Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 24354 articles
Browse latest View live

Vilkas yöelämä lisää kaupungin vetovoimaa ja rauhattomuutta – Amsterdamin yöpormestari kertoo, miten häiriötekijät saadaan kuriin

$
0
0

Helsinki ei nuku, kun aurinko laskee. Monet työskentelevät, liikkuvat ja juhlivat kaupungissa myös yöaikaan. Usein juhlat kuitenkin loppuvat ennen aikojaan, kun ravintolat sulkevat ovensa.

Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Nasima Razmyar (SDP) kutsui tänään perjantaina koolle noin kuusikymmentä vaikuttajaa, jotka toimivat tavalla tai toisella Helsingin yöelämässä.

Ravintola Semifinaalissa järjestetyssä tilaisuudessa pohdittiin, tarvitseeko Helsinki yöpormestaria, kuten Razmyar on ehdottanut. Tilaisuuden vieraslistalla oli edustajia esimerkiksi poliisista ja pelastuslaitokselta sekä ravintoloitsijoita ja tapahtumajärjestäjiä.

Nasima Razmyar
Helsingin kulttuuri- ja vapaa-ajan apulaispormestari Nasima Razmyar.Antti Kolppo / Yle

Razmyarin mielestä Helsingin elämä ja palvelut painottuvat liiaksi päiväsaikaan ja alkuiltaan, mutta kiinnostava kaupunki kukoistaa myös yöllä.

– Ihmiset haluavat myös hauskaa yöelämää. Se edellyttää terassien aukioloa, monipuolista klubitarjontaa ja mahdollisuutta syödä myöhään ulkona, Razmyar sanoo.

Yötaloudessa on piileviä mahdollisuuksia

Kun ravintoloilla on hyvät toimintaedellytykset, niillä on paremmat mahdollisuudet tuottavaan liiketoimintaan ja ihmisten työllistämiseen. Ravintoloitsijoilla voi kuitenkin olla vaikeuksia kaupungin byrokratian kanssa, kun taas asukkaat eivät aina halua myöhään auki olevia ravintoloita lähelleen.

Yöpormestarin tehtävänä olisi toimia yhteyshenkilönä yöelämässä toimivien yritysten, kaupungin virkamiesten sekä asukkaiden välillä ja löytää ratkaisuja, joihin kaikki voisivat olla tyytyväisiä.

Helsingin yöelämä on olennainen asia, kun halutaan houkutella osaajia ja start up -porukkaa kasvuyrityksiin. Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio

Razmyarin ajatus yöpormestarista seuraa kansainvälisten suurkaupunkien esimerkkiä. Yöpormestareita on esimerkiksi New Yorkissa, Lontoossa, Berliinissä ja Amsterdamissa. Tällaiset kaupungit tunnetaan vilkkaasta yöelämästään, ja ne vetävät puoleensa niin turisteja kuin ammattitaitoista työvoimaakin.

Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan Tommi Laition mukaan näiden kaupunkien vetovoima perustuu osittain niiden elinvoimaiseen yöelämään.

– Helsingin yöelämä on olennainen asia, kun halutaan houkutella osaajia ja start up -porukkaa kasvuyrityksiin. Perheellisille houkuttimena toimivat hyvät koulut, mutta perheettömille tarvitaan mahdollisuuksia ajanviettoon illalla, kuten myös kaikille helsinkiläisille.

Ongelmat kuriin Amsterdamin malliin

Kukin kaupunki soveltaa yöpormestarin tehtävää omalla tavallaan. Yöpormestari voi olla kaupungin palkkaama ihminen tai yöelämässä toimivien yrittäjien ja tapahtumajärjestäjien valitsema henkilö. Esimerkiksi Amsterdamin yöpormestari Mirik Milan toimii riippumattoman ja taloudellista voittoa tavoittelemattoman järjestön kautta.

– Kaupunki hyötyy vilkkaasta yöelämästä sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Varsinkin luovien alojen ihmiset tapaavat yöelämässä, kaupungin vetovoima turisteja kohtaan kasvaa, ja hotellit, baarit sekä yökerhot ansaitsevat rahaa.

Milan on saapunut Helsinkiin ensimmäistä kertaa elämässään Razmyarin kutsumana. Hän kuitenkin tietää jo, että Helsingillä ja Amsterdamilla on samanlaisia yöelämään liittyviä ongelmia, kuten alkoholiin liittyvää väkivaltaa, huutelua ja metelöintiä kaduilla, roskaamista ja sotkemista.

Amsterdamin yöpormestari Mirik Milan.
Amsterdamin yöpormestari Mirik Milan.Phillipe Vogelezang

Amsterdamissa on käytetty pehmeitä keinoja vähentämään ongelmia rauhattomilla alueilla, joille on keskittynyt paljon yöelämää. Milanin mukaan tulokset ovat hyviä.

Valaistukseen on kiinnitetty huomiota niin, että pimeisiin nurkkiin on tuotu lisävaloa, mutta yleisvalaistuksesta on tehty rauhoittava ja miellyttävä. Esimerkiksi mainosvalot eivät saa olla liian kirkkaita.

Parikymmentä sosiaalityöntekijää partioi kaupungilla perjantai- ja lauantai-iltaisin. He neuvovat ja auttavat ihmisiä erilaisissa pulmatilanteissa esimerkiksi silloin, kun nämä eivät tiedä, miten pääsisivät kotiin. Sosiaalityöntekijät luovat rauhallisuuden ja turvallisuuden tunnetta.

Virkavaltaan saa tarvittaessa kätevästi yhteyden tähän tarkoitukseen varta vasten kehitetyllä mobiilisovelluksella, jonka avulla viesti menee suoraan lähellä oleville "community officereille". He eivät ole poliiseja eivätkä kanna asetta, mutta heillä on oikeus esimerkiksi sakottamiseen. Vakavissa vaaratilanteissa hälytetään kuitenkin poliisi.

Joillakin alueilla myös autoliikennettä on rajoitettu iltaisin, jotta ne olisivat miellyttäviä ajanviettopaikkoja.

Helsingin terassit auki entistä pitempään

Kun Helsinki elävöittää yöelämäänsä, se ottaa pieniä askeleita eurooppalaisen ravintolakulttuurin suuntaan. Tämä ei tarkoita pelkästään yökerhoja vaan myös ruokaravintoloita.

Helsingin kaupunginhallitus päätti maanantaina, että asutuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat ravintolat saavat pitää terassejaan auki tunnin aiempaa myöhemmin eli yhteentoista asti illalla. Musiikkia ei kuitenkaan saa soittaa iltakymmenen jälkeen.

Uudistuksesta huolimatta asuinrakennuksen kivijalassa toimivan ravintolan pitää lupaa hakiessaan kuulla myös taloyhtiötä, eikä kiinteistön vuokrasopimuksen ehtoja voida ohittaa. Kokeilu on voimassa vuoden 2020 alkuun saakka.

Ulkomaalaisille asiakkaille on hankalaa selittää, että nyt teidän pitäisi siirtyä sisälle syömään ruokanne loppuun, vaikka ilta on ihana ja aurinko paistaa. HOK-Elannon ravintoloista vastaava toimialajohtaja Jouko Heinonen

HOK-Elannon ravintoloista vastaavan toimialajohtajan Jouko Heinosen mukaan tunnin pidennys terassien aukioloajoissa on tärkeää etenkin ruokaravintoloille.

– Varsinkin ulkomaalaisille asiakkaille on hankalaa selittää, että nyt teidän pitäisi siirtyä sisälle syömään ruokanne loppuun, vaikka ilta on ihana ja aurinko paistaa.

Heinonen myös toivoo, että kaupunki markkinoisi itseään tasokkaana ravintolakaupunkina turisteille ja matkanjärjestäjille.

– Tukholma ja Oslo ovat paljon Helsinkiä edellä tässä asiassa. Olisi hyvä, jos yöpormestari toisi parannusta näihin asioihin.

Yrittäjät törmäävät edelleen kaupungin byrokratiaan

Ravintolakolmio-konsernilla on vajaat parikymmentä ravintolaa Helsingissä, muun muassa Café ja Ravintola Lasipalatsi sekä Tony´s Deli. Konsernin kentän johtajan Joonas Keskisen mielestä yöpormestari voisi olla hyödyllinen ravintola- ja matkailualan kehittäjänä.

– Byrokratiaa ja koukeroita on meidän alallamme niin paljon, että olisi äärimmäisen hyvä, jos siihen saisi yhteistyötä edistävän tahon.

Keskisen mukaan kaupungin viime vuonna tekemä organisaatiouudistus ei ole vielä poistanut byrokratiaa riittävästi.

– Helsingin kaupungilla on edelleen monta eri tahoa, joiden kanssa sovitaan asioista, mutta ne tahot eivät puhu keskenään. Oman liiketoiminnan kehittäminen on välillä haastavaa.

Yökerho- ja baaritoimintaan painottuneella Night People Groupilla on reilut kymmenen ravintolaa Helsingissä, kuten Kaivohuone ja Apollo. Toimitusjohtaja Antti Raunio yhtyy Keskisen mielipiteeseen kaupungin byrokraattisuudesta.

– Jos juttelen kaupungin markkinoinnin kanssa tapahtumaideasta, niin he ovat sitä mieltä, että se on loistava, mutta sitten ei tiedetä, mistä pitää hakea lupaa. Yöpormestarin virka voisi olla hyvä, kun yrittäjä tulee idean kanssa, niin kaupungilla olisi ihminen, joka kokoaisi oikeat ihmiset yhteen.

Helsinki nähtynä mereltä.
Öinen Helsinki ei nuku.Esko Jämsä / AOP

Drag-runoilija Maimu Brushwood viihdytti nuorta yleisöä Kallion kirjastossa – ja kolmevuotiaan Rauhan mielestä esityksessä oli parasta ihan kaikki

$
0
0

Helsinkiläisessä Kallion kirjastossa koettiin tänään iltapäivällä värikäs hetki, kun drag-runoilija, taiteilijanimeltään Maimu Brushwood omaa sukuaan Huolirinta loihti innokkaalle yleisölle pienen satutunnin.

Yleisön joukossa istui arviolta nelisenkymmentä ihmistä – aina vauvoista isovanhempiin asti.

Runoilijalle itselleen jäi tapahtumasta "hyvä fiilis". Drag-satutunnit ovat pyörineet jo jonkin aikaa Yhdysvalloissa – ja nyt siis Suomessakin.

Minulle drag edustaa suvaitsevaisuutta. Voi olla mitä vaan ja minkänäköinen vaan ja tulla silti hyväksytyksi. Timo Tähkänen

– En osannut yhtään odottaa, minkäikäisiä ihmisiä tulee ja paljonko heitä tulee. Mutta paljon oli aikuisia ja paljon oli pieniä vauvoja, sanoo Brushwood, oikealta nimeltään kuvataiteilija Timo Tähkänen.

Hän kertoo hahmonsa olevan runoilija ja miettineensä, missä pystyisi esiintymään.

– Olen työskennellyt paljon vanhusten kanssa. Tykkään viedä taidetta erilaisiin paikkoihin ja erilaisille ihmisille.

– Minulle drag edustaa suvaitsevaisuutta. Sitä, että voi olla mitä vaan ja minkänäköinen vaan ja tulla silti hyväksytyksi, taiteilija sanoo.

Yle haastatteli satutunnin jälkeen myös kolmevuotiasta Rauhaa. Helsinkiläinen Rauha oli saapunut kuuntelemaan satutuntia tätinsä kanssa.

Millainen satutunti oli?

– Hauska!

Mikä siitä teki hauskan?

– No kaikki.

Mitä tarinasta jäi mieleen?

– Se kun sille tuli se mustelma.

Entäs kaveri, joka kertoi tarinaa – miltä hän näytti?

– Kivalta!

Mikä hänessä oli kivannäköistä?

– Kukat.

Drag-Satutunti kallion kirjastossa
Satutunti veti paikalle runsaasti yleisöä.Vesa Marttinen / Yle
Drag-Satutunti kallion kirjastossa
Tarinoita kuunneltiin tarkasti.Vesa Marttinen / Yle
Drag-Satutunti kallion kirjastossa
Kuvataiteilija Timo Tähkänen sanoo, että klubit eivät ole hänelle "se omin paikka" esiintyä. "Siitä se sitten lähti", hän avaa satutunnin taustoja.Vesa Marttinen / Yle

Kohuohjaaja Aku Louhimies saapui Jussi-gaalaan

$
0
0

Viime aikoina suuren kohun keskellä ollut elokuvaohjaaja Aku Louhimies on saapunut Jussi-gaalaan.

Häntä ei nähty punaisella matolla ennen gaalan alkua, vaan hän oli mennyt suoraan omalle paikalleen illallispöytään.

Louhimies on ehdolla parhaaksi ohjaajaksi ja hänen tuottamansa elokuva Tuntematon sotilas on ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Lisäksi hän on ollut mukana käsikirjoittamassa Ikitie-elokuvaa.

Louhimies sai kyseenalaista julkisuutta tämän viikon alusta, kun Yle kertoi hänen ohjausmetodeistaan ja hänen käytöksestään erityisesti naisnäyttelijöitä kohtaan.

Lue lisää:

Jussi-gaala käynnissä – Yle seuraa hetki hetkeltä

Näyttelijä Laura Birn Jussi–gaalan alla: "Elokuva-alalla on käynnissä historiallinen muutos, kiitos esilletulleiden naisten"

Jussi-palkinnot jaettiin – katso tästä voittajat

$
0
0

Kotimaisen elokuvamaailman parhaat vuodelta 2017 palkittiin Jussi-gaalassa Helsingin Kaapelitehtaalla.

Suomen 100-vuostissyntymäpäivän kunniaksi kategorioissa oli ehdolla neljä elokuvaa, eli yksi elokuva enemmän kuin tavallisesti. Parhaaksi elokuvaksi oli ehdolla kuusi elokuvaa.

Alla eri kategorioiden voittajat lihavoituna:

PARAS ELOKUVA

Armomurhaaja - tuottajat Jani Pösö, Teemu Nikki

Ikitie - tuottaja Ilkka Matila

Joulumaa - tuottaja Miia Haavisto

Miami - tuottaja Miia Haavisto

Toivon tuolla puolen - tuottajat Aki Kaurismäki, Mark Lwoff, Misha Jaari

Tuntematon sotilas - tuottajat Aku Louhimies, Mikko Tenhunen, Miia Haavisto

OHJAUS

AJ Annila - Ikitie

Aki Kaurismäki - Toivon tuolla puolen

Aku Louhimies - Tuntematon Sotilas

Teemu Nikki - Armomurhaaja

NAISPÄÄOSA

Milka Ahlroth - Joulumaa

Krista Kosonen - Miami

Sonja Kuittinen - Miami

Pihla Viitala - Kaiken se kestää

MIESPÄÄOSA

Eero Aho - Tuntematon sotilas

Sherwan Haji - Toivon tuolla puolen

Tommi Korpela - Ikitie

Petteri Summanen - Yösyöttö

BETONIJUSSI

Maunu Kurkvaara

LEIKKAUS

Samu Heikkilä - Toivon tuolla puolen

Ben Mercer - Tuntematon Sotilas

Otto Heikola, Riitta Poikselkä - Tokasikajuttu

Tambet Tasuja - Ikitie

KUVAUS

Lasse Frank, DFF - Tom of Finland

Jarkko T. Laine - Kaiken se kestää

Mika Orasmaa - Tuntematon sotilas

Rauno Ronkainen - Ikitie

MASKEERAUSSUUNNITTELU

Johanna Eliason, Lars Carlsson - Tom of Finland

Marjut Samulin - Miami

Riikka Virtanen - Ikitie

Salla Yli-luopa - Tuntematon sotilas

PUKUSUUNNITTELU

Tiina Kaukanen - Miami

Tiina Kaukanen - Toivon tuolla puolen

Eugen Tamberg - Ikitie

Anna Vilppunen - Tom of Finland

YLEISÖPALKINTO

Yösyöttö - Marja Pyykkö

Tuntematon sotilas - Aku Louhimies

Rendel - Jesse Haaja

ÄÄNISUUNNITTELU

Fredrik Dalenfjäll - Ikitie

Jussi Honka, Enos Desjardins - Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset

Kirka Sainio - Tuntematon sotilas

Niklas Skarp, Christian Holm - Tom of Finland

MUSIIKKI

Tytti Arola, Olli Ilpo Salonen, Minka Kuustonen - Wendy and the Refugee Neverland

Lasse Enersen - Tuntematon sotilas

Timo Kaukolampi, Tuomo Puranen - Armomurhaaja

Ian Person, Kalle Gustafsson Järneholm, Panu Aaltio, Tuomas Kantelinen - Ikitie

NAISSIVUOSA

Sidse Babett Knudsen - Ikitie

Malla Malmivaara - Kaiken se kestää

Hannamaija Nikander - Armomurhaaja

Anna Paavilainen - Joulumaa

MIESSIVUOSA

Hannu-Pekka Björkman - Ikitie

Tomi Enbuska - Kaiken se kestää

Aku Hirviniemi - Tuntematon sotilas

Jussi Vatanen - Tuntematon sotilas

LAVASTUSSUUNNITTELU

Saara Joro - Kaiken se kestää

Kari Kankaanpää - Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset

Kalju Kivi - Ikitie

Christian Olander - Tom of Finland

KÄSIKIRJOITUS

Aki Kaurismäki - Toivon tuolla puolen

Inari Niemi - Joulumaa

Teemu Nikki - Armomurhaaja

Antti Tuuri, AJ Annila, Aku Louhimies - Ikitie

DOKUMENTTIELOKUVA

Hobbyhorse revolution - ohjaaja Selma Vilhunen

Hyvä postimies - ohjaaja Tonislav Hristov

Tokasikajuttu - ohjaajat Jukka Kärkkäinen ja JP Passi

Pohjolan enkeli - ohjaaja Jean-Michel Roux

LYHYTELOKUVA

Katto - ohjaaja Teppo Airaksinen

Penelope - ohjaaja Heta Jäälinoja

Salaviinanpolttajat - ohjaaja Juho Kuosmanen

Saatanan kanit - ohjaaja Teemu Niukkanen

Lue lisää: Jussi-palkinnot jaettu, palkittu Louhimies esitti anteeksipyynnön kiitospuheessaan – Yle seurasi hetki hetkeltä

Yleisön suosikkielokuva–Jussin saanut Aku Louhimies murtui puheessaan: " Lapset ovat aina olleet turvassa töissäni"

Jussi-palkinnot jaettu, palkittu Louhimies esitti anteeksipyynnön kiitospuheessaan – Yle seurasi hetki hetkeltä

$
0
0
Gaala järjestettiin Merikaapelihallilla Helsingissä.

Yleisön suosikkielokuva–Jussin saanut Aku Louhimies murtui puheessaan: "Lapset ovat aina olleet turvassa töissäni"

$
0
0

Jussi-gaala vietettiin historiallisen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Juhlaa edelsi päivien kohu Aku Louhimiehen ohjausmetodeista. Moni alan ammattilaisista uskoo elokuva-alan olevan nyt historiallisessa murroksessa.

Usea lavalle noussut näyttelijä, palkinnonsaaja ja sen jakaja, otti kantaa alan kuohuntaan.

Kaikki alkoi, kun kahdeksan suomalaista eturivin naisnäyttelijää kertoi Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä ohjaajana, naisnäytttelijöiden alistamisesta ja nöyryyttämisestä. Louhimies on julkisuudessa pahoitellut työtapojaan.

Ohjaajan saapuminen Jussi-gaalaan oli loppuun saakka epävarmaa, gaalaa edeltävällä punaisella matolla häntä ei Helsingin Merikaapelihallissa nähty. Heti Gaala-televisioinnin aluksi kamera näytti ohjaajan istuvan Tuntemattoman sotilaan -pöytäseurueessa.

Eero Aho vastaanotti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Tuntematon.
Eero Aho vastaanotti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Tuntematon.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Louhimies: "En ole ollut viisas käyttämässäni vallassa"

Yleisöpalkinnon Tuntemattomasta sotilaasta pokattuaan Louhimies luki puheensa paperista. Hän aloitti kiittämällä kaikkia elokuvan yli miljoonaa katsojaa ja elokuvansa tekijöitä.

– Toivon, että annatte itsellenne luvan juhlia saavutuksiamme. Minun virheeni eivät ole teidän virheitänne.

Louhimies jatkoi kiittämällä häntä kritisoineita naisnäyttelijöitä.

– Kiitos, että olette lähteneet tuulettamaan koko alaa. Te olette käynnistäneet muutoksen myös minussa. Olen vienyt tilannetta välillä kohti äärirajaa ja sen yli. En ole ollut viisas käyttämässäni vallassa. Haen apua ja olen sitä saanutkin.

Erityisen painokkaasti Louhimies sanoi haluavansa korjata yhden viime päivinä esitetyn väitteen.

– Uskon, että kaikissa töissäni lapset ovat olleet turvassa. Muistan joka päivä omia lapsiani. Teidänkin vuoksenne maailmaa muutetaan, Louhimies päätti puheensa liikuttuneena neljälle lapselleen.

Ohjaaja sai pitkät aplodit. Buuauksia ei kuulunut.

Valkoinen nauha Jussi-palkintoa esittävän patsaan rinnassa kuvattu ennen Jussi-gaalan alkua Helsingissä perjantaina 23. maaliskuuta.
Valkoinen nauha Jussi-palkintoa esittävän patsaan rinnassa kuvattu ennen Jussi-gaalan alkua Helsingissä perjantaina 23. maaliskuuta.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Esko Salminen: "Näyttelijä paranee vuosi vuodelta, oli munat tai ei"

Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarinen muistutti ennen gaalan alkua, että alalla on syytä juhlaankin, ei vain itseruoskintaan.

— Elokuva-ala on syntyneestä kohusta huolimatta 90–prosenttisesti terve ja elokuvateattereilla on jo kuudes loistokas vuosi takanaan.

Emeritusnäyttelijä Esko Salminen ja näyttelijä Minttu Mustakallio jakoivat Jussi-patsaat parhaille nais- ja miespääosan esittäjille. Palkinnot saivat Krista Kosonen elokuvasta Miami ja Eero Aho Tuntemattoman sotilaan Rokan-roolistaan.

Parivaljakko Salminen&Mustakallio muistutti puheessaan, että näyttelijän tehtänä on tuottaa työssään elämää, ei tuhoutua.

Salminen otti pontevasti kantaa myös vanhenevien naisten roolien vähyyteen.

– Näyttelijä paranee vuosi vuodelta, oli hänellä munat tai ei!

Hannu-Pekka Björkman vastaanotti parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon elokuvasta Ikitie Jussi-gaalassa
Hannu-Pekka Björkman vastaanotti parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon elokuvasta Ikitie Jussi-gaalassa.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

H-P Björkman: "Aika käydä sortavia rakenteita vastaan"

Parhaan miessivuosan—Jussin roolistaan Ikitie —elokuvassa saanut Hannu-Pekka Björkman kiitti puheessaan liutaa elokuvaan osallistunutta. Hän ei maininnut Aku Louhimiestä, joka on yksi elokuvan käsikirjoittajista.

Björkman otti myös kantaa kohuun – ja sai puheensa päätteeksi raikuvat aplodit. Hän sanoi:

– Sukupolvemme tullaan muistamaan siitä, millaisia arvoja me loimme. Nyt on tullut aika käydä sortavia rakenteita, väkivaltaa, alistamista ja hyväksikäyttöä vastaan. Kiitos niille rohkeille ihmisille, jotka avasitte keskustelun. Nyt on meidän vuoromme jatkaa siitä.

Parhaaksi naissivuosan esittäjäksi valittiin niin ikään Ikitiessä näytellyt tanskalainen maailmantähti Sidse Babett Knudsen. Hän ei ollut päässyt paikalle gaalaan.

Eero Aho (vas.) vastaanotti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Tuntematon sotilas ja Krista Kosonen parhaan naispääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Miami Jussi-gaalassa
Eero Aho (vas.) vastaanotti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Tuntematon sotilas ja Krista Kosonen parhaan naispääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Miami Jussi-gaalassaAntti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Laura Birn: "On käynnissä alan historiallinen muutos"

Tuntemattoman sotilaan äänisuunnittelusta Jussi-patsaan saanut Kirka Sainio oli liikuttunut pysti kädessään.

– Elokuvantekeminen on hienoin ammatti mitä osaan kuvitella. Olen järkyttynyt siitä, että olen tehnyt töitä ihmisten kanssa, jotka eivät ole kokeneet sitä samalla tavalla, enkä ole sitä havainnut.

Pahimmat syytökset Aku Louhimiestä kohtaan liittyvät tämän aiempiin elokuviin, mutta myös Tuntemattoman sotilaan työolot ovat nyt nousseet tapetille.

Ennen gaalan alkua moni näyttelijä kertoi ihailevansa rohkeita naisnäyttelijöitä, jotka viikon aikana ovat tuoneet esiin elokuva-alan vääristyneitä ohjauskäytäntöjä.

Muun muassa näyttelijä Laura Birn sanoi seisovansa sataprosenttiseti Louhimiehen ohjausmetodeista kertoneiden naiskollegojensa takana.

– Se on vaatinut järjetöntä rohkeutta. Nyt on käynnissä historiallinen muutos elokuva-alalla. tämä tulee vaikuttamaan koko alan tulevaisuuteen, Birn uskoo.

Ohjaaja Selma Vilhunen (2. vas.) sekä Elsa Salo (vas.), Mariam Njie ja Alisa Aarniomäki vastaanottivat dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon
Ohjaaja Selma Vilhunen (2. vas.) sekä Elsa Salo (vas.), Mariam Njie ja Alisa Aarniomäki vastaanottivat dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon elokuvastaan Hobbyhorse revolution. .Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Yle kertoi maanantaina 19.3., kuinka Louhimies on nöyryyttänyt useita naisnäyttelijöitä ja käyttänyt ohjatessaan muutenkin kyseenalaisia metodeja. Louhimies on pahoitellut useaan otteeseen sitä, ettei hän ole kyennyt luomaan oikeanlaista työilmapiiriä.

Yle-uutisen aiheuttama kohu ei vaikuta Jussi-voittajiin. Palkintoehdokkaat valittiin jo tammikuussa ja lopullinen äänestys suoritettiin viime viikolla. Yleisöäänestys puolestaan päättyi tämän viikon tiistaina 20.3.

Jussi-palkintojuhlan järjestää elokuva-alan yhdistys Filmiaura ry. Televisioidun gaalan tuottaa Solar Republic yhteistyössä MTV3:n kanssa.

Jussi-patsas
Emmi Korhonen / Lehtikuva

Lue myös:

Jussi-palkinnot jaettiin – katso tästä voittajat

Jussi-gaala käynnissä, palkittu Louhimies esitti anteeksipyynnön kiitospuheessaan – Yle seuraa hetki hetkeltä

Näyttelijä Laura Birn Jussi–gaalan alla: "Elokuva-alalla on käynnissä historiallinen muutos, kiitos esilletulleiden naisten"

Tuntemattoman sotilaan näyttelijät valmistautuvat illan Jussi-gaalaan: “Tämä on hämmentävä ja ristiriitainen tilanne”

IS: Kulttuuriministeri Terho kieltäytyi luovuttamasta palkintoa Louhimiehelle

$
0
0

Kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi luovuttamassa Jussi-gaalassa yleisöpalkintoa elokuvaohjaaja Aku Louhimiehelle, kertoo Ilta-Sanomat.

– Syy on mielestäni täysin itsestään selvä. Minun mielestäni tässä tilanteessa ei ole oikein, että kulttuuriministeri jakaa sellaisen viestin, että tämmöinen käyttäytyminen elokuvaohjauksessa on hyväksyttävää, ministeri kommentoi.

Terho sanoo, että se, mitä ohjauksessa on tapahtunut, on ollut väärin.

Terhon korvasi gaalassa MTV:n entinen ohjelmajohtaja Jorma Sairanen. Ministerin mukaan tuotantoyhtiöllä oli aikaa etsiä hänen tilalleen korvaaja.

– Meidän suunnitelmamme menivät aika nopealla tahdilla uusiksi. Onneksi löytyi hyvä jakaja, kommentoi tilannetta IS:llä tuotantoyhtiö Solarin Samuli Norhomaa.

Yleisö valitsi Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan viime vuoden parhaaksi elokuvaksi. Kiitospuheessaan Louhimies pyysi vielä kerran nöyrästi anteeksi kaikilta, joita hän on työssään loukannut.

Lue lisää

"Epäasiallinen käytös ei kuulu mihinkään työyhteisöön" – Terho selvityttää elokuva-alalla esiintynyttä häirintää

Betoni-Jussilla palkittu Maunu Kurkvaara toi suomalaiseen elokuvaan ranskalaista uutta aaltoa, iskelmää ja urbaaneja maisemia: "Koin olevani kapinallinen"

$
0
0

Elokuvaohjaaja Mauno Kurkvaara hörppii kahvia Helsingin Bulevardilla sijaitsevassa kahvilassa. 91-vuotiaan Kurkvaaran käsi heilahtaa jatkuvasti tervehdykseen ja hän tuntuu tuntevan valtaosan kahvilan asiakkaista.

Karjalaisuus kuultaa Kurkvaarasta, ja hänen juurensa löytyvätkin Viipurista, joka on jättänyt ohjaajaan taiteellisen jälkensä.

– Viipuri oli kansainvälinen kaupunki ja isäni oli kulttuuri-ihminen. Kävimme juuri avatussa kulttuurisalongissa ja teatterissa, niin että kyllä kulttuuri on Viipurissa elänyt ja ehkä se oma mentaliteettinikin tulee sieltä.

Mies, keppi, knallihattu ja tyttö
Tirlittan ( 1958 )Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Vanhojen kaavojen rikkomista

Ennen elokuvauraansa Kurkvaara loi 1950-luvulla uraa kuvataiteilijana, mutta sitten kohtalo puuttui peliin. Kurkvaara sairastui tuberkuloosiin eli keuhkotautiin ja oli vähällä menehtyä, mutta palasi takaisin elävien kirjoihin uuden tehokkaan lääkityksen avulla.

– Sitä oli ikään kuin saanut uuden mahdollisuuden ja edessä oli toinen elämä. Teki koko ajan mieli kertoa jotakin sellaista, mitä kuvataiteilijana ei enää pystynyt tekemään.

Niinpä Kurkvaara matkasi Suomen Filmiteollisuus -yhtiötä johtaneen elokuvamoguli Toivo Särkän puheille ja kertoi olevansa halukas tekemään elokuvia.

– Särkkä sanoi että mikäs siinä, milloinkas haluaisitte aloittaa. Kerroin, että ensin teen opintomatkan Ranskaan, koska siitä oli jo sovittu. Särkkä nyrpisteli nenäänsä ja totesi että jaahas, sitä vaan Pariisiin kaikki menevät.

Pariisi ja Ranska näkyivät myöhemmin Kurkvaaran urbaaneja maisemia kartoittaneissa elokuvissa, joissa oli vaikutteita ranskalaisesta uudesta aallosta. Häntä pidetään tyylisuunnan suomalaisena edelläkävijänä ja edustajana.

– Ranskalaisessa uudessa aallossa pyrittiin rikkomaan vanhoja kaavoja, ja ilmeisesti koin tuohon aikaan olevani myös kapinallinen. Julkinen kiitos ei merkinnyt mitään, päinvastoin – se tarkoitti vain sitä, että nyt olin tehnyt liian populääriä tavaraa.

Kurkvaaran pohjimmaisena tarkoituksenaan oli viedä elokuvailmaisua mahdollisimman kokeellisille raiteille. Tähän kuului myös maalauksen ja elokuvan rajanvedon pohdiskelu.

– Olen oikeastaan kamppaillut koko urani ajan sen kanssa, kuinka olisin voinut viedä kuvallista tyyliäni entistä pidemmälle. Lopulta kyseessä ei ehkä enää olisi ollut esitettävässä muodossa oleva elokuva ja jäljelle olisi jäänyt pelkkää itsetarkoituksellisuutta.

Maunu Kurkvaara
Maunu KurkvaaraJussi Mankkinen / Yle

Henkisen murroksen kuvauksia

Elokuvailmaisun filosofinen pohdiskelu ja kuvataidetausta johtivat myös siihen, että Kurkvaarasta tuli kotimaisen elokuvataiteen monitoimimies ja yhden miehen elokuvayhtiö. Hän ohjasi, tuotti, kuvasi, leikkasi ja lavasti aitoon indie-tyyliin. Tällaista elokuvantekoa Suomessa ei oltu aiemmin nähty.

– Halusin tehdä asioita itse omissa elokuvissani vähän liikaakin, mutta osittain kyse oli myös taloudellisesta puolesta – eihän minulla ollut varallisuutta tippaakaan. Se oli olosuhteiden pakkoa ja toisaalta suuruudenhulluutta siinä suhteessa, että sitä kuvitteli pystyvänsä tekemään ihan kaikkea.

Maunu Kurkvaaran ensimmäinen pitkä elokuva, Onnen saari, valmistui vuonna 1955. Elokuvan tekee erikoiseksi se, että sitä kuvattiin Ruotsille kuuluvalla Bornholmin saarella, joka sijaitseen eteläisellä Itämerellä. Elokuvan rahoitukseenkin liittyy erikoinen anekdootti.

– Menin rautakauppaan ostoksille ja törmäsin entiseen koulukaveriini. Koulukaverini isä oli juuri kuollut ja kerroin hänelle ideastani. Hän ilmoitti rahoittavansa elokuvani, koska oli saanut perinnön. Niin hän sitten tekikin.

mies ja nainen kuorma-auton ohjaamossa
Autotytöt ( 1960 )Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kurkvaaran ensimmäiset elokuvat eivät olleet taloudellisia menestyksiä, joten vuonna 1960 hän teki Autotytöt-elokuvan, jonka keskiössä oli tuolloin suosittu liftaaminen.

– Järkeilin, että kyseinen aihepiiri oli trendikäs. Kävi niin, että elokuva menestyi hyvin, ja siinähän oli myös Antti Litja ensimmäisessä varsinaisessa elokuvaroolissaan.

Kurkvaaran elokuvia näytettiin jatkuvasti Ruotsissa. Uuden kaupunkilaissukupolven ja Suomessa tapahtuvan henkisen murroksen kuvaus, Rakas-elokuva niitti mainetta myös Berliinissä ja Lontoossa.

Kurkvaaran hengenheimolaisiksi nousivat 1960-luvulla Jaakko Pakkasvirta, Risto Jarva sekä Aito Mäkinen, jotka toivat kotimaiseen elokuvakenttään uusia näkemyksiä ja tekotapoja.

Vuonna 1963 Kurkvaara teki Lauantaileikit-elokuvan, jossa aikansa tunnetut iskelmälaulajat Laila Kinnusesta Eino Gröniin esittävät hittejään erilaisissa interiööreissä ja eksteriööreissä eri puolella Helsinkiä. Elokuvaa voisi pitää eräänlaisena oman aikakautensa musiikkivideokoosteena.

– Juuri Aito Mäkinen ehdotti minulle, että miksi et Maunu voisi tehdä tuollaista iskelmäelokuvaa. Sanoin että jumankaut, en ymmärrä iskelmästä yhtään mitään. Meillä meni kuitenkin todella hyvin, töitä oli helppo tehdä ja fiilis oli kaikella tavalla kiva. Tämä oli tietenkin minulle yllätys, koska iskelmästä tuolloin pitänyt.

Maunu Kurkvaara
Maunu KurkvaaraJussi Mankkinen / Yle

Haaveet kaatuvat

1960-luvun alussa Kurkvaara perusti myös oman värielokuvalaboratorion. Värielokuva oli tuohon aikaan lyömässä itsensä läpi, ja koska esimerkiksi Suomen Filmiteollisuudella oli vain mustavalkolaboratorio, Kurkvaara koki tilaisuutensa tulleen.

Aluksi tulevaisuus näyttikin valoisalta, mutta ensin tuli vuoden 1963 näyttelijälakko ja kaksi vuotta myöhemmin Suomen Filmiteollisuus meni konkurssiin.

– Se oli minulle kova isku. Soitin henkilökohtaisesti silloiselle näyttelilijäliiton puheenjohtajalle, mutta heitä ei kiinnostanut, koska televisio paikkasi heidän rahallista puoltaan. Minun toiminnaltani kuitenkin katosi taloudellinen pohja.

1970-luvulla Kurkvaaran värielokuvalaboratorio sinnitteli lähinnä Spede Pasasen elokuvien voimin, ja Risto Jarvakin kuoli vuonna 1977. Kurkvaara päätti vetäytyä elokuva-alalta, mutta palasi takaisin 1980-luvulla kahdella elokuvalla.

Tällä hetkellä Suomea on kuohuttanut elokuva-alalla tapahtuva epäasiallinen käyttäytyminen, joka on kulminoitunut ohjaajiin Törhönen ja Louhimies. Pitkän linjan konkarin mukaan tällaisestä käytöksestä tulee mieleen tyhmyys.

– Olen tuntenut elämäni aikana kymmeniä ohjaajia Edvin Laineesta Erik Blombergiin, mutta ei tällainen ole ollut yleistä. Ohjaajakulttuuri on ollut minun aikanani erilaista. Tässä taas on kyseessä myöhemmän ajan ilmiö – on tullut tarvetta näyttää omalle itselle, että olen kova tyyppi.


Toimittajalta: Vuosisadan ahdistavin Jussi-gaala

$
0
0

En muista, milloin itselläni olisi ollut yhtä omituinen olo toimittajana kuin perjantai-iltana Jussi-gaalassa.

Tunnelma ennen juhlia oli hermostunut, ahdistunut ja painostava Helsingin Kaapelitehtaalla.

Elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ympärille noussut kohu näkyi kutsuvieraissa. Ihmisten puheissa ja käytöksessä.

Elokuvaväki saapui alan omaan juhlaan ristiriitaisin tuntein.

Väitän, että monen elokuva-alan ihmisen vatsanpohjassa oli möykky.

Tuleeko kohun keskelle joutunut Louhimies juhliin, ja jos tulee, miten sitten edetään?

Täytyy muistaa, että Louhimies on ehtinyt tehdä töitä uransa aikana lukuisten elokuva-alan huippuammattilaisten kanssa.

Ei pelkästään näyttelijöiden, jotka paljastivat Louhimiehen kyseenalaiset työtavat Ylen jutussa.

Moni Louhimiehen pitkäaikaisista yhteistyökumppaneista oli perjantai-iltana paikalla.

Punaisella matolla osa juhlavieraista, joiden kanssa juttelin, sanoi suorat sanat virallisen haastattelun ulkopuolella. He toivoivat, ettei Louhimies tulisi juhliin lainkaan. Se olisi kaikille parasta.

Hän tuli.

Itseäni kylmäsi, kun näin Louhimiehen profiilin MTV3:n suoran tv-lähetyksen alussa.

Kohun keskelle joutunut ohjaaja saapui gaalaan sen jälkeen, kun toimittajat oli siirretty juhlavieraiden tieltä pois omaan, juhlatilasta eristettyyn huoneeseensa. Siksi me toimittajat saimme skuuppimme vasta tv-lähetyksestä.

Ennen juhlia itselläni oli tunne, että olen lähdössä riistametsälle. En harrasta metsästystä, eikä minulla ole siitä minkäänlaista kokemusta, mutta voin kuvitella, miltä ensikertalaisesta tuntuu, kun karhu ilmestyy näkökenttään.

Moni toimittaja mietti itsekseen Jussi-gaalan lehdistötilassa, mikä on se kysymys, joka Louhimieheltä kysytään, jos hän voittaa Jussin. Voiko häntä onnitella?

Kyse on kuitenkin palkintogaalasta, jossa elokuva-alan ammattilaiset arvioivat kotimaisia elokuvia ja niiden tekijöitä taiteellisista saavutuksista.

Jussi-palkinnoista päättävien asiantuntijoiden ja kansan maku kohtaavat harvoin parhaan elokuvan osalta.

Aku Louhimies sai Tuntemattomasta sotilaasta vain yleisö-Jussin. Se täytyi olla pettymys Louhimiehelle, joka oli samasta elokuvasta ehdolla parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen sarjoissa.

Louhimies näytti viilipytyltä, kun A J Annilan ohjaama Ikitie korjasi vuoden merkittävimmät Jussi-palkinnot.

Yleisö-Jussin saanut Louhimies nousi gaalassa pitämään kiitospuheen sen väen eteen, jonka riveistä hänet kaadettiin. Se on aikamoinen teko ja vaatii horjumatonta uskoa omaan itseensä.

Louhimies puhui muutoksesta, joka on alkanut. Hän viittasi elokuva-alan lisäksi itseensä.

Toivon, että Louhimiehen paperista pitämä puhe tuli sydämestä, eikä tilaustyönä kriisiviestinnän ammattilaiselta.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat halunneet muuttua. He ovat hakeutuneet esimerkiksi psykoterapiaan ja kertoneet, että tuloksia on alkanut näkyä vuosien päästä.

Louhimiestä tuskin nähdään lähivuosina Jussi-gaalassa palkintoehdokkaana.

On kiinnostavaa nähdä, löytääkö hän tulevalle elokuvalleen tuottajaa, ja jos löytää, miten kotimaisen elokuvan tärkein rahoittaja Suomen elokuvasäätiö suhtautuu asiaan.

Se on vakuuttanut puuttuvansa alan ongelmiin.

Louhimies on kiistatta lahjakas taiteilija, mutta hänen julkisuuteen tulleita työtapojaan ei voi hyväksyä missään olosuhteissa, eikä minkään taiteellisen työn välineenä.

Ensimmäinen euroviisuvoittaja Lys Assia on kuollut

$
0
0

Lys Assia oli alunperin tanssija, mutta laulajana hänet opittiin tuntemaan kaikkialla vuoden 1956 Euroviisuvoiton jälkeen.

Ensimmäiset Euroviisut järjestettiin Sveitsin Luganossa ja Assia korjasi voiton kotiin kappaleella Refrain. Hän palasi kisaamaan Euroviisuvoitosta vielä kahdesti, vuosina 1957 ja 1958. Voittoa hän ei pystynyt uusimaan, mutta 1958 viisuissa Assia sijoittui toiseksi.

Tämän jälkeenkin Lys Assia oli uskollinen Euroviisujen kannattaja ja hänet nähtiin usein tähdittämässä kisan finaalilähetyksiä. Vuonna 2011 ja 2012 Assia pyrki vielä edustamaan Sveitsiä Euroviisuissa, mutta ei tullut valituksi.

Pitkän ja menestyksellisen musiikkiuransa aikana Lys Assia esiintyi monille maailman merkkihenkilölle kuningatar Elisabetista Eeva Peroniin, ja esiintyi erityisesti hyväntekeväisyystapahtumissa.

Lys Assia kuoli Zurichissä 94-vuotiaana.

Sampo Terho pakenee työtaakkaa fantasiamaailmaan: ”Siellä ongelmat ovat paljon selkeämpiä”

$
0
0

Kulttuuriministeri Sampo Terho, 40, seisoo työhuoneessaan Helsingin Kruununhaassa.

Päivä on alkanut varhain. Ministeri on herännyt poikkeuksellisen aikaisin, sillä hänet on pyydetty mtv:n Huomenta Suomi -ohjelmaan keskustelemaan sote-uudistuksesta ja EU-asioista.

Sen jälkeen hän on mennyt takaisin kotiin, vienyt tyttärensä hoitoon ja jatkanut matkaa työpaikalleen opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Haastattelun jälkeen Terho kertoo lähtevänsä keskustelemaan EU-asioista Helsingissä pidettävään talouspoliittiseen tapahtumaan.

– Vaikka omassa työhuoneessa niin mukavat taulut onkin.

Terhon työhuone on haalea muisto Paavo Arhinmäen (vas.) kaudesta kulttuuriministerinä.

Silloin seiniä koristivat nykytaide ja Harro Koskisen ristiriitaisen vastaanoton saanut pop-taideteos Sikamessias (1969).

Nyt nykytaide on tipotiessään.

Terho on lainannut valtion taidekokoelmasta maisemamaalauksia.

Työhuoneen seinällä ovat Eero Järnefeltin Maisema (1905), Albert Edelfeltin Haikon huvila meren puolelta (1905) sekä Fanny Churbergin Kesämaisema (1879).

Kaikki kolme maalausta edustavat suomalaista kesämaisemaa puhtaimmillaan.

Terho kertoo pitävänsä töistä, joiden aiheesta saa kutakuinkin selvää. Hän puhuu impressionismista.

– Mitä kuvataiteisiin tulee, olen tällainen, no, nykyään voi jo sanoa konservatiivinen, mutta en kuitenkaan ihan sellainen, että etsisin valokuvamaisia teoksia.

Ministeri kaivaa kännykän esiin. Hän näyttää sieltä valokuvan, jossa sinisen sohvan yllä on sinisävyinen maalaus. Siinä väripinnat näyttävät valuvan toistensa sisään.

– Kotona on kyllä modernimpia teoksia kuin täällä, Terho kehaisee.

Hän kertoo hankkineensa työn kotiinsa taidelainaamosta. Maalauksen on tehnyt vielä tuntematon helsinkiläinen naistaiteilija.

Sampo Terho
Sampo Terhon työhuoneessa on maisemamaalauksia.Antti Haanpää / Yle

”Nykytaide ei häiritse minua”

Monelta kulttuurin ja taiteen ystävältä meni kahvi väärään kurkkuun vuoden 2011 eduskuntavaalien alla, kun perussuomalaiset antoivat ymmärtää, ettei postmodernia tekotaidetta pidä tukea Suomessa.

Jo pelkkä termi sai taiteilijat kiehumaan.

– Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, kuka sen varsinaisesti keksi tai kirjoitti sinne vaaliohjelmaan, Terho sanoo.

Hän myöntää, että temppu oli taktikoitu.

– Se onnistui kieltämättä siinä, että se herätti valtavasti huomiota ja kiinnostusta, Terho hymyilee.

Nykytaide ei ministerin mukaan häiritse häntä, eikä hän tiedä, mitä postmoderni tekotaide edes tarkoittaa.

Ministeri on iloinen siitä, että joku tulee vielä kyselemään Terhon suhteesta taiteeseen ja kulttuuriin. Viimeksi asiaa udeltiin vajaa vuosi sitten, kun Terhosta tuli kulttuuriministeri.

Nyt hänellä on käsisään mittava hanke, joka vaikuttaa koko Suomen taidekenttään.

Esittävän taiteen, orkesterien ja museoiden valtionrahoitus uudistetaan, lausuntokierros on pidetty, ja ministerin pitää linjata lakiesityksen lopullinen sisältö.

Siihen liittyy Terhon mukaan kaksi ongelmaa.

– Ensimmäinen on raha ja toinen Tampereen Työväen Teatterin asema.

Valtionosuusjärjestelmän (vos) uudistusta pohtinut työryhmä esittää, että Tampereen Työväen Teatteri menettäisi nykyasemansa rahanjaossa. Lisäksi uudistus maksaisi noin kymmenen miljoonaa euroa, joita Terholla ei ole.

– Kyllä se vaatii minulta aivan erityisiä toimenpiteitä, että tässä asiassa päästään eteenpäin vielä tällä vaalikaudella, mutta asia ei ole missään nimessä poissuljettu, Terho sanoo.

Sampo Terho
Valtion taiderahoituksen uudistuksessa (vos) on vielä mutkia matkassa.Antti Haanpää / Yle

”Yleisöä pitää olla”

Ministeri Terho ottaa sinisen yskänpastillin sinisestä rasiasta ja harmittelee sitkeää flunssaansa. Myöhemmin päivällä pitäisi päästä kuntosalille, vaikka nuha painaa.

Terholla on kolmen roolin ministerinsalkku. Hän on Suomen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri.

Ylen pitkäaikainen politiikan toimittaja kuvailee Terhoa teräväksi ja sivistyneeksi mieheksi, jolla on huumorintajua.

Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen Terho on rakentanut johtamansa Sininen tulevaisuus -puolueen tulevaisuutta.

Kääpiöpuolueen kannatus on pohjalukemissa. Ylen viime gallupin mukaan tukea löytyi 1,6 prosenttia.

– Kysymys on uudesta puolueesta. Meitä täytyy arvioida sen mukaan, Terho puolustautuu.

Terho on maahanmuuttokriittinen poliitikko, joka haluaa lakkauttaa pakkoruotsin kouluista.

Kymmenisen vuotta sitten hän varoitti Kanava-lehdessä eurooppalaisia uhkaavasta sukupuutosta. Suomen Kuvalehti nosti artikkelin uudestaan esille.

Ministeri vaikuttaa hetken vaivautuneelta, kun kysyn asiasta.

– Halusin tuoda silloin esille sen, mitä tämä Suomen matala ja kehittyvien maiden suuri syntyvyys tulevat aiheuttamaan, Terho sanoo.

Ensimmäiset oireet siitä näkyivät Terhon mukaan pari vuotta sitten, kun massat lähtivät liikkeelle Afrikasta ja Lähi-idästä.

Suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista entisellä Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalla on paljon sanottavaa.

Nyt Terho ottaa kontaktin nauhuriin, eikä toimittajaan. Vaikuttaa siltä, että hän alkaa pitää poliittista puhetta.

Ministeri puhuu kansallisen kulttuurin merkityksestä kansakunnalle.

– Se on aivan elintärkeä.

Terho kertoo keskustelleensa asiasta kulttuurin ammattilaisten kanssa ja pohtineensa sitä, miksi yhä edelleen ihmiset palaavat kansallisromantiikkaan ja Suomen taiteen kultakauden teoksiin, kuten hän.

Kaikki liittyy Terhon mukaan siihen, ettei kansakuntaa voi olla ilman kulttuuria: arkkitehtuuria, musiikkia, kirjallisuutta ja kuvataidetta.

Itse hän kuuntelee mielellään Sibeliusta.

– Tämä ei tarkoita, ettei mitään uutta saisi koskaan tulla tilalle, ja ettei näissä klassisissa teoksissa olisi valtavasti vaikutteita myös ulkomailta.

Terhon mukaan on paradoksaalista, että kansallisromantiikkaan liittyvä kansallismielisyys oli erittäin kansainvälinen aatevirtaus, joka kulki läpi Euroopan ja koko maailman.

– Sitten siitä syntyi tällaisia ikonisia teoksia, jotka kansakunta tuntee ja joita se kunnioittaa vielä 150 vuotta myöhemmin.

Se ei Terhon mukaan tarkoita sitä, että kansakunnan pitäisi jäädä paikoilleen toistamaan samaa kaavaa.

Kun puhe kääntyy kulttuurin tukemiseen, Terho muuttuu varovaiseksi.

– Olisi aivan vihoviimeinen asia, jos alkaisin tässä ministerin työpöydän ääressä ohjata sitä, mitä taiteen ja kulttuurin sisältöjen pitäisi olla, Terho sanoo.

Hän nostaa esiin vain yhden asian. Julkisin varoin tuetun taiteen ja kulttuurin pitää saada yleisöä. Muuten koko hommassa ei ole ministerin mielestä mitään järkeä.

Ajatuksensa tueksi Terho kaivaa esimerkin takavuosien brittiläisestä tv-sarjasta Kyllä, herra ministeri.

Siinä kansanmiehenä esiintyvä ministeri kysyy kansliapäälliköltä, miksi valtio tukee kulttuuria, jota kukaan ei halua. Tv-sarjan kansliapäällikön mielestä ihmiset maksavat jo siitä, mitä he haluavat, joten valtion tehtävänä on nimenomaan tukea sitä, mitä kansa ei halua.

– Tämä on se filosofia, jonka itse haluan torjua. Julkinen tuki on yhtä lailla kansalaisten kustantamaa kuin se yksityinen sektori, Terhoa toteaa.

Sampo Terho
Progressiivinen rock on kulttuuriministerin mieleen.Antti Haanpää / Yle

”Progesta syntyy valtava tunnekokemus”

Terho puhuu intohimoisesti asioista, jotka kiinnostavat häntä, kuten fantasiakirjallisuus, progressiivinen rock tai maailman väestönkehitys.

Hän ottaa tuolissaan tukevan takanojan ja ristii kätensä pään taakse.

Silmissä syttyy poikamainen katse, kun puhe kääntyy ministerin musiikkimakuun.

Suomalaisen Kingston Wall -yhtyeen rumpali Sami Kuoppamäki saa ministeriltä hehkutusta. Terho on suuri Kingston Wall -fani ja itsekin rumpuja soittaneena hän arvostaa Kuoppamäen taitoja.

Ministeri rakastaa progressiivista rockia, ja levyhyllystä löytyvät ainakin Emerson, Lake & Palmer, King Crimson ja kanadalainen Rush. Ministeri pitää myös klassisesta hevistä, kuten Led Zeppelinin ja Deep Purplen tuotannosta.

– Rush on ruvennut jäähdyttelemään vasta viime vuosina, Terho opastaa.

Sitten tulevat vielä Yes ja Genesis sekä suomalaiset yhtyeet Tasavallan presidentti ja Wigwam.

– Kosketinsoittaja Keith Emerson on minulle kaikkein suurin idoli. Olen saanut pianotunteja. Se antaa käsityksen siitä, kuinka hyvin Emerson soittaa, Terho sanoo.

Hän on pohtinut suhdettaan progressiiviseen rockiin.

– Minua kiinnostaa tällainen kaaoksen ja harmonian suhteen tutkiminen, ja sitä se proge juuri tekee. Ehkä se impressionismikin liittyy jotenkin siihen, Terho miettii.

Hän kuvailee, miten progressiivisessa rockissa voi tulla vastaan pitkiä jameja, ja jopa psykedeelisiä osuuksia, jonka jälkeen palataan harmoniaan ja rytmiin.

– Siitä syntyy valtavan suuria tunnekokemuksia, Terho hehkuttaa.

Ministeri myöntää, että klassinen musiikki on alkanut iän myötä kiinnostaa yhä enemmän.

Hän on kokeillut myös säveltämistä.

Kuopion kaupunginorkesteri esitti viime vuonna Terhon viisiminuuttisen teoksen, jonka kapellimestari Heikki Elo kirjoitti orkesterille.

– En olisi saanut sitä ikinä ilman ammattiapua partituuriksi, Terho toteaa.

Sävellys on tarkoitus saada vielä tämän vuoden aikana äänitteeksi.

Sampo Terho
Sampo Terho vaihtaa lennosta kulttuuriministeristä eurooppaministeriksi.Antti Haanpää / Yle

”Olen klassikoiden suurkuluttaja - ja Speden”

Sampo Terho on pukeutunut harmaaseen pukuun, valkoiseen kauluspaitaan ja hillittyyn, raidalliseen solmioon.

Vapaa-ajallaan ministeri vaihtaa puvun farkkuihin.

Sitten hän lähtee brittiläisen kirjailijan J. R. R. Tolkienin matkassa fantasiamaailmaan. Siellä hän irtautuu maallisista ongelmista, kuten sote-uudistuksen yksityiskohdista.

– Se rentouttaa aivan suunnattomasti. Tolkienin maailmassa ongelmat ovat huomattavasti selkeämpiä, Terho sanoo.

Brittikirjailijan tarinoihin Terho tykästyi jo teininä.

Hän puhuu Tolkienin bestseller-romaanin, Taru sormusten herrasta, maailmankuvasta, jota on arvosteltu hyvän ja pahan yksinkertaistamisesta.

– Näin osittain on, mutta se on myös todella rentouttavaa, Terho sanoo.

Hän kertoo olleensa teininä kiinnostunut kaikenlaisesta nörtähtävästä, kuten Dungeons & Dragons -pöytäroolipelistä, Star Trek -tv-sarjasta ja Star Wars -elokuvista.

Yläasteella hän innostui Alexandre Dumas’n Kolmesta muskettisoturista.

Lukiossa Terho alkoi harrastaa luovaa kirjoittamista, jota fantasia ja scifi ruokkivat.

Sitten tulivat Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.

Sinuhe egyptiläiseen on ministerin mukaan aina mukava palata.

Terho kertoo olevansa vahva vapausaatteen, yksilönvapauden ja yksilönvastuun kannattaja, ja Waltari on hänen mukaansa onnistunut Sinuhessa käsittelemään hienosti näitä asioista.

– Waltari on onnistunut tiivistämään romaanissa aivan valtavan suuria ajatuksia tarinamuotoon, Terho sanoo.

Lisäksi ministeriä kiinnostavat Waltarin rikosromaaneihin perustuvat Komisario Palmu -elokuvat, Spede ja Chaplin.

– Olen tykännyt läpi elämän näistä kansaa lähellä olevista Speden elokuvatuotannoista.

Hieman yllättäen ministeri nostaa esiin amerikkalaisen taide-elokuvaohjaajan Richard Linklaterin. Tämän Boyhood-elokuva teki Terhoon vaikutuksen.

– Totuus kuitenkin on, että olen sellainen klassikkojen suurkuluttaja, Terho toteaa.

Kipinä luovaan kirjoittamiseen on yhä tallella, ja ministeri tekee parhaillaan elokuvakäsikirjoitusta ”yhden amerikkalaisen” kanssa.

Fantasia ja scifi on heitetty syrjään.

Pienimuotoinen, dialogiin perustuva tarina kertoo miehestä, jolla on huono päivä.

– Se menee baariin ja käy siellä keskusteluja rakkaudesta, perheestä, elämän tarkoituksesta ja yhteiskunnan kehityksestä, Terho paljastaa.

Ja jos projekti joskus etenee, Terho panee kotona todennäköisesti Sibeliusta soimaan. Tai Kingston Wallia. Se saa tunteet räjähtämään.

Taitavat naiset toivat kivikauden Suomeen uuden kulttuurin idästä

$
0
0

4 500–5 000 vuotta sitten yhdellä jos toisella kivikautisella asuinpaikalla Etelä-Suomessa epäilemättä ällistyttiin saviastioista, jotka olivat peräisin jostakin muualta.

Vanhat kampakeraamiset astiat olivat paksuseinäisiä ja ämpärin kokoisia, eivätkä ne pysyneet pystyssä kuin maahan painettuina. Tulokkaan nuorakeraamiset tuomiset näyttivät aivan erilaisilta.

Ne olivat paljon pienempiä ja ohutseinäisempiä, niissä oli kaula, ja pohja oli tasainen. Koristeetkin olivat uutta muotia, tehty nuoralla painamalla, eivät enää kamman piikkien jäljiltä näyttäviä painaumia.

– Ne olivat oikeasti aika korkeaa teknologiaa. Ei onnistuisi minulta. Kampakeraamisen pytyn voisin yrittää saada aikaiseksi, nauraa arkeologi Elisabeth Holmqvist-Sipilä.

Hämeeseen syntyi keramiikkatehdas

Holmqvist-Sipilä työskentelee Helsingin yliopiston arkeologian laboratoriossa. Hänen johtamassaan tutkimuksessa selvitettiin saviastioiden sirpaleista, miten nuorakeraaminen kulttuuri levisi Suomen lisäksi Ruotsissa ja Virossa.

– Halusimme tutkia, olivatko astiat vain tuontitavaraa vai tuliko meille taitavia keraamikkoja, jotka ryhtyivät harjoittamaan muualla oppimaansa teknologiaa uudessa ympäristössä.

Tulihan heitä. Hämeeseen, Hauhon Perkiöön, syntyi suoranainen nuorakeramiikkatehdas.

– Sieltä löytyi jo vuosikymmeniä sitten aivan poikkeuksellisen suuri keramiikka-aineisto, noin 30 000 sirpaletta, mutta niitä ei ole aiemmin tutkittu yksityiskohtaisesti.

Yleensä nuorakeraamisesta kohteesta Suomesta löytyy ehkä muutamia paloja tai muutamia kymmeniä paloja, Elisabeth Holmqvist-Sipilä kertoo.

– Tuntuu, että siellä on ollut kivikauden mittapuulla suorastaan teollinen valmistuskeskus. Jostakin syystä; emme tiedä miksi. Olisiko saviaines ollut erityisen soveliasta? Vai keskittyikö sinne paljon keramiikan valmistajia?

Taito siirtyi naiselta naiselle

Astiantekijöistä itsestään ei ole jäänyt jälkiä, sillä eloperäinen aines maatuu Suomen happamassa maaperässä nopeasti. Luita ei löydy kertomaan mahdollisista eroista ihmisten perimässä.

Silti tutkijat ovat valmiita sanomaan, että nuorakeramiikkataiturit olivat todennäköisesti naisia.

– Etnografisissa tutkimuksissa on todettu, että tämäntyyppisissä yhteisöissä keramiikka-astioiden valmistaminen oli nimenomaan naisten aktiviteetti. Se on sellainen käsityötaito, joka ajatellaan perinteisissä yhteisöissä naisten työksi ja taidoksi, joka opitaan toiselta. Ehkä äidit opettivat tyttäriään.

Lisäksi nuorakeraamiselta ajalta esimerkiksi Saksasta on löytynyt keramiikka-astioita nimenomaan naisten haudoista.

Holmqvist-Sipilä myöntää, etteivät arkeologit voi varmasti tietää hautojen astioiden valmistajiksi naisia. Silti hän sanoo, että juuri naisilla näyttää olleen yhteys keramiikkaan.

Ellei toisin todisteta?

– Nimenomaan.

Viisi keramiikanpalasta ja kolme kivikirvestä pöydällä.
Vasemmalla kaksi palasta kampakeramiikkaa, oikealla kolme palasta nuorakeramiikkaa sekä vasarakirveitä samalta ajalta.Nella Nuora / Yle

Yhä pienemmät näytteet, yhä tarkempaa tietoa

Arkeologisten tutkimusmenetelmien kehittymisen ansiosta yhä pienemmät näytteet antavat yhä enemmän ja yhä tarkempaa tietoa.

Holmqvist-Sipilä ei pidä mahdottomana, että jonakin päivänä hautojen maa-ainekseen jääneistä pienenpienistä orgaanisen aineksen hippusista pystytään tekemään DNA-tutkimuksia.

– Arkeologia kehittyy niin valtavasti, että 20 vuoden päästä voi olla jo aivan eri mahdollisuudet. Tuntuu, että kaikessa luonnontieteellisessä arkeologiassa näytekoot pienenevät vuosikymmen vuosikymmeneltä.

Geokemia vei astioiden syntysijoille

Holmqvist-Sipilän johtamassa tutkimuksessa analysoitiin 24 arkeologisesta kohteesta Suomesta, Virosta ja Ruotsista löytyneitä astioita kahdella geokemian menetelmällä.

– Käytimme elektronimikroskoopin mikroanalysaattoria, jolla pystyimme analysoimaan savimassasta sekä astian itsensä saven että siinä olleiden murskahippujen kemiallisen koostumuksen.

Tuloksia vertaamalla tutkijat pääsivät myös sen jäljille, missä edellisen sukupolven astiat oli tehty, sillä murskahiput ovat peräisin vanhoista, rikkoontuneista astioista.

– Teimme myös yhteistyötä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen materiaalifyysikkojen kanssa. He analysoivat samat näytteet hiukkasherätteisellä röntgen-emissio-menetelmällä, jolla saatiin selville todella tarkkoja pieniä alkuainepitoisuuksia, Holmqvist-Sipilä kertoo.

Astian raakasavilähde selviää vain tällaisista miljoonasosapitoisuuksista.

Elisabeth Holmqvist-Sipilä
Elisabeth Holmqvist-SipiläNella Nuora / Yle

Muisto kotoa?

Särkyneen astian murskaaminen uuden astian raaka-aineeksi oli käytännöllistä. Rikkoontunut astia oli käden ulottuvilla, kun saveen tarvittiin sekoiteainesta.

– Ei tarvinnut lähteä hakemaan hiekkaa, saattoi murskata sitä keramiikkaa. Ja koska se oli savea, astiaan tuli poltettaessa todennäköisesti vähemmän halkeamia, koska lämpölaajenemisominaisuudet ovat samat. Murska myös tekee astian seinämistä kestävämpiä, Holmqvist-Sipilä sanoo.

Mutta oliko astiamurskan käyttö vain käytännöllistä, vai oliko siihen muitakin syitä? Ehkä muualta tullut astiantekijä halusi säilyttää viimeisen konkreettisen muiston menneisyydestään?

Onhan siinä jollakin tavoin arjen symboliikkaa, sanoo Elisabeth Holmqvist-Sipilä.

– Ehkä joku nainen on tuonut mukanaan uudelle asuinalueelle astian, jonka hän oli tehnyt äitinsä kanssa kotiseudullaan. Kun astia meni rikki, niin ainakin itse ajattelisin, että toki haluaisin säilyttää siitä jotakin. Sillä tavalla menneisyys jatkoi jollakin tavalla elämäänsä siinä arjen esineessä, Holmqvist-Sipilä spekuloi.

Kauppaa ristiin rastiin

Astioiden materiaalin analyysit todistivat, että kivikauden ihmisillä oli paljon yhteyksiä ja vaihtokaupan verkostot ulottuivat ristiin rastiin yli Itämeren. Suomessa, Virossa ja Ruotsissa oli ainakin viisi aluetta, joilla valmistettiin nuorakeramiikkaa.

Hämeessä tehtyjä astioita kulkeutui ensin Suomen rannikolle ja sieltä Viroon.

– Suomeen tuli keramiikkaa Virosta ja Ruotsista. Ajan myötä sitä liikehdintää oli moneen eri suuntaan, Holmqvist-Sipilä kertoo.

Näihin tuloksiin sisältyi yllätys ruotsalaisille arkeologeille. Näyttää nimittäin siltä, että itäiset vaikutteet olivat tuohon aikaan hyvin muodikkaita.

– Meillä oli aika vahva löydös siitä, että keramiikkaa siirtyi nimenomaan Virosta Etelä-Ruotsiin. Se on täysin vastoin sitä, mitä ruotsalaiset arkeologit ovat usein halunneet ajatella: että nuorakeraaminen kulttuuri olisi tullut Etelä-Skandinaviasta Ruotsiin. Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että se tuli sen sijaan täältä idän suunnalta, Suomesta ja Virosta Ruotsiin.

Nuolin merkittyjä reittejä Etelä-Suomessa ja -Ruotsissa ja Virossa.
Leveät nuolet kuvaavat astioiden ja kapeat nuolet keramiikkamurskan reittejä.Elisabeth Holmqvist-Sipilä

Tuotiinko Suomeen viljaa?

Tutkimus siis todistaa, että astioita vietiin hyvinkin kauas paikoista, joissa ne oli tehty. Mutta olivatko ne tyhjiä?

– Niin… olivatko ne astiat oikeasti se primääri tuote tässä vaihdannassa? Vai kuljetettiinko niissä jotakin, esimerkiksi maataloustuotteita, vaikka viljaa? Nuorakeraamisen kulttuurin aikana Ruotsissa ja Virossa oli jo maanviljelystä. Suomesta siitä ei ole löytynyt varmoja todisteita.

Nuorakeraamista kulttuurivaihetta kutsutaan Suomessa myös vasarakirveskulttuuriksi. Varmasti myös vasarakirveitä vaihdettiin, mutta laajoja verkostoja pitkin ei kulkenut vain aikansa arvotavara, Holmqvist-Sipilä sanoo.

– Eivät ne kauppatavarat tällaisessa pitkän matkan tai alueiden välisessä kaupassa välttämättä olleet eksoottisia, vaan ne saattoivat olla esimerkiksi jokapäiväisessä käytössä olleita astioita. Arkeologitkin usein hämmästelevät sitä, miten arkisia asioita vaihdettiin.

Juuret ulottunevat syvemmälle itään

Elisabeth Holmqvist-Sipilän haave on, että materiaalitutkimusta voitaisiin jatkaa.

Tähänastisten tulosten perusteella nuorakeraamisen kulttuurin juuret vievät myös Suomesta ja Virosta itään, nykyisen Venäjän alueelle.

– Menisimme ehkä vielä syvemmälle nuorakeramiikan mahdollisille syntysijoille, pidemmälle Baltiaan tai Venäjälle, jotta voisimme verrata tuloksiamme sieltä löytyneisiin astioihin. Löysimme nimittäin joitakin tunnistamattomia geokemiallisia ryhmiä, ja jäimme miettimään, ovatko ne peräisin jostakin, mistä meillä ei ollut vertailuaineistoa.

Tutkimus on julkaistu Journal of Archaeological Science -lehdessä.

Radio Suomen Ajantasa on nyt kolmen tunnin suora lähetys – "Reagoinnissa on radion tulevaisuus"

$
0
0

Radiolla menee hyvin. Esimerkiksi Ylen Radio Suomi tavoittaa viikossa reilut 1,7 miljoonaa ihmistä.

– Voi sanoa, että noin kolmasosa suomalaisista kuuntelee Radio Suomea, kanavan ohjelmapäällikkö Jonna Ferm iloitsee.

Kuuntelijat olettavat, että radio on siellä, missä tapahtuu. Radio Suomessa ajatuksesta otettiin kiinni uudistamalla ohjelmatarjontaa.

Iltapäivän Ajantasa-ohjelmat ovat aiemmin olleet pisteohjelmia lähetysvirrassa. Tästä päivästä lähtien sama sisältö tarjotaan suorana lähetyksenä nimellä Radio Suomen Päivä.

– Sisältö ei häviä mihinkään, vaan ajankohtaisohjelmalähetystä on kahden tunnin sijaan kolme tuntia.

Uutiset kuullaan tasatunnein ja lähetyksissä tilanteisiin reagoidaan juontajien Kati Lahtisen ja Matti Ylösen johdolla.

Hyvä esimerkki siitä, millaisista lähtökohdista Radio Suomen Päivää rakennetaan, on ohjelmapäällikön mukaan Radio Suomen reagointi Turun puukotuksiin elokuussa 2017.

– Silloin lähetys siirrettiin Turkuun ja oltiin koko ajan livenä. Se, että olemme ihmisille läsnä siinä hetkessä. Samoin meillä on esimerkiksi yöradio, jossa juontaja on hereillä yökukkujien kanssa, Ferm toteaa.

Aikuisille suunnattu kanava

Radio-ohjelmien kasvu tapahtuu tätä nykyä internetissä. On demand -palvelut ja podcastit keräävät vauhdilla uusia kuulijoita. Ylellä asiaan on reagoitu Areenan ja radion yhteistyöllä.

Fermin mukaan radiossa kuultavan lähetysvirran valtteja reagointikyvyn lisäksi ovat vuorovaikutusmahdollisuudet. Radio Suomi on aikuisille suunnattu yleiskanava, jonka kuuntelijoilla on matala kynnys ottaa yhteyttä.

– Muilla kanavilla töissä olleena tiedän sen, että Radio Suomen yleisö on aktiivista. Jengi soittaa lähetyksiin ja ottaa yhteyttä verkossa ja sähköpostilla. Viestejä tulee myös somessa ja WhatsAppissa, Ferm kertoo.

Radio Suomessa ei aiota jatkossakaan kosiskella nuoria ikäryhmiä. Aikuisille suunnattu kanava pitää siis linjansa ja luottaa siihen, että hyvästä sisällöstä kiinnostutaan iästä riippumatta.

Uudistukset herättävät aina keskustelua ja jakavat mielipiteitä. Fermin mukaan palautetta odotetaan tulevan nytkin. Uudistuksia tehdään, sillä radion on pysyttävä kiinni ajassa.

– Vahvasti tässä ja nyt, läsnä hetkessä. Siinä on perinteisemmän fm-radion tulevaisuus. Näin minä sen vahvasti näen, sanoo Radio Suomen ohjelmapäällikkö Ferm.

Radio Suomen Päivä Yle Radio Suomessa maanantaista perjantaihin klo 10–13. Lähetysten jälkeen parhaat palat Areenassa.

Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve vapautettu esimiestehtävistä epäasiallisen käytöksen vuoksi – jatkaa kautensa loppuun

$
0
0

Kansallisooppera ja -baletti on tänään vapauttanut Kenneth Greven esimiestehtävistään. Hän kuitenkin jatkaa kautensa loppuun Kansallisbaletin johtajana. Kausi loppuu 31. heinäkuuta.

Päätös liittyy tanssijoiden esiin nostamaan Greven epäasialliseen käytökseen. Kyse on esimerkiksi kielenkäytöstä liittyen tanssijan ulkonäköön tai yksityiselämän piiriin kuuluviin asioihin.

Kansallisooppera ja -baletti ei hyväksy epäasiallista käytöstä, ja organisaatiossa on selkeät toimintamallit tällaisten asioiden ehkäisyyn ja käsittelyyn, asiasta kertovassa tiedotteessa sanotaan.

– Olemme keskustelleet tästä tilanteesta avoimesti organisaation sisällä. Työyhteisön hyvinvoinnin kannalta päätös esimiesroolista luopumisesta oli minun ja Kenneth Greven yhteinen, pääjohtaja Gita Kadambi toteaa tiedotteessa.

Kansallisbaletin luottamusmies Jouka Valkama toteaa, että tilannetta on käsitelty asianmukaisesti ja käsittely jatkuu ainoastaan organisaation sisällä. Myös tanssijat toivovat työrauhan säilyvän ja esityskauden jatkuvan mahdollisimman normaalisti.

– Olen äärimmäisen pahoillani. Suhtaudun intohimoisesti työhöni ja tunnistan, että olen ylittänyt rajani johtajan asemassa. Pyydän käytöstäni anteeksi tanssijoilta ja Kansallisbaletilta. Toivon, ettei tämä vahingoita Kansallisbaletin mainetta ja tulevaisuutta Suomessa, Kenneth Greve sanoo tiedotteessa.

– Tämä on erittäin valitettava tilanne. Huolimatta tästä arvostamme edelleen Kenneth Greven Kansallisbaletin hyväksi tekemää ansiokasta työtä, Gita Kadambi painottaa.

Myös Kansallisoopperan ja -baletin hallitus kokoontui asian tiimoilta kuluneen viikon sisällä.

– Kyseessä on operatiivinen päätös, ja hallitus tukee täysin johdon tekemää päätöstä, hallituksen puheenjohtaja Leena Niemistö toteaa.

Niemistön mukaan on merkittävää, että tanssijat ovat tulleet nyt esille omilla nimillään.

– Jos ihmiset eivät pysty tulemaan omilla nimillään esille, se tuo myös ison haasteen johtamisen kannalta.

Greven johtamistapoja on arvosteltu aiemminkin

Yle Uutiset kertoi Kenneth Greven johtamistavoista jo vuonna 2010. Tulloin osa Kansallisbaletin tanssijoista syytti Greveä muun muassa tanssijoiden ylikuormittamisesta. Yle Uutisten tietojen mukaan Kansallisbaletin sairauslomapäivät olivat tuolloin kaksinkertaistuneet.

Tanssijat arvostelivat tuolloin Greveä myös epäasiallisesta kielenkäytöstä.

Kansallisoopperan silloinen pääjohtaja Päivi Kärkkäinen kiisti väitteet. Hän kuitenkin kertoi, että Greven johtamisesta oli tuolloin keskusteltu.

Juttua täydennetty kello 11.20.

Työntekijät kiirehtivät vapailta pelastamaan tauluja – Taidekeskus kärsi vesivahingosta Tampereella

$
0
0

Tampereella sijaitseva Mältinrannan taidekeskus kärsi vahinkoja viikonlopun vesivahingossa.

Pelastusviranomaiset pumppasivat vettä keskuksesta. Nyt tiloja kuivatellaan, kertoo isännöitsijä Ollimatti Hukkanen.

Vettä oli reilusti lattialla, jopa kymmeniä senttejä. Vesivahinko johtuu isännöitsijän mukaan siitä, että runkolinjaston liitos hajosi. Hukkasen mukaan vahinko ei johdu pakkasesta.

– Vahinkojen rahallista arvoa ei vielä tiedetä, Hukkanen sanoo.

Isännöitsijä kertoo, että pahiten kärsi kellari, jossa on taidelainaamon teoksia. Taidelainaamolla on peräti 800 teosta, mutta kaikki niistä eivät olleet kellarissa.

Taidelainaamon Lassi Peltoniemi kertoo, että massiivista tuhoa ei tullut. Tauluja inventoidaan parhaillaan ja vahingoittuneiden teosten määrää ei vielä tiedetä.

Työntekijät tulivat vapailta pelastamaan teoksia. Peltoniemen mukaan se tehtiin, mikä voitiin. Taidelainaamo on auki normaalisti vesivahingosta huolimatta.

Tampereen Taiteilijaseura ry on Suomen toiseksi vanhin edelleen toimiva ammattitaiteilijoiden yhdistys.

Seuran toimintakeskus on Taidekeskus Mältinranta, jossa on työskentelytiloja kuvataiteilijoille, galleriatilat, taidelainaamo ja seuran toimisto.


Kansallisoopperan pääjohtaja Greve-kohusta: "Nyt on parempi rauhoittaa tilanne"

$
0
0

Suomen Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtajan Gita Kadambin mukaan syyt Kenneth Greven vapauttamiseen esimiestehtävistä ovat selvät.

– Epäasiallista kielenkäyttöä ja kommentointia, jotka ovat kohdistuneet ulkonäköön. Sitten on myös yksityiselämän piiriin kuuluvia asioita. Tämän tarkemmin tätä en voi avata, koska olen tämän luvannut sekä tanssijoille että Kennethille.

Vaikka Greve on vapautettu esimiestehtävistä, hän jatkaa baletijohtajana kautensa loppuun saakka. Eikö kyseessä ole puolivillainen ratkaisu?

– On ihan proseduurien mukainen toimenpide, että hän jatkaa kauden loppuun saakka. Tanssijoiden työrauhan ja ilmapiirin säilyttämisen vuoksi sovimme Kennethin kanssa, että nyt on parempi rauhoittaa tilanne. Hän on pois päivittäisestä työstä, mutta emme ole vielä tarkentaneet, kuinka loppukevät menee.

Ongelmia jo vuonna 2010

Yle uutisoi Suomen Kansallisbaletin kiristyneestä ilmapiiristä ja Kenneth Greven johtamistavoista jo vuonna 2010. Tuolloin Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtajana toimi Päivi Kärkkäinen, joka kiisti ongelmat.

– Aiemmin oli tullut muutamia nimettömiä yhteydenottoja, jolloin työnantajan keinot puuttua niihin olivat rajalliset. Edeltäjäni on puuttunut niihin kaikin mahdollisin keinoin, Gita Kadambi väittää.

Kadambin mukaan baletissa puhaltavat nyt uudet tuulet.

– Nykyinen baletinjohtaja on jäämässä pois ja uusi tulossa tilalle. Myös koko yhteiskunnassa on uudenlainen ilmapiiri ja tällaiset asiat ovat olleet kaikkialla esillä.

Katso video: pehmolelut saivat hurjan huvipuistoelämyksen

$
0
0

Lappeenrannan pääkirjasto pyysi lapsia tuomaan rakkaita pehmolelujaan hoitoon viikonvaihteeksi kirjastoon. Luvassa oli lukemista, puuhastelua, leikkiä, nukkumista, lepoa ja huvipuistoajelu.

Pehmoja tulikin kylään liki 30.

– Viikonloppu sujui oikein mukavasti. Kaikki olivat kiltisti, eikä kukaan tapellut, kertoo palvelujohtaja Päivi Oikkonen Lappeenrannan kirjastosta.

Kirjaston henkilökunta kirjoitti jokaiselle pehmolelulle vielä pienen tarinan, miten viikonloppu oli sujunut.

Pehmolelut olivat päässet tutustumaan kirjahyllyihin, kirjoihin ja kirjaston sopukoihin. Kaikille oli myös luettu lempeä iltasatu.

Nalle kirjojen palautusautomaatissa
Tämäkin pehmolelu uskalsi lähteä hurvittelemaan.Lappeenrannan kaupunginkirjasto

Ehkä vaihdikkainta meno oli, kun halukkaat pääsivät huvipuistoon. Kirjojen lainausautomaatissa pääsi kuvattavaksi, mutta hurjimmat vahdit tarjosi uusi kirjojen palautusautomatti.

Siellä jännitystä loi yllätysmomentti, kun ei voinut tietää, missä vaiheessa tulee jyrkkä mutka.

Vaikka vauhti näyttää videolla hurjalta, niin pehmoleluihin ei kyydissä sattunut. Tosin yksi tosin kerta riitti jokaiselle.

Kirjojen palautusautomaatti kirjastossa
Tämän palautusautomaatin kyytiin pehmot pääsivät.Petri Kivimäki /Yle

Tanssijoiden edunvalvoja: Kenneth Greve vertasi meitä pimeyden voimiin

$
0
0

Kansallisbaletin tanssijat syyttävät johtajaansa Kenneth Greveä epäasiallisesta käytöksestä, joka liittyy ulkonäön ja yksityiselämän kommentointiin.

– Onhan se tietenkin täysin asiatonta ja huolestuttavaa tuon tyyppisessä taiteellisessa työssä, jossa esimiehen valtaa-asema on merkittävä, sanoo Kansallisbaletin tanssijoiden asiaa ajavan Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen.

Puheenjohtajalle syytökset ja Greven vapauttaminen esimiestehtävistään tulivat kuitenkin yllätyksenä: Liittoon asti ei ollut kiirinyt tietoa Greven toimintatavoista.

– Työnjohdolliset tai talon toimintaan liittyvät asiat eivät näy meille, ellei tapahdu jotain sellaista, että meiltä pyydettäisiin apua, Vänttinen sanoo.

Vänttinen kertoo, että kyseessä pitäisi olla tilanne, jota ei talon sisällä saataisi hoidettua itse. Tällaista avunpyyntöä ei Vänttisen mukaan ole baletin luottamusmieheltä tullut.

Alussa toimintakulttuurit olivat vastakkain

Muusikkojen liiton sopimuspäällikkö Miika Tarhio puolestaan kertoo, että kun Kenneth Greve aloitti tehtävässään, liiton ja Kansallisbaletin taiteellisen johtajan välillä oli toimintakulttuurien vastakkaisuutta.

– Hänen oli vaikea sopeutua siihen, että on olemassa ammattiliittoja, jotka hoitavat tiiviisti balettitanssijoiden asiaa. Silloin oli kärjekkäitäkin heittoja Greveltä. Hän vertasi meitä aikakauslehden artikkelissa pimeyden voimiin. Sitä hän pyysi myöhemmin tanssijoilta anteeksi.

Tarhion mukaan Greven johtajakauden alkuvaiheen ristiriidat laantuivat ja yhteistoiminta alkoi toimia normaalisti sopimusasioissa.

– Tanssijoiden arkielämästä en tiedä. Siellä on varmaan jäänyt aika lailla asioita pimentoon. En tiedä, johtuuko se siitä, että ihmiset eivät ole rohkaistuneet ottamaan niitä esille. Nyt on otettu ja niihin on välittömästi puututtu.

Uutinen Greven vapauttamisesta esimiestehtävistään tuli myös sopimuspäällikkö Tarhiolle yllätyksenä. Valituksia Greven toimintatavoista ei ollut tihkunut liittoon asti.

– Onhan se ilman muuta epäasiallista, että ulkonäöstä tai yksityiselämästä ylimalkaan ruvetaan kommentoimaan, mutta minullakaan ei ole tietoa mistään konkreettisesta, mitä on sanottu.

Työajoista on neuvoteltu joka kierroksella

Yle kertoi jo vuonna 2010, että osa Kansallisbaletin tanssijoista syytti johtajaansa muun muassa ylikuormittamisesta. Vänttinen kertoo, että nämä väitteet ovat olleet liiton tiedossa ja heijastuneet myös työehtosopimusneuvotteluihin.

– Jos työkuormitus on liian suuri, se vaikuttaa neuvotteluissa. Siellä on tavoitteita, joita me pyrimme edistämään. Työaikoihin ja työn sijoitteluun liittyviä asioita on käyty joka kierroksella, Vänttinen sanoo.

Kenneth Greve nimitettiin Kansallisbaletin taiteelliseksi johtajaksi 2008. Hänet vapautettiin tänään esimiestehtävistään. Greve kuitenkin jatkaa kautensa loppuun Kansallisbaletin johtajana. Kausi päättyy 31. heinäkuuta.

Greve vapautettiin tehtävistään sen jälkeen, kun tanssijat nostivat esiin Greven epäasiallisen käytöksen, joka liittyi muun muassa kielenkäyttöön.

Kansallisbaletin mukaan Kenneth Greve ei aio kommentoida asiaa tiedotetta enempää. Tiedotteessa Greve pyytää anteeksi käytöstään.

Lue myös:

Kansallisoopperan pääjohtaja Greve-kohusta: "Nyt on parempi rauhoittaa tilanne"

Katso suorana klo 21 alkaen: Kansallisbaletin johtaja syrjään epäasiallisen käytöksen vuoksi – ongelmia vuosien ajan

$
0
0

Kansallisooppera tiedotti tänään, että baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve on siirretty syrjään esimiestehtävistä epäasiallisen käytöksen vuoksi. Päätös oli tiedotteen mukaan oopperan pääjohtajan Gita Kadambin ja Greven yhteinen.

Greven kausi baletin johdossa on herättänyt kysymyksiä aiemminkin. Yle kertoi jo kahdeksan vuotta sitten kansallisbaletin tulehtuneesta ilmapiiristä. Helsingin Sanomat oli tekemässä Grevestä juttua, jossa tanssijat syyttivät häntä muun muassa seksuaalisesta häirinnästä. Jutun mukaan ongelmat ovat jatkuneet vuosia.

Miksi tilanteeseen puututtiin vasta nyt? Suojeliko ooppera Greveä? Kansallisoopperan johtaja Gita Kadambi vastaa juontaja Marja Sannikan kysymyksiin A-studiossa. Yle TV1 klo 21. #yleastudio

Lähetyksen aluksi käsitellään venäläisdiplomaattien karkotusta ja lopuksi Facebookin Cambridge Analytica -kohua.

Kansallisoopperan entinen pääjohtaja Päivi Kärkkäinen: "Olen pettynyt, ettei kukaan aiemmin tullut nimellään kertomaan tapauksista"

$
0
0

Kansallisbaletin työilmapiiri kiristyi jo Päivi Kärkkäisen pääjohtajakautena. Yle uutisoi vuonna 2010, että osa tanssijoista syytti baletin taiteellista johtajaa, Kenneth Greveä, mielivaltaisesta johtamistyylistä.

– On totta, että sain pari nimetöntä kirjettä, mutta nimettömiin kirjeisiin oli aika mahdoton puuttua. Niissä oli vain yleisiä heittoja.

Kenneth Greveä syytettiin epäasiallisesta käytöksestä, mutta sitä Kärkkäinen ei enää muista, millaisista asioista tarkalleen.

Kärkkäinen kertoo kuitenkin ottaneensa asian puheeksi Greven, luottamusmiehen ja baletin tanssijoiden johtokunnan kanssa.

– Kävimme keskusteluja myös koko baletin tanssijoiden kanssa: Jotta asioita voitaisiin tutkia, täytyisi tuoda tapauksia esiin. Tilanne oli hankala, koska me emme tienneet yksilöidysti, mistä oli kyse, Kärkkäinen sanoo.

Kärkkäinen kertoo yrittäneensä ottaa asiasta tanssijoilta selvää.

– Nimettömiä kirjeitä voi tehdä myös ilkeämielisesti vain siksi, ettei esimerkiksi saa jotain haluaamansa huippuroolia, Kärkkäinen toteaa.

Päivi Kärkkäinen
Päivi KärkkäinenJarno Kuusinen / AOP

"Greve oli aiempaa vaativampi"

Myös työilmapiiritutkimukset osoittivat huonoja tuloksia vuonna 2010. Tuolloin oopperassa tehtiin tasa-arvokyselyä.

– Siellä tuli muutamia nimettömiä kommentteja, joita ryhdyttiin tutkimaan, Kärkkäinen sanoo.

Entinen pääjohtaja korostaa, että kaikki tulokset käsiteltiin huolellisesti ja keskusteltiin talon sisällä.

Yle kertoi vuonna 2010, että Kenneth Greveä syytettiin muun muassa tanssijoiden ylikuormittamisesta ja että sairauspoissaolot olivat kaksinkertaistuneet. Tämän Kärkkäinen kiistää.

– Sairauspoissaolot eivät olleet kaksinkertaistuneet, vaan ne olivat jonkin verran koholla.

Kärkkäisen mukaan talossa herättiin tuolloin, että asialle täytyy tehdä jotain. Tanssijoille alettiin tarjota ennaltaehkäisevää fyysistä ja psyykkistä huoltoa. Viime vuosina sairauspoissaolot ovat Kärkkäisen mukaan tippuneet huimasti.

– Varmasti se vuosi, kun Kenneth aloitti, oli rankka. Greve oli hirveän paljon aiempaa vaativampi. Hän muun muassa edellytti, että tanssijat tulevat harjoituksiin ja aamutunneille. Siinä oli ollut lipsumista aiemmin, Kärkkäinen kertoo.

Kansallisbaletti ilmoitti tänään, että Kenneth Greve on vapautettu esimiestehtävistään epäasiallisen käytöksen vuoksi, joka liittyy muun muassa tanssijoiden ulkonäön ja yksityiselämän kommentointiin.

Tuliko uutinen yllätyksenä?

– Ilmapiiri on nyt sellainen, että tällaisia asioita nousee esiin. Se, mihin olen pettynyt, on ettei kukaan aiemmin tullut nimellään kertomaan tapauksista. Niihin oli siksi vaikea puuttua.

Päivi Kärkkäinen oli Kansallisooperan ja baletin pääjohtaja vuosina 2007–2018. Kenneth Greven kausi baletin taiteellisena johtajana alkoi 2008.

Lue myös:

Analyysi: Baletin johtamisongelmat olivat tiedossa jo vuosia sitten. Miksi niihin tartuttiin vasta nyt?

Tanssijoiden edunvalvoja: Kenneth Greve vertasi meitä pimeyden voimiin

Kansallisoopperan pääjohtaja Greve-kohusta: "Nyt on parempi rauhoittaa tilanne"

Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve vapautettu esimiestehtävistä epäasiallisen käytöksen vuoksi – jatkaa kautensa loppuun

Viewing all 24354 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>