Heinäkuu oli ennätyksellinen museokuukausi, ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Kansallismuseon Vankilamuseossa Hämeenlinnassa vieraili heinäkuussa noin 17 000, peräti 7 000 ihmistä enemmän kuin viime vuonna. Hämeen linnassa oli samaan aikaan kävijöitä lähes 6 000 ihmistä aiempaa enemmän, yhteensä reilut 25 000 vierailijaa.

Museoviraston palvelukoordinaattori Terhi Kiskosen mukaan kasvua osattiin museoiden avaamisen jälkeen hieman uumoilla, vaikka hän Vankilamuseon lukuja valtavan suurina pitääkin.

– Meillä on täällä enemmän kotimaan matkailijoita. Tietysti meiltä puuttuu ulkomaiset turistit, mutta silti lukemat ovat tällaisia, Kiskonen sanoo.

– Haetaan elämyksiä ja kokemuksia lähempää nyt, kun ei ole muita vaihtoehtoja.

Hämeenlinnan muissakin museoissa käytiin enemmän kuin kertaakaan neljään vuoteen.

Kangasalla sijaitsevassa Mobilia-liikennemuseossa tehtiin myös uusi heinäkuun ennätys, kun siellä vieraili reilut 11 000 ihmistä.

– Kesäkuussa oltiin selvästi vielä varovaisempia. Pääsylipputulomme olivat 32 prosenttia edellisvuotta pienempiä. Heinäkuussa noustiinkin sitten kuusi prosenttia viime vuotta korkeammalle, Mobilian museonjohtaja Heidi Rytky kertoo.

– Se on tosi hyvä luku, sillä jo 2019 heinäkuussa tehtiin uusi ennätys, kun kävijöitä oli noin 20 prosenttia enemmän kuin 2018.

Kävijöitä oli heinäkuussa lähes 12 000 kävijää, viime vuonna heitä oli vajaat 10 000.

Vaikka Mobiliassa on riittänyt vieraita, ei koronaviruksen vaikutus ole voinut olla näkymättä sen muussa toiminnassa. Rytkyn mukaan monia tapahtumia on jouduttu perumaan ja lasten puuhapisteitä sulkemaan.

Koronarajoitukset tulivat keväällä voimaan maaliskuussa samana päivänä, kun Mobilia avasi Tankit täyteen -näyttelyn. Elokuulta on jouduttu perumaan Rautalankaa ja jenkkirautoja -tapahtuma, koska sen kävijämäärä on aiemmin ollut noin 2 000 henkeä, eikä museo usko voivansa järjestää sitä voi korona-aikaan turvallisesti. Hämeenlinnan vankilamuseon kävijämäärät heinäkuussa valtaisasti, peräti 70 prosenttia.

Kansallisgalleria puolitti kävijätavoitteet ja tyytyi tilanteeseen

Jos pääkaupunkiseudun ulkopuolella pyyhki heinäkuussa hyvin, oli Helsingissä hankalampaa. Suurten ulkomaisten turistivirtojen tyrehtyminen näkyy pääkaupungissa huomattavasti enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla.

Helsingin Kansallisgalleria, johon kuuluvat Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo, joutui keväällä haasteelliseen tilanteeseen, mutta selvisi siitä lopulta omasta näkökulmastaan tyydyttävästi.

Kielto yli 500 ihmisen yleisötapahtumille ei itsessään ollut niin kova paikka, sillä Kansallisgallerian museoissa on viestintäpäällikkö Johanna Eiramon mukaan harvemmin niin paljoa kävijöitä yhtäaikaisesti muutenkaan.

Kun kesäkuun alussa ovia alettiin jälleen availemaan, oli yleisö kuitenkin ymmärrettävästi vähissä. Kansallisgalleria puolitti museoidensa yleisötavoitteet kesäkuussa. Heinäkuussa ne saavutettiin.

– Se oli meille hieno voitto, Eiramo sanoo.

Esimerkiksi Ateneumin tavallinen heinäkuun kävijätavoite on 40 000 kävijää, kun se nyt oli 20 000.

Yleisö on Eiramon mukaan käyttäytynyt museoissa hyvin eikä ongelmia ole tullut, kiitos Ateneumin ja Kiasman väljien tilojen.

Suomalaiset ovat museoväkeä, joten he käyvät niissä siellä, missä ovat. Johanna Eiramo, Kansallisgalleria

Ero kävijävirroissa pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä on Eiramon mielestä ollut iloinen ja looginen asia.

– Ihmiset ovat ilahduttavasti lähteneet kesällä reissuun Suomessa. On käyty Kolilla ja jokaisessa museossa matkalla. Suomalaiset ovat museoväkeä, joten he käyvät niissä siellä, missä ovat.

Kansallisgallerian Eiramo ei odota, että vierailijamäärät nousisivat normaalille tasolle vielä elo-syyskuussa, varsinkin, kun koronaviruspandemian suunta on arvaamaton.

– On paljon riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä, joiden ei kannata tulla museoon. Meillä on ihan turvallista, mutta haluamme myös kantaa vastuullisen kortemme kekoon.

Kansallisgallerian syksy on vilkas, sillä näyttelyt suunnitellaan jo kauan ennen niiden alkua.

Ateneumissa on syyskuulle asti klassikoista inspiroituneen nykytaiteen näyttely. Elokuussa päättyy von Wrightin taiteilijaveljesten kokoelman esittely. Kiasmassa alkoi kesäkuussa Seppo Fräntin Hullu rakkaus -taidekokoelman näyttely, joka kestää ensi tammikuulle saakka. Syyskuussa Sinebrychoffin taidemuseoon saapuu loppuvuodeksi italialaisen Giovanni Battista Tiepolon työhuoneen taidetta.

– Toivotaan, että saadaan pidettyä museot auki, Eiramo sanoo.

Museokorttia vingutettiin enemmän kuin koskaan

Suomen museoliitossa on huomattu, että kukoistaneet museot ovat lähinnä Helsingin ulkopuolelta. Tarkkoja lukuja koko museokentältä ei kuitenkaan ole, vaan huomio on tehty pitkälti sen perusteella, mitkä museot ovat asiakasvirroistaan tiedottaneet.

– Ainakaan yksikään Helsingin museoista ei ole tiedottanut poikkeuksellisen suurista kävijämääristä, Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä sanoo.

Hänen mukaansa museokortin käyttö on kasvanut huimasti, joka viittaisi myös siihen, että yksittäisiä kertalippujakin on hankittu aiempaa enemmän.

Museokorttivierailuja tehtiin heinäkuussa noin 294 000, kun määrä viime vuonna samaan aikaan oli 213 000. Kasvua oli 38 prosenttia. Määrä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kortti lanseerattiin vuonna 2015.

Levä kertoo myös, että museoiden kävijämäärissä on ollut nousua koko 2000-luvun. Sama trendi on hänen mukaansa muualla Euroopassa.

Levä uskoo museoiden jossain määrin jopa hyötyneen koronaviruspandemiasta. Museot ovat usein avaria, ja kun monet lomakohteet ovat joutuneet rajoittamaan toimintaansa, on museokenttä onnistunut niin käytännössä kuin mielikuvissakin luomaan turvallisen tilan viettää aikaansa.

– Mutta ehkä pääsyy kävijämäärien kasvulle on kuitenkin se, että museoiden suosion on lisääntynyt yleisesti vuosien saatossa.

Kävitkö sinä heinäkuussa museoissa useammin kuin aikaisemmin? Entä omistatko museokortin? Voit keskustella aiheesta 6.8. klo 23:een saakka.

Lue lisää:

Kesä jatkuu ja kaikki kohteet on jo koluttu? Kokosimme seitsemän vinkkiä, jotka kannattaa kokea lasten kanssa

Suositun museokortin yllättävä sivuvaikutus: pääsylippujen hinnat ovat nousseet selvästi – Museoliitto ei aio puuttua hinnoitteluun

Carl Jernström syntyi sirkuskiertueella ja täyttää nyt edesmenneen tirehtööri-isänsä haaveen: Suomeen avataan Sirkusmuseo, kokoelmissa yllättävä ”tv-legenda”

Kasperi Hulkkonen, 23, astuu sotilaan saappaisiin – tiedekeskus Muisti tuo tarinat jälkipolville

Retretin maagiset luolat kuohuttivat kansaa 1980-luvulla – nyt ne herätetään uudelleen henkiin digitaiteella ja kuudella miljoonalla eurolla

Romahtanut huvila, hylätty meijeri ja autojen hautausmaa tarjoavat aavemaisen elämyksen – mutta onko niillä historiallisesti mitään arvoa?

Pohjois-Karjalassa etsitään museoiden äänioppaisiin uutta näkemystä huumorista – inhimillisestä kärsimyksestä ei kuitenkaan lasketa leikkiä

Maailmankuululla Kaarlensillalla Prahassa kuhisee. Vaikka matkailijoita on vähemmän, Tšekin tasavallan pääkaupungin kuvaukselliset näkymät tallentuvat edelleen ammattilaisten kameroihin.

Tšekissä tehdään nykyisin paljon ulkomaalaisia tuotantoja. Varsinkin pääkaupungin näkymistä on moneksi.

Praha on esittänyt milloin Moskovaa, milloin Pariisia, New Jerseyä tai Wieniä. Prahan kansainvälinen lentokenttä muuttui Daniel Craigin tähdittämässä Bond-elokuvassa Casino Royale Miamin kentäksi ja Prahan linna Tom Cruisen MI: Ghost Protocol -toimintafilmissä Kremliksi.

Myös esimerkiksi eteläkorealaisen Bong Joon-hon ohjaamaa Snowpiercer-tulevaisuusdystopiaa on kuvattu Barrandovin studioilla Prahassa.

Euroopan koronatilanteen vakauduttua tuotantoja on jatkettu, kerrotaan Tšekin elokuvakomissiosta eli filmiosaamista markkinoivasta etujärjestöstä Ylelle.

"Maa vilisee filmiryhmiä"

Kun koronapandemian ensimmäinen aalto pyyhkäisi keväällä yli Euroopan, myös Tšekki sulki rajansa. Kun rajoituksia sitten purettiin, Tšekki otti vauhdilla käyttöön EU-käytännön sallimia poikkeuksia ja loi elokuva-alalle uutta ohjeistusta tartuntojen välttämiseksi.

Tšekin elokuvakomission johtaja Pavlína Žipková sanoo Ylelle, että maa vilisee filmiryhmiä ja kaikkien maiden elokuvantekijät toivotetaan tervetulleiksi.

Tervetulleita ovat myös yhdysvaltalaiset filmiryhmät, vaikka muutoin matkailu Atlantin toiselta puolelta on pysähdyksissä.

Tšekin oma koronatilanne on säilynyt suhteellisen vakaana. Maailman terveysjärjestön mukaan tartuntoja on vajaan yhdentoista miljoonan asukkaan maassa yli 17 000, joista parantuneita lähes 12 000. Koronavirukseen liittyviä kuolemia on vajaat 400.

Ranskaksi laulava skeittaaja löytyy etänä

Elokuvakomission sivuilla on tarkka ohjeistus kuvaustuotantoja koskevista järjestelyistä.

Kuvausryhmän terveyttä tarkkaillaan ja lämpöä mitataan, ja tuotantoihin osallistuvat on jaettu useampiin ryhmiin. Itse kuvaukset sekä palvelut kuten kuljetukset ja ruokailut hoidetaan aiempaa tarkempia hygieniasäännöksiä noudattaen.

Erityisesti amerikkalaisia tuotantoja ajatellen käyttöön on otettu myös virtuaalisia palveluja, joissa kuvauspaikkoihin voi perehtyä etukäteen käymättä paikalla. Esittelymateriaalin toimittavat paikalliset av-alan yhtiöt. Korona-aikana osia tuotannoista voidaan myös kuvata eurooppalaisin voimin.

Etänä voi etsiä myös sopivia näyttelijöitä tuotantoihin. Toiveita ja vaatimuksia voi esittää. Sentilleen sopivan pitkä, ranskaksi laulava skeittaaja löytyy vaivatta Actorsmap-sovelluksella, luvataan elokuvakomissiosta.

Etuna vahva kulttuuri ja alhaiset kulut

Tšekissä on yhdysvaltalaisten sarjojen ja elokuvien lisäksi filmattu ainakin tanskalaisia, hollantilaisia ja saksalaisia tuotantoja.

Keskinen Eurooppa kiinnostaa elokuvantekijöitä paitsi näkymiensä, myös alhaisempien tuotantokustannusten vuoksi. Tšekin oma vahva elokuvakulttuuri ja vuosia kestänyt panostus alan koulutukseen luovat pohjaa yhteistyölle.

Ulkomaisten tuotantojen houkutteluun on panostettu hallitusta ja asevoimia myöten. Esimerkiksi armeija tarjoaa entistä tukikohtaa Ralskossa kuvauskäyttöön.

Työ on kantanut hedelmää. Vuonna 2019 Tšekissä kuvattiin lähes 80 pitkää elokuvaa. Filmiteollisuus toi Tšekin taloudelle 363 miljoonan euron tulot.

Kyse on siis merkittävästä elinkeinosta.

Koronasohville tarjotaan entistä enemmän suoratoistosarjoja. Tšekissä meneillään on esimerkiksi Amazon-, Marvel- ja Netflix-yhtiöiden kuvauksia. Muun muassa kaappausdraama Transatlantic kuvataan suoraan Netflix-esitystä varten.

Parhaillaan kuvataan myös esimerkiksi Justin Kurzelin ohjaamaa, teatterilevitykseen kaavailtua Ruin-sotaelokuvaa.

Voit keskustella aiheesta 6.8. klo 23 asti.

Lue myös:

Famous movies filmed in Prague

Vilnasta on tullut HBO:n Chernobylin ja muiden huippusarjojen suosittu kuvauspaikka – "Työt löytävät minut, eikä toisin päin"

Disney siirsi Mulanin ensi-illan hamaan tulevaisuuteen – elokuvateattereiden ahdinko syvenee, kun kassamagneetit putoilevat ohjelmistosta.

Uskontotieteilijä ja kirjailija Johannes Nefastos on Suomen tunnetuin satanisti. Satanismilla tarkoitetaan magialla ja okkultismilla kuorrutettua ideologista ja filosofista oppia ja uskontoa, joka perustuu kertomukseen Saatanasta. Toisinaan satanismi sotketaan saatananpalvontaan, johon kuuluu oleellisena osana pahuuden palvonta.

Viime vuosina nimenomaan Nefastos (oik. Johannes Laine) on antanut kotimaiselle nykysatanismille kasvot – ja ennen kaikkea suunnan. Reilu vuosikymmen sitten hän perusti okkulttis-filosofisen Azazelin Tähti -seuran, jonka toiminnassa Saatanalla on keskeinen rooli.

Azazelin Tähti taas kulkee käsi kädessä Viides Askel -pienkustantamon kanssa, joka on erikoistunut esoteeriseen ja filosofiseen kirjallisuuteen, ja jonka keskiössä on nimenomaan Nefastoksen tuotanto.

– Tutustuimme Johanneksen kanssa toisiimme vuonna 2010. Noina aikoina lainasin hänelle pienen rahasumman omakustannetta varten. Syntyi ajatus siitä, että tällaista kirjallisuutta voisi tuoda suuremmankin yleisön ulottuville. Neljän muun aihepiiristä kiinnostuneen henkilön kanssa me sitten perustimme Viidennen Askeleen, kustantaja R.A. Pesonen muistelee.

Tähän mennessä Viides Askel on julkaissut myös käännöksen tanskalaisen mystikon Max Heindelin opus magnumista eli Ruusuristiläinen maailmankuva -suurteoksesta.

Muiden kustantamon kirjailijoiden, muun muassa Kenazisin ja Astrayan hahmoja verhoaa salaperäisyyden tiheä savuverho.

Saatanan moninaiset kasvot

Jo Viides Askel -kustantamon nimi viittaa enteellisesti okkultismin perinteisiin. Toisin kuin vakaa parillinen numero, heijastelee pariton luku dynamiikkaa ja liikettä.

Numero viiteen törmää esimerkiksi pentagrammissa ja se symboloi viittä planeettaa. Teosofian käsitteisiin taas kuuluu viides kulttuuri, jota ihmiskunta tällä hetkellä elää. Taustalla väijyy myös sanaleikki: astuminen viisauteen eli viis(i)astuminen.

– Okkulttisessa perinteessä puhutaan viidennestä vihkimyksestä. Siinä mestari vihitään viisauteen. Tässä yhteydessä numero viittaa siihen, kuinka alemmalla henkisellä tasolla olevasta ihmisesta tulee täydellisempi, R.A. Pesonen toteaa.

Viidennen Askeleen julkaisuissa tarkastellaan muun muassa J.R.R. Tolkienin Sormusten herraa okkulttis-mytologisesta maailmankuvasta käsin, tutkitaan Luciferia eli langennutta enkeliä ja esitellään rituaaleja sekä maagisia kaavoja.

Kustantamon tuoreimmassa julkaisussa, Johannes Nefastoksen Saatanan seitsemät kasvot -kirjassa tutkitaan Saatanan erilaisia kulttuurisia ilmenemismuotoja ja rooleja. Nefastokselle Saatana on inspiroiva mestari, syvällistä viisautta jakava ja hohkaava korkeampi voima – ei siis mikään absoluuttinen ja ehdoton paha, jollaisena hahmo kristillisessä perinteessä esitetään.

"Saatana ilmaisee itsensä niin kuolemana kuin vihkijänä, niin oidipaalisena vetona menneeseen suuruuteen kuin visionäärisenä voimantuntona uuteen", Nefastos julistaa kirjassaan.

– Minua kiinnostavat eniten Venus-planeettaan liittyvät Saatanan kasvot. Venus mielletään Luciferiksi ja valontuojaksi, joka antaa ihmisille tietoa ja valaistumista, Nefastos sanoo.

Saatanan seitsemät kasvot -kirjan kannessa komeilee ranskalaisen symbolistitaiteilija Gustave Moreaun Hercule et l'Hydre de Lerne -maalaus, jossa myyttinen Herkules valmistautuu surmaamaan hirviömäisen olennon, yhdeksänpäisen hydran.

Moreau ja renessanssitaiteilija Albrecht Dürer kuuluvat Nefastoksen ehdottomiin visuaalisiin suosikkeihin.

Menneisyys löytyy mustasta metallista

Vaikka Viidennen Askeleen julkaisuissa liikutaan okkultismin ja satanismin syvissä vesissä, haluavat Nefastos ja Pesonen painottaa toimintansa eettistä pohjaa. Pesonen ei esimerkiksi ole ihastunut kaikkien satanististiryhmien tapaan julistaa aatettaan.

– Monet satanistiset liikkeet korostavat työskentelytapoja, joihin liittyy muiden ihmisten vahingoittaminen. Tällaiset ryhmät saattavat myös kietoutua poliittisiin ääriliikkeisiin. Perinteisten satanististen ryhmien tuottama teksti ei mielestäni ole ollut kovinkaan korkeatasoista, ja aika iso osa nykysatanistisista teoksista jäisi meiltä varmaan julkaisematta.

Sekä Pesosen että Nefastoksen taustoilta löytyy black metal -menneisyyttä: Pesonen on esimerkiksi soittanut Cosmic Churchissa ja Deathcraftissa.

– Samat asiat inspiroivat minua vieläkin. Musiikkityylin ilmaisumuoto ei kuitenkaan enää ole minulle kovin ajankohtainen, koska en koe tuollaista vastakkainasettelua tarpeelliseksi.

Johannes Nefastokselle black metal on yksi emotionaalinen venttiili muiden joukossa, tosin hän haluaa tehdä selkeän eron taiteen ja henkisen kirjallisuuden välillä.

– Totta kai black metalin kaltainen taide saa olla kaksijakoista ja joka suuntaan harottavaa, kun taas okkulttinen ja esoteerinen kirjallisuus ei missään nimessä saisi ratsastaa shokkireaktioilla.

Black metalia voimakkaammin Pesosen ja Nefastoksen nykyajatteluun on vaikuttanut – ja vaikuttaa – teosofia, Helena Petrovna Blavatskyn 1800-luvun lopulla perustama esoteerinen liike, johon on ripoteltu elementtejä monien uskontojen salaisista opeista.

– Nykysatanismin kannalta Blavatskyn elämäntyö on valtava kulttuurinen harppaus. Hän on puhdistanut Saatanan ja Luciferin nimeä ja häivyttänyt kirkon taantunutta taikauskoa, joka liittyy pimeisiin voimiin ja sarvipäisiin, pukinsorkkaisiin hahmoihin, Pesonen kiteyttää.

Kirkollisia ongelmia

Paradoksaalista kyllä, Nefastos viittaa teksteissään usein Raamattuun, ja esimerkiksi Azazelin Tähdessä toimii lukupiiri, joka analysoi ja kommentoi Raamattua. Äskettäin Nefastos huomasi, että esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 21. luku on "täyttä mustaa magiaa".

– Siinähän Jeesus matkustaa ensin aasilla Jerusalemiin ja kuihduttaa sitten kirouksellaan kokonaisen viikunapuun. Tulkitsen – ja me Azazelin tähdessä tulkitsemme – Raamattua ja kristillistä symboliikkaa hieman erilaisesta näkökulmasta, mikä voi joillekin olla vieraannuttavaa.

Kyse ei kuitenkaan ole kristillisyydestä tai antikristillisyydestä, vaan esityksistä ja kannanotoista. Nefastos kokee Raamatun eräänlaisena kulttuurisena kaikupintana, jonkinlaisena seinänä, johon voi heitellä palloa.

– Koen, että pitää olla jotakin, johon voi itseään reflektoida – oli se sitten kommunismia, kapitalismia, islamia, kristinuskoa tai juutalaisuutta. Jos tuottaa kirjallisesti pelkkää omaa maailmaansa, on runoilija, ei filosofi tai esoteristi.

Kristillistä kirkkoa kohtaan Nefastos löytää runsaasti kritisoitavaa. Viime vuonna Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen julkilausumassa todettiin, että kirkko seisoo vahvasti nykytieteen rinnalla. Myöhemmin eräältä piispalta kysyttiin, kuinka hyvin tällaiseen kontekstiin sitten sopii syntiinlankeemus. Piispan vastaus oli kiertelevä.

– On hyvin kuvaavaa, että piispa eli uskonnollinen auktoriteetti ei ota suoraan kantaa edustamansa opin ydinkysymykseen. Tämäntapainen yritys kumarrella joka suuntaan on tehnyt Suomen kristillisen kirkon asemasta hyvin tukalan. Ihmettelen myös, mikseivät kirkolliset auktoriteetit voisi ilmaista teologisia kannanottoja rohkeasti ihan vaan mielipidetasolla.

Myös R.A. Pesonen on kotimaisen nykykirkon tilanteesta samaa mieltä.

– Toki kristinuskon piiristäkin löytyy esoteerisia suuntauksia, jotka tarjoavat avaimia vaikeisiin kysymyksiin, mutta se tapa jolla kirkot kauppaavat aatettaan ei nykypäivän älyllisesti ajattelevaa ihmistä oikein tyydytä.

Nykymaailma johdattaa peruskysymysten äärelle

Viidennen Askeleen suosituimpien kirjojen myyntimäärät lasketaan sadoissa, joten kyse ei ole suurten massojen lukuviihteestä. Toisaalta myyntiluvut ovat kivunneet pikkuhiljaa yhä korkeammalle, ja myös Azazelin Tähden jäsenmäärä on kasvanut.

R.A. Pesosen mukaan kyse ei ole niin sanotuista protestiäänistä, vaan ihmisten lisääntyneestä halusta löytää henkisyyttä ja merkitystä erilaisille asioille.

Aiemmin Viidennen Askeleen ja Azazelin Tähden pariin hakeutui pääasiassa henkilöitä, joiden juuret olivat vahvasti black metalin synkissä maisemissa.

– Nyt mukana on ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa mustaan metalliin. Heillä ei välttämättä myöskään ole kristillisyydestä kumpuavia traumoja, joita pitäisi ryhtyä kääntämään ympäri, ja joita vastaan halutaan kapinoida.

Johannes Nefastos puhuu "paineistetusta nykymaailmasta", joka johdattaa ihmisiä yhä helpommin henkisten peruskysymysten äärelle.

– Totunnaista ja sovinnaista elämää on yhä vaikeampaa elää. Sieltä pinnan alta nousee esiin raaempi ihokerros, joka kaipaa toisentyyppisiä vastauksia.

Viides Askel ja Azazelin Tähti sanoutuvat irti kaikenlaisesta poliittisesta toiminnasta, mutta se ei estä Johannes Nefastosta haluamaan maailmaan suurta muutosta.

– Syy tekemiseeni on laajemman, jopa kulttuurisen muutoksen aikaansaaminen. Sellainen ei kuitenkaan tapahdu pintatason käännytyksellä, vaan ihmiset on saatava omakohtaisesti muuttamaan itseään. Maailma voisi olla paljon merkityksellisempi, kauniimpi ja pyhempi paikka, jos me ihmiset vain tekisimme siitä sellaisen.

Mutta miksi Saatana, miksei Jumala?

– Jumala ei ole pystynyt hoitamaan maailman ongelmia kuntoon, Nefastos huokaa.

Jääski oli nykyisen Imatran kaupungin tuntumassa sijainnut valtava pitäjä, josta suurin osa menetettiin jatkosodassa Neuvostoliitolle.

Suomen neljänneksi suurimmalla pitäjällä oli luonnollisesti myös oma kirkkonsa ja seurakuntansa. Neuvostoliittolaiset polttivat kirkon, mutta kirkon arvotavaroita onnistuttiin pelastamaan Suomen puolelle.

Jääsken pitäjän raunioille perustettiin Imatran kauppala vuonna 1948 ja seurakunta vuonna 1949. Seurakuntaan liittyivät myös 13 000 sodassa luovutetulta alueelta kotoisin olevaa jääskeläistä.

Jääsken kirkosta pelastettuja arvoesineitä siirrettiin samalla Imatrankosken kirkkoon, joka rakennettiin Jääsken seurakunnan testamenttivaroilla vuonna 1954.

Jääskeläisiltä ovat peräisin Arvid Liljelundin maalaama alttaritaulu, siivilälusikka, hopeoitu messinkinen öylättirasi, messinkinen kynttelikköpari ja paljon muuta. Esineistä vanhimmat ovat peräisin 1600-luvulta.

Kirkosta luopumista on suunniteltu

Pinta-alaltaan varsin pienessä Imatran kaupungissa on kolme kirkkoa. Vuosikymmenten aikana kaupungin asukasluku ja seurakuntalaisten määrä ovat merkittävästi pienentyneet, minkä takia kirkkoja on seurakunnan kokoon nähden liikaa. Niinpä Imatran seurakunta päätyi kiinteistöstrategiassaan siihen, että yhdestä Imatran kirjoista on luovuttava.

Imatran seurakunnan kaksi muuta kirkkoa ovat Tainionkosken kirkko ja Alvar Aallon suunnittelema Kolmen ristin kirkko Vuoksenniskalla.

Lopullista päätöstä Imatrankosken kirkon myymisestä ei ole, mutta seurakunta on rahoitusvaikeuksissa. Kaikissa seurakunnan kirkoissa on mittavat korjaustarpeet, eikä rahaa niiden toteuttamiseen ole.

Luovutetun Karjalan seurakuntien esineet omistaa Kirkkohallitus. Tavaroiden muuttaminen paikasta toiseen ei ole toivottu ratkaisu.

– Tavaroilla on yhteys rakennettuun kirkkoon ja sen sisätiloihin. Siellä ne ovat luontevalla paikallaan ja on sääli, jos niille joudutaan etsimään uutta kotia, jossa ei samalla tavalla välity tausta Jääskestä siirrettyinä esineinä, sanoo Museoviraston intendentti Timo Kantonen.

Jääski-seura pyysi Museovirastolta lausuntoa Imatrankosken kirkon tilanteesta ja Museovirasto totesi, että kirkon säilyminen alkuperäiskäytössä on sen kulttuurihistoriallisen arvon osatekijöiden kannalta paras ratkaisu.

Kirkkorakennus on itsessään arvokas paikallisesti, mutta se ei ole suojeltu rakennus. Nuoren ikänsä puolesta rakennusta ei lasketa kirkkolain mukaisesti kirkkokohteeksi.

Imatrankosken kirkko edustaa jälleenrakennuksen aikaa, jossa kirkkosalin yhteydessä on myös seurakunnan muita tiloja.

Ei läpihuutojuttu

Imatran kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pekka Kärkäs sanoo, ettei kirkosta luopuminen ole vielä kiveen hakattu.

— Museoviraston arviota käydään varmasti syksyn valtuustossa läpi ja sillä on suuri merkitys, Kärkäs uskoo.

Vaikka seurakunta on suunnitellut juuri Imatrankosken kirkosta luopumista, se ei yllättäen olekaan suurin murheenkryyni. Imatrankosken kirkolla on hyvä käyttöaste, ja koska kirkko on pieni, ovat sen käyttökustannuksetkin pienemmät.

Seurakunnan suurin ongelma on Kolmen ristin kirkko. Kirkkoa on korjattu vuosien saatossa lukuisia kertoja, mutta rakenteelliset ongelmat ovat niin suuria, ettei loppua näy. Kirkko vaatisi miljoonien eurojen panostuksen. Kansallisaarteen maineesta huolimatta kirkko on surkeassa kunnossa.

Lue lisää: Alvar Aalto palkattiin suunnittelemaan Vuoksenniskan uusi kirkko - Nyt sen korjaaminen maksaisi miljoonia.

Jos Imatrankosken kirkko haluttaisiin säilyttää, olisi yksi vaihtoehto hiljakseltaan etenevät korjaukset.

— Jostain syystä puhutaan jatkuvasti “joko tai”. Joko kirkkoon tehdään täysi peruskorjaus tai se otetaan kokonaan pois käytöstä. Ei puhuta pikkuhiljaa remontoinnista, jolloin tulee niin suuri kustannusarvio, että sitä ei pidetä mahdollisena. Toivottavasti saadaan lisää erilaisia vaihtoehtoja keskusteluun, Imatran kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pekka Kärkäs sanoo.

Alttaritaulu haettiin palavasta kirkosta

Entisten jääskeläisten perinteitä vaaliva Jääski-seura taistelee Imatrankosken kirkon olemassaolon puolesta ja haluaa säilyttää oman kulttuurihistoriaansa.

Jääski-seuran varapuheenjohtajan Johanna Ikävalkon omat juuret ovat Jääskessä, sillä hänen isänsä äiti oli kotoisin pitäjästä.

— Suuri osa Karjalan kirkoista tuhoutui. Jääsken kirkosta onnistuttiin pelastaa tavaroita, ja seurakunnan varoilla perustettiin uusi kirkko. Imatrankosken kirkko on meille konkreettinen paikka jossa kokoontua, muistaa ja säilyttää esineitä, Ikävalko sanoo.

Jääski-seuran tärkeimmät tavoitteet ovat säilyttää kirkko Imatran seurakunnan omistuksessa ja kirkkokäytössä. Lisäksi kirkon katon korjaus pitäisi saada aluilleen.

— Museoviraston linja ei yllättänyt, mutta ilahdutti. Meille kirkko on aina ollut tärkeä, mutta nyt on todettu, että arvoa on muillekin.

Ajatus kirkosta luopumisesta tuntuu Jääski-seuran varapuheenjohtajan mielestä vaikealta. Vaikka seurakunnan taloushuolet ovat realismia, toivoo Ikävalko sisua.

— Esineistö saatiin turvaan niin, että suntio on veitsellä leikannut alttaritaulun palavasta kirkosta. Meillä on suuri toive, että nyt löytyisi samanlainen tahto, että kirkkoa ei lakkauteta, Ikävalko vetoaa.

Lue seuraavaksi: Näin rapistuu suomalaisen arkkitehtuurin ylpeys Kolmen ristin kirkko

7.11 Miten hallitusyhteistyö toimii politiikan kuumassa syksyssä?

7.25 Miten kesän säitä mitataan ja ennustetaan?

7.44 Jälkinäytös

8.12 Siltakemmakat kerää väkeä Puumalaan

8.17 Törkeä liikennekäyttäyminen on lisääntynyt - onko kuskeilla koronaraivo?

8.50 Ulla Heikkilä ja Aamu Milonoff tekivät riparileffan

Juontajina Anna Lehmusvesi ja Mikko Haapanen

Teatterit, museot, elokuvateatterit sekä Kansallisooppera- ja baletti odottavat Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) linjausta kasvomaskien käytöstä julkisissa tiloissa. Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi kertoo, että talossa suhtaudutaan maskeihin todella myönteisesti.

– Tällä hetkellä jo työntekijämme, jotka joutuvat olemaan lähikontaktissa työnsä puolesta, käyttävät kasvomaskeja tai -visiiriä.

– Sen lisäksi olemme ajatelleet varautua kasvomaskeihin. Niitäkin on mahdollista käyttää, jos THL linjaa niin, Kadambi sanoo.

Näytöksiin otetaan syksyllä vain puolet normaalista kapasiteetista, eli enimmillään 650 katsojaa. Lisäksi lippuja on aiempaa helpompi vaihtaa näytöksestä toiseen esimerkiksi flunssaoireiden takia.

Alkavan kauden tapauksena markkinoidaan Covid van tutte -oopperaa, joka on Minna Lindgrenin librettoon perustuva versio Mozartin Così fan tuttesta. Koronatilanne on vaikuttanut teoksen sisältöön.

Teattereissa keskustelu maskeista alkoi jo viime keväänä, mutta mitään yhteistä linjausta ei ainakaan vielä ole olemassa. Mahdollisia päätöksiä voidaan tehdä paikallisesti. Esimerkiksi Mikkelin teatteri ehti jo kertoa tarjoavansa katsojille ilmaiset kasvomaskit.

“Maskin käyttö omantunnonasia”

Ateneumin taidemuseossa ei juuri näy kasvomaskeja muilla kuin museon työntekijöillä. Museonjohtaja Marja Sakarin mukaan työntekijät ovat voineet käyttää kasvomaskeja tai -visiirejä.

– Emme voi velvoittaa asiakkaitamme käyttämään maskeja. Niiden käyttö on tällä hetkellä sellainen omantunnon asia.

– Odottelemme sitä, minkälaisen kannan THL ottaa, Sakari toteaa.

Ateneumissa kävijöitä muistutetaan koronapandemian olemassaolosta kuulutuksilla. Niissä palataan turvavälien ja käsihygienian merkitykseen. Talon johtaja toteaa, että Ateneumissa on rutkasti tilaa, ja saleissa on harvoin kerralla paljon ihmisiä.

– Asiakaspalvelu on koulutettu niin, että ihmisiä pyydetään odottamaan, jos joku paikka ruuhkautuu, Sakari sanoo.

Sama tilanne on myös muissa museoissa. Vain harva museovieras käyttää maskia.

– Hyvin vähän heitä on näkynyt. Museot ovat turvavälien suhteen hyvä kohteita, Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä sanoo.

“Odotetaan rauhassa ohjeistuksia”

Elokuvateatterit ovat kipuilleet koronapandemian kanssa keväästä lähtien. Suomen laajaa elokuvateatteriverkostoa edustavan liiton puheenjohtaja Aku Jaakkola uskoo, ettei mahdollinen maskisuositus muuta mitään elokuvateatterissa.

– En usko, että sillä on välittömiä vaikutuksia toimintaamme. Maskit eivät rajoita millään tavalla liikkumista elokuvateatterissa. Uskon, että teatterien toiminta jatkuu, kuten nyt, Aku Jaakkola Suomen elokuvateatteriliitosta sanoo.

Hän arvosteli keväällä viranomaisia siitä, että alalle annettiin aluksi sekavasti ohjeita koronatilanteessa. Jaakkolan mukaan tilanne kuitenkin petraantui.

– Odotetaan nyt rauhassa ammattilaisten ohjeistuksia. Ja tehdään niistä oma tulkintamme ja sen jälkeen suositukset jäsenistöllemme, Jaakkola toteaa.

Suomen suurin ketju Finnkino alkoi avata salejaan juhannuksen jälkeen. Yhtiön myyntijohtaja Hannele Wolf-Mannila kertoo sähköpostitse, että Finnkino luottaa kasvomaskien osalta lääketieteen ammattilaisten arvioihin ja suosituksiin sekä viranomaisten päätöksiin.

– Jos viranomaiset muuttavat ohjeitaan, muutamme toki toimintatapamme vaadittavien rajoitusten mukaisiksi, Wolf-Mannila kirjoittaa.

Suomessa järjestetään vielä tänä kesänä muutama massatapahtuma. Yksi niistä on tulevana viikonloppuna Tampereella pidettävä Saarihelvetti . Loppuunmyyty metallifestivaali on varannut ilmaisen kasvomaskin ja käsidesin jokaiselle festivaalivieraalle.

Koronaviruspandemia ja Veikkauksen laskevat tuotot ovat tehneet suuren aukon opetus- ja kulttuuriministeriön vastuualueen talouteen, kertoi tänään tiede- ja kulttuuriministeriksi palannut Annika Saarikko (kesk.) ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan.

• Yle näytti Saarikon vuoden ensimmäisen ministeripuheen suorana. Voit katsoa lähetyksen tallenteen klikkaamalla jutun pääkuvaa.

Saarikon mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä on tällä hetkellä 140 miljoonan euron vajaus. Hän lupaa pyrkiä tilkitsemään aukkoa "keinolla millä hyvänsä".

– Koko kulttuurin, nuorison, tieteen ja urheilun kenttä elää ja hengittää valtaosin Veikkauksen voittovaroin, Saarikko toteaa.

Tilanne olisi mennyt taloudellisesti hankalampaan suuntaan myös ilman koronavirusta, koska Veikkauksen toimintaa on aiottu vähentää muun muassa vähentämällä roimasti rahapeliautomaatteja. Saarikko piti rahapelihaittojen vähentämiseen pyrkiviä muutoksia perusteltuina.

Koronavirus pienensi Veikkaukselta saatavaa rahasummaa entisestään, sillä Veikkauksen toimintaa rajoitettiin lisää sulkemalla rahapeliautomaatit pitkäksi aikaa tartuntariskin takia.

Saarikon näkee, että nyt Suomella on ratkaistavanaan kaksi ongelmaa.

Ensin nopea akuutti tilanne, jossa liki koko suomalainen kulttuurikenttä on vaille rahaa.

Toiseksi pitkällä aikavälillä on päätettävä, millaisena Suomen rahapelikenttä halutaan tulevaisuudessa nähdä. Hallitusohjelmassa puolletaan nykyisen järjestelmän ylläpitoa, ja sitä painottaa Saarikkokin.

Saarikko penää pitkässä juoksussa vastuuta myös muilta ministereiltä, ennen kaikkea sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr.) ja omistusohjausministeri Tytti Tuppuraiselta (sd.), sillä Veikkaus on kokonaisuutena useamman ministeriön vastuulla.

Saarikko näkee meneillään olevan arpajaislain uudistamisen hyvänä väylänä uudistuksille, jotka ovat sekä vastuullisia että menestystä tuovia.

Uudet tapahtumarajoitukset eivät suinkaan poissuljettuja

Suomen koronapandemiatilanne on viime aikoina mennyt hieman heikompaan suuntaan. Tartuntoja on todettu aiempia viikkoja enemmän. Nyt THL valmistelee maskisuositusta julkiseen liikenteeseen ja julkisiin tiloihin.

• Voit lukea Ylen tuoreimmat koronaviruspäivitykset tästä jutusta.

Mikäli koronavirustilanne pahenee, tullaan suurten tapahtumien järjestämistä arvioimaan uudestaan, Annika Saarikko sanoo puheessaan.

– Lähtökohtani on vahvasti terveys ja turvallisuus edellä, siitä huolimatta, että mahdolliset päätökset olisivat toimialalleni erittäin kipeitä.

Hänen mukaansa lähipäivien tapahtumat ratkaisevat paljon, mutta täytyy odottaa myös hieman pidempi ajanjakso, jotta koronavirustilanteen kehitystä voidaan arvioida paremmin.

– En suinkaan pidä poissuljettuna, että näihin rajoituksiin joudutaan palaamaan uudelleen.

Isoja väestöjoukkoja koskevat rajoitukset purettiin Suomessa viimeisimpänä, joten on Saarikon mukaan loogista, että niihin palataan tarvittaessa ensimmäisenä.

Saarikko penää ihmisiltä vastuuta käsienpesun ja turvavälien suhteen.

Korkeakoulujen pääsykokeiden ongelmat selvitetään

Saarikko otti puheessaan kantaa korkeakoulupolitiikan puolesta. Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäystä nopealla aikataululla Saarikko pitää poikkeuksellisena.

Saarikko pitää korkeakoulupolitiikkaa mekanismina, jolla pystytään oikein käytettynä pitämään koko Suomi asuttuna ja elinvoimaisena.

Koronaviruspandemian toimet vaikuttivat myös korkeakouluihin, ennen kaikkea pääsykoe- ja opintojärjestelyihin. Asiat tehtiin terveys ja turvallisuus edellä. Saarikon mukaan pääsykoeratkaisuista syntyi epätietoisuutta ja tehtiin jopa virheitä, jotka aiotaan käydä läpi syksyllä.

– Ne ovat korkeakoulujen itsenäisiä ratkaisuja, mutta inhimillisellä tavalla katsoen nämä ovat nuorten elämissä vaikeita ja vakavia virheitä. Pääsykoejärjestelmä ei aiemminkaan ole pelkästään hurraa-huutoja ottanut vastaan, Saarikko sanoo.

Annika Saarikko nostaa paluupuheessaan esiin myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin.

Saarikon mukaan tilanteessa, jossa talouden sopeuttaminen on vääjäämätöntä, ei säästöä saa tehdä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kustannuksella.

Saarikko sanoo tärkeäksi tehtäväkseen tasa-arvoisen harrastamisen mahdollistamisen.

– Harrastamisen oikeus kuuluu taustasta riippumatta jokaiselle, Saarikko sanoo.

Ministerillä on edessään pitkä syksy

Keskustan Annika Saarikko otti vuoden perhevapaan jälkeen jälleen Suomen tieteen, kulttuurin ja urheilun langat käsiinsä. Saarikko palaa tänään tiede- ja kulttuuriministeriksi puoluesisko Hanna Kososen tilalle.

Saarikko otti ohjat hankalassa paikassa.

Koronaviruspandemian tilanne on Suomessa pahenemaan päin. Turbulenssia ei puutu keskustastakaan, jonka istuvan puheenjohtajan Katri Kulmunin roolin puolueen päänä Saarikko haastaa syyskuun puoluekokouksessa.

Keskustan sisällä tehtävät ovat auki, mutta tiede- ja kulttuuriministerinä suunta on hieman selkeämpi. Työtä riittää.

Suomen kulttuuri- ja urheilukenttä on kärsinyt pandemian vaikutuksista roimasti. Museot ja elokuvateatterit suljettiin toviksi, kulttuurikohteissa vierailua rajoitettiin ja urheilusarjat pysähtyivät.

Moni taiteen ja urheilun toimija saa merkittävän osan rahoituksestaan Veikkaukselta, jonka tuottoja koronavirus niin ikään pudotti.

Ylipäätään Veikkauksen rooli on syksyllä tapetilla, kun mietitään, onko Suomessa tarvetta pelimonopolille. Jos ei, kasvaa urheiluseurojen ja taidepiirien tulokuoppa entisestään.

Voit keskustella aiheesta 6.8. klo 23:een saakka.

Lue lisää:

Kulttuuriväki huolissaan – mistä rahoitus, kun Veikkauksen tuotot pienenevät koronan takia?

Korona pisti suomalaisten rahapeleille stopin – riittävätkö Veikkauksen uudistukset hillitsemään pelihaittoja, kun automaatit avataan taas?

Analyysi: Kaikki haistavat nyt Veikkauksen veren, mutta mitä monopolin murtamisesta seuraisi? Ulkomaiset peliyhtiöt takovat kiihkeinä ovea

Katsommeko syksyllä taidetta maski kasvoilla? Ateneumin johtaja: “Emme voi pakottaa ihmisiä käyttämään niitä”

Maakunnissa rikottiin heinäkuussa museoiden kävijäennätyksiä – Helsingissä oli keskikesällä hiljaisempaa, mutta vähäänkin oltiin tyytyväisiä

Katsomoiden koronarajoitukset ovat iskeneet erityisesti suosituimpiin palloiluseuroihin – viisi joukkuetta on nauttinut viimevuotista suuremmista yleisöistä

SM-liigan ja Veikkausliigan seuroille hieman helpotusta: palkkatukea jaetaan sittenkin kaikille kehitystuista huolimatta

Alun perin Disneyn tuoreimman suurtuotannon, Mulanin piti saada ensi-iltansa jo maaliskuussa, mutta koronapandemian takia sitä siirrettiin syksyyn.

Äskettäin Disney kuitenkin ilmoitti, ettei Mulan pääse teatterilevitykseen sen paremmin Yhdysvalloissa ja kuin Euroopassakaan, ja että se on nähtävissä näillä alueilla maksullisen Disney + -suoratoistopalvelun kautta.

Sen sijaan Mulan pääsee normaaliin teatterilevitykseen esimerkiksi Kiinassa ja sellaisissa maissa, joissa Disney + -palvelua ei ole tarjolla.

Koko perheelle suunnatusta, vuoden 1998 pitkään animaatioon perustuvasta Mulanista kaavailtiin yhtä tämän syksyn leffavetonauloista, ja Suomessakin sitä oli tarkoitus esittää kaikissa suurissa teattereissa.

– Kyllähän tämä on Finnkinon ja meidän asiakkaittemme kannalta harmillista, ettei Mulania saada Suomessa elokuvateattereihin. Onneksi syksyn tarjonta tulee edelleen olemaan varsin monipuolista, Finnkinon markkinointijohtaja Hannele Wolff-Mannila toteaa.

Bio Rexissä ollaan samoilla linjoilla.

– Syksyksi on tarjolla runsaasti ohjelmistoa, joten vielä on vaikeaa sanoa, millainen vaikutus Mulanin pois jäännillä alalle on. Mulanin kohtalo voi kuitenkin jatkossa tarkoittaa isojen Hollywood-julkaisujen pientä viivästymistä, Bio Rexin toimitusjohtaja Aku Jaakkola ennakoi.

Taloudellinen tilanne vaatii toimenpiteitä

Aku Jaakkolan mukaan Disneyn toiminnalle löytyy useita syitä. Ensinnäkin jättiläisyhtiön taloudellinen tilanne vaatii toimenpiteitä, ja toisekseen Disney haluaa näkyvyyttä viime vuoden marraskuussa lanseeratulle suoratoistopalvelulleen.

Poikkeusajat vaativat poikkeustoimia.

– Paineet ovat kovat, ja tälläkin kvartaalilla pitää tehdä tulosta. Mulanin päämarkkina-alueita ovat alunperinkin olleet Kiina ja Itä-Aasia, ja siellä elokuva pystytään esittämään normaalisti.

– Muualla maailmassa Disney tekee erittäin kalliin markkinointikampanjan Disney + -palvelunsa näkyvyyden lisäämiseksi. Disney on myös ilmoittanut selvästi, ettei kyse ole mistään uudesta toimintamallista, vaan nykytilanteesta johtuvasta poikkeuksesta, Jaakkola sanoo.

Yhdysvalloissa ja Euroopan maissakin Disneyn toiminta on herättänyt närkästystä: koetaan, että yhtiö on toiminnallaan pettänyt koronan takia kriisiytyneen elokuvateatterialan.

Aku Jaakkolan mukaan reaktiot ovat ymmärrettäviä: Yhdysvalloissa elokuvateattereille ei valoa tunnelin päässä juuri ole näkyvissä. Esimerkiksi maan johtavan elokuvateatteriketjun AMC:n tappiot alkuvuodelta ovat nousseet jo nyt miljardin euron hujakoille.

– Yhdysvalloissa on myös kova paikka, että kotimainen suurelokuva menee suoraan striimauspalveluun, ja että se saa ensi-iltansa muualla maailmassa.

Yhdysvaltojen huono koronatilanne heijastuu suoraan myös Eurooppaan.

– Elokuvajulkaisujen suhteen Eurooppa on tällä hetkellä liikaa Yhdysvaltojen armoilla, Aku Jaakkola toteaa.

Kotimaisella elokuvalla paraatipaikka

Mulan saattaa lohkaista suomalaisten elokuvateattereiden yleisömääristä palasen, mutta Aku Jaakkolan mukaan syksyn elokuvatarjonta näyttää muuten hyvältä. Esimerkiksi elokuun lopulla teattereihin saapuu Christopher Nolanin kohuttu Tenet, ja Daniel Craigin tähdittämä Bond-leffa No Time To Die saa Suomen ensi-iltansa marraskuussa.

Myös kotimainen elokuvan syksy näyttää valoisalta.

– Tämä syksy on suomalaisen elokuvan paraatipaikka, ja kotimaisen elokuvan tilanne on muutenkin tällä hetkellä hyvä, Jaakkola summaa.

Syksyn kotimaista leffatarjontaa edustavat muun muassa Ulla Heikkilän Eden, Miika Nousiaisen menestysromaaniin perustuva Metsäjätti sekä Tunturin tarina, joka on Marko Röhrin suositun luontotrilogian viimeinen osa.

Lasipalatsin aukiolle on ilmestynyt puisia häkkejä, joista rehottaa erilaisia vihanneksia, yrttejä ja omenapuita. Kyseessä on Amos Rexin uusi teos, Keidas.

Keidas koostuu kahdeksastakymmenestä puukehikosta, joissa kasvaa kolmeakymmentä eri syötävää kasvia. Kehikoista löytyy niin minttua, nuoria omenapuita kuin chilejä ja orvokkejakin. Keitaan on suunnitellut Amos Rexin arkkitehti Asmo Jaaksi.

Kehikoita on kahdeksankymmentä syystä. Amos Rexin omistava Suomen ruotsinkielisen kulttuurin asiaa ajava Föreningen Konstsamfundet -yhdistys juhlii teoksen myötä kahdeksankymppisiään.

Keitaan pariin järjestetään opastettuja kierroksia. Teos suljetaan 6. syyskuuta, jolloin "kaikki kasvit ja rakennusmateriaalit käytetään hyödyksi" taidemuseon tiedotteen mukaan.

Timo Riitamaa, Amos Rexin viestintä- ja markkinointipäällikkö, selittää puhelimessa, mitä hyötykäyttö tarkoittaa.

– Kasveja menee erilaisille järjestöille ja muille. Tarkoitus oli järjestää tilaisuus missä kasveja jaetaan pois, mutta katsotaan miten korona vaikuttaa tilanteeseen. Puukehikkojen osaset annetaan kaupungin työpajojen käyttöön.

Riitamaata ei ajatus keskellä kaupungin pakokaasuja ja saasteita kasvavista vihanneksista vaivaa.

– Helsingissä huippuravintolat kasvattavat vihanneksia katoilla sijaitsevilla kasvimailla. Kaikkea syötävää ja pölyttäjiä riittää, eli luottoa löytyy.

Jännityselementtejä löytyykin Riitamaan mielestä lähinnä sen puolesta, syövätkö kaupunkilaiset Keitaan saman tien putipuhtaaksi.

– Omenat ovat nyt vielä raakoja, ne ainakin syödään vasta myöhemmin. Saa nähdä, miten kaupunkilaiset vuorovaikuttavat tämän teoksen kanssa, Amos Rexin viestintä- ja markkinointipäällikkö Timo Riitamaa sanoo.

Päätös Saarihelvetti metallifestivaalin järjestämisestä venyi tänä vuonna koronan takia pitkälle.

– Kansa haluaa käydä festivaaleilla ja tamperelaiset erityisesti. Kun lupa saatiin, päätettiin, että tehdään nyt muutamalle tuhannelle ihmiselle onnea, promoottori Rowan Rafferty sanoo.

Molemmille päiville on myyty 2 200 lippua. Ne myytiin ennätysnopeasti loppuun.

Tapahtumapaikka tuonut haastetta

Saarihelvetti järjestetään Pyhäjärvessä pienen laivamatkan päässä olevassa Viikinsaaressa. Sinne liikennöivät kesäisin Hopealinjan alukset. Omalla veneellä saareen ei festivaalin aikana voi mennä.

Vaatimus siitä, että jokaisella on pöytä ja penkki, on tarkoittanut sitä, että saareen on pitänyt kuljettaa yli 2 000 tuolia ja iso määrä pöytiä.

– Onhan tämä ollut todella haastavaa. Roudaus on tehty normaaleilla laivavuoroilla, se on ollut todella hidasta. Ihan jokaiselta penkiltä ei ole suoraa näkymää lavalle, mutta eivät ne myöskään ole missään Bajamajan takana, Rafferty sanoo.

Käsidesiä ja maskeja tarjolla

Jokaiselle asiakkaalle on festivaaleilla tarjolla oma käsidesipullo ja halukaille myös kasvomaskeja. Lisäksi saaressa on käsipesu- ja käsidesipisteitä ja festivaalipaikalla kiertää ihmisiä puhdistamassa pintoja.

Järjestäjät uskovat, että turvajärjestelyt riittävät.

– Meillä on mahdollisuus pitää etäisyyttä, pitää kädet puhtaana, käyttää maskia. Tykkäisin ajatella, että täällä on turvallisempaa kuin monessa muussa paikassa, Rafferty sanoo.

Pirkanmaalla koronatilanne on ollut rauhallinen. Perjantaina kerrottiin yhdestä uudesta koronatartunnasta.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Suomalaistutkimus selvittää äidin sairastaman koronan vaikutusta vauvaan, norjalaisen rahtilaivan kyydissä 12 tartunnan saanutta – alus matkalla Suomeen

[Halailuun, yhdessä laulamiseen ja samasta tuopista juomiseen liittyy koronavaara – siksi infektioylilääkäri ei lähtisi festareille](https://yle.fi/uutiset/3-11481963)

Uusimmat tiedot koronaviruksesta Pirkanmaalla: yksi uusi tartunta, Saarihelvetti-metallifestareilla jaetaan käsidesiä ja maskeja

Korona ei estä maan vanhinta festaria – Aitoon Kirkastusjuhlat pidetään poikkeusjärjestelyin

Katsommeko syksyllä taidetta maski kasvoilla? Ateneumin johtaja: “Emme voi pakottaa ihmisiä käyttämään niitä”

Karjalan kielen seura on haettu konkurssiin.

Julkisen maksukyvyttömyysrekisterin mukaan yhdistyksen konkurssihakemus on jätetty vireille torstaina Pohjois-Karjalan käräjäoikeuteen.

Konkurssin hakija on Toimisto Bonus -niminen yritys Liperistä.

Karjalan kielen seuran sihteeri Juha Kotipelto ei halua kommentoida konkurssiasiaa eikä sitä, miten hakemuksen tehnyt yhtiö liittyy kieliseuraan.

Yle ei tavoittanut hakijan edustajaa tai yrityksen asianajajaa.

Kotipellon mukaan seuran hallitus kokoontuu mahdollisimman pian käsittelemään asiaa.

Yle kertoi kuukausi sitten, että Karjalan kielen seura on rahapulassa keskeyttänyt toimintansa ja luopunut toimistostaan Joensuussa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei avustanut seuraa tänä vuonna. Ministeriö haluaa selvittää, mihin yhdistys on käyttänyt edellisinä vuosina saamansa valtionavustuksen.

Seura on perustettu 25 vuotta sitten elvyttämään karjalan kieltä ja kulttuuria.

Lue myös:

Arkkipiispa Leon perustama Karjalan kielen seura keskeyttää toimintansa rahapulan takia – taustalla edellisen valtionrahoituksen epäselvyydet

Karjalan kielen seura: Ei salattavaa rahoituskuvioihin liittyen

Long Play: Arkkipiispa Leon perustama Karjalan kielen seura on saanut rahoitusta alun perin Itä-Suomen yliopistolle myönnetystä valtion rahoituksesta

Lappeenrannassa paljastettiin tänään kauan odotettu Kaunis Veera -patsas. Patsasta suunniteltiin kaupunkiin ensimmäisen kerran jo 50 vuotta sitten.

Reilun kahden metrin korkuinen Kaunis Veera -teos koostuu pronssiin valetusta naisfiguurista, joka seisoo jalustallaan suihkualtaan keskellä.

Veera-hahmo on peräisin Tatu Pekkarisen vuonna 1942 säveltämästä Kaunis Veera -kappaleesta sekä siitä tehdystä näytelmästä ja elokuvasta.

Ville Salmisen ohjaama musiikkipitoinen komediaelokuva Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta julkaistiin vuonna 1950. Se kertoo sisävesilaiva Prinsessa Armadasta, joka matkaa pitkin Saimaata Pietariin ja takaisin Venäjän vallan viimeisinä vuosikymmeninä.

Nuori Veera on paennut laivalle vanhempiensa järjestämää avioliittoa.

Kaupungin "Havis Amanda"

Paikallinen yrittäjä ja liikemies Ossi Vilhu ilmoitti lahjoittavansa patsaan Lappeenrannan kaupungille viisi vuotta sitten. Tuolloin Vilhu kertoi haaveilleensa jo useamman vuoden ajan näyttävän naispatsaan hankkimisesta "Lappeenrannan Havis Amandaksi".

Patsaan rahalliseksi arvoksi on ilmoitettu noin 100 000 euroa. Vastaavanlaiset yksityiset veistoslahjoitukset ovat Suomessa harvinaisia.

Myös patsaan aihe on poikkeuksellinen Lappeenrannassa, jossa monet julkiset patsaat ovat sota-aiheisia.

Patsas keräsikin kehuja yleisöltä heti julkistamisensa jälkeen.

– Tämä on todella upea, suorastaan tyylikäs, toteavat lappeenrantalaiset Tuula Vainikka ja Jaakko Virtanen.

Kiivasta keskustelua paikasta

Kotkalaisen kuvanveistäjä Markku Hirvelän valmistaman patsaan pystytyspaikasta käytiin Lappeenrannassa vuosien varrella kiivasta keskustelua.

Paikan valinnan jälkeenkin patsaan julkistaminen on siirtynyt useita kertoja. Myös patsasta ympäröivän vesialtaan rakentaminen ja testaaminen viivästyivät.

Viimeisimpänä patsaan julkistamisaikataulua sotki koronaviruspandemia.

Patsaan lahjoittanut Ossi Vilhu oli lopputulokseen tyytyväinen.

– Tuntuu todella mahtavalta, että patsasta on ollut paljastamassa näin valtava joukko ihmisiä.

Myös itse kuvanveistäjä Markku Hirvelä myöntää olevansa helpottunut, vaikka tehtävä olikin mieluinen.

– Tämähän on ollut aivan herkku työ tehdä klassinen veistos. Kyllähän tässä on mennyt kauan, mutta kuvanveistäjät tekevät pitkäjännitteistä työtä.

Juttua täydennetty 7.8.2020 klo 19.47 tunnelmilla julkistamistilaisuudesta.

Loppuvuosi on erinomainen iskun paikka suomalaiselle elokuvalle.

Hollywood-elokuvien ensi-iltoja on koronaviruspandemian vuoksi myöhäistetty ja siirrelty jopa hamaan tulevaisuuteen. Moni odotettu elokuva ei tule edes valkokankaalle: Disneyn uusi Mulankin esitetään vain ja ainoastaan suoratoistona.

Mitä kaikkea kotimaista elävän kuvan ystäville sitten on tarjolla? Yle esittelee tässä jutussa kahdeksan kiinnostavaa poimintaa kotimaisesta elokuvasyksystä.

Eden

Ensi-ilta 7.8.2020

Tänään ensi-iltansa saaneesta Suomen ensimmäisestä rippileirielokuvasta odotetaan koko perheen hittiä. Suuri osa suomalaisista on käynyt tai käy leirin, jolla tutustutaan Raamattuun ja hengellisyyteen, mutta annetaan myös nuoruuden vietin viedä. Lähes kaikilla on sieltä muistoja, monilla jopa elinikäisiä ystäviä.

Kun rippileiriä pohtii miljöönä, on oikeastaan yllättävää, kuinka siitä ei ole tehty Suomessa elokuvia aikaisemmin. Nuoruuden, intohimon, uskon ja itsenäistymisen teemat luovat oivan ympäristön kommelluksille, oivalluksille ja koko perheen viihteelle.

Edenin on ohjannut ja käsikirjoittanut Ulla Heikkilä. Sen pääosissa nähdään Aamu Milonoff, Linnea Skog, Bruno Baer ja Amos Brotherus.

Seurapeli

Ensi-ilta 21.8.2020

Jos Eden on lähtökohtaisesti nuoruuden ylistys, on Jenni Toivoniemen Seurapeli elokuva, joka viittaa iälle kintaalla ja sanoo, että nuoruus on mielentila.

Suomen eturivin näyttelijöitä (Emmi Parviainen, Laura Birn, Paula Vesala, Eero Milonoff ja monia muita) pursuava teos kertoo tarinan vanhasta ystäväpiiristä, jonka nostalginen viikonloppu idyllisessä merenrantahuvilassa saa joukon ihmissuhteet ja vanhat jännitteet kärjistymään äärimmilleen. Aikuisuus unohtuu, mutta onko se taantumista vai löytymistä?

Seurapeli kilpaili alkuvuodesta Göteborgin elokuvajuhlilla parhaan fiktioelokuvan palkinnosta. Toivoniemi oli mukana ohjaamassa ja käsikirjoittamassa viime syksynä ensi-iltansa saanutta episodielokuva Tottumiskysymystä.

Syksyn jälkeen saapuu kevät

Ensi-ilta 28.8.2020

Annika Grofin draamaelokuva on ensimmäinen, jossa puhutaan suurimmaksi osaksi livvinkarjalaa eli aunuksenkarjalaa. Elokuva kertoo parikymppisestä Annista (Asta Sveholm), jonka perhe joutuu sotien jälkeen jättämään kotinsa Raja-Karjalassa ja asettuu Lapinlahdelle.

Anni rakastuu vanhempaan, naimisissa olevaan ja sodassa vammautuneeseen Taunoon (Turkka Mastomäki). Anni ja Tauno saavat pidettyä suhteen salassa, kunnes vääjäämätön alkaa lähestyä.

Teoksen kielletyn rakkauden ja sodan särkemien ihmisten teemat eivät ole elokuvalle missään tapauksessa uusia, mutta vähän toisenlaisena evakkotarinana sekä poikkeuksellisella kieliratkaisullaan Syksyn jälkeen saapuu kevät erottuu joukosta virkistävästi.

Muumipeikko ja pyrstötähti

Ensi-ilta 4.9.2020

Vuonna 1992 julkaistu Muumipeikko ja pyrstötähti on suomalaisten lastenelokuvien itseoikeutettua aatelia.

Siksi siitä on nyt tehty uusi painos, jossa on säilytetty tarina ja alkuperäisen elokuvan klassisen piirtämisen ja kalvoanimaation tyyli. Kuva, äänimaailma ja musiikki ovat uudistettuja.

Suomalais-japanilaisen yhteistyön perua oleva elokuva antaa myös uudemmille sukupolville mahdollisuuden nähdä lähes 30-vuotias klassikko uudessa muodossaan.

Nostalgia-arvoakaan ei sovi väheksyä. Lisäksi hyvä lastenelokuva viihdyttää myös aikuisia.

Niin suomen- kuin ruotsinkielisissäkin rooleissa kuullaan tunnettuja ääniä. Muumipeikkoa puhuu suomeksi Joonathan Kettunen, ruotsiksi Christoffer Strandberg.

Metsäjätti

Ensi-ilta 11.9.2020

Miika Nousiaisen samannimiseen menestysromaaniin perustuva Metsäjätti kertoo kuvitteellisen metsäyhtiön leipiin siirtyvän Pasin (Jussi Vatanen) tarinan. Hänen tehtäväkseen tulee toimeenpanna metsäyhtiön omistaman, entisen kotikylänsä Törmälän vaneritehtaan irtisanomiset.

Pasi joutuu kohtaamaan tehtaalla myös vanhan lapsuudenystävänsä Jannen (Hannes Suominen), joka mutkistaa asioita entisestään. Miesten välinen ystävyys punnitaan vaikeassa tilanteessa. Miten Pasi voisi toimia ilman, että ketään sattuu? Bisnesmaailma on raaka.

Tove

Ensi-ilta 2.10.2020

Loppuvuosi on antoisa muumifanille. Tove on Zaida Bergrothin ohjaama ja Eeva Putron käsikirjoittama draama Muumien äidin, taiteilija Tove Janssonin elämästä.

Elokuvassa käsitellään Janssonin epäsovinnaista elämäntapaa, jossa yhdistyivät nykytaide, juhliminen ja suhde naimisissa olevaan poliitikkoon. Romanssi teatteriohjaaja Vivica Bandlerin kanssa saa Janssonin kamppailemaan tunteidensa kanssa.

Janssonin unelmat liittyvät maalaamiseen, mutta kuin varkain Muumien tarinat nousevat kotimaiseen ja kansainväliseen suosioon.

Pääosaa näyttelee Alma Pöysti. Vivica Bandleria esittää Krista Kosonen, Janssonin pitkäaikaista puolisoa ja elämänkumppania Tuulikki Pietilän rooli on Joanna Haarttin.

Nimby

Ensi-ilta 9.10.2020

Nimby (lyhenne termistä Not in my backyard, ei minun takapihallani) on musta komedia, joka kertoo suvaitsevina itseään pitävien ihmisten suvaitsemattomuudesta.

Mervi (Susanna Pukkila) haluaa viedä tyttöystävänsä Katan (Almila Bagriacik) tapaamaan vanhempiaan maaseudulle. Mervi pelkää, miten vanhemmat suhtautuvat, sillä paitsi että he ovat tyttöpari, Katan äiti on iranilainen.

Käy kuitenkin ilmi, että paljon enemmän sulateltavaa on Mervillä itsellään. Muun muassa vanhempien avoin ja omalaatuinen rakkausjärjestely sekä paikkakunnalle muuttaneet pakolaiset synnyttävät Mervissä ristiriitoja, joita ei tunnu olevan helppo ratkaista.

Elokuvan ohjannutta palkittua Teemu Nikkiä (tv-sarjat #lovemilla ja Sekasin) pidetään suomalaisen elokuvakentän anarkistina, joka uskaltaa käsitellä teoksissaan aiheita, joilta tavallisesti suljetaan silmät.

Nikin Jussi-palkittu Armomurhaaja-elokuva oli ulkomaisen palkinnon Oscar-ehdokkaana vuonna 2018. Armomurhaaja voitti myös Tokion kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla parhaan käsikirjoituksen palkinnon.

Peruna

Ensi-ilta 14.10.2020

Suomen suosituin juures oli pitkään nauris. Peruna on uudempaa perua, ja samanniminen komediaelokuva kertoo fiktiivisen tarinan 1600-luvulla eläneestä Untamosta (Joonas Nordman), joka tomerana yrittäjänä haluaa syrjäyttää nauriin valta-aseman suomalaisessa keittiössä.

Elokuvan absurdiltakin kuulostava lähtökohta on eittämättä omiaan tarjoamaan yleisölle poikkeuksellista viihdettä. Naurattaahan tarina ideana heti, kun sitä hetkenkään miettii.

Perunan takaa löytyvät menestyneet ohjaaja Joona Tena (Roba, Syke, FC Venus) ja käsikirjoittaja Pekko Pesonen (Napapiirin sankarit), eikä muukaan näyttelijäkaarti (muun muassa Karit Ketonen ja Hietalahti, Mimosa Willamo ja Antti Luusuaniemi) jätä kylmäksi.

Mitä syksyn kotimaisia elokuvia sinä odotat eniten? Vai katsotko mieluummin ulkomaisia teoksia? Voit keskustella aiheesta 8.8. klo 23:een saakka.

Lue lisää:

"Ei mua ole koskaan kukaan häirinnyt, jos ei niitä tavallisia juttuja lasketa" – Tottumiskysymys raaputtaa esille arkipäiväisen ahdistelun

Minibudjetilla tehty tyly suomalaistrilleri kerää suitsutusta maailmalla – Armomurhaajassa periaatteen miehet maksavat kalliisti härkäpäisyydestään

Disneyn odotettua Mulania ei nähdäkään elokuvateattereissa, vaan se päätyy suoratoistoon – kuinka käy leffasyksyn?

Kotimaisen elokuvan suosio romahti – Joker oli vuoden 2019 katsotuin Suomessa

"Meillä on tuhansia toistoja siitä, että mustat ihmiset ovat vaarallisia" – Ohjaaja Sonya Lindfors kaipaa elokuva-alalla isoja muutoksia

– Enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi tähän mennessä.

Yrjö Kukkapuro, 87, vaikuttaa hämmentyneeltä. Häneltä on juuri kysytty, mitä hän ajattelee vanhenemisesta. Ei ole käynyt mielessä. On ollut muuta puuhaa. Tarkemmin sanottuna sitä samaa huonekalumuotoilua, jota on tullut tehtyä jo yli 60 vuotta.

Kukkapuro antaa esimerkin. Hän oli parikymmentä vuotta sitten Kiinassa ensimmäisellä luentomatkallaan. Maan halki kiitävässä makuuvaunussa hän tajusi täyttävänsä 65 vuotta.

– Se on eläkeikä, mutta silloin minulla vasta alkoi oikein rankka periodi, suomalaisen muotoilun mestari naurahtaa.

Samassa iässä, jossa muut rupeavat jäähdyttelemään, Kukkapuro otti urallaan uuden askeleen. Häntä oli pyydetty Kiinaan opettamaan muotoilua.

Kiinassa hän kävi omien laskujensa mukaan 33 kertaa, teki kokeiluja bambulla ja aloitti Shanghaissa huonekalujensa lisenssituotannon. Matkoilla oli vaikutusta: Kukkapuron muotoilusta on tehty Kiinassa jo yli 100 väitöskirjaa.

Otetaan, mitä hyllyistä löytyy

Nyt istumme kuuluisassa betoniateljeessa Kauniaisissa. Ympärillä on kymmenittäin Kukkapuron suunnittelemia tuoleja. Ja lisää on tulossa. Kukkapuro kehittelee parhaillaan uutta istuinta Habitaren Ekodesign-näyttelyyn.

– Täällä minulla on kaikenmaailman hienoja kasoja vuosien mittaan kertyneitä prototyypin osia, hän kertoo – uskaltaisiko sanoa – poikamaisen innoissaan.

Tulossa on veistosmainen kooste siitä, mitä hyllyistä löytyy. Ekologinen, kierrätetty malli siis. Kukkapuro pohtii, voisiko sitä toistaa. Luultavasti ei. Tekeillä on uniikkikappale.

Muotoilija kertoo, että hänellä on nykyisin “hirveen hyvä” assistentti, joka auttaa tietokonepiirtämisessä ja ulkomaanyhteyksissä. Tytär Isa Kukkapuro-Enbom hoitaa toimiston käytännön asiat.

– Niin kauan kuin pystyssä pysyn ja järki toimii, enköhän mä työskentele, Kukkapuro sanoo.

Futuristinen ateljee oli ihme

Haastattelupäivänä paikalla ovat myös tytär Isa ja vaimo Irmeli Kukkapuro. Isa esittelee Yrjön ja insinööri Eero Paloheimon suunnittelemaa ateljeeta, joka valmistui vuonna 1969. Se toimi pitkään kolmihenkisen perheen yhdistettynä kotina ja työhuoneena.

Yhtenäistä, avointa tilaa on parisataa neliötä. Ikkunat ovat valtavat, seinän kokoiset. Modernia, suorastaan futuristisen näköistä rakennusta kävivät aikoinaan ihmettelemässä monet bussilastilliset arkkitehteja eri puolilta maailmaa.

Ovensuussa on keittiö, jossa on yksi Suomen ensimmäisistä saarekkeista. Isa kertoo, että vasta pois muutettuaan hän havahtui siihen, ettei hänen lapsuudenkodissaan ollut koskaan ruokapöytää. Ateriat syötiin saarekkeen päällä.

Avoimen tilan toisessa päädyssä on Yrjö Kukkapuron työpiste ja toisessa taidegraafikko Irmeli Kukkapuron. Sinne Irmeli nytkin suuntaa.

– Hei, hei, Irmeli. Yritä pärjätä, Yrjö vilkuttaa vaimolleen muutaman metrin päähän.

"Hän on vasta 86"

Yrjö ja Irmeli ovat olleet yksissä kauan. He tapasivat toisensa opiskeluaikana 1950-luvulla Ateneumin aulassa.

– Odottelimme elävänmallin piirustuksen saliin pääsyä. Siinä tutustuttiin, mentiin kihloihin ja elettiin saman tien koko kouluaikakin yhdessä, Yrjö Kukkapuro kertoo.

Hän kuvailee taidegraafikko-vaimonsa merkitystä uralleen suureksi. Irmeli on toiminut “taustaopettajana”. Vaimolla on Yrjön mukaan lahjomaton silmä ja hän on siksi ollut myös kova kriitikko.

Puhe saa Irmelin puuttumaan keskusteluun.

– Saako sanoa yhden lauseen? Ilman Yrjöä en osaisi panna nastaakaan seinään.

Pariskunta on konkreettisesti toistensa tukena. Viime aikoina Yrjön selkä on osteporoosin vuoksi vihoitellut ja tehnyt liikkumisesta vaikeaa.

Ostosreissuilla muotoilija kertoo parkkeeraavansa auton kaupan eteen ja ottavansa Irmelin olkapäästä kiinni.

– Irmeli toimii minun tukenani, kunnes pääsen kiinni kaupan vaunuun. Joku joskus ihmetteli tätä. Minä osoitin Irmeliä ja sanoin, että “Hän on vasta 86”, Yrjö Kukkapuro sanoo ja hykertelee valoisaa nauruaan.

Kaikki ovat istuneet kukkapuroissa

Kukkapuron suunnittelun lähtökohta on aina ollut ergonomia. 1950-luvun puolessa välissä, vielä alaa opiskellessaan hän tutustui Ruotsista kantautuneisiin selkätutkimuksiin ja innostui.

– Löysin tarkoituksen ja motiivin. Työ ei ole pelkkää suunnittelua, piirtämistä ja muotoilua, vaan siinä on fysiologinen perusta. Siitä kehittyi ergonomia ja sen pohjalta olen kaiken aina tehnyt.

Meistä jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä todennäköisesti istunut Kukkapuron suunnittelemassa tuolissa. Niitä on erityisesti julkisissa tiloissa Suomessa ja maailmalla: pankeissa, terveyskeskuksissa, toimistoissa, Helsingin, Lahden ja Vaasan kaupunginteattereissa, metrossa ja Kansallisoopperasssa muiden muassa.

– Mulla kävi niin hassusti, että sain heti valmistuttuani yhteyden arkkitehteihin, jotka pyysivät minua suunnittelemaan huonekaluja julkisiin tiloihin. Niitä on maailmassa todella paljon. Kymmeniätuhansia tuoleja.

Kukkapuron mielestä juuri julkisiin tiloihin suunnittelu on antanut hänelle hänen muotokielensä.

Karuselli oli Kekkosen suosikki

Toki Kukkapuroa löytyy yksityisistäkin kodeista. Myös kuuluisista. Kun presidentti Urho Kekkosen Tamminiemen edustusasunnon sisustusta uudistettiin 1970-luvulla, sinne hankittiin Kukkapuron modernia designia edustavia Saturnus- ja Ateljee-sarjan huonekaluja.

Erityisen rakas presidentille oli Karuselli. Se toimi Kekkosen tv-tuolina.

– Kun olin juuri saanut Karusellin valmiiksi, eräs kuuluisa arkkitehti sanoi, että “Tuoli on hieno, mutta miten tuo jalka on niin hirveä lötkö”.

Vähänpä tiesi se “kuuluisa arkkitehti”, jonka nimen Kukkapuro on jo autuaasti unohtanut. Karusellista tuli 1960-luvun alussa Kukkapuron kansainvälinen läpimurto. Se edusti uutta, pelkistettyä ja modernia muotoilua. Se oli jotain sellaista, jota ei ollut ennen nähty.

– Sainpa juuri tänä päivänä Sveitsistä rojaltti-ilmoituksen Karusellin myynnistä. Se jäi 1960-luvulta elämään todella rankasti, Kukkapuro sanoo.

Se on totta. Karuselli on päätynyt muun muassa Lontooseen Victoria & Albert -museon kokoelmiin.

Bukowskin huutokaupassa sille paukuteltiin kolme vuotta sitten vasarahinnaksi 4 200 euroa. Uutena se voi maksaa lähes 7 000 euroa.

Lyhyet jalat ovat plussaa

Karuselli näytti uuden aikakauden tuotteelta, mutta se oli myös ergonominen. Tuolin synnyssä kanaverkko oli oleellinen tekijä.

Kukkapuro kietoi sitä ensin ympärilleen ja istui sitten nojatuoliin, nousi, otti verkon varovasti pois ja valoi siihen tulleisiin muotoihin kipsistä muotin.

– Oli hyvä tuuri ergonomisesti, että minulla on pitkä selkä ja lyhyet jalat. Se helpottaa yleisistuinten tekoa. Monilla pojilla on valtavat jalan roikaleet ja lyhyt selkä. Hankala se olisi suunnitella, jos ei itse voisi kokeilla.

Karusellissa voivat Kukkapuron mukaan istua lähes kaikki. Istuin ei ole liian syvä ja selkänojakin on riittävän korkea.

– Tietysti ihan pienillä on vähän kököttämistä ja jättiläiset ovat erikseen.

Ergonomia on lähtökohta, mutta estetiikkakin on tärkeätä. Kukkapuro kuvaa monia tuolejaan puhtaasti taiteellisiksi, veistosmaisiksi.

– 1960-luvulla, kun muovailin muovista ja lasikuidusta, tunsin itseni välillä kuvanveistäjäksi. Ja mietinkin, että olisiko tässä mahdollisuus siirtyä kuvanveistäjäpuolelle. Mutta kysyntää riitti aina muovituoleissa, ja jatkoin muovailua.

Kun muovista tuli myrkkyä

Kukkapuro on onnistunut tiivistämään kustakin aikakaudesta oleellisen ja kulkemaan trendien etujoukoissa: ensin modernismin, sitten postmodernismin ja lopulta ekologisen ajattelun.

Materiaalit ovat aina inspiroineet muotoilijaa. 1960-luvulla hänen tuolinsa olivat uusinta uutta, muodikasta muovia ja lasikuitua. Sitten tuli öljykriisi.

– 1970-luvulla alkoi kovasti ekologinen ja kriittinen, poliittisestikin rankka vaihe. Jätin muovin pois kokonaan, koska sitä pidettiin myrkkynä.

Kukkapuro otti käyttöön vanerin ja on sillä tiellä edelleen. Koivuvanerista syntyi myös uusi Muumituolisarja, jossa on pöytä ja istuimia lapsille ja aikuisille. Pohjana toimii Kukkapuron vuonna 1997 suunnittelema Tatuoitu tuoli -mallisto.

– Tuoleissa on levymäisiä rakenneosia, joihin voi painaa suorastaan vaikka Muumikirjan. Se sopi hyvin minusta.

Tuolien kuvitukset ovat kolmesta eri Muumikirjasta. Kukkapuro kertoo aikoinaan lukeneensa niitä “pääsatuna” tyttärelleen ja tämän tyttärelle.

Tove Janssoninkin hän tapasi nuorena miehenä 1960-luvulla.

– Päiviteltiin siinä omia töitämme. Tove Jansson oli rankempi tekijä maailmassa ja minä selitin, miten tyytyväinen olin, kun sain tavata hänet.

Täydellistä, onko sellaista?

Nyt Kukkapuron ura on kestänyt yli 60 vuotta. Sitä ei oikein osaa lopettaa. Onko täydellinen muoto edellee haussa?

– Ainahan minä tietenkin yritän löytää niin harmonisen muodon kuin mahdollista, mutta täydellistä. Onko sellaista olemassakaan? Siihen se sitten aina jää, että ne on toteutettava jotenkin. Ei niitä voi loputtomiin hieroakaan.

Lue lisää:

Suomi-palkinnon saanut Yrjö Kukkapuro seikkailee Kiinassa ja uskoo uuteen tekniikkaan

Katso myös:

Dokumentti Yrjö Kukkapuro ja tuolin henki Yle Areenassa.

Elokuun alku tuntuu olevan toisinto viime keväästä: kun koronatilanne on taas kiristynyt, tapahtumia on alettu perua.

RH-entertainment kertoi sunnuntaina, että se on perunut Jyväskylässä järjestettävän Rock In The City -festivaalin. Saman kohtalon koki yrityksen toinen tapahtuma Porvoo soi. Molempien oli tarkoitus olla ensi viikonloppuna.

RH-entertainmentin toimitusjohtajan Riki Huhtalan mukaan Rock In The City -festari kaatui Keski-Suomen viranomaisten vaatimuksiin. Festivaalialueen karsinointi olisi ollut liian vaikeaa.

– Porvoo soi -festarilla ei ollut ongelmia viranomaisasian takia. Päätimme kuitenkin perua tapahtuman, koska Uudellamaalla on ollut virusta enemmän. Koettiin myös, että alkoi tulla painetta asiakkailta, Huhtala sanoo.

Kajaanissa on puolestaan peruttu Crazy drivers stuntshow -tapahtuma pahentuneen koronatilanteen vuoksi.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko viestitti sunnuntaina Ylelle, ettei kulttuuritoimialaa ja tapahtumia koskien ole tehty uusia poliittisia linjauksia.

Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta.

Lue myös:

Kesän ensimmäisillä festareilla vastuu turvaväleistä jää järjestäjille ja yleisölle – HUS-johtajan mielestä rajoituksia puretaan liian varhain

Simerock peruuntuu tältä kesältä – järjestäjä ihmettelee koronasääntöjen erilaisia tulkintoja

Hieman alle 7 000 suomalaista innostui joukkorahoittamaan koronarajoitusten takia talousvaikeuksiin ajautuneita kulttuurikohteita.

Mesenaatti.me-sivuston kautta joukkorahoitusta kertyi yli 300 000 euroa. Sen koronarahoituksen hakemista varten perustetulle Korona Aid -alasivulle avattiin kevään aikana hieman yli 100 kampanjaa, kertoo Tanja Jänicke. Jänicke on yksi sivuston perustajista.

Rahoittajiksi ryhtyi 6 976 ihmistä. Keskimääräinen rahoitussumma oli hieman yli 40 euroa.

Mesenaatti.me on sivusto, johon kuka tahansa voi perustaa joukkorahoituskampanjan. Kampanja on auki tietyn ajan. Jos minimitavoite täyttyy, hakija voi nostaa rahoituksen ja sitoutuu toteuttamaan hankkeen sekä toimittamaan rahoittajille luvatut vastikkeet.

Tällä kertaa varsinaista hanketta ei kuitenkaan tarvittu, Jänicke kertoo.

– Yhteinen "hanke" oli se, että autetaan yhdessä pienyrittäjiä ja luovien alojen toimijoita selviämään korona-ajan yli.

Kultaisia pilettejä ja natuviinejä

Koronakampanjoiden vastikkeina tarjottiin esimerkiksi lahjakortteja, keikkalippuja, äänitteitä, albumeita, maalauksia ja elämyksiä.

– Me kannustimme näitä luovien alojen toimijoita ideoimaan ja olemaan tässäkin suhteessa luovia. Vastikkeen ei aina tarvitse olla t-paita tai kangaskassi, Jänicke sanoo.

Esimerkiksi Tampereella toimiva Romu & Random -kansankioski kauppasi 50 eurolla "kultaisia pilettejä" Romu-festivaaleille. 25 euron lipun mukana tuli paperinen kruunu. Helsinkiläinen Post Bar myi 500 euron "natuviini-" eli alkuviinimaisteluita. Vastavirta-klubin vastikkeisiin puolestaan kuului tuhannen euron arvoinen Riston yksityiskeikka.

Me kannustimme näitä luovien alojen toimijoita ideoimaan ja olemaan tässäkin suhteessa luovia. Vastikkeen ei aina tarvitse olla t-paita tai kangaskassi. Tanja Jänicke

Isonkyrön ainoaksi pubiksi itseään kutsuva Pub All In alkoi kesäkuussa myydä myös Karhu-aurinkovarjoja (75e/kpl) ja tuoppeja (65e/kpl). Tamperelainen Kulttuuritalo Telakka tarjosi 130 eurolla mahdollisuutta ostaa messinkinen nimilaatta ensimmäisen kerroksen tuoliin.

"Tuoli on sinun käytettävissäsi vain silloin kun se on vapaana", kampanjasivulla kerrotaan.

Suosituimpia baarit ja kulttuuriravintolat

Suosituimmiksi mesenointikohteiksi nousivat hieman yllättäen baarit ja kulttuuriravintolat.

Tähän mennessä eniten on mesenoitu jyväskyläläistä Vakiopaine-baaria, joka on saanut rahoitusta yli 28 000 euroa. Tamperelainen Vastavirta sai yli 20 000 euroa, jyväskyläläinen Poppari yli 16 000 euroa ja lahtelaiset Loviisankadun kulttuuriravintolat Torvi ja Tirra yli 14 000 euroa.

Vastavirralla kerätyt rahat aiotaan käyttää kiinteisiin kuluihiin ja toiminnan kehittämiseen.

– Auttoi erittäin paljon, Panu-Pekka Kotila Vastavirta-klubilta kertoo.

Kotilan mukaan joukkorahoitus auttoi vaikean kesäkuun yli ja mahdollisti remontintia ja toiminnan kehittämistä.

Näillä paikoilla on merkitystä ihmisille. Kulmakuppilat ovat merkittävä osa kaupunkikulttuuria ja toimivat ihmisten olohuoneina. Tanja Jänicke

Tamperelainen kulttuuritalo Telakka ja Helsingin Pohjoisrannassa sijaitseva Suomen vanhin majakkalaiva ylsivät yli 6 000 euron.

– Näillä paikoilla on merkitystä ihmisille. Kulmakuppilat ovat merkittävä osa kaupunkikulttuuria ja toimivat ihmisten olohuoneina, Jänicke sanoo.

Kuppiloiden tukemiseen voi kannustaa sekin, että niin voi tavallaan tukea montaa kärpästä yhdellä iskulla. Jos suosittu keikkapaikka kaatuu koronakriisissä, se vaikuttaa taiteilijoiden esiintymismahdollisuuksiin ja sitä kautta toimeentuloon.

Somekanavien hallinta vaikutti suosioon

Rahoitukset ovat kuppiloille merkittäviä, mutteivät Mesenaatin historiassa poikkeuksellisen mittavia.

Vuonna 2019 muotimerkki Samuji teki joukkorahoituksen Suomen ennätyksen ja sai "Samujin ystäviltä" yli 200 000 euroa. Isoja summia ovat saaneet muutkin yksittäiset kohteet.

Esimerkiksi vuonna 2016 Panssarimuseon uutta tankkikatosta joukkorahoitettiin sivuston kautta yli 82 000 eurolla ja Rallimuseota yli 86 000 eurolla. Vuotta aiemmin Suomen Pelimuseolle saatiin sivuston kautta rahoitusta yli 85 000 euroa.

Ei voi sanoa niin, että ne, jotka saivat vähemmän rahoitusta olisivat vähemmän arvostettua tai vähemmän merkityksellistä kulttuuria. Tanja Jänicke

Niiden rinnalla monien taiteilijoiden saamat tonnit ja sataset näyttävät pisaroilta meressä, mutta pienilläkin summilla voi olla suuri merkitys pärjäämiseen.

– Ei voi sanoa niin, että ne, jotka saivat vähemmän rahoitusta olisivat vähemmän arvostettua tai vähemmän merkityksellistä kulttuuria, Jänicke sanoo.

Jänicekn mukaan monet taiteilijat ovat saaneet Mesenaatin kautta vähemmän rahaa kuin ravintolat siksi, että monilla ravintoloilla sosiaalisen median kanavat ovat jo valmiiksi paremmin hallussa. Niiden kautta tieto kampanjoista leviää tehokkaasti.

Jänicken mukaan Korona Aid -sivua aiotaan pitää auki niin kauan kuin tilanne vaatii, vaikka ravintoloiden avauduttua monet kampanjat ovatkin jo päättyneet.

Lue myös:

Tieteellä ja kulttuurilla valtava talouslovi, koronatilanteen pahentuessa tapahtumarajoitukset mahdollisia – Annika Saarikko palasi ministeriksi, katso puhe

Katsommeko syksyllä taidetta maski kasvoilla? Ateneumin johtaja: “Emme voi pakottaa ihmisiä käyttämään niitä”

Turussa ja Naantalissa päästiin festivaalitunnelmiin, mutta koronarajoituksin – Mikael Gabriel villitsi yleisöä, katso kuvat

Viulisti Pekka Kuusisto julkaisi Facebookissa tänään tuohtuneen päivityksen viime viikonlopun festivaaleista. Päivityksen kuva on Seinäjoen Vauhtiajoista lauantailta. Täpötäysi yleisö on pakkautunut kuuntelemaan Popedan keikkaa.

– Saatan olla tänään vähän kiihtyneessä tilassa, mutta siitä huolimatta sanoisin että tapahtuma-ala ampuu itseään jalkaan osallistumalla tällaiseen hengenvaaralliseen tunarointiin. Enkä tarkoita kuvassa esiintyvää Popedaa, joka on mahtava rockbändi, Kuusisto kirjoittaa julkisessa päivityksessä.

Päivitystä on jaettu vilkkaasti ja kommenteissa moni hämmästelee menoa. Kuusisto ihmettelee, miten kukaan artisti tai teknikko suostuu laittamaan keikan käyntiin, kun turvavälejä ei noudateta, ja arvioi, että tätä menoa pitää palata kovempiin rajoitustoimiin.

– Sitten tulee lisää kuolemia, lisää konkursseja ja kaikkea muuta paskaa joka säteilee ympärilleen. Hävettää aivan saatanasti olla samalla alalla kuin kuvan tilanteesta vastuussa olevat tyypit, Kuusisto kirjoittaa.

Lauantai loppuunmyyty

Seinäjoen Vauhtiajot keräsi järjestäjien mukaan kolmen päivän aikana liki 14 000 kävijää, ja lauantai oli loppuunmyyty. Samaan aikaan järjestettiin muitakin festivaaleja, muun muassa Vaasa Festival, joka keräsi kolmen päivän aikana reilut 14 000 kävijää ja oli niin ikään lauantaina loppuunmyyty.

Sen sijaan ensi viikonlopuksi suunniteltuja festivaaleja on jo päätetty perua pahentuneen koronatilanteen vuoksi. RH-entertainment kertoi sunnuntaina, että se on perunut Jyväskylässä järjestettävän Rock In The City -festivaalin. Saman kohtalon koki yrityksen toinen tapahtuma Porvoo soi.

Lue myös: Jyväskylän rokkifestari kaatui tiukkoihin määräyksiin, vaikka Joensuussa musiikki raikasi – kunta saa päättää, millaisin rajoituksin juhlitaan

Avi joutui puuttumaan

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta korostetaan tapahtumajärjestäjän vastuuta siitä, että toiminta täyttää lain vaatimukset.

– Omavalvonnalla järjestäjien pitää suoriutua, toteaa yksikön päällikkö, lakimies Kristian Dahl aluehallintovirastosta.

Myös avi valvoo festarijärjestäjien toimintaa, mutta Dahl painottaa, että viranomaisvalvonta voi olla vain toissijaista valvontaa. Viranomainen voi kuitenkin ohjeistaa ja antaa määräyksiä ja viimeisenä keinona keskeyttää tapahtuman, jos tilanne sitä vaatii.

Seinäjoen Vauhtiajoissakin on ollut Länsi- ja Sisä-Suomen avin tarkastaja paikalla. Tarkastajan tehtävänä on ollut muun muassa kiinnittää huomiota turvaväleihin ja mahdolliseen tungokseen.

Paikalla alkoholi- ja tartuntatautilain mukaista valvontaa suorittamassa ollut ylitarkastaja Esa Pihlajamäki kertoo heidän puuttuneen turvaväleihin.

– Valtuuksiemme puitteissa annettiin määräys, että toiminnanharjoittajan täytyy kiinnittää enemmän huomiota yleisön ja asiakkaiden turvaväleihin tapahtumassa. Toiminnanharjoittaja kuitenkin ilmeisesti puuttui näihin.

Ongelmallisiksi kohdiksi Pihlajamäki toteaa anniskelun ja lavan edustan.

Kahden viikon päästä itämisaika on ohi. Sitten näemme, miten kaikki sujui. Esa Pihlajamäki

Tapahtumassa ihmiset kerääntyivät isommiksi ryppäiksi. Pihlajamäen mukaan yleisöllä olisi ollut riittävästi tilaa noudattaa turvavälejä ja hygieniaohjeistuksia. Ulkoiset puitteet olivat siis kunnossa.

– Jos kuitenkaan asiakkaat eivät itse sisäistä, miten pitäisi toimia, niin toiminnanharjoittajan on aika vaikea saada kaikki täysin kuosiin. Kahden viikon päästä itämisaika on ohi. Sitten näemme, miten kaikki sujui. Pihlajamäki toteaa.

Tartuntatautilain pykälät olisivat antaneet viranomaisille mahdollisuuden lopettaa tapahtuma kesken. Siihen Pihlajamäen mukaan ei haluttu ryhtyä.

– Sittenhän siellä vasta olisi ollut tungosta, kun ihmiset olisivat poistuneet samalla kertaa anniskelualueilta. Silloin ainakaan turvavälejä ei olisi noudatettu. Vaikea ja hankala tilanne.

Järjestäjät puolustavat toimintaa

Vauhtiajojen vastaava tuottaja Toni Ruohonen puolustaa festivaalien järjestelyjä. Ruohosen mukaan alueella toteutettiin kaikki järjestelyt aluehallintoviraston määräysten mukaisesti. Pöytiä ja penkkejä oli kaikille ja järjestyksenvalvojat ohjeistettu. Kaikille kävijöille jaettiin maskit ja myös henkilökunta piti maskeja tai visiirejä kriittisillä paikoilla sekä oman harkintansa mukaan muuallakin.

Aiemmista tämän kesän festivaaleista oli Ruohosen mukaan todettu, että jos pöytärivit viedään aivan lavan eteen, tulee muita turvallisuusongelmia. Siksi lavan eteen jätettiin tyhjää tilaa.

– Tällä perusteella tein päätöksen että lavan eteen ei laiteta pöytiä, vaan jätetään väljyyttä.

Järjestyksenvalvojat myös hajottivat ja purkivat massoja. Paikalla olleen avin tarkastajan ohjeistuksen perusteella lisättiin valvontaa.

– Silloin jos oli akuuttia tungosta, järjestyksenvalvonta on puuttunut. Ihan ohjeistamalla, että pitäkää turvavälejä ja myöskin hajottamalla karkeasti sitä massaa, Ruohonen kertoo.

Kuusisto kokenut koronan itse

Viulisti Pekka Kuusisto sairasti itse koronaviruksen aiheuttaman taudin keväällä. Tuolloin hän arvioi Ylelle, että moni musiikkialan organisaatio ja loistavaa työtä tekevä ihminen joutuu epidemian vuoksi vaikeuksiin. Hän toivoi, että poikkeustilan jälkeen tarpeeksi suuri osa ihmisistä näkisi ihmisjoukkona olemisen jotenkin eri tavoin kuin aiemmin.

– Kun koronaepidemian jälkeinen musiikkielämä pääsee kokoamaan itseään, toivon sen tapahtuvan osittain uudenlaisilla arvoilla, kriisin jälkeisen vapauden tunteen kannattelemana, Kuusisto kertoi haastattelussa maaliskuussa.

Seiskan vastaavalla päätoimittajalla Jari Peltomäellä on syytä hymyyn. Neljän viikon lomalla on saanut ladattua akkuja kesäpaikassa Salon seudulla koronakevään jälkeen. Loma huipentui Peltomäen 50-vuotisjuhliin.

Ennen kaikkea Peltomäki on tyytyväinen lehden menekkiin korona-aikana. Ihmiset ovat olleet erityisen kiinnostuneita julkkisjuoruista, minkä takia Seiska on rikkonut ennätyksiään irtonumeromyynnissä, tilaajakannassa ja verkkolukijoissa.

– Tällaisena poikkeuksellisena aikana kaikissa medioissa on näkynyt ihmisten tiedontarve. Seiskan tapauksessa viihdetarve on kyllä kasvanut. Kansa haluaa paeta arkea ja entistä enemmän janotaan muuta.

Samoin kävi, kun Seiska perustettiin vuonna 1992 syvimmän laman aikaan. Media-alalla moni ihmetteli uudenlaisen viihdelehden perustamista, eikä uskonut sen menestymismahdollisuuksiin.

– Seiska nousi tosi nopeasti Suomen suurimmaksi lehdeksi. Korona-aikana on huomattu, että viihteelle on kysyntää aina.

Rakkaus viihteen tekemiseen

Jari Peltomäestä tuli keväällä Seiskan vastaava päätoimittaja. Hän on työskennellyt lehteä kustantavalla Aller Medialla yli 20 vuoden ajan. Sen lisäksi hän on toiminut muun muassa freelance-toimittajana, juontajana ja tapahtumajärjestäjänä.

– Jostain syystä sydän vaan sykkii Seiskalle ja viihteelle. Tykkään tavata ihmisiä ja olen aika sosiaalinen luonne. Tämä on kauhean kivaa ja jännää joka päivä.

Peltomäki muistelee, että hän kirjoitti ensimmäisen juttunsa Seiskalle vuonna 1995, kun opiskeli viestintää Turussa. Hän haastatteli tuolloin vihreiden kansanedustajana ollutta Janina Anderssonia, joka oli aiheuttanut kohun imettämällä lastaan eduskunnassa.

Toimittajauran varrella Peltomäki on tehnyt useita paljastusjuttuja. Yksi mieleen jääneistä on Tanja Karpelan ja Sauli Niinistön suhteen paljastaminen vuosituhannen alussa.

– Seurustelusta oli tullut vinkki ja Sauli oli nähty ajamassa nurmikkoa Tanjan pihalla Lohjalla. Päätoimittaja sanoi, että eihän tuo voi pitää paikkaansa. Kävin sitten parina päivänä siellä kuikuilemassa, että näkyykö Niinistöä. Ei näkynyt, mutta jostain me saatiin sitten varmistus ja romanssipaljastus oli kannessa.

"Seiskan valttina aitous ja rehellisyys"

Harva myöntää lukevansa Seiskaa, mutta silti lehti tavoittaa viikoittain 750 000 ihmistä. Vastaavan päätoimittajan mukaan suosion yhtenä salaisuutena on lehden ainutlaatuisuus.

– Eihän tällaista vastaavaa julkkiksiin, viihteeseen ja tv:seen keskittyvää toista mediaa Suomessa ole.

Jari Peltomäki pitää Seiskan valttina myös aitoutta ja rehellisyyttä.

– Jos kerromme, että julkkis menee naimisiin, niin mielestäni on täysin rehellistä kertoa, että hän myös eroaa. Ymmärrän, että se ei aina ole julkkikselle niin kivaa. Nykyisin kun ihmiset haluavat somessa pitää omaa pintakiiltoaan yllä ja julkaisevat paljon siellä, niin Seiska kertoo myös sen toisen puolen.

Seiska ammentaa tarinoitaan luottojulkkiksista. Yksi tunnetuimmista on ollut edesmennyt mäkihyppylegenda Matti Nykänen. Vastaavalla päätoimittajalla ystäviksi päätyneitä vakiohaastateltavia ovat olleet Lola Odusoga, Linda Lampenius ja Nina Mikkonen.

Peltomäen mukaan yllättävän moni julkkis haluaa kertoa Seiskalle kuulumisiaan.

– Se on sääli, että vanhemman polven artisteista aika alkaa jo jättää tai on jo jättänyt. Pitkän linjan julkkiksilla on enemmän pelisilmää ja ymmärrystä kuin nuoremman polven julkkiksilla.

"Viihdejournalismia arvostetaan liian vähän"

Ulkomailla kuten Britanniassa keltainen lehdistö tunnetaan häikäilemättömästä tavasta käsitellä julkkiksia ja paparazzit kyttäävät ahnaasti kuvien perään.

Missä menevät Seiskan rajat?

– Olemme sitouneet Julkisen sanan neuvostoon, Journalistin ohjeisiin ja lakiin. Voin rehellisesti sanoa, että Suomessa keltainen lehdistö ja viihdelehdistö on hyvin kilttiä.

Peltomäki huomauttaa, että Seiskalla on JSN:n langettavia päätöksiä huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi iltapäivälehdillä.

– Kaikki tarkistetaan ja tarvittaessa käytetään juristin apua. Jos on oletettavaa, että jokin juttu herättäisi keskustelua, niin hyvin herkästi käydään juristin kanssa läpi, että mitkä ne sudenkuopat on, ja että ne pystytään etukäteen välttämään.

Vaikka Seiskalla on paljon vakituisia lukijoita, Peltomäen mukaan viihdejournalismia ei silti arvosteta.

– Mielestäni on hassua, että viihdejournalismi ei ole samalla arvoasteikoilla kuin talousjournalismi, politiikka tai paikallisuutiset, koska tämä on samanlaista työtä tai aika paljon kovempaakin työtä. Tämä vaatii toimittajalta todella hyvää pelisilmää, sosiaalista kykyä ja empatiaa.

– Tälle on helppo naureskella, koska tässä käsitellään kepeitä asioita, ihmissuhteita ja haastatellaan julkkiksia.

Peltomäki kertoo, että vähän aikaa sitten hänelle soitti tunnettu suomalaisjulkkis. Hän oli sanonut hoksanneensa sen, että jos ei olisi Seiskaa, niin sitten olisi joku toinen vastaava julkaisu. Tai jos ei olisi Seiskalle työskentelevää kenties Suomen ainoaa paparazzia Panu Hörkköä, niin sitten olisi joku toinen.

– Suomen kaltaisessa demokratiassa pitää olla yksi viihdelehti, jossa myös vähän paparazzataan.

Tuore vastaava päätoimittaja sanoo kuitenkin, että Seiskalla on ollut aina suuri sydän. Hän haluaakin jatkossa tuoda esiin julkkisjuorujen lisäksi entistä enemmän tavallisten ihmisten kohtaloita.

– Tehdään enemmän lukujuttuja ja haastatteluja sekä tehdään yhdessä julkkisten kanssa hyvää sisältöä ihmisille. Luulen, että sitä lukijat kaipaavat.

Millaisia ajatuksia Seiska sinussa herättää? Arvostetaanko viihdejournalismia tarpeeksi Suomessa? Voit keskustella aiheesta 10.8. klo 23:een asti.

Suomalaissäveltäjä Outi Tarkiainen on ehdolla arvostetun Fondation Prince Pierre de Monacon musiikkipalkinnon saajaksi. Kolmen vuoden välein jaettava palkinto on arvoltaan 75 000 euroa ja tarkoitettu tukemaan uuden teoksen luomista.

Ensi vuonna jaettavan palkinnon ehdokkuus annettiin Tarkiaisen teokselle Yön auringon variaatiot (2019). Vuonna 1960 perustettu luovan säveltaiteen palkinto jaetaan elossa olevan säveltäjän viimeaikaiselle teokselle.

Tarkiainen on tämän hetken tunnetuimpia suomalaissäveltäjiä, jonka teoksia on esittänyt muun muassa BBC Philharmonic -sinfoniaorkesteri. Tarkiainen on säveltänyt orkesteri-, vokaali-, kamari- ja soolosoitinmusiikkia, teoksia orkesterille ja solistille sekä musiikkia jazzorkestereille.

Tarkiaisen ehdolla olevan orkesteriteoksen tilasivat BBC Philharmonic ja Kanadan The National Arts Centre Orchestra. Se sai maailman kantaesityksensä John Storgårdsin johtaman BBC Philharmonicin soittamana BBC Proms –festivaalilla Lontoossa elokuussa 2019. Yhdysvaltojen ensiesitykset kuultiin keväällä 2020 Houstonissa ja Detroitissa Storgårdsin johdolla.

Ensi vuoden palkinnon saajaksi on ehdolla teoksia yhteensä 18 säveltäjältä ympäri maailman. Palkintoehdokkuuden myönsi tunnetuista säveltäjistä koostuva kansainvälinen raati. Musiikkipalkinnon voittaja julkistetaan syksyllä 2021.