Tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin, 32, työpaikka muuttuu vakituiseksi. Määräaikainen sopimus kestää kesään 2019, ja sen jälkeen se on voimassa toistaiseksi. Irtisanomisaika on vuosi.
Rouvali aloitti orkesterin taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina vuonna 2013, ja sopimusta on jatkettu jo kertaalleen.
– Tampereella on loistava työympäristö. Olemme oikeastaan vasta päässeet yhteistyön alkuun, joten jos nyt en jatkaisi, jäisi leikki ihan kesken, Rouvali sanoo Filharmonian tiedotteessa.
Uuden sopimuksen myötä Rouvalin Tampereella johtamat konsertit vähenevät jonkin verran, sillä hän työskentelee myös mm. Göteborgin ja Lontoon orkesterien kanssa.
Intendentti Helena Hiilivirta kertoo Tampere Filharmonian olevan iloinen, että sopimus jatkuu. Rouvalin maine maailmalla on kasvanut Tampere-vuosien aikana. Nimekkäiden kapellimestarien kohdalla toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat harvinaisia.
– Se kertoo siitä, että Santtu todella viihtyy täällä Tampereella, Hiilivirta sanoo.
Nyt kun on näyttöä, että tämä homma toimii, niin tästä on hyvä jatkaa. Helena Hiilivirta
Kansainvälisesti tunnetun ylikapellimestarin maine tuo etua koko orkesterille.
– Me olemme hänen ensimmäinen orkesterinsa. Se tuo myös meille mainetta musiikkimaailmassa. Se, ketä vierailukapellimestareita ja -solisteja saamme ja millaisia kiertueita voidaan järjestää, niissä kansainväliset maineasiat ovat hirveän tärkeitä.
Rouvali johti Tampere Filharmonian harjoituksia Tampere-talossa vuonna 2015.Marja Väänänen / Yle
– Nyt kun on näyttöä, että tämä homma toimii, niin tästä on hyvä jatkaa, Hiilivirta sanoo.
Rouvali kertoi Aamulehdelle, että jatkosopimuksen tekemisessä oli hankaluuksia, koska häntä edustava lontoolainen agentuuri harasi vastaan.
Santtu-Matias Rouvali pitää Tamperetta boheemina kaupunkina, jossa ihmiset ovat rennonmpia kuin pääkaupunkiseudulla.
Jääkiekkoilija Erkki Laineen näköispatsas julkistettiin tänään edesmenneen urheilijan kotikaupungissa, Lahden jäähallin edustalla.
Liki kolmimetrinen, Kiekkoreippan värejä kantava alumiinipatsas seisoo graniittijalustalla. Patsas on valmistettu Tartossa ja sen on suunnitellut virolainen taiteilija Bruno Kadak.
– Mallia otettiin NHL:stä. Maailmalla vastaavanlaisia patsaita on paljon jäähallien edessä ja esimerkiksi Torontossa kokonainen joukkue, kertoo Lahden Jäähalliyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Reijo Mäki-Korvela.
Patsashankkeen takana on toimikunta ja päärahoittajan on toiminut Salpausselän Rakentajat, jonka perustamisessa Erkki Laine oli mukana.
Patsaan paljasti ministeri Sampo Terho ja se luovutettiin vihkimistilaisuussa tontin omistavalle Lahden jäähalli Oy:lle.
Hanke pystyttiin Mäki-Korvelan mukaan toteuttamaan nopeasti halliyhdistyksen omalle maalle yksityisrahan turvin.
– Patsasidea lähti liikkeelle kevättalvella, kun saimme omaisilta luvan näköispatsaan toteuttamiseen. Alun perin tähdättiin syyskuun 13. päivään, jolloin Erkki Laine olisi täyttänyt 60 vuotta.
Lahti – urheilijapatsaiden kaupunki
Vaikka Kanadassa monen jäähallin edustalta on patsaita, Suomessa vastaavaa perinnettä ei ole.
Urheilumuseo pitää urheiluaiheisista patsaista epävirallista tietokantaa.
– Rauman ja Tampereen jäähalleissa on patsaat. Lisäksi Juhani Tammisesta on tehty Aurinkokuningas-patsas, mutta sillä ei ole virallista sijaintipaikkaa, Urheilumuseon intendentti Riitta Forsman listaa.
Raumalla Äijänsuolla jäähallin edessä on Kerttu Horilan Timantteja, tähdenlentoja ja perinteitä - veistos, jossa pylväisiin on sijoitettu nimilaattoja ja kirjattu Lukkoa urallaan edustaneiden maailmanmestareiden ja Stanley Cup -voittajien nimet. Tampereella Hakametsän hallin sisältä löytyy kuvanveistäjä Timo Ruokolaisen romurautapatsas Hyvä maalivahti, puoli joukkuetta.
Forsmanin mukaan urheilijoiden patsashankkeet rahoitetaan useimmiten yksityisesti: sponsorirahalla tai kansalaiskeräyksenä.
Lahdessa paljastettiin lokakuussa kaupungin pitkää mäkihyppääjäperinnettä kunnioittava, tuntematonta mäkihyppäjää liidossa esittävä patsas Urheilukeskuksessa. Seitsemän vuotta sitten Jari Litmanen sai näköispatsaan Kisapuistoon. Hiihtäjä Siiri Rantasen näköispatsas puolestaan on koristanut Lahden Urheilukeskusta jo vuodesta 1998.
Urheilumuseon näkökulmasta Lahti on eräänlainen patsaskeskittymä.
– Helsingissä on määrällisesti eniten urheilupatsaita, mutta Lahdessa on paljon nykyurheilijoiden patsaita.
Erkki Laine olisi täyttänyt 60 vuotta syyskuussa.Juha-Petri Koponen / Yle
Suomen jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen pitää hienona, että ansioituneiden urheilijoiden uraa kunnioitetaan patsailla. Liitolta ei ole rahaa patsashankkeisiin Nurmisen muistin mukaan pyydetty.
– Suhtaudumme aina tapauskohtaisesti rahoitushakemuksiin. Liittona emme ehkä voisi vastaaviin hankkeisiin lähteä, mutta säätiönä tuemme kyllä monella tavalla jääkiekkoa, hän kertoo.
Erkki Laineella huikea pelaajaura
Jääkiekkourallaan Erkki Lainetta pidettiin todellisena maalitykkinä, jonka pelaamisesta paistoi kiekkoilijalle sopiva ahneus.
Hän on yksi harvoista, joka on pystynyt tekemään useammalla liigakaudella yli 40 maalia.
Reijo Mäki-Korvela oli aikanaan Kiekkoreippaan tuen puheenjohtajana muun muassa järjestämässä Laineen siirtoa Ruotsiin.
– Tunsin hänet erittäin hyvin. Erkki Laine oli yksi suomalaisen kiekkoilun legendoista. Näköispatsas on kunnianosoitus loistavalle pelaajalle, mutta samalla myös kaikille muille kiekkoilijoille ja ihmisille, jotka ovat Suomen suosituimman lajin piirissä tehneet töitä, hän summaa.
Jeesuksen hautakammiona pidetty kalkkikiviluola marmorikansineen on juuri valmistuneissa tutkimuksissa osoittautunut 1 700 vuoden ikäiseksi. Alkuperäisistä rakenteista ei ole jäljellä paljon, mutta niistä saadut näytteet riittivät osoittamaan, että luolan ikä osuu yksiin perimätiedon kanssa.
Kristityiksi kääntyneiden roomalaisten kerrotaan tunnistaneen hautapaikan 300-luvulla ja rakentaneen se ympärille ensimmäisen Pyhän haudan kirkon. Arkkitehtonisilla perusteilla hauta on aiemmin kyetty ajoittamaan korkeintaan ristiretkien aikaiseksi eli vajaan tuhannen vuoden ikäiseksi.
Kreikkalaiset tutkijat osoittivat nyt kalkkikivi- ja marmorinäytteiden analyysin avulla, että haudan vanhin kansi on Rooman ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen ajalta.
Aikakirjojen mukaan Konstantinuksen lähettiläät tulivat Jerusalemiin löytääkseen paikan, jonne Jeesuksen kerrottiin tulleen haudatuksi kolme vuosisataa aiemmin. Heille osoitettiin roomalainen Venus-jumalattaren temppeli. Kun he määräsivät sen purettavaksi, alta paljastui kalkkikiveen kaivettu luola.
Pieni laatta oli tärkeä johtolanka
Taistelut, tulipalot ja maanjäristykset ovat koetelleen kirkkoa pahoin sen historian aikana. Nykyinen kirkko on enimmäkseen viime vuosisatojen rakennustyötä.
Kosteus, kynttilöiden savu ja suuret kävijämäärät olivat kuluttaneet kirkkoa niin, että hautaa ympäröivä rakennelma oli viime vuosina jopa romahdusvaarassa. Toissa keväänä alkaneen kunnostuksen aikana avattiin myös hautaluola ensi kertaa vuosisatoihin.
Päällimmäisen marmoriverhoilun alta paljastui tutkijoiden hämmästykseksi selvästi vanhempi rikkinäinen marmorilaatta, johon oli kaiverrettu risti. Analysoidut näytteet ovat tuosta pienestä harmaasta laatasta ja luolan seinästä.
Ateenan teknillisen yliopiston tutkimus julkaistaan Journal of Archaeological Science: Reports -lehden seuraavassa numerossa. Ensimmäisenä tuloksista kertoi The National Geographic -lehti.
Pyhän haudan kirkon restaurointityö valmistui viime pääsiäiseksi.
Hiphop-kulttuuri nousi vahvasti esille, kun Yhdysvaltojen arvostetuimpien musiikkipalkintojen ehdokkaat julkistettiin. Eniten Grammy-ehdokkuuksia keräsi räppäri Jay-Z, joka on ehdolla kahdeksassa sarjassa.
Jay-Z:n toistaiseksi menestyksekkäin Grammy-vuosi oli 2013. Silloin räppäri oli ehdolla seitsemässä sarjassa, ja palkintoja kertyi lopulta kaksi.
Virkaveli Kendrick Lamar jäi tänä vuonna Jay-Z:sta vain yhden ehdokkuuden päähän. Afroamerikkalaisesta musiikkiperinteestä ammentaa myös kolmanneksi eniten ehdokkuuksia, kuusi kappaletta, saanut laulaja Bruno Mars.
Nämä kolme ovat ehdolla muun muassa tärkeimpiin Grammy-sarjoihin luetussa "Vuoden albumi" -kategoriassa. Jay-Z:n albumi on nimeltään 4:44, Lamarin DAMN. ja Marsin 24K Magic.
Hiphop jyrää albumisarjassa
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa suurin osa albumisarjan ehdokkaista tulee hiphopin piiristä, laskee uutistoimisto AFP. Ehdokaslistalla on nimittäin kolmaskin räppäri, Childish Gambino albumillaan Awaken, My Love. Viides ehdokas ja sarjan ainoa nainen on uusiseelantilainen Lorde albumilla Melodrama.
Toiseen merkittävään kategoriaan, "Vuoden levy", ei tänä vuonna naisia mahtunut. Jay-Z:n, Kendrick Lamarin, Bruno Marsin ja Childish Gambinon lisäksi ehdolla on maailman ääniaallot tänä vuonna valloittanut Despacito-kappale esittäjinään Luis Fonsi, Daddy Yankee ja Justin Bieber.
Vänskän johtama Mahler-levytys ehdolla
Suomalaista populaarimusiikkia ei tänäkään vuonna ole ehdolla. Klassisen musiikin sarjoissa sentään Suomessakin voidaan jännittää oman ehdokkaan puolesta. Kapellimestari Osmo Vänskän johtama Minnesotan orkesterin esitys Gustav Mahlerin 5. sinfoniasta on ehdolla parhaaksi orkesterilevytykseksi.
Vänskällä on Grammy jo ennestään. Vuonna 2014 hänet ja Minnesotan orkesteri palkittiin Sibelius-levytyksistä. Suomalaista klassista osaamista arvostettiin Yhdysvalloissa myös viime talven gaalassa, kun parhaana kuoroesityksenä palkittiin säveltäjä Krzysztof Pendereckin itse johtama levytys Penderecki Conducts Penderecki. Levyn yhtenä solistina lauloi sopraano Johanna Rusanen-Kartano.
Grammy-palkinnot jaetaan tammikuun lopulla New Yorkissa. Kyseessä on jo 60. kerta.
Laulaja Riikka Hännisen päätä ympäröi ohut kiiltävänmusta panta. Viereisestä kannettavasta tietokoneesta kuuluu pianon pimputusta, joka välillä kiihtyy kirkkaaksi kilinäksi, välillä madaltuu harvaksi tapailuksi.
– Aivoistani mitataan keskittymiskykyäni. Mitä keskittyneempi olen, sitä ylempänä tuo asteikko liikkuu sekä visuaalisesti että auditiivisesti. Nyt olen superkeskittynyt, koska selitän sinulle tätä asiaa….
Ja todellakin, pimputus kuuluu nyt hyvin korkealta ja kovaa.
– ...ja jos yritän rentoutua ja keskittymiskykyni herpaantuu, menee asteikko samantien alas.
Kun Hännisen (joka on sokea) vastaus toimittajalle päättyy, visuaalinen asteikko rojahtaa alas kuten äänikin, joka jää poukkoilemaan matalammalla taajuudella. Jos tapahtunut yksinkertaistetaan, aivokäyrä liikutti tietokonesovellusta ajatuksen voimalla.
Riikka Hännisen päähän asennetaan mittauslaitetta. Jussi Mankkinen / Yle
Taidetta ja teknologiaa
Helsingin Kaapelitehtaan Turbiinisalista on muodostunut usean päivän ajaksi Music Tech Fest -ryhmän laboratorio, jossa testataan ja kokeillaan taiteen ja tieteen raja-alueita.
Music Tech Festin eli MTF:n toiminta alkoi Lontoossa viisi vuotta sitten, ja tuolloin kyseessä oli kolmipäiväinen festivaali. Sittemmin kroatialaistaustaisen Michela Magasin perustama vapaamuotoinen organisaatio on järjestänyt erilaisia ja eri kokoisia tapahtumia ympäri maailmaa. Toiminnassa on ollut mukana ihmisiä taiteilijoista neurotieteilijöihin. Suomessa ryhmä on nyt ensimmäistä kertaa.
– Me emme ennusta tulevaisuutta vaan luomme sitä, Magas kiteyttää MTF:n toimintafilosofiaa.
Michela Magas on useaan otteeseen palkittu innovaattori. Jussi Mankkinen / Yle
Magas itse on nivonut toisiinsa tiedettä, taidetta, teknologiaa, tutkimusta ja designia jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on esimerkiksi ollut perustamassa Stromatolite Design Innovation Labia, joka on luonut konsepteja muun muassa Nokialle, Applelle ja Nikelle. Tänä vuonna Magas valittiin Vuoden naispuoliseksi eurooppalaiseksi innovaattoriksi.
Hänen mukaansa MTF:n kaltaisten poikkitieteellisten ryhmien luovuudelle on rajana enää ihmisen mielikuvitus.
– Niin sanotussa esineiden internetissä yhdistyvät nykyisin sekä digitaalinen että fyysinen, ja olemme tehneet näiden asioiden parissa töitä jo viisi vuotta. Tästä kaikesta on tullut niin helppoa ja halpaa, että erilaisten prototyyppien tekeminen on nopeaa.
Music Tech Fest -ryhmää työn touhussa.Jussi Mankkinen / Yle
Kun kyborgin implantit viestivät
Digitaalinen ja fyysinen yhdistyvät myös taiteilija-kyborgi Jasmine Isdrakessa, joka toimii MTF:n tämänkertaisen projektin luovana johtajana. Hänen kehoonsa on upotettu useita implantteja, jotka liittyvät vaihtoehtoiseen kommunikointiin tähtäävään kokeiluun.
Käsissä olevilla implanteilla voi esimerkiksi soittaa musiikkia. Rintakehässä olevan implantin avulla taas saadaan suoraa röntgenkuvavideota Isdraken sydämestä.
– Kaikki ihmiset eivät pysty kommunikoimaan verbaalisesti, eivätkä kaikki pysty näkemään. On hyvin kiinnostavaa, kuinka nykytekniikka voi auttaa meitä tällaisissa asioissa, Isdrake pohtii.
Keskittymiskykyä visualivoiva sovellus. Jussi Mankkinen / Yle
Music Tech Fest -ryhmän tämänkertaisen projektin yksi osa-alue liittyykin siihen, kuinka kaksi varsin erilaista ihmistä kohtaavat.
– Riikka ei näe, ja minä taas en laula tai huuda enkä kommuikoi paljoakaan verbaalisesti. Nyt kokeilemme, pystymmekö viestimään kyborgi-implanttieni avulla ja yhdistämään niitä Riikan kehossaan kantamiin sensoreihin.
Riikka Hänninen odottaa koetta innolla.
– Ongelmani on se, että joskus minusta tuntuu esiintymislavalla varsin yksinäiseltä. Koska olen sokea, olisi kiva tietää, mitä ne muut esiintyjät siellä lavalla oikein tekevät. Ja nyt siis kokeilemme sitä, kuinka toinen ihminen lähettää kehooni tuntopalautetta siitä, missä hän on milloinkin menossa.
Riikka Hänninen ja keskittymistä mittaava koe. Jussi Mankkinen / Yle
Musiikki kiinnostaa tiedemiehiä
Kuten nimestäkin voi päätellä, Music Tech Festin koko toiminta kietoutuu musiikin ympärille. Mutta miksi ihmessä juuri musiikin?
Michele Magasin mukaan Music Tech Fest -organisaatiossa on huomattu ainakin yksi asia.
– En haluaisi älyllistää tätä liikaa, mutta voin kertoa esimerkin omasta kokemuksestani. Jos tiedemiehelle sanoo, että lähdetkö taidetapahtumaan, vastaus on, ettei se ole minun juttuni. Kun heitä taas kutsuu musiikkitapahtumaan, selviää, että he joko soittavat jotakin instrumenttia tai ainakin kuuntelevat musiikkia. Jollakin tavalla musiikki auttaa ihmisiä kommunikoimaan vapaammin ja yhdistää heitä toisiinsa helpommin kuin muut taide- tai ilmaisumuodot.
Music Tech Festiin musiikki houkuttelee ihmisiä luokseen niin tekoälyn kuin neurotieteidenkin parista.
– Musiikki, se on sosiaalista liimaa, Michele Magas hymyilee salaperäisesti.
Repliikki on monelle oppilaalle tuttu koulun musiikintunnilta. Kun opettajana on joku, jolla ei ole sen kummemmin koulutusta kuin kiinnostustakaan, keinot oppilaiden motivoimiseen voivat olla vähissä.
Luokanopettajat hoitavat musiikinopetuksen peruskoulun ala-asteella, usein jopa ylemmille luokille asti. Taideyliopiston musiikkikasvatuksen professorin Marja-Leena Juntusen mukaan luokanopettajakoulutuksesta ei kuitenkaan enää saa valmiuksia tehtävään. Opettajankoulutuksen musiikinopetus on nipistetty säästösyistä minimiin.
Yläasteella musiikin opettamisen pitäisi kuulua pätevälle aineenopettajalle. Vuonna 2011 tehdyssä oppimistulosten arvioinnissa kävi ilmi, että kolmanneksella musiikkia opettavista opettajista ei ollut kelpoisuutta tehtävään.
– Se on tietysti aika hälyttävä luku. Se viestii, ettei kouluissa oikein välitetä, kuka musiikkia opettaa, Juntunen pohtii.
Professori Marja-Leena Juntunen toimii ArtsEqual-hankkeessa taideopetuksen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.Nella Nuora / Yle
Musiikkia opetetaan peruskoulussa vähemmän kuin muita taide- ja taitoaineita. Koska tuntimäärät ovat vähäiset, opettajan virkoja on vaikea muodostaa. Ja kun pätevää musiikinopettajaa ei ole, musiikki on heikoilla myös valinnaisaineena.
– Aika usein, ainakin koulujen nettisivujen ja kentältä kantautuvan viestin mukaan, musiikki korvautuu valinnaisaineissa liikunnalla, Juntunen sanoo.
Oppiminen on myös toimintaa, tekemistä ja tunteita
– Tosi mukava, ammattimainen, pirteä ja se osaa hommansa, kahdeksasluokkalainen Mariliis Salomaa luettelee musiikinopettajansa ominaisuuksia.
Salomaata opettaa Helsingin Vuosaaressa, Aurinkolahden peruskoulussa, Titta Lampela. Lampela on opiskellut musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa ja vahvistanut osaamistaan erilaisilla kursseilla.
– En vaihtaisi työtä peruskoulussa mihinkään, Lampela vakuuttaa.
– Nuoret ovat energisiä ja aitoja ja opin koko ajan itsekin uutta.
Kuntapäättäjillä on vastuu siitä, miten paljon koulut ylipäänsä saavat rahaa ja millaisia linjauksia tehdään aineenopettajien sijoittumisesta kouluun. Koulujen resurssit, ne vähäiset, jakaa rehtori. Rehtorit voivat siis pitkälle vaikuttaa siihen, kuka koulussa opettaa musiikkia. Rehtori päättää myös sen hankitaanko oppilaille soittimia, musiikkiteknologiaa ja oppikirjoja.
– Asenteet musiikinopetusta kohtaan eivät ole ainakaan parantuneet viime vuosina, Juntunen huokaisee.
– Yllättävän monelta kollegalta olen kuullut, että välineitä puuttuu. Vaikka opetussuunnitelmassa olisi hienoja tavoitteita, niitä on vaikea saavuttaa, jos ei ole muita instrumentteja kuin vanha harmonikka luokan nurkassa, Titta Lampela toteaa.
Ehkäpä rehtoreilla on muuta ajateltavaa. Juntusen mukaan Suomessa ollaan huolissaan huononevista Pisa-tuloksista. Kansainvälisillä Pisa-testeillä mitataan koulujen oppimistuloksia. Huoli on ymmärrettävä, mutta Juntusen mukaan tuloksista vedetään liian suoraviivaisia päätelmiä.
– Jos Pisa-tulokset matematiikassa huononevat, ajatellaan, että koulussa tarvitaan lisää matematiikkaa. Se ei kuitenkaan välttämättä mene niin. Tilanteen korjaamiseen saatetaankin tarvita taideaineita.
Musiikinopettaja Titta Lampelan mielestä enää ei riitä, että luokan nurkassa nököttää urkuharmooni.Tanja Heino / Yle
Juntunen muistuttaa, että kaikkia niitä maita, joissa oppimistulokset ovat huippuja, yhdistää se, että kouluissa on pakollisia taideaineiden opintoja.
– Oppiminen ei ole vain ajattelua ja käsitteitä. Se on myös toimintaa ja tekemistä, Juntunen tiivistää.
Musiikkiluokkia halutaan sekä lisätä että vähentää tasa-arvon nimissä
Yksi musiikinopetuksen ongelmista on se, että sen arvostus ja taso on vaihtelevaa. On sattuman kauppaa miten musiikkimyönteinen rehtori mihinkin kouluun asettuu.
Sattumanvaraista on myös se, onko lapsen lähikouluissa tarjolla musiikkiluokkia. Viime vuosina niitä on myös monilla paikkakunnilla ryhdytty vähentämään. Perusteluna on kuultu, etteivät erityisluokat palvele kaikkia peruskoululaisia tasapuolisesti. Esimerkiksi musiikkiluokille karsitaan lahjakkaimmat pääsykokeissa. Erityisluokkia ei myöskään ole tarjolla kaikilla asuinalueilla ja paikkakunnilla.
Marja-Leena Juntunen näkee asian täysin päinvastoin.
– Olen hyvin surullinen, että tällaista hyvää järjestelmää ollaan purkamassa. Monelle lapselle musiikkiluokka on ainoa mahdollisuus opiskella musiikkia osaavan ja innostuneen opettajan johdolla.
Aurinkolahden peruskoulun kahdeksannen luokan musiikintunnilla lauletaan ja soitetaan Jenni Vartiaista.Tanja Heino / Yle
Juntusen mukaan musiikkiluokkia tulisi päinvastoin lisätä. Näin kaikki halukkaat saisivat painotettua musiikinopetusta, eikä pääsykokeita tarvittaisi. Siten niilläkin musiikista innostuneilla oppilailla, joiden vanhemmilla ei ole varaa soittotunteihin, olisi mahdollisuus saada opetusta.
Juntunen on sitä mieltä, että yhteiskunta tarvitsee taideaineiden osaajia yhä enemmän. Monilla kasvatus- ja hoiva-aloilla käytetään musiikkia hoitomuotona tai hyvinvointia lisäävänä elementtinä. Jotta ihminen voisi käyttää musiikkia työssään, hänellä täytyy itsellään olla kokemus siitä, millaisia elämyksiä musiikista voi saada.
– On kummallista, että jos tulijoita musiikkiluokille on enemmän kuin voidaan ottaa, kaikilta viedään tämä mahdollisuus pois, Juntunen kummastelee.
Tutkimusten mukaan oppilaat viihtyvät musiikkiluokalla hyvin. Myös normiluokkien oppilaat pitävät musiikkia tärkeänä oppiaineena.
– On monia oppilaita, joille vaikkapa äidinkieli tai matematiikka ovat haasteellisia, eikä niihin liity minkäänlaisia onnistumisen tunteita. Oppilaalla voi olla vaikka lukihäiriö. Sellaisessa tilanteessa joku taideaine voi olla se, jossa pääsee loistamaan ja jonka parissa itsetunto vahvistuu, musiikinopettaja Titta Lampela sanoo.
Tutkimuksia musiikin vaikutuksista on läjäpäin
Soitto muutamalle koululle marraskuussa varmistaa mielikuvan, joka liittyy musiikinopettajiin. Heidän työtaakkaansa moninkertaistuu joulun juhlakauden painaessa päälle. Velvollisuus voi olla raskas, mutta oppilaille juhlien järjestäminen antaa paljon. Juhlajärjestelyt ja esiintymiset opettavat projektin toteuttamista, antavat hyviä tavoitteita ja onnistumisen elämyksiä. Musiikkiesityksessä voi olla monenlaisia rooleja. Kaikkien ei tarvitse olla ykkössolisteja.
Musiikinopettajan pitää osata soittaa kaikkia luokasta löytyviä instrumentteja. Tanja Heino / Yle
Viime aikoina kouluilta on kantautunut myös ankeita juhlakokemuksia.
– Olen kuullut, että monen koulun rahkeet eivät kertakaikkiaan riitä. Kun pätevä musiikinopettaja puuttuu, koulun juhlat on järjestetty kokonaan ilman musiikkiesityksiä.
Professori Juntunen on mukana tutkijaryhmässä, joka kokoaa saman sateenvarjon alle taideaineiden opetusta tuntevia tutkijoita. Artsequal-verkosto on koonnut listan toimenpiteistä, joiden pitäisi ravistella rehtorit ja kuntapäättäjät huomaamaan musiikin mainiot puolet.
Tutkimustietoa musiikin vaikutuksesta ajatteluun ja oppimiseen on tehty runsaasti. Musiikin harrastaminen antaa tutkimusten mukaan valmiuksia tunteiden ja erilaisuuden käsittelyyn. Sillä on raportoitu olevan vaikutusta lukutaitoon, matemaattisiin taitoihin, päättelyyn ja sosiaalisen toimintaan. Päteviä musiikinopettajiakin olisi tarjolla, joten sekään ei ole syy olla palkkaamatta sellaista.
– Me ehdotammekin rehtoreille, että he palkkaisivat yläasteelle vain muodollisesti päteviä opettajia. Ala-asteella kolmasluokkalaisia ja sitä vanhempia tulisi opettaa joko aineenopettaja tai musiikkiin erikoistunut luokanopettaja.
Juntusen mukaan ylä- ja ala-asteen tunteja yhdistelemällä voitaisiin työllistää enemmän päteviä musiikinopettajia.
Artsequal-verkosto ehdottaa myös musiikin tarjoamista runsaammin valinnaisaineena, kerhojen lisäämistä ja musiikkiteknologian päivittämistä kouluilla.
– Ainakaan, katso Youtubesta, ei saisi olla vastaus, jos oppilas haluaa tietää, miten jonkin kappale lauletaan tai soitetaan, Juntunen huokaisee.
Titta Lampelan mukaan musiikinopetuksessa olennaisinta on yhdessäolo. Toimiminen musiikillisessa ryhmässä ja yhdessä laulaminen ovat tilanteita, joissa tapahtuu eniten oppimista. Sitä ei voi kokea Youtubessa tai omalla kännykällä.
– Kaiken lisäksi musiikki on väylä tunteille herkässä murrosiässä. Siksikin musiikki on tärkeä aine koulussa, Lampela sanoo.
Tänään selviää kenelle Elisabeth Rehn, Matti Rönkä ja Anna Puu antavat Finlandia-palkinnot.
Kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajat saavat kukin 30 000 euroa. Jokaisessa kategoriassa on ehdolla kuusi teosta.
Yleisökin on saanut äänestää suosikkejaan. Lukijat valitsivat voittajiksi Juha Hurmeen, Hanna Nikkasen työryhmineen sekä Mauri Kunnaksen.
Vuonna 1984 perustettu Finlandia-palkinto on Suomen tunnetuin kirjallisuuspalkinto. Varsinaisen Finlandia-palkinnon lisäksi on jaettu vuodesta 1989 Tieto-Finlandia ja vuodesta 1997 Finlandia Junior -palkinto. Palkintojen arvo on 30 000 euroa.
Hämeenlinnalainen kirjailija Juha-Pekka Koskinen sanoo Suomen olevan niin pieni maa, että kun valokeilaan asettuvat Finlandia-ehdokkaat, pimeys muiden ympärillä syvenee.
– Voi hyvin kysyä, ollaanko tässä hiukan jämähdetty ja väsähdetty 80-luvulle. Ehdokkaiden määrää on pikkuhiljaa karsittu kaupallisempaan suuntaan. Runot, esseet ja novellit on karsittu pois, sanoo itsekin ehdokkaana ollut kirjailija. Hän kisasi Finlandiasta teoksellaan Ystäväni Rasputin.
Tuomarit kansanäänestyksellä?
Koskinen haluaisi nähdä Finlandia-palkinnon ympärillä laaja-alaisempaa kirjallisuuskeskustelua, joka koskettaisi muitakin kuin kirjallisuutta hyvin tuntevia.
– Näkisin sen niin, että mukana listalla olisi vaikka 8-12 kirjaa, joista voitaisiin keskustella. Kaipaan pidempää ja keskustelevampaa aikaa, jolloin useampi kirjailija saisi osansa mediahuomiosta, sanoo Koskinen.
Onko kansan syvillä riveillä koskaan asiaa palkintotantereelle?
– En usko, että kansanäänestys olisi järkevää, mutta voisiko esimerkiksi tuomareiden valintaa äänestyttää ihmisillä? Lukijat voisivat äänestää ketkä saisivat olla tuomareita? Olisi jotain äänestämistä, mutta kuitenkin valinnassa säilyisi tietty auktoriteetti ja etäisyys, naurahtaa JP Koskinen.
Elämäkerta Pentti Linkolasta oli jäädä kirjoittamatta. Kun Riitta Kylänpää matkasi Helsingin Tapanilaan neuvottelemaan kirjahankkeesta, hän tapasi väsyneen, masentuneenkin vanhan miehen.
– Pentti Linkolalla ei ole tapana epäröidä hankkeissaan, mutta nyt hän halusi miettimisaikaa.
Yli kahdeksankymppinen Linkola oli juuri saanut päätökseen lintulaskennat Vanajavedellä ja keräsi voimia pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Sirkka Kurki-Suonion luona.
Touko Siltalan idea
Idean Pentti Linkola -elämäkertaan keksi kustantaja Touko Siltala. Riitta Kylänpää ehdotti Siltalalle metsäaiheista kirjaa, jossa yhtenä haastateltavana olisi Linkola.
Aihe ei ollut Riitta Kylänpäälle täysin vieras, sillä hän oli haastatellut Linkolaa pari kertaa aiemmin. Elämäkerta olisi kuitenkin eri mittaluokan haaste. Etenkin kun päähenkilö epäröi.
Kun Kylänpää ja Linkola tapasivat jälleen parin viikon kuluttua, vanhuksen voimat olivat palanneet.
– Pentti alkoi välittömästi tarinoida lapsuudestaan. Minä johonkin väliin, että tehdäänkö kirja. Hän nyökkäsi ja jatkoi puhumistaan. Kaivoin nopeasti nauhurin ja kyllä tekstiä sitten tulikin.
"Tietoa suorastaan syötettiin"
Linkola-elämäkertaa on kehuttu kattavasta taustatyöstä. Riitta Kylänpää haastatteli kirjaa varten paitsi Linkolaa, myös pariakymmentä hänen läheistään ja ystäväänsä. Kukaan ei kieltäytynyt, vaan halukkaita oli enemmän kuin Kylänpää pystyi vastaanottamaan.
– Suhtautuminen oli todella kannustavaa. Minulle suorastaan syötettiin tietoa.
Jykevän lähdeaineiston tarjosivat Linkolan kirjoitukset, jotka sisälsivät niin syvällisiä maailmankatsomuksellisia pohdintoja kuin tarkkoja päiväkirjamerkintöjä lintu- ja kalahavainnoista. Lisäksi oli säkillinen suvun arkistomateriaalia sekä pikkuserkun, luonnontieteilijä Anto Leikolan kokoelmat.
– Tietoa oli paljon ja se oli monentasoista: kalojen painosta maailmankatsomukseen. Haasteena oli muodostaa niiden pohjalta kokonaiskuva ihmisestä.
Oma kohunsa kiehui minun ympärilläni. Rönkä on jäävi, salapoliisit keksivät. Turha selittää, että taatusti ensimmäisenä sen sanoin – olen jäävi, tytär yhtenä kirjoittajana 22 tekijän kirjassa – ja kysyin vakavasti osallisilta - jatkanko. Tieto-Finlandia-diktaattori Matti Rönkä kommentoi palkintopuheessaan jääviysväitteitä.
Linkolan perusteesit syntyivät jo nuorena miehenä, kun hän työskenteli lintuhavaintoasemalla Ahvenanmaalla tai pyöräili tuhansia kilometrejä ympäri Suomea etsimässä petolintujen pesiä.
– Hän näki, kuinka metsänhakkuut levisivät, jokia valjastatettiin, elintaso nousi. Sodan kokeneet ihmiset halusivat tavaraa. Niukkuus ja säästäminen menettivät arvon ja kulutuksesta tuli hyve.
Pentti Linkola muutti maalle kalastamaan ja kirjoittamaan.
Ari Heino / Siltala
"Olen Pentistä vähän huolissaan"
Sääksmäen mökissään Pentti Linkola yhä asuu. Riitta Kylänpää on hänestä vähän huolissaan.
– Jalka ei enää nouse veneen laidan yli.
Ystävät toki auttavat, puolukoitakin on nyt enemmän kuin koskaan. Silti elämä puulämmitteisessä talossa, kaivoveden varassa on pian 85-vuotiaalle "vähän heikkoa".
– Pentin suurin pelko on, että hän joutuu vanhainkotiin, usean miehen yhteishuoneeseen.
Vanheneminen ottaa koville miehelle, joka on tottunut luottamaan omiin voimiinsa.
– Ruumista täytyy treenata niin, että se on pettämätön voimakone. Sitä hän yritti saarnata vihreillekin. Nyt kun voimat ehtyvät, se on kova paikka.
Pentti Linkolan tärkeimmäksi perinnöksi Riitta Kylänpää nimeää Luonnonperintösäätiön. Säätiö hallinnoi Linkolan ostamia metsiä. Metsät on rauhoitettu ikuisiksi ajoiksi.
– Se on osa vanhuuden tragediaa. Linkola on käyttänyt metsiin kaikki rahansa ja vanhuuden turvansa.
Suru lieneekin sävy, joka toi tänä vuonna Tieto-Finlandian.
Sanna Manderin Avain hukassa on kertomus kerrostalon erilaisista asukkaista. Kerrostalo on kuin pienoisyhteiskunta, jonka erilaisiin asukkaisiin kirjassa tutustutaan avaimen etsimisen yhteydessä.
Avain hukassa sai hetki sitten Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon Kansallisteatterissa järjestetyssä tilaisuudessa.
Kun kirja valittiin kuuden finalistin joukkoon, raati perusteli valintaansa: Avain hukassa on riemastuttava löytöretki kerrostaloon ja sen eriskummallisten asukkaiden elämään. Kirja on puheenvuoro moniarvoisuuden puolesta ilman normittamista tai valistavaa sävyä.
Lopullisen valinnan tehnyt laulaja, lauluntekijä Anna Puu kertoi palkintopuheessaan lukeneensa kirjaa lapsensa kanssa.
– Ai onks tää runokirja? Minä: Joo... Hän: JES!. En tiennytkään lapseni olevan suuri riimien ystävä.
Molemmat myös ilahtuivat, kun löysivät kuvituksesta tutun julisteen.
– Erään jazzia rakastavien asukkaiden seinällä oli samanlainen taulu kuin meillä kotona. Pori Jazzien virallinen juliste vuodelta 2011, joka pienen googlettamisen jälkeen osoittautui olemaan Sanna sinun suunnittelemasi, Anna Puu sanoi palkintopuheessaan.
Sanna Mander on maamme johtavia kuvittajia. Hänen asiakkainaan on ollut muun muassa Finnair, Fazer, Volkswagen sekä useita kansainvälisiä lehtiä.
Tampereella asuva Juha Hurme oli lähdössä päivittäiselle lenkilleen, kun sai puhelun Finlandia-voitostaan. Pitkän linjan kirjailija ja teatterimies ei antanut moisen tiedon hätkähdyttää, vaan jatkoi lenkkiään ja antoi ajatusten askarrella tulevan teatterityön parissa.
– Ei ihminen niin heikko saa olla, että antaisi palkinnon vaikuttaa. Tyynen rauhallisesti vaan eteenpäin, kaikki jatkuu samaan malliin, toteaa Hurme.
Hurmeen puheessa kuultaa kuitenkin huumori, sama millä voittoisa Niemi-romaani on höystetty. Oikeasti Hurme on iloinen ja otettu voitostaan.
– Onhan tämä hienoa. Palkintorahoilla ostan ruokaa, eli se menee taiteelliseen työskentelyyn.
Ilon ohella Hurme tuntee voitostaan kuitenkin syyllisyyttä. Hänen mukaansa kaikki ehdokkaat olivat hyviä ja olisivat ansainneet palkinnon.
– Hyvittelen syyllisyyttäni sillä, että olen tällainen eläkeläinen heidän rinnallaan. Muut ehdokkaat ovat tulevaisuuden tekijöitä, kehuu 58-vuotias Hurme.
Finlandia-diktaattori Elisabeth Rehn teki ennalta-arvattavan päätöksen antamalla palkinnon Hurmeelle. Tämän vuoden ehdokkaat eivät olleet mitään helppoa luettavaa. Perinteistä kertomakirjallisuutta edusti oikeastaan vain Cristina Sandun romaani Valas nimeltä Goliat. Esikoiskirjailijan palkitseminen näin kunnianhimoisessa seurassa, olisi kuitenkin ollut arveluttava valinta.
Juha Hurmeen kulttuurihistoriallinen romaani oli osuva valinta Suomen juhlavuoden kannalta, koska siinä kuvataan hilpeästi maamme muotoutumista ennen kuin siitä muodostui autonominen alue.
Stefan Bremer / Teos
Niemi on wikipediavapaa
Hurmeen oli alun perin tarkoitus tehdä jatkoa kolme vuotta sitten ilmestyneelle Nyljetyt ajatukset -romaanille. Hahmot eivät kuitenkaan enää lähteneet lentoon, joten Hurme hylkäsi heidät ja lähti kehittämään kirjaa aivan toiseen suuntaan.
Hurme on useissa kirja- ja teatteritöissään käsitellyt Suomea ja maamme historiallisia henkilöitä. Nyt hän päätti hieman laajentaa perspektiiviä. Niemessä tarkastellaan maailmankaikkeuden näkökulmasta touhua Pohjanlahden rannoilla.
– Nationalistisen kohotuksen sijaan päätin ottaa globaalin perspektiivin. Tämä on rakkaudella tehty. Fanitetaan näitä routaisia peltoja, mutta suhteellisuudentajua mukaan!
Juha Kivioja / Yle
Niemessä historiaa tutkitaan niin alusta kuin mahdollista. Kirja alkaa alkuräjähdyksestä ja päättyy vuoteen 1809, jolloin Suomi siirtyi Ruotsin hallinnasta Venäjän valtapiiriin. Kirjassa käydään siis läpi 14 miljardin vuoden kehityskulku.
Hurme ei tee kerronnallisia kikkailuja, vaan etenee kronologisesti, kuten historiateoksessa kuuluukin. Kirjassa on valtava määrä tietoa, mutta Hurme osaa kirjoittaa hauskasti ja ymmärrettävästi, joten tarinallinen ote säilyy.
Kirjaa lukiessa sivistyminen on väistämätöntä. Se onkin Hurmeen tarkoitus. Hän sanoo olevansa valistuksen miehiä henkeen ja vereen. Niemeä varten hän sanoo lukeneensa kasoittain tietokirjoja.
– Tampereen pääkirjasto Metso oli sopivasti remontissa, joten voi sanoa, että tein palveluksen siirtämällä tietokirjat meille kotiin. _Niemi _on eräänlaisen opintoretken tulostus, siksi se on niin hauska, Hurme kuvailee romaaniaan.
Metson tietokirjat olivat kovassa käytössä, sillä Hurme haki kaiken tiedon kirjoista. Hän ei googlannut kertaakaan.
– Se on täysin wikipediavapaa-teos, nauraa Hurme.
Juha Hurmeen kirja Niemi.Markku Pitkänen / Yle
Kaikki on ihmiskunnan yhteistä
Voittoromaanin pääajatus on se, ettei mikään kulttuurissamme ole omaa. Puhdasta suomalaista kulttuuria tai kansaa ei ole olemassa, vaan kaikki on lainattua ja iloisesti sekoittunut.
– Valtioiden rajat eivät enää päde. Joku pieni satavuotias valtio on pikku juttu tässä suuressa flow'ssa. Meidän on osattava ottaa vastuu koko planeetasta ja ajateltava isommin.
Hurme korostaa kuitenkin, ettei väite koske vain Suomea, vaan kaikkia maita.
– Kenelläkään ei ole mitään omaa. Kaikki on ihmiskunnan yhteistä.
Hurme ei näe Suomen nykytilaa synkkänä. Juuri globaalista näkökulmasta katsottuna Suomi on pärjännyt hienosti, vaikka lähtöasetelmat olivat huonot ja kehitys oli alussa hidasta raahustamista.
– Me olemme olleet hienoja oppilaita. Olemme omaksuneet uusia asioita ja omineet myyttejä. Suomi on yksi maailman sivistyneimpiä paikkoja tällä hetkellä, mutta tilanne voi muuttua nopeasti. Vauhti on nykyään niin valtava.
Sivusta seurattuna myös Hurmeen tahti näyttää kovalta. Romaanien kirjoittamisen ohella, hän kirjoittaa ja ohjaa näytelmiä tiuhaan. Hän itse kuitenkin kieltää ahkeroivansa.
– Olen laiska. Vietän sata yötä vuodessa erämaassa teltassa asuen, joten ei minua uraihmiseksi voi sanoa. Minähän vain makaan metsässä ja katselen lintuja, Hurme naurahtaa.
Finlandia-juhlien jälkeen Hurmeella alkaa heti perjantaina harjoitukset Kansallisteatterissa. Helmikuussa ensi-iltansa saava näytelmä Lemminkäinen pohjaa Niemi-romaaniin.
– Julkinen kunnianloukkaus on tapahtunut ja suureen ääneen niin, että useat ihmiset ovat kuulleet sen. Ja tämä toistui vielä läsnäollessani kaupungin eri kuppiloissa ja kuuluu jatkuvan edelleen, teatterinjohtaja Kari Väänänen kertoo konfliktin taustoja.
Väänänen sekä teatterin hallitus ja henkilöstö ovat vaativat Hannu Ovaskaisen erottamista teatterin hallituksesta luottamuspulan vuoksi.
Rovaniemen kaupunginhallitus antoi Ovaskaiselle vakavan huomautuksen mutta päätti käytännössä kuitenkin, että Ovaskainen saa jatkaa teatterin hallituksessa, sillä se ei ehdota teatterin hallitukseen Ovaskaisen tilalle muuta jäsentä.
– Kaupunginhallitus kuulematta ketään muuta kuin Ovaskaista teki päätöksen, että Ovaskainen jatkaa teatterin hallituksessa, Väänänen sanoo ja pitää kaupunginhallituksen päätöstä käsittämättömänä.
Ovaskaista ei olla erottamassa teatterin hallituksesta
Teatteriyhdistyksen vuosikokous pidetään keskiviikkona, eikä Ovaskaisen tilalle ole tiettävästi nimetty korvaajaa.
– Kaupunginjohtaja on sanonut, että kiusaamiselle ja loukkaamiselle on nollatoleranssi, eipä näytä olevan, Väänänen sanoo.
Väänänen sanoo tehneensä Ovaskaisesta rikosilmoituksen poliisille epäiltynä julkisesta kunnianloukkauksesta. Väänäsen mukaan Ovaskainen on julkisesti ja äänekkäästi arvostellut ja syyttänyt sekä teatterinjohtajaa, hallintojohtajaa että teatteriravintolaa epäasiallisesti ja ilman perusteluja.
Väänäsen mukaan myös teatterin hallintojohtaja Sari Alatalo olisi tehnyt rikosilmoituksen samasta syystä.
Väänänen: Eroan jos Ovaskainen ei lähde
Väänänen pitää täysin käsittämättömänä, että kaupunginhallitus ei suostu kuulemaan heitä. Väänänen ja Alatalo yrittivät saada asiansa uudelleen käsiteltäväksi, mutta hallitus ei siihen suostunut.
Kari Väänänen sanoo eroavansa, jos tilanteeseen ei puututa ja jos Ovaskainen jatkaa teatterin hallituksessa.
Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Liisa Ansala sanoo olleen poissa kokouksesta, jossa käsiteltiin Ovaskaisen käytöstä. Ansalan mukaan sen jälkeen tätä asiaa ei otettu käsiteltäväksi enää, koska se oli jo käsitelty aikaisemmin.
Ansala ei osannut vielä arvioida, voidaanko asiaa enää käsitellä uudelleen kaupunginhallituksessa.
Ovaskainen: Minä en tule eroamaan
Hannu Ovaskainen itse sanoo Ylen haastattelussa, että hän ei aio erota Rovaniemen teatterin hallituksesta eikä ole pyytänyt Kari Väänästä eroamaan.
– Minusta vähän tuntuu oudolta tämä homma, että näin koiraihmisenä voi sanoa, että millonka se häntä on koiraa heiluttanut. Kyllä tästä on jonkinlaisesta ajojahdista kyse minua kohtaan. Mutta minä en tule eroamaan sen takia, että Väänänen uhkailee tämmösiä.
Selvitykseen saatiin tiedot yhteensä 71 julkaisusta teosvientibiisistä viime vuodelta, missä oli kasvua yli 50 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Vientikentälle on tullut myös runsaasti uusia tekijöitä: ensimmäisen kansainvälisen julkaisunsa sai 22 suomalaista kirjoittajaa.
Esimerkkejä biisiviennistä löytyy eri maanosista: Teemu Brunilan osittain kirjoittama ja tuottama JP Cooperin September Song on ollut kuluvana vuonna iso hitti Iso-Britanniassa.
Saksalaisradioiden soittolistojen kärjessä taas on kuultu viime vuosina useampiakin suomalaiskynästä lähtöisin olevia hittejä, kuten Alman laulama ja osittain kirjoittama Bonfire sekä Alle Farbenin kappale Bad Ideas, jonka tekijöihin lukeutuu Axel Ehnström.
Myös Aasiassa on suomalaiselle osaamiselle kysyntää: marraskuun 2017 aikana maailman myyntitilastojen ykkösenä on nähty kaksi suomalaistekijöiden musiikkia sisältävää albumia. Toinen on korealaisen Twicen Twicetagram, jolle ovat kirjoittaneet Antti Hynninen ja Risto Asikainen, toinen japanilaisen Arashin Untitled, jolla kuullaan Victor Sågforsin kappale.
Teosvienti tarjoaa mahdollisuuksia
Teosvienti on Suomen musiikkialalla tunnistettu yhdeksi suurimmista kasvun mahdollisuuksista. Suomeen kerätyt tekijänoikeustulot olivat 5,3 miljoonaa euroa vuonna 2016.
Music Finlandin toteuttaman Musiikkialan barometri 2016 -selvityksen mukaan lähes puolet musiikkialan ammattilaisista näkee teosviennissä olevan parhaat mahdollisuudet viennin kasvuun.
Music Finlandin Biisiviennin visio -työpajan tulokset julkistettiin keskiviikkona 29.11. Slush Musicissa Helsingin Kaapelitehtaalla. Hanke tehtiin yhteistyössä Tekesin, Musiikkikustantajien, Teoston ja Suomen Musiikintekijät ry:n kanssa.
Finlandia-palkinnon kiitospuheet nousevat toisinaan arvoon arvaamattomaan. Kun Laura Lindstedt kaksi vuotta sitten suomi kovasanaisesti hallitusta, herätti se kiivaan keskustelun.
Tämänvuotinen voittaja Juha Hurme otti tiukasti kantaa ruotsin kielen puolesta. Hurme luetteli puheen ruotsinkielisessä osassa tärkeimmät opettajansa: Elmer Diktoniuksen, Gunnar Björlingin, Runar Schildtin ja Lars Huldénin, kaikki suomenruotsalaisia kirjailijoita.
Hurme muistutti, että kautta aikain osa Suomen parhaasta kirjallisuudesta on kirjoitettu ruotsiksi. Muun muassa suomen kielen isä Mikael Agricola ja kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi, alkujaan Alexis Stenvall, olivat kaksikielisiä.
Hurme komensi puheensa päätteeksi: Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti.
Puheen alkuosa, jota Hurme nimitti poliittiseksi, käsitteli maapallon tulevaisuutta. Hän kantoi huolta ympäristökatastrofista sekä ihmisten tyhmyydestä ja ahneudesta. Puheensa Hurme aloitti kutsumalla Kansallisteatterin yleisöä isoiksi, älykkäiksi apinoiksi.
Hurme pani toivonsa taiteeseen ja tieteeseen. Ne ovat hänen mukaansa ainoat työkalut, joilla sotku on selvitettävissä.
Lue myös Juha Hurmeen mietteet vuosi sitten jouluna:
– Se näkökulma, mistä "Forssa" seuraa tapahtumia on edistys- ja vapaamielisyyden, kansanvaltaisten periaatteiden. Sen ohjelma on rakentava, yhteisymmärrystä harrastava, se tähtää lainalaisen yhteiskunnan säilyttämiseen, koko kansan onneen ja Suomen itsenäisyyteen, kirjoitti Forssan Lehden ensimmäinen toimittaja Esko Aaltonen nyt 100 vuotta sitten. Lehti oli tuolloin otsikoitu lyhyesti: Forssa.
Esko Aaltosen kirjoittamat arvot ilmestyivät lehden ensimmäisessä numerossa ja ne pätevät vielä tänäänkin. Tosin itsenäisyys saavutettiin jo viikko ensimmäisen lehden ilmestymisen jälkeen.
– Kyllä tuo määrittely jollain lailla pitää edelleen paikkansa, mutta se mikä on kaikkein keskeisintä, että tämä seutukunta on meille tärkeintä, sanoo nykyisen Forssan Lehden vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist.
– Toki nuo kaikki asiat ovat sellaisia, joita lehti kannattaa, jos ei nyt sentään barrikadeilla, mutta ne ovat olleet taustalla aina ja tulevat olemaankin.
Forssa 29. marraskuuta vuonna 1917: "Lastenseimi Forssaan"
Ensimmäisen Forssa-lehden etusivulla oli toiveikas kirjoitus lastenseimen saamiseksi Forssaan.
Tyykikaupungissa naiset olivat töissä eikä lapsille ollut kunnollista hoitopaikkaa, jonne työläisäidit olisivat voineet lapsensa jättää. Lehti kertoi, että Forssan osakeyhtiö on antanut tarkoitukseen entisen sentraalitalon ja rouvat ja neidit valmistaneet vaatteita seimeä varten.
Vielä puuttui rahaa varsinaiseen toimintaan.
– Ei ole mitään merkkejä siitä, etteikö ihmisiä kiinnostaisi edelleen lähipiirin tapahtumat, vaikka maailma kansainvälistyy, sanoo mediatutkija ja yliopistonopettaja Panu Uotila Jyväskylän yliopistosta.
Yliopistonopettaja Panu Uotila uskoo paikallisuuden olevan pienten lehtien valtti tulevaisuudessakin.Simo Pitkänen / Yle
– Paikallismedian elinehto on se, että se kertoo asioita omalta alueeltaan. Alueellinen uutisointi on se, minkä vuoksi ihmiset haluavat tilata ja maksaa näistä sisällöistä.
Forssan Lehden vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist on samaa mieltä.
– Olemme seutukuntamme lukijoiden asialla. Ei tämän seudun asioita paljon muualla käsitellä. Se on meidän valttimme. Me pystymme kertomaan niistä asioista, jotka ovat täällä tärkeitä, linjaa Lindqvist.
Forssa 29. marraskuuta vuonna 1917: "Toiveita"
" Se (Forssa-lehti) toivoo laajaa lukijakuntaa innokasta kirjeenvaihtaja- ja asiamieskuntaa, avuliasta ilmoittajapiiriä."
Esko Aaltosen toiveet toteutuivat, mutta Forssan Lehti, kuten monet muutkin pienemmät lehdet, etenkin taantuvilla paikkakunnilla, ovat olleet vaikeuksissa.
Seurauksena on ollut lehtifuusioita. Forssan Lehti joutui hämeenlinnalaisen Hämeen Sanomien syliin neljä vuotta sitten. Tuolloin asiaa surkuteltiin Lounais-Hämeessä, mutta ei enää.
– Saattaa olla, että emme viettäisi satavuotisjuhlia, ellemme olisi saaneet vahvempia hartioita taaksemme, miettii Outi Lindqvist.
Digitaalisuus on pienelle lehdelle pelastus, sanoo Forssan Lehden vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist.Dalbir Ram / Yle
Kehitystä ei myöskään moiti mediatutkija Panu Uotila.
– Yhteistyön määrä on kasvanut lehtien kesken ja varmasti kasvaa edelleen. Myös omistuksen tasolla yhdistytään, mutta tämä on normaalia liiketoiminnan kehittämistä. Yhteisomistuksen myötä yhteisten sisältöjen määrä luonnollisesti kasvaa, mutta paikallisuus kuitenkin säilyy, lupaa Uotila.
Forssa 29. marraskuuta vuonna 1917: "Voimat kokoon"
"Meillä on nyt käsissä sellainen tilaisuus vapaan ja onnellisen tulevaisuuden luomiseen, ettei sitä ehkä toiste tarjota. Jokaisen olisi nyt ponnistettava voimansa, jotta tämä tilaisuus tulisi oikein käytetyksi."
Esko Aaltonen ei sata vuotta sitten voinut arvioida sitä, että lehti muuttuu sähköiseksi. Siihen kehitys on menossa, arvioi mediatutkija Panu Uotila.
– Yli viisikymppiset lukijat, heille painettu sanomalehti ja sen tuntuma on itseisarvo. Nuoremmat lukijat, jotka eivät ole lapsenakaan tottuneet painettuun sanomalehteen, haluavat lukea mediasisältönsä digitaalisesti. Ajan kuluessa printtilehtien määrä vähenee.
Digi ei ole kirosana pienessä seutukuntalehdessäkään, päinvastoin.
– Digi pelastaa mahdollisuuksiamme varsinkin syrjäisemmillä kulmilla, missä paperilehden on saanut vasta töistä tullessansa, kun se on tullut päiväpostin mukana. Digilehti on aamusta heti käytettävissä, kehuu uutta tekniikkaa 100-vuotiaan Forssan Lehden vastaava uutispäällikkö Outi Lindqvist.
Ylioppilastutkintolautakunta kaavailee, että ensi syksystä lähtien äidinkielen ylioppilaskokeen lukutaidon kokeessa ei arvioitaisi oikeinkirjoitusvirheitä. Kaksipäiväisen kokeen toisessa osassa, kirjoitustaidon kokeessa, oikeakielisyys sen sijaan olisi keskeinen arviointikriteeri. Asiasta on kertonut Helsingin Sanomat.
– Ymmärrän, että toisessa kokeessa mitataan lukutaitoa ja toisessa kirjoitustaitoa. Mutta kuulostaa huolestuttavalta, jos toisessa kokeessa kieliasuun ei kiinnitetä huomiota, kommentoi Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimiston johtaja Salli Kankaanpää.
Hän ei kuitenkaan usko, että suunnitelmalla olisi toteutuessaan käytännössä suurta merkitystä.
– Yleensä on niin, että jos osaa ilmaista ajatuksensa ja on hyvä kirjoittaja, osaa myös yleiskielen normit ja päinvastoin, Kankaanpää pohtii.
Helsingin Sanomien haastattelema YTL:n äidinkielen jaoston puheenjohtaja Minna-Riitta Luukka kommentoi, että ”meillä on paljon opiskelijoita, poikia erityisesti, jotka ovat tosi hyviä analysoimaan ja tulkitsemaan ja osaavat lukea hyvin. Jos heitä rangaistaan lukutaidon kokeessa siitä, että he eivät osaa kielenhuollon normeja, se on heille iso vääryys.”
Kankaanpää on eri mieltä:
– Luulen, että tämä ei anna heille hirveästi tasoitusta, koska useimmiten ne, jotka osaavat analysoida, osaavat myös kirjoittaa hyvin, Kankaanpää muotoilee.
"Työelämässä moni kaipaa äidinkielen opetusta"
Ylioppilaskokeen arviointi voi johtaa siihen, että yleiskielen normeja opetetaan koulussa entistä vähemmän. Siitä Kankaanpää on erittäin huolissaan. Hänen mukaansa viesti oppilaille ja kouluille on väärä, jos kerrotaan, ettei äidinkielen toisessa kokeessa välitetä lainkaan oikeakielisyydestä.
– Vaikea kuvitella, että kirjoittamista opetettaisiin niin, ettei normeihin kiinnitettäisi huomiota. Tai normeja opetettaisiin niin, ettei niitä yhdistettäisi muihin kirjoittamistaitoihin, Kankaanpää ihmettelee.
Käytännön esimerkkinä Kankaanpää muistuttaa, että työelämässä yleensä luetaan ja samalla kommentoidaan, kirjoitetaan.
– Työelämässä moni huomaa, että olisi pitänyt osallistua enemmän äidinkielen opetukseen, hän huomauttaa.
Kielitoimiston näkökulmasta suomalaiset arvostavat äidinkieltään.
– Ihmiset ovat kiinnostuneita kielestä, murteista, yleiskielestä.
Kotuksen verkkosivuilla on vapaasti käytettävissä sanakirjoja ja ohjeita, ja ne ovatkin kovassa käytössä. Kotimaisten kielten keskuksella on myös palvelupuhelin, josta voi kysyä neuvoa askarruttavissa kielipulmissa.
Tuoretta tietoa palveluiden käyttäjien iästä ei ole. Kankaanpään käsityksen mukaan kielikysymykset kiinnostavat etenkin työikäisiä ja eläkeläisiä.
– Moni kysyy työhönsä liittyvistä asioista, Kankaanpää kertoo.
Rajoittuneet taidot näkyvät ja kuuluvat
Kielenalueista sanasto muuttuu eniten, uusia sanoja ilmestyy jatkuvasti ja sanojen merkitykset muuttuvat. Kieli ei yleisellä tasolla köyhdy, mutta yksilöiden kohdalla näin mahdollisesti käy. Yhteinen ymmärrys löytyy tulevaisuudessakin siitä huolimatta, että osa suomalaisista osaa äidinkieltään suppeasti, Kankaanpää uskoo.
– Keskeinen sanasto on kaikilla hallussa. Kyse on sävyistä. Esimerkiksi toiset osaavat kuvailla monin eri sanoin juoksemista, toiset käyttävät vain verbiä juosta.
YTL:n on tarkoitus vahvistaa arviointikriteerit 15. joulukuuta.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Juha Hurme kommentoi Ylen aamu-tv:ssä eilisestä kiitospuheestaan noussutta keskustelua. Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) toivoi Hurmeelta eilen anteeksipyyntöä.
– Keneltä pitäisi anteeksi pyytää, pyydetään reiluna ihmisenä nyt Sampolta, anteeksi, että puheeni lempeä huumori, jota et yhtään ymmärtänyt, sai sinut tuollaiseen hätäiseen ulostuloon henkisestä kaapistasi, toivotan siunauksellista adventin aikaa ja että pukki toisi kaksi numeroa isomman pipon. Nyt on anteeksi pyydetty joten kaikki hyvin, Hurme lausui aamu-tv:n lähetyksessä.
Toivetta anteeksipyynnöstä hän kuvaili hurjaksi. Hurme painotti lähetyksessä, että hänen eilinen kiitospuheensa oli humoristinen ja iloinen veto, eikä ketään nimitellä tai pilkata.
– Kaikki Kansallisteatterin tilaisuudessa olleet tajusivat, että ketään ei nimitellä eikä pilkata, olen itse henkilönä juntti numero yksi, Hurme kommentoi.
Hurme otti eilisessä Finlandia-palkintotilaisuudessa pitämänsä puheensa lopuksi tiukasti kantaa ruotsin kielen puolesta. "Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti", hän lausui puheensa lopulla.
Aamu-tv:n keskustelussa käsiteltiin myös muita Hurmeen puheessaan eilen esille nostamia aiheita. Hurme totesi maailman muuttuvan hurjasti.
– Yhdysvaltain presidentti on aika outo heppu eikä Venäjän tsaarikaan oikein luotettava ole. Monella on luontainen vaisto hakea jotakin sellaista, jonka ääreen voi rauhoittua. Mutta se on kääntynyt perverssiksi taipumukseksi uskoa huuhaaseen, Hurme totesi.
Hän katsoo, että sekavaa maailmaa paetaan valheeseen ja jopa tietoisesti tuotettuun propagandaan.
– Taiteen, tieteen ja median iso juttu on miettiä, miten voitaisiin rauhallisesti palauttaa kurssia siihen, että oikeasti yritettäisiin ottaa selvää, miten tämä monimutkainen ja kiehtova maailma todella toimii, Hurme sanoi.
Isoa osaa musiikkivideoista ei pysty tällä hetkellä katselemaan suoratoistopalvelu YouTubesta.
Videoruutuun tuleva ilmoitus kertoo blokkauksen syystä olennaisen: suomalaiset eivät saa videoita näkyviin. Sulku koskee suurta osaa kotimaisten muusikoiden videoista sekä myös laajalti ulkomaisia videoita.
Google ja Teosto ovat päässeet torstaiaamuna asiasta väliaikaiseen sopimukseen. Videoiden palauttaminen alkaa, mutta se voi kestää, Markus Kaarto Teostosta kertoo Ylelle.
Teoston mukaan kyse on [YouTuben omistajan] Googlen omasta toimenpiteestä, joka tuli Teostolle yllätyksenä.
– Sopimusneuvottelut Teoston ja Googlen välillä ovat sujuneet hyvässä hengessä, varatoimitusjohtaja Risto Salminen Teostosta kertoo.
Teosto edustaa noin 30 000 suomalaista musiikintekijää ja myöntää käyttölupia heidän sisältöihinsä. Suoratoistopalveluiden kanssa käytävissä neuvotteluissa sovitaan aineiston käytön laajuudesta ja siitä saatavista korvauksista.
Videoiden blokkaamisesta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.
Missä Tampereen Sara Hildénin taidemuseo tulevaisuudessa pitää näyttelyjä? Tähän kysymykseen ei kenelläkään tunnu olevan vastausta. Taidemuseon johto on pitkään kaivannut ratkaisua tilaongelmaan. Kaupungin ja museon neuvottelut ovat kuitenkin edelleen kesken.
Yle kysyi Tampereen valtuutetuilta mielipidettä museon tulevaisuudesta. Vastauksen antoi runsas kolmannes 67 valtuutetusta.
Osa valtuutetuista kannattaa uutta rakennusta Tampereen keskustaan. Osa pitäisi museon nykyisellä paikalla Näsijärven rannassa.
Vuonna 1979 avatun museon nykyisessä rakennuksessa on tehty kuntotutkimuksia. Särkänniemen huvipuiston kainalossa sijaitseva rakennus on tullut peruskorjausikään.
Sara Hildénin taidemuseon kokoelman omistaa säätiö, mutta rakennus on kaupungin.
Muutto Eteläpuistoon saa kannatusta
Osa Ylen kyselyyn vastanneista valtuutetuista ehdottaa Sara Hildénin taidemuseon uudeksi paikaksi Eteläpuistoa Pyhäjärven rannassa. Ajatus on ollut julkisuudessa jo aiemmin. Vuosi sitten Sara Hildénin säätiön hallituksen puheenjohtaja Timo Laatunen toivoi taidemuseolle nopeaa muuttoaikataulua Aamulehdessä.
Museolle pitää rakentaa uudisrakennus, mutta samalla nykyinen rakennus pitää peruskorjata. Aila Dündar-Järvinen
– Museolle pitää rakentaa uudisrakennus, mutta samalla nykyinen rakennus pitää peruskorjata. Molemmat rakennukset jäisivät Sara Hildénin museon käyttöön, Dündar-Järvinen vastaa kyselyyn.
– On väläytelty, että museo rakennettaisiin Eteläpuistoon, mikä voisi olla erittäin toimiva ratkaisu. Kuuntelisin herkällä korvalla Sara Hildénin taidemuseon säätiön näkemystä sijainnista ja museon tarpeista. Nyt museo "hukkuu" Särkänniemen sisällä, kirjoittaa Minna Minkkinen (vas.).
Eteläpuiston uudistus jäissä valitusten takia
Useampi valtuutettu mainitsee, että uudisrakennus voisi toteutua ulkopuolisen yhteistyötahon kanssa. Esimerkiksi kokoomuksen, kristillisten ja RKP:n yhteisen valtuustoryhmän puheenjohtaja Ilkka Sasi (kok.) toivottaa luovat ratkaisut tervetulleiksi ja tarjoaa roolia museon kehittämisessä myös yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoille.
Kaupunki jatkaa valmistelua vasta, kun korkein hallinto-oikeus on käsitellyt myös Eteläpuistoa koskevasta strategisesta osayleiskaavasta tehdyt valitukset. Kaupunki arvioi, että oikeuden päätös menee ensi kevääseen.
On valtuutetuilla muitakin vaihtoehtoja uudisrakennuksen paikaksi. Tampereen Puolesta -ryhmän Lasse Oksanen ehdottaa muun muassa Pyynikintorin seutua. Vilhartti Hanhilahti (kesk.) näkisi taidemuseon mielellään Tampere-talossa sijaitsevan Muumimuseon läheisyydessä tai junan päälle tulevalla kannella.
Peruskorjaus olisi nopeampi ratkaisu
Joitakin valtuutettuja arveluttaa uudessa rakennuksessa se, että siihen kuluisi selvästi enemmän aikaa kuin nykyisen rakennuksen peruskorjaukseen.
Myös kulttuuripalveluista vastaava apulaispormestari Anna-Kaisa Heinämäki (vihr.) pitää nykyisen rakennuksen peruskorjausta ja mahdollista laajennusta nopeimmin toteutettavana vaihtoehtona. Heinämäki ei kuitenkaan tyrmää museon siirtoa Tampereen keskustaan.
– Jos museolle löytyisi kuitenkin muu arvoisensa paikka vaikkapa Tampereen keskustan ytimestä ja uudisrakennukselle löytyy realistinen rahoituspohja esimerkiksi julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteishankkeena, myös tällainen on varteenotettava vaihtoehto, jonka edistämistä ei ole itselläni syytä vastustaa, Heinämäki kirjoittaa.
Investointivimman keskellä on tärkeä pitää mielessä myös verorahojen tarkka käyttö. Sakari Puisto
Sakari Puisto (ps.) kertoo perussuomalaisten valtuustoryhmän ottavan kantaa myöhemmin joko nykyisen rakennuksen peruskorjauksen tai uudisrakennuksen puolesta.
– Kaupungin investointivimman keskellä on tärkeä pitää mielessä myös verorahojen tarkka käyttö ja punnita huolella taloudenpidon kannalta parasta ratkaisua, Puisto kirjoittaa.
Puisto on kaupunginvaltuuston lisäksi jäsenenä Sara Hildénin taidemuseon johtokunnassa.
Näsijärven ranta liian kaunis jätettäväksi?
Olli-Poika Parviainen (vihr.) oli ennen kansanedustajaksi tuloa monta vuotta Tampereen apulaispormestarina vastuullaan muun muassa kulttuuriasiat. Parviainen sanoo, että hänen kaudellaan ajatuksena oli laajentaa Sara Hildénin nykyistä rakennusta.
Parviaisen mielestä Särkänniemen ja Onkiniemen aluetta voidaan uudistaa siten, että kulku Sara Hildénin taidemuseoon helpottuu. Särkänniemen alueen kaavamuutostyö alkaa ensi vuonna.
Nykyinen paikka viehättää muitakin valtuutettuja.
– Nykyisestä museosta avautuvat maisemat Näsijärvelle ovat pala kauneinta Tamperetta. Ikkunoista avautuvat jokaisena vuodenaikana aina parhaimmat taideteokset. Kaiken ei tarvitse olla ihan ydinkeskustassa, sisällöt ja muu tarjonta ratkaisevat vetovoiman, kirjoittaa Riitta Ollila (sd.).
– Museo on hienolla paikalla, ja rakennus edustaa oman aikansa arkkitehtuuria hyvin. En näe mitään syytä museon siirtämiselle toiseen paikkaan saati rakennuksen purkamiselle, kirjoittaa puolestaan Reeta Ahonen (kok.).
– Museon paikka ja historia ovat upeita ja museorakennus hieno ympäristö taiteelle. Nykyinen museo nykyisellä paikalla pitää säilyttää, sanoo Anneli Taina (kok.).
Nykyisestä rakennuksesta huvipuistomuseo?
Jos Sara Hildénin museo saa uuden rakennuksen muualle, joidenkin valtuutettujen mielestä nykyisen rakennuksen voisi remontoida Särkänniemen huvipuiston käyttöön.
Ulla-Leena Alppi (vas.) ehdottaa, että nykyisestä rakennuksesta voisi kehittää kulttuuri- ja toimintakeskuksen lapsille. Juhana Suoniemi (vihr.) puolestaan pohtii, että nykyinen museo voisi olla jatkossa esimerkiksi erillinen nykytaiteen museo.
Sinikka Torkkola (vas.) taas väläyttää, että sen voisi muuttaa huvipuistomuseoksi, varsinkin jos sellaista ei vielä ole muualla maailmassa.
Nettihaku paljastaa kuitenkin, että maailman ensimmäistä huvipuistomuseota Tampereelle ei voida perustaa. Sellainen on jo muun muassa Ranskassa ja Italiassa.
Suomalainen musiikki palaa katseltavaksi ja kuunneltavaksi Youtubeen Suomessa – ainakin väliaikaisesti.
Moni suomalainen Youtube-käyttäjä hämmentyi torstaina, kun kotimaista musiikkia sisältäneet videot pimenivät suositussa suoratoistopalvelussa. Virheilmoituksessa todetaan, ettei Teoston materiaalia sisältävät videot ole käytettävissä Suomessa.
Tilanne on seurausta Teoston ja Youtuben omistajan, Googlen, välisestä kiistasta, kertoo Teoston medialisensoinnista vastaava johtaja Markus Kaarto.
– Pääsimme väliaikaiseen sopimukseen viime yönä, mutta sisällön alasajo oli jo aloitettu.
Alasajo suoritetaan loppuun saakka, minkä jälkeen Google aloittaa Suomi-musiikin palauttamisen suomalaisille Youtubeen. Arvioiden mukaan sisältö saadaan kokonaisuudessaan takaisin palveluun huomisen perjantain aikana.
– Täytyy sanoa, että olisimme tiedottaneet asiasta etukäteen, jos olisimme ajatelleet joutuvamme tähän tilanteeseen, Kaarto huokaisee.
Väliaikainen sopimus syntyi Googlen ehdoilla
Teoston pyrkimyksenä on neuvotella suomalaisille musiikin tekijöille paremmat korvaukset heidän sisältönsä käytöstä Youtubessa. Kysymys on siitä, kuinka suuri osuus videoiden tuottamasta rahavirrasta kuuluisi musiikin tekijöille.
– Monet artistit pitävät Youtubea markkinointikanavana, koska sieltä saatava korvaus on niin vähäistä. Toisaalta Google tekee tällä ison määrän rahaa. Pitäisihän siitä silloin maksaa korvaus musiikin tekijöille. Onko se oikein, että Google tekee rahaa heidän sisällöllään, Kaarto kysyy.
Lisenssipomo ei voi avata sopimusten yksityiskohtia, mutta selvää on, että Teoston oli nostettava kädet pystyyn hädän edessä. Väliaikainen sopimus syntyi mitä todennäköisimmin Googlen sanelemin ehdoin.
Joutuiko Teosto perääntymään neuvotteluissa?
– Google tässä teki nämä tiukat toimenpiteet. Me emme halua olla estämässä musiikin käyttöä. Yleensähän on ollut tapana pyrkiä välttämään tällaisia toimenpiteitä, Kaarto muotoilee.
Musiikin vetäminen pois palvelusta oli Googlelta osoitus siitä, että neuvotteluissa kaikki keinot ovat sallittuja. Kaarton mukaan Google on jopa hidastellut asian kanssa.
– Valitettavasti välillä on ollut ajan peluuta, jolla meitä on ajettu tähän tilanteeseen.
Suurin haaste on Kaarton mukaan Youtuben mittava suosio Suomessa. Teosto teettää asiasta tutkimuksen vuosittain.
– Viime vuonna 55 prosenttia suomalaisista kuunteli Youtubesta musiikkia. Tänä vuonna luku on 69 prosenttia. Se ei ehkä ole vastaavasti musiikkipalveluna yhtä tärkeä muualla. Tässä ehkä halutaan käyttää Suomea esimerkkinä, että mitä kaikkea Google voi tarvittaessa tehdä, jos asiat eivät mene yhtiön toivomusten mukaisesti.
Teosto haluaisi päivittää sopimukset vastaamaan nykypäivää.
– Palvelu on kasvanut todella vauhdikkaasti. Korvausten pitäisi pysyä linjassa kasvuun nähden.
Saksalainen musiikki oli pois Saksan Youtubesta neljä vuotta
Teosto haluaa, että musiikki pysyy Youtubessa. Lähihistoriasta löytyy varottavia esimerkkejä siitä, että kiista Googlen kanssa voi johtaa vuosien taisteluun, joka ratkaistaan oikeudessa.
Saksalaiset saivat saksalaisen musiikin takaisin Youtubeen vasta viime vuonna, kun Teoston paikallinen sisarjärjestö Gema ryhtyi ajamaan musiikintekijöiden oikeuksia vuonna 2012. Häviäjiä olivat ainakin musiikin tekijät ja kuluttajat.
Suomessa neuvottelut varsinaisen lisenssisopimuksen eteen jatkuvat nyt voimassa olevan väliaikaisen sopimuksen aikana.
– Toivottavasti siitä tulee molemmille reilu neuvottelu. Jopa EU:n tasolla käydään keskusteluja siitä, miten alustapalvelujen sisältöjä pitäisi lisensoida. Toivomme todellakin, ettemme joudu tilanteeseen, jossa suomalainen musiikki vedettäisiin kokonaan pois Youtubesta, Kaarto sanoo.
Päivän aikana on noussut esiin, että Google on estänyt Youtubesta sisältöä, joka ei kuulu Teostolle.
– Emme pysty ottamaan näihin tilanteisiin kantaa, koska emme pysty kommentoimaan poisvetojen teknistä toteutusta, Teosto vastaa kirjelmässään oikeudenomistajille.
Google vastasi kieltävästi Yle Radio Suomen haastattelupyyntöön torstaina aamupäivällä.
– Neuvottelut Teoston kanssa ovat hyvässä vauhdissa ja odotamme innolla, että saamme upean suomalaisen musiikin takaisin Youtubeen niin nopeasti kuin mahdollista, Google viestitti.
Lisäys klo 15.54: Lisätty tieto tapauksista, joissa estetty materiaali ei kuulu Teostolle, sekä Teoston vastaus aiheesta oikeudenomistajille.
