Euroviisut on kaiken hömpän ja hattaran keskellä armoton kilpailu. Samaan aikaan kun semifinaalista jatkoon päässeet juhlivat äänekkäästi bäkkärillä, vieressä karsiutuneet pyyhkivät silmäkulmiaan.

Monelle maalle viisuissa menestyminen on erittäin tärkeää, jolloin paineet kohdistuvat maata edustavaan artistiin. Jos finaalipaikka ei irtoa, kuukausien työ on haihtunut hetkessä ilmaan ja päälle voi saada haukut.

Tämä oli tunnelma Suomen pukukopissa, kun maansa myyneet Darude ja Sebastian Rejman purkivat tuntojaan. V-sanan käytössä ei säästelty.

Daruden matka Euroviisuihin alkoi suuresta innostuksesta ja päätyi menestyksen osalta pannukakkuun. Etenkin ulkomailla oltiin alkuun innostuneita kansainvälisesti menestyneen dj:n osallistumisesta kilpailuun. Matkan varrella into alkoi kuitenkin hiipua ja lopulta Suomen menestymismahdollisuuksiin ei enää uskottu.

Tel Avivissa Darudesta ollaan oltu kiinnostuneita erittäin paljon. Hän on tehnyt kymmenittäin haastatteluja ulkomaisiin medioihin. Maailmanlaajuinen tunnettuus ei kuitenkaan ratkaise itse kisassa pärjäämistä.

Tärkeintä on kappale ja sen esitys kolmessa minuutissa. Miksi Suomen viisubiisi ei sitten menestynyt?

Tie Euroviisujen finaaliin saattoi katketa keskinkertaisuuteen. Look away -kappale on geneeristä tanssipoppia ja sen ilmastonmuutosta käsittelevä sanoma jää vaisuksi ja ulkokohtaiseksi. Vaikka lavaesitys oli hiottu, se ei vaan koskettanut ihmisiä.

Darude on sanonut, että hän teki kappaleita Euroviisuihin juuri kisaa ajatellen. Hieman valtavirtaisempia biisejä kuin normaalisti. Viime vuonna Saara Aalto tehtaili niin ikään biisejä kisat mielessään. Lisäksi esitykseen oli ahdettu lähes kaikki mahdolliset kikat, mitä viisulavalla voidaan toteuttaa.

Viime vuosina Euroviisuissa pärjänneet kappaleet ovat olleet artisteille erittäin henkilökohtaisia ja siten poikenneet muusta massasta. Tänä vuonna viisujen suurin ennakkosuosikki on Hollannin Duncan Laurencen Arcade-kappale, joka on koskettavalla tavalla omakohtainen.

Suomen ongelma Euroviisuissa on yliyrittäminen. Menestystä haetaan hampaat irvessä, jolloin aitous katoaa. Ja sen ihmiset kuulevat.

TUKHOLMA Sininen, vanha raitiovaunu kolistelee Djurgårdenilla Gröna Lundin huvipuiston ohi. Se sivuuttaa Pop-talon nimeä kantavan rakennuksen, jossa toimii yksi Tukholman suosituista nähtävyyksistä, Abba-museo. Agnethan, Björnin, Bennyn ja Fridan (Anni-Frid) kulttuurinen perintö on pantu esille talon kellarikerrokseen.

Museon luova johtaja Ingmarie Halling kertoo, että Abba-museo on yksi Tukholman suosituimmista nähtävyyksistä. Väitettä on vaikea tarkistaa, sillä museo ei julkista vuosittaisia kävijämääriä. Museosta kerrotaan, että siellä on käynyt 1,6 miljoonaa vierasta sen jälkeen, kun museo avattiin toukokuussa 2013.

Nyt Helsingin Pasilaan rakennetaan uutta, yksityistä musiikkimuseota Fame, jonka toivotaan keräävän vuodessa noin 100 000 kävijää. Silloin siitä tulisi kannattava. Odotukset ovat korkealla.

– Famesta tulee ainutlaatuinen ja myös kansainvälisesti huippulaadukas museo, museon hallituksen puheenjohtaja Mikko Vanni hehkuttaa.

Tukholmassa odotetaan Helsingin sisarmuseon avajaisia. Toisin kuin ehkä Helsingissä, Tukholmassa musiikkimuseolle oli jo markkinarako.

– Tarpeeksi moni turisti ihmetteli Tukholmassa, missä on Abba-museo, joten asialle piti tehdä jotain, Halling sanoo.

Näköisnukkeja kellarissa

Abba-museoon laskeudutaan hotellin aulasta, jossa hengailee matkailijoita laukkuineen.

Museon ensivaikutelma hämmentää, sillä yhtyeen tarinaan liittyvät keskeiset elementit on pantu esille poikkeuksellisen vanhanaikaisesti.

Näyttelyssä on video, jolla Abba esittää Waterloon Eurovision laulukilpailussa Brightonissa vuonna 1974. Sieltä yhtye ponnahti maailmanmaineeseen. Vieressä seisoo neljä mallinukkea, joille on puettu viisuista tutut esiintymisasut.

Seuraavassa tilassa on kopio Polar-studiosta, jossa Abban tärkeimmät biisit äänitettiin. Osa äänitysstudion laitteista ja soittimista on alkuperäisiä. Studiota vastapäätä on kopio yhtyeen toimistosta, jonka ikkunasta avautuu aito järvimaisema. Laineet liplattavat videolla.

Ennen kuin kierros perusnäyttelyssä päättyy levynkansiin, kultalevyihin ja vitriineissä oleviin esiintymisasuihin, museossa odottaa yllätys.

Vierailla on mahdollisuus esiintyä Abba-virtuaalihahmojen kanssa lavalla, ja se tuntuu hauskalta. Myös Helsinkiin avattava Fame-musiikkimuseo kehuu järjestävänsä "nostalgisia aikamatkoja soiviin muistoihin" nykyteknologian avulla.

Ennen kuin Abba-museo perustettiin Tukholmaan, Halling kuratoi kiertävän Abba-näyttelyn, joka sai maailmanensi-iltansa Lontoossa vuonna 2010. Näyttelyn yhtenä teemana oli Abba hajoamisen jälkeen.

Nyt Abba-museo on laajentunut Pop-talon kellarikerroksessa, ja uudessa näyttelytilassa kerrotaan projekteista, joissa yhtyeen jäsenet ovat olleet mukana itsenäisinä artisteina. Yksi niistä on muun muassa Svenska Teaternissa Helsingissä esitetty musikaali Kristina från Duvemåla, jonka Andersson sävelsi ja Ulvaeus kirjoitti.

Lisätila vapautui, kun Ruotsin Music Hall of Fame muutti pois Pop-talosta Esittävien taiteiden museoon Östermalmille.

– Se oli molemmille hyvä ratkaisu, Halling toteaa.

Vastaa, jos puhelin soi

Abba-museota pyöritetään yksityisin varoin ja se näkyy lippujen hinnoissa. Aikuinen saa pulittaa siitä noin 25 ja lapset 10 euroa (7–15-vuotiaat).

Museon omistavat Björn Ulvaeus ja hänen liikekumppaninsa.

– Yksityisyys on sekä hyvä että huono asia, luova johtaja Halling sanoo.

Hyvällä hän viittaa talon hallintoon, joka on pieni, suoraviivainen ja nopea päätöksissään.

Huonolla hän tarkoittaa pääsylippujen hintaa. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kovaa, ja julkisella tuella toimivat museot Tukholmassa pystyvät pitämään pääsylippujen hinnat maltillisina.

Toisaalta osa matkailijoista valitsee Tukholman kohteekseen siksi, että siellä on Abba-museo. 75–80 prosenttia museon kävijöistä on ulkomailta.

– Vaikka kerromme ruotsalaista tarinaa, meidän täytyy ajatella näyttelyistä laveammin, Halling toteaa.

Sillä hän viittaa kansainvälisiin museovieraisiin.

Moni heistä olisi riemuissaan, jos he näkisivät edes vilauksen Abbasta. Se on yksi maailman menestyneimpiä yhteitä, jonka albumeja on myyty yli 380 miljoonaa kappaletta. Abba on jatkanut elämäänsä Mamma Mia -hittimusikaalina ja -elokuvina.

Bändi hajosi vuonna 1982.

Museossa on vanha Ericssonin lankapuhelin, jonka numero on vain Abban jäsenillä. He voivat soittaa siihen milloin tahansa museon aukioloaikana ja museovieraat saavat vastata. Jäsenistä Frida on museon mukaan kaikkein aktiivisin pirauttelija.

Kun Abba-museo avattiin kuutisen vuotta sitten, moni odotti, että yhtye olisi tullut yhdessä avajaisiin. Näin ei käynyt.

Kaikki bändin jäsenet ovat Hallingin mukaan käyneet museossa ja osallistuneet sen suunnitteluun.

Viimeksi Abba näyttäytyi julkisesti yhdessä vuonna 1986, kun se esiintyi Ruotsin tv:n (SVT) ohjelmassa. Yhtye esitti Stikkan Andersonin kirjoittaman ja levyttämän laulun Tivedshambo (1951) tämän kunniaksi. Anderson (1931–1997) oli Abban manageri ja yhtyeen “viides jäsen”.

Helsingin Fame-museon avajaisissa nähdään todennäköisesti monta ilmielävää suomalaista muusikko- ja artistilegendaa. Vannin mukaan museo avataan lokakuussa, vaikka hankkeeen rahoitus on vielä auki. Budjettia on jouduttu leikkaamaan, sillä julkisen tuen osuus näyttää jäävän odotettua pienemmäksi.

Lisää aiheesta:

Sampo Terho: Valtio lähtee rahoittamaan yksityistä musiikkimuseota - kunniagalleriaan pääsivät jo Katri-Helena ja Sibelius

Alma vai Annikki Tähti suomalaisen musiikin Hall of Fameen? Uusi museo avataan Helsinkiin, vaikka rahoitus on osin vielä auki

Jutun keskusteluosio on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Ranskalaisen taidemaalari Claude Monet'n maalaus on myyty New Yorkissa huutokaupassa yli 110 miljoonalla dollarilla eli lähes 100 miljoonalla eurolla. Kyse on ensimmäisestä ranskalaisen impressionistin teoksesta, josta on maksettu yli 100 miljoonaa dollaria.

Ensimmäisen kerran teos huutokaupattiin vuonna 1986. Omistaja maksoi silloin siitä 2,5 miljoonaa dollaria. Omistajan henkilöllisyyttä ei ole paljastettu.

Maalaus kuuluu Monet'n Heinäsuovat-sarjaan, jossa on toistakymmentä teosta. Monet maalasi ne talvella 1890-1891 kotonaan Givernyssä Ranskassa. Sarjan maalaukset sijoittuvat samaan maisemaan eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.

New Yorkissa myydyn teoksen Monet maalasi vuonna 1890.

Heinäsuovat-sarjaan kuuluva toinen maalaus myytiin marraskuussa 2016 noin 73 miljoonalla eurolla.

Samaan sarjaan kuuluva teos myös Suomessa

Samaan Heinäsuovat-sarjaan kuuluva Monet'n maalaus on myös Serlachius-museoiden kokoelmassa Mantässä. Onko siis Mäntässäkin nyt esillä sadan miljooonan arvoinen taulu?

Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen sanoo, että taiteen hinta määräytyy sillä hetkellä, kun joku haluaa taideteoksen ostaa.

– Voisihan meidän taulustammekin saada saman hinnan, mutta maalauksemme ei ole myynnissä eikä sitä koskaan myyntiin laiteta, Sivonen sanoo.

Sivosen mukaan on suomalaisten etu, että Monet'n teos on ja pysyy Suomessa kaikkien nähtävissä eikä ole esimerkiksi piilotettuna johonkin yksityiseen kokoelmaan. Mäntän Heinäsuova on esillä museossa paraikaakin.

New Yorkissa kaupatun teoksen huutajaa Sotheby's ei ole paljastanut.

Muita Heinäsuovat-sarjaan kuuluvia teoksia on esillä muun muassa Metropolitanin museossa New Yorkissa ja D'Orseyn museossa Pariisissa.

Ihmiset ovat jo eläessään kuin kuolleita, eikä toivoa ole. Jim Jarmuschin uuden elokuvan ajatukset ovat synkkiä, etenkin kun kyseessä on komedia.

Cannesin elokuvajuhlat avasi tiistai-iltana The Dead Don’t Die, jossa Bill Murray, Adam Driver ja Chloë Sevigny näyttelevät pikkukaupungin poliiseja. Kuolleet nousevat haudoistaan ja janoavat sekä ihmislihaa että samoja kulutustuotteita kuin eläessään.

Muun muassa elokuvastaan Broken Flowers tunnettu ohjaaja ei kuitenkaan tavoittele perinteisiä kauhutunnelmia. Elokuva on lakonista hupailua, jossa on katkera pohjavire. Maailma on syöksymässä tuhoon.

– Todistamme luonnon tuhoutuvan ennennäkemätöntä vauhtia, Jarmusch totesi lehdistötilaisuudessaan keskiviikkona.

– Suhtautuminen siihen ei ole aivan apaattista, mutta epäonnistuminen on ikään kuin hyväksytty. Muutos vaikuttaa kaikkiin eläviin olentoihin. Tämä pelottaa minua suuresti.

Genre-elokuvia Jarmusch on tehnyt ennenkin: lännentarinan Dead Man, New Yorkiin sijoittuvan samuraielokuvan Ghost Dog ja kuusi vuotta sitten vampyyridraaman Only Lovers Left Alive. Nyt Jarmuschilla oli selkeä inspiraation lähde, George A. Romeron kauhuelokuvat.

– Hirviöt kuten Godzilla ja Frankenstein tulivat yhteiskunnan ulkopuolelta ja uhkasivat sitä. Romeron zombiet syntyivät yhteiskunnan romahtaessa, Jarmusch kuvaili.

– Ne olivat itse sekä uhreja että hirviötä. Se on mielenkiintoista.

Ihmiskunnan kohtalonhetkiä

Elokuvassa radiosta kuuluu viranomaisten toppuutteluja, että kaikki on hyvin, vaikka maan akseli kallistuu öljyfirmojen ahneuden vuoksi. Viittaus ilmastonmuutokseen on selkeä.

– En ole tietoinen, kuinka synkkä elokuva on, varmaan melkoisen synkkä, Jarmusch pohti.

Avainrepliikin elokuvassa sanoo rap-muusikko RZA:n näyttelemä hahmo. Ohjaaja pyysi katsojia kiinnittämään siihen huomiota.

– Hän sanoo "arvosta yksityiskohtia". Kun planeettamme on vaarassa, haluan arvostaa ihmisen tietoisuutta. Emme tiedä, kuinka harvinaista tietoisuus ylipäänsä maailmankaikkeudessa on.

Päivänpolitiikan läsnäolo ei ole Jarmuschille tyypillistä. Se vie ajatukset toiseen viipyilevän ja toteavan tyylin taitajaan, Jarmuschin ystävään Aki Kaurismäkeen, joka myös heittäytyi viimeisimmässä elokuvassaan Toivon tuolla puolen kommentoimaan tätä aikaa, etenkin pakolaistilannetta.

Jarmusch kuitenkin kiisti poliittisuuden.

– Ekologinen kriisi ei ole minusta poliittinen asia, Jarmusch totesi.

– Vaikka elokuva viittaa politiikkaan, kyse ei ole siitä. Politiikka on hämäystä. Suuryritykset ovat ongelma. Jos haluaisimme muutosta, boikotoisimme tiettyjä yrityksiä.

Sisäpiirin juttuja

The Dead Don’t Die tulee Suomessakin valkokankaalle vielä kevyemmän ohjelmiston kesäkaudella, elokuun lopussa. Sivurooleissa nähdään esimerkiksi Tilda Swinton ja Tom Waits.

Näyttelijälistan ja kauhuteeman perusteella elokuvasta voisi ennustaa valtavirtahittiä. Itsetietoisesti kikkaileva metakerronta tulee tekemään siitä vaikeaa. Murrayn ja Driverin roolihahmot jopa sanailevat siitä, että he ovat Jarmuschin elokuvassa.

Ainakin Murrayn faneille elokuva silti antaa mitä halutaan. Hänen hahmollaan on tilaa laukoa viisauksia ja älyttömyyksiä.

– Olen laiska. Elokuvanteon energia tuo parhaat puoleni esiin, Murray kertoi.

– Huoleni planeetasta heijastuu elokuvissa, jotka teen. Tämä on mahdollisuuteni tehdä jotain. Elokuvat ovat jäälauttani, jolla seison, ja joka sulaa.

Kalle Kinnunen

Euroviisumenestys jäi Suomella tänäkin vuonna laihaksi.

Viisi vuotta sitten Kööpenhaminassa kävi paremmin. Tuolloin nuori bändi Etelä-Pohjanmaalta tuli semifinaalissa kolmen parhaan joukkoon ja pääsi kirkkaasti finaaliin.

Softengine sai lopulta finaalissa peräti 72 pistettä ja sijoitus oli yhdestoista. Sitä pidetään Suomen toiseksi kovimpana sijoituksena heti Lordin jälkeen, kun se suhteutetaan osanottajamaiden määrään. Maiden lukumäärä kun on kasvanut melko huimasti alkuvuosista.

"Olihan se kevät ihan hullu"

Vuonna 2011 perustettu Softengine pääsi todelliseen tulikokeeseen euroviisuissa, joissa tehtiin myös kaikkien aikojen katsojaennätys – finaalia seurasi 195 miljoonaa tv-katsojaa ympäri maailmaa.

Softengineä vietiin paikasta toiseen euroviisuhuuman aikana ja sen jälkeenkin. Viisumenestys poiki nuorille seinäjokelaisille levytyssopimuksen, keikkoja pukkasi ympäri Suomea ja bändin muutamaa kappaletta striimattiin huimia määriä suoratoistopalveluissa.

– Olihan se kevät ihan hullu. Koko musaskeneen pääseminen tuntui siltä, kuin olisi joku kupla puhjennut. Koko aika on vähän hämärän peitossa, eikä tavallaan edes muista siitä paljoa. Mutta olihan se mahtavaa, bändin laulaja-kitaristi Topi Latukka muistelee.

Bändi tauolla

Pohjalaisbändi ei lähtenyt kisaan nöyristellen.

– Itseluottamus meillä on ollut kunnossa aina, ja olemme me pitäneet itseämme maailman parhaana bändinä. Ei me tietysti tiedetty mistään yhtään mitään, kun lähdimme kisaan. Teimme vain parhaamme siellä, Topi Latukka hymyilee.

Sijoitus kirveli Latukkaa aluksi.

– Me olimme yhdeksänsiä siinä kohtaa, kun annettiin viimeiset pisteet, mutta tipuimme yhdenneksitoista. Olin niin toivonut että me olisimme TOP10:ssä. Jälkeen päin sijoitus on kyllä tuntunut hyvältä.

Softengine kutistui nelijäseniseksi vuonna 2014 basistin jättäessä yhtyeen ja edelleen trioksi vuonna 2017 kosketinsoittajan siirtyessä omiin projekteihinsa.

Tällä hetkellä Softengine on ollut jo pidempään tauolla ja Topi Latukka kokeilee siipiään soolouralla. Uutta materiaalia laulajalta on tulossa tällä viikolla.

– Kiersimme Suomen muutaman kerran läpi ja alkoi vähän väsyttää. Pojat tekevät hetken omia juttujaan ja minä teen sooloa. Olemme kyllä koko ajan yhteydessä että mitä teemme seuraavaksi, ja jatketaan ihan varmasti vielä, Latukka lupaa.

Andy Warholin perintö loistaa Tampere-talon taidekilpailun voittajatöissä. Niissä nähdään nykypäivän Suomi rutatun lonkeropurkin, kullatun Cheek-kuvan ja presidentin Lennu-koiran hahmossa.

Tampere-talo julisti kilpailun ikonisen pop-taiteilija Andy Warholin näyttelyn kunniaksi. Näyttely alkaa Tampereella kesäkuun puolivälin jälkeen. Myös kilpailun parhaiksi valitut ovat silloin esillä.

Parhaista kilpailuun lähetetyistä alkuperäistöistä rakennetaan oma myyntikokoelma Tampere-talon Andy Warhol Posters -näyttelyn yhteyteen.

Pinnallinen Suomi -kilpailuun osallistui yli 170 taiteilijaa eri puolilta Suomea. Näistä töistä 23 eteni myyntinäyttelyyn.

Raadin puheenjohtaja Pauli Aalto-Setälä oli erittäin vaikuttunut kotimaisten taiteilijoiden kilpailutöistä.

– Andy Warhol estetisoi arkisia ja banaaleja asioita, kuten sähkötuolin, tomaattikeittotölkin ja Maon. Oli kiinnostavaa nähdä, mitä tämä pop-taiteen uranuurtaja sai suomalaiset taiteilijat ympärillään näkemään. Taso oli erittäin korkea ja oivaltava, Aalto-Setälä sanoo.

Taidekilpailun voittajatyöksi nousi ylivoimaisella pistemäärällä taiteilijanimi `∵´ teoksellaan Kierrätys, syrjäytys, vapautus, känni ja dieetti. Teospari kuvaa ruttaantunutta Original Long Drink Light -tölkkiä, joka löytyi syyskuussa 2018 Helsingin Jätkäsaaresta.

Kilpailun kakkossijalle nousi Jussi Jokisen teos Finlaysonin Jesus-lakanaan ilmestynyt kultainen Cheek.

Kolmannelle sijalle ylsi Karita Heikkisen puupiirros Tasavallan koira, jossa nähdään bostoninterrieri Lennu. Presidenttiparin suosittu lemmikkieläin esiintyi peräti neljässä eri kilpailutyössä.

Kilpailun voittajatyöt saavat 1000 euron, 500 euron ja 300 euron stipendit Tampere-talolta.

Viime hetkeen asti epävarmuutta herättänyt Madonnan esiintyminen Euroviisujen lauantain finaalilähetyksessä on varmistunut. Euroviisut järjestävän israelilaisen Kan-televisiokanavan mukaan yhdysvaltalainen supertähti on nyt allekirjoittanut esiintymissopimuksen.

Madonnan edustajat kertoivat jo huhtikuussa, että laulaja esiintyy Tel Avivissa järjestettävässä viisufinaalissa. Euroopan yleisradioliitto EBU ilmoitti kuitenkin vielä keskiviikkona, ettei kirjallista sopimusta ole.

Tänään torstaina Kan-kanava viimein julisti internetsivuillaan sopimuksen syntyneen. Madonna on tuonut esitystään varten Israeliin 135 työntekijää. Heidän joukossaan on muun muassa 25 tanssijaa.

Israelilais-kanadalaisen kiinteistöbisneksillä vaurastuneen miljardöörin Sylvan Adamsin on kerrottu maksavan esiintymisen hieman yli miljoonan euron kulut.

Boikottivetoomukset eivät purreet Madonnaan

Muun muassa kymmenet palestiinalaiset naisartistit ovat vedonneet Madonnaan, jotta tämä ei esiintyisi Israelin viisulähetyksessä. Syynä boikottivaatimukseen on Israelin harjoittama politiikka.

Madonna on kuitenkin todennut, ettei hän taivu paineen alla.

– En koskaan lopeta musiikin esittämistä sopiakseni jonkun toisen poliittiseen agendaan, Madonna julisti tiistaina julkaisemassaan lausunnossa.

Hän vakuutti lausunnossa puolustavansa aina ihmisoikeuksia ja sydämensä särkyvän joka kerta, kun hän kuulee viattomien ihmishenkien menetyksestä alueella.

– Rukoilen, että vapautuisimme tuhonkehästä ja loisimme uuden tien rauhaan.

Lisää aiheesta:

Madonnan esiintyminen Euroviisuissa on vielä epävarmaa – "Nimi puuttuu sopimuspapereista"

Imatralla on koulutettu taiteilijoita yli seitsemänkymmentä vuotta. Taiteilijat jättävät jäähyväiset kaupungille kahdella taidenäyttelyllä.

Essi Pitkänen valmistuu kuvataiteilijaksi tänä keväänä Imatralta. Pitkänen esittelee omaa Tässä se oli -teostaan, joka on mukana viimeisessä näyttelyssä Siitolan kartanon pihapiirissä.

– Tämä on tavallaan hautamuistomerkki tälle päättyvälle koululle. Koin tärkeäksi tehdä jotain sellaista, joka viittaa siihen mitä minä olen kokenut täällä, sanoo Kiteeltä kotoisin oleva Essi Pitkänen.

Yksi kuvataiteen opetustiloista Imatralla on Siitolan vanha navettarakennus. Pitkäsen mielestä alue on soveltunut täydellisesti kuvanveistoon ja opiskeluun.

– Tämä on vanha alue ja täällä on oma tunnelmansa. Ollaan hieman rähjäisiä ja se sopii täydellisesti taiteen tekemisen luonteeseen.

Loppu ei ole kaiken loppu

Pihapiirissä toimii myös kuvanveiston opiskelijoiden ylläpitämä Galleria Taidebunkkeri.

Galleria järjesti avoimen kutsunäyttelyn Loppu-nimisen näyttelyn. Kutsuun vastasi yli 80 taiteilijaa, joilla kaikilla on yhteys Imatran kuvataiteen koulutukseen vuosikymmenien ajalta. Näyttelyssä on esillä taidetta monipuolisesti eri tekniikoilla toteutettuna.

Tomi Åberg opiskelee kuvataidetta kolmatta vuotta. Syksyllä Åberg jatkaa opintojaan Lappeenrannan Skinnarilan kampuksella. Hän jättää Imatran haikein mielin, mutta uskoo, että uusissa ja moderneissa tiloissa on hyvääkin.

– Ainakin kuutioita tulee lisää. Vaikka neliöitä on vähemmän, niin korkeutta on enemmän ja se mahdollistaa monenlaisen tekemisen, sanoo 23-vuotias Tomi Åberg.

Hän on jo muuttanut Imatralla olleesta soluasunnosta yksiöön Lappeenrantaan.

Muutto muiden opiskelijoiden pariin

Kuvataideopiskelijat aloittavat syksyllä opiskelun aivan toisenlaisessa ympäristössä. Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutuspäällikkö Eija Mustonen on suunnitellut uusia tiloja opettajien kanssa.

Uudet opetustilat ovat entisiä yliopiston työlaboratorioita. Kuvataideopetus on Skinnarilan kampuksella Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston kainalossa ja ammattikorkeakoulun muiden opetuslinjojen yhteydessä.

– Meillä on ollut mainiot tilat täällä Imatralla. Skinnarilan kampuksella ollaan Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston kainalossa. Siellä meillä on ilmapiiriltään erilaiset tilat kuin aiemmin. On kiinnostavaa nähdä, miten se vaikuttaa työskentelyyn, kertoo koulutuspäällikkö Eija Mustonen.

Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteilijoiden järjestämä Loppu-näyttely on katsottavissa Siitolan kartanon ympäristössä ja Imatrankosken liikehuoneistossa. Kuvataiteen opinnäytetyönäyttelyyn voi tutustua Imatran taidemuseossa.

Karhukaupunkina tunnetun Porin johto on tarttunut sosiaalidemokraattien tekemään valtuustoaloitteeseen betonikarhuista.

Demarit esittivät valtuutettu Sinikka Aleniuksen johdolla betonikarhuja alun perin liikenteenohjauksen apuvälineiksi "betoniporsaiden" tilalle. Kaupungin viestintä ottaisi karhut kuitenkin mieluummin imagon kohottamisen keinoksi ja sijoittaisi niitä paikkoihin, joissa ne sattuisivat ihmisten silmiin.

– Yhdistämällä design, laatu ja betoni on mahdollista saada positiivista näkyvyyttä niin Porille kuin betoniteollisuudellekin. Sympaattisilla betonikarhuilla voisi olla kaupungille suuri imagollinen arvo, viestintäyksikön päällikkö Salla Rajala sanoo.

Parhaassa tapauksessa ja budjetin niin salliessa Porin omia betonisia brändikarhuja saadaan katukuvaan jo ensi vuonna. Hieman vastaavanlaisia karhuja on Berliinin kaduilla. Myös Berliinin vaakunassa on Porin vaakunan lailla karhu.

Porin (ruotsiksi Björneborg) tunnuseläin on ikimuistoiset ajat ollut karhu. Kaupungin raatihuoneen edessä seisoo taiteilija Emil Cedercreutzin tekemä karhupatsas vuodelta 1938.

Porin kaupunginhallitus käsittelee karhupatsas-kysymystä maanantaina.

Aiheesta voi keskustella 16.5. klo 22 saakka.

Tel Avivissa nähdään tänään torstaina Euroviisujen toinen semifinaali. Lavalle nousevat 18 maan edustajat, joista kymmenen valitaan finaaliin.

Kisaa voi seurata TV2:ssa ja Yle Areenassa klo 22.00 alkaen.

Pistelaskussa yhdistetään yleisöäänet ja kansallisten raatien antamat äänet.

Suomi kisasi jo viisujen ensimmäisessä semifinaalissa, joten suomalaiset eivät voi tänä iltana äänestää. Tässä kuitenkin viisi esitystä, jotka tänään kannattaa katsoa.

1) Sveitsi – Luca Hänni: She Got Me

Harvemmin osaa odottaa latinorytmejä Sveitsistä. Sellaisia kuitenkin tarjoilee Luca Hänni, joka nousi pinnalle voittamalla Deutchland sucht den Superstar -kykykilpailun vuonna 2012.

Hännin kappale on mukaansatempaavaa latinopoppia ja ikään kuin viisuihin sovitettu Despacito. Lavaesityksessä nähdään biisin "dirty dancing" -lausahduksen mukaan viimeisen päälle hiottu koreografia ja luotetaan 24-vuotiaan laulajan söpöyteen.

2) Ruotsi – John Ludvik: Too Late for Love

Ruotsalaiset ne vaan osaavat, mikä ei tosin yllättäne ketään. John Ludvikin biisi on hyväntuulista poppia, jossa on gospelvivahteita.

Lavalla luotetaan laulun voimaan ja esitys on alkuun erittäin pelkistetty. Ludvik nähdään tummalla lavalla yksinkertaisessa valaistuksessa. Esitys kasvaa loppua kohti, kun lavalle saadaan neljä taustalaulajaa. Yhteislaulun voimaa ja samalla tyylikästä.

3) Venäjä – Sergey Lazarev: Scream

Venäjällä supersuosittu Sergey Lazarev palaa Euroviisuihin muutaman vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa viisubiisiksi on valikoitunut mahtipontinen Scream.

Jo vuoden 2016 viisuissa Lazarevin lavaesitys oli viimeisintä teknologiaa hyödyntävä pläjäys, jossa rahaa ei oltu säästelty. Tällä kertaa laulaja nähdään lavalla yhdeksänkertaisina pelikuvina. Välillä Sergei näyttää olevan kuin suihkukopissa. Lievästä pateettisuudesta huolimatta Lazarev laulaa upeasti.

4) Hollanti – Duncan Laurence: Arcade

Euroviisujen voittajasuosikki numero yksi on Hollannin Duncan Laurence kappaleella Arcade. Laulaja-lauluntekijä on säveltänyt viisukappaleen itse ja se kertoo hänen edesmenneestä ystävästään.

Biisin musiikkivideon yksinkertainen tunnelma on yritetty sovittaa viisulavalle, jossa nähdään vain muusikko ja piano. Sininen ja simppeli tausta tukee vahvaa biisiä.

5) Azerbaidžan – Chingiz: Truth

Toisen semifinaalin päättää Chingiz, jonka kappaleen lavatoteutus on kisan näyttävimpiä. Esityksen aluksi kaksi robottia tekevät laulajalle sydänoperaatiota, jonka jälkeen sydän siirtyy sykkimään taustascreenille.

Lavalla nähdään monenlaisia visuaalisia kikkailuja loppuun asti, mikä tekee esityksestä kiinnostavan. Lavashow'n myötä Azerbaidžan on noussut korkealle kärkikahinoihin.

Euroviisujen kaikki finalistit ovat ratkenneet. Torstain toisessa semifinaalissa jatkoon selvisivät Albania, Azerbaidžan, Hollanti, Malta, Norja, Pohjois-Makedonia, Ruotsi, Sveitsi, Tanska ja Venäjä.

Torstain laulukilpailussa oli mukana kaikkiaan 18 maata. Kymmenen eniten pisteitä saanutta viisuedustajaa jatkaa lauantaina käytävään finaaliin.

Ensimmäiset kymmenen finaalipaikkaa jaettiin jo tiistain semifinaalissa, jossa kisannut Suomen euroviisuedustaja Darude karsiutui. Jatkoon pääsivät Kreikka, Islanti, Valko-Venäjä, Slovenia, San Marino, Australia, Serbia, Kypros, Viro ja Tshekki.

Automaattisesti lauantain finaalissa ovat mukana niin sanotut Big Five -maat eli Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Iso-Britannia sekä tämän vuoden isäntämaa Israel.

Koko kisan voittajaksi on povattu kolmea maata: Hollantia, Ruotsia ja Venäjää.

Euroviisujen finaali käydään ensi lauantaina alkaen kello 22 Suomen aikaa. Lauantain finaalilähetystä voi seurata Yle TV2:lla ja Yle Areenassa suomeksi tai ruotsiksi selostettuna.

Israelin yleisradioyhtiö Kan varmisti torstaina, että popin supertähti Madonna esiintyy viisufinaalissa. Madonna tuo tiettävästi mukanaan Tel Aviviin 135 hengen seurueen. Mukana ovat muun muassa räppäri KoVu, 40 taustalaulajaa, 25 tanssijaa ja tekniikasta vastaava tiimi.

Lue myös:

Minimalistinen viisusuosikki ja yhdeksänkertainen venäläinen – tässä tärpit Euroviisujen toiseen semifinaaliin

Toimittajalta: Suomen ongelma Euroviisuissa on yliyrittäminen

Euroviisuihin ilmestyi ylimääräisiä animaatioräjähdyksiä – Israel syyttää Hamasia nettilähetyksen hakkeroinnista

Darude ja Sebastian Rejman viisuista putoamisen jälkeen: "Pettymys on käsin kosketeltava" – video

Game of Thrones -sarjan kahdeksas tuotantokausi on fanien mielestä epäonnistunut. Pettyneet katsojat eivät ole tyytyväisiä sarjan juonen käänteisiin ja he vaativat päätöskauden kuvaamista uudelleen, kirjoittavat muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC, The Guardian ja tv-kanava CNN.

Fanit ovat koonneet adressin, jonka allekirjoittajien määrä kasvaa vauhdilla. Perjantaiaamuna allekirjoittajia oli jo yli 700 000. Vetoomuksessa painotetaan, että pätevät käsikirjoittajat toteuttaisivat sarjan uudestaan.

Lue myös:

Onko Game of Thronesin loppu mielestäsi farssi? Nämäkin hittisarjat suututtivat fanit juonenkäänteillään

Allekirjoittajien mukaan käsikirjoittajat David Benioff ja D. B. Weiss ovat todistaneet olevansa epäpäteviä tekemään sarjaa ilman tarvittavaa taustamateriaalia. Tv-sarja perustuu George R.R. Martinin kirjoittamiin fantasiaromaaneihin, mutta hän ei ole ehtinyt kirjoittaa saagan loppua valmiiksi ja tv-käsikirjoittajat ovat siksi olleet sarjan loppumetreillä omillaan.

– Hyvä tarina ei ole hyvä tarina, jos sillä on huono loppu. Tietenkin olemme huolissamme, Benioff kommentoi Entertainment Weeklyssä maaliskuussa.

Lue myös:

Kuka saa Rautavaltaistuimen? Spekulaatiot Game of Thronesin viimeisestä kaudesta käyvät kuumana

Lohikäärmeiden upeaa lentoa, lisää huumoria ja vaikeita ihmissuhteita: Näin maailman media huomioi Game of Thronesin viimeisen kauden alkamisen

Game of Thronesin viimeinen kausi alkaa, faneilta synkkiä ennustuksia: "Kaikki kuolevat, myös lohikäärmeet"

Suomen museoliitto on palkinnut Satakunnan Museon Vuoden museon tittelillä. Alan arvostetuimman tunnustuksen saa museo, joka on edistänyt museoalan näkyvyyttä ja tuonut alalle uusia ideoita.

Palkintoraadin mukaan Satakunnan Museo Porissa on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolla on selvästi kokoaan isompi painoarvo.

– Museo tekee tinkimätöntä ja ammattimaista työtä yhteisten tavoitteiden eteen. Arvostus omaa museota kohtaan huokuu niin työntekijöiltä kuin muiltakin porilaisilta sekä koko Satakunnan maakunnasta, palkintoraati totesi perusteluissaan.

Vuoden museo -palkintoa haki seitsemän museota, joista finaaliin pääsivät Satakunnan Museon lisäksi Amos Rex ja Lönnströmin taidemuseo Raumalta.

Amos Rexille erikoispalkinto

Vuoden museo -finalisteista raati palkitsi erikoispalkinnolla Amos Rexin Helsingistä tunnustuksena merkittävästä teosta museoalalla..

– Keskelle Helsinnkiä avattu museo kasvoi ilmiöksi, joka toi merkittävää huomiota koko museoalalle, kuvaili raati.

Vuoden museoviestintäteko -palkinto myönnettiin Postimuseon Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelyn viestinnälle. Museokortin erikoispalkinnon voittivat Ateneumin taidemuseo ja Suomen käsityön museo.

Vuoden 2019 museopalkinnot jaettiin torstaina Tampereella.

Iso joukko Game of Thrones -sarjan faneja on niin tyytymättömiä viimeaikaisiin juonenkäänteisiin, että vaatii päätöskauden kuvaamista uudelleen.

He ovat koonneet adressin, jossa vaaditaan, että pätevät käsikirjoittajat toteuttaisivat tv-sarjan lopun uudestaan. Alla oli perjantaiaamuun yli 700 000 nimeä.

Kokosimme muutaman muunkin televisiotapauksen, joissa käsikirjoitus sai fanit enemmän tai vähemmän raivon valtaan.

Dallas

Dallas-saippuasarja oli jymymenestys aikana, jolloin "koko maailma" katsoi samoja ohjelmia televisiosta. Järkytys oli mykistävä, kun 80-luvun puolivälissä lähetetty yhdeksäs tuotantokausi paljastuikin olleen alusta loppuun yhden päähenkilön, Pamelan unta.

Sarjan tärkeä keskushahmo Bobby kirjoitettiin kuoliaaksi. Kauden viimeisessä jaksossa suunnilleen kaikki meni mahdottomuuksiin. Pommit räjähtelivät, ammuskeltiin, useita hahmoja kuoli. Sitten Pamela heräsi, ja Bobby-puoliso löytyi ilmielävänä kylpyhuoneen suihkusta.

Westworld

Villin lännen scifi-sarja Westworld (2016-) sai suunnatonta ylistystä ensimmäisestä tuotantokaudestaan. Innokkaimmat katsojat alkoivat arvata robottidraaman tapahtumien kulkua ja salamyhkäisyyksien selityksiä nettipalstoilla ennakkoon.

Kakkoskaudesta tuli ehkä senkin takia vaikea käsikirjoittaa, ja toki myös avauskauden suosiopaineen puristuksissa. Toista tuotantokautta on kuvattu epätyydyttäväksi temppuiluksi, jossa katsoja ei välillä edes ymmärrä, hypättiinkö ajassa taakse- vai eteenpäin. Kärryiltä pudonneena on vaikea yrittää innostua seuraavasta jaksosta.

Sarjaan on luvattu vielä ensi vuonna jatkoa ja uutta yritystä.

O.C.

Jos 1990-luvun lopun Romeo ja Julia olivat Leonardo DiCaprion Jack ja Kate Winsletin Rose, oli 2000-luvun alun pari O.C.:n Ryan (Benjamin McKenzie) sekä Marissa (Mischa Barton). Teinisarjaa rakasti kokonainen sukupolvi – kuka ei olisi halunnut nähdä nuorisorikollisen uutta alkua Kalifornian auringon alla?

O.C:ta tehtiin neljä kautta. Fanien mielestä sarja loppui jo kolmanteen, kun Marissa kuoli autokolarissa. Neljäs kausi rakentuikin vain Ryanin kostoretken ympärille. Sehän ei kiinnostanut enää yhtään ketään ilman Marissaa.

Edelleen sarjan tunnuskappale, Phantom Planetin California, tuo O.C.:n maisemat mieleen vaikka keskellä Kouvolaa marraskuussa.

Kylmäverisesti sinun

Suomalaiset poliisisarjat ovat nyt olleet tapetilla, mutta myös vuosituhannen alussa osattiin. Kylmäverisesti sinun rakentui rikoskomissario Veli Miettisen (Ville Virtanen) ja asiaparinsa rikoskonstaapeli T.T. Mikkosen (Antti Reini) ympärille. Sarjaa tehtiin kolme kautta ja hyvin tehtiinkin.

Viimeisessä jaksossa Miettisen vaimo tapettiin. Mikkonen katosi rauhanturvaajaksi karkuun pahiksia. Siinä missä henkilöhahmot olivat kolme kautta kasvaneet ja syventyneet, loppui kaikki yhdessä jaksossa seinään. Tyly loppu ei tehnyt oikeutta hienolle sarjalle aikana, jolloin suomalaiset poliisidraamat eivät olleet samalla tavalla esillä.

Lost

Moni on jo ehtinyt verrata Game of Thronesin lässähdyskohtaloa supersuosittuun mysteerisarja Lostiin vuosikymmentä aiemmin. Lostilla oli samanlainen ongelma kuin GoT:lla: juoni ehti mennä niin kiharaiseksi, ettei sitä saanut enää millään tyydyttävään loppuun.

Amerikkalaisen Forbesin tv-toimittaja kirjoittaa, että GoT:n päätöskauden valossa Lostilla ei ehkä enää olekaan "kaikkien aikojen vihatuinta loppua". Sarjaan oli kirjoitettu useita arvoituksellisia tapahtumia ja tarinankäänteitä, joille fanit odottivat viimeinkin ratkaisua – suuri osa kysymyksistä jäi täysin auki, ja iso yleisö hermostui.

Mikä televisiosarja on sinun mielestäsi loppunut kömpelösti tai kärsinyt keskellä käsikirjoituksellisen inflaation? Keskustele alla.

Mistä menestys johtuu; mikä osuus on työllä, mikä järjestelmällä, mikä lahjakkuudella?

Salonen kiertää maailmaa kaikkien huippukapellimestarien tapaan. Miten hektinen lentokenttäelämä sopii yhteen keskittymistä vaativan luomistyön kanssa?

Puheeksi tulee myös taiteiljan vastuu. Pelastaako taide maailmaa? Mitä hallitusneuvottelijoiden on syytä muistaa kulttuurista?

TV1:n Ykkösaamun vieraana lauantaina 18.5. klo 10.05 on kapellimestari Esa-Pekka Salonen. Seija Vaaherkumpu haastattelee.

Saloselle voi lähettää kysymyksiä osoitteeseen tv1.ykkosaamu@yle.fi(siirryt toiseen palveluun) tai yllä olevalla lomakkeella.

Euroviisuja käydään parhaillaan Israelin Tel Avivissa. Tunnelma paikalla on juhlava ja viisuvieraat pitävät hauskaa.

Vain hieman ennen Euroviisujen käynnistymistä Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti kuitenkin leimahti jälleen raketeiksi, tykkituleksi ja ihmishenkiä menetettiin. Viisuja ympäröivät turvatoimet ovatkin huippukorkealla.

Euroviisuja paikan päällä seuraava Ylen toimittaja Ville Vedenpää kertoo muun muassa, että paikalle oli helpompaa viedä langallinen mikrofoni. Langattoman mikrofonin lähetin kun olisi joutunut tiukan tarkastuksen kohteeksi.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

1990-luvun lopulla joukko venäläisestä kulttuurista kiinnostuneita nuoria aikuisia huomasi, että vaikka naapurimaamme on täynnä mielenkiintoisia bändejä, ei niitä juuri Suomessa näy tai käy. Tällaiseen saumaan ja tarpeeseen perustettiin vuonna 1998 Tusovka ry.

Järjestö on tuonut Suomeen kahdenkymmenen vuoden ajan venäläisiä bändejä ja elokuvia sekä tehnyt tunnetuksi suuren maan monipuolista populaarikulttuuria. Vastavuoroisesti se on vienyt kotimaisia bändejä Venäjälle.

Tusovkan nykyinen puheenjohtaja, russofiiliksi tunnustautuva Oskar Rajewsky liittyi järjestöön 2000-luvun alussa.

– Opiskelin tuolloin Venäjän kieltä yliopistolla, jossa törmäsin Tusovkan porukoihin ja vähitellen ujuttauduin projektiin mukaan. Alkuaikojen toiminta oli hauskaa, mutta täysin amatöörimaista – kyse oli pikemminkin kaveriporukasta, joka järjesti bileitä. Nykyisin kaikki on tietenkin ammattimaisempaa, Rajewsky kertoo.

Parikymmentä vuotta sitten myös valtakuntien rajat ylittävä kommunikointi oli erilaista ja haastavampaa, koska internetin aikakausi oli vasta alkutekijöissään.

– Tuolloin ei ollut Facebookia, sähköpostia ei juuri käytetty, eikä bändeillä ollut kunnon nettisivuja. Kontakteja saatiin yhteisten tuttujen kautta, tai sitten keikoilla paikan päällä Venäjällä. Ratkaisevaa tässä kuitenkin on ollut se, että jos diggailtiin jotakin bändiä, se kyllä ehdottomasti haluttiin Suomeen. Sama metodi pätee tominnassamme edelleen.

Hyvistä bänditarjokkaista ei Rajewskyn mukaan ole ollut koskaan pulaa.

– Tusovkan alkuvuosina lähes kaikki bändit Pietarista ja kauempaa Venäjältä sekä Ukrainasta olivat kiinnostuneita tulemaan Suomeen – niille oli uutta ja hienoa päästä esiintymään lännessä. Tänne ei ole oikeastaan koskaan ollut vaikeaa houkutella bändejä itäisestä Euroopasta.

Suurin ongelma bändien tuomisessa ja viemisessäkin ovat olleet kiemuraisen venäläisen byrokratian vaatimukset.

– Viisumien tekeminen on ollut rassaavaa, vaikka nykyään se onkin helpompaa. Aina se viisumi kuitenkin pitää tehdä ja hakea, Rajewsky sanoo.

Avantgardepoppia ja elektroa

Keväisin Tusovka ry järjestää yleensä kaksipäiväisen Tusovka Festin ja ympäri vuoden se tarjoaa muutaman yksittäiskeikan. Tänään perjantaina Tusovka 20 -tapahtumassa esiintyy muun muassa Eurooppaa tiuhaan kiertävä avantgardistinen popyhtye Shortparis Pietarista, ja viime vuonna vetonaulaksi oli saatu uutta ja innovatiivista venäläistä elektro-hip hoppia esittävä Aigel.

– Tällä hetkellä hip hop on edelleen kova sana Venäjällä, kuten myös konemusiikki ja elektroniset saundit – esimerkiksi puhtaita venäläisiä kitarayhtyeitä tulee mieleen aika vähän.

Oskar Rajewskyn mukaan venäläisen populaarimusiikin mekanismit toimivat pohjimmiltaan samalla tavalla kuin länsimaisenkin. Myytti jonka mukaan Venäjä olisi omassa yksinäisyydessään piehtaroiva musta aukko, ei pidä paikkaansa.

– Venäläinen populaarimusiikki heijastelee ihan samanlaisia globaaleja trendejä kuin länsimaalainenkin, ja myös Venäjällä bändit ja artistit haluavat toimia ajan hermolla ja olla trendikkäitä ja muodikkaita. Jos tarkastelee populaarimusiikin historiaa, jo Neuvostoliitosta löytyi aikaansa seuranneita yhtyeitä, kuten esimerkiksi rock-yhtye Kino, Rajewsky toteaa.

Suomalaisilla ja venäläisillä bändeillä taas on Rajewskyn mukaan ainakin yksi oleellinen ero.

– Venäjällä ei juuri ole yhtyeitä, jotka tekevät biisejä englanniksi sen takia, että tähtäisivät maailmalle. Kyse voi olla jonkinlaisesta perinteestä: voidaan esimerkiksi luottaa siihen että vaikka vedetäänkin äidinkielellä, venäläistä yleisöä löytyy ulkomailta ainakin isommista kaupungeista, kuten Berliinistä, Lontoosta tai Helsingistä.

Venäjä-kiinnostuksen esteenä kielimuuri

Suomessa venäläinen populaarimusiikki on edelleen marginaalissa: sitä ei näy listoilla, se ei herätä suuria intohimoja eikä siitä tiedetä paljoakaan.

– Jos ajatellaan koko Suomea, asia varmaan on näin, mutta esimerkiksi Helsingissä on paljonkin kiinnostusta venäläistä nykykulttuuria kohtaan. Kun Leviathan-elokuvan ohjannut Andrei Zvjagintsev vieraili täällä viime vuonna, Helsingin yliopiston suuri sali natisi liitoksistaan, Oskar Rajewsky sanoo.

Hänen mukaansa Venäjä-kiinnostuksen esteenä voi usein olla kielimuuri.

– Kovin moni suomalainen ei osaa venäjää, ja jos ei esimerkiksi ymmärrä jonkun laulun sanoja, siitä on vaikeampi pitää.

Tusovka on tuonut Suomeen bändejä myös Valko-Venäjältä ja Ukrainasta, ja järjestön kaksikymmenvuotisesta historiasta Oskar Rajewsky haluaakin nostaa esiin kaksi ukrainalaisyhtyettä.

– Viisi vuotta sitten toimme tänne ukrainalaisen DakhaBrakhan, ja koko keikka jäi kyllä mieleen. Myös ukrainalainen I Drug Moi Gruzovik oli vaikuttava, Oscar Rajewsky summaa.

Niin ja suomeksihan sana тусовка tarkoittaa bileitä ja yhdessäoloa.

Jutun kommentointiosio on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Pascal Engman ehti olla toimittajana kuutisen vuotta. Aika ei ole pitkä, mutta tuona aikana työnkuva ehti muuttua paljon.

Asenne ja ilmapiiri kiristyivät. Engmanin sähköpostiin tipahteli aika ajoin vihaisia purkauksia lukijoilta. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, mitä naispuoliset kollegat saivat osakseen. Heihin kohdistui vuosi vuodelta enemmän vihaa ja jopa uhkauksia. Se sai Engmanin pohtimaan alan vaihtoa ja toteuttamaan varsinaista unelmaansa: kirjan kirjoittamista.

Ruotsissa kolmasosa toimittajista on kokenut jonkinlaista uhkailua. Naistoimittajista jopa 70 prosenttia saa vihapostia. Tämä karu fakta antoi aiheen Engmanin esikoisromaanille Patriootit.

– Halusin näyttää, mihin tämä voi johtaa. Fiktiossa asioita voi kärjistää ja liioitella. Silloin on helpompi saada kokonaiskuva syistä ja seurauksista.

Toimittajatausta näkyy, sillä kirja on yhteiskunnallinen. Poiketen nordic noirin valtavirrasta, tässä romaanissa ei ole tuskaisaa miespoliisia tai ylipätevää naisetsivää. Mukaan on sen sijaan saatu ruotsalaisen yhteiskunnan kahtiajakautuneisuus, muukalaisviha ja nationalismin nousu.

Ongelmat ovat globaaleja ja yhtenä syynä Engman pitää poliittista ilmapiiriä. Useiden maiden johtajat antavat hiljaisen hyväksynnän tai jopa itse alentuvat kovaan ja epäasialliseen kielenkäyttöön.

– Monet pitävät poliittista korrektiutta tylsänä asiana, mutta näinä aikoina olen ruvennut kovasti kaipaamaan sitä. Meidän täytyy osata puhua toisillemme kunnioittavaan sävyyn.

Engman ei keksi syytä sille, miksi viha kohdistuu etenkin naistoimittajiin. Miestoimittajat kirjoittavat aivan samanalaisista aiheista.

– Ehkä vihapuheen levittäjät kokevat naiset jotenkin helpompana kohteena.

Yksi syyllinen on Engmanin mukaan sosiaalinen media. Siellä on helppo rakentaa ympärilleen kupla, jossa kaikki ovat samaa mieltä.

– Monet luulevat, että heidän ajatuksillaan ja arvomaailmallaan on enemmistön tuki.

Patriootit trillerin yksi päähenkilöistä on juuri tällainen. Yläluokkainen kantaruotsalainen Carl Cederhielm on löytänyt netistä samanmielisiä ja on vakuuttunut murhatekojensa oikeutuksesta.

Itsesensuuri on uhka sananvapaudelle

Entisenä toimittajana ja nykyisenä kirjailijana sananvapaus on Engmanille tärkeä asia. Hän on hyvin huolissaan siitä, mutta ongelma on monisyinen.

Uhkausten ja vihapostin takia kolmannes ruotsalaisista naistoimittajista on harkinnut alan vaihtoa.

– Pelko voi johtaa itsesensuuriin ja se väistämättä supistaa sananvapautta.

Vihapuheen suitsimiseen ei ole helppoa ratkaisua. Engmanin mukaan myös sääntely lailla on ongelmallista.

– Jos tietty ryhmä kokee, että heidän sananvapauttaan rajoitetaan se saa aikaan painostuksen tunteen. Se taas voi johtaa jopa radikaaleihin tekoihin.

Kirjoittaessaan esikoisromaaniaan Engman perehtyi psykologiaan ja terrorismitutkimukseen. Hän yritti ymmärtää, miten ihminen voi ryhtyä kylmäverisiin tekoihin. Selitykseksi löytyi vanha konsti: epäinhimillistäminen.

– Kieli on näppärä väline siinä. Kun leimaavia sanoja käytetään tarpeeksi kauan, kanssaihmiset saadaan näyttäytymään epäinhimillisinä olioina, vieraina. Tällä on selitetty, miten tavalliset saksalaiset pystyivät työskentelemään keskitysleireillä.

Lasermies tuli painajaisiin

Engmanilla on chileläiset sukujuuret. Hänen isänsä pakeni Ruotsiin Chilen vallankaappausta vuonna 1973. Tuolloin pakolaisia tai maahanmuuttajia oli vähän, joten Engmanin isä sai osakseen lähinnä hyväntahtoista ennakkoluuloisuutta.

– Isäni on ollut Ruotsissa jo niin kauan. Tuntuu, että hän rakastaa Ruotsia enemmän kuin nationalistit, nauraa Engman.

Pelko varjosti kuitenkin Pascal Engmanin elämää. Hänen ollessaan noin viiden vanha, Tukholmassa pelättiin John Ausoniusta, joka jahtasi maahanmuuttajia. Pieni Pascal pelkäsi, että lasermiehenä tunnettu surmaaja saisi laseraseensa tähtäimeen hänen isänsä.

– Näin siitä painajaisia vuosia ja luulen, että tuo pelko on seurannut minua.

Omakohtaisia kokemuksia rasismista tai muukalaisvihasta Engmanilla ei ole. Hän on ruotsalaisen näköinen, joten harva edes aavistaa hänen latinojuuristaan.

Yhteydet Chileen ovat kuitenkin pysyneet. Hän matkustaa sinne aina kirjoittamaan. Tänä talvena syntyi kolmas kirja, jonka Engman lähetti tällä viikolla kustantamoonsa luettavaksi.

Chilessä kirjoittaminen sujuu sutjakkaasti, koska siellä ei ole häiriötekijöitä. Hän asuu pienessä kalastajakylässä pohjoisosassa Chileä. Kirjoittamisen lisäksi siellä voi vain tuijottaa merta ja potkia jalkapalloa pölyisellä pihalla.

– Täytyy tunnustaa, että suurin syy kirjoittaa Chilessä on ilmasto. Lähden aina joulukuussa, jolloin siellä on kesä.

Ensimmäinen romaani oli niin suuri menestys, että Engman saattoi heittäytyä surutta kirjailijaksi. Patriootit tullaan mitä todennäköisimmin näkemään myös televisiossa, sillä hollywoodilainen tuotantoyhtiö osti oikeudet kirjaan heti sen ilmestyttyä.

– Kirjoitin vuoden verran kaikenlaisia sopimuspapereita ja ilmeisesti homma ei ole vieläkään ihan selvä, sillä allekirjoitusten pyytely jatkuu. Minulle on sanottu, että tv-sarja onnistuu 80 prosentin varmuudella. Saa nähdä.

Toimittajan töitä Engmanilla ei ole ollut ikävä. Hän ei usko, että vihapuhe ja uhkailu tulevat vähenemään.

– Jos yhteiskunnan eriarvoistuminen jatkuu, se synnyttää lisää vihaa. Ihmisillä on tarve purkaa viha johonkin, olkoon se sitten toimittaja, poliitikko, naapuri, kuka tahansa.

Pascal Engman esiintyy Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalilla perjantaina 17.5.

_Täältä voit lukea lisää festivaalin ohjelmasta ja seurata suoraa lähetystä. Lähetykset näkyvät myös Teema & Fem-kanavalla._

Laulaja Robin Packalen on 20-vuotias, mutta jo uransa toisessa luvussa. 13-vuotiaana alkanut ura teinitähtenä piti sisällään lukuisia hittejä, yli puoli miljoonaa myytyä levyä ja neljä Emma-palkintoa.

Se ura päättyi lokakuussa 2017 Hartwall Areenan konserttiin. Sitten tähti painui armeijaan ja ilmoitti, ettei tiedä koska hän palaa – jos palaa.

Paluun aika tuli tämän vuoden helmikuussa, kun Packalen esiintyi Emma-gaalassa ja lauloi ensimmäisen englanninkielisen kappaleensa I'll Be With You.

Siitä alkoi julkisesti Packalenin kansainvälinen ura, jota oli kulisseissa suunniteltu jo vuosia.

– Nyt olen aika paljon reissun päällä ja samalla tehdään uusia biisejä. Mutta totta kai ihan baby steps, kun ihan nollasta lähdetään. Tämä on pitkä prosessi ja tulee viemään paljon aikaa, kertoi Packalen Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

Frontside Ollien huippumenestys ei uusiudu

Kansainväliselle uralle tähtäävä suomalainen joutuu usein kohtaamaan epäilyjä, niin myös Packalen. Laulaja ei ota epäilijöistä paineita.

Hän tietää, että kansainväliseen supertähteyteen ei nousta yhdessä yössä.

– Suomalaiset on aika kärsimättömiä, jos joku tekee niinkuin minä tein. Se mitä tapahtui Frontside Ollien kanssa vuonna 2013 ei tule tapahtumaan uudelleen. Voi olla, että vasta 10 vuoden päästä tulee eka kiertue Eurooppaan.

Realismi ei tarkoita sitä, etteikö Packalenilla olisi unelmia.

– Olisihan se hienoa joskus saada Areena-kiertue johonkin päin Eurooppaa.

Toistaiseksi Packalen on julkaissut kaksi uutta kappaletta, kolmas tulee kesällä. Saksassa I´ll be with you soi jo yhden radiokanavan listoilla. Packalen uskoo, että kanavia tulee pian lisää.

Saksan-valloitus jatkuu kesällä, kun Packalen esiintyy Berliinissä kahdella keikalla. Suomessa hänet voi nähdä Ruisrockissa ja Tammerfestissa.

Muuten edessä on keikkailun suhteen välikesä: kun biisejä on vasta kolme eikä Packalen aio vanhoja esittää, ei mitään pitkää keikkasettiä vielä ole tarjolla.

Kesän bucket list

Robin Packalen oli vieraana Puoli seitsemän kevätkauden viimeisessä lähetyksessä, joka kuvattiin Helsingin keskustassa liveyleisön edessä.

Yleisö sai lähetyksessä ehdottaa Packalenille kesätekemistä. Näin hän ehdotuksiin vastasi:

Rullaluistele

“Olen kaatunut niin pahasti rullaluistimilla, että en tiedä uskaltaisinko. En pysy oikein jään päälläkään. Ehkä mun pitää ottaa se uudeksi haasteeksi ja kohdata pelkoni.”

Ui

“Ehdottomasti. Olen harrastanut kilpaintia kahdeksan vuotta, mutta sitten tuli muita juttuja. 100 metrin vapaauinti oli mun laji.”

Aja avoautolla

“Se pitäisi jotenkin toteuttaa. Ajan autolla etenkin Turku-Helsinki -väliä.”

Vieraile Jämsässä

"Sinnehän mä olin menossa seuraavaksi! Olen joskus toki ollutkin."

Teki Robin Packalen kesällä mitä tahansa, varmaa on, että hän saunoo lempisaunassaan Turun saaristossa. Ja siellä hän ottaa nopeat ja kipakat löylyt.

Katso Robin Packalenin koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Yksi Suomen suurimmista kapellimestareista Esa-Pekka Salonen on lauantaina vieraana Yle TV1:n Ykkösaamussa.

Mistä aineksista menestys johtuu, mikä osuus on työllä ja lahjakkuudella? Mitä hallitusneuvottelijoiden on syytä muistaa kultturista? Muun muassa näistä aiheista keskustellaan kello 10.05 alkavassa Ykkösaamun lähetyksessä.

Voit katsoa lähetyksen suorana klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.