Lahtelainen kuvataiteilija ja professori Matti Koskela on kuollut. Koskela kuoli viime viikolla lyhyen sairauden jälkeen, kertoo hänen poikansa Juho Koskela.

86-vuotiaana kuollut Koskela tunnettiin ennen kaikkea graafikkona ja kuvanveistäjänä. Hänen töitään on lukuisissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa Suomessa ja ulkomailla. Koskelan käsistä on syntynyt myös maalauksia ja lasitaidetta. Hän jatkoi taiteen tekemistä ja näyttelytoimintaa vielä 80-vuotisjuhliensakin jälkeen.

Koskela sai professorin arvonimen vuonna 1992.

Koskela oli monipuolinen taiteilija ja aktiivinen järjestötyössä. Hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä Lahden Taiteilijaseurassa ja Suomen Taiteilijaseurassa ja hän vaikutti sitäkin laajasti Lahden ja koko Suomen taide-elämään.

Koskela muutti Kajaanista Lahteen 1960-luvun lopussa. Koskela asui erikoisessa ateljékodissa, joka rakennettiin hänen toiveidensa mukaan elementeistä. Koskela itse kuvaili kotiaan Rubikin kuutioksi.

Koskelan kuolemasta, kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat.

Lue lisää: Matti Koskela tekee taidetta Rubikin kuutiossa

Kun museot avautuivat kesäkuun alussa kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen, kävijöitä oli vähän. Nyt on toisin. Kävijät ovat löytäneet tiensä takaisin museoihin ja etenkin museokorttilaiset ovat rynnistäneet hyödyntämään ostettua etuaan. Tällä hetkellä Museokortilla maksetut käynnit ovat noin viidenneksen kasvussa verrattuna vuoden takaiseen.

– Ennusteemme mukaan heinäkuussa tehdään vähintään 250 000 Museokortti-käyntiä, uskoo Museoliiton kehitysjohtaja Seppo Honkanen.

Viime vuoden heinäkuu oli edellinen ennätyskuukausi, silloin tehtiin 213 000 Museokortti-vierailua.

Museoissa vierailu koetaan turvalliseksi

Kesäkuun alusta lähtien museoiden kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti. Museoliiton keväällä teettämän kyselyn mukaan moni aikoi vierailla museoissa koronatauon jälkeen aiempaa useammin. Monet olivat huomanneet poikkeusaikana kuinka merkityksellinen osa museot ovatkaan heidän elämäänsä.

Heinäkuussa lomakauden pyörähdettyä käyntiin kotimaanmatkailun suosio näkyy myös museoissa. Kävijämäärät ovat lähes entisellään, vaikka ulkomaiset turistit puuttuvat.

Ateneumissa heinäkuu ei ole vuoden vilkkain kuukausi, mutta kotimaisten turistien kasvu näkyy sielläkin, sillä kävijöitä on melkein entiseen malliin.

– Meidän kävijämäärästä kolmannes on ulkomailta tulevia turisteja, joten vaikuttaa siltä, että kotimaan matkailijat ovat paikanneet tilannetta, toteaa Ateneumin viestintäpäällikkö Johanna Eiramo.

Museoissa käyminen koetaan turvalliseksi, koska niissä on harvoin ruuhkaa ja turvaetäisyyksiä on helppo noudattaa. Museoiden henkilökunta tarkkailee kävijämääriä ja ohjaa tarvittaessa kävijöitä väljempiin tiloihin.

Vuodeksi kerrallaan ostettava Museokortti käy noin 300 kohteessa ympäri Suomea. Kortti lanseerattiin vuonna 2015.

Näin ensimmäiset museot avautuivat, asiakkaat iloitsivat: "Ihanaa päästä ihmisten ilmoille"

Siinä se seisoo. Pienen mäen harjalla puiden takana kurkistelee betonirakenteinen kerrostalo, jota on joskus kuvannut parhaiten adjektiivi tavallinen. Muttei enää.

Talon robustilla tavalla pitsimäisiksi rei' itetyt parvekkeet loistavat sateenkaaren väreissä. Alun perin hailakankeltaisesta seinästä, katon korkeudelta, kaatuu alas metrikaupalla punaista, vihreää, lilaa, oranssia. Sisäänkäyntiä koristavat hymyilevät nuoren naisen kasvot ja teksti, jossa kysytään: mikä ei oo erikseen kielletty, onko se sallittu?

Keravan Ahjon kaupunginosassa sijaitseva, vuonna 1971 rakennettu talo alkoi vedellä lopullisia henkäyksiään kolme vuotta sitten, jolloin viimeisetkin asukkaat muuttivat pois. Purkutuomion saaneesta talosta muodostui nopeasti töherretty ja vandalisoitu törkyluola, jossa ei ehjää tai sottaamatonta pintaa juuri ollut.

Sitten tapahtui jotakin yllättävää. Pitkällisen väännön jälkeen Keravan kaupunki antoi viisikerroksisen talon Purkutaide-projektin käyttöön.

– Olihan tämä aika hurjassa kunnossa, kun tänne tulimme. Suurin osa ikkunoista oli rikottu, lasia oli ympäriinsä ja kahlasimme kaiken maailman romun seassa polvia myöten. Talon kunnostaminen turvalliseen taidekäyttöön on ollut melko vaativa prosessi, graffititaiteilija Jouni "Psyke" Väänänen kertoo.

Taiteilijoille annettiin vapaat kädet

Jouni Väänänen on vetänyt jo useamman vuoden ajan Purkutaide-projektia, jonka ideana on kartoittaa ja avata tyhjillään olevia tiloja taide- ja kulttuuritoiminnalle. Projektin slogan on varsin tyhjentävä: "taidetta purettaviin kiinteistöihin".

Esimerkiksi Keravalla tuhansien neliöiden kokoinen käytöstä poistunut liiketila sai uuden ilmeen vuonna 2016, ja toissa kesänä Nesteen entinen huoltoasema täyttyi graffiteista ja muraaleista.

Näin on käynyt nytkin. Moukaritiellä sijaitsevan kerrostalon kolmekymmentä huoneistoa ja tilavat rappukäytävät ovat muuttuneet avantgardistiseksi leikkikentäksi, joka hämmästyttää jo pelkällä runsaudellaan ja tyylikirjollaan.

– Koska kyseessä on purkukuntoinen kerrostalo, ei meidän ole tarvinnut välittää siitä, mitä taiteilijat täällä tekevät. Seiniäkin on voitu kaataa, jos ei ole koskettu kantaviin rakenteisiin. Taiteilijalle tämä on suorastaan huvipuistoon verrattava paikka, Väänänen hehkuttaa.

Taiteilijoita talossa onkin työskennellyt lähes sata, ja erilaisia avustajiakin on ollut toistakymmentä. Väänänen ei ole pyrkinyt kuratoimaan minkäänlaista eheää kokonaisuutta, eikä varsinaisia visuaalisia tai teemallisia periaatteita ole ollut.

– Olen antanut avaimet kouraan ja sanonut, että tehkää mitä ikinä haluatte – muistakaa, että näin kokeellisia ympäristöjä on tarjolla todella harvoin, älkää pelatko varman päälle, ja epäonnistuakin saa.

Kunnianosoitus entisille asukkaille

Tommi Mustaniemi alias Sellekhanks sai Moukaritiellä tehtäväkseen luoda uusiksi kuudenkymmenen neliön asunnon olohuoneen ja sinne johtavan käytävätilan.

Mustaniemi on tehnyt graffiteja jo teiniajoista lähtien, vakavammalla otteella vuosikymmenen verran. Isompiin töihin lukeutuvat muun muassa taideteos LUX Helsingin vuoden 2018 Ultraviolet Galleryyn sekä tilaustyöt jalkapallostadioneille ja vaateliikkeille.

Moukaritien purkutaideprojektia Mustaniemi pitää hyvin poikkeuksellisena.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että vihdoinkin! Tässä kohteessa pystyin maalaamaan ihan joka puolelle, enkä ollut sidottu pieneen pätkään yksittäistä seinää. Teos ympäröi katsojaa, kokemus näyttäytyy 360-asteisena. Ja juuri tällaista mahdollisuutta olen tässä tilassa hyödyntänyt, Mustaniemi kertoo.

Työtunteja Mustaniemi ei ole laskenut, mutta maalausrupeama vei aikaa reilut kaksi viikkoa. Teoksen estetiikasta löytyy muun muassa Dota 2 -tietokonepelin Venomancer-hahmo. Se on uutta, sillä pelimaailma ja graffititaide eivät kohtaa usein. Toisaalta myös perinteet, esimerkiksi kirjaimet, merkitsevät Mustaniemelle paljon.

– On hyvä tiedostaa ja kunnioittaa perinteitä, ja samalla tuoda myös graffititaiteeseen aivan uusia elementtejä. Totta kai kaikki muuttuu, mutta perinteiden kautta on mahdollista nähdä taiteellinen evoluutio ja taidelajin kehittyminen.

Koska Mustaniemi on viettänyt purkukuntoisessa kerrostaloasunnossa paljon aikaa, on hän pohtinut myös paikan historiaa.

– Kun astuin ensimmäisen kerran tähän tyhjään asuntoon, huomasin, että olohuoneen muovimatto oli todella hyvässä kunnossa. Tämä oli poikkeuksellista, koska täällä on ollut huonokuntoisia kämppiä todella paljon. Olen miettinyt, millainen tämän asunnon ja asukkaiden tarina on ollut – olivatko he kenties talon ensimmäisiä vai viimeisiä lähtijöitä.

Mustaniemellä on yksi toive.

– Haluaisin, että teokseni olisi kunnianosoitus ihmisille, jotka ovat täällä asuneet. Minusta olisi myös hienoa, että he tulisivat käymään ja näkisivät, millaiselta täällä näyttää nyt.

Purkutaiteen paradoksi: kaikki on katoavaista

Kotimaisessa taidekentässä Moukaritien purkutaidekohdetta voi laajuutensa takia kutsua uniikiksi, mutta muualla Euroopassa tällaiset jättiläisgalleriat eivät ole enää harvinaisuus.

Moukaritien esikuvia ovat esimerkiksi Berliinin kolmen vuoden takainen Haus-toteutus, ja myös Ranskassa on ollut viime vuosina useita purkutaideprojekteja.

Jouni Väänäsen mukaan purkutaiteen funktio on varsin kirkas.

– Tämä on hauska tapa lähettää rakennukset täältä ikuisuuteen. Sen sijaan että ne vaipuisivat unholaan – tai että viimeiset muistot niistä olisivat murheellisia ja ikäviä – niitä muistellaan hyvillä mielin. Ne jättävät kävijöihin lähtemättömän vaikutuksen.

Purkutaiteen – joidenkin mielestä valitettavakin – paradoksi on tilapäisyys ja hetkellisyys. Vähän samaan tapaan kuin ihmiselämänkin: suurella vaivalla tehdyt taideteokset tuhoutuvat ja katoavat samalla kun rakennus lanataan maan tasalle.

– Onhan se hirvittävän imartelevaa, kun ihmiset sanovat, että me pidetään tästä kovasti, että eihän tätä voi purkaa. Purkutaiteen ideaan kuitenkin kuuluu menetys ja luopuminen. Sen kautta ihmiset ymmärtävät, kuinka merkityksellistä taide on heille ollut, ja että se sattuu, kun he joutuvat siitä luopumaan, Väänänen kertoo.

Muutaman vuosi sitten Jouni Väänänen toivoi, että purkutaiteesta muodostuisi Suomessa kansallisen tason ilmiö. Ihan näin ei kuitenkaan ole käynyt. Ainakaan vielä.

– Meidän lisäksemme muita toimijoita on Suomessa varsin vähän, kuten itse projektejakin. Olisi kuitenkin hienoa, että tällaisia rakennuksia annettaisiin taiteelle ja kulttuurille ilman, että niistä pitäisi kynsin hampain taistella.

Juha Pitkänen kuuluu niihin kulttuurialan ammattilaisiin, joihin koronapandemia iski lujaa. Parikymmentä vuotta DJ:nä töitä tehnyt Pitkänen, alias DJ Juha Dallas, havahtui karuun todellisuuteen helmi–maaliskuussa.

Kun rajoitukset alkoivat, keikat katosivat alta.

– Aina on ollut kädestä suuhun -pohjalta hommat, mutta nyt joutui vielä enemmän miettimään, mistä sitä toimeentuloa löytää, Pitkänen sanoo.

Pitkänen on tuottanut aiemmin myös tapahtumia ja ollut järjestämässä muutama vuosi sitten Alakulttuuritalo-klubia Helsingin kulttuuritalolla. Korona pysäytti tapahtumat, eikä tiskijukan töitäkään ole ollut kolmeen kuukauteen.

– Olen joutunut työttömyyskorvauksilla elelemään. On pitänyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja löytää leipää ja rahaa, että saan laskut maksettua.

Pitkänen ei ole ongelmiensa kanssa yksin. Useat esiintyvien alojen freelancerit, muusikot, näyttelijät, laulajat sekä valo- ja äänimiehet, ovat painineet samojen kysymysten kanssa.

– Moni on ollut hätää kärsimässä, jos ei ole ollut muuta leipätyötä. Työvoimatoimistoissa on saattanut kestää päätöksissä pitkään ja jos muita tuloja ei ole ollut, moni on ollut hädissään, Pitkänen sanoo.

Korona-apuraha pelasti

Valtio on tullut myös taiteen alalla apuun ja jakanut kulttuurin korona-avustuksia tähän mennessä noin 120 miljoonaa euroa. Iso osa siitä on mennyt suurille ja vakiintuneille taidelaitoksille ja instituutioille.

Taiteen edistämiskeskus eli Taike on puolestaan pitänyt huolta yksittäisistä luovan alan, taiteen ja kulttuurin ammattilaisista. Se on myöntänyt tähän mennessä yli 10 miljoonaa euroa apurahoina kulttuurin tekijöille.

Myös Pitkänen haki ja sai Taikelta 3 000 euron korona-apurahan. Sen turvin hän on perustamassa Alakulttuuritalo-nimistä levy-yhtiötä.

Ajatus on muhinut jo pitkään. Kevään DJ-keikoilla piti rahoittaa levy-yhtiötä, mutta korona sotki suunnitelmat. Apurahan avulla haaveet musiikin julkaisusta toteutuvat.

– Minulla on paljon tuottaja- ja artistiystäviä, joiden pöytälaatikot ovat täyttyneet kappaleista. Ne pitäisi nyt saada ulos.

Alkuun on tarkoitus striimata yksittäisiä kappaleita netissä ja julkaista mahdollisesti vinyyli jossain vaiheessa. Julkaistava musiikki tulee Pitkäsen mukaan olemaan laidasta laitaan: rockista teknoon, räpistä folkiin.

Kaikki saivat saman summan

Alan ahdinko on näkynyt myös Taikessa, joka sai keväällä ennätysmäärän hakemuksia kulttuurin ammattilaisilta. Niitä tuli yli 9 000 kappaletta. Lähes 40 prosenttia oli musiikin alalta.

Korona-tukea haki moni sellainen luovan alan ammattilainen, joka ei aiemmin ole Taiken apurahoja hakenut. Joukossa oli muun muassa tuottajia, ääniteknikoita, miksaajia ja valomiehiä.

Jaettu apuraha oli kaikille sama, 3 000 euroa, huolimatta siitä, millaiset taloudelliset tappiot korona on aiheuttanut. Yle kertoi eilen sopraano Mari Palosta, joka arvioi, että koronakevät teki usean kymmenen tuhannen loven hänen palkkiopussiinsa.

Pitkänen puolestaan arvioi, että hän sai suurin piirtein saman verran apurahana, kuin mitä hän peruuntuneina keikkoina menetti.

"Tuntui helpottavalta"

Alakulttuuritalon äänitetuottajana aloitteleva Pitkänen vaikuttaa tyytyväiseltä 3 000 euron apurahaan.

– Se tuntui hyvältä ja helpottavalta. Vaikea etukäteen sanoa, kuinka pitkälle sillä pärjää. Olen tottunut aika pienellä tulemaan toimeen.

Taike jakoi korona-apurahoja yli 3 400 luovan alan, kulttuurin ja taiteen ammattilaiselle. Moni jäi myös ilman. Apurahan sai alle 40 prosenttia hakijoista.

Kulttuurin Korona-tukia käsiteltiin eilisessä A-studiosssa.

Koronaviruspandemian takia perutun Pori Jazzin olisi pitänyt alkaa tänään perjantaina.

Jyrki Kangas kuoli helmikuun lopussa. Alun perin hänen muistoaan piti kunnioittaa jollakin tapaa tämän kesän festivaalillla.

Nyt korona-aikana on ideoitu muita tapoja.

Festivaali kokosi heinäkuun alussa koolle joukon eturivin suomalaisia jazzmuusikoita, jotka musisoivat yhdessä jamisessioiden hengessä.

Nimekkäässä muusikkoryhmässä olivat mukana Jukka Eskola ja Mikko Karjalainen (trumpetti), Jukka Perko ja Eero Koivistoinen (saksofoni), Riitta Paakki (koskettimet), Antti Lötjönen (kontrabasso) sekä Teppo Mäkynen ja Reiska Laine (rummut).

Videolle taltioitujen jamien tunnelmia jaetaan kappale kerrallaan Pori Jazzin Facebook-sivulla www.fb.com/porijazz seuraavan reilun viikon aikana.

Videosarjassa kuullaan ikivihreitä jazzstandardeja sekä saksofonistilegenda Eero Koivistoisen uunituore sävellys "Tua noi (Blues for Jyrki)".

Yle striimaa livemuistojamit

Kangasta muistellaan myös viikon kuluttua perjantaina 17.7. livenä Porissa. Silloin järjestetään "Hyvän tuulen jamit Jyrki Kankaan hengessä" ravintola Klubin kesäterassilla. Mukaan on ilmoittautunut useita suomalaisia jazzin huippunimiä.

Yle striimaa jamit suorana Yle Areenaan.

Ensi kesänä Pori Jazz järjestetään 55. kerran. Ensimmäiset ensi kesän esiintyjät on jo julkaistu. Festivaalilla esiintyvät muun muassa John Legend, Emeli Sandé ja Chick Corea.

Lue lisää:

Pori Jazzin entinen taiteellinen johtaja Jyrki Kangas on kuollut – kollegat muistelevat rohkeaa visionääriä

Presidentti Tarja Halonen: Pori Jazzin isä Jyrki Kangas edusti suomalaista sisua

Vielä huhtikuussa näytti siltä, että kirjakauppojen myynti romahtaa. Tilanne vaikutti erityisen pahalta kivijalkaliikkeissä, joiden myynnissä oli laskua jopa 40 prosenttia. Nyt kauppa on niissäkin piristynyt.

Tänään julkaistun tilaston mukaan kolmen suurimman kirjakaupan – Akateemisen, Suomalaisen kirjakaupan ja AdLibriksen – kokonaismyynnissä tuli pudotusta tammi–kesäkuussa vain 7,8 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

– Ottaen huomioon, mikä tilanne oli maalis-huhtikuussa, kun tiputus oli hurjimmillaan, on kiritty todella hienosti, sanoo tilastot julkaisseen Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson.

Syynä pelättyä parempaan tulokseen Karlsson pitää verkkokaupan vilkastumista ja kivijalkakauppojen tapaa keksiä uusia toimintamalleja: luettavaa on muun muassa voinut tilata kotiinkuljetuksella tai kassalta noudettavaksi.

– Lisäksi kauppa on piristynyt touko–kesäkuussa, kun ihmiset ovat lähteneet taas liikkeelle, Karlsson sanoo.

Kauno vetää, pokkarit sakkaavat

Tuoreiden tilastojen perusteella parhaiten kävi kaupaksi kaunokirjallisuus. Sen myyyntiluvut nousivat 10 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

Kaikkein huonoin menekki oli pokkareilla, joiden kirjakauppamyynti on ollut jo pitkään alamäessä. Pudotusta tuli nyt lähes 20 prosenttia.

– Pokkarit ostetaan mahdollisesti marketeista ja myös lukuaikapalvelut vaikuttanevat niiden kauppaan, Karlsson arvioi.

Lukuaikapalvelu tarkoittaa äänikirjojen suoratoistopalvelua.

Vaikka pudotus oli nyt odotettua pienempi, Karlsson ei uskalla vielä huokaista helpotuksesta.

– Toiveikkaasti suhtaudutaan, mutta katsotaan, miten kesä ja syksy menevät. Toisesta aallosta ei tiedä kukaan. Nyt ei näytä toivottomalta, mutta hereillä täytyy olla.

Marketeissa kauppa käy

Samaan aikaan kun perinteisissä kirjakaupoissa kärvisteltiin, K- ja S-ryhmän marketeissa luettava kävi kaupaksi vilkkaasti.

K-ryhmän valikoimapäällikkö Sirpa Havusela kertoo, että Citymarkettien kirjamyynti näyttää alkuvuodesta kesäkuuhun erinomaiselta.

– Lukuja en voi antaa, mutta meillä on ollut loistava kirjakevät. En muista vastaavaa. Kirjamyynti on kasvanut ja olemme isolla plussalla verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan.

Havuselan mukaan kaupaksi ovat käyneet erityisesti lastenkirjat, puuha- ja värityskirjat, pokkarit ja kotimainen kaunokirjallisuus.

Valikoimajohtaja Ville Vahla S-ryhmästä puolestaan sanoo, että sen marketeissa kirjojen myynti on samoissa lukemissa kuin viime vuonna tammi–kesäkuussa.

– Korona-aikana erikoisliikkeet, kuten kirjakaupat, joihin pitää varta vasten mennä, ovat varmasti kärsineet. Ruokaa on kuitenkin pakko ostaa. Samalla on ostettu paljon käyttötavaraa ja kirjoja.

Eniten S-ryhmän marketeissa on mennyt kaupaksi pokkareita. Juuri niitä, joiden myynti sakkaa suurimmissa kirjakaupoissa.

Korona sai lukemaan

Koronakevät näkyi ihmisten lukuinnossa. Lukukeskuksen teettämä tuore kysely kertoo, että suomalaiset kääntyivät koronakeväänä aiempaa ahkerammin kirjojen puoleen.

Kyselyn mukaan neljännes vanhemmista luki lapsilleen aiempaa enemmän. Myös joka neljäs aikuinen kertoi lukeneensa aiempaa runsaammin poikkeuskevään aikana.

Lue lisää:

Korona-aika on saanut suomalaiset innostumaan jälleen lukemisesta

Hauskoja kirjoja kuunneltaisiin nyt enemmän kuin niitä on tarjolla – Äänikirjojen suosio kasvaa entisestään, kun ihmiset haluavat hetkeksi pakoa koronakriisistä

Kirjakaupan kylmä kausi kääntymässä – marketit myyvät kirjoja kuin leipää

Tapahtuma peruttiin. Mitä teen ostetulle lipulle?

Yhteen koronakevään polttavista kysymyksistä riittää vastauksia ja näkökulmia.

Alusta saakka oli selvää, että poikkeuksellinen aika ajaa taiteilijat, tapahtumat, esitystekniikan ammattilaiset ja ylipäänsä kulttuurialan yksinyrittäjät ahtaalle. Työt loppuivat kuin seinään.

Lipun peruuntuneeseen tai siirrettyyn tapahtumaan ostaneille löytyi nopeasti erilaisia tapoja osoittaa tukensa vaikeina aikoina. Yksi vaihtoehto oli vaihtaa ostettu lippu lahjakorttiin. Auttamishalusta riippuen tulevaisuuteen siirrettyyn tapahtumaan voi jopa ostaa uuden lipun, vaikka taskussa olisi lahjakortti.

Moni jättää lippurahat tapahtuman järjestäjille

Kuluttajalla on halutessaan oikeus vaatia rahat takaisin, jos tapahtuma perutaan. Suomessa moni lipunostaja on kuitenkin päättänyt olla vaatimatta.

Tiketin omistaja ja toimitusjohtaja Mirva Merimaa ja Euroopan suurimpaan lipunmyyntiyhtiöön Eventimiin kuuluvan Lippupiste Oy:n toimitusjohtaja Ari Palhamo kertovat, että molemmissa yhtiöissä on koronaviruksen vuoksi ollut käsittelyssä lähes 100 000 lippua eri tapahtumiin.

Varsinaisia käsittelypyyntöjä on vähemmän, sillä moni ostaa tapahtumiin useita lippuja kerrallaan.

– Meille on tullut 35 000 pyyntöä. Suurin osa ihmisistä haluaa käyttää lippunsa tapahtumaan sitten, kun se järjestetään. Siirtyneen tapahtuman lippu käy sellaisenaan uuteen tapahtumaan, Merimaa kertoo.

Kokonaan peruuntuneiden tapahtumien osalta noin kolmannes asiakkaista on jättänyt pyytämättä rahoja takaisin. Tilanne voi vielä muuttua, sillä Tiketti on antanut palautuspyyntöjen tekemiselle aikaa elokuun loppuun saakka.

Pieni osa palautuksista, neljä prosenttia, on pyydetty lahjakortteina joko tapahtumajärjestäjälle tai Tikettiin. Kokonaisuus osoittaa Merimaan mukaan, että moni haluaa auttaa ja pitää tapahtumat pystyssä.

– Läheskään kaikki eivät ole halunneet rahojaan takaisin. Se on huolta siitä, jatkuuko rikas kulttuuritarjonta myös koronan jälkeen, Merimaa arvioi.

"Ilman muuta tästä selvitään"

Myös Lippupisteen asiakkaista suurin osa on säästänyt pääsylippunsa tulevaisuuden varalle, jos tapahtuma on siirretty eikä peruttu.

– Yllättävän moni haluaa päästä tapahtumaan sitten myöhemmin, Palhamo toteaa.

Tilannetta hän kuvailee lippuja välittävien kauppiaiden ja toisaalta tapahtumateollisuuden kannalta karmeaksi. Tuloja ei ole, mutta palvelun pitää lippurumban vuoksi jatkaa toimintaansa.

– Ilman muuta tästä silti selvitään, vaikka markkinat eivät palaudu heti ennalleen. Olemme arvioineet, että lipunmyynnin osalta vuoden 2019 tasolle päästään vuonna 2022.

Syynä vuoden mittaiseen välivaiheeseen ovat nimenomaan siirretyt tapahtumat. Esimerkiksi Savonlinnan Oopperajuhlat järjestetään ensi kesänä lähestulkoon sellaisenaan kuin ne olisi tänä kesänä järjestetty. Moni käyttää tälle kesälle hankitun lipun silloin, eli liput ensi vuoden tapahtumaan on jo pitkälti myyty.

Kohua aiheuttanut Ticketmaster palauttaa rahat suurimmassa osassa tapauksia

Yhdysvaltalainen Ticketmaster aiheutti keväällä kohua muuttamalla toimitusehtojaan siten, että palautuskäytäntö koskisi yksinomaan peruttuja konsertteja. Siirretystä konsertista ei välttämättä saisi rahojaan takaisin.

Yhtiön kansainväliselle Facebook-sivulle tuleekin jatkuvasti eri puolilta maailmaa kyselyitä rahojen perään.

Alun perin, ennen kyseistä kohua, Ticketmaster Suomen markkinointijohtaja Riitta Peitsala totesi Ylelle, että rahat palautetaan myös siirrettyjen konserttien osalta asiakkaalle.

Tätä juttua varten Yle tavoitti sähköpostitse Ticketmaster Suomen toimitusjohtajan Jakob Lundin. Hänen mukaansa rahat palautetaan sekä perutuista että siirretyistä konserteista suurimmassa osassa tapauksia.

Kuinka suuri osa asiakkaista haluaa rahansa takaisin, jos tapahtuma on peruttu?

– Yleisesti ottaen kaikki pyytävät rahojen palautusta, jos tapahtuma perutaan. Suurin osa palautuksista käsitellään automaattisesti, eikä asiakkaiden tarvitse tehdä mitään.

Entä silloin, kun tapahtuma on siirretty tulevaisuuteen?

– Tilanne vaihtelee sen mukaan, millaisesta tapahtumasta on kyse. Suurin osa asiakkaista säästää lippunsa uuteen tapahtumaan, eli tarve tapahtumaviihteelle on edelleen suuri.

Palautatteko rahat pyydettäessä sekä peruuntuneesta että siirretystä konsertista?

– Suurimmassa osassa tapauksista rahat palautetaan pyydettäessä sekä siirretyistä että peruuntuneista tapahtumista. Lopulta kyse on tapahtumajärjestäjän harkinnasta ja palautuskäytännöistä.

Kuluttajaneuvonta sovittelee tarvittaessa

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan lähtökohta on, että kuluttajalla on oikeus saada rahat takaisin, jos tapahtuma perutaan tai siirretään. Lähtökohtaisesti kysymys Suomessa ei siis ole tapahtumajärjestäjän harkinnasta tai palautuskäytännöistä. Toisaalta jos lippukauppias on tilittänyt rahat tapahtuman järjestäjälle, vastuu palautuksista on järjestäjällä.

Kohtuullista aikaa palautusten maksamiselle ei ole laissa määritelty, mutta palautus on pyrittävä tekemään mahdollisimman nopeasti.

– Tällaisena poikkeuksellisena aikana on lähdetty siitä, että rahojen palautuksen pitäisi tapahtua viikoissa, ei kuukausissa, toteaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston erityisasiantuntija Annina Huolman.

Käytännössä aikataulu osoittautui monelta osin mahdottomaksi. Palautuspyyntöjen käsittelyaika pahimpana ruuhka-aikana oli Tiketillä ja Lippupisteellä 60 päivää, Ticketmasterilla 90 päivää.

Jos rahojen palautuksen kanssa on ongelmia, kannattaa kääntyä Kuluttajaneuvonnan puoleen. Siellä voidaan antaa tapauskohtaisia neuvoja ja sovitella tilannetta.

– Ja jos lipun on maksanut luottokortilla, voi kääntyä myös luotonantajan puoleen ja vaatia rahojaan sitä kautta takaisin, Huolman muistuttaa.

“Mä olin lähtökohtaisesti surullinen, että tää on se eka keikka ja täällä ei oo ketään.”

Näin artisti Behm sanoi hieman epävarman oloisena välispiikissään virtuaalisesti toteutetussa YleXPopissa toukokuun lopussa. Artistin uran ensimmäinen keikka tehtiin studiossa ilman yleisöä.

Laulaja, oikealta nimeltään Rita Behm, on noussut lyhyessä ajassa soitetuimpien artistien joukkoon etenkin Hei rakas -hitin ansiosta. YleX nimesi Behmin tämän vuoden lupaavimmaksi tulokkaaksi.

Kesän piti kruunata läpimurtovuosi, mutta korona vei lähes parikymmentä festarikeikkaa. Niitä varten oli treenattu bändin kanssa, mutta ensimmäinen keikka piti vetää yksin.

Kovasta alkuhypestä huolimatta Behm on poikkeuksellisesti pysytellyt pois julkisuudesta.

– Mulla on musiikki, minkä takia olen esillä. Mä en halua olla Ritana kaikille tuolla.

Biisileiriltä tähtiin

Miltei tyhjässä helsinkiläisessä puistossa raikuu nauru, kun Behm on päässyt haastattelussa vauhtiin. Artistin olemus ei voisi juuri enempää poiketa siitä laulajasta, joka herkästi tulkitsee kaihoisia rakkauslauluja.

Valokuvissa laulaja vakavoituu, koska se sopii artistin imagoon. Poseerauksissa kuvakulmat ovat tarkkaan harkittuja.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Lahtelainen Behm kertoo kasvaneensa monenlaisen musiikin parissa. Kotona kuunneltiin paljon Eppu Normaalia, Leevi and the Leavingsia ja Juice Leskistä. Hän pitää paljon myös hiphopista, mihin räpistä tunnettu Lahti suorastaan velvoittaa.

Laulaja tykkää edelleen kuunnella kaikkea mahdollista iskelmästä Rammsteiniin.

– Mulla on Guns N’ Roses -logo tatuoituna selkään. Tätä ei tiennyt kukaan, Behm nauraa.

Rita Behm soitti pienenä hetken pianoa, mutta muutoin hän ei ole musiikkia opiskellut. Nuotteja hän ei osaa vieläkään.

Vuonna 2016 Behm osti kitaran ja teki ensimmäisen kappaleensa. Pari kuukautta myöhemmin hän huomasi Veikkauksen ja Apulanta-yhtyeen ilmoituksen, jossa haettiin nuoria tekijöitä biisinkirjoitusleirille.

– Mä olin tehnyt tasan yhden biisin ja mä olin, että voisko kokeilla tehdä musaa.

Leirin jälkeen Behmin ura lähti vyörymään eteenpäin lumipallon lailla. Hän solmi musiikinkustannussopimuksen ja päätyi kirjoittamaan Pikku G:n paluusinglen Solmussa. Hän myös lauloi kappaleen kertosäkeen.

Vuonna 2018 Behm teki levytyssopimuksen Warner Musicin kanssa ja syyskuussa 2019 julkaistiin ensimmäinen single Hei rakas. Artistin itsensä säveltämä ja sanoittama kappale nousi Spotifyn ykköseksi ja radioiden soitetuimmaksi kappaleeksi.

Nopea suosio on yllättänyt muusikon itsensäkin. Hän luuli vielä pari vuotta sitten, että musiikkia täytyy tehdä pitkään, ennen kuin siinä voi olla hyvä.

– Siinä on paljon sattumaa, miksi olen tässä. En ole mikään luonnonlahjakkuus tai poikkeava. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja oikeat ihmiset ovat osuneet tielle. On kyllä varmasti sitä osaamistakin mukana. En kai nyt kehuskele liikaa? Behm kysyy nauraen.

Tarkan taktiikan artisti

“Hei rakas kerro mulle

Mikä on tää tunne

Kun ei tunnu jaloissani maa”

Behmin läpimurtohitti Hei rakas syntyi alun perin vedonlyönnistä. Kesällä 2018 Behm löi vetoa nykyisen tuottajansa Sakke Aallon eli artisti Keko Salatan kanssa siitä, kumpi tekee paremman rakkauslaulun.

– Jossain vaiheessa biisiä tehdessä tuli sellanen fiilis, että tämä on niin hirveän kaunis.

– Jotenkin liikutun, kun alan puhua tästä biisistä, laulaja sanoo pyyhkien silmäkulmiaan.

Kappale on koskettanut montaa muutakin. Artisti on saanut viestejä, joissa ihmiset kertovat biisin avanneen tunnelukkoja.

– Se on mennyt monen muunkin tunteisiin. Sehän on ihan puppua, jos sanoisin, että teen musaa vain itselleni. Jos onnistuu herättämään ihmisissä tunteita, niin sen takia tätä tehdään. Se on kyllä niin palkitsevaa.

Vaikka Hei rakas -kappaleen menestys tuli pitkälti yllätyksenä, Behm oli tehnyt tarkan julkaisusuunnitelman jo hyvissä ajoin etukäteen.

– Mun taktiikkahan oli se, että mulla oli kaikki singlet valmiina jo ennen kuin ensimmäinen biisi julkaistiin. Levy oli varmaan 70-prosenttisesti valmis.

Ensimmäisistä singleistä hän rakensi rakkaustrilogian. Ensin tuli ultimaattinen rakkauslaulu ja sitten kriisistä kertova Tivolit. Perjantaina julkaistiin erobiisi Frida.

Hän on halunnut myös välttää sitä, ettei ala toistaa jättihittiään.

– Haluan tehdä musiikkia mahdollisimman monipuolisesti. Se ei voi olla niin, että striimaukset tai listasijoitukset ovat joku motiivi.

Julkisuus pelottaa

Instagram-aikana artistit päivittävät sosiaaliseen mediaan kuulumisiaan jatkuvasti. Behm on tässä joukossa poikkeus.

Hänen Instagram-tilillään on vain vähän yli 20 kuvaa ja ne kaikki liittyvät musiikkiin.

Behm ei ole myöskään paistatellut lehtien kansissa ja hän on antanut haastatteluja hyvin harkiten. Yleensä nousevat artistit pyrkivät esille uransa alussa aina kun voivat.

– Mutta en minäkään pidä yllä mysteeriverhoa. Kyllä minua koko ajan pyydetään kaikkialle, mutta olen tehnyt sellaisen linjauksen, että en halua mennä mihinkään, ellei se liity suoraan uraani.

Kun Behm alkoi tehdä musiikkia, hänen tarkoituksenaan oli pysytellä vain biisinkirjoittajana taka-alalla. Hän kuitenkin päätyi esittämään kappaleensa itse, sillä ne tuntuivat niin henkilökohtaisilta.

Julkisuus ja esillä oleminen on tuntunut pelottavalta.

– Se ajatus ei tunnu mukavalta, että on kaikkialla, koska silloin sä annat myös palan itsestäsi pois. Ja mä haluan pitää itseni itselläni.

Media on antanut uuden nousevan artistin olla rauhassa, vaikka tiedonjano on ollut kova. Helsingin Sanomat haastatteli Behmiä keväällä ja nosti esiin sen, ettei hänestä tiedetä oikein mitään. Ei edes ikää.

Behm parahtaa. Hän oli sanonut haastattelussa, ettei iällä ole väliä. Nyt muusikko nauraa, ettei ikä ole salaisuus ja se löytyy googlettamalla.

– Koen, ettei ikä ole relevantti asia. Sen ei pidä olla sidoksissa siihen, mitä mä teen. Ehkä siinä on myös taustalla se, että olen kokenut olevani vähän vanha sielu.

Tavoitteet täytetty – toistaiseksi

Vitsi vitsi. Behm heittää huulta pitkin haastattelua ja nauraa raikuvasti päälle. Välillä hän kauhistelee suustaan pääseviä finglismejä.

– Älkää vaan käyttäkö tuota kohtaa, hän pyytää nauraen.

Koronakesän peruuntuneista keikoista oli Behmille hyötyäkin. Hän sai esikoisalbuminsa valmiiksi ja se on tarkoitus julkaista syyskuussa.

Hän esitti jo muutaman maistiaiskappaleen YleXPopin keikallaan, mutta sanoo säästäneensä parhaat palat syksylle. Vasta silloin piirtyy kokonaiskuva siitä, millainen artisti Behm oikeastaan on.

– Toinen tuottajistani Kalle Mäkipelto sanoi joskus, että sä teet hipsteri-iskelmää. Joku toinen taas sanoo, että musiikkini on niin poppia kuin voi vaan olla. En itsekään osaa luokitella sitä. Ehkä siinä kuuluu se, että olen kuunnellut Finlandersia ja Eminemiä sekaisin.

Tavoitteiden asettaminen on ollut Behmille aina tärkeää. Kun hän aloitti biisinkirjoittajana, tähtäimessä oli saada kaupallista menestystä itselle ja muille. Ensimmäiset tavoitteet eli Spotifyn ykköstila ja kultalevy tuli saavutettua heti kättelyssä Pikku G:n Solmussa-kappaleella.

Omalla uralla pyrkimyksenä oli saada valmiiksi ensimmäinen albumi, joka kuulostaa juuri häneltä. Nyt sekin on tehty.

– En ole miettinyt sitä, mikä seuraava tavoiteeni on. Ehkä se että pidän oman juttuni, enkä lähde sitä ainakaan mistään ulkoisista paineista muuttamaan.

Katso myös: YleXPop 2020: Behm

Helene Schjerfbeckin syntymäpäivää juhlistavaa Suomen kuvataiteen päivää vietettiin tänään perjantaina kymmenettä kertaa.

Päivä on vakiintumassa vähitellen epävirallisesta viralliseksi liputuspäiväksi, mutta olennaisin osa taiteen juhlaa on yhdessä tekeminen. Ympäri Suomea on järjestetty yhteensä satoja tapahtumia: yhdessä maalaamista, museoiden tietoiskuja ja taidetyöpajoja.

Koronarajoitusten takia muun muassa Helsingin keskustakirjasto Oodiin huipentuvaksi suunniteltu Suuri Maalaustapahtuma peruttiin, ja ihmisiä rohkaistiin maalaamaan ulkosalla ja etänä. Ainakin Helsingissä sää suosi taideharrastusta.

Yle kiersi katsomassa, miten maalaustapahtumat sujuivat Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja Lapinlahden sairaalalla.

Muut kuin kantasuomalaiset taide- ja kulttuurialan ammattilaiset kokevat olevansa heikossa asemassa työmarkkinoilla Suomessa. Asia selviää Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan ulkomaalaissyntyisten alan ammattilaisten osaaminen jää usein tunnistamatta, ja kokemukset syrjinnästä ovat yleisiä. Se on Cuporen johtajan Marjo Mäenpään mukaan alan rakenteellista epätasa-arvoa.

– Suurimpia syitä siihen lienevät kielitaidon merkitys työllistymisessä, apurahojen saamisessa ja tiedonhankinnassa, Mäenpää toteaa.

Kieleen liittyvät haasteet ovat Mäenpään mukaan yleisiä mutta myös helposti korjattavissa. Usein työnhakijan kannalta tärkeää tietoa on saatavilla vain suomeksi, ja monissa alan työtehtävissä edellytetään sujuvaa suomen kielen taitoa.

– Suomi on kaunis ja harvinainen kieli, jota itsekin haluamme suojella ja kehittää. Toisaalta tämä on vaikea kieli ja opiskelemiseen saattaa mennä aika pitkä aika. Olisi hyvä, jos kielisäädöksistä voisi joustaa.

Suomessa ajatellaan, että suomalainen koulutus pätevöittää

Tutkimuksessa tarkasteltavia kulttuurilaitoksia ovat valtionosuutta saavat museot, teatterit ja orkesterit sekä Taiteen edistämiskeskus.

Aineisto koostuu kahdesta kyselystä, joista toinen osoitettiin taide- ja kulttuurilaitosten johtajille, toinen ulkomaalaissyntyisille alan ammattilaisille. Kyselyihin vastasi 99 kulttuuri-instituutiota ja yhteensä vajaat 200 ulkomaalaissyntyistä taiteilijaa.

Suomessa on noin 20 000 taiteilijaa, joista ulkomaalaissyntyisiä arvioidaan olevan noin 2 000. Tarkkoja lukuja ei tiedetä.

Lähemmin tarkasteltiin Suomen kansallismuseon, Turun kaupunginteatterin, Kuopion kaupunginorkesterin sekä Taiteen edistämiskeskuksen käytäntöjä.

Kielihaasteiden lisäksi merkittävä suomalainen erityispiirre taide- ja kulttuurialalla on verkostojen merkitys töiden saamisessa. Suhteita rakennetaan jo opiskeluaikana, ja piirit ovat pienet.

– Alalla ajatellaan, että on helppo lähteä ulkomaille tekemään töitä. Siitä huolimatta Suomeen ei ole helppo tulla ulkomaalaisena taiteilijana.

Tutkimuksen perusteella kulttuurialalta töitä Suomessa saa helpoiten, kun taustana on Suomessa saatu koulutus ja Suomessa saatua työkokemusta.

Työntekijät ja työnantajat eivät löydä toisiaan

Tutkimuksesta käy ilmi, että kulttuuriseen moninaisuuteen suhtaudutaan taidelaitoksissa lähtökohtaisesti positiivisesti, mutta esimerkiksi niukat resurssit vaikuttavat rekrytointipäätöksissä.

– Monessa paikassa työntekijöitä on vain muutama. Silloin katsotaan, että kielitaitovaatimukset ovat ehdottomia. Muunkielisten ammattilaisten rekrytoiminen vaatisi enemmän resursseja, Mäenpää toteaa.

Tutkimuksessa esiin nousevat haasteet ovat samankaltaisia kuin muidenkin alojen vieraskielisillä työnhakijoilla Suomessa. Vakava ongelma Mäenpään mukaan on, etteivät työntekijät ja työnantajat löydä toisiaan.

– Esimerkiksi teattereiden roolitus tapahtuu usein verkostojen kautta, mahdolliset työpaikkailmoitukset julkaistaan vain suomen kielellä. Hienoa olisi, että näyttämölle rekrytoitaisiin eritaustaisia ihmisiä kaikenlaisiin rooleihin.

Tutkimusta varten tehdyissä haastatteluissa tuli esiin myös konkreettisia syrjinnän kokemuksia.

– Työyhteisön sisällä voi olla rasismia ja syrjintää. Kulttuuri-instituutioissa ilmenee samoja surullisia ilmiöitä kuin yhteiskunnassa muutenkin, Mäenpää sanoo.

Koesoitot tekevät orkesterirekryistä tasapuolisia

Tutkimuksessa taiteenaloista edukseen erottui musiikki. Orkestereissa ulkomaalaissyntyisiä ammattilaisia työskentelee eniten. Kielitaitoakaan ei musiikin parissa mieletä ratkaisevaksi kysymykseksi.

Tärkein syy orkestereiden kulttuuriseen moninaisuuteen lienee rekrytointiprosessi. Orkesteriin haetaan töihin koesoitolla. Siinä vähintään ensimmäinen kierros soitetaan anonyymisti sermin takana. Silloin ratkaisee pelkkä ammattitaito, ei hakijan tausta tai ansioluettelo.

Ansioluettelo onkin yksi tutkimuksessa esiin nousseista ongelmista taide- ja kulttuurialan rekrytoinneissa. Haastatteluista kävi ilmi, ettei Suomessa aina tunnisteta ulkomaalaisia taide- ja kulttuurioppilaitoksia.

– Ei esimerkiksi tiedetä niiden tasoa. Tämä tuntuu hassulta, koska helppohan tuollainen asia on varmistaa. Suomen taide- ja kulttuurialan korkeakouluissa ollaan hyvin verkostoituneita, ja opiskelijavaihto toimii, mutta tieto ei näytä siirtyvän rekrytoijille ja apurahojen myöntäjille.

Tutkimuksessa todetaan, että ulkomailta saatujen tutkintojen ja työkokemuksen tunnistamisen vaikeus johtaa paikoitellen kotimaisen osaamisen suosimiseen.

Vain noin joka neljännessä kyselyyn vastanneessa kulttuuri- ja taidelaitoksessa oli yhdenvertaisuussuunnitelma, ja vain noin puolella niistä, joilla oli siihen yhdenvertaisuuslain edellyttämä velvollisuus.

Kun neuvostoliittolaiset arkeologit löysivät kolmisen vuosikymmentä sitten seitsemän rautakautista vainajaa Saryg-Bulunista Keski-Tuvasta, Itä-Siperian etelälaidalta, yksi oli harvinaisen hyvin säilynyt. Nyt hänellä on uutta kerrottavaa omasta ajastaan.

Taisteluun varusteltu skyyttisoturi oli saateltu kalmistoon noin 2 600 vuotta sitten lehtikuusen rungosta koverretussa arkussa.

Puun ominaisuuksien ja arkun tiiviin kannen ansiosta ruumis oli muumioitunut niin hyvin, että jopa kasvojen iho ja kasvoissa ollut syylä olivat säilyneet.

Jäljellä olivat niin ikään nahkalakki, johon oli maalattu punaisia kuvioita, sekä polven alle ulottunut takki, joka oli ommeltu pienten jyrsijöiden nahoista tilkkutyön tapaan.

Nahkavyön soljet olivat pronssia, kuten koristeetkin. Arkussa oli myös taistelukirves, koivupuinen jousi ja valikoima koristeltuja nuolia: kaksi puista, yksi luukärkinen ja joukko pronssikärkisiä – siis yhteiskunnan eliittiin kuuluneen soturinuorukaisen varustus, löydön aikoinaan tehneet arkeologit päättelivät.

Tuore DNA-tutkimus kuitenkin tuotti yllätyksen: vainaja oli tyttö. Iältään hän osoittautui vain 12–13-vuotiaaksi.

Tulos on uusi lisä siihen, miten DNA- ja muiden menetelmien kehittyminen murtaa arkeologien vanhaa tapaa tulkita mennyttä aikaa oman aikakautensa heijastumana. Sukupuoliroolit ovat siitä yksi esimerkki.

Sukupuoli on ollut tapana päätellä hautaesineistä: sota- ja metsästysaseita = mies; koruja ja kodin tarve-esineitä = nainen. Saryg-Bulunin tytön arkusta ei löytynyt lasihelmiä, pronssipeiliä tai muitakaan tuolle ajalle tyypillisiä naisellisina pidettyjä esineitä.

Amatsonityttö?

Skyytit elivät Euraasian aroilla noin vuosina 900–200 eaa. He ovat jääneet aikakirjoihin ratsastavana soturikansana ja taitavina jousiampujina.

Tyttösoturin hauta vahvistaa aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan kuuluisat taidot koskivat myös naisia.

Se puolestaan antaa pontta käsityksille, joiden mukaan kreikkalaisten kertomukset hurjista amatsonisotureista perustuivat skyytteihin.

He itse eivät jättäneet jälkeensä mitään kirjallista, mutta hautoja on löytynyt paljon, joten heidän kulttuuriaan on tutkittu hautaesineiden ja toisaalta kreikkalaisten aikalaiskirjoitusten perusteella.

Eniten kirjallista tietoa kreikkalaisia kauhistuttaneesta voitokkaasta kansasta on säilynyt Herodotoksen Historiankirjassa 400-luvulta eaa.

Herodotos kirjoitti muun muassa, että skyytit olivat julmureita, jotka uhrasivat ihmisiä huumehumalassa. Kaikkea hänen kirjoittamaansa ei ehkä kannata ottaa aivan todesta, sillä Herodotos ei luultavasti itse käynyt skyyttien maalla vaan kirjoitti toisen käden tietoa.

Venäjän tiedeakatemian ja Moskovan fysiikan ja teknologian instituutin tutkimusten tulokset Saryg-Bulunista on julkaistu Stratum-lehdessä. Löydöstä on runsaasti kuvia The Siberian TImes -lehdessä.

Seuraavaksi tutkijat haluaisivat selvittää muumion kerroskuvauksilla, miksi tyttö kuoli niin nuorena.

Viime vuoden lopulla Venäjän tiedeakatemian tutkijat esittelivät tutkimustuloksia myös toisesta skyyttikalmistosta. Vuosituhannen vaihteessa Voronežista läheltä Ukrainaa löytynyt kalmisto on peräisin skyyttien aikakauden lopulta.

Yhden matalan kummun kätkemässä, tammipuusta ja savesta rakennetussa kammiossa oli neljä vainajaa. Yksi oli teini-iän kynnyksellä ollut tyttö ja muut kolme naisia. Nuorin oli parikymppinen, vanhin miltei 50-vuotias.

Heidät haudattiin samaan aikaan, loppusyksyllä. Yhteisistä hautajaisista todistaa tutkijoiden mukaan haudan rakenne, ajankohdasta karitsa.

Hieman yli puolivuotias karitsa oli pantu haudan keskelle pronssisessa keittoastiassa. Arkeologit löysivät vain luut. Haudanryöstäjät olivat karistelleet ne permannolle ja vieneet arvokkaan padan mukanaan.

Myös tyttö ja toinen nuorista naisista olivat joutuneet arvotavaraa etsineiden haudanryöstäjien riepoteltaviksi. Kahta muuta vainajaa he eivät olleet jostakin syystä ehtineet häiritä. Naisten luurangot löytyivät puisista vuoteista, joihin heidät oli pedattu ruohon joukkoon.

30 rautaista nuolenkärkeä, linnun muotoinen rautakoukku, rautaveitsiä, hevosen valjaiden rautaosien kappaleita, saviastioiden palasia, eläinten luita. Esineitä, joita haudanryöstäjät olivat levitelleet kummun sisällä.

Toisen luurangon sääret oli taivutettu ratsastamista jäljittelevään asentoon. Asennon säilyttämiseksi säärien jänteet oli katkaistu naista haudattaessa, tutkijat kertovat.

Hänen olkapäänsä alle oli aseteltu pronssipeili ja viereensä kaksi keihästä. Vasemmassa ranteessa oli lasihelmikoru ja jalkojen juuressa keittoastia ja mustaksi lakattu kaksikahvainen juomaruukku.

Vanhin nainen oli saanut hautaan mukaansa seremoniallisen arvopäähineen. Se on poikkeuksellinen löytöpaikkansa vuoksi – aiemmat löydöt ovat paljon idempää – ja myös sen vuoksi, että se oli yhä omistajansa päässä, kun arkeologit näkivät sen.

Aiemmat pari tusinaa löytöä ovat kulkeutuneet asiantuntijoille monien käsien kautta, joten niiden alkuperäistä kuntoa on ollut vaikea arvioida.

Päähineen metalliseos on 65–70-prosenttisesti kultaa ja muilta osin kuparia ja hopeaa, joiden seassa on myös himppu rautaa. Kultapitoisuus on yli kaksinkertainen skyyttikorujen normaaliin kultapitoisuuteen verrattuna.

Epätavallinen on myös nuolenpää, joka oli haudattu naisen mukana: siinä on kaksipiikkinen kärki. Vierellään hänellä oli myös kangaspalaan kiedottu veitsi.

Venäjän tiedeakatemian tutkijat ovat löytäneet viime vuosina useita muitakin skyyttinaisten hautoja, joissa oli aseita. Pelkästään Euroopan-puoleiselta laidalta on viime vuosikymmenen aikana tavattu 11 tällaista hautaa.

Hautariitit olivat olleet samanlaisia kuin miehillä, kertoo Voronežin tutkimuksia johtanut Valerij Guljajev. Neljän naisen yhteinen hauta on kuitenkin poikkeuksellinen, hän sanoo.

Lue myös:

Muinaiset mahtimiehet olivatkin usein mahtinaisia – vaikka tutkijan asenne haraisi vastaan

Luurangot kertovat: Viikinkien Birkan ikoninen soturi oli nainen ja puolet asukkaista oli tulokkaita

Yhdysvaltalaisen rock-laulaja ja näyttelijä Elvis Presleyn tyttären Lisa Marie Presleyn poika Benjamin Keough on kuollut sunnuntaina.

Tiedon vahvisti uutistoimisto AFP:lle Lisa Marie Presleyn manageri Roger Widynowski.

Widynowskin mukaan Lisa Marie Presley on surun murtama.

Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan 27-vuotias Keough teki ilmeisesti itsemurhan. Poliisilähteet kertoivat TMZ-sivustolle, että Keough olisi ampunut itseään. Hän löytyi Los Angelesin lähellä sijaitsevasta Calabasista Kaliforniassa.

Keough oli muusikko ja hän oli myös työskennellyt näyttelijänä. Hän oli harvoin julkisuudessa. Kuvien perusteella Keough muistutti ulkonäöltään isoisäänsä Elvistä.

Elviksen ja Priscilla Presleyn tyttärellä Lisa Marie Presleyllä on kolme muuta lasta.

Elvis kuoli vuonna 1977. Hän oli kuollessaan 42-vuotias.

Tunnustetaan tämä nyt heti aluksi, ettei synny vääriä käsityksiä.

Olisin tällä hetkellä huomattavasti mieluummin ulkona juomassa kaljaa ja pelaamassa jalkapalloa kuin töissä kirjoittamassa tätä tekelettä. Jos yhteiskunta subventoisi joutilaisuuttani, en luultavasti tuntisi siitä kovinkaan suuria tunnontuskia.

(Käytännössä todennäköisesti kyllästyisin riippumatossa makaamiseen viimeistään kahden viikon kuluttua ja menisin takaisin töihin eli älkää suotta lähettäkö vihaviestejä.)

Työstä kieltäytyminen ei ole tabu, mutta moraalista kuohuntaa se kyllä herättää. Viimeksi sen saivat heinäkuun alussa huomata helsinkiläisen Ylioppilasteatterin taiteelliset vastaavat Anni ja Hannes Mikkelsson.

Mikkelssonit promotoivat Helsingin Sanomien haastattelussa Ylioppilasteatterin kesäteatterin kesätyönäytelmää ja kertoivat sen varjolla näkemyksiään nykyisestä työelämästä. Ne ovat herättäneet hilpeyttä. Heistä ympäristöä tuhoavat työt pitäisi lopettaa ja yhteiskunnan taata työntekijöille kuuden tunnin työpäivä, perustulo ja mahdollisuus luovaan vapaa-ajan toimintaan. Ajatuksiaan he havainnollistivat lennokkaalla tuolimetaforalla ja ehdottivat uuden yhteiskuntamallin rahoitukseksi rahan painamista.

Porvareiden riemuksi teatteriväki vaikuttaa siis olevan iloisen pihalla paitsi inflaatiosta myös hyvinvointivaltion (jota he tietysti puolustavat) rahoitusmallista, mutta heidän kysymyksensä turhasta ja epäekologisesta työstä on moniselitteinen ja kiinnostava.

Oikeistolaisten mielestä turhaa työtä on yleensä kaikki sellainen, jota ei olisi olemassa ilman oikeistolaisilta ryövättyjä rahoja. (Teatteri, nykytaide, apurahataiteilu.) Vasemmistolaisista turhimpia ovat yleensä ne työt, joista saa moraalittoman suurta palkkaa tai joiden merkitystä vasemmistolainen ei pysty arjessaan paikantamaan. (Johtajat, yksityisen sektorin asiantuntijat.)

Mikkelssonit hengenheimolaisineen ovat oikeassa siinä, että nykyinen länsimainen elämäntapa asumisesta syömiseen perustuu ekologisesti kestämättömille premisseille. Ja epäilemättä on niin, että monet tällä hetkellä normaaleina pidetyistä ammateista ovat ympäristön kannalta haitallisia ja maailman kannalta tarpeettomia.

Ongelma ei kuitenkaan – kuten Mikkelssonit väittävät – ole palkkatyö itsessään vaan sen sisältö. Luontoa voi suojella ja ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa voi rakentaa työsuhteen laadusta riippumatta ja yhtä lailla menestyvässä yrityksessä kuin apurahoin tuetussa teatterissa. Samoin taloutta voi turpeen tonkimisen lisäksi kasvattaa turvesoita ennallistamalla.

Koronan jälkeisessä maailmassa ratkaisevan tärkeä kysymys on se, miten talouskasvun käppyrä ja päästöjen kasvun käppyrä saadaan irrotettua toisistaan.

On myös lyhytnäköistä ajatella, että maailma muuttuisi yhdessä yössä ekologiseksi, jos kaikki jäisivät kotiin ja lintsaisivat luontoa tuhoavista töistään.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu siihen, että työikäisten tuloilla rahoitetaan kaikkien tarvitsemat palvelut. Eniten rahaa syövät vanhukset, ja koska Suomessa on pian enemmän vanhuksia kuin koskaan, yritetään työikäisten määrää kasvattaa pidentämällä työuria molemmista päistä. Ellei nykyisiä palveluita ajeta alas tai vaadita ihmisiä maksamaan niitä itse, täytyy entistä pienemmän porukan rahoittaa entistä suuremman joukon elämä. Haave kuuden tunnin työpäivästä taitaa siis jäädä haaveeksi.

Työt eivät myöskään muutu ekologisiksi, ne pitää muuttaa. Se taas vie Ylioppilasteatteria isommissa organisaatioissa paljon aikaa eli rahaa, kun vanhojen käytäntöjen ja liiketoiminnan tilalle pitää keksiä uusia. Ekologinen jälleenrakennus ja "jatkuvan kasvun ihanteesta" irrottautuminen on vaikeaa ilman talouskasvua.

Koronan jälkeisessä maailmassa ratkaisevan tärkeä kysymys on se, miten talouskasvun käppyrä ja päästöjen kasvun käppyrä saadaan irrotettua toisistaan.

Siihen minulla ei ole vastausta, mutta pahoin pelkään, ettei se tapahdu ainakaan töitä vähentämällä.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka kirjoittaa työryhmän kanssa tietokirjaa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, mutta hoitaisi mieluiten kaiket päivät hevosia.

Blogista voi keskustella 14.7. klo 23.00 asti.

Näyttelijänä ja mallina työskennellyt Kelly Preston on kuollut. Preston sairasti rintasyöpää. Hän oli 57-vuotias.

Asian on vahvistanut hänen aviomiehensä, näyttelijä John Travolta. Pari oli naimisissa 29 vuotta.

Preston näytteli muun muassa elokuvissa Mischief – Eka kerta (1985), Twins – Identtiset kaksoset (1988)ja Jerry Maguire – elämä on peliä (1996).

Viimeisen roolinsa hän teki elokuvassa Gotti – Viimeinen kummisetä (2018). Siinä Preston näytteli miehensä Travoltan näyttelemän mafiapomon vaimoa.

Prestonilla ja Travoltalla oli kolme lasta, joista vanhin kuoli sairauskohtaukseen perheen lomamatkalla vuonna 2009. Travolta kertoi myöhemmin medialle, että skientologia oli auttanut vanhempia tragedian käsittelyssä.

Prestonin kuolemasta ovat uutisoineet muun muassa Variety ja People.

Koronakriisi ja sen tuomat rajoitukset laittoivat monen kesäsuunnitelmat uusiksi.

Hallituksen asettamia matkustusrajoituksia aletaan purkaa maanantaina 13. heinäkuuta, mutta moni kaupunki on tänä kesänä kotimaanmatkaajien varassa.

Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla sijaitsevassa Fiskarsissa tapahtumakävijöiden ja ulkomaalaisten matkailijoiden osuus on tänä kesänä pudonnut viidennekseen normaalista.

Alkuvuodesta Fiskarsin kävijämäärät jäivät puoleen vuoden 2019 luvuista. 

Vuosittain kylässä vierailee noin 220 000 ihmistä. Tapahtumakävijöitä heistä on noin 50 000, ulkomaalaisia turisteja 40 000.

Viiden viime vuoden aikana Fiskarsin suosio on ollut kasvussa. Talvikaudella kävijöiden määrä on kasvanut peräti 85 prosenttia ja kesäkaudellakin 25 prosenttia. Kasvu katkesi koronaan. Alkuvuodesta kävijämäärät jäivät puoleen vuoden 2019 luvuista.

Fiskars Villagen johtajan Kari Selkälän mukaan tilanne on kuitenkin parantunut kesän mittaan. Kesäkuussa viime vuoden kävijämääristä oltiin jäljessä enää 25 prosenttia.

Siihen syynä on kotimaisten matkailijoiden kiinnostuksen kasvu. Selkälän mukaan kotimaan matkailijoiden osuus on kasvanut tänä vuonna selvästi.

Fiskarsissa kuitenkin toivotaan, että lieventyvät matkustusrajoitukset houkuttelisivat seudulle loppukesän aikana vielä jonkin verran keskieurooppalaisia matkailijoita.

Fiskarsiin matkailijoita vetävät historiallisen miljöön lisäksi taide, muotoilu ja käsityö. Lisäksi kylän saamat tunnustukset ovat lisänneet sen tunnettuutta. Vuonna 2019 Fiskars valittiin vuoden kotimaiseksi matkakohteeksi.

Tänä kesänä vetonaulaa toivotaan paikallisen Onoma-osuuskunnan Niitty-kesänäyttelystä. Koronakriisin takia näyttely päästiin avaamaan kuukautta myöhemmin kuin oli tarkoitus.

Vuonna 1996 perustettu osuuskunta järjestää vuosittain Fiskarsissa kesänäyttelyn. Viime vuonna Tehdas-näyttely keskittyi muotoilun tuotantoon esineiden tarinoiden kautta.

Tänä vuonna teemaksi valittiin ilmastonmuutos. Näyttelypäällikkö Emilia Hänninen kertoo, että Onoman taiteellinen toimikunta piti tärkeänä käsitellä ekologisia kysymyksiä paikallisesta näkökulmasta. Mukana on noin 30 taiteilijaa.

Onoman taiteellinen toimikunta piti tärkeänä käsitellä ekologisia kysymyksiä paikallisesta näkökulmasta.  Emilia Hänninen

Niitty-näyttelyssä pohditaan nykytaiteen, muotoilun ja taidekäsityön keinoin esimerkiksi ihmisen ja luonnon suhdetta ja sitä, miten ihmisen toiminta vaikuttaa ympäristöön.

Mukana on myös performansseja. Niitto-performanssissa taiteilijat niittävät kylän pellolla heinää, Vesistössä tutustutaan lähialueiden vesistöihin vesijuoksemalla. Kuparipajan pihalle puolestaan on rakennettu niitty.

Fiskarsissa esimerkkejä ihmisen ja luonnon suhteesta on tarjolla runsaasti.

Kylän läpi virtaava Fiskarin joki houkutteli satoja vuosia sitten paikkakunnalle teollisuutta. Valtaosa näyttelyn teoksista on sijoitettu vuonna 1818 kuparivasaratoimintaa varten rakennettuun Kuparipajaan.

Yksi mukana olevista taiteilijoista on Fiskarsissa asuva kuvataiteilija Katja Öhrnberg.

Öhrnberg kiinnostui Fiskarsin lähimetsissä liikkuessaan avohakkuista. Ne näyttivät hänen mielestään lohduttomilta.

Projektin myötä Öhrnberg alkoi tutustua metsänhoitoon ja sen eri keinojen hyviin ja huonoihin puoliin. Jatkuva kasvatus olisi hänen mielestään avohakkuita parempi vaihtoehto sekä taloudellisesti että luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Taide voi antaa hengähdyshetken ja positiivisia fiiliksiä, koska ilmastonmuutos voi olla aika pelottava ja ahdistava aihe. Katja Öhrnberg

Öhrnberg kuvasi Jatkuva kasvatus -teostaan varten avohakkuita Fiskarsissa ja sen lähialueilla. Karujen maisemien päälle hän maalasi värikkäitä versoja, runkoja ja juuria.

Öhrnbergin mukaan Niityn teoksista voi saada uusia ajatuksia ja näkökulmia ilmastonmuutokseen, mutta myös jonkinlaista lohtua.

– Taide voi antaa hengähdyshetken ja positiivisia fiiliksiä, koska ilmastonmuutos voi olla aika pelottava ja ahdistava aihe, Öhrnberg sanoo.

Niitty Fiskarsin Kuparipajassa 30.8.2020 asti.

Lue myös

Kesän matkailulla on isot panokset – lähimatkailun toivotaan pelastavan yritysten tulevaisuutta

Hallitukselta neljä miljoonaa tukea kotimaan matkailuun – elinkeinoministeri Lintilä: koronasta toipuminen vaatii yhteistyötä

Yhdysvaltalaisessa Glee-televisiosarjassa näytellyt Naya Rivera on kuollut. Hukkuneen Riveran ruumis löydettiin maanantaina Piru-järvestä, josta häntä oli etsitty jo viiden päivän ajan.

33-vuotias Rivera katosi 8. heinäkuuta oltuaan vene- ja uintiretkellä yhdessä neljävuotiaan poikansa kanssa Etelä-Kaliforniassa. Pelastusliivit yllään ollut lapsi löydettiin ajelehtimassa veneessä järvellä.

Hän kertoi äitinsa kadonneen kesken uimisen. Uutiskanava CNN:n mukaan poliisi uskoo Riveran käyttäneen viimeiset voimansa nostaakseen poikansa turvaan veneeseen, muttei jaksanut enää nostaa itseään ylös vedestä.

Riveran pelastusliivit löytyivät veneestä.

Jo kolmas traagisesti kuollut Glee-sarjan näyttelijä

Rivera näytteli ja lauloi suositussa Glee-sarjassa Santana Lopezin roolissa vuosina 2009–2015. Hän oli mukana lähes jokaisessa sarjan jaksossa sen ensimmäisestä jaksosta aina viimeiseen jaksoon saakka.

Sarjan keskeisistä näyttelijöistä jo kolme on kuollut viimeisten seitsemän vuoden aikana.

Finn Hudsonin roolia näytellyt Cory Monteith kuoli vuonna 2013 huumeiden yliannostukseen. Hän oli 31-vuotias.

35-vuotias Mark Salling, jonka roolihahmo oli Noah "Puck" Puckerman, teki itsemurhan vuonna 2018. Sallingia epäiltiin tuolloin lapsipornon hallussapidosta.

Lue myös:

Glee-näyttelijä kuoli heroiinin yliannostukseen

Yksi Glee-sarjan päätähdistä kuoli

Nykykansantaiteen määritteleminen ei ole ihan yksiselitteistä. Lyhenne tulee sanoista itse tehty elämä.

ITE-lyhenne syntyi jo vuosia sitten Maaseudun Sivistysliiton projektin jälkimainingeissa. Sen oivalsi MSL:n kulttuurituottaja Raija Kallioinen.

Nykykansantaiteilijat ovat itseoppineita, eikä akateemista koulutusta ole. Sen sijaan luovaa hulluutta ja tekemisen paloa löytyy senkin edestä.

Maaseudun Sivistysliitto on vuosien mittaan kammannut Suomea läpi ja etsinyt nykykansantaiteilijoita.

– Heitä löytyy joka puolelta maata. On aina sykähdyttävä kokemus löytää joku uusi tekijä, sanoo Maaseudun Sivistysliiton kulttuurituottaja Raija Kallioinen.

ITE-taiteilijat ovat yleensä värikkäitä persoonia, joilla on aivan oma tyylinsä. Alueellisia ominaispiirteitä voi kuitenkin löytää.

– Esimerkiksi Kainuussa puu materiaalina on suosittu ja vahvasti esillä. Pirkanmaalla ote on puolestaan urbaanimpi ja tekijät nuorempia, valottaa Kallioinen.

Nykykansantaiteen arvostus on Kallioisen mukaan noussut sitä mukaa, kun taiteilijat ovat alkaneet arvostaa omaa työtään ja ala saanut julkisuutta. Tänä vuonna siihen kiinnitetään erityistä huomiota.

– Menossa on ITE-taiteen juhlavuosi. Ensimmäisestä alan näyttelystä Kaustisella on kulunut 20 vuotta. Taiteilijoiden määrä on vuosien mittaan kasvanut ja naisia ja nuoria on tullut mukaan.

ITE-taide on elettyä elämää

ITE-taiteilijoiden joukko on kirjava. Tekijöitä on yhtä paljon kuin tyylejä ja materiaaleja. Heitä kaikkia yhdistää intoa luoda ja tehdä käsillä.

Tämän allekirjoittaa MSL:n juhlavuoden taiteilijaksi valittu Paula Huhtanen. Taiteilija tunnetaan värikkäistä maalauksista, esineistä ja vaatteista.

– Minulla on aina ollut valtava polte, vietti, vimma ja tahto luoda ja tehdä. Kun vimma on vahvaa niin ei minulla ole ollut aikaa akateemisille opinnoille kuvataiteissa.

Itseoppinut taiteilija kantaa viittaansa ylpeydellä ja rakkaudella.

– Olen oikein ilolla ITE-taiteilija ja tunnustan itse tehdyn elämän merkityksellisyyttä hyvin vahvasti, painottaa Huhtanen.

MSL valitsi vuoden taiteilijan nyt ensimmäistä kertaa. Titteliä kantava Paula Huhtanen on lähtöisin Lapista, mutta asuu nykyisin Nokialla Sarkolan kylässä.

Tänä kesänä Huhtanen ei kuitenkaan tee taidetta kotikonnuillaan, vaan Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa. MSL:n Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys palkkasi hänet kylätaiteilijaksi heinä- ja elokuuksi.

Iloismia kyläläisten kanssa

ITE-taiteilija Paula Huhtanen kutsuu värikylläistä taidettaan iloismiksi. Hän haluaa sen avulla kertoa, miten hyvin asiat meillä loppujen lopuksi ovat.

– Haluan levittää sellaista myönteistä ilmapiiriä ja vähän lempeää huvittelua. Että elämä ei ole niin vakavaa vaan se on juhla ja leikki. Itse sitten valitsemme, miten päivämme käytämme.

Taiteensa ilosanomaa Paula Huhtanen levittää nyt Ilomantsin raitilla. Hän on pystyttänyt Katri Vala Kulttuurikeskukseen Ilo ylimmillään -näyttelyn.

Oman näyttelyn lisäksi kylätaiteilijan tehtävänä on innostaa ja yllättää kyläläiset ja järjestää muun muassa erilaisia työpajoja.

– Suurin juttu tähän asti on, että on saanut tutustua ilomantsilaisiin ihmisiin ja paikalliseen elämäntapaan. Sitä kautta syntyy oivalluksia ja ajatuksia siitä, miten voin taiteella tulla mukaan kylän elämään.

ITE-taiteilija Paula Huhtanen on jo nähty kylätiellä värikkäine maitokärryineen ja karhuineen.

– Ensimmäinen karhukärryprojekti on avattu. Veimme runoa raitille eli täytimme Pogostan Katri Valan runoilla.

Kylätaiteilija osallistuu omien projektien lisäksi myös muun muassa Karhufestivaaleille, jotka järjestetään ITE-taiteen juhlavuoden hengessä Ilomantsissa elokuussa.

Luontoa ja latoja riittää

Jokainen itseoppinut taiteilija on omanlaisensa, mutta luonto antaa yhteiset puitteet sadoille suomalaisille kansantaiteilijoille. Eroja eurooppalaiseen outsider-taiteeseen löytyy.

– Meillä on tilaa, lääniä, liitereitä, takapihoja ja isoja puutarhoja eli taide levittäytyy koko ympäristöön toisin kuin tiheästi asutetussa Keski-Euroopassa, selvittää MSL:n kulttuurituottaja Raija Kallioinen.

Luonnon ja ympäristön lisäksi suomalaisilla ITE-taiteen tekijöillä on muitakin yhtäläisyyksiä. Tekijöistä monet ovat taustaltaan maanviljelijöitä tai teollisuuden palveluksessa olleita.

– Työtaustasta johtuen heillä on kädentaitoja, he osaavat käyttää työkaluja ja hallitsevat eri materiaaleja. Osataan hitsata, juottaa ja käyttää moottorisahaa, luettelee Kallioinen.

MSL:n kulttuurituottajan mukaan myös materiaalien käytössä suomalaiset nykykansantaiteilijat ovat lähellä luontoa.

– He käyttävät läheltä ja ilmaiseksi saatavaa luonnon -ja kierrätysmateriaalia sekä romua, mikä on myös arvokasta ja innostavaa raaka-ainetta.

Raija Kallioinen nostaa esimerkiksi Alpo Koivumäen Kauhajoelta.

– On aivan uskomatonta mitä hän tekee vaikkapa hernekeittotölkeistä, traktorin renkaista, vanhoista kumikäsineistä tai rukkasista.

Rukkaset muuttuvat kansantaiteilijan käsissä eläimen korviksi.

Oletko tehnyt itse ITE-taidetta tai käynyt katsomassa sitä jossain? Aiheesta voi keskustella 16.7.2020 klo 23 saakka.

Lue myös:

80-vuotiaan Alpon ITE-taide hurmaa ympäri Eurooppaa: "Ajattelin, että pannaan esille, niin että muutkin näkee!"

Koronarajoitukset ovat peruneet monet festarit tältä kesällä. Tamperelainen hiphop-festivaali Blockfest on odottanut pitkään päätöstä, järjestääkö se tapahtuman elokuussa.

Keskiviikkona Blockfest tiedotti siirtävänsä tapahtumansa ensi kesään.

Blockfest oli tarkoitus pitää 21.–22. elokuuta Tampereella. Tampereella ja Pirkanmaalla koronatilanne on ollut jo pitkään hyvä.

– Päätös pohjautuu useampaan esteeseen, joista yhtenä suurimmista mainittakoon linjaus, jonka mukaan jokaisella asiakkaalla täytyy olla oma istumapaikka pöydän tai vastaavan tason ääressä. Tämä siis silloin, kun alue on anniskelualuetta. Jos taas emme olisi toteuttaneet Blockfestia K18-festivaalina, se olisi sotinut kävijöidemme toivetta vastaan ja nurinkurisesti itse asiassa lisännyt epätoivottuja pullonkauloja jonotuksineen, tapahtuman vastaava tuottaja Kalle Kallonen kommentoi.

– Lisäksi yhdysvaltalaisten tähtinimien lennättäminen Suomeen karanteenimääräyksineen, lentoyhteyksien puuttumisineen ynnä muine yksityiskohtineen aiheutti tämän kesän osalta haasteita.

Vuonna 2008 perustettu Blockfestin tuorein kävijäennätys on oheistapahtumineen 75 500 ihmistä vuodelta 2019.

Tapahtuman nettisivujen mukaan lauantai oli jo loppuunvarattu tänä kesänä.

Blockfest tiedotti etukäteen, että erityisjärjestelyt ja ohjelmamuutokset ovat todennäköisiä, jos festivaali järjestetään. Blockfestissä on perinteisesti ollut paljon ulkomaisia esiintyjiä etenkin Yhdysvalloista.

Toiseksi kesän pääesiintyjäksi Ratinaan oli ollut tarkoitus tulla yhdeksi 2000-luvun parhaiksi rap-artisteiksikin valittu 50 Cent.

Blockfesteille 2020 ostetut liput käyvät sellaisinaan myös ensi vuoden tapahtumaan.

Lue lisää:

Koronarajoitukset peruuttivat monet kesän festarit, mutta elokuussa niille voi päästä – anniskelumääräykset tuottavat kuitenkin päänvaivaa

Tapahtumien yleisörajoitusten lieventäminen tuli monelle festarille liian myöhään – Tampereen Blockfest yhä valmiudessa

Vaikuttajamarkkinoinnin analysointiin erikoistuneen PING Helsingin tuore tutkimus vahvistaa käsitystä jo jonkin aikaa jatkuneesta trendistä.

Vaikka somevaikuttajien pariin hakeudutaan lähinnä viihdettä ja lifestylea käsittelevien teemojen takia, pitävät erityisesti nuoret vaikuttajien eli influencereiden jakamaa yhteiskunnallista sisältöä itselleen merkittävänä asiana.

– Nuoret kokevat, että myös somevaikuttajien kautta on tärkeää kuulla yhteiskunnallisista asioista. Tällainen informaatio tukee uutisista ja muualta saatua tietoa, koska somevaikuttajien suhde seuraajiinsa on usein parasosiaalinen, eli sitä voi verrata kaverisuhteeseen, PING Helsingin toimitusjohtaja Inna-Pirjetta Lahti toteaa.

Trendi korostui jo viime vuoden eduskuntavaalien yhteydessä. Tämä oli myös syy, miksi PING Helsinki päätti tehdä tänä keväänä nimenomaan somevaikuttajien yhteiskunnallista roolia käsittelevän tutkimuksen.

Esimerkiksi viime vuoden vaalikeväänä merkittäviin rooleihin nousi yllättäviäkin somevaikuttajia, jotka eivät aiemmin olleet käsitelleet politiikkaa millään tavalla. Muotibloggaajat Alexa Dagmar ja Linda Juhola ryhtyivät vetämään suuren suosion saanutta Nonsense Vaalispessu -podcastia, jossa haastateltiin poliitikkoja Silvia Modigista Petteri Orpoon. Podcastin kuuntelijamäärä ylitti nopeasti sadan tuhannen rajan.

– Tällainen toiminta on mahdollistanut uusien, laajojen kohderymien tavoittamisen, joita vaaleihin liittyvä viestintä ei aiemmin ollut juuri kiinnostanut. Podcast myös houkutteli kuuntelijoitaan äänestämään, Inna-Pirjetta Lahti kertoo.

Koronakevät toi lisää vastuuta

Tänä keväänä yhteiskunnallista somevaikuttamista on toteutettu Suomessa koronaepidemian tiimoilta. PING Helsinki esimerkiksi teki yhteistyötä Valtioneuvoston kanslian kanssa ja jakoi vinkkejä korona-aiheisesta viestimisestä. Yhteistyön tarkoituksena oli tukea somevaikuttajia koronavirukseen liittyvän tiedon välittämisessä seuraajilleen.

– Ihan alussa tavoitimme alle tuhat vaikuttajaa, mutta kolmen kuukauden aikana määrä nousi lähes kahteen tuhanteen.

PING Helsingin tutkimuksessa selvisi, että koronasta haettiin eniten tietoa perinteisestä mediasta, mutta että kevään kuluessa somevaikuttajillakin oli selkeä roolinsa.

– Somevaikuttajat tukivat pääuutisointia, toivat siihen erilaista näkökulmaa ja antoivat myös mahdollisuuden keskusteluun. Kevään aikana korostui myös somevaikuttajien vastuu. Se ei välttämättä ole aina ollut kaikille itsestään selvää, Inna-Pirjetta Lahti sanoo.

Tutkimuksen avoimissa kommenteissa koettiin tärkeänä, että jaettu tieto nimenomaan vahvisti ja toisti uutiskanavien informaatiota koronasta.

– Sen sijaan että somevaikuttajat olisivat ryhtyneet välittämään omia tietojaan, he jakoivat uutisten ja virallisten tahojen antamaa informaatiota.

TikTok jatkaa voittokulkuaan

Uusien tutkimusten perusteella nuoret suhtautuvat vaikuttamiseen ja vaikuttajayhteistyöhön luontevammin kuin vanhempi sukupolvi.

– Kaikki aiempien vuosien tutkimuksemme kertovat yhden selkeän asian: nuoret kohderyhmät pitävät tärkeänä sitä, että kaikesta yhteistyötä kerrotaan avoimesti. Tämä korreloi luottamuksen kanssa – mitä avoimemmin yhteistyöstä kerrotaan, sitä vahvempi on luottamus.

Tämä pätee myös yhteiskunnallisiin toimijoihin.

– Ei ole minkäänlaisia viitettä siitä, että yhteistyö yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa vähentäisi seuraajien parissa somevaikuttajien luotettavuutta.

Uutena kanavana TikTok on onnistunut lyömään itsensä läpi globaalisti, kuten myös Suomessa. PING Helsingin tutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista yli puolet käyttää TikTokia vähintään kerran kuussa. Esimerkiksi Jodelin kohdalla luku on 38 ja Twitchin 24 prosenttia.

Kevään aikana myös TikTokissa käsiteltiin yhteiskunnallisia teemoja, kuten koronaepidemian ehkäisyä.

– Tarinankerronta ja sen nopeus ovat siirtyneet yhä enemmän liikkuvan kuvan muotoon. On sanottu, että sukupolvi zetan keskittymiskyky on kuin kultakalalla, ja että kahdeksassa sekunnissa pitäisi pystyä lunastamaan paikka juonessa ja tarinankerronnassa. Tämä on nähtävissä hyvin selvästi, Inna-Pirjetta Lahti toteaa.

Somevaikuttajien yhteiskunnallinen rooli -tutkimusta varten haastateltiin 15–65-vuotiaita suomalaisia 1025 . Tutkimus tehtiin yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ja Åbo Akademin kanssa.

Seuraatko somevaikuttajia? Voit keskustella aiheesta 17.7. kello 23:een asti.

Lue myös:

Katso, kuinka usein Mmiisas, Herbalisti, Tume tai Sara Sieppi vastaavat seuraajilleen – tutkimme kommentoiduimmat ja tykätyimmät some-vaikuttajat

Somevaikuttajat mukaan jakamaan tietoa koronaviruksesta – viestinnän asiantuntija: "Tietoa saadaan perille nopeasti, oikeaan aikaan"

Helmikuussa kuolleen Pori Jazzin entisen taiteellisen johtaja Jyrki Kankaan muistojamit järjestetään perjantaina Porissa Suomalaisella Klubilla.

Yle lähettää konsertin suorana ja sitä voi seurata yllä olevan videon kautta. Striimi käynnistyy kello 18.55 ja kestää puolille öin.

Mr. Pori Jazz

Jyrki Kangas toimi Pori Jazzin taiteellisena johtajana vuoteen 2009 saakka.

Hän on myös toiminut Pori Jazzin taustayhtiö Pori Jazz 66:n toiminnanjohtajana.

Kangas vaikutti keskeisesti siihen, että Pori Jazz kehittyi populaarimusiikin yleisfestivaaliksi jazzväkeä silti unohtamatta. Vaikka Kangas otti välillä tiukastikin kantaa, hän toisaalta kuunteli filosofisen pitkämielisesti jazzpuritaanien nurinaa, jonka mukaan poptähdet olivat festivaalilla liian isossa roolissa.

Jyrki Kangas soitti kontrabassoa useissa eri kokoonpanoissa, kuten Poriginal Quartet, JaxSix ja Pori Big Band. 1970-luvun alussa hän toimi Porin kaupungin orkesterin amanuenssina.

"Kato, tornissa on venäläinen vakooja"

Jyrki Kankaan muistojameihin on tulossa esiintymään ja vieraaksi runsaasti tunnettuja eri alojen ihmisiä.

Paikalle ovat saapumassa muun muassa elokuvaohjaaja Timo Koivusalo ja näyttelijä Tapio Liinoja, sekä muusikot Jukka Perko, Reino "Reiska" Laine ja Olli Ahvenlahti. Heillä kaikilla on omat muistonsa Kankaasta.

– 90-luvun alkupuolella suunniteltiin Tuttu juttu -showta. Ajatuksena oli, että tehdään niin iso show kuin mahdollista. Kävimme Turku-hallissa (silloin Typhoon), jossa Jyrki oli tuolloin toimitusjohtajana. Hän alkoi visioimaan, että hallia sponsoroiva autofirma voisi lahjoittaa joka jakson pääpalkinnoksi auton, joka laskettaisiin nostureilla hallin katosta. Tajusimme pian, ettei minun ja Hallikaisen suuruudenhulluus ollut mitään verrattuna Jyrkiin, muistelee Timo Koivusalo.

• Katso Jyrki Kankaasta kertova dokumentti Mr. Pori Jazz Yle Areenasta

Saksofonisti Jukka Perko muistaa Jyrki Kankaan huumorintajuisena miehenä, joka ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä.

– Hän oli kulmikas luonne ja siihen kun yhdisti satakuntalaisen huumorin, niin kaikkien kanssa hän ei tullut toimeen, Perko naurahtaa.

Kankaan huumorintaju oli Perkon mukaan omaa luokkaansa.

– Olimme soittamassa Kultarannassa presidentti Tarja Halosen aikana, ja siellä oli paikan päällä myös Venäjän silloinen presidentti Dmitri Medvedev. Tauolla juttelimme presidentti Halosen kanssa ja Medvedev innokkaana valokuvaajana kiipesi Kultarannan torniin kuvaamaan. Jyrki sitten tönäisi Halosta olkavarrellaan, että kato, tornissa on venäläinen vakooja, Perko nauraa.

Jyrki Kangas muistetaan myös muusikkona. Rumpali Reiska Laine kertoo, että Kankaan maratoonarin kunto teki hänestä vahvan soittajan.

– Moni basisti ei pärjännyt nopeille tempoille, mutta Jyrki oli sinnikäs basisti, joka jyräsi eteenpäin. Jos joku jäi jälkeen niin hän katseli vihaisesti. Hän oli myös kuin teatteriohjaaja ja katseli lavaa aina sillä silmällä, että sen pitää näyttää hyvältä.

Jukka Perkon tapaan Laine muistaa Kankaan olleen persoonallinen ihminen, jota kaikki eivät ymmärtäneet.

– Hän oli hyvin suorapuheinen ja loukkasi sillä montaa ihmistä. Hän saattoi sanoa jollekin, että et sä osaa soittaa, sen takia sulle ei oo keikkaa.

Lue myös:

Presidentti Tarja Halonen: Pori Jazzin isä Jyrki Kangas edusti suomalaista sisua

Mr Pori Jazzia muistellaan heinäkuussa – "Hyvän tuulen jamit Jyrki Kankaan hengessä"

Pori Jazzin entinen taiteellinen johtaja Jyrki Kangas on kuollut – kollegat muistelevat rohkeaa visionääriä