Ilkka Remeksen trilleri julkaistiin vuonna 2015 ja se oli vuoden myydyin kotimainen kaunokirja. Se kertoo kuinka suomalaisten arki muuttuu kamppailuksi olemassaolosta, kun paukkupakkasilla kyberiskut katkaisevat sähköt ja viestiyhteydet koko maasta.

–Olemme kehitelleet kansainvälistä elokuvaa useamman vuoden ajan ja käsikirjoitus valmistui alkukesästä, Aku Louhimies kertoo tiedotteessa.

Kyseessä on suurhanke, jonka valmisteluihin menee Louhimiehen mukaan vielä aikaa. Hän pitää Remeksen kirjan aihetta kiinnostavana ja ajankohtaisena.

– Kyberturvallisuus ja hybridiuhat luovat mielenkiintoisen ympäristön tälle humaanille ja modernille tarinalle.

Ilkka Remes on innoissaan, että hänen romaaninsa on pääsemässä valkokankaalle nimenomaan kansainvälisenä hankkeena.

– Jäätyvän helvetin teemat ovat tulleet kaikkialla yhä ajankohtaisemmiksi. Haavoittuvaan tekniikkaan perustuvat yhteiskunnat ovat äärimmäisen alttiita ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Olen erityisen iloinen siitä, että hankkeeseen tarttui Aku Louhimies, jolla on kokemusta kansallisen olemassaolon mittaluokkaa koskevan selviytymistaistelun toteutuksesta, toteaa harvoin julkisuudessa esiintyvä kirjailija kustantajansa WSOY:n tiedotteessa.

Ilkka Remes on yksi myydyimpiä kotimaisia kirjailijoita. Hän julkaisee vuosittain trillerin, joka poikkeuksetta kapuaa myyntilistojen kärkeen.

Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas -elokuva keräsi elokuvateattereissa Suomessa yli miljoona katsojaa.

Aiemmin keväällä kerrottiin, että Louhimies ohjaa Viaplayn suositun Rig 45 - sarjan toisen tuotantokauden kokonaan. Rig 45:n ensimmäinen kausi nousi hurjaan suosioon Viaplaylla. Toisen kauden on määrä valmistua ensi vuodeksi.

Lue lisää: Kasvokkain: Salaperäinen menestyskirjailija Remes harvinaisessa haastattelussa: Pelkään floppia jokaisen kirjan kohdalla

Mikko Kuoppalan, eli taitelijanimeltään Pyhimyksen, kulunut vuosi on ollut kiireinen ja täynnä saavutuksia musiikin saralla.

Menestyslevyn julkaisu, osallistuminen Vain elämää -sarjan yhdeksännelle kaudelle, kuusi Emma-palkintoa Emma-gaalassa ja nyt uusimpana saavutuksena arvostettu Juha Vainio -palkinto, jonka Pyhimys saa tänään torstaina Kotkan Meripäivillä.

Juha Vainio -palkinto myönnetään vuosittain ansioituneelle kotimaiselle sanoittajalle. Vuodesta 1991 lähtien jaetun palkinnon ovat saaneet muun muassa Juice Leskinen, Gösta Sundqvist, Chrisse Johansson, Ismo Alanko ja Paula Vesala.

Mikko Kuoppala pitää saamaansa sanoittajatunnustusta erityisenä kunniana, koska hän on ensimmäinen rap-artisti, joka saa Juha Vainio -palkinnon.

– Tämä tuntuu hyväksynnältä henkilökohtaisesti, mutta myös ylipäätänsä rap-musiikille. Ajattelen, että olen jollain tavalla onnistunut tekemään lyriikkaa, joka on suomalaisen perinteen mukaista, mutta silti uudenlaista rap-musiikkia, Kuoppala kuvailee tunnelmiaan.

Juha Vainio Rahaston hallitus palkitsee Mikko Kuoppalan hänen kyvystään tehdä monitulkintaisia lyriikoita, jotka jättävät kuulijalle ajattelun ja löytämisen vaivan ja vapauden. Samalla tekstit ovat samaistuttavia ja menevät tunteisiin.

Toisaalta Kuoppala ei ole yllättynyt raadin valinnasta.

– Tämän pystyi kuvittelemaan tapahtuvan itselleen tietyllä tavalla. Ajattelin kuitenkin, että siihen olisi mennyt vielä viisi tai kymmenen vuotta. Toki kiva on tässä kohtaa saada tämä tunnustus.

Menestys ei ole tullut kuitenkaan hetkessä Kuoppalalle. Kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin Pyhimys tuli tunnetuksi koko kansalle.

"Kirjoittaminen on roolileikkiä"

Mikko Kuoppala kerää jatkuvasti talteen yksittäisiä sanoja, lauseita ja oivalluksia. Kun Kuoppala saa säveltäjältä musiikin, hän lähtee raidan tunnelman perusteella kokoamaan aiemmista havannoistaan ydinlauseita ja rakentamaan kokonaisuutta.

Ideat sanoituksiin voivat tulla Kuoppalalle mistä vaan. Elämän hyvistä ja huonoista hetkistä, eikä välttämättä hänen omista kokemuksistaan, vaan myös muilta kuulluista tarinoista.

– Kirjoittaminen on minulle nimenomaan roolileikkiä. Yritän mennä sen henkilön mielen sisälle, mikä kulloinkin puhuu. Tietyllä tavalla niissä heijastuu puolia myös itsestäni, Kuoppala kertoo.

Kuoppala ei sanoittajana piittaa musiikkialan normeista, vaan tekee asioita omalla tavallaan. Hän pyrkii tekemisessään määrätietoisesti poikkeamaan muista, mutta myös itsestään.

– Jossain vaiheessa oma mieli voi käydä rajoitteeksi, kun pitäisi koko ajan pystyä keksimään jotain uutta. Minulla ei ole mitään tarvetta toistaa menestystä, joten voin aina surutta laittaa pöydän puhtaaksi. Mielestäni parhaat jutut syntyvät, kun poikkeaa muista.

Normien rikkoja

Menestys merkitsee Kuoppalalle taloudellista ja mentaalista vapautta. Ennen kaikkea suosio on tuonut Kuoppalalle tietynlaista itsevarmuutta tekemiseen.

– Olen verbinä harrastanut sanoittamista, mutta en ole osannut ottaa sitä titteliä itselleni. Menestyksen kautta tuntuu, että nyt voin vihdoinkin ottaa sen sanoittajaidentiteetin varmuudella itselleni.

Kuoppalalla on useita sanoittajaidentiteettejä. Pyhimyksenä sanoitukset ovat syvällisiä ja nokkelia, mutta esimerkiksi Teflon Brotherssissa vaihde vaihtuu astetta bailukkaammaksi. Suomiräpin alle mahtuu monenlaisia ilmaisumuotoja.

– Haluaisin, että kansa näkisi sen, että rap-musiikki on muutakin kuin kliseistä toistoa. Rapilla voi ilmaista mitä vaan tunteita ja kertoa tarinoita. Musiikkialaa vaivaa mielestäni näköalattomuus, ja vahvuuteni on siinä mielessä tietynlainen piittaamattomuus normeista, Kuoppala huomauttaa.

Rap-musiikissa pätevät Kuoppalan mukaan tietynlaiset normit. Niihin kuuluvat esimerkiksi uho, itsekorostus ja korkea energiataso. Kuoppala ei tunnista itsestään ainoatakaan näistä piirteistä.

– Minusta on oikeudenmukaista, että pystyy tulemaan kansan tietoisuuteen musiikin avulla ilman sellaista hirveää meuhkaamista. Omat valttini ovat tekstipuolessa ja itseilmaisussa. Tämä polku on ollut hidas, mutta just sopiva minulle.

"Yritän pysyä realistina"

Kuoppala ajattelee, että hänen uransa musiikin saralla kulkee tasaisissa kuuden vuoden sykleissä.

– Ne jotka ovat kuulleet nimeni viimeisen kahden vuoden aikana, olettavat, että merkittävimmät käänteet ovat tapahtuneet justiinsa ennen sitä. Merkittävimmät käänteet ovat tapahtuneet kuitenkin aikaisemmin.

Kuoppala aloitti uransa julkaisemalla neljä omakustannelevyä 2000-luvun alkupuolella. Omatoimisesti musiikkia Kuoppala teki kuusi vuotta, kunnes vuonna 2006 hän pääsi Monsp Recordsille.

Seuraava iso käänne tapahtui taas kuuden vuoden kuluttua, kun tekeminen siirtyi ison levy-yhtiön piiriin. Samalla homma muuttui selkeästi ammatillisempaan suuntaan.

– Yritän pysyä realistina, sillä vaikka kirjoittaminen on leikkiä, musiikkibisnes on tietynlaista peliä. Kirjoittamisessa ei voi kuitenkaan ajatella, että kuunteleeko tämän kymmenen vai miljoona ihmistä.

Viimeksi kuluneen kuuden vuoden syklin Kuoppala pohdiskelee huipentuneen Tapa poika -levyyn, Vain elämää -sarjaan ja Emma-gaalaan.

– Mun näkökulmasta menestys on ollut oikeutettua. Olen tehnyt pitkään duunia, ja on ollut se oma usko siihen, että tämä on kaikkien musiikkia. Olen tavoitellut sitä tavallista ihmistä, joka ei välttämättä ajattele, onko tämä nyt rap-musiikkia vai ei.

Defenssivaihe oman itsensä varjeluun

Seuraava kuuden vuoden sykli on vasta alkamassa, eikä räppäri itsekään ole varma, mitä siltä voi odottaa.

Kuoppala kuvailee tämänhetkistä tilannettaan defenssivaiheeksi ja vertaa sitä jääkiekkopeliin, jossa pelaaja on juuri tehnyt maalin.

– Sen jälkeen, kun on tullut tällainen menestyspiikki, täytyy pitää erityistä huolta siitä, ettei se vie mennessään. Suurin tavoitteeni on pysyä mahdollisimman omana itsenäni, vaikka kuulijoita onkin määrällisesti paljon. Musiikin pitää miellyttää omaa esteettistä korvaani, eikä koko Suomen kansaa.

Yksi asia on ainakin varmaa. Kuoppala tavoittelee pitkää uraa rap-artistina.

– Olen tehnyt viitisensataa biisiä ja haluaisin tehdä vielä ainakin toiset 500. Se vaatii työrauhan, mikä voi rikkoutua helposti esimerkiksi sillä, jos asetetaan liikaa tavoitteita ulkoapäin. Sen takia olen nyt defenssivaiheessa ja teen tilaa itselleni. Oma tekeminen ei saa muuttua menestyskeskeiseksi, koska silloin homma muuttuu samanlaiseksi kuin muilla.

Ansioituneen sanoittajan tunnustus

Juha Vainio -tunnustuksen Mikko Kuoppala vastaanottaa Kotkan Meripäivien Yleisessä Saunassa -konsertissa tänään torstai-iltana. Palkintosumma on 6 000 euroa.

Juha Vainio Rahasto on perustettu vuonna 1990. Rahastoa hallinnoivat Kotkan kaupunki ja Suomen musiikintekijöiden yhdistys, joiden lisäksi myös Juha Vainion perikuntaa on yhdistyksen hallituksessa edustettuna.

Lue myös:

Räppäri Pyhimys purki uransa alussa angstia ja halvensi naisia ennen kuin oma tyyli löytyi: ”Mokat kuuluvat inhimillisyyteen”

Pyhimyksen päivästä puuttuivat paljastukset Vain elämää -kaudelle tyypilliseen tapaan – vakiinnuttaako räppäri vihdoin paikkansa eturivin sooloartistina?

Pyhimys putsasi pöydän Emma-gaalassa – katso tästä kaikki voittajat

Ensin näkyy kirjailija. Sitten kirjailijan koira. Sekarotuinen Sofi, 14, tervehtii vieraita iän suomalla arvovallalla. Tyynesti.

Sofilla on kissanpäivät. Se on punaisen talon ja vehreän pihan valtias. Ei Sofin emännälläkään hullummin mene. Marianna Kurtto, 39, asuu Eeva Joenpellon (1921–2004) kuuluisassa kirjailijatalossa Vares-Kantolassa.

Kurtto muutti viime lokakuussa töölölöisestä 30 neliön vuokrayksiöstään ja ryhtyi emännöimään pitkälti yli 200 neliön puutaloa Lohjan Sammatissa.

– Mietin, että pelkästään keittiö on kaksi kertaa minun entisen kämppäni kokoinen, Kurtto naurahtaa.

Talo on pitkä ja sen huoneet tuntuvat jatkuvan loputtomiin. On tsehovlaista kuistia, kammaria, kirjastoa, vierashuonetta ja salia, jonne voisi kuvitella tanssiaiset. On arvotaidetta, Mannerheimin kuvia ja tyylihuonekaluja – ja joukossa nykyisen asukkaan mukanaan tuomia kalusteita ja hellyttäviä kirpputorilöytöjä.

Joenpelto rakensi suuren ja mahtavan

Kun Eeva Joenpellon talo valmistui 1979, siitä tuli nähtävyys. Pituutta oli yli 30 metriä ja pelkällä salilla kokoa yli 60 neliötä.

– Totta kai rakensin liian suuren, mutta se hyvä siinä oli, että opin tuntemaan, mitä ovat kauhu ja katumus. Nekään eivät ole turhia tuntemuksia, Eeva Joenpelto kertoi Ylen haastattelusssa.

Joenpelto asui synnyinseuduilleen rakentamassaan talossa yli 20 vuotta. Siellä syntyivät mm. Elämän rouva, rouva Glad sekä Tuomari Müller, hieno mies, josta kirjailija sai Finlandia-palkinnon.

Joenpelto testamenttasi kotinsa WSOY:n kirjallisuussäätiölle kirjailijoiden käyttöön kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 2005 talossa on ollut pitkän proosan kirjoittajia. Oman jaksonsa ovat asuneet muun muassa Tuomas Kyrö, Katja Kettu ja Mikko Rimminen. Ja nyt on Marianna Kurton vuoro.

Ensiksi piti ajaa ajokortti

Kun koko ikänsä Helsingissä asunut Kurtto muutti taloon, hän oli uuden edessä. Vaikeinta oli hankkia ajokortti ja opetella ajamaan autoa.

– Olen myös opetellut lämmittämään kertalämmitteistä saunaa, luomaan lunta ja hoitamaan puutarhaa, yksinkertaisia asioita, joita en ollut koskaan tehnyt.

Kurton miesystävä rakensi pihaan kasvihuoneen ja kasvimaan. Niistä puskee nyt kesäkurpitsaa, salaattia ja perunaa. Kurtto yrittää pitää vihannekset hengissä silloin, kun miesystävä ei ole paikalla. Eniten runoilijaa kiinnostavat kukat.

– Usein aamun ensimmäinen ajatus on: “Mitenköhän kukat voivat”. Se on kummallista, koska ennen tänne muuttoa en ollut istuttanut mitään.

Kurtto kehuu talon rauhaa. Kun ovesta astuu ulos, vastassa on viljava maalaismaisema, ei kaupungin hälinää ja houkutuksia.

– Tiedostan koko ajan sen, että tämä on kirjallisuudella rakennettu talo. Täällä on vahva kirjallisuuden henki, hän sanoo.

Eevan katse seuraa eteisiin ja kynnyksille

Kurtto kirjoittaa Eeva Joenpellon työhuoneessa. Sen kirjahyllyt ulottuvat lattiasta kattoon. Yhdeltä niistä katsoo talon entinen emäntä. Joenpellon katse seuraa kävijää muissakin huoneissa. Salissa taffelipianon päällä on toinen valokuva ja nurkassa Essi Renvallin veistos Joenpellosta.

Kurtto kertoo, että hän koki alussa paineitakin siitä, missä hän kirjoittaa.

– Tuntui kummalliselta ruveta työskentelemään menestyskirjailijan työhuoneessa, mutta kun uppoutui työhön, se meni nopeasti ohi.

Kurtto toi huoneeseen oman työpöytänsä ja asetti sen ikkunan eteen. Nyt hän työstää pihamaiseman edessä kahta proosa- ja yhtä runoteosta.

– Ensi vuonna julkaistaan teos, jota kutsun mielessäni “vakavaksi” proosakseni. Se kertoo leppäkertuista ja sisarkateudesta. Teen myös toista kirjaa, jossa kokeilen vähän kevyempää otetta ja yritän toteuttaa humoristista puolta itsestäni.

Kurtto kertoo, ettei ole henkimaailmaan taipuvainen ihminen, mutta lohduttautuu silti ajatuksella, että hänen tekemisiään seuraa Eevan katse.

– Mietin välillä, mitä hän ajattelisi, jos näkisi vaikka, että laitan jonkun kukan tai astiat jonnekin. Se on sellainen hyvä tunne.

Railo maassa ei jättänyt rauhaan

Tämän vuoden helmikuussa Kurtto asetettiin ehdolle Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdokkuus tuli romaanista Tristania. Ennen Tristaniaa hän oli julkaissut viisi runokokoelmaa.

Voi sanoa, että Kurtto kirjoitti tiensä suoraan huipulle.

– En oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Se on hyvin hämmentävä fakta. Toki olen hirveän onnellinen ja iloinen, että tällainen valinta on tehty.

Tristanian synnyttäminen oli vaikeaa. Siihen meni kahdeksan vuotta. Kurtto ei mieltänyt itseään tarinankertojaksi, kunnes törmäsi historialliseen tositapahtumaan, joka ei jättänyt rauhaan.

Kurtto työsti runokokoelmaa Napoleonista. Ranskan keisari kuoli keskellä Atlantin valtamerta St Helenan saarella. Kurtto pani merkille samaan saariryhmään kuuluvan Tristan da Cunhan.

Vuonna 1961 Tristan da Cunhan tulivuori purkautui ja pakotti muutaman sata asukastaan evakkoon. Kurtto kiinnostui ja tilasi aihetta koskevan kirjan.

– Kirjassa on kohta, jossa nuori nainen menee Tristan da Cunhan saarella laitumelle paimentamaan lampaita. Yhtäkkiä maa tärisee, siihen avautuu kuilu, ja lampaat putoavat kuiluun. Siitä syntyi hyvin voimakas mielikuva ja ihmetys, että näin voi tapahtua, että jonain päivänä kesken arjen maahan repeää railo.

Kurtto tunsi, että hänen on pakko kirjoittaa syntyneestä mielikuvasta, vaikka ei vielä tiennyt, millainen tarina sen ympärille kehkeytyisi.

Miksi kaikki halusivat takaisin?

Romaanissa tositapahtumat ovat kehys fiktiiviselle tarinalle. Vuoden 1961 tulivuorenpurkauksen jälkeen Tristan da Cunhan asukkaat joutuivat jättämään saarensa. Heidät evakuoitiin Isoon-Britanniaan.

– Odotusten vastaisesti lähes kaikki halusivat palata saarelle, kun se taas oli mahdollista. Saarella on vaikeat elinolosuhteet. Kaikki on monimutkaista ja hankalaa. Minua kiinnosti, miksi nämä ihmiset halusivat siitä huolimatta takaisin.

Tristania kertookin kodin tunnusta ja kaipuusta kotiin. Sen lisäksi se kertoo petoksesta, rakkaudesta, uskollisuudesta ja uskottomuudesta.

Kahdeksan vuoden kypsyttely kannatti. Pohjoismaiden neuvoston perusteluissa teosta kehutaan juuri tarinan kehittelystä, yllättävistä käänteistä ja kekseliäästä kielestä, joka tuo teokseen lyyristä lisäarvoa.

"En uskalla ajatella voittoa"

Suomi on voittanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa. Voittajien joukossa on Väinö Linnaa, Veijo Merta, Hannu Salamaa ja Bo Carpelania, kuin suoraan Kuka kukin on -kirjasta. Tähän mennessä vain kaksi suomalaisnaista, Sofi Oksanen ja Tua Forsström, on saanut palkinnon.

47 000 euron voittaja julistetaan lokakuussa Tukholmassa tilaisuudessa, jonne on kutsuttu kaikki ehdokkaat. Olisiko nyt Kurton vuoro?

– En varsinaisesti uskalla ajatella voittoa, mutta koska kirjailija on tottunut olemaan yksin työhuoneessaan, kaikenlainen esiintyminen ja ihmisten keskuuteen meneminen on aina jännittävää.

Suomesta on Kurton lisäksi ehdolla myös Lars Sund.

Vastaavia taloja on vain kourallinen

Palataan vielä Eeva Joenpellon kirjailijakotiin. Vares-Kantola on harvinainen lajissaan. Lyhytaikaisia taiteilijaresidenssejä on Suomessa paljon, mutta vuosia kestävään maksuttomaan asumiseen perustuvia kirjailijataloja on vain kourallinen. Yksi on Porvoon Diktarhemmet, jossa asuu Finlandia-palkittu Ulla-Leena Lundberg.

Marianna Kurtto kertoo, että Eeva Joenpellon kirjailijatalo on jo vaikuttanut häneen.

– Olen työskennellyt tehokkaammin, jollain tapaa pelottomammin ja pystynyt keskittymään paremmin.

Vajaan kolmen vuoden jaksoaan Kurtto pitää ratkaisevan tärkeänä uralleen.

– Sen ajan, kun on täällä, ei tarvitse miettiä asumiskustannuksia. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus kirjoittaa.

Vielä pari vuotta saa huoahtaa

Moni Kurton kollegoista ei pysty keskittymään vain kirjoittamiseen. On tehtävä myös muuta. Kurttokin kääntää mm. Sadie Jonesia englannista.

Kirjailijaliiton selvityksen mukaan kirjailijoiden mediaaniansio kaunokirjallisesta työstä on hieman yli 2 000 euroa vuodessa. Apurahat muodostavat lähes 30 prosenttia tuloista.

Kurtto kertoo, että on raskasta, kun toimeentulosta ei tiedä kovin pitkälle etukäteen.

– Välillä se on muutaman kuukauden eteenpäin, välillä vuoden, hyvässä tapauksessa kolme vuotta. On ollut pakko totuttautua epävarmuuteen. Koskaan ei tiedä, millä elää jonkun tietyn ajanjakson jälkeen.

Nyt Kurtto voi huoahtaa toukokuun 2021 loppuun. Hänen ja Sofin kausi kirjailijatalossa jatkuu sinne asti.

Jutusta korjattu 25.7. klo 16.50 Eeva Joenpellon syntymävuosi.

Nykypäivän festivaalikävijälle ei enää riitä makkaraperunat tai hanaolut muovikupissa. Festivaalikävijät haluavat kokemuksia ja ovat valmiita maksamaan laadusta.

Neljättä kertaa järjestettävä Vaasa Festival markkinoikin jo itseään musiikin, viinin ja ruuan juhlana.

– Pitää olla vegaaniruokaa, kana- ja kalavaihtoehtoja ja uusia tuotteita vanhojen rinnalle. Kyllä se kuluttaja odottaa monipuolisuutta, Vaasa Festivalin ja Solar Sound Festivalin promoottori Tommi Mäki kertoo.

Erityisesti viini on virrannut festivaaleille. Tälle viikonlopulle Vaasa Festivalin viinialueen kokoa on kasvatettu viime vuodesta peräti kuusinkertaiseksi. Viikonlopun tarjonnasta löytyy maisteltavaksi 50 erilaista viiniä, 20 olutta ja 15 siideriä.

– Viime vuonna osa tuotteista pääsi loppumaan kesken, mutta ei kyllä tänä vuonna, Mäki kertoo.

Provinssissa pitkäjänteistä työtä laadun vuoksi

Vaikka olut on edelleen monilla festivaaleilla ykkönen, on myös Provinssissa ja Ruisrockissa huomattu viinien suosion kasvu.

– Voidaan puhua kaksinkertaisesta määrästä viiniä, mitä nykyään myydään kolmen vuoden taakse katsoen. Rinnalle tulevat erilaiset cocktail-baaritoteutukset, joissa ollaan edetty kauas tasosta, missä väkevä yhdistetään virvoitusjuomaan ja ojennetaan tiskin yli, kertoo Provinssin tapahtumapäällikkö Sami Rumpunen.

– Myydyin tuote litramääräisesti on edelleen keskiolut, mutta erityisesti viinit ja cocktailit kasvattavat osuuttaan vuosi vuodelta, Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä kertoo.

Provinssi ryhtyi päivittämään festivaalin ruoka- ja juomakulttuuria vuonna 2015. Tarjontaan tuli pienpanimo-oluita ja drinkkejä. Rumpunen uskoo, että drinkkien suosio jatkaa kasvuaan.

– Nykyään meillä saattaa olla käsin Skotlannista poimittu gini. Sille järjestetään maahantuoja Suomeen, että se saadaan myyntiin yhteen baariin meidän alueella. Sitten mietitään, että mikä tuore yrtti sen kanssa sopii parhaiten ja mikä tuore marja siihen kenties voidaan lisätä, Rumpunen kertoo.

Vaikka makkaraperunat, paella ja burgerit ovat edelleenkin Rumpusen mukaan festivaalin sydän, ovat festarikävijät omaksuneet uudet tuotteet. Esimerkiksi vegaaninen ruoka kiinnostaa festivaaleilla perinteisiä lihansyöjiäkin.

– Nyt vuonna 2019 festivaali alkoi näyttämään jo aika lailla siltä, miltä me olemme halunneet sen näyttävän, Rumpunen kertoo.

Kävijät vaativat laatua

Provinssin päiväkävijöistä 5-6 prosenttia muodostuu vip-lipun ostaneista. Verrattaessa moniin muihin festivaaleihin, ovat Provinssin kävijät Rumpusen mukaan koulutetumpia ja tulotaso korkeampi. Täten heillä on varaa ostaa laadukkaampia tuotteita.

Tapahtumien keskikulutus euromääräisesti on yleisesti kasvussa. Tätä ei ainakaan Provinssi-festivaalilla voi selittää esimerkiksi alkoholin lisääntyneellä kulutuksella.

– En usko, että alkoholikulutus, jos muutetaan sataprosenttiseksi alkoholiksi on kasvanut kymmenessä vuodessa lainkaan per täysikäinen kuluttaja festivaaleilla. Kuluttaminen on muuttunut vuosi vuodelta kohti korkeatasoisempia palveluita, Rumpunen kertoo.

Muu vapaa-ajan tarjonta kilpailee festivaalien kanssa. Täten kävijät vaativat laatua.

– Rima on tosi korkealla. Ihmiset hakevat selkeästi elämyksiä ruoka- ja juomapuolelta, Mäki kertoo.

Mäki tuottaa myös Seinäjoella järjestettävää Solar Sound -festivaalia, jonka kävijät muodostuvat pääosin nuorista ja nuorista aikuisista. Myös nuoret vaativat jo festivaalilta paljon.

– Nuorille tärkeää on, että pystytään olemaan porukalla, esimerkiksi istumapaikat. He myös kiinnittävät paljon huomiota näyttävyyteen ja visuaalisuuteen. Alueella pitää olla hienoja elementtejä. Myös palvelun pitää olla nopeaa, Mäki kertoo.

Ensi vuoden suunnittelu käynnissä

Tänään ja lauantaina Vaasan sisäsatamassa järjestettävään Vaasa Festivaliin odotetaan ennakkolippujen menekin ja hyvän sääennusteen perusteella jopa 17 000 kävijää.

– On hyvin mahdollista, että myymme tapahtuman loppuun, Mäki kertoo tyytyväisenä.

Tämän vuoden Provinssia juhlittiin kuukausi sitten, mutta ensi vuoden festivaalin suunnittelu on jo käynnissä. Ensimmäisiä artistinimiä Rumpunen lupailee paljastettavan lähiaikoina. Myös juoma- ja ruokapuolen suunnittelu on alkanut.

– Useita ruokatoimijoita jo tiedetään. Uusiakin toimijoita mitä meille halutaan on jo tiedossa ja keskustelut on aloitettu. Esimerkiksi cocktail-tarjonta kasvaa ensi vuonna ja ajatuksia sen kehittämiseen on jo olemassa, Rumpunen toteaa.

Mitä muuta on tulossa? Onko ulkomailla kenties festivaaleilla jotain trendejä, jotka ovat vasta rantautumassa Suomeen?

– Sanoisin, että Suomen johtavat festivaalit, kuten Provinssi, Ruisrock, Flow-festivaali ja Ilosaarirock ovat jo täysin kansainvälistä tasoa. Ravintolatoteutukset ovat huipputasolla ja useat meistä panostavat alueen viihtyvyyteen ja näyttävyyteen, mitä kansainvälinen huipputasokin, Rumpunen kertoo.

Aiheesta aiemmin: Omat vessat, baaritiskit ja sisäänkäynnit…Festarivieraat haluavat nyt ”arjen luksusta” – ja ovat valmiita satsaamaan jopa satoja euroja

Rap-artisti Yeboyah eli Rebekka Aili Kuukka julkaisi perjantaina ensimmäisen Elovena EP -levynsä. Levyn avulla hän haluaa määritellä suomalaisuuden ja Elovena-hahmon uudelleen.

Mistä on kyse

EP:n nimikappaleessa Yeboyah julistaa olevansa luonnonlapsi, Elovena. Rapissa on tapana leveillä itselleen tärkeillä asioilla, ja Yeboyahille luonto on lähellä sydäntä.

– Leijun sillä, että äidilläni on kasvimaa, josta syön suoraan luomuruokaa.

EP on julkaistu myös visuaalisena albumina. Siinä Yeboyah ja muut esiintyjät nauttivat kesäisestä luonnosta.

Samalla tummaihoinen Yeboyah ottaa haltuunsa suomalaisuuden symbolin, kaurahiutalepaketin vaalean Elovena-hahmon.

– Me olemme jo täällä. Tältä Suomi näyttää oikeasti, Yeboyah sanoo.

Kuka ja mitä

Yeboyah on suomalaisen rap-musiikin nouseva kyky. Kun hän esitti uuden Elovena-kappaleensa Sideways-festivaaleilla kesäkuussa, Helsingin Sanomien kriitikko ylisti räppärin karismaa ja kuuli kappaleessa hittipotentiaalia.

– Sideways-keikka oli hullu! Yeboyah itse kommentoi.

Hän esiintyi festivaaleilla osana D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kokoonpanoa. Sofa-räppiduon, Adikian, F:n ja muiden räppärinaisten show on nähty myös muun muassa Ruisrockissa ja Flow-festivaaleilla.

Yeboyah oli julkaissut ennen EP:tä vasta yhden kappaleen, joten keikat ovat tuoneet hyvää kokemusta.

– On ollut tosi siisti mahdollisuus päästä treenaamaan isoilla lavoilla lahjakkaiden tekijöiden kanssa.

Tätä et ehkä tiennyt

Lapsena Yeboyah soitti klassista pianoa ja kannelta. Saman aikaan hän kiinnostui hiphop-kulttuurista. Esimerkiksi musiikkikanava MTV:llä hän näki samaistuttavia roolimalleja.

– Esikuviani ovat esimerkiksi Princess Nokia, Missy Elliot, Lauryn Hill ja Erykah Badu.

Yeboyah puhuu median representaatioista eli rooleista, joita esimerkiksi naisille ja vähemmistöihin kuuluville on tarjolla julkisuudessa. Ne ovat vaikuttaneet myös niihin valintoihin, joita hän on itse tehnyt elämässään.

– En ole nähnyt itsenäni lääkärinä, koska en ole nähnyt koskaan itseni näköistä lääkäriä.

"Haluan olla osa muutosta"

Suomen eturivin rap-artistit ovat lähes poikkeuksetta valkoisia miehiä, ja piirit ovat pienet. Yeboyahin mielestä suomalainen rap-musiikki on jo monipuolistumassa.

– Muutos on jo hyvässä vaiheessa, on tosi siistejä tyypejä ja pinnan alla kuplii. Haluan olla osa muutosta.

– Toivon, että skene on tulevaisuudessa monipuolinen, rikas ja värikäs. Sellainen, jossa ihmisillä on tilaa toteuttaa itseään ja tehdä myös virheitä.

Yeboyahia haastatellaan 8 minuuttia -ohjelmassa. Katso haastattelu klikkaamalla pääkuvaa. Katso myös edelliset jaksot tästä.

Korjattu 26.7. klo 18.48: Toisin kuin 8 minuuttia -lähetyksessä sanottiin, hiphop ja rap syntyivät Yhdysvalloissa 1970-luvulla, eivät 1980-luvulla.

Lue myös:

Rap-artisti Pyhimykselle arvostettu sanoittajapalkinto: "Tämä tuntuu hyväksynnältä rap-musiikille"

Rap-yhtye Gasellit esiintyi vuosia tyhjille saleille ja oli hajoamispisteessä: "Tänä kesänä teemme enemmän keikkoja kuin moni muu"

Vihaisesta ja kiusatusta nuoresta miehestä tuli rakkaudesta saarnaava räppäri – Pastori Pike: “Me tehtiin aika pahoja asioita”

Roiseja puheita, tytöttelyä ja esikuvien puutetta – musiikkiala on miesten dominoima, mutta miksi?

Yhdysvaltalaisräppäri A$AP Rockyn eli Rakim Mayersin pidätys on asettanut hänet maailmanpolitiikan silmään.

Pahoinpitelystä syytteen saaneen räppärin pidätystä on kommentoitu Yhdysvaltain presidenttiä myöten. Tapauksesta saadut viimeisimmät tiedot eivät ole kuitenkaan miellyttäneet presidentti Donald Trumpia.

Trump twiittasi olevansa pettynyt Ruotsin pääministeri Stefan Löfveniin, kun räppäriä kohtaan päätettiin nostaa syyte pahoinpitelystä. Kolme päivää kestävä oikeudenkäynti alkaa ensi tiistaina.

Kuinka jenkkiräppärin pidätyksestä tuli maailmanpoliittinen ilmiö?

Katutappelu kesäkuun lopussa

Koko tapahtumaketju sai alkunsa kesäkuun 30. päivä, kun A$AP Rocky joutui katutappeluun. Tappelu tallentui myös videolle.

Räppäri julkaisi tapauksesta Instagram-tilillään videon. Hän kertoo videolla ja postauksessaan, että hän ja hänen seurueensa eivät tunteneet entuudestaan heitä seuranneita kahta miestä.

Miehet väittävät videolla räppärin henkivartijan rikkoneen kuulokkeet, joilla toinen miehistä oli aiemmin yrittänyt hakata henkivartijaa.

Videolla räppäri ja hänen henkivartijansa kehottavat miehiä lopettamaan seuraamisen ja lähtemään pois.

Tapauksesta kuvatuilla muilla videoilla nähdään, kun räppäri ja hänen seurueensa hakkaavat ja potkivat maassa makaavaa miestä.

Räppäri ja kaksi muuta hänen seurueeseensa kuulunutta henkilöä pidätettiin 4. heinäkuuta. He ovat olleet siitä lähtien tutkintavankeudessa.

Pian tapauksen jälkeen sosiaalisessa mediassa alkoi ilmestyä A$AP Rockyn vapauttamista vaativia #JusticeForRocky ja #FreeRocky -postauksia.

Trump sai puhelun Kanye Westiltä

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi heinäkuun puolivälissä puhuneensa A$AP Rockyn pidätyksestä räppäri Kanye Westin kanssa.

Myös Westin vaimo, tosi-tv-tähti Kim Kardashian West on ollut aktiivisesti julkisuudessa puhumassa räppärin vapauttamisesta. Kardashian on ajanut näkyvästi myös rikosoikeuden uudistusta Yhdysvalloissa.

Tässä vaiheessa tapaus on jo kaikkien huulilla ja julkinen paine kasvaa.

Monet julkkikset ovat myös ilmoittaneet boikotoivansa Ruotsia tapauksen takia.

Trump sanoo maksavansa räppärin takuut

Päivää myöhemmin Trump kertoi keskustelleensa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin kanssa.

Trump kertoi tarjoutuneensa maksamaan räppärin takuut, jotta tämä voisi välttää tutkintavankeuden.

Ruotissa ei kuitenkaan ole käytössä takuujärjestelmää, joten räppärin vapauttaminen takuita vastaan olisi vastoin Ruotsin perustuslakia.

Lisäksi pääministeri Löfven korosti, että hallitus ja poliitikot eivät voi puuttua tapaukseen millään tavalla.

Räppärin pitämistä tutkintavankeudessa on perusteltu muun muassa sillä, että hänen pelätään lähtevän maasta.

Tulehtuivatko maiden välit?

Tänään tullut tieto syytteiden nostamisesta räppäriä kohtaan näyttäisi tulehduttaneen ainakin hetkellisesti Yhdysvaltain ja Ruotsin välejä.

Presidentti Trump twiittasi, että Yhdysvallat on auttanut Ruotsi paljon, mutta suhde ei näytä olevan kaksisuuntainen.

Tapaus näyttäisi ainakin siis puheen tasolla vaikuttavan maiden välisiin suhteisiin.

Peruuntuuko Suomen keikka?

A$AP Rocky on Tampereella 16. elokuuta alkavien Blockfest-festivaalien yksi pääesiintyjistä. Blockfest tai artisti eivät ole kuitenkaan vielä ilmoittaneet, että keikka olisi peruutettu.

Myös Blockfest on antanut tukensa räppärille.

Erityisen mielenkiintoista tuen ilmaisemisesta tekee kuitenkin se, että festivaalin verkkosivuille on kirjattu festivaalin arvot. Niiden mukaan festivaalilla on "nollatoleranssi väkivaltaa ja aggressiivista käytöstä kohtaan."

Emme saaneet kiinni festivaalijärjestäjää kommentoimaan asiaa.

Lue lisää:

Trump: "Olen pettynyt Ruotsin pääministeriin" – vaatii Twitterissä A$AP Rockya vapaaksi

Yhdysvaltalaisräppäri A$AP Rocky pidätettynä Tukholmassa tappelun seurauksena – Trump aikoo soittaa Ruotsin pääministerille

Flow ja Weekend joutuivat pulaan, tähtiesiintyjät peruivat äkillisesti – Rock-vaikuttaja toivoisi ohareiden tekijöille rajumpia sanktioita

Me suomalaiset väitämme tietävämme saunasta kaiken. Kuitenkaan ei ole olemassa oikeaa vastausta siihen, mikä on oikea saunalämpötila tai onko sähkökiuas parempi kuin puulämmitteinen kiuas.

Monesta muusta sauna-asiasta onkin sitten tarkat oikeat vastaukset.

Nyt on oikea hetki asettua tekemään Saunapäivän Saunavisa. 15 kysymyksen avulla selvität, oletko kaikkien aikojen saunanero.

Onnea matkaan. Visa alkaa tästä:

Olet nyt saanut Saunavisan tehtyä. Jos meni huonosti, tee se uudelleen. Jos pärjäsit hyvin, suuret onnittelut vielä kerran.

Muista haastaa myös ystäväsi mukaan saunatiedon kiehtovaan maailmaan.

Tänään on Ylen Saunapäivä

Tänään lauantaina 27.7.2019 vietetään Ylen Saunapäivää, joka huipentuu koko Suomen yhteiseen löylyttelyyn. Luvassa on kahden tunnin suora tv-lähetys ja yli 24 tunnin suora radiolähetys.

Yle TV1:ssä kello 19.30 alkavassa lähetyksessä nähdään, miten Saunapäivää vietetään eri puolilla Suomea. Pääpaikkana ovat Tampereen Ratinanniemi ja Helsingin Sompasauna, joiden lisäksi lähetyksessä liikutaan muun muassa suolentopallon MM-kisoissa Haukivuorella, Jämsän saunakylässä, Oulun Qstockissa, Mikkelissä, Jyväskylässä sekä Tankavaaralla kullankaivajien saunalla.

Lähetyksen välissä kello 20.30 on uutiset ja Urheiluruutu, mutta sen jälkeen Saunapäivän vietto jatkuu ensistä hikisempänä kello 21.15–22.15.

Yle Radio Suomi juhlistaa Saunapäivää huikealla 24 tunnin lähetyksellä, jossa saunotaan ympäri Suomea – jokaiselta Radio Suomen alueelta tulee noin tunnin verran lähetystä Saunapäivänä.

Saunapäivän nettisivuilla yle.fi/saunapaiva voi tutustua karttaan, josta löytyy satoja Saunapäivänä avoimia saunoja ympäri Suomea!

Nettisivujen Löylymittariin voi ilmoittaa päivän aikana omat saunomiskertansa ja seurata, kuinka moni muu suomalainen saunoo ja mikä on Suomen kuumin kunta!

Mukavaa ja hikistä Saunapäivää ihan kaikille!

Anna Järvinen on hyväntuulinen, vaikka on hätää kärsimässä mustassa housupuvussaan. Perjantai-iltapäivällä mittari näyttää Valkeakoskella yli kolmeakymmentä astetta.

– Kaikki käyttäytyy niin kuin tämä uskomaton helle olisi jotenkin normaalia. Mä yritän vaan överleva - mitä se on suomeksi? Koitan pysyä elossa.

Paahteesta huolimatta Järvisestä on ihanaa olla Suomessa. Tänne on lähes jatkuva koti-ikävä, vaikka hän on asunut Ruotsissa kuusivuotiaasta lähtien. Se kuuluu Järvisen lauluissa.

– En tiedä, olenko koskaan tuntenut itseäni ruotsinsuomalaiseksi. Olen suomalainen, joka asuu Ruotsissa. Sydämestä ainakin puolet on Suomessa, siinä on surua mukana. Toisaalta kuulun kahteen kulttuuriin, toisaalta en kumpaankaan.

"Lampi täyttyi, piti tehdä taas lauluja"

Anna Järvinen on viimeisten kolmen vuoden ajan elänyt musiikillista hiljaiseloa. Hän on keskittynyt kahden tyttärensä kasvattamiseen ja päivätyöhönsä kieltenopettajana.

Esiintyminen Työväen Sivistysliiton satavuotisjuhlaklubilla Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumassa on ainoa keikka, jonka Järvinen tänä kesänä tekee.

– Mun keikkabuukkaaja on ollut mulle vähän ärtynyt. Se sanoi, että olen ainoa sen artisteista, joka ei halua soittaa, Järvinen nauraa.

Järvinen julkaisi kolme ensimmäistä levyään melko tiiviiseen tahtiin. Kaikki aika meni joko studiolla äänittämässä tai kiertueella. Jossain vaiheessa se alkoi väsyttää. Oli tauon aika.

– Ensimmäiset levyt tulivat niin nopeasti, koska mä olin odottanut niin kauan, että oli kauhean paljon sanottavaa. Viimeisimmän levyn aikoihin mun lapsista tuli teini-ikäisiä, ja elämä muuttui aika rajusti. En ehtinyt oikein ajatella.

Nyt arki on vähän rauhoittunut ja uuden musiikin tekemiseen on noussut tarve. Järvinen äänittää nyt kaikessa rauhassa uutta albumia, ilman tiukkaa aikarajaa.

– Tuntuu, niin kuin sisällä olisi sellainen lampi taas tullut täyteen, ja on pakko tehdä lauluja.

Ei mun ehkä enää tarvitse pelätä, että luovuus loppuu. Se joskus vain lepää, ja tulee sitten takaisin. Muusikko Anna Järvinen

"Kaikki on tunnetta"

Anna Järvinen on monissa lauluissaan käsitellyt Suomen-ikäväänsä ja juuriaan. Nyt tekeillä oleva levy liikkuu enimmäkseen ruotsalaisessa maisemassa.

Mitään varsinaista teemaa albumilla ei ole, tai ainakaan Järvinen ei laulujen syntyvaiheessa sellaista ajattele.

– Sitä aina kirjoittaa siitä, missä sillä hetkellä on. Ehkä mä voin vasta vuoden päästä nähdä sen teeman. Nyt yritän vain sanoilla ja sävelillä kertoa omasta todellisuudestani.

Järviselle musiikin tekeminen on intuitiivinen prosessi.

– Mä oon tosi huono olemaan tietoinen silloin kun teen musiikkia. Mä oon hyväksynyt sen, että mä teen niin ja toiset voi tehdä toisella tavalla. Nytkään en oikein vielä tiedä, mitä mä teen.

Uudet laulut saavat alkunsa niin, että Järvinen soittelee kitaraa makuuhuoneessaan, tai istuu pianon ääreen etsimään oikeita säveliä kuvaillakseen tunnettaan.

– Sitten mä lähetän niitä mun kavereille, jotka osaa ihan oikeesti soittaa kitaraa ja pianoa ja kaikkea.

Suurin osa Järvisen levyn muusikoista on Dungen-yhtyeen jäseniä. He ovat soittaneet Järvisen kaikilla levyillä. Studioon mennään aina silloin, kun muilta kiireiltä ehditään, ilman paineita.

Järviselle on tärkeää työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät vaistonvaraisesti, mihin hän tähtää.

– Koska mulla ei ole musiikillista koulutusta, tarvitsen ihmisiä, joiden kanssa mulla on intuitiivinen kommunikaatio. En osaa verbalisoida sitä, mitä mä yritän tehdä. Kaikki on vain tunnetta.

"Suomalaiset on jotenkin niin cooleja"

On ollut hetkiä, jolloin Anna Järvinen on kyseenalaistanut koko muusikonuransa. Ne hetket ovat onneksi menneet aina ohi.

– Silloin tällöin ajattelee, että nyt mä olen liian vanha, tai olen jo sanonut tämänkin. Jonkinlainen luova prosessi on kuitenkin käynnissä koko ajan. Ei mun ehkä enää tarvitse pelätä, että luovuus loppuu. Se joskus vain lepää, ja tulee sitten takaisin.

Taiteen tekeminen on Järviselle muutakin kuin säveltämistä.

– Se voi olla vaikka piirtämistä, maalaamista, tai kirjoittamista. Kaikki on sitä samaa prosessia. Everything is everything, niin kuin Lauryn Hill laulaa.

Viime vuosina Järvinen on käyttänyt iltojaan kirjoittamiseen, vaikka kirjoittaminen ilman musiikkia on hänen mielestään kauhean vaikeaa.

– Saa nähdä, tuleeko se ikinä valmiiksi. Se on jonkinlainen kirja, mutten tiedä, näytänkö sitä ikinä kenellekään.

Nyt on kuitenkin aika laulaa.

Suomalaiselle yleisölle Suomessa esiintyminen on aina erityinen kokemus; samaan aikaan ihana ja pelottava.

–Suomalaiset on jotenkin niin cooleja, enkä mä osaa tätä kieltä niin hyvin. Mä kunnioitan tosi paljon suomalaisia, jotka on ihan oikeesti suomalaisia.

Pankakoski on tehdastaajama Lieksassa. Pankakoski on kapellimestari Tanja Carita Ikosen synnyinpaikka. Pankakoski on myös Heino Kasken pianosävellys.

– Ryhti paranee. Tulee pala kurkkuun. Jonkun mielestä kliseinen, jonkun mielestä ylidramaattinen, mutta ei minusta. Pianistimieheni ajattelee varmaan eri tavalla, kuvailee Tanja Carita Ikonen tunteita, joita pianoteos hänessä herättää.

Ikosesta ei tullut Pankakoskella pianistia, vaan klarinetisti. Se oli vievä polku kaupungissa, jossa vietetään joka kesä puhallinmusiikin erikoistapahtumaa, Lieksan Vaskiviikkoa.

– Olisinko puhallinsoittaja, jos en olisi Lieksasta? En osaa sanoa. Lieksan nuorisopuhallinorkesteri oli niin kova juttu silloin kun olin pieni. Ainakaan ilman sitä en olisi soittaja.

Puhallinkapellimestari Tanja Carita Ikonen täytti tänä vuonna 40 vuotta. Samoin täyttää Vaskiviikko.

– Minusta tuntuu, että suomalaiset tai edes lieksalaiset eivät edes ymmärrä miten merkittävä Vaskiviikko on Lieksalle ja itse asiassa koko maalle.

Ikonen kertoo tavanneensa Unkarissa mestarikurssilla amerikkalaisen kapellimestarin, jonka ainoa tieto Suomesta oli Lieksan Vaskiviikko.

– Viime viikolla olin norjalaisten vaskisoitonopettajien kanssa samassa ruokapöydässä ja kertoessani olevani kotoisin Lieksasta, kaikki tiesivät missä Lieksa on.

Itä-Suomen kierros ennen Norjaa

Tanja Carita Ikonen kävi peruskoulun Pankakoskella ja Lieksassa. Musiikkilukio kutsui Kuopioon 16-vuotiaana ja konservatorion jälkeen myös työpaikka löytyi ensin Kuopiosta, sitten Iisalmesta ja Kajaanista. Soitonopettaja huomasi, että voisi osata vielä enemmän.

– Tuli sellainen tunne, ettei minulla ole tarpeeksi työkaluja tehdä työtäni.

Ikonen haki Sibelius-akatemiaan ja valmistui puhallinkapellimestariksi. Se polku lähti viemään kohti Norjaa.

Tanja Carita Ikosen pianistipuoliso Teemu Ikonen oli jo opiskelemassa ja töissä Norjan Bergenissä. Muusikkoystävä, kapellimestariajan opiskelukaveri Maria Molund houkutteli Ikosta, silloista Räsästä, myös Norjaan, jossa on vahva puhallinorkesterikulttuuri.

– Norjassa on noin 2 400 puhallinorkesteria. Pelkästään Oslon alueella on jotain 165 orkesteria, Tanja Carita Ikonen valaisee.

Freelance-kalenterissa töitä vuoteen 2022

Vuodesta 2014 Tanja Carita Ikonen on asunut Norjassa. Ensin Bergenissä, nyt Oslon kyljessä Sandvikassa. Hänellä on useita orkestereita johdettavaan ja muutamassa orkesterissa pidempiaikainen taiteellisen johtajan sopimus.

Suomessa Ikonen käy muun muassa johtamassa sotilassoittokuntia. Ja opettamassa ja johtamassa Lieksan Vaskiviikolla, tietenkin.

Tanja Carita Ikosta viehättää Norjassa se, ettei puhallinmusiikkiharrastus jää nuoruuteen, vaan aikuiset soittavat yhtä lailla. Ja jos eivät soita, huolehtivat, että orkesterin harjoituksissa kapellimestarin ei tarvitse järjestellä nuotteja tai tuoleja. Vanhemmat ovat mukana lastensa harrastuksessa.

Kouluissa on omat orkesterit, joissakin useitakin. Melkein kaikki jatkavat kouluorkestereista aikuisorkestereihin.

– Se on luonnollinen jatkumo, johon Suomessakin voisi miettiä ratkaisuja, ettei soittoharrastus jäisi nuoruuteen.

Puhallinmusiikki soi Norjassa erityisesti toukokuun 17. päivä, Norjan itsenäisyyspäivänä. Kaikkialla maassa on tuolloin paraateja, joissa orkesterit soittavat.

Erämaan lumo löytyi Norjassa

Mutta palataan taaksepäin, 1990-luvulle ja Lieksaan. Pinta-alaltaan Suomen suurimpiin kuuluvassa kunnassa on paljon metsää ja saloa. On Patvinsuon kansallispuisto seutuineen, jonka sanotaan olevan Lapin eteläpuoleisen Suomen suurin erämaa. Lieksassa on luontoa, jossa samoilla. Mutta teini-ikäistä Tanja Caritaa ne eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.

– Mieheni Teemu on Sallasta kotoisin ja hän vei minut retkeilyn pariin. Nykyään pyrin vuorille patikoimaan ja talvella hiihtämään aina kun on mahdollista. Norja on tehnyt minusta sellaisen kuin norjalaiset ovat, ulkoilmaihmisen.

Myös ammatin muuttuminen orkesterissa soittavasta muusikosta orkesterin edessä seisovaksi kapellimestariksi on lisännyt hiljaisuuden kaipuuta. Partituurin lukeminen on yksinäistä työtä.

– Ja onhan se varmaan ikäjuttu myös, keski-ikää kun lähestyy, niin tulee kaikkea tällaista, nauraa Tanja Carita Ikonen.

Yhtä juhlaa

Pianisti Teemu Ikonen soittaa vaimolleen toivekappaleena Heino Kasken Pankakosken erikoistilanteissa. Häitään pariskunta vietti vuosi sitten ja samalla Räsäsestä tuli Ikonen.

Tanja Caritan syntymäpäivä oli jo, mutta 40-vuotistuplajuhlat tulevat elokuussa ystävä-kapellimestari Maria Molundin kanssa.

– Heinä-elokuu on yhtä juhlaa, kun ensin on Vaskiviikko ja sitten suuret syntymäpäiväjuhlat.

Lieksaan Tanja Carita Ikonen palaa aina mielellään. Lieksan Vaskiviikko on ollut hänelle valtava mahdollisuus kokea musiikkia kuuntelijana. Hän suorastaan ahmi konsertteja ollessaan nuori, kun siihen oli kotipaikkakunnalla mahdollisuus.

– Tuskin missään olisin päässyt kokemaan sellaisia huippukonsertteja muuten. Tänä vuonna viikon ohjelma on suorastaan säkenöivä. On etuoikeus olla siinä joukossa.

Tanja Carita Ikonen itse opettaa ja johtaa Vaskiviikon musiikkileirin seitsikko- ja yhtyekurssilaisia. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon. Vaskiviikon perjantaina, vajaan viikon jälkeen, orkesteri jo soittaa yleisölle.

Kapellimestari Ikonen haluaa, että hänen ohjauksessaan soittajassa tapahtuu kehitystä. Sitä hän toivoo itsessäänkin tapahtuvan. Lieksan Vaskiviikko on yhtälailla kehityskelpoinen keski-ikää lähestyvä tapahtuma.

– Tunnen suurta ylpeyttä, että Lieksa on saanut kehitettyä ja säilytettyä korkeatasoisen vaskifestivaalin. Siihen on tarvittu kaikkia taiteellisista johtajista joka ikiseen talkoolaiseen. Upeaa, että kotikuntani on vaskisoiton suurvalta!

Itämeressä Ruotsin ja Viron välisissä vesissä makaava puolen vuosituhannen ikäiseksi arvioitu laivanhylky on niin hyvin säilynyt, ettei samalta ajalta ole koskaan löytynyt vastaavaa. Meriarkeologit ovat ajoittaneet hylyn alustavasti 1500-luvun alkuun.

Hylky löytyi North Stream -kaasuputkea varten tehdyissä tutkatutkimuksissa 120 metrin syvyydestä kymmenen vuotta sitten, mutta tuolloin se vain kirjattiin löytyneeksi.

Tämän vuoden alkukesällä Ruotsin merihistoriallinen museo tilasi MMT-yritykseltä hylyn kartoituksen. Materiaalista tehdyistä kolmiulotteisista kuvista selvisi, että pohjassa lepää meriarkeologinen aarre.

Hylky ei sinänsä ole alueellaan poikkeuksellinen, mutta oivallinen kunto tekee siitä ainutlaatuisen, kertoo tutkimuksiin osallistuvan Södertörnin korkeakoulun meriarkeologian professori Johan Rönnby.

Hänen mukaansa alus, joka toistaiseksi saa tyytyä nimeen "Tuntematon laiva", on säilynyt paremmin kuin Vasa-laiva. 1600-luvulla neitsytmatkallaan uponneella, 1960-luvulla nostetetulla Vasalla on museo Tukholmassa.

"Melkein kuin eilen uponnut"

"Tuntematon laiva" on Kristoffer Kolumbuksen ja Leonardo da Vincin aikalainen ja silti ällistyttävän hyvässä kunnossa, tuumii tutkimuksia johtava Rodrigo Pachero-Ruiz, joka pitää mahdollisena, että alus on jopa jo 1400-luvun puolelta.

Pachero-Ruiz on MMT:n meriarkeologi ja parhaillaan myös brittiläisen Southamptonin yliopiston vierailijaprofessori.

– Melkein kuin se olisi uponnut eilen. Kannella mastoon nojaamassa on uskomattoman harvinainen löytö, laivavene, jolla miehistö kulki alukseen ja sieltä pois. Se on todella hämmästyttävä näky, hän kuvailee.

Kuvissa näkyvät yhä pystyssä olevat mastot ja ehjä runko. Myös osa takiloinnista on tallessa ja kanuunat ovat asemissa kannellaan. Jäljellä ovat myös puinen käsivintturi sekä pilssipumppu. Voit katsella hylkyä tästä MMT:n videosta.

Löydön kunnosta on kiittäminen Itämeren olosuhteita.

– Itämeri on aivan fantastinen laivanhylkyjen säilyttäjä. Se on pimeä, siellä ei ole virtauksia, ja ennen kaikkea sieltä puuttuvat hylkyjä tuhoavat laivamadot, selittää Rönnby.

Ikä varmistetaan puunäytteistä

Tutkijaryhmä aikoo palata hylylle syksyllä dokumentoidakseen sen vielä yksityiskohtaisemmin. Laivasta otetaan myös puunäytteitä ajoittamista varten. Toistaiseksi ikäarvio perustuu ennen muuta kanuunoiden tyyppiin.

Ryhmässä on Södertörnin korkeakoulun, Southamptonin yliopiston ja MMT:n lisäksi mukana merten tarinoihin erikoistunut Deep Sea Production -tuotantoyhtiö.

Ikä ei ole ainoa asia, joka vaatii tutkimista. Vastauksia aletaan etsiä muun muassa siihen, mihin alusta käytettiin, missä se oli rakennettu ja minkä takia se upposi.

– Uppoamissyy ei selviä vain kuvien perusteella, mutta uppoamisen voi aavistaa tapahtuneen nopeasti, koska pelastusveneet ovat yhä paikoillaan aluksen kannella, kertoo Rönnby.

Hylyn tai sen esineiden nostamista ei suunnitella. Nykyisen 3D-tekniikan ansiosta se voidaan tehdä virtuaalisesti, sanoo Rönnby.

– Hylkyä voi katsella tietokoneelta, heijastaa kuvia ja jopa tulostaa niitä luonnollisessa koossa. Se on parempi tapa kuin nostaminen ja halvempaa kuin konservointi, Rönnby sanoo.

Laivoilla oli suuri rooli maailman muuttumisessa

Södertörnin korkeakoulun meriarkeologisella laitoksella tutkitaan parhaillaan muitakin hylkyjä uuden ajan alkupuolelta.

Vuonna 1495 uponneen Gribshundenin ja vuonna 1564 uponneen Marsin toivotaan täydentävät palapeliä siitä, millaiselta Euroopan elämä näytti uuden ajan alussa.

– Euroopassa tapahtui siihen aikaan suuria muutoksia, jotka liittyivät varhaiseen globaalistumiseen ja valtioiden perustamiseen. Laivoilla oli siinä hyvin tärkeä rooli. Ilman niitä ei olisi löydetty uusia maanosia tai perustettu siirtokuntia, Rönnby toteaa.

Mars eli Makalös, kuningas Eerik XIV:n laivaston lippulaiva, oli aikansa suurimpia sota-aluksia, isompi kuin Vasa. Mars syttyi tuleen ja räjähti Itämeren herruudesta käydyssä taistelussa.

Myös Tanskan kuninkaan Hannu I:n lippulaivan Gribshundenin upotti tulipalo mutta hylky on silti maailman parhaimmin säilyneitä 1400-luvun aluksia. Tästä linkistä avautuu video sukelluksesta Gribshundeniin.

Korjattu klo 21.10: Alus on ajoitettu alustavasti 1500-luvun alkuun, ei loppuun.

Suomalaisen peliyhtiö Rovion suositut vihaiset linnut seikkailevat taas valkokankaalla. Toinen Angry Birds -elokuva tulee elokuvateattereihin Suomessa elokuun 9. päivänä ja seuraavalla viikolla Yhdysvalloissa. Britit pääsevät näkemään elokuvan jo nyt perjantaista alkaen. Maailmanlaajuisesta levityksestä vastaa taas Hollywood-studio Sony.

– Ensimmäinen elokuva toi pelin eloon. Tuttuus oli tärkeää. Uudessa elokuvassa on uudet pahikset, kertoo tuottaja John Cohen.

– Jos linnut ja possut vain ottaisivat taas yhteen, ei se kiinnostaisi yleisöä toista kertaa.

Cohen oli tuottajana myös ensimmäisessä elokuvassa, josta tuli menestys kesällä 2016. Aiemmin Cohen oli osallistunut 20th Century Fox -studion animaatio-osaston johtotehtävissä esimerkiksi Ice Age -elokuvien tekemiseen. Angry Birds -hankkeisiin kuuluu jatkuva yhteistyö suomalaisten kanssa.

– Olen käynyt Helsingissä lukuisia kertoja. Kylmimmällä talvisäälläkin, Cohen sanoo.

– Rakastan Rovion tyyppien huumorintajua ja sitä, että he ovat valmiita antamaan meille mahdollisuuksia viedä juttua uusiin suuntiin.

Menestyspelistä tuoteperheeksi

Ensimmäinen Angry Birds -peli julkaistiin vuonna 2009. Siitä tuli suurmenestys. Rovio nousi yhdeksi maailman tärkeimmistä mobiilipeliyhtiöistä.

Pelit olivat kaiken perusta, mutta ne tiedettiin vain yhdeksi tavaksi hyödyntää värikkäiden hahmojen suosiota. Seitsemän vuotta sitten Rovio julkisti päätöksensä viedä linnut Hollywoodiin. Suomalaisyhtiö laittoi itse likoon tuotantobudjetin, 65 miljoonaa euroa. Se oli epätavallista, mutta mahdollisti suuret voitot.

Pelin siirtäminen tarinalliseksi elokuvaksi ei ole yksinkertaista.

– Kun teet elokuvaa kirjasta tai vaikka pelistä, olet onnekkaassa asemassa, koska maailma on jo luotu. Mutta toisten työtä pitää myös kunnioittaa, Cohen sanoo.

– Haasteemme oli sekä pitää kiinni tutusta brändistä että rakentaa sen ympärille kiinnostava tarina.

Ensimmäisen elokuvan maailmanlaajuinen elokuvateatteriliikevaihto oli noin 300 miljoonaa euroa. Tuottoa tulee myös striimaus- ja televisio-oikeuksista. Tuotantokulujen ja lipunmyynnin erotus ei silti ole vain voittoa. Maasta riippuen elokuvateatterit ja verotus vievät noin puolet lipunhinnasta, ja markkinointiin käytetään kymmeniä miljoonia.

Erimielisyyksistä yhteistyöhön

Elokuvamarkkinat ovat armottomat. Tänä vuonna esimerkiksi suositun Lego-elokuvan jatko-osa floppasi. Angry Birds -franchisen panokset ovat pitkälti kiinni uudessa elokuvassa.

Jatko-osaa tehtäessä piti taas pohtia, millaiset vitsit ylittävät kulttuurirajoja Kiinan jättimarkkinoille asti. Verbaalinen huumori ei saa olla liian monimutkaista. Toisaalta animaatio tarjoaa omia mahdollisuuksiaan.

– Fyysinen komedia on kansainvälisin kieli. Sitä ymmärtävät tyttäreni, minä ja joku maailman toiselta laidalta, Cohen kuvailee.

Toisessa elokuvassa linnut ja possut tekevät rauhan, koska niillä on yhteinen vihollinen.

– Yhteistyöhön taipuminen tarjoaa koomista kitkaa, kertoo elokuvan ohjaaja Thurop Van Orman.

Hänen mukaansa käsikirjoittajat miettivät, mitä linnut ja possut eivät tekisi yhdessä ja keksivät tilanteita, joissa ne joutuvat tekemään juuri sitä.

– Kaikkihan me joudumme olemaan tekemisissä tyyppien kanssa, jotka ovat asioista kanssamme aivan eri mieltä. Jatko-osalla on sanoma: näkökulmien avartaminen kannattaa.

– Maailmanpolitiikkaa ajatellen se on hyvä ajatus. Mutta emme saarnaa, Van Orman sanoo.

Amerikkalaisräppäri Lil Nas X, 20, (oikealta nimeltään Motero Lamar Hill) laittoi uusiksi ennätyksen Yhdysvaltojen virallisella singlelistalla. Kappale Old Town Road on viettänyt Billboardin Hot 100 -listan kärjessä jo 17 perättäistä viikkoa.

Aikaisempaa ennätystä pitivät hallussaan Luis Fonsin, Daddy Yankeen ja Justin Bieberin vuonna 2017 julkaistu Despacito sekä Mariah Careyn ja Boys II Men -yhtyeen One Sweet Day vuosien 1995 ja 1996 taitteesta. Molemmat biisit olivat listaykkösenä 16 viikkoa putkeen.

Yhdysvaltojen singlelistaa on kasattu vuodesta 1958 lähtien. Nykyisin sillä otetaan huomioon kappaleiden striimaukset, radiosoitto sekä digitaalinen myynti.

Viraalihitin tekijä tuli kaapista

Lil Nas X:n kantria ja hip hopia yhdistelevä kappale alkoi saada huomiota viime vuoden lopulla, kun siitä tuli viraalihitti. Ihmiset julkaisivat mobiilisovellus TikTokissa videoita, joissa he muuntautuvat Old Town Road -kappaleen tahdissa cowboy- tai cowgirl-asuihin.

Old Town Road kappaletta varten Lil Nas X osti hollantilaisen tuottajan YoungKionin nettikatalogista biitin 30 dollarilla. Kappaleessa kuultava banjo on puolestaan lainattu Nine Inch Nails -yhtyeen intrumentaalikappaleesta 34 Ghosts IV.

Atlantalaisräppäri julkaisi aluksi kappaleen ilman levy-yhtiötä, mutta suosion myötä hän teki sopimuksen Columbia Recordsin kanssa.

Old Town Road nousi Billboardin hip hop ja kantrilistoille, mutta poistettin jälkimmäiseltä, sillä sen ei katsottu olevan tarpeeksi kantria. Päätöstä kritisoitiin monelta taholta.

Avuksi tuli kantritähti Billy Ray Cyrus, jonka kanssa Lil Nas X teki biisistä uuden version. Tämä versio on pitänyt hallussaan listan kärkipäätä koko kesän ajan. Cyrus myös esiintyy kappaleen musiikkivideolla.

Kesäkuun lopussa Lil Nas X tuli kaapista ja kertoi olevansa homoseksuaali. Hän kertoi BBC Breakfast -ohjelman haastattelussa tietävänsä, että niin kantrimusiikin kuin hip hopin parissa homoihin suhtaudutaan nihkeästi. Ulos tuleminen on otettu pääasiassa hyvin vastaan, mutta räppäri on saanut sosiaalisessa mediassa myös negatiivisia kommentteja.

Räppäri kirjoitti äskettäin Instagram-tilillään nopeasta muutoksesta elämässään.

– Vuosi sitten nukuin siskoni lattialla, minulla ei ollut rahaa, en meinannut saada musiikilleni soittoa, kärsin päivittäisistä päänsäryistä, nyt olen homo.

– Suomen omaan rahaan lupa pitää antaa, Aleksanteri nyt tästä suurta huolta kantaa...

Elimäen museonäyttämöllä Kouvolassa raikaa laulu, kun noin kahdeksankymmenen esiintyjän joukko treenaa lauantain ensi-iltaa varten.

Aleksanteri II:n aikaan -kansanoopperan käsikirjoittaja ja säveltäjä Jouni Sjöblom soittaa pianoa ja nyökyttää kappaleen tahtiin.

Juuri kappaleiden kirjoittamisesta hän ammensi inspiraatiota uusimman kansanoopperansa käsikirjoittamiseen.

Aleksanteri II:n aikaan on Jouni Sjöblomin toinen kansanooppera. Niistä ensimmäinen, Kustaan sota, sai ensi-iltansa vuonna 2015 ja sitä esitettiin kaksi kesää Anjalassa Kouvolassa.

Venäjän keisari Aleksanteri II:sta kertovaa kansanoopperaa esitetään myös toista kautta. Nimensä mukaisesti siinä kuvataan, millaista toimeliaisuutta keisarin uudistukset synnyttivät nykyisen Kouvolan alueella. Hänen valtakautensa ulottui vuodesta 1855 vuoteen 1881 saakka.

Uudistuksiin kuuluivat muun muassa Pietarin radan sekä Nykyisen Kouvolan alueella sijaitsevan Korian sillan rakentaminen.

– Etsin paikallishistoriasta merkittävää hetkeä, josta voisin tehdä näytelmän. Sen jälkeen valitsin siihen kiinnostavia henkilöitä ja aloin tehdä heistä lauluja. Sitä kautta myös käsikirjoitus ja juoni alkoivat muodostumaan, Sjöblom kertoo.

Kansanoopperassa seikkailevat itse keisarin lisäksi muun muassa Jaalan Rinssi eli vääpeli Juho Prins, yksi Kouvolan ensimmäisistä kauppiaista Johan Dirik Petterson, sekä tomera Iitin Tiltu.

Uudella kaudella mukana on myös uusia henkilöhahmoja, kuten Jaalan Rinssin puoliso Maria Wilhelmiina.

– Halusin nostaa esille myös vähemmän tunnettuja hahmoja, jotta voisimme tehdä paikallishistoriaa tutuksi taiteen keinoin, Sjöblom sanoo.

Maria Wilhelmiinan hahmoa näyttelevä Sara Hautamäki odottaa jo innolla esityskauden pyörähtämistä käyntiin.

– Itseäni kiinnostaa niin näytteleminen kuin historiakin, ja tässä yhdistyvät mukavasti molemmat. Työryhmä on aivan mahtava ja uskon, että esitykset tulevat menemään hyvin, vaikka hieman jännittääkin, Hautamäki hymyilee.

Ponnistus Elimäen kesässä

Elimäen museonäyttämön lavaa on rakennettu jo muutaman vuoden ajan. Kaksi kesää sitten siihen tehtiin lattia, viime kesänä katto sekä seinät. Nyt sitä on paranneltu entisestään.

– Tänä kesänä olemme satsanneet soittajakorokkeisiin ja lisälavasteisiin, kuten veneeseen. Näyttämöä on myös laajennettu rakentamalla siihen toinen kerros, käsikirjoittaja ja säveltäjä Jouni Sjöblom kertoo.

Soittajakorokkeille nousee Vokki-yhtye, joka säestää esityksen kappaleet.

Viime kesänä Aleksanteri II:n aikaan -kansanoopperan näki noin 3 000 henkilöä. Tänä vuonna kävijätavoite on sama. Yhteensä esityksiä järjestetään kymmenen.

– Tämä on massiivinen taidepläjäys, joka avaa historiaa hienolla tavalla. Lisäksi tämä on hieno ponnistus Elimäen kesässä. Lähes sadan hengen tiimin lisäksi mukana on paikallisyhdistyksiä tekemässä kahvitusta.

Siitä, nähdäänkö samainen kansanooppera Elimäellä vielä ensi kesänäkin, ei ole vielä varmuutta.

– Todennäköisesti nämä kaksi kesää riittävät, mutta jos kysyntää on niin katsotaan sitten uudestaan, naurahtaa Jouni Sjöblom.

Aleksanteri II:n aikaan -kansanooppera saa ensi-iltansa Elimäen museonäyttämöllä 3.8. klo 20.

Los Angelesin oikeus on tuominnut Katy Perryn Dark Horse -hitin plagiaatiksi. Vuonna 2013 julkaistussa kappaleessa on tuomion mukaan käytetty elementtejä gospelräppäri Flamen eli Marcus Grayn kappaleesta Joyful Noise, joka on julkaistu vuonna 2008.

Gray lakimiehineen syytti Perryä ja hänen tuottajiaan Joyful Noisen taustabiitin lainaamisesta ilman lupaa.

Voit vertailla kappaleita Youtubessa:

• Katy Perry – Dark Horse
• Flame – Joyful Noise

Viikon kestäneessä oikeudenkäynnissä Perry ja hänen tuottajansa Dr. Luke (Lukasz Gottwald) totesivat, etteivät he ole koskaan kuulleet Flamen varsin tuntematonta kappaletta. Puolustus vetosi lisäksi siihen, että kappaleiden yhtäläisyydet ovat yleismusiikillisia aiheita, joilla ei ole tekijänoikeuksia.

Gray ja hänen lakimiehensä vetosivat siihen, että Joyful Noise on riittävän tunnettu kantautuakseen Perryn ja hänen tuottajiensa korviin. Kappale löytyy muun muassa levyltä, joka on ollut Grammy-ehdokkaana.

Grayn näkemyksen mukaan tapaus on tuhrinut hänen mainettaan kristillisenä gospelartistina. Erityisesti Dark Horsen musiikkivideoversion kuvaston Gray yhdistää antikristilliseen noituuteen, pakanallisuuteen, mustaan magiaan ja Illuminati-salaseuraan.

Yhdeksänhenkinen valamiehistö tuomitsi Dark Horsen yksimielisesti plagiaatiksi. Perrylle määrättävistä korvauksista päätetään tiistaina.

Oikeudenkäynnistä on uutisoinut mm. New York Times.

Voiko fiiliksen kopioida?

Populaarimusiikin tekijänoikeuksista on alettu vääntää erityisesti sen jälkeen, kun Robin Thicke ja Pharrell Williams saivat plagiointituomion vuonna 2015. Blurred Lines -hitti (2013) muistutti oikeuden päätöksen mukaan liikaa Marvin Gayen vuonna 1977 julkaisemaa hittiä Got to Give It Up. Monet pitivät erikoisena, että Gayelta lainattua oli muun muassa kappaleen fiilis.

Thicke ja Williams tuomittiin korvaamaan Gayen perikunnalle lopulta noin 5 miljoonaa euroa.

• Robin Thicke ft. T.I:, Pharrell – Blurred Lines
• Marvin Gaye – Got to Give It Up

Stairway to Heaven kaikkien aikojen tapaus?

Led Zeppelinin Stairway to Heavenin ikoniset alkutahdit ovat unohtumattomat myös ulkomusiikillisesti. Onko kyseessä plagiaatti Spirit-yhtyeen instrumentaalikappaleesta Taurus? Kysymystä on puitu kymmeniä vuosia, eikä saaga loppunut edes losangelesilaisen oikeuden vapauttavaan päätökseen vuonna 2016.

Niin vain introa arvioidaan taas syyskuussa, tällä kertaa San Franciscon oikeudessa.

• Led Zeppelin – Stairway to Heaven
• Spirit – Taurus

New Yorkissa Ed Sheerania vastaan käytävää plagiointioikeudenkäyntiä lykättiin, kunnes tapaus Stairway to Heaven on puitu San Franciscossa. Suomessa vastikään ensimmäistä kertaa vierailleen brittimuusikon kimpussa on Marvin Gayen edesmenneen tuottajan Ed Townsendin perikunta. Townsend kirjoitti Let's Get It On -kappaleen yhdessä Gayen kanssa.

• Ed Sheeran – Thinking Out Loud
• Marvin Gaye – Let's Get It On

Korjattu 30.7. klo 16.41: Ed Sheeranin kimpussa on Marvin Gayen edesmenneen tuottajan Ed Townsendin perikunta, ei Marvin Gayen perikunta, kuten jutussa aiemmin todettiin.

Rap-artisti Asap Rocky, oikealta nimeltään Rakim Mayers, on noussut tämän kesän kansainväliseksi puheenaiheeksi. Pahoinpitelystä syytteen saaneen räppärin pidätystä on kommentoitu Yhdysvaltojen presidenttiä myöten.

Monelle amerikkalainen Asap Rocky, 30, ei sano nimenä juuri mitään. Hän on räppäri, laulaja, tuottaja, malli ja näyttelijä. Artisti on menestynyt etenkin kotimaassaan ja ollut kaksi kertaa Grammy-palkintoehdokkaana.

Asap Rocky on elänyt todellisen amerikkalaisen unelman ryysyistä rikkauksiin. Hän kasvoi rankoissa oloissa huumeiden ja väkivallan keskellä. Väkivaltaisuudet ovat seuranneet artistin elämässä miljoonien dollarien levydiileistä huolimatta.

Rankka lapsuus

New Yorkin Harlemissa syntyneen Rakim Mayersin lapsuus ei ollut ruusuinen. Poika oli juuri alkanut räppäämään 8-vuotiaana, kun hänen barbadoslainen isänsä päätti perheen muuttavan Pennsylvaniaan. Isä joutui huumeiden myynnistä vankilaan, kun poika oli 12-vuotias.

Rakimin äiti päätyi lastensa kanssa kodittomana ensiksi Pohjois-Carolinaan ja lopulta takaisin New Yorkiin. Kun Rakim oli 13-vuotias hänen vanhempi veljensä ammuttiin kuoliaaksi Harlemissa.

Poika asui kadulla äitinsä ja siskonsa kanssa ja he yöpyivät kodittomien majapaikoissa. Kurja elämä ajoi hänet myymään huumeita – 15-vuotiaana hän kauppasi crackia Bronxissa. Hän sai pienen tuomion jäätyään kiinni.

Perheen menetykset ovat jatkuneet, sillä isä kuoli vuonna 2012. Isosisko puolestaan menehtyi huumeiden yliannostukseen vuonna 2016.

Veljen opeista listakärkeen

Pikkuletit ovat osa Asap Rockyn brändiä. Ne ovat muisto isoveljestä, joka opetti hänet räppäämään. Toden teolla rap-musiikki tuli Rakimin elämään vuonna 2007, kun hän liittyi Harlemissa Asap Mob -nimiseen ryhmään, johon kuului räppäreiden lisäksi esimerkiksi musiikkivideoiden tekijöitä ja muotisuunnittelijoita.

Vuonna 2011 julkaistiin Asap Rockyn musiikkivideo Purple Swag, mikä sai levy-yhtiöt kiinnostumaan artistista. Myöhemmin julkaistu mixtape Live. Love. Asap sai paljon kehuja kriitikoilta ja sen myötä räppäri solmi kolmen miljoonan dollarin levytyssopimuksen RCA Recordsin kanssa.

Pari vuotta myöhemmin räppärin esikoisalbumi Long. Live. ASAP nousi Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen. Samoin teki hänen kakkosalbuminsa At. Long. Last. Asap, joka julkaistiin vuonna 2015. Artistin viimeisin albumi Testing on viime vuodelta.

Asap Rocky on esiintynyt myös useiden muiden artistien, kuten Draken, Kanye Westin, Selena Gomezin, Alicia Keysin ja Lana Del Reyn kappaleilla.

Oma vai mustien etu?

Monen rankoista oloista kuuluisuuteen nousseen mustan räppärin tyyliin kuuluu käyttää näyttäviä koruja. Asap Rocky ei ole tässä poikkeus. Hänellä nähdään usein kullalla tai timantein koristeltuja hammaspäällysteitä ja kaulassa roikkuu tukku isoja koruja.

Räppäri on myös erittäin kiinnostunut muodista ja pitää yllään huippusuunnittelijoiden vaatteita. Hän onkin tehnyt omia vaatemallistoja esimerkiksi Guess-vaatemerkin ja muotisuunnittelija Raf Simonsin kanssa.

GQ-julkaisun tuoreessa artikkelissa kysytään, onko Asap Rocky jälleen yksi musta artisti, jonka tarkoituksena on vain saavuttaa itselleen luksuselämä. Jutussa viitataan räppärin aikaisempiin haastatteluihin, joissa hän sanoo, etteivät häntä kiinnosta afroamerikkalaisten sosiaaliset ja poliittiset ongelmat.

Vuonna 2014 Fergusonissa puhkesi mellakoita, kun valkoinen poliisi ampui aseettoman mustan nuoren miehen. Pari vuotta myöhemmin Asap Rocky kommentoi tapausta Time Out -lehden haastattelussa.

– En halua puhua Fergusonista, koska en asu siellä. Asun Sohossa ja Beverly Hillsissä. En pysty samaistumaan.

Katujen kasvatin käsirysyt

Vuosien varrella Asap Rocky on liitetty useisiin väkivaltaisiin yhteenottoihin. Vuonna 2013 nainen syytti räppärin läpsäisseen häntä musiikkifestivaaleilla. Räppäri kiisti tapahtuneen ja asia sovittiin oikeuden ulkopuolella pari vuotta myöhemmin.

Vuonna 2016 artisti joutui käsirysyyn Uudessa-Seelannissa, kun hän yritti estää miehen pääsyn samaan hissiin.

Tämän vuoden alussa räppäri oli osana kadulla syntynyttä kahakkaa Torontossa Kanadassa.

Yli seitsemän vuotta sitten tehdyssä GQ:n haastattelussa Asap Rocky sanoi, että häntä luullaan usein väärin perustein gangsteriksi, vaikka hän kavereineen usein tappeleekin. Heti perään hän kertoi juuri lyöneensä miehen tajuttomaksi musiikkifestivaaleilla.

Lue myös:

Kohuräppäri oikeuden edessä Tukholmassa – ruotsalaismedian mukaan uhri vaatii noin 13 000 euron vahingonkorvauksia

Kamus-kvartetin jäsenet ovat olleet yksikkö jo 17 vuotta. Tietenkin he ovat myös omia persooniaan, ensiviulisti Terhi Paldanius, kakkosviulisti Jukka “Tillo” Untamala, alttoviulisti Jussi Tuhkanen ja sellisti Petja Kainulainen. Kvartetissa soittaminen ja konserttisarjojen järjestäminen on kuitenkin hionut nelikolle myös yhteisen mielen. Tätä mieltä ei ollut vaikea houkutella johtamaan festivaalia, joka oli heille esiintyjinä läpeensä tuttu.

Teema 1 – Muutos

Muutoksen teema tuli tapahtumaan ikään kuin annettuna. Festivaalia on johtanut viimeiset yhdeksän vuotta viulisti Pekka Kuusisto. Sitä ennen jo 90-luvun lopulta taiteellisina johtajina toimivat veljekset Jaakko ja Pekka Kuusisto yhdessä.

Vaikka Pekka Kuusisto väistyi, monet hänen luomansa rakenteet jäävät elämään. Esimerkiksi se, että Meidän Festivaalin konserteilla ja koko festivaalilla on teema. Teemallisuus tuntui myös Kamuksesta hyvältä tavalta jäsentää musiikkia.

– Eivät teemat ole ihan jokaisen kappaleen kohdalla maailman selvin asia. Se ei tietenkään ole tarkoituskaan, Terhi Paldanius sanoo.

– Teemat tukevat ajatusta siitä, että Meidän Festivaali on aina ollut tila, jossa on tärkeää ottaa kantaa asioihin.

Teema 2 – Ilmastonmuutos

Koko festivaalin teema muutos, johti ajatukseen ilmastonmuutoksesta. Kamus-kvartetti antoi sen tulla. Nelikon jäsenet kokivat, että ilmastonmuutos on asia, josta ei kuitenkaan voi päästä yli eikä ympäri. Meidän jokaisen täytyy ottaa siihen kantaa jollain tavalla, halusimmepa tai emme. Jukka Untamalan mielestä ilmastonmuutokseen on suhtauduttu viime vuosiin asti varauksella ja naureskellen. Enää siihen ei ole varaa.

– Ehkä tämä voi lopulta olla asia, joka yhdistää koko ihmiskuntaa. Ilmastonmuutos ei tunne poliittisia tai maantieteellisiä rajoja. Siinä yhteisöllistymisessä voi nähdä uuden, suuren toivonkipinän, Untamala sanoo.

Kvartetti ymmärtää ähkyn, joka saattaa syntyä, kun yhtä ja samaa asiaa tulee joka tuutista, nyt myös kamarimusiikin lomassa. Silti sitä on vaikea ohittaa.

– lmastonmuutos on niin valtava asia ja se tulee muuttamaan monta pienempää asiaa. On kiinnostavaa tutkia, miten ihmiset siihen itse muutokseen suhtautuvat. Ja ehkä taiteen kautta siihen voi löytää uusiakin suhtautumistapoja, pohtii Paldanius.

Teema 3 – Metsä

Festivaaliviikon torstain päiväkoserttien teemana on Metsä.

Metsä on vilahdellut Meidän Festivaalin teemojen joukossa ennenkin. Metsä on muusikolla mielessä monestakin syystä.

– Jousisoittajana ajattelen, että meidän soittimemme tulevat metsästä. Metsässä on historiaa. Huimaa ajatella, kuinka kauan puut ovat kasvaneet, sitten ne on kaadettu ja kuivatettu sopiviksi. Sen jälkeen puusta on valmistettu soitin.

– Oma soittimeni on valmistunut 1700-luvulla, Paldanius kertoo.

Vuoden 2018 marraskuussa rajut tuulenpuuskat iskivät Pohjois-Italiassa sijaitsevaan metsään. Tuuli kaatoi liki miljoonan kuution verran Val di Fiemmen alueella sijaitsevaa metsää, joka tunnetaan Stradivari-metsänä. Sieltä kaadettiin aikoinaan puut maailman tunnetuimman soitinrakentajan instrumentteja varten. Tuulen arveltiin yltyneen niin voimalliseksi juuri ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi.

Satoja vuosia vanhat soittimet keskustelevat nykyteknologian kanssa, kun Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri konsertoi festivaalilla uuden johtajansa Malin Bromanin johdolla.

Konsertissa on käytössä enCue-aplikaatio, jossa käsiohjelman tiedot tulevat esiin reaaliajassa yleisön kännyköihin musiikkiin ajastettuna.

Teema 4 – Pois kotoa

Meidän Festivaalin yhteydessä mainitaan usein poikkitaiteellisuus. Maanantain iltakonsertti oli hyvä esimerkki siitä. Pois kotoa -teeman alla kuultu konsertti toi lavalle muun muassa Hanneriina Moisseisen sarjakuvan Kannas.

– Sellistimme Petja Kainulainen oli lukenut sarjakuvan ja oli siitä todella vaikuttunut. Kannas-sarjakuvaan kuuluu SoundCloudista kuunneltavissa oleva ääniraita, Jukka Untamala kertoo.

Kamus ajatteli, että konsertissa intiimin kokemuksen voisi jakaa laajemman yleisön kanssa. Konsertissa kuultiin muun muassa Eero Grundströmin säveltämä sarjakuvan ääniraita sekä Amanda Kauranteen sekä Lumen Valo -yhteyeen laulua.

Teema 5 – Taiteilijakodit

Meidän Festivaalin konserttien estradeina toimivat aina myös Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotitalot. Alueella ovat asuneet 1900-luvun alussa mm. Juhani Aho, Venny Soldan-Brofeldt, Pekka Halonen, **Eero Järnefelt ja Jean Sibelius**. Festivaalin yleisö on päässyt kuuntelemaan konsertteja Sibeliusten Ainolassa, Halosenniemessä ja Eero Järnefeltin Suvirannassa.

Entisessä asussaan pidetyt taiteilijakodit ovat maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia konserttipaikkoja. Ne voisivat houkutella järjestäjät kansallisromanttishenkisiin muistelukonsertteihin, mutta festivaalin taiteellisten johtajien mielestä kotien henki velvoittaa esittämään myös elävien säveltäjien musiikkia.

– Se, mitä Tuusulanjärven taiteilijayhteisö toi aikanaan esille, oli modernia. He katsoivat eteenpäin. Se velvoittaa meitä tekemään samoin. Muutenhan ylläpitäisimme museota, Terhi Paldanius sanoo.

Festivaalin miljöönä toimii myös jo 1600-luvulta lähtien maata alueella viljelleen Kuninkalan suvun tila Kallio-Kuninkala. Rakennukset ovat nykyään Sibelius-Akatemian hallinnassa.

Kun 30-vuotias helsinkiläinen Sami Nisonen kertoi vanhemmilleen keskeyttävänsä opintonsa, näyttäytyi vanhempien kasvoilla helpotus.

– Kävin koulua liian pitkään, eikä minulla ollut mitään paloa it-tradenomiopintojeni suhteen.

Sen sijaan Nisosta ovat aina kiinnostaneet vitsit, erityisesti puujalkavitsit. Puujalkavitsit ovat innostaneet jopa siinä määrin, että mies julkaisi omakustanteisen puujalkavitsikirjan 2017.

– Vitseistä olen tykännyt aina, mutta Pertti Jarlan Fingerporin myötä aloin viehättyä juuri puujalkavitseistä.

Hän kertoo puujalkavitseissä kiinnostavan juuri loogisuus sekä sanojen kanssa leikkiminen.

– Suurin motiivini puujalkavitseissä on ihmisten viihdyttäminen sekä myötähäpeän herättäminen. Ylipäätään reaktioiden herättäminen muissa.

Yhdistääkseen huvin ja mahdollisen työn Nisonen päätti marssia kustantajien pakeille.

Kustantaja: Vain ani harva saa sopimuksen

Kustannusosakeyhtiö Tammen kustannuspäällikkö Hannu Harju myöntää, että juuri vitsikirjoille ei ole helppoa saada kustantajaa.

Yleisesti tärkeää kustantajaa kirjalle hakiessa on, että kirja erottuu jollain tapaa muista.

Harju penää uusilta kirjailijoilta raikkautta ja uuden oivaltamista, omaperäisyyttä. Hän ei ota kantaa Nisosen kirjaan, mutta myöntää, että puujalkavitsikirjoillekin voi olla aikansa, paikkansa ja kustantajansakin.

– Puujalkavitseihin nimenomaan kuuluu kömpelyys ja kökköys.

Tärkeää on uuden tarpeen löytäminen ja tarpeeseen vastaaminen lukijoille. Harju ei suoralta käsin sano, että mahdolliset myyntiluvut olisivat kustantajan mielessä ensimmäisenä arvioitaessa mahdollista sopimusta kirjailijan kanssa.

– Lukijat äänestävät lompakoillaan, se on selvä. Tärkeää on kuitenkin, että kirjalla on tuoda jotain lisäarvoa. Kaikkeen kiinnostavaan yritetään tarttua.

Harju kertoo, että Tammi saa vuodessa arviolta 1 000–1 500 ehdotusta kirjoista uusilta kirjailijoilta, joista vain harva saa kustannussopimuksen.

– Ei puhuta prosenteista vaan promilleista.

"Omakustanne on omannäköinen"'

Korkeakouluopintoja vielä käydessään Nisosta kiinnosti kaupallisen alan sijaan ei-kaupallisuus.

– Kävin juttelemassa eri kustantajien kanssa, mutta kaikki neuvotteluprosessit tuntuivat hitailta ja tahmeilta. Lopulta tajusin, että minun on pakko julkaista puujalkavitsikirjani omakustanteisena, koska muuten en sitä ulos saa.

Nisonen myöntää, että kustantajat toki lisäisivät kirjalle vaikuttavuutta, uskottavuuttakin.

– Omakustanne on kuitenkin omannäköinen ja riippumaton.

Hän ei suostu kertomaan, kuinka paljon teki henkilökohtaista tappiota ensimmäisellä vuonna 2017 tulleella puujalkavitsikirjallaan.

– En ole laskenut tarkkaa persnettoa, mutta kyllä sitä on tullut.

Tällä hetkellä Nisosella on työn alla levä-kirja, jossa leikitellään levä-loppuisilla sanoilla. Jokaisen levä-vitsin yhteydessä on vitsiin sopiva kuva, joista vastaa taiteilija Ville Vieno. Levä-kirjan lisäksi Nisosella on työn alla toinenkin puujalkavitsikirja.

Huippusuositut Finnish Nightmares ja Pieruperse löydettiin heti

Suosittua ja erityisesti Facebookissa paljon esillä ollutta Finnish Nightmares sarjakakuvaa tekevällä Karoliina Korhosella kävi hänen itsensä mielestä aikamoinen tuuri.

– Minulla kävi vahinko ja siitä tuli heti julkaisuviikollaan viraali-ilmiö. En siis ole Finnish Nightmaresia tehnyt varsinaisesti indienä.

Vaikka esimerkiksi Facebookissa Finnish Nightmares-sivusta tykkää yli 185 000 ihmistä, ei se lihallistu rahaksi. Se ei toisaalta myöskään tunnu haittaavan Korhosta.

– Normaali elämäni ei ole muuttunut kovinkaan dramaattisesti. Olen edelleen päivätöissä. Muutaman kerran olen päässyt matkustelemaan sarjakuvan tiimoilta, mutta lähinnä elämä on ihan yhtä arkista kuin ennenkin, Oulussa asuva Korhonen kertoo.

Finnish Nightmares eli Suomalaisten painajaisia kertoo Matti-nimisestä suomalaisesta, joka tuntee olonsa vaivautuneeksi sosiaalisissa tilanteissa.

Sarjakuva käsittelee humoristisesti suomalaisiin liitettyjä stereotypioita, kuten ujoutta. Sarjakuvasta on tehty kaksi kirjaa suomeksi sekä englanniksi ja sarjakuvan kustannusoikeudet on myyty Kiinaan, Japaniin, Etelä-Koreaan, Slovakiaan ja Yhdysvaltoihin.

Nisoselle Korhonen kertoo olevansa huono antamaan neuvoja, kun hän itse tuli löydetyksi ja huomatuksi vähän vahingossa, kuten hän itse asian muotoilee.

– Teoriassahan ihmiset jakavat ja reagoivat eniten sisältöön, joka herättää voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen, joka on jotakuinkin helppo ja nopea ymmärtää ja jakaa sekä joissa on jonkinlainen tarina. Käytännössähän tämä on vähän hankalampaa, sillä vaikka kuinka tekisi teoriassa täydellistä sisältöä, se ei siltikään välttämättä ota tuulta alleen, jos sitä ei jaa oikealle yleisölle tai oikeaan aikaan.

Anonyyminä taiteilijana pysyttelevä Pieruperse alkoi tekemään humoristia sarjakuvamaisia piirroksiaan Post it -lapuille.

Taiteilija kertoo pitääneensä Instagramia ikään kuin pöytälaatikkona, jonne laittoin omia piirroksiaan, jossa kritisoi yhteiskuntaa sekä nykyajan pieniä ja suuria ongelmia humoristiseen ja nokkelaan sävyyn.

– Pieruperse lähti täysin orgaanisesti elämään omaa elämäänsä. En tarkoittanut sitä alun perin kaiken kansan nähtäväksi.

Nisoselle Pieruperse ei osaa antaa sen ihmeellisempiä neuvoja, kuin olla oma itsensä.

–Niin kliseiseltä self help -kamalta kuin se kuulostaakiin, niin kannattaa vain olla oma itsensä.

Hän sanoo kieltäytyvänsä lähtökohtaisesti kaikesta yhteistyökyselyistä. Poikkeuksiakin on, mutta niissä hän haluaa saada täyden vastuun sisältöön.

–En suostu valjastamaan Pierupersettä kanavaksi myydä jotain turhaa paskaa kuten Instagramissa yleisesti tapahtuu vaikka siitä saisikin hyvät rahat.

Pieruperseellä on Instagramissa yli 145 000 seuraajaa.

Unelmia ja ei-toimistohommia

Raha ei ole koskaan määrittänyt Sami Nisosen elämää, vaan hän kertoo arvostavansa tavallista ja rauhallista elämää. Näkövammaisen Nisosen suurin unelma olisi elättää itsensä stand up -koomikkona sekä kirjailijana yhtä aikaa.

– Tiedän tämän alan olevan suurilta osin huonosti palkattua.

Kaikki eivät voi olla Sami Hedbergejä tai Pertti Jarloja. Huumorilla asiat ottava Nisonen kertoo suhtautuu näkövammaisuuteensa huumorilla, kuinkas muuten.

– Olen näkövammainen – ulkonäkövammainen.

– Ihmiset eivät välttämättä usko siihen, kun uskaltaa vitsailla asiasta.

Siitä huolimatta, että Nisonen ei ole saanut juurikaan rahaa teoksestaan, kannustaa hän ihmisiä kokeilemaan omia intohimojaan.

Hän kertoo myös koulun lopettamisen olleen helpotus ja nostaneen hänen itsetuntoaan. Sen hän kertoo nousseen juuri uskalluksesta jättää lähes valmiit opintonsa, kun ne eivät häntä kiinnostaneet.

– Luovuttaminen on taito. Ei kannata piinata itseään asioissa, joita ei tykkää tehdä.

Hän tietää myös, mitä ei halua tehdä.

– En halua tehdä toimistohommia mentaliteelilla, jossa pomo osoittaa aseella, Nisonen vitsailee tyylilleen uskollisena.

Taiteilija Jenna Jauhiainen oli aluksi innoissaan; hänen työryhmänsä pääsisi esiintymään kaupunkikulttuuri- ja musiikkifestivaali Flow'n uuteen kotimaista vaihtoehtoista festivaaliohjelmaa, kuten runoutta, performanssitaidetta ja videotaidetta, tarjoavaan Pink Space -taideinstallaatioon.

Alkuinnostus vaihtui kuitenkin pian harmitukseen, kun Jauhiainen alkoi laskeskelemaan viiden hengen työryhmälle luvattua yhteensä 200 euron palkkiota suhteessa noin 300–400 tuntia vaativaan työpanokseen.

– Olemme suostuneet tekemään teosta niillä ehdoilla, jotka on sovittu, eikä meidän tapauksessamme ole tarpeen käydä uudestaan palkkioneuvotteluja. Haluan kuitenkin tuoda näkyville sen, että tällaista palkkiopolitiikkaa toteutetaan eikä se mielestäni ole kohtuullista, Jauhiainen toteaa.

Jauhiainen avasi keskustelun kotimaisten artistien palkkioista kesäkuussa julkisessa Facebook-postauksessaan. Siinä hän iloitsi Pink Space -tilan tarjoamasta mahdollisuudesta nuorten marginaaliryhmiä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja rodullistettuja ihmisiä, edustavien taiteilijoiden työn esittämiseen.

Samalla hän ilmaisi kuitenkin turhautumisensa; yhden päivän festivaalilippu maksaa 105 euroa, joka on vain viisi euroa enemmän kuin Pink Spacessa esiintyvä sooloartisti saa. Jauhiaisen viiden hengen työryhmässä jokainen saa 40 euroa bruttona.

Jauhiainen painottaa, että tarkoitus ei ole valittaa, vaan pikemminkin herättää keskustelua siitä, minkälaista palkkiota esiintyville taiteilijoille tulisi maksaa heidän työstään.

– Paikalliset toimijat jäävät nyt altavastaajiksi, vaikka pidämme yllä tämän kaupungin tietyntyyppistä kulttuuria vuoden ympäri. On ongelmallista, että ne tyypit, jotka tulevat tästä kentästä, eivät saa kompensaatiota työstään.

Pinkki keidas, jossa voi turvallisesti ajatella

Pink Space -taideinstallaation ovat suunnitelleet dj-taiteilija Taika Mannila ja sisustusarkkitehti Fanni Suvila. Kyseessä on eräänlainen pinkki spa, turvallinen tila, jossa festivaalivieraat voivat hengittää, ajatella ja tuntea runojen, performanssitaiteen ja videoinstallaatioiden avulla.

Tämä on viides vuosi, kun Flow valitsee vuoden taiteilijan, jolle myönnetään viisinumeroinen summa taidekokonaisuuden tuottamiseen alueelle. Viime vuonna huoneenkaltaisen maalausinstallaation Flow'hun loi kuvataiteilija Tiina Pyykkinen. Tänä vuonna Flow'n isoimman taidesatsauksen sai Mannilan ja Suvilan pinkki poikkitaiteellinen tila.

Mannilan mukaan esiintyville taiteilijoille lähetettiin alustavasti viesti Pink Spacen arvomaailmasta ja konseptista. Esitysten keston tuli olla 30–60 minuuttia.

Taiteilijat ehdottivat itse teoksia, joita he halusivat installaatiossa esittää. Sen jälkeen esiintyjille kerrottiin esityskohtainen budjetti.

Vaikka luvattu palkkio oli pieni, taiteilijat halusivat silti lähteä mukaan – 100 euroa sooloesityksestä, yhteensä 150 euroa kahden hengen ja 200 euroa kolmen hengen tai isomman työryhmän performanssista.

Mannilan mukaan aluksi Pink Spacen piti olla vain installaatio.

– Mutta koska tila on niin iso, halusimme ehdottomasti nostaa esille myös Pink Spacen näköisiä ja kuuloisia artisteja. Meillä on nyt viisi artistia per päivä plus Katri Tikkasen videoteos.

Mannilan mukaan teoksia ei ole tilattu, vaan taiteilijoilta on kysytty, onko heillä kiinnostusta lähteä konseptiin mukaan. Mannila arvelee, että kommunikaatio-ongelmia on tullut siksi, että Pink Space -tilan esiintyjät kokevat vahvasti, että he esiintyvät myös Flow-festivaalilla.

– Flow on niin iso instituutio, ja se on niin hienoa heille olla Flow'ssa esiintymässä. Siinä on ehkä hämärtynyt se, että he esiintyvät oikeasti Pink Spacessä, joka on minun ja Fannin taideinstallaatio, joka tänä kesänä on Flow'ssa, Mannila sanoo.

Mannila myöntää, että alalle kaivattaisiin parempaa keskustelukulttuuria. Esiintyvien taiteilijoiden pitäisi pystyä puhumaan palkkioista jo neuvottelutilanteessa.

– Usein ideat lähtevät kasvamaan ja loppujen lopuksi se idea ei mahdu enää alun budjettiin. Se, että verrataan suoraan Flow'n palkkioihin, on vähän hassua. Saimme Pink Spacelle kokonaisbudjetin ja Flow'n taiteellinen johtaja antoi meille esityskohtaisen artistibudjetin, joka on sama kaikille.

– Olemme niin fiiliksissä, että Flow on antanut meille mahdollisuuden tehdä tämä installaatio ja olemme saaneet ottaa yhteyttä niihin monipuolisiin tyyppeihin, joita olemme halunneet nostaa, hän lisää.

Mannilaa harmittaa, että taiteilijat eivät sanoneet suoraan, että tarjottu palkkio ei ole riittävä.

– Tosi harmi, että artisteilla on tuollainen olo. Mehän halusimme vain nostaa erilaisia tekijöitä. Ei sieltä tullut keneltäkään vastaehdotusta palkkioille. Toivon, että itsekin oppisin paremmin määrittelemään oman työni hinnan.

Mannilan mukaan hänen ja Suvilan työnkuvaan ei kuulunut artistipalkkojen neuvottelu.

– En reagoinut pieneen palkkioon, sillä olen itsekin tehnyt todella paljon erilaisia töitä samanlaisilla summilla ja lippupalkalla. Flow vastaa budjetista, joten sopivien palkkojen määrittely on Flow'n vastuulla, ja artistit, jotka hyväksyvät esiintymisopimuksen, ovat myös itse neuvotteluvastuussa, Mannila täsmentää.

Vuoden taiteilijoiden budjetti karkasi käsistä

Pink Spacen budjetti on jouduttu Flow'n taiteellisen johtajan Tuomas Kallion mukaan jo nyt moninkertaistamaan alkuperäisestä viisinumeroisesta summasta. Taideinstallaatio on Kallion mukaan teknis-tilallisena toteutuksena haastava ja todella kallis.

– Tarkoitus on ollut yhdistää musa edellä -tyyppiseen festariin muutakin, kuten performanssia ja esittävää taidetta. Siksi se, että he halusivat tuoda tilainstallaatioon esiintyjiä mukaan, sopi meille.

Kallion mukaan Pink Spacen budjetti on ollut jo valmiiksi vähissä, kun eri tekijöitä lähdettiin haarukoimaan.

– Lähtökohtaisesti Mannila halusi esiintyjiä sinne ehkä liian monta. Kun esiintyjiä on siellä aika paljon, palkkiotaso per henkilö on jäänyt ilmeisesti toiveita alemmas. Kyllä minäkin mieluummin antaisin siitä budjetista isomman lohkon johonkin muuhun, mutta sitten sitä installaatiota ei olisi olemassa, Kallio toteaa.

– Jännä juttu on, että kukaan esiintyjistä ei aiemmin viestinyt, että he eivät hyväksyisi palkkioita. Ei ketään sinne ole pakotettu, hän lisää.

Videotaiteilija Jenna Jauhiaisen mukaan kohtuullisista korvauksista ei alalla lähdetä neuvottelemaan, koska tapahtumajärjestäjien asemaa ei uskalleta haastaa.

– Usein koetaan tärkeäksi tehdä keikkaa, vaikka ehdot eivät ole reilut. Erityisesti marginalisoidut tekijät palkkioneuvotteluissa painaa hiljaiseksi se, että vähäkin raha on paljon, eikä siitä syystä käytännössä voida kieltäytyä ja ottaa sitä riskiä, ettei saa keikkaa nyt ja ehkä vastaisuudessa, hän toteaa.

Taiteilijoiden mielestä vastuu palkkioista Flow'lla

Jauhiainen kritisoi Flow'ta erityisesti siitä, että palkkiopolitiikkaa toteuttaa kaupallinen yritys. Jauhiaisen mielestä vastuu esimerkiksi Pink Spacen kohtuuttomista palkoista ei ole budjettinsa ylittäneillä Pink Spacen kuraattoreilla vaan festivaalin järjestäjällä.

Flow'n liikevaihto oli vuonna 2018 noin 8,5 miljoonaa, josta liikevoittoa kertyi noin 1,2 miljoonaa euroa.

– Emme saa senttiäkään julkista tukea ja olemme silti aika paljon panostaneet tämäntyyppiseen taiteeseen. Jos Flow'n tavoite olisi tehdä erityisesti voittoa, ei meillä olisi vuoden taiteilijoita, joille annetaan viisinumeroisia budjetteja tehdä installaatioita kolmeksi päiväksi. Tuo budjetti on Suomen oloissa täysin poikkeuksellinen ja tämä kaikki tehdään lippuriskirahalla, Kallio huomauttaa.

Kansainvälisesti Flow on vielä pieni toimija. Suomalaisella kulttuurikentällä on kuitenkin kyse isosta yrityksestä, jossa toimitaan ammattimaisesti. Kallion mukaan karkeasti noin puolet Flow'n budjetista menee artisteille. Korkeatasoinen tuotanto on Suomessa kallista; kulut ovat korkeat ja tulot täytyy tehdä kolmessa päivässä.

– Ei se ole mikään sellainen, että siellä se nyt tuottaa voittoa.

Kallion mukaan moni ei ymmärrä, kuinka kalliita tekniset ja tilalliset ratkaisut ovat Pink Spacen tyyppisissä installaatioissa. Kuva-, video- ja valotaide ovat kuitenkin Flowssa kiiteltyjä kokonaisuuksia ja siksi niitä halutaan tuoda festivaaleille jatkossakin. Pelkästään visuaaliseen tuotantoon Flow käyttää satoja tuhansia vuodessa.

– Eihän meidän tarvitsisi tehdä mitään sellaista, jos haluaisimme katsoa vain sitä, mitä viivan alle jää. Se on meidän valinta. Siinä kontekstissa on hiukan tahditonta tällainen ajattelu, että esittävä taide olisi jokin asia, jota ylenkatsoisimme, päinvastoin.

Vapaaehtoista vai ilmaistyövoimaa?

Flow’hun, kuten muillekin festivaaleille ja kulttuuritapahtumiin, rekrytoidaan vuosittain iso joukko vapaaehtoisia erilaisiin työtehtäviin. Flow'n sisällä eri konsepteja tuottavat eri vastuuhenkilöt, eikä Flow'n taiteellinen johtaja siten edes tiedä kaikkien yksittäisten esiintyjien palkkiosopimuksista.

– Flow'n idea on löytää uutta ja luoda uutta. Joskus buukataan myös sellaisia esiintyjiä, joita ei ole artisteina vielä olemassakaan. Silloin palkkiot ovat toisentyyppisiä ja esille pääseminen on tärkein asia – kokeillaan, miltä esiintyminen voisi Flow-ympäristössä ylipäätään tuntua, jos ollaan ihan alkumetreillä.

Pink Space -taideinstallaation tapaan Red Garden -bilekeskuksella on oma budjettinsa siellä esiintyville dj:ille. Kallio ei näe välttämättä ristiriitaa siinä, että esimerkiksi aloitteleva dj esiintyisi omasta tahdostaan lippupalkalla.

– Toki näistä on hyvä keskustella. Suomen ulkopuoleltakin tulee paljon ihmisiä, jotka ovat vain halunneet päästä mukaan tekemiseen, sillä se on hauska kokemus puolin ja toisin. En tiedä, onko se paha asia, jos ihmiset haluavat niin tehdä. Vaikeita kysymyksiä, näitä voi miettiä.

Red Garden -tilassa vuonna 2017 esiintyneen dj-kuvataiteilija Tuisku Virkin mielestä palkkioiden tulisi kuitenkin kattaa vähintään esiintymiskulut. Dj:llä ne koostuvat esimerkiksi kappaleiden lisensseistä. Virkin mukaan myös dj-alalle vaadittaisiin kunnon artistisopimuksia.

– Siltä kannalta Flow on vastuussa, etteivät konsernin keikkabuukkaajat lähtisi tarjoamaan sopimuksia, joissa artistille ei makseta edes esiintymiskuluja. Markkinallinen tekijä maksaisi ammatillisesta työstä, jossa itsessään on kulut. Pienemmätkin kulttuuritahot ymmärtävät tämän, joten käytäntö on vähän tökerö ja kummallinen näin isolta toimijalta, Virkki toteaa.

Virkki on itsekin tehnyt organisointipuolen töitä ja muun muassa pyörittänyt klubeja.

– Silloin se oli täysin selkeää, että riippumatta budjetin koosta, se menee henkilökunnan ja artistien kanssa tasapuolisesti tasan. Sitten jos jollain on matkakustannuksia, voidaan sitä tukea muiden ihmisten palkasta.

Virkki pohtii, miten artistit voivat edes pärjätä alalla, jos Flow'n tyyppisten toimijoiden kanssa joutuu vääntämään esiintymiskulujen kattamisesta.

Esiintyviltä taiteilijoilta puuttuu edunvalvojat ja liitto

Ilmiö, jossa ammattilaisia pyydetään esiintymään puoli-ilmaiseksi, on monelta muultakin alalta tuttu. Haastavaa on, että varsinaista kattojärjestöä, joka ohjeistaisi suosituspalkkiot esimerkiksi runoilijoiden, performanssi-, video- tai dj-taiteilijoiden puolesta, ei Suomessa vielä ole.

Kallion mukaan Flow'ssa palkkiot vaihtelevat nollasta miljoonaan euroon. Ne neuvotellaan artistien tai heidän edustajiensa kanssa tapauskohtaisesti ja ovat vaitiolovelvollisuuden alaisia.

– Vastaisuuden varalle ajattelimme syksyllä kysellä eri liitoilta, mikä olisi kohtuullinen minimitaso esiintyville taiteilijoille. Meillä ei oikein ole sellaista ohjenuoraa, Kallio sanoo.

Kallio huomauttaa myös, että on eri asia, esiintykö artisti sata henkilöä vetävässä taideinstallaatiossa vai lavalla, jonka yleisöön mahtuu päälle 25 000 ihmistä.

– Ne ovat valitettavasti aika eri maailmasta, ei niitä palkkioitakaan voi sillä tavalla verrata.

Kallio näkee kuitenkin intiimin ja ison kontrastin Flow'n yhtenä kantavista voimista. Pieniä konsepteja tullaan siis kokeilemaan Flow'ssa jatkossakin.

– Mutta siinäkin on omat ongelmansa, jos intiimistä tulee liian suosittu. Sinne jonotetaan, ja kaikille tulee paha mieli siitä, kun eivät päässeet.

Jauhiainen: "Marginalisoitujen ihmisten ilmaisen työn juhla"

Jauhiaisen mielestä Pink Spacen varsinainen kuratointi on Mannilan ja Suvilan osalta hoidettu mallikkaasti, sillä kolmen päivän ohjelma on aidosti monimuotoista.

Vaikka Jauhiainen arvostaa tilaisuutta vaihtoehtoisen taiteen tuomisesta yhdelle Suomen suurimmista festivaaleista, ongelmana on, että kulttuurituotantoa tehdään nyt marginaalisten ihmisten työpanoksella ja heidät asetetaan taloudellisesti altavastaavaan tai jopa riskialttiiseen asemaan.

– Se on ajankuva, että festareille mennään esiintymään persnettona. Flow ei ole ainoa marginalisoitujen ihmisten ilmaisen työn juhla, Jauhiainen sanoo.

Jauhiaisen mukaan samaa ajankuvaa heijastelee keväällä järjestetty Querelle-festivaali ja Ruisrockin Pink Box -taideinstallaatio.

– Helsinkiläisellä kulttuurikentällä on marginaalisessa asemassa olevia lahjakkaita ja hyviä tekijöitä ja olisi tärkeää, että luotaisiin sellaisia rakenteita, joiden avulla taiteilijan työllä pystyisi myös elämään, Jauhiainen sanoo.

Jauhiaisen mukaan on ongelmallista, että päätöksiä tekevät sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ole marginaaliasemassa tai kanna esityksestä taloudellista riskiä.

Facebook-postauksen jälkeen Jauhiaista on kiitelty festivaalipalkkioista julkisesti puhumisesta. Yle haastatteli Jauhiaisen lisäksi myös toista Pink Space -tilassa esiintyvää taiteilijaa, joka kuitenkin halusi pysyä nimettömänä.

– Kun kuulin, että minut oli valittu Pink Spaceen hakijoiden joukosta, olin häkeltynyt onnesta. En osannut siinä vaiheessa sanoa mitään. Mutta näin jälkikäteen harmittaa, kun katsoo sitä listaa ja miten valikoiden sinne on otettu sellaisia ihmisiä, joilla on oma kulttuurinsa ja oma yhteisönsä.

Taiteilija uskoo, että pohjimmiltaan Pink Spaceen on haluttu tehdä uutta upeaa sisältöä.

– Mutta meidän kautta Flow voi nyt helposti hakea marginaalien parissa toimivat yleisöt luokseen maksamatta, taiteilija kertoo.

Lue seuraavaksi:

"Onpa hauskaa, kun olet tuollainen ironinen barbie", kommentoivat vanhemmat miehet Taika Mannilalle, joka toivoo että tyttöyttä alettaisiin arvostaa

Querrelle-festivaali ei ole maksanut esiintyjäpalkkioitaan

Saksalainen elektronisen musiikin pioneeriyhtye Kraftwerk on voittanut yli 20 vuotta kestäneen tekijänoikeuskiistan. Päätöksen teki Euroopan unionin tuomioistuin.

Euroopan unionin tuomioistuimen päätös on poikkeuksellinen ennakkoratkaisu, jolla voi olla suuria vaikutuksia musiikkiteollisuuteen.

Kraftwerk syytti Moses Pelhamia ja Martin Haasia, saksalaisia tuottajia, heidän musiikkinsa laittomasta samplauksesta. Samplaus on jonkin jo olemassaolevan äänen, kuten musiikkikatkelman, käyttämistä uuden teoksen osana.

Saksalaisyhtye julkaisi vuonna 1977 kappaleen Metall auf Metall. Pelham ja Haas tuottivat vuonna 1997 räppäri Sabrina Setlurille kappaleen Nur mir, jossa oli hyödynnetty kahden sekunnin rumpupätkää Metall auf Metall -kappaleesta.

Kraftwerk vaati oikeudessa, ettei Nur mir -kappaletta saa enää esittää, sen sisältävien äänilevyjen tuhoamista ja vahingonkorvauksia.

Saksan oikeusasteissa Kraftwerk on aikaisemmin hävinnyt oikeusjutut, sillä saksalainen lainsäädäntö takaa vapauden samplata muiden ääniteoksia ilman lupaa ja maksutta.

Tuomioistuimen ratkaisu kuitenkin linjaa, että jatkossa samplauksen käyttö toisesta kappaleesta vaatii aina alkuperäisen tuottajan luvan, ellei sitä ole muovattu tunnistamattomaksi.

Se, kuinka tarkkaan ja tiukasti päätöstä jatkossa tulkitaan, jää nähtäväksi.

Voit kuunnella Kraftwerkin Metall auf Metallin täältä ja Sabrina Setlurin Nur mirin täältä.

Viime aikoina musiikkibisneksen tekijänoikeuksista on kohistu paljon. Yhdysvalloissa tuomioistuin päätti maanantaina, että Katy Perryn hittikappale Dark Horse vuodelta 2013 on plagiaatti gospelräppäri Flamen Joyful Noise -biisistä.

Perry on kieltänyt koskaan kuulleenkaan biisiä. Korvauksia ei ole vielä päätetty.

Kraftwerkin tekijänoikeuskiistan ratkeamisesta kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Lue lisää:

Katy Perryn hitti tuomittiin plagiaatiksi Los Angelesissa

Kukaan ei halunnut soittaa meidän kanssamme! Avaruusromua 11.6.2017