Twin Peaks -sarjasta tunnettu yhdysvaltalainen näyttelijä Peggy Lipton on kuollut. Hän oli 72-vuotias.

Kuolemasta ilmoittaneen perheen mukaan Lipton menehtyi lauantaina syöpään läheistensä ympäröimänä.

Lipton nousi 1990-luvulla maailmanlaajuiseen julkisuuteen roolissaan Twin Peaks -sarjan kahvilanomistajana Norma Jenningsinä. Lipton palasi rooliin vuonna 2017 tehdyissä jatko-osissa.

Yhdysvalloissa Lipton nousi tv-tähdeksi jo vuonna 1968–73 esitetyn The Mod Squad -rikossarjan pääosan myötä. Jo sitä ennen hän oli tehnyt pienempiä rooleja muun muassa sarjoissa Vaimoni on noita ja Virginialainen.

Nainen yrittää pukea lapsensa ylle ulkoiluvaatteita. Tehtävä vaikuttaa aikaa ja voimia vievältä urheilusuoritukselta, ja naisen onnistumisprosentti taas hyvin pieneltä.

– On se nyt jumalauta että näitä vaatteita ei saada päälle, saatana! nainen puhisee ja puree samalla hammastaan.

Pinna on kireällä eikä tilanne tunnu oikein etenevän mihinkään suuntaan.

– Lapsella on voimat kuin leijonalla, nainen puuskuttaa ja vaikuttaa jo epätoivoiselta.

Tällaisia, pienten lasten vanhemmille hyvinkin tuttuja tuokiokuvia tarjoaa Hanna Vahtikarin käsialaa oleva Kuin raivo äiti -esitys, joka on syntynyt omakohtaisista kokemuksista.

– Olen tällä hetkellä kahden pienen lapsen äiti, ja juuri siitä tämä aihe lähti kumpuamaan. Pohdin, että nyt tai ei koskaan, muutaman vuoden kuluttua tämä aihe ei enää tule minua tällä tavalla koskettamaan, Vahtikari kertoo esityksen lähtölaukauksesta.

Äitikuva on edelleen yksipuolinen

Kuin raivo äiti -esitys näyttää äitiyttä ei niin ihanteellisesta näkökulmasta. Hanna Vahtikarin äitihahmo on temperamenttinen ja impulsiivinen nainen, joka antaa kuulua, jos tarvetta on.

– Minulle tuli kerran hiekkalaatikolla istuessani voimakas tunne siitä, että olisi mukava jakaa toisten vanhempien kanssa muitakin kokemuksia kuin imetys- tai nukahtamisjuttujen kaltaista tasaista lapsiperhearkea. Että olisi kiva puhua vaikkapa aggression kaltaisista tuntemuksista, joita vanhemmuus ja äitiys on minussa herättänyt. Tällainen on kuitenkin ollut todella vaikeaa ja jopa häpeällistä: aggressio ja äitiys kun eivät vaan kuulu samaan lauseeseen, Vahtikari kertoo.

Hanna Vahtikarin mielestä äitien negatiivisista tuntemuksista ei vieläkään oikein uskalleta puhua avoimesti syvään juurtuneen, ihanteellisen äitikuvan takia.

– Äitiyteen liitetään edelleen sellaisia sanoja kuten lempeä, kärsivällinen ja rauhallinen, vaikkei tuollainen aina kohtaa todellisuuden kanssa. Omat odotukseni äitiydestä olivat jotakin muuta, kuin mitä arkielämä sitten lopulta tarjosi. Elämme vuotta 2019, ja vaikka esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on ryhdytty puhumaan avoimesti, Kuin raivo äiti -esityksen teemoja ja tunnetiloja ei julkisuudessa juuri käsitellä.

Raivoava isä olisi ymmärrettävämpi hahmo

Kuin raivo äiti -esityksen äänimaailmasta vastaa Hanna Vahtikarin puoliso Marzi Nyman. Tällä kerralla etenkin kitaransoitostaan tunnettu muusikko-säveltäjä on lähtenyt etsimään inspiraatiota hieman tuntemattomimmilta ja kaukaisemmilta poluilta.

– En halunnut tehdä itselleni ominaista sähkökitaramaisemointia, vaan tahdoin kokeilla kosketinsoittimia ja syntetisaattoreita. Synamaailma tuntui sopivan kokonaisuuden tematiikkaan, kuten esimerkiksi kohtiin, joissa Hanna käy läpi omaa nuoruuttaan. Siellä on mukana vähän David Lynchia, mutta myös soundeja Blade Runner -elokuvasta, Nyman kertoo.

Hän on samoilla linjoilla puolisonsa kanssa: äidin negatiivisten ja aggressiivisten tunteiden käsitteleminen julkisesti on edelleen jonkinlainen tabu.

– Äitiys on jo raskaudesta ja synnytyksestä lähtien valtavan henkilökohtainen asia, äitiyteen liittyy paljon luontaisia asioita ja lisäksi meille iskostetaan jo lapsesta saakka malli siitä, kuinka äidin pitää käyttäytyä. Toisekseen kaikkein henkilökohtaisimpia asioita, kuten heikkoutta ja epäonnistumista on vaikea sanoa ääneen. On paljon helpompaa keskustella hiekkalaatikolla siitä, että ai teilläkin on nuo Reiman haalarit, Nyman pohtii.

Mutta millainen sitten olisi näytelmä, joka kulkisi nimellä Kuin raivo isä?

– Päähahmo olisi tuolloin klassinen ankara isä. Ihmiset ovat tottuneet sellaiseen, koska esimerkkejä löytyy paljon näytelmäkirjallisuudesta ja elokuvamaailmasta. Se että isä on ankara on jotenkin hyväksytympää. Oletan, että äitiyden pöllyttämisessä on huomattavasti enemmän työtä kuin isyyden purkamisessa, Marzi Nyman sanoo.

Naurua vakaville asioille

Viime aikoina äitiyttä on ryhdytty käsittelemään taiteessa muutenkin rohkeammin. Kuka tahansa äiti -valokuvanäyttely esimerkiksi kertoo synnytysmasennuksesta ja Putouksessa esiintyi viime vuonna Alina Tomnikovin Kikka Vaara -hahmo, jolle äitiys oli jatkuvaa taistelua.

– Kyllähän tämä Kuin raivo äiti -esitys on tematiikkansa puolesta herättänyt kiinnostusta jo etukäteen. Tällaisten asioiden käsittelylle taiteen kautta on selvästi tarvetta, Hanna Vahtikari sanoo.

Vaikka Kuin raivo äiti -esityksen aihepiiri on pohjimmiltaan vakava, siitä löytyy runsaasti myös koomisia ja absurdeja piirteitä.

– Meidän ajassamme on paljon sitä, että kaikkea pitäisi käsitellä silkkihansikkain, mutta minun mielestäni myös vakaville asioille pitäisi pystyä nauramaan. On kiinnostavaa, jos sama asia sekä naurattaa että itkettää, koska niitä molempiahan tämä meidän vaelluksemme täällä on – itkemistä ja nauramista, Hanna Vahtikari toteaa.

Vahtikarin mielestä myös aggressiivisuus on pohjimmiltaan monitahoinen asia.

– On olemassa hyvää aggressiota, eikä sitä pitäisi pelätä – se on elähdyttävä voima, joka saa ihmiset liikkeelle. Hyvällä aggressiolla on roolinsa myös Kuin raivo härkä -elokuvassa: sen avulla Jake LaMotta voittaa kultaa.

Katsomaan tottuneet sormet kulkevat kevyesti pitkin metallisen veistoksen vihreäksi patinoitunutta pintaa. Syntymästään saakka täysin kuurosokea Santeri Grönlund tutkii tarkasti Wäinö Aaltosen Eränkävijä-teoksen kasvoja.

Grönlundille mahdollisuus tutustua Tampereen Hämeensillan patsaisiin on ainutkertainen. Tavallisesti käsien ulottumattomissa olevat, 4,5 metriset veistokset makaavat nyt Tampereen museoiden varastolla Hämeensillan remonttia paossa.

Patsaan koskettaminen saa Grönlundin sormet palelemaan.

– Kun me ollaan tässä ulkona, niin ne ovat varmaan ottaneet kylmää itseensä, Grönlund sanoo. Hän vastaa kysymyksiin tulkkinsa Erika Laineen välityksellä.

Tunnustelemalla paljastuivat Suomen neidon, Eränkävijän, Veronkantajan ja Kauppiaan muodot sekä veistosten realistisuus.

– Esimerkiksi ymmärsin, missä on pää. Ja naisesta huomasin, että hänellä oli rinnat ja miehellä taas huomasin, että ei ollut – siitä pystyi sen tuntemaan.

Tunnustelemalla möykky saa kasvot

Pirkkalaispatsaisiin pääsi tutustumaan puolenkymmentä Suomen Kuurosokeat ry:n toiminnassa mukana olevaa. Vierailua järjestämässä oli järjestöohjaaja Milla Lindh.

Tamperelainen Lindh on itsekin kuulonäkövammainen. Hän on aiemmin ollut näkevä, mutta elää nyt kapean putkinäön kanssa. Mahdollisuus koskettaa patsaita avasi hänellekin täysin uusia ulottuvuuksia teoksiin, jotka ovat tuttuja vuosien takaa.

– Kun näkevä vilkaisee tuollaista patsasta, niin hänelle tulee saman tien mielikuva esimerkiksi sen asennosta ja ruumiinrakenteesta. Kun meikäläinen vilkaisee tuollaista, niin näkee pelkkiä möykkyjä, Lindh kuvailee.

Hän kertoo nyt ensi kertaa havaitsevansa patsaiden ilmeet ja todellisen koon.

– Patsaita koskettamalla rakenteesta ja massiivisuudesta tulee aiempaa selkeämpi käsitys. Minä olen jotenkin ajatellut, että tämä nainen on hintelä, mutta eihän tämä ole ollenkaan. Hänhän on aika massiivinen, Lindh nauraa.

Patsaat palaavat sillalle vuoden kuluttua

Wäinö Aaltosen käsialaa olevat patsaat pystytettiin Hämeensillalle 26. syyskuuta vuonna 1929. Vuoden 2017 lokakuussa ne nostettiin pois siltaremontin tieltä ja kuljetettiin Tampereen museoiden kokoelmakeskukseen.

Evakon aikana patsaat puhdistetaan ja vahataan, mutta ajan patina jätetään pintaan.

– Halusimme jättää veistoksiin ajan kerroksia, ne kertovat omaa historiaansa. Jos patsaat puunattaisiin, ne eivät näyttäisi edes vanhoilta. Lisäksi patina suojaa veistosta, siinä on myös hyötynäkökulma, kertoo Tampereen Taidemuseon kokoelma-amanuenssi Aki Silvennoinen.

90-vuotiaat patsaat ovat odotettua paremmassa kunnossa. Paikalleen ne palaavat todennäköisesti kesällä tai syksyllä 2020, kun Hämeensillan remontti on viimeistä silausta myöten valmis.

– Niihin pitää suunnitella ja valmistaa kiinnityssysteemit, sillä nehän eivät olleet mitenkään kiinnitettyinä sillalla. Me emme voi niitä siinä kunnossa enää palauttaa, muuten nukkuisi huonosti sen jälkeen, Silvennoinen sanoo.

Erityisryhmien palvelu ei aina ole kiinni rahasta

Kuurosokeiden vierailu Ruskon kokoelmakeskuksessa oli alun alkaen Aki Silvennoisen ajatus. Hän tapasi kuurosokeita Tampereen Poliisimuseolla järjestetyssä tilaisuudessa ja keksi, että kokoelmakeskuksessakin olisi nyt tarjolla ainutlaatuista ja poikkeuksellista koettavaa.

– Vierailusta jäi hyvä ja lämmin fiilis. Oli hienoa päästä mahdollistamaan heille elämys, jota ei joka päivä ole tarjolla, Silvennoinen sanoo.

Silvennoinen harmittelee, että erityisryhmien palveleminen jää monesti vähemmälle, usein turhaan.

– Erityisryhmien kohtelun parantamiseen ei tarvita aina isoja rahoja, vaan sitä, että oivalletaan maailmasta, mitä pitäisi muuttaa. Pienillä asioilla voidaan tehdä isoja asioita, Silvennoinen sanoo.

Milla Lindh toivoo, että kulttuuria ja taidetta tehtäisiin enemmän kaikkien saavutettavaksi. Esimerkiksi kunnon valaistus ja kulkureittien esteettömyys parantavat heikkonäköisen mahdollisuuksia nauttia taiteesta.

Lindhillä on myös tarjota ehdotus, joka parantaisi näkövammaisten mahdollisuutta tutustua julkisiin veistoksiin.

– Kun lapsena olin Kreikassa, siellä myytiin pienoismalleja kaikista patsaista. Ne olivat aivan loistavia näkövammaiselle! Jos näistä Pirkkalaisveistoksistakin olisi pienoismalli, pystyisi siitä tunnustelemaan esimerkiksi patsaan ilmettä, hymyileekö se ja onko sillä silmät auki vai kiinni.

Lue myös:

Hämeensillan Pirkkalaisveistokset lähtivät yön aikana – tältä Tampere näyttää ilman maamerkkejään (31.10.2017)

Aiheesta voi keskustella 12.5. kello 22.00 asti.

Luksusesineet ja niillä käyty kauppa eivät ole uusi keksintö. Jo kivikauden ihminen janosi kauniita tavaroita ja oli valmis maksamaan niistä. Meripihkalla ihmiset ovat tyydyttäneet kauneudenkaipuutaan jo yli kymmenen tuhannen vuoden ajan.

Kauppareitit veivät meripihkaa kauaksi löytöpaikoiltaan, myös Iberian niemimaalle. Kun arkeologit löysivät kuusi tuhansien vuosien ikäistä meripihkahelmeä Espanjasta, löydöt eivät olleet ainutlaatuisia – kunnes ne osoittautuivat jäljennöksiksi.

Euroopan esihistoriasta ei ole koskaan ennen löydetty vastaavia arvotavaroiksi naamioituja esineitä.

Meripihka on alkujaan havupuiden pihkaa jopa satojen miljoonien vuosien takaa. Kuivuessaan ja hapettuessaan pihka on muuttunut kovaksi ja saanut hohteensa, useimmiten auringonkeltaisen.

Kun meripihka lisäksi tuntuu iholla lämpimältä, on helppo ymmärtää sen symboloineen monissa kulttuureissa auringonpaistetta ja elämää. Samalla se on ollut riittävän harvinaista todistaakseen, että omistajalla on valtaa ja vaurautta.

Meripihkaa löytyy käytännössä kaikkialta maailmasta, mutta suurimmalla osalla ei ole kaupallista arvoa. Itämeren ympäristön lisäksi suosituin meripihka on Ukrainasta ja Dominikaanisesta tasavallasta.

Espanjalaistutkimuksen helmet löytyivät Etelä-Espanjasta kahdelta hautapaikalta. Cova del Gegantin hauta on toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua, La Molinan kolmannelta.

"Meripihka" oli niin aidon näköistä, että totuus paljastui vasta kemiallisessa analyysissa, kertoo tutkimuksia johtanut Sevillan yliopiston arkeologi Carlos Odriozola.

Jatkotutkimukset muun muassa spektroskopialla osoittivat, että Cova del Gegantin helmien ytimenä oli pienten nilviäisten kuoria. La Molinan helmet oli taiteiltu siementen ympärille.

Aito vaikutelma oli syntynyt lisäämällä ytimen päälle kerroksittain tuoretta pihkaa. Se on todennäköisesti peräisin mäntypuista, tutkijat arvelevat. Päällimmäinen kalsiumpitoinen kerros sen sijaan lienee vainajien hajonneiden luiden kudosta.

Meripihkalle oli kysyntää

Varsinkin Cova del Gegantin neljä helmeä ovat silmämääräisesti aivan samanlaisia kuin kaksi samalta paikalta löydettyä aitoa meripihkahelmeä, kertoo PLOS ONE -lehdessä ilmestynyt tutkimus.

Jäljitelmien tekijät olivat siis taitavia, mutta mitä heillä oli mielessään ryhtyessään puuhaansa? Odriozolalla ja hänen työtovereillaan on kolme mahdollista selitystä.

Meripihka oli harvinaista. Vaihtoehdoille oli kysyntää.

Meripihka oli kallista. Nekin, joilla ei ollut siihen varaa, mielivät sitä.

Kolmas selitys yhdistää kaksi ensimmäistä. Tutkijat pitävät vallan mahdollisena, että kauppamiehet huijasivat asiakkaitaan, jotka luulivat ostavansa täyttä tavaraa.

Koska samoista haudoista löytyi muutakin arvotavaraa – norsunluuta, kultaa ja sinooperia – vainajilla tuskin oli tarvetta meripihkajäljennöksiin, vaan aitoihinkin helmiin olisi ollut varaa, Odriozola tuumii.

Mutkan kautta Espanjaan?

Iberian niemimaalta – Espanjasta ja Portugalista – on löytynyt kaikkiaan miltei 650 esihistoriallista meripihkaesinettä. Väärennettyjen helmien tutkijat arvelevat, että heidän menetelmänsä osoittaisivat osan muistakin löydöistä muuksi kuin meripihkaksi.

Viime vuonna ilmestyneen espanjalais-brittiläisen tutkimuksen perusteella moni esine saattaisi yllättää, vaikka olisikin aito. Ne eivät ehkä olekaan "Itämeren kultaa" eli baltialaista alkuperää, kuten yleensä ajatellaan. Ne saattavatkin olla lähtöisin Sisiliasta.

Tutkimus osoitti, että sisilialaista meripihkaa tuli Iberiaan jo neljännellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua, ainakin kaksi tuhatta vuotta ennen baltialaista.

Vanhimmat Sisiliasta löytyneet meripihkaesineet ovat yhtä vanhoja, mutta suorista kauppareiteistä Iberiaan ei ole löytynyt jälkiä, kertoo tutkimusartikkelin kirjoittanut Granadan yliopiston arkeologi Mercedes Murillo-Barroso.

Pohjois-Afrikan ja Iberian välisistä reiteistä sen sijaan on näyttöä. Ehkä sisilialainen meripihka tuotiinkin Afrikan kautta, Murillo-Barroso päättelee.

Hypoteesia tukee se, että meripihkalöydöt ovat Iberian niemimaan eteläosista ja samoilta paikoilta on löytynyt myös norsunluuesineitä.

Baltialaisia meripihkaesinelöytöjä Iberiasta on runsaasti vasta myöhäiseltä pronssikaudelta, joka alkoi noin vuonna 1300 eaa. Laadukas baltialainen raaka-aine oli vähitellen syrjäyttänyt sisilialaisen.

Silloinkin balttilainen meripihka ilmeisesti matkasi ensin muualle Välimerelle, ei suoraa tietä Iberiaan, kuten on aiemmin luultu, sanoo Cambridgen yliopiston professori Marcos Martinón-Torres.

Samoissa kuljetuksissa näyttää liikkuneen rautaa, hopeaa ja keramiikkaa, joiden alkuperä oli Välimeren alueella, hän perustelee.

Pienenpieni löytö jättiläisten ajalta

Siinä missä ihminen alkoi koristautua meripihkalla heti, kun sai sitä käsiinsä, monelle muinaiselle hyönteiselle pihka koitui kohtaloksi. Nuo tahmeat kuolemat olivat tämän päivän tutkijoille onnenpotku.

Hapettomuuden lisäksi myös kemikaalit loivat olosuhteet, jotka säilöivät ötököiden pienetkin yksityiskohdat. Jopa DNA voi olla tutkimuskelpoista.

Omat salaisuutensa paljasti vastikään tuhatjalkainen ajalta, jolloin maailmaa hallitsivat suurensuuret eläimet, megafauna. Osa niveljalkaisistakin oli isompia kuin me ihmiset nyt.

99 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Myanmarissa vipeltänyt tuhatjalkainen ei todellakaan kuulunut jättien joukkoon. Sillä oli mittaa vain hieman yli kahdeksan millimetriä.

Samassa meripihkakeskittymässä oli peräti 529 tuhatjalkaista, mutta pienin ja samalla vanhin oli lajinsa ainoa edustaja, kertoo ZooKeys-lehdessä tämän kuun alussa julkaistu tutkimus.

Bulgarialais-saksalaisen tutkimuksen tekijät antoivat löydölleen nimen Burmanopetalum inexpectatum. Alkuosa viittaa Myanmarin entiseen nimeen Burmaan ja loppuosa tarkoittaa yllättävää.

Euroviisujen avajaisia vietettiin sunnuntaina Israelin Tel Avivissa Habima-aukiolla.

Viisuihin osallistuu tänä vuonna 41 maata ja kaikkien maiden edustajat kävelevät avajaisiin punaisen maton sijaan oranssia mattoa pitkin. Väri tulee Israelin Euroviisujen sponsorin logosta. Israelilainen yritys tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden tehdä sukututkimusta netissä ja mobiilissa.

Viime vuonna Portugalin viisuissa avajaisissa oli sininen matto kisan merellisen teeman mukaan.

Maat saapuvat paikalle aakkosjärjestyksessä, jolloin Suomi (Finland) ja Darude ovat kärkipäässä.

Euroviisujen avajaiset on ainoa hetki, kun kaikki viisuihin osallistuvat maat ovat paikalla yhtä aikaa.

Go Finland! Nainen huutaa autosta, kun hän näkee Daruden ja Sebastian Rejmanin Tel Avivin kadulla.

Suomen viisuedustajat ovat ehtineet olla Israelissa jo reilun viikon. Aika on kulunut pitkälti harjoitusten parissa. Hotellilla on ehtinyt juuri ja juuri käydä nukkumassa. Kaksikko on ollut viisureissuun erittäin tyytyväisiä.

– Aurinko paistaa ja on nukuttu hyvin. Treenit ovat meneet loistavasti, Darude summaa.

– Kaikki on pulkassa toistaiseksi, Sebastian Rejman jatkaa.

Tänään Tel Avivissa vietetään Euroviisujen avajaisia, johon osallistuvat kaikkien 41 maan edustajat. Darude ja Sebastian Rejman aikovat laittaa tilaisuuteen parempaa päälle.

Suomen viisuedustajat ovat kiitollisia kaikesta tähän mennessä kokemastaan.

– Tämä on jo tähän mennessä ollut ikimuistoista. Kyllä tulen muistamaan tämän aina, Rejman sanoo.

– Artistina on pakko sanoa, että tässä kohtaa potkisin itseäni sika kovaa, jos tietäisin, mitä täällä tapahtuu ja en olisi lähtenyt. Kaikki se semmoinen, että Euroviisut on hömpää, niin jos jonkun mielestä on, niin olkoon. Ei haittaa yhtään. Tämä on ollut niin palkitsevaa, Darude sanoo.

Viisufanit yllättäneet intoudellaan

Yllättävin asia Euroviisuissa ovat olleet innokkaat viisufanit, vaikka kaksikolle oli heistä etukäteen kerrottu.

– Se on tosi intensiivistä ja myös positiivista, kannustavaa ja viatonta se fanien diggailu, Rejman kertoo.

– He ovat niin dedikoituneita ja diggaavat koko hommaa. Eivät pelkästään yhtä tai kahta artistia, vaan ne on tosi isosti messissä.

Ensimmäisen viikon aikana Suomen viisuedustajat ovat ottaneet tuntumaa viisulavaan, joka on todella iso.

– Siellä pääsee tekemään kuten Bruce Springsteen vuonna -84 Born in the USA -levyllä. Kävellä ramppeja pitkin ja housut jalassa, jotka ovat herättäneet huomiota. Oisko mitään parempaa, Sebastian Rejman huokaa.

– Sebu on ihan elementissään. Pääsee lähelle yleisöä ja ottaa kamerat. Mä halusin aluksi, että on vain live ja fiilistellään yleisöä, mutta kun se lava on niin iso ja kamera poimii close upeja, niin se kokonaisuus tulee tosi makeasti esiin, Darude sanoo.

Tosi paikka on edessä tiistaina, kun Suomi esiintyy ensimmäisessä semifinaalissa ja tavoittelee paikkaa lauantain finaaliin.

– Eihän tässä kukaan mikään ennustaja ole. Mä lähden tekemään elämäni suorituksen, Rejman sanoo.

– UMK-treeneistä lähtien kaikki on tullut tätä kohti ja hioutunut. Edellinen treeni oli niin rento ja keskittynyt. Oli makeeta fiilistellä sitä siinä, Darude kertoo.

Darude ja Sebastian Rejman ovat ehtineet tutustua muiden maiden viisuedustajiin. Darude teki jopa nopealla aikataululla remixin Itävallan edustajan Pændan kappaleesta. Molemmat uskovat viisujen poikivan lisää yhteistyötä muiden muusikoiden kanssa.

Israelin tilanne pelottaa hieman

Ennen viisuja Israelin ja palestiinalaisten välillä käytiin taisteluja, mutta nyt tulitauko on pitänyt. Suomen viisuedustajia tilanne on hieman jännittänyt, vaikka Tel Avivissa ei ole mitään tapahtunut.

– Tiedetään, että aika liki lentelee raketteja, mutta täällä on kaikki rauhallista. Kyllä se vähän jännitti, mutta onneksi tulitauko saatiin sovittua, niin se on rauhoittanut meitä ja muuta porukkaa, Darude sanoo.

– Kyllä se alitajuisesti on läsnä, mutta jos rehellisiä ollaan, niin ei sitä silleen tule mietittyä, koska niin keskittyneesti tehdään töitä paljon koko ajan, Rejman jatkaa.

– Eri delegaatioilla on erikseen turvajutut, jos jotain kävisi ja areenalla on hyvät turvallisuusjärjestelyt. Tiedetään, että ollaan parhaissa käsissä, missä voidaan olla, Darude kertoo.

Haastattelun lopuksi Darude ja Sebastian Rejman lähettävät äitienpäivän terveiset.

– Hyvää äitienpäivää kaikki rakkaat! Terkkuja kotiin ja omalle äidille, Rejman sanoo.

– Mun äiti tulee itse asiassa tänään tänne, niin mä saan sanoa hyvät äitienpäivät. Kaikille muille äideille: ootte parhaita ja me äijät ollaan ihan nössöjä ilman teitä, Darude nauraa.

– Ilman teitä me ei olla yhtään mitään. Se on ihan fakta, Rejman lopettaa.

Lue myös:

Euroviisut käynnistyivät Tel Avivissa

Helsingin Kaapelitehtaalle nouseva Tanssin talo on saanut vihdoin talon ohjelmistosta vastaavan tiimin. Se on poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä joukkueeseen on valittu Mikael Aaltonen Suomesta sekä Faith Tan Singaporesta ja Pia Krämer Saksasta.

Taloon alettiin etsiä ohjelmapäällikköä jo viime kesänä, mutta haku ei tuottanut tulosta ja se laajennettiin talvella tiimihauksi.

On todennäköistä, että Tanssin talolla oli kiikarissa ulkomaalainen ohjelmapäällikkö, mutta tämä ei lopulta suostunut tulemaan Suomeen.

Mistä löytää yleisöt?

Aaltonen on tuttu kotimaisen tanssin kentällä sekä Liikkeellä marraskuussa -festivaalin taiteellisena johtajana että URB-kaupunkifestivaalista. Hän tuntee todennäköisesti lähes kaikki suomalaiset koreografit.

Singaporesta Suomeen muuttavalla Tanilla on kokemusta valtavan katsomon täyttämisestä, sillä hän on suunnitellut lähes 2000-paikkaisen teatterisalin ohjelmistoa Singaporen Esplanade-teatterissa.

Siitä ei voi olla kuin hyötyä Tanssin talolle, jonka 700-paikkainen pääsali tuntuu jo nyt ylimitoitetulta. Se on yhtä suuri kuin Kansallisteatterin päänäyttämön katsomo. Nyt Suomessa on ehkä kourallinen koreografeja, joiden teokset voisivat vetää Tanssin talon suuren salin täyteen.

Pia Krämer on puolestaan eurooppalaisten tanssin talojen kattojärjestön (EDN) puheenjohtaja, jonka verkostoista on varmasti apua eurooppalaisissa yhteistyöhankkeissa.

Tiimi aloittaa työnsä syksyllä.

Porukasta vain Aaltosella on vakituinen paikka, Tan tulee Suomeen vuodeksi samoin Krämer, tosin vain osa-aikaisesti.

Tanssin talon johtajan Matti Nummisen mukaan ohjelmatiimin kokoonpanoa tarkastellaan uudelleen, kun määräaikaisten asiantuntijoiden sopimukset ovat päättymässä.

Mitä talossa esitetään?

Aaltonen kuvailee puhelimessa itseään ja uusia kollegojaan kehitystiimiksi, jonka tehtävä on luoda Tanssin talolle toimintamalleja. Ohjelmistovalinnoissa hän korostaa laatua.

Aaltosta kiinnostaa uudessa pestissä hankkeen kansainvälisyys, sillä tanssitaiteen kansainväliset vierailut ovat olleet Suomeen vähissä. Ulkomaalaisia esiintyjiä ja ryhmiä voi nähdä täällä vain festivaaleilla.

Aaltosen mukaan ensimmäinen ohjelmatiimi suunnittelee ehkä talon kahta, kolmea ensimmäistä kautta.

– Tässä vaiheessa tuntuu hullulta alkaa luetella mitään nimiä, Aaltonen toteaa.

Hän toivoo, että Tanssin talon olemassaolo johtaa myös siihen, että tanssin kotimaiset tuotantoedellytykset kohenevat.

Singaporesta puhelimella tavoitettu Tan uskoo, että uuden ohjelmatiimin suunta muotoutuu todennäköisesti melko pian. Sitä ennen täytyy ratkaista muita kuin ohjelmiston suunnitteluun liittyviä kysymyksiä, kuten se, millainen kotimaisen tanssin potentiaali on Suomessa.

Suuri katsomo ei pelota Tania.

– Se ottaa aikaa ennen kuin tällaiselle salille pystyy rakentamaan yleisöpohjan. Siihen menee vuosia, Tan sanoo.

Hän uskoo, että ohjelmatiimi pystyy vetämään valinnoillaan suurta yleisöä Tanssin taloon, mutta se tekee myös ohjelmistoa, jolle täytyy rakentaa yleisö.

– Näiden asioiden tasapainottaminen on tärkeä asia. Uskon, että yleisö alkaa luottaa ohjelmistoomme ja ottaa sitä kautta talon omakseen, Tan toteaa.

Tanssin talo on yhä vielä vain suunnitelma paperilla, sillä talon kaavasta jätettiin valitus. On mahdollista, että rakennuslupa saadaan vielä tänä vuonna ja rakentaminen käynnistyy, sillä hankkeen rahoitus on siltä osin kunnossa.

Maanantaina Tel Avivissa käytiin Euroviisujen ensimmäisen semifinaalin kenraaliharjoitukset. Tiistain semifinaalissa esiintyvät 17 maan edustajat, joista kymmenen pääsee jatkoon.

Daruden ja Sebastian Rejmanin Look away -kappaleen esitystä on muutettu siitä, minkälaisena se nähtiin Uuden Musiikin Kilpailussa. Suuri laatikkomainen rakenne, jonka sisällä Darude oli ja jonka päällä tanssija tanssi, on poissa.

Darude esiintyy lavan sivulla omassa kopissaan ja tanssija on keskellä lavaa pienellä korokkeella. Sebastian Rejman liikkuu etuosassa catwalkilla ja eri puolilla lavaa. Taustalla nähdään biisin ilmastonmuutosteemaan liittyen muun muassa hajoavia jäälauttoja. Tanssija tavallaan tipahtaa veteen ja hänet nähdään veden alla taustascreenillä.

Maanantain harjoitukset sujuivat hyvin Rejmanin laulua myöten. Visuaalisesti esitys näyttää isolla viisulavalla toimivalta.

Suomi saa tiistaina kamppailla kunnolla pääsystä lauantain finaaliin. Maa on pudonnut vedonlyöntitilastoissa koko ajan ja on nyt aivan häntäpäässä kolmanneksi viimeisenä eli sijalla 39. Tel Avivissa on sanottu, että Daruden ja Sebastian Rejmanin kappale on jopa aliarvostettu.

Suomen menestymismahdollisuuksia parantaa se, ettei ensimmäinen semifinaali ole niin kovatasoinen kuin toinen. Torstaina esiintyy suurin osa kisan ennakkosuosikeista.

Sunnuntaina pidettiin Euroviisujen avajaiset, joka on suuri mediatapahtuma. Darude ja Sebastian Rejman antoivat oranssilla matolla haastatteluja kahden tunnin ajan, mikä kertoo kiinnostuksesta suomalaisesiintyjiä kohtaan. Kaksikkoa on haastateltu erityisesti brittiläisiin ja australialaisiin lehtiin. Darude on keikkaillut paljon juuri Australiassa, mikä selittää suurta kiinnostusta.

Mikäli Suomi ei pääse lauantain finaaliin, voi ainakin sanoa, että suomalaiset ovat edustaneet viisuissa erittäin ammattimaisesti ja positiivisella energialla. Siitä voi olla ylpeä.

Bolivian Andien kuivaa ilmastoa on kiittäminen erikoisesta löydöstä, jolla on ikää tuhat vuotta. Kolmen ketun kuononahoista tuhat vuotta sitten ommellusta pussista paljastui merkkejä viidestä psykoaktiivisesta aineesta.

Villalangalla tiukkaan sidottu käärö ketunnahkapusseineen ja muine esineineen löytyi kymmenen vuotta sitten Cueva del Chilanon luolasta, tiwanakuheimon mailta. Nahasta raavitut näytteet ja kasvit analysoitiin tuoreessa kansanvälisessä tutkimuksessa.

Tiwanakut olivat inkoja edeltänyt valtakulttuuri Andien eteläpään ylängöillä. Ketunnahan radiohiilitutkimus osoitti käärön olevan peräisin vuosiväliltä 905–1170. Ne olivat tiwanakujen valtakunnan lopun aikoja.

Analyysit paljastivat jälkiä kokaiinista, bentsoyyliekgoniinista, bufoteniinista, harmiinista ja dimetyylitryptamiinista, DMT:stä. Niistä syntyy voimakkaan hallusinogeenisiä yhdistelmiä. Tutkijat arvelevat ne keinoksi, joilla päästiin riiteissä yhteyteen esivanhempien ja jumalien kanssa.

Ajahuaskaliaanista saatavaa harmiinia ja kahvikista saatavaa DMT:tä käytetään edelleen eteläamerikkalaisessa seremoniajuomassa ayahuascassa, "kuoleman köynnöksessä". Nykymuotia se on muun muassa Kalifornian piilaaksossa ja Hollywoodissa.

DMT aiheuttaa vahvoja hallusinaatioita. Yhdistettynä harmiiniin ihminen voi joutua pitkäksi aikaa tilaan, jossa hänen käsityksestä ajasta ja itsestään on muuttunut, tutkimusartikkelin kirjoittanut uusiseelantilaisen Otagon yliopiston bioarkelogi Melanie Miller kuvailee.

Jonkun on täytynyt tuoda kasvit kaukaa. Andeilla niitä ei kasva.

Löytö on ensimmäinen todiste siitä, että muinaiset eteläamerikkalaiset yhdistelivät erilaisia lääkekasveja ayahuascan kaltaiseksi aineeksi, kertovat Miller ja hänen tutkijatoverinsa apulaisprofessori José Capriles yhdysvaltalaisesta Pennsylvanian osavaltioyliopistosta. Miller teki oman työnsä väitöskirjatutkimuksena yhdysvaltalaisessa Berkelyn yliopistossa.

Tutkijat arvelevat, että tiwanakut nuuskasivat aineet juomisen sijasta. Siitä todistavat käärössä olleet kaksi taidokkaasti kaiverrettua puulaattaa ja -putki ja kaksi laamanluista lusikkaa.

Ne, kuten myös värikäs kudottu päänauha, olivat säilyneet erittäin hyvässä kunnossa luolassa, jota tutkijat pitävät hautapaikkana. Vainajien jäänteitä kaivauksissa ei kuitenkaan löytynyt.

Cueva del Chilanon luola sijaitsee Lipez Altiplanossa Lounais-Boliviassa, miltei neljän kilometrin korkeudessa. Löydetyille kasveille alue on aivan liian korkealla.

Jonkun on täytynyt käydä noutamassa ne kaukaa, tai ehkä ne toi paikasta paikkaan liikkunut šhamaani tai lääkekasvien kauppias, tutkijat tuumivat.

– Monet näistä kasveista ovat väärin annosteltuina erittäin myrkyllisiä. Niiden kokoajalla on täytynyt olla paljon tietoa ja kokemusta niiden käytöstä, Miller sanoo.

Ketunkuonopussukasta Miller on aivan erityisen innostunut. Hänen mukaansa se on hämmästyttävin esine, jota hänellä on ollut kunnia tutkia.

– Joissakin kulttuureissa uskotaan, että tietyt psykoaktiiviset aineet auttavat muuttumaan juuri tietyksi eläimeksi ja pääsemään yliluonnolliseen maailmaan. Ehkä kettu oli sellainen eläin, Miller puntaroi.

Tutkimus on julkaistu PNAS-lehdessä.

Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen on kuollut 71-vuotiaana. Hän kuoli eilen maanantaina pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana kotonaan Laukaassa. Hermusen siskonpoika vahvistaa asian STT:lle.

Hermunen oli syntynyt Laukaassa Keski-Suomessa vuonna 1948. Hän työskenteli Yleisradiossa vuosina 1972–1985 uutis- ja ajankohtais- sekä aluetoimittajana. MTV:llä Hermunen toimi vuosina 1985–2001 muun muassa taloustoimittajana ja oman talk shownsa juontajana.

Katsojille jotain uutta

Hermunen haastatteli ohjelmassaan lukuisia julkisuuden henkilöitä. Hän kertoi tavoitteensa olevan se, että hän tarjoaa katsojille jotain uutta ja “laajemman tason ajattelemista”.

– Meillä luodaan ikoneja ihmisistä, siitä millaisia he ovat. Halusin repiä niitä auki. Siellä Lenitakin näytti karvansa ja Katri-Helena ja Esko Salminen olivat upeita, Hermunen kommentoi Suomen televisio -ohjelman haastattelussa vuonna 2007.

Räväkkä ja persoonallinen Hermunen antoi kasvot talk showlle. Se tarkoitti, että myös hän eli elämänsä julkisuudessa. Palautetta tuli. Se koski milloin runsasta määrää sormuksia, milloin jonkun mielestä liiallista elehtimistä.

Kun Hermunen kertoi avoimesti kokemastaan burn outista, kommentit olivat kuitenkin vain myönteisiä.

– Ehkä olen ollut ainoa virallistettu hullu toimittaja tässä maassa, mutta halusin kertoa sen, että auttaisin ihmisiä. Siitä ei ole tullut kuin yksi negatiivinen palaute, Hermunen kertoi Suomen televisio -ohjelmassa.

Jos kiroilu ei lopu, Hermunen lähtee

Vuonna 2013 Hermunen vieraili Arto Nybergin ohjelmassa. 65-vuotias konkaritoimittaja puhui mieliaiheestaan journalismista.

Hän kritisoi mediaa nopeuden tavoittelusta, jota Hermusen mielestä tehtiin perinpohjaisuuden kustannuksella. Hermunen antoi palautetta myös pinnallistumisesta, kaupallistumisesta ja toimittajien yleissivistyksen katoamisesta.

Samalla kertaa saatiin maistiaisia Hermusen kuuluisasta temperamentista. Ohjelmassa piipahtanut muusikko Teemu Bergman viljeli tiuhaan voimasanoja. Hermunen ilmoitti, että jos kiroilu ei lopu, hän marssii ulos ohjelmasta.

Hermunen jatkoi kolumnistina

Hermunen-ohjelma lopetettiin vuonna 2001 MTV:n ison saneerauksen yhteydessä. Sen jälkeen Hermunen toimi yrittäjänä ja sai elantonsa viestintäkoulutuksesta, esiintymisistä ja kirjoittamisesta.

Hermunen tunnettiin myös kolumnistina. Hän toimi vuosikausia sanomalehti Keskisuomalaisen vakiokolumnistina ja kirjoitti televisiosta Kaleva-lehteen.

Hermusella oli pitkään kesäpaikka kotitilallaan Laukaan Varjolassa Kuusankosken rannalla. Myöhemmin hän muutti kokonaan Laukaaseen asumaan, siskonpoika kertoi STT:lle.

Ylen toimittaja vieraili Hermusen kotitilalla vuonna 2011. Tuolloin Hermunen kertoi, että oman tv-ohjelman loppuminen tuli aikanaan tarpeeseen: Julkisuusmyllyn loputtua hän löysi itsensä.

Tärkein elämänviisaus oli se, että katkeroitua ei pidä. Se syö ihmistä.

– Meidän pitää oppia asioita, kun me vanhennumme ja meille tapahtuu. Potkut olivat erittäin hyvä asia, kun aikaa oli mennyt pari vuotta. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä kivempaa tämä on. Onnellisin ja tasapainoisin vaihe elämässä on nyt, Hermunen sanoi.

Lue lisää:

Anna-Kaisa Hermunen kritisoi toimittajia

Suomen Televisio: Hermunen haastattelussa

Juttua on päivitetty kauttaaltaan 14.5.2019 klo 17:05.

Suomen taideakatemian palkinto on myönnetty kuvanveistäjä Aaron Heinolle.

Palkintoon kuuluu 25 000 euron palkintosumma, näyttely Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa ja taiteilijajulkaisu.

Joka toinen vuosi jaettava palkinto jaettiin nyt neljättä kertaa. Se myönnetään hyvässä luomisvireessä olevalle suomalaiselle taiteilijalle, jonka tuotanto ansaitsee laajempaa näkyvyyttä ja tunnettuutta. Tärkeänä kriteerinä palkintolautakunta pitää myös palkittavan taiteilijan kansainvälistä kiinnostavuutta.

Raadin perusteluiden mukaan Aaron Heino (s.1977) on monipuolinen taiteilija, jonka tuotannossa klassisten materiaalien käyttö yhdistyy kiinnostavasti arkisten asioiden kuvaukseen.

Muut palkintoehdokkaat olivat kuvataiteilijat Alma Heikkilä ja Kim Simonsson.

Edellisen palkinnon sai kuvataiteilija Outi Pieski. Vuonna 2015 palkittiin Camilla Vuorenmaa ja ensimmäisen palkinnon laatuaan vuonna 2013 sai Tuomas A. Laitinen.

Palkinto on rahallisesti yksi suurimmista kuvataiteelle myönnettävistä palkinnoista Suomessa. Tämän hetken suurin suomalainen kuvataidepalkinto Ars Fennica on suuruudeltaan 40 000 euroa Kuvataiteilijat voivat saada myös Suomen Kulttuurirahaston palkinnon, joka on suuruudeltaan 30 000 euroa.

Lue myös:

Yle Kultakuume: Sienet puhuvat kuvataiteilija Alma Heikkilän taiteessa

Kun perheeseen syntyi erityislapsi, Kim Simonsson tajusi olevansa itsekeskeinen

"Minun taidettani katsellaan vielä 1 800 miljoonan vuoden päästä" – kivenveistäjille materiaalivalinta on olennainen kysymys

Israelin Tel Avivissa pidettävät Euroviisut alkavat tänään todenteolla, kun vuorossa on ensimmäinen semifinaali. Suomea Euroviisuissa edustaa Darude feat. Sebastian Rejman kappaleella Look Away.

Suomalaiskaksikon tavoitteena on tietysti päästä lauantain finaaliin.

– Olemme sen verran kilpailuhenkisiä, että kyllä ottaa pattiin jos ei päästä jatkoon, Darude sanoi Yle uutisten haastattelussa eilisten kenraaliharjoitusten jälkeen.

Darude kehuu suomalaisen kisaporukan yhteishenkeä sekä illanvietoissa että virallisemmissa edustustilaisuuksissa.

– Porukan kanssa on alkanut olla tsemppifiilis: paljon high fiveja ja läpsyjä jengin kanssa sekä kollektiivista hyvää fiilistä.

Laulaja Sebastian Rejman puolestaan vertaa tiimiä jääkiekkoon.

– Runkosarja vedettiin Turussa, play offit oli ensimmäinen viikko Tel Avivissa ja nyt alkaa Stanley Cup -finaalit! Kuntohuippu on mennyt koko ajan ylöspäin.

Rejman kuvailee Tel Avivissa vietettyä kisaviikkoa todella intensiiviseksi. Kaksikon ainoa vapaapäivä oli viime viikon keskiviikkona. Kenraaliharjoituksetkin venyivät yli puolen yön.

– Tässä pitää olla tosi keskittynyt ja terävänä koko ajan, kyllähän se kuluttaa. Mutta tosi antoisaa on ollut, sanoi Rejman.

Ensimmäinen semifinaali nähdään tänään kello 22.00. Suomen kaksikko esiintyy semifinaalissa järjestyksessä kolmantena. Semifinaalin 17:stä esiintyjästä kymmenen pääsee jatkamaan ensi lauantaina pidettävään finaaliin.

Aiheesta lisää: Toimittajalta: Suomelle tekee tiukkaa päästä Euroviisujen finaaliin – tippui vedonlyöntitilastoissa häntäpäähän

Jutun kommentointimahdollisuus on avoinna klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Yhdysvaltalaisartisti Madonnan esiintyminen Israelin Euroviisuissa ei olekaan läpuhuutojuttu, sillä artisti ei ole koskaan vahvistanut esiintymistään kisajärjestäjille, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Euroviisujen johtajan Jon Ola Sandin mukaan Madonna ei ole toistaiseksi allekirjoittanut virallista sopimusta esiintymisestään lauantaina Tel Avivissa, sillä neuvottelut ovat yhä kesken.

– Jos emme saa allekirjoitusta sopimukseen, ei hän voi esiintyä lavallamme, sanoo Sand, joka luonnehti tilannetta ”hieman erikoiseksi”.

Madonna kommentoi tänään lukuisia vetoomuksia, joiden mukaan hänen pitäisi peruuttaa esiintymisensä Israelin Euroviisuissa maan poliittisen tilanteen vuoksi.

Esimerkiksi kymmenet palestiinalaiset naisartistit ovat Vicen mukaan vedonneet Madonnaan, jotta tämä peruisi esiintymisensä Israelissa.

Artisti toteaa, ettei hän aio taipua paineen alla:

– En koskaan lopeta musiikin esittämistä sopiakseni jonkun toisen poliittiseen agendaan, Madonna julistaa tänään tiistaina julkaisemassaan lausunnossa.

Madonna sanoo puolustavansa aina ihmisoikeuksia ja sydämensä särkyvän joka kerta kun hän kuulee viattomien ihmishenkien menetyksestä alueella.

– Rukoilen, että vapautuisimme tuhonkehästä ja loisimme uuden tien rauhaan.

Madonnan viisuesiintymisen maksaa israelilais-kanadalainen, kiinteistöbisneksellä vaurastunut miljardööri Sylvan Adams. Esiintymisen hinta on hieman yli miljoona euroa.

Tel Avivissä järjestettäviä Euroviisuja on arvosteltu Israelin palestiinalaisalueiden miehityspolitiikan vuoksi. Tammikuun lopulla joukko nimekkäitä artisteja ja taiteentekijöitä vaati Britannian yleisradioyhtiötä BBC:tä painostamaan viisujen järjestäjäorganisaatiota Euroopan yleisradiounionia EBU:a siirtämään kisat pois Israelista. BBC ei suostunut vaatimukseen.

Juttua päivitetty klo 17:50 BBC:n tiedoilla.

Lisää aiheesta:

Madonna esiintyy Euroviisuissa miljoonalla eurolla, maksajana liikemies

Salamavalot välkkyvät ja punainen matto täyttyy tähdistä, kun maailman elokuva-alan kerma kokoontuu Ranskan Rivieralle juhlimaan elokuvia. Tänä vuonna 72. kertaa järjestettävät Cannesin elokuvajuhlat käynnistyvät tiistai-iltana Jim Jarmuschin zombie-komedian The Dead Don’t Die näytöksellä.

Lähes kaksi viikkoa kestävän festivaalin aikana Cannesin rantabulevardia kulkee elokuvatähtien ohella muita silmäätekeviä. Esimerkiksi muusikko Elton John ja jalkapalloilija Diego Maradona on kutsuttu festivaalille juhlistamaan heidän elämästään kertovia elokuvia.

Elton Johnin uran huippuja ja allikkoja kuvaavassa Rocketman-elokuvassa maailmankuulua pop-tähteä esittää brittinäyttelijä Taron Egerton. Maradona puolestaan on itse pääosassa Amy ja Senna -elokuvien ohjaajan Asif Kapadian uusimmassa teoksessa Diego Maradona, joka kertoo futisjumalan skandaalinkäryisistä Napolin-vuosista.

Tähtien joukossa nähdään myös suomalaisia. Festivaalilla saavat maailmanensi-iltansa Teemu Nikin lyhytelokuva All Inclusive ja J-P Valkeapään kolmas pitkä elokuva Koirat eivät käytä housuja.

Kahvia janoavat zombiet ja muut odotetut elokuvat

Cannesin avajaiselokuvaa The Dead Don’t Die on mainostettu sen nimekkäällä näyttelijäkaartilla. Elokuvan tyhmiä poliiseja ja kahvinhimoisia zombeja näyttelevät muun muassa Bill Murray, Adam Driver, Tilda Swinton, Iggy Pop, Steve Buscemi, RZA, Selena Gomez ja Tom Waits.

Tähtien määrä ei suinkaan vähene ensi viikolla, kun Quentin Tarantino tuo Cannesiin uusimman elokuvansa Once Upon a Time in Hollywood. Charles Mansonin johtaman kultin 1960-luvun lopussa tekemiin veritekoihin perustuvassa elokuvassa nähdään muun muassa Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie sekä maaliskuussa kuollut Luke Perry viimeisessä roolissaan.

Festivaalin odotetuimpiin elokuviin lukeutuvat myös Pedro Almodóvarin omaelämäkerrallinen Dolor y Gloria, belgialaisten Dardennen veljesten Le jeune Ahmed ja edellisellä elokuvallaan Minä, Daniel Blake (2016) Kultaisen palmun voittaneen Ken Loachin uusin brittiyhteiskunnan epäkohtia luotaavaa Sorry We Missed You.

Meksikolaisohjaaja Alejandro González Iñárritun johtama jury jakaa himoitun Kultaisen palmun päätösgaalassa ensi viikon lauantaina. Iñarritun lisäksi raatiin kuuluvat sarjakuvataiteilija Enki Bilal, näyttelijättäret Maimouna N’Diaye ja Elle Fanning sekä elokuvaohjaajat Robin Campillo, Yorgos Lanthimos, Pawel Pawlikowski, Kelly Reichardt ja Alice Rohrwacher.

Cannesin elokuvajuhlia on tänäkin vuonna arvosteltu naisohjaajien elokuvien ylenkatsomisesta. Festivaalin taiteellinen johtaja Thierry Fremaux toisti maanantaina pitämässään lehdistötilaisuudessa, että festivaali aikoo kieltäytyä asettamasta elokuvilleen sukupuolikiintiöitä. Tänä vuonna festivaalin kilpasarjan 21 elokuvasta vain neljä on ohjannut nainen.

Elokuvajuhlien muussa ohjelmistossa naisohjaajat ovat paremmin edustettuina. Festivaalin virallisen kakkossarjan Un Certain Regardin elokuvista melkein puolet ovat naisen ohjaamia. Valinta voi näyttää suuntaa festivaalin tulevaisuudelle, sillä Un Certain Regardiin pääsemistä pidetään nuorten tekijöiden porttina Cannesin ohjelmistoon.

Muureja ja yhteisöllisiä kokemuksia

Juryn puheenjohtaja Alejandro Gonzalez Iñarritu otti tiistai-iltapäivän lehdistötilaisuudessa kantaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin politiikkaan. Kysyttäessä Trumpin vaatimuksista rakentaa Yhdysvaltain ja Meksikon välille muuri, meksikolaisohjaaja sanoi oikean ongelman olevan välinpitämättömyys.

– Kun ihmiset eivät tiedä, heitä on helppo manipuloida, ohjaaja sanoi.

Iñarritu kertoi pyrkineensä lisäämään ymmärrystä pakolaiskokemusta kohtaan Cannesissa kaksi vuotta sitten ensi-iltansa saaneella virtuaalitodellisuus-elokuvallaan Carne y Arena.

Puheenjohtaja äityi lehdistötilaisuudessa myös puolustamaan elokuvateattereita.

– Elokuva syntyi alun perin yhteisöllisenä kokemuksena. Minulla ei ole mitään puhelimia ja tabletteja vastaan, mutta niissä on kyse eri kokemuksesta. Niiden ei pitäisi sulkea toisiaan pois, ohjaaja sanoi.

Hyvin erilaisista taustoista tuleville raatilaisille on enteilty hankalia hetkiä yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Huomiota on herättänyt etukäteen myös se, että juryyn kuuluva näyttelijä Elle Fanning on vasta 21-vuotias.

– Kyllä minä olen nuori. Mutta minä myös aloitin elokuvaurani nuorena ja parhaiden kanssa. Olen ylpeä siitä, että voin edustaa nuorison ääntä tällä festivaalilla, Fanning sanoi. Näyttelijättären ensimmäinen elokuvarooli oli vuonna 2006 Iñarritun elokuvassa Babel.

Suomalainen elokuva yhä esillä

Tänä vuonna Cannesin ohjelmistossa nähdään poikkeuksellisesti kaksi suomalaista teosta. Lyhytelokuvien kilpasarjassa esitettävä All Inclusive on Armomurhaaja-elokuvan sekä #Lovemilla ja Sekasin -sarjojen ohjaajan Teemu Nikin uusin teos. Lähes 4 000 ehdokkaan joukosta valittu lyhytelokuva kisaa Kultaisesta palmusta kymmenen muun elokuvan kanssa.

All Inclusive kertoo elämän päähän potkimasta keski-ikäisestä Kalervosta (Lauri Maijala), joka saa tilaisuuden kostaa kokemansa nöyryytykset. Odotettavissa on Nikin aiempien teosten tavoin arkisten tunteiden käsittelyä pikimustan huumorin keinoin.

Viimeksi lyhytelokuvien kilpasarjassa nähtiin suomalainen elokuva kaksi vuotta sitten, kun Teppo Airaksisen Katto sai juryn erikoismaininnan festivaalilla. Sitä edellinen kerta on vuodelta 2001, jolloin Kari Juusosen lyhytanimaatio Pizza Passionata palkittiinsarjan kakkospalkinnolla.

All Inclusive on Teemu Nikin ensimmäinen elokuva Cannesin elokuvajuhlilla.

Miten käy housuttomien koirien?

Ensikertalaisena Rivieralle saapuu myös J-P Valkeapää, jonka aiemmat pitkät elokuvat Muukalainen (2009) ja He ovat paenneet (2014) saivat kumpikin maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla.

Valkeapään elokuvan pääosissa nähdään Pekka Strang ja Krista Kosonen. Maailmanensi-illan alla elokuvan juonesta on tihkunut julkisuuteen vain vähän tietoja. Strang esittää vaimonsa tapaturmaisesti menettänyttä Juhaa, joka löytää yhteyden vaimoonsa salaperäisen dominan avulla.

Ohjaaja Valkeapää on kuvaillut uutuuttaan lempeäksi elokuvaksi sadomasokismista.

Koirat eivät käytä housuja saa maailmanensi-iltansa ensi viikon tiistaina osana festivaalin tärkeimmän sivusarjan Director’s Fortnightin ohjelmistoa. Edellinen suomalaiselokuva sarjassa oli Aki Kaurismäen Pidä huivista kiinni, Tatjana vuonna 1994.

Cannes onkin perinteisesti ollut suomalaisittain lähinnä Kaurismäen elokuvien näyttämö, vaikka silloin tällöin muutama muukin ohjaaja on piipahtanut Rivieralla.

Uudet tuulet ovat kuitenkin puhaltaneet siitä asti, kun Juho Kuosmasen esikoisohjaus Hymyilevä mies (2016) teki uutta suomalaista elokuvaa tunnetuksi voittamalla Un Certain Regard -sarjan pääpalkinnon kolme vuotta sitten.

Siitä lähtien myös Hymyilevän miehen tekijät ovat olleet läsnä elokuvajuhlilla. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus, sillä elokuvan toinen käsikirjoittaja Mikko Myllylahti esittelee tekeillä olevaa ensimmäistä pitkää ohjaustaan Metsurin tarina alan ammattilaisille festivaalin Cinefondation L’Atelier-sarjassa.

Viime vuonna festivaalilla nähtiin yksi suomalainen elokuva. Se oli Myllylahden lyhytelokuva Tiikeri, joka esitettiin elokuvajuhlien Critics’ Week -sivusarjassa.

Tel Avivissa nähdään tänään tiistaina Euroviisujen ensimmäinen semifinaali. Lavalle nousee 17 maan edustajat, joista kymmenen jatkaa matkaansa lauantain finaaliin.

Pistelaskussa yhdistetään yleisön ja kansallisten raatien antamat äänet. Kisoissa omaa maataan ei saa äänestää, joten tässä viisi muuta esitystä, joiden aikana suomalaisten ei kannata mennä jääkaapille.

1) Kypros - Tamta: Replay

Kypros jatkaa viime vuoden hyväksi havaitulla konseptilla. Eleni Foureira sijoittui vuosi sitten kisan kakkoseksi etenkin Fuego-kappaleen Beyoncé-tyylisen esityksen ansiosta.

Tamtan Replay on hyvin samantyylinen menevä tanssikappale kuin viime vuoden kappale. Mausteeksi on sentään otettu tämän hetken trendikkäiitä torviriffejä. Viisut käynnistävä esitys tempaa mukaansa.

2) Australia - Kate Miller-Heidke: Zero Gravity

Australia on pärjännyt lyhyen viisuhistoriansa aikana kisassa hyvin. Tänä vuonna moni hämmästeli, kun edustajaksi valittiin Kate Miller-Heidken oopperamainen kappale. Vuosi sitten Viron koloratuurisopraano Elina Nechayevan ylimaallinen esitys pärjäsi hyvin, joten australialainen jää siinä vertailussa kakkoseksi.

Euroviisulavalla ei ole mahdollista roikkua katosta esitysten lyhyiden vaihtoaikojen takia, joten Miller-Heidken esitykseen on keksitty jotain uutta esiintyjien saamiseksi lavalta ilmaan. Laulaja ja kaksi tanssijaa heiluvat pitkien keppien päässä edestakaisin. Tv-kuvassa he näyttävät liitelevän ensiksi maapallon päällä ja lopuksi jossain avaruudessa. Visuaalisesti semifinaalin näyttävimpiä esityksiä.

3) Islanti - Hatari: Hatrið mun sigra

Islanti tekee tämän vuoden Lordit. Kolmihenkisen Hatari-yhtyeen lavaesiintymisten inspiraationa on sadomasokismi, mikä näkyy heidän ja taustatanssijoiden asuissa. Niissä on muun muassa lateksia, remmejä ja piikkejä. Hatarin musiikissa yhdistyvät tekno ja jopa punk ja siihen lisätään vielä laulajan astetta rankempi Rammstein-tyylinen karjunta.

Hatari aiheutti pientä kohua ennen kisoja, sillä yhtyeen jäsenet olivat kritisoineet Israelin palestiinalaispolitiikkaa. Viisulavalla kannanottoja ei nähtäne. Räväkkä esitys piristää muuten tasapaksua semifinaalia ja ei varmasti jätä kylmäksi ketään.

4) Viro - Victor Crone: Storm

Ruotsalasia löytyy vuosi vuodelta enemmän eri maiden viisukappaleiden takaa. Tänä vuonna Viroa edustaa ruotsalainen Victor Crone. Kappaleen on sentään tehnyt Viron viisukonkari Stig Rästa.

Viisulavalla Crone esiintyy pelkistetysti, mikä sopii radiosoittoon sopivalle kantrihtavalle pop-kappaleelle. Laulaja on välillä kitaran kanssa ja välillä ilman. Hyvänmielenkappale ei tarvitse ylimääräisiä kikkailuja varsinkaan Islannin esityksen jälkeen.

5) Kreikka - Katerine Duska: Better Love

Tummalla äänellä varustettu Katerine Duska on yksi semifinaalin parhaista laulajista. Better Love on myös helposti kuunneltavaa poppia ja biisin on ennakoitu voittavan ensimmäisen semifinaalin.

Kappaleen esitys on näyttävä ja mukailee siitä tehtyä musiikkivideota naismiekkailijoineen. Lavalla nähdään myös hieno visuaalisuaalinen efekti, kun lootuskukka avautuu.

Kaisa Pylkkänen on käsikirjoittaja ja stand up -koomikko, jolla on kaksi harrastusta: Euroviisut ja suivaantuminen. Jo vuosia sitten hän sai tuttaviltaan liikanimen "valtakunnan virallinen tuohtuja", eikä siitä ole tarvinnut luopua.

Pylkkänen suivaantuu päivittäin, niin isoista kuin pienistäkin jutuista:

Kun hän aamulla avaa Hesarin, pää räjähtää.

Kun huoltoasemalla ei ole laktoositonta maitoa vaan vain kermaa, pää räjähtää.

Ja sitten taas Pylkkäsen some laulaa: sinne on hyvä purkaa tunteet.

– En tietenkään ole täysin vakavissani, että maailma loppuu näihin asioihin. Mutta aina voi pyrkiä parempaan! Ei tunteita kannata hautoa, nehän vaan pahenee siitä.

Kiukku on Pylkkäselle ennen kaikkea myönteinen, eteenpäin vievä voima. Hän hankki 1990-luvun alussa Lontoossa jopa opiskelupaikkansa silkalla kiukulla.

– Marssin kouluun sisään kesken lukuvuoden ja vaadin päästä keskustelemaan. Säikähtänyt, hätääntynyt respan tyttö kyseli, että haluanko järjestää tapaamisen dekaanin kanssa ja minä ilmoitin kyllä, odotan tässä.

Keskustelu järjestyi taksissa, kun dekaani siirtyi toiselle kampukselle. Taksimatkan aikana Pylkkänen vakuutti hänet taidoistaan ja pääsi sisään kouluun.

Stand up antaa tilan omille mielipiteille

Lontoossa Kaisa Pylkkänen ihastui myös stand up -komediaan, mutta ei koskaan kuvitellut, että hän itse nousisi lavalle. Korkeintaan olisi kiva kirjoittaa juttuja muille.

Pylkkänen tekikin Suomeen palattuaan pitkän uran käsikirjoittajana. Hän on kirjoittanut muun muassa Salattuja elämiä, Itse Valtiaita ja Uutishuone -draamasarjan.

Mutta stand up ei jättänyt rauhaan. Pylkkäsen teki mieli tehdä jotain täysin omannäköistä – käsikirjoittaminen kun on aina ryhmätyötä ja täynnä kompromisseja. Samalla hän ymmärsi, että stand up -juttuja ei voi kirjoittaa muille.

– Sitten suutuin taas jostain sananvapauskysymyksestä, että mitä saa ja ei saa sanoa, saako olla puolueellinen vai ei, ja nousin lavalle. Muistan ensimmäisestä keikasta vain fyysisen paniikkitilan.

Kaveriporukoiden klubeilla ei ollut tilaa naisille

Mutta yleisö nauroi ja homma imaisi mukaansa heti koko käden. Nykyään Pylkkänen muodostaa All Female Panel –koomikkokollektiivin yhdessä Ida Grönlundin, Saana Peltolan, Anna Rimpelän ja Eeva Vekin kanssa.

He ovat vetäneet Helsingissä jo pari vuotta kerran kuussa stand up -klubia, jolla esiintyvät vain naiset.

Tämä siksi, että ala oli pitkään miesvaltainen ja miesten valloittamia klubeja oli jo lukuisia: kun miehet kaveriporukalla järjestivät klubeja, naiset unohtuivat illoista kerta toisensa jälkeen.

– Ajattelimme, että nyt lopetamme valittamisen asiasta ja teemme itse jotain. Aluksi meiltä kysyttiin, että onko tämä joku poliittinen liike tai feministinen manifesti. Ensin kiertelimme aihetta, mutta sitten totesimme, että totta kai se on, hyvänen aika. Mitä sitä kiertelemään.

Nyt porukan huumoria voi kuunnella myös Ylen All Female Panel -podcastissa.

Naiskoomikko-sanasta Pylkkänen ei silti tykkää.

– Miksi se pitää erikseen mainita? Totta kai eroamme miehistä siinä, että puhumme asioista naisnäkökulmasta. Tai omasta näkökulmastamme, liittyy se naiseuteen tai ei.

Huumori klubeilla – ja podcastissa – on silti suunnattu kaikille sukupuoleen katsomatta. Ja se on varmaan, että kaikki saavat nauraa itselleen, niin yleisö kuin esiintyjätkin.

Kuuntele All Female Panel -podcastia täältä.

Katso Kaisa Pylkkäsen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Suomea ei nähdä tänä vuonna Euroviisujen finaalissa. Daruden ja Sebastian Rejmanin matka tyssäsi ensimmäiseen semifinaaliin. Ilmastonmuutos-tematiikkaa pyöritellyt Look away -kappale ei onnistunut murtamaan jäätä Tel Avivissa, vaan suomalaiskaksikko jäi ulos kymmenen parhaan joukosta.

– Harmittaa vietävästi, mutta oma paras annettiin. Tiimi on tehnyt mahtavaa duunia ja henki on ollut huikea, ei sitä enempää voi pyytää. Kokemus on ollut todella siisti ja merkityksellinen ja luodut ystävyys- ja työkontaktit ovat arvokkaita kotiinviemisiä kaikesta huolimatta, Darude ja Sebastian Rejman kommentoivat semifinaalia ja sen lopputulosta heti tuoreeltaan.

Euroviisujen ensimmäisessä semifinaalissa esiintyi 17 maata, joista kymmenen selvisi lauantaina järjestettävään finaaliin.

Ensimmäisestä semifinaalista jatkoon pääsivät:

• Kreikka
• Valko-Venäjä
• Serbia
• Kypros
• Viro
• Tšekki
• Australia
• Islanti
• San Marino
• Slovenia

Virittäydy tunnelmaan lukemalla nämä jutut:

Oopperalaulaja avaruudessa ja islantilaisia sadomasokisteja – tässä tärpit Euroviisujen ensimmäiseen semifinaaliin

Darude ja Sebastian Rejman tsemppifiiliksissä Euroviisujen semifinaaliin: "Kuntohuippu on noussut koko ajan!"

Toimittajalta: Suomelle tekee tiukkaa päästä Euroviisujen finaaliin – tippui vedonlyöntitilastoissa häntäpäähän

Madonnan esiintyminen Euroviisuissa on vielä epävarmaa – "Nimi puuttuu sopimuspapereista"

Euroviisujen ensimmäinen semifinaali hetki hetkeltä

Suomi ei yltänyt tänä vuonna Euroviisujen finaaliin, kun Daruden ja Sebastian Rejmanin Look away -kappaleen tie päättyi tiistaina ensimmäiseen semifinaaliin. Kisan ratkettua kaksikko oli silminnähden pettynyt.

– Rehellisesti mä olen kyllä pettynyt, Rejman kuittaa.

– Suomeksi virallinen sana alkaisi veellä, mutta sanotaan, että ketuttaa aika runsaasti tällä hetkellä. Itkut tirautettuani ja kyyneleet pyyhittyäni, niin oli ihan huikea reissu, Darude jatkaa.

Kaksikon mielestä semifinaalin esitys oli heidän parhaansa, minkä he vetivät Tel Avivin viisulavalla.

– Sitähän me ollaan sanottu alusta asti, että parhaamme tehdään ja katsotaan, mihin se riittää. Nyt se ei riittänyt, Rejman sanoo.

– Sanotaanko näin, että siellä on varmaan frendejä ja Suomen kansaa, jota ottaa pattiin yhtälailla kuin meitä ja toiset ovat pettyneitä meihin. Olkaa vaan, sillä ei se meidän elämää hirvittävästi muuta. Mutta se on totta, että parhaamme yritettiin ja edustettiin itseämme ja Suomea kuten parhaaksi nähtiin ja pystyttiin, Darude summaa.

Ensimmäisestä semifinaalista jatkoon pääsivät:

• Kreikka
• Valko-Venäjä
• Serbia
• Kypros
• Viro
• Tšekki
• Australia
• Islanti
• San Marino
• Slovenia

Elämä jatkuu

Suomen viisuedustajat eivät vielä tiedä, milloin he palaavat takaisin kotimaahan. Euroviisuista karsiutuminen laittoi suunnitelmat uusiksi. Darude arvelee jäävänsä ainakin vielä hetkeksi Tel Aviviin.

– Onnellinen asema on siinä, että meillä on ollut uraa jonkun verran aikaisemminkin. Luultavasti se ei hirvittävästi muutu tästä eteenpäin. Mulla on juttuja dj:nä ja juttuja tuottajana, mitä pistetään julki.

Sebastian Rejman saattaa lähteä Suomeen jo hieman aikaisemmin, sillä näyttelijän työt kutsuvat.

– Mulla alkaa kuvaukset ensi viikolla eli kyllä tässä palataan ihan ruotuun. Vaipat odottavat. Ei siinä sen enempää, tuore isä sanoo.

Darude uskoo, että he jatkavat musiikin tekemistä ja esiintymistä yhdessä myös jatkossa. Euroviisut on myös poikinut uusia kontakteja, mitkä saattavat johtaa muihinkin yhteistyökuvioihin.

Pettymyksen karvasta kalkkia pitää niellä hetken, mutta lopulta koko viisukokemus kääntää kaiken positiivisen puolelle.

– Ottaa pattiin, mutta on tässä jotain hyvääkin, Darude sanoo.

– Kyllä tää harmittaa, ettei päästä finaaliin, mutta tämä on tämmöinen kisa. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, Rejman vitsailee.

Haastattelun lopuksi Euroviisujen show'sta vastaava tuottaja Christer Björkman toi kisasta pudonneille Suomen edustajille lohdutukseksi ison kukkakimpun.

Lue myös:

Yle seurasi ensimmäistä semifinaalia – katso lähetys täältä!

Viisukaraoke - laula viisukäännöskukkasten tahdissa

Madonnan esiintyminen Euroviisuissa on vielä epävarmaa – "Nimi puuttuu sopimuspapereista"

Israelin kansallinen tv-yhtiö Kan syyttää äärijärjestö Hamasia tiistain Euroviisu-lähetyksen häiritsemisestä. Tv-yhtiön mukaan sen suoraan nettilähetykseen viisujen semifinaalista ilmestyi yllättäen animoituja räjähdyksiä ja uhkaavia ääniä.

Kan-kanavan mukaan tämä johtui Hamasin hakkeroinnista. Gazan kaistaletta hallitseva islamistinen Hamas ei ole kommentoinut syytöstä.

Ylimääräiset animoinnit näkyivät minuuttien ajan vain nettilähetyksessä. Häiriöt eivät näkyneet tv-lähetyksessä.

Tämänvuotiset Euroviisut järjestetään Tel Avivissa. Israelin kisaisännyyden arvioitiin jo etukäteen saattavan johtaa välikohtauksiin.

Lisää aiheesta:

Darude ja Sebastian Rejman viisuista putoamisen jälkeen: "Pettymys on käsin kosketeltava" – video

Suomi jäi ulos Euroviisujen finaalista – Yle seurasi hetki hetkeltä

Madonnan esiintyminen Euroviisuissa on vielä epävarmaa – "Nimi puuttuu sopimuspapereista"