuu euroviisuja, Idolsia, tubettamista, iskelmää ja rokkiakin?
– Vasta kolmikymppisenä ryhdyin miettimään mitä haluaisin. Ennen sitä elin hetkessä, sen enempää tulevia ajattelematta. Laulaja mie tulen kuitenkin aina olemaan, Hanna Pakarinen toteaa.
Pakarinen on monen taiteilijan ja muusikon tapaan freelancer, joka ei voi tietää mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Vai löytyykö mitään.
– On ollut hyviä aikoja, on ollut vaikeita aikoja ja oikeastaan koko urani on ollut pelkkää ylä- ja alamäkeä. Mutta eipä tässä olisi mitään järkeä, jos tämä olisi pelkkää tasaista pötköä!
