Biolapset-yhtye laittoi eilen presidentinlinnan Atriumin raikumaan. Presidenttiparikin innostui keinahtelemaan rumpuraidan jytkeessä, kun alakouluikäisistä koostuva ryhmä esitti kappaleensa Ota pallosta kii. Sanoituksissa ja koreografiassa nuoret ilmaisevat riehakkaasti ympäristöhuoltaan.
Esitys oli yksi itsenäisyyspäivän juhlalähetyksen kohokohdista.
Onkin paikallaan tutustua kokoonpanoon tarkemmin ja selvittää, mikä saa koko 14-henkisen ryhmän räppäämään ilmaston lämpenemisestä.
– Me olemme itähelsinkiläisiä 8–12-vuotiaita lapsia, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksen etenemisestä. Me autetaan asiassa siten, että me inspiroidaan muita räppäämällä aiheesta, selittää Biolasten Niilo.
Biolapset esiintyvät tässä jutussa ryhmänsä jäseninä vain etunimillään.
Lapsibändi on aloittanut suurilla lavoilla
Yhtyeen mentorina toimii Hanna Yli-Tepsa, joka tunnetaan pitkän uran tehneenä räppäri Rauhatätinä. Kaksi Yli-Tepsan omaakin lasta on mukana Biolapsissa.
Ryhmä muodostui alun perin vuonna 2019 Yli-Tepsan lasten koulukavereista. Yli-Tepsa kokosi lapsia taustatanssijoiksi Rauhatädin osuudelle Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta -kappaleen versioinnille, josta tehtiin musiikkivideo osana Ilmastoveivi2019-kampanjaa.
Biolapset -yhtyeen vetäjä Hanna Yli-Tepsan omatkin lapset ovat mukana kokoonpanossa. Matti Myller / Yle
– Videon jälkeen lapset tuntuivat innostuneen musiikin tekemisestä. Päätimme perustaa bändin, joka sai nimekseen Biolapset.
Yli-Tepsa on toiminut jo pitkään erilaisten räppityöpajojen vetäjänä, joten lasten kanssa musiikin tekeminen ei ollut uutta.
Porukkaa yhdistävä aihemaailma löytyi nopeasti.
– Lapset olivat innostuneet ilmastoasioista, esikuvinaan muun muassa Greta Thunberg ja Ilmastoveivi2019-ryhmän aktiivit, erityisesti Heta-Elena Heiskanen.
Yli-Tepsa ei peittele lasten vanhempien suoraa vaikutusta bändin sanomaan.
– Lapset tulevat kodeista, joissa puhutaan ilmastoasioista ja halutaan tehdä asian eteen jotain.
Ryhmän muodostamisen jälkeen tehtiin eilenkin esitetty kappale Ota pallosta kii, joka ilmestyi myös musiikkivideona Youtubeen. Keikkoja alkoi tulla tiukkaan tahtiin, ja ryhmä nähtiin niin Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa, Turun kirjamessuilla kuin Ilmastomarssillakin.
– Nämä lapset ovat aika isoilla keikoilla aloittanet tämän homman, Yli-Tepsa sanoo ja naurahtaa.
Biisit kirjoitetaan Yli-Tepsan avustuksella. Lapset keksivät yhdessä tai pareina sanoitusten aihiot. Yli-Tepsa tarkastaa kokeneena räppärinä tavutukset ja loppusoinnut kohdilleen.
Kun pääaihe on ilmastonmuutoksen uhka ja sen torjunta, on mietittävä, miten alakouluikäisten kanssa voi käsitellä asiaa ilman, että se vaikuttaa uhkaavalta tai lannistavalta.
– Me ei murjoteta. Lapset ovat energisiä, iloisia ja aihetta lähestytään toiminnan kannalta.
– Ehkä heidän päästessään teini-ikään aletaan sitten tehdä aiheesta black metalia, jos se siinä iässä toimii paremmin, Yli-Tepsa nauraa.
"Jos me ollaan nyt esiinnytty melkein koko Suomelle, niin seuraavaksi sitten koko maailmalle"
Koronatilanteen takia hieman vajaalla kokoonpanolla tehty itsenäisyyspäivän keikka on nyt takana. Bändi on ollut olemassa alle pari vuotta ja saavutti eilen miltei niin suuren näkyvyyden kuin suomenkielisellä musiikilla on mahdollista.
Linnan valtavat salit, historialliset maalaukset ja kimaltavat kattokruunut tekivät muusikoihin vaikutuksen. Presidenttiparin tapaaminen oli sekin nuorille artisteille mieleenpainuva kokemus.
– Presidenttipari vaikutti kivalta ja viisaalta. Tai no Jennihän me tunnettiin jo entuudestaan, koska hän oli kutsunut meidät Kirjamessuille, Biolasten Alba kertoo.
Biolapset -yhtyeen jäseniä Itä-Helsingin musiikkiopiston pihalla. Etualalla Helvi, Toivo, Hilde ja Alba.Matti Myller / Yle
Tämän vaatimattoman saavutuksen jälkeen yhtye aikoo vetää hetken henkeä. Keikkapyyntöjä kuitenkin satelee, ja pari uutta sinkkuakin on tulossa.
– Meillä on tulossa sellainen Metsät-biisi, Biolasten Helvi paljastaa.
Yhtyeestä varmaan kuullaan jo pian lisää. Ainakin tavoitteet on asetettu korkealle.
– Jos me ollaan nyt esiinnytty melkein koko Suomelle, niin seuraavaksi sitten koko maailmalle, Biolasten Hilde sanoo pilke silmäkulmassaan.
1960-luvulla folkmusiikillaan ja protestilauluillaan maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen noussut Bob Dylan on myynyt kaikkien laulujensa tekijänoikeudet Universal Music -yhtiölle.
Kauppa koskee Dylanin koko tuotantoa, joka kattaa kuusi vuosikymmentä. Dylan on tehnyt noin 600 laulua.
Dylan ja Universal eivät ole kertoneet korvaussummaa, mutta The New York Times -lehti kertoo sen olevan yli 300 miljoonaa dollaria eli noin 250 miljoonaa euroa.
Dylanin ihailijoille mikään ei muutu, sillä hänen tuotantoaan voi edelleen saada kuunneltavaksi niin suoratoistoina kuin levyinäkin. Ainoastaan äänitemyynnistä tuleva raha alkaa kulkea toiseen suuntaan.
Universal saa myös oikeudet päättää, missä elokuvissa tai mainoksissa Dylanin musiikkia käytetään.
Universalin johtajiin kuuluva Sir Lucian Grainge kertoo BBC:lle olevansa "valtavan ylpeä".
– Ei ole salaisuus, että lauluntekemisen taito on kaiken suuren musiikin perustekijä, eikä ole salaisuus, että Bob on yksi parhaista sen alan taitajista.
– Loistavia ja liikuttavia, innostavia ja kauniita, näkemyksellisiä ja provokatiivisia, hänen laulunsa ovat ajattomia - riippumatta siitä, onko ne tehty puoli vuosisataa sitten vai eilen, Sir Lucien jatkaa.
Bon Dylan sai vuonna 2016 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Palkinnon myöntäneen Ruotsin akatemian mukaan Dylan oli "luonut suureen amerikkalaiseen lauluperinteeseen uuden runollisen ilmaisutavan".
BBC:n mukaan koko tuotannon oikeuksien myyminen on ollut viime vuosina tavanomaista kokeneiden artistien keskuudessa. Samaan ovat päätyneet muiden muassa Blondie ja Barry Manilow, sekä John Lennonin ja Kurt Cobainin aiemmat oikeuksien haltijat.
Hämeenlinnassa toimiva Sibelius-seura juhlistaa tästä vuodesta alkaen Jean Sibeliuksen syntymäpäivää tilaamalla uusia lauluja Sibeliuksen hengessä. Tarkoitus on saada eri säveltäjiltä sellaisia teoksia, joita myös Sibelius olisi voinut tehdä.
Sibelius-seuran puheenjohtaja Juhani Koivisto arvelee, että Sibelius olisi halunnut säveltää elämänsä loppuun saakka. Käsien vapina teki siitä käytännössä mahdotonta, ja tiettävästi viimeisen sävellyksensä hän sävelsi liki 70-vuotiaana.
Säveltäjä on kuitenkin aina säveltäjä. Jos Sibelius olisi kohdannut kauniin runon, olisivat sanat todennäköisesti alkaneet soimaan Sibeliuksen mielessä.
– Niinpä ajattelimme, että tilaamme vuosittain laulun suomalaiselta säveltäjältä runosta, johon Sibelius olisi voinut tarttua.
Ensimmäiseksi runoilijaksi valittiin L. Onerva.
"Tahdon loistaa, tahdon laulaa kiitoslaulun elämälle"
Lokakuussa oli nähtävissä, ettei Sibeliuksen syntymäpäivänä voida järjestää perinteisiä konsertteja. Syntyi ajatus sävellyssarjasta. Ensimmäiselle säveltäjälle ei itse sävellyksen tekemiseen ollut paljon aikaa.
– Siinä ryhdytään vaan hommiin. Minulla on tietty tapa ja rutiini tehdä töitä, se auttoi, sanoo ensimmäisen sävellystyön tekijä, hämeenlinnalainen Sampsa Ertamo.
Tarkoitus ei ole kopioida Sibeliusta, vaan jatkaa sävellystyötä miettimällä, kuinka sävellystyö olisi jatkunut. Sävellyksissä näkyykin oma kädenjälki.
– Lopputulos on kuitenkin oma sävellykseni, vaikka yritin nojata Sibeliuksen tyyliin.
Runoilija L. Onerva oli palkittu runoilija, johon suhtauduttiin ristiriitaisin tuntein.Kalle Kultala/Yle
L. Onervan tuotannosta sävellykseksi valittiin runo "Ihminen". Se on runo, jossa pohditaan ihmisyyden pienuutta ja maailmankaikkeuden suuruutta.
Ertamo lähti liikkeelle tekstin kokonaismuodosta. Sen jälkeen mietittiin sävelen tunnelma, haettiin harmonia ja yhteinen kulku. Alussa ollut epäselvä möykky muotoutui kappaleeksi pikku hiljaa.
– Kävelin ulkona tekstin kanssa, hain melodiaa ja kirjoitin niitä muistiin. Kokonaiskuva on aluksi epäselvä, ja sen jälkeen se täsmentyy ja täsmentyy. Lopuksi vasta kirjoitetaan nuotit, sanoo Ertamo.
L. Onervan runo ja Ertamon sävellys kasvattivat toinen toisiaan. Laulun ja soiton vuorottelun tarkoitus on antaa sekä soittajille että baritoni Aarne Pelkoselle levähdystaukoja esityksen aikana.
Syksyisen Ainolan hiljaisuus antaa musiikillista pohjaa
Ertamon tekemä sävellys on jo valmiina, mutta nauhoitus ei ehtinyt valmiiksi Sibeliuksen syntymäpäiväksi. Teoksen julkistuspäivä ilmoitetaan myöhemmin.
Idea on vielä niin tuore ja toteutus ensimmäisen sävellyksen kanssa niin nopea, että suuntaviivat vuosittaisen säveltäjän kanssa elävät vielä. Tarkoitus on kuitenkin koota sävellyksistä kokonainen sarja Sibeliuksen hengessä.
Sibelius-seuran puheenjohtajan Juhani Koivisto ja ensimmäisen Sibelius-sarjan säveltäjä Sampsa Ertamo ovat iloisia ensimmäisestä sävellyksestä.Harri Oksanen / Yle
Seura antoi säveltäjälle vapaat kädet, mutta halusi kuitenkin istuttaa mielikuvan syksyisen hiljaisesta Ainolasta, joka toimi Aino ja Jean Sibeliuksen kotina.
Alkuvaiheessa sävellyksiin ponnistetaan klassiselta pohjalta, mutta pohjaa voidaan laajentaa.
– Mikään ei estä laajentamasta musiikillista näkemystä, mistä me tiedämme mitä Sibelius olisi silloin ajatellut, sanoo Koivisto.
Sibeliuksen vaikutus suomalaisessa musiikissa elää edelleen.
– Ei kukaan suomalainen säveltäjä pääse pakoon Sibeliuksen vaikutusta, se vaikutus on meissä niin vahvasti, sanoo Juhani Koivisto.
Seuraavan vuoden säveltäjä on jo valittu ja nyt haetaan sopivaa tekstiä.
Tampere on odottanut suuria Särkänniemen tapahtumarannasta, missä piti järjestää suuria konsertteja. Ensin tuli koronavirus ja nyt kirotut putket.
Viime kesänä koronavirus peruutti pääkaupunkiseudulta siirtyneen Rockfestin ja esimerkiksi Iron Maidenin keikan. Nyt yllättävät tiedot venttiiliasemasta ja putkista ovat asettaneet synkän pilven kaikkien isojen tapahtumien ylle.
Rockfest kertoikin tiistaina, että se on päättänyt etsiä uuden paikan. Rockfest järjestetään ensi kesänä Tampereen Ratinan Stadionilla ja Ratinanniemen Festivaalipuistossa.
Tapahtuma oli tarkoitus järjestää Särkänniemen tapahtumarannassa Santalahdessa, mutta esiin nousseiden mahdollisten yleisökapasiteettirajoitusten vuoksi Rockfestiä ei pystytä kyseisessä mittaluokassa järjestämään.
– Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi löytää tapahtumapaikka, joka mahdollistaisi Rockfestin kokoisen tapahtuman tuotannon, järjestäjä kertoo tiedotteessa.
Rockfest on Tampereella 10.-12.6.2021. Rockfestin esiintyjät julkaistaan tammikuussa.
Taustalla kaasuverkkoyhtiön lausunto
Tampereen kaupungille tiedot Särkänniemen tapahtumarannan ongelmista tulivat yllättäen.
Kaasuverkkoyhtiön asiantuntijan laatiman tulkinnan mukaan Särkänniemen tapahtumarannassa sijaitsevan yhtiön venttiiliasema ja ulospuhallusputki edellyttävät riittävää 25 metrin suojaetäisyyttä. Suojaetäisyys perustuu maakaasuasetuksen tulkintaan, jonka mukaan siirtoputkiston maanpäälliset osat on aidattava 25 metrin etäisyydeltä. Suojaetäisyydellä on vaikutusta suurtapahtumien enimmäisyleisömääriin.
Kilpailukykyjohtaja Anna-Kaisa Heinämäki Tampereen kaupungilta sanoo, että venttiiliaseman vaatimaa suojaetäisyyttä ei ole tullut aiemmin esille, vaikka aluetta on tutkittu paljon.
– Kaupunki on käynyt laaja-alaisesti läpi alueen turvallisuuteen liittyvät viranomaismääräykset, alueelle on tehty myös turvallisuussuunnitelma vuonna 2018.
Tapahtumatoiminnan oli tarkoitus käynnistyä puistossa tänä vuonna, mutta koronatilanteen takia kesäksi 2020 suunnitellut kaikki suuret tapahtumat peruttiin.
Kaasuverkkoyhtiön tulkinta ei ole vielä virallinen ilmoitus, mutta se asettaa kuitenkin epävarmuustekijän esimerkiksi 20 000–25 000 hengen suurtapahtumien järjestämiselle tapahtumapuistossa kesällä 2021.
Kaupunki odottaa saavansa lähipäivinä virallisen lausunnon, jonka jälkeen on tarkoitus selvittää vaihtoehtoisia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.
Savonlinnan Oopperajuhlien ensi kesän uutuustuotanto Kuningas Roger peruuntuu yleisömäärärajoitusten ja taloudellisten syiden takia. Oopperajuhlat järjestetään ensi kesänä supistamalla yleisömäärää Olavinlinnassa lähes puoleen normaalista. Katsomoon mahtuu turvavälein noin 1200 katsojaa. Normaalisti Olavinlinnassa on paikat reilulle 2200 oopperakatsojalle.
Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Ville Matvejeff on pahoillaan yleisön, tekijöiden ja koko oopperaväen puolesta. Hän kertoo kaikkien odottaneen paljon Kuningas Rogerin ensiesitystä Suomessa.
– Siihen kohdistui paljon odotuksia yleisönkin puolelta, ja ihmiset olivat innokkaasti tulossa katsomaan uutuustuotantoa.
Uutuustuotanto on aina suuri panostus, ja se mitoitetaan normaalivuosien lipputulojen mukaisesti. Ensi kesänä yleisömäärien pienentyessä Kuningas Rogerin toteuttaminen on taloudellisesti mahdotonta.
Yleisön lisäksi turvavälejä lisätään myös supistamalla kuoron ja orkesterin kokoa oopperoissa, joissa se on mahdollista.
– Se olisi vaatinut lähes kahden sadan taiteilijan yhtäaikaisen panostuksen niin orkesterin, kuorojen kuin laulajien osalta. Toisaalta teos on soinniltaan ja sävelkieleltään sellainen, että sitä on mahdotonta esittää pienennetyllä versiolla, koska silloin se ei olisi enää sama teos.
Ensi kesän festivaalin katsojamäärien supistaminen tarkoittaa Oopperajuhlille kahden miljoonan euron menetyksiä lipputuloihin.
Muu ohjelmisto ennallaan
Oopperajuhlien ensi kesän ohjelmisto säilyy Kuningas Rogeria lukuun ottamatta ennallaan. Lipunmyynti keskeytetään niihin esityksiin, joiden yleisömäärä on turvavälirajoitukset huomioiden jo täynnä.
Lähes loppuunmyytyjen Karita Mattilan ja Wardruna-yhtyeen konserttien osalta Oopperajuhlat on varautunut järjestämään jokaisena konserttipäivänä kaksi konserttia. Turvavälien takaamiseksi yleisö jaetaan yhden konsertin sijasta kahteen samansisältöiseen konserttiin. Päätös lisäkonserteista tehdään keväällä, ja konserttilipun ostaneille tiedotetaan asiasta kevään aikana.
Oopperajuhlien asiakaspalvelusta ollaan yhteydessä kaikkiin Kuningas Rogerin lipun ostaneisiin ja varanneisiin. Heille tarjotaan vaihtoehdoiksi esimerkiksi Wertherin, Julius Caesarin ja La traviatan lippuja.
Kuningas Rogerin liput voi siirtää toiseen oopperaan, vaihtaa lahjakortiksi tai saada pääsylipun hinnan takaisin.
Taiteellisen johtajan suuri unelma
Kuningas Rogerin peruuntuminen on iso pettymys myös Matvejeffille itselleen, sillä hän olisi johtanut puolalaisen Karol Szymanowskin 1920-luvun sävellyksen Olavinlinnassa. Uutuustuotanto oli tarkoitus esittää kolme kertaa.
– Kuningas Rogerin ensiesitys Suomessa on ollut yksi minun suurimpia unelmiani. Siksi valitsin sen myös ensimmäiseksi teokseksi uutena taiteellisena johtajana, Matvejeff sanoo.
Viime kesänä piti olla Matvejeffin ensimmäinen kesä Oopperajuhlien taiteellisena johtajana. Oopperajuhlat kuitenkin siirrettiin viime keväänä koronatilanteen takia vuodella eteenpäin.
Savonlinnan Oopperajuhlat on tarkoitus järjestää 2. – 31.7.2021. Oopperajuhlat tarkentaa kesän ohjeistuksia koronatilanteen ja viranomaisohjeiden mukaisesti.
Tampereella järjestetään ensi ja sitä seuraavana vuotena uusi Kulttuurigaala, jossa palkintaan suomalaisia kulttuurin tekijöitä ja -tekoja.
Tarkoituksena on huomioida tekoja, teoksia ja tekijöitä, joissa on jotain uutta, omaperäistä tai tärkeää. Tarkemmat palkintokategoriat paljastetaan myöhemmin. Juhlan huipentaa Vuoden Kulttuuriteko -palkinnon voittajan julkistaminen suorassa lähetyksessä Ylen TV1:ssä. Palkinnon voittajasta päättää yleisö äänestämällä.
Vuoden 2021 Kulttuurigaala järjestetään marraskuun 25. päivänä Tampereen Mediapoliksen tiloissa kutsuvieraille. Vuotta myöhemmin tavoitellaan isompaa yleisöä, kun gaala pidetään uudessa Tampereen areenassa.
Kulttuurigaalan järjestämisestä vastaa Kulttuurigaalayhdistys. Gaalan oikeudenhaltijoihin kuuluvat Ylen lisäksi kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry ja Life Style Invest -yritys.
Yhteistyökumppaneina toimivat myös Tampereen kaupunki ja Veikkaus. Kulttuurialan toimijoista mukaan ovat tässä vaiheessa lähteneet Designmuseo, Serlachius -museot ja Suomen museoliitto.
"Gaala lisää kulttuurin arvostusta"
Kulttuurigaalan on laittanut alulle Mikko Vanni yrityksensä Life Style Investin kautta.
Hänellä on kokemusta gaalojen järjestämisestä. Vanni oli esimerkiksi käynnistämässä Urheilugaalaa vuonna 2008.
Vanni oli myös järjestämässä kolme vuotta sitten Vuosisadan Kulttuurigaalaa, joka oli osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa.
Suomalaisia kulttuurin tekijöitä palkittiin vuonna 2017 Vuosisadan Kulttuurigaalassa Kultailija-patsailla osana Suomi 100 -ohjelmistoa.Kulttuurigaala
Mikko Vannin mukaan Kulttuurigaalalle on tilausta, sillä alalla ei ole omaa yhteistä juhlaa. Esimerkiksi musiikkiala pitää vuosittain Emma-gaalan ja elokuva-ala Jussi-gaalan.
– Kulttuurialalla ei ole ollut niin paljon yhteistä ajattelua, vaan se on tullut oman genren kautta.
– Gaala lisää kulttuurin arvostusta sekä kulttuurialojen välistä yhteistyötä. Toivottavasti Kulttuurigaala saa mahdollisimman monen suomalaisen innostumaan kulttuurista ja laajentamaan omaa kulttuurinäkemystään.
Vanni kertoo, että gaalan ohjelmiston suunnittelu on vielä aluillaan, mutta tarkoituksena on tuoda esiin suomalaista kulttuuria mahdollisimman laajasti. Perinteisen gaalan muotoa halutaan myös uudistaa.
– Pyrimme rikkomaan perinteistä gaalakonseptia ilman, että se vie juhlavuutta ja arvoa, mikä gaaloissa on.
Sara Hildénin taidemuseon uudisrakennuksen kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu on päättynyt. Kilpailuun tuli 460 ehdotusta 2. joulukuuta mennessä. Luku voi vielä täsmentyä, sillä hakemusten poikkeuksellisen suuren määrän vuoksi tekninen tarkistus on edelleen meneillään, Tampereen kaupunki kertoo tiedotteessa.
Sara Hildénin taidemuseon uudisrakennus tulee Tampereen keskustaan Finlaysonin alueelle. Se nousee osaksi historiallista ympäristöä ja korttelirakennetta.
Kilpailun järjestävät työeläkeyhtiö Varma, joka omistaa Finlaysonin alueen kiinteistöt, sekä Sara Hildénin Säätiö ja Tampereen kaupunki. Kilpailutulokset julkistetaan ensi keväänä.
Kilpailu herätti laajaa kiinnostusta
Arkkitehtuurikilpailu Tampereen kaupungin historialliseen keskustaan on kansainvälisesti kiinnostava ja haastava suunnittelutehtävä.
Tampereen kaupungin mukaan se herätti heti kiinnostusta alan ammattikunnassa ja kilpailuun odotettiinkin runsasta osanottoa sekä korkeatasoisia ehdotuksia.
– Kilpailusta uutisoitiin laajasti, aina ulkomaisia arkkitehtuurin alan laatulehtiä myöten. Paikka on ainutlaatuinen historiallinen tehdasmiljöö, mikä tietysti herättää kiinnostusta, kilpailun tuomariston puheenjohtaja apulaispormestari Jaakko Stenhäll sanoo tiedotteessa.
Arkkitehtuurikilpailu järjestetään yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliiton kanssa ja liiton kilpailusääntöjen mukaisesti. Asemakaavan muutos on aloitettu, ja työ jatkuu kilpailun tulosten pohjalta.
Ohjaaja Antti J. Jokinen ehti aloittaa Omerta-elokuvan ohjauksen, mutta joutui jäämään kesken kuvausten sairauslomalle. Eilen maanantaina elokuvan tuotantoyhtiö Cinematic tiedotti, että Aku Louhimies astuu Jokisen tilalle pysyvästi ja saattaa elokuvan loppuun. Alun perin elokuvia piti tulla kaksi, mutta nyt niitä tehdään vain yksi.
Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa ja niitä on tehty Suomessa ja Virossa.
Alkutekijöissään olevan elokuvan ympärillä on ollut mediakohuja. Näyttelijä Ville Virtanen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa jättäytyvänsä pois tuotannosta, koska ei halua työskennellä Aku Louhimiehen alaisuudessa. Lisäksi Helsingin Sanomat kertoo, että elokuvan kuvauksissa on ollut vaaratilanteita, jotka johtuivat ohjaaja Antti J. Jokisen sairastumisesta.
Soitimme elokuvan tuotantoyhtiö Cinematicin toimitusjohtajalle Sara Norbergille ja kysyimme, mistä oikein on kyse.
Maanantai-iltana kävi ilmi, että elokuvan näyttelijämiehitykseen on tulossa muutoksia. Vain pääroolin esittäjän Jasper Pääkkösen nimi on varma.
Sara Norberg, miksi näyttelijät vaihtuvat kesken kuvausten?
– Tiedotamme näyttelijöistä myöhemmin. Tiedämme kuitenkin, että muutoksia tulee ja ne johtuvat siitä, että käsikirjoitus on muuttunut. Muutokset näyttelijöissä liittyvät puhtaasti käsikirjoituksen muutokseen. Ei siihen, että joku olisi vetäytynyt. Ainut on tämä jo julkisuudessa ollut Ville Virtasen tapaus.
Elokuvaa on kuvattu jo jonkin verran. Mitä kuvatulle materiaalille tapahtuu?
– Kuvattua materiaalia käytetään myös lopullisessa elokuvassa. Mahdotonta sanoa minuuttimäärää, koska siihen vaikuttaa luonnollisesti käsikirjoituksen muuttuminen. Niin kuin aina, vasta leikkauspöydällä syntyy lopputulos. Kuvatun materiaalin painoarvo voidaan nähdä vasta sitten, kun elokuva on valmis. Työ ei ole missään tapauksessa mennyt hukkaan.
Elokuvia oli tarkoitus tehdä kaksi. Miksi nyt päädyttiin tekemään vain yksi elokuva?
– Siihen vaikuttivat sisällölliset ja tuotannolliset syyt.
Eli mitkä syyt?
– Pelkästään nämä edellä mainitut.
Medialle maanantaina lähetetyssä tiedotteessa pyydeltiin vuolaasti anteeksi sitä, mitä ohjaajan sairastuminen on aiheuttanut työryhmälle. "Pyydämme anteeksi kaikilta, jotka ovat tilanteessa kärsineet. Kenenkään ei tulisi joutua työssään olosuhteisiin, joiden kaltaisia tuotantoon osallistuvat ovat kokeneet." Mitä kuvauksissa on oikein tapahtunut?
– Tiedotteessa on se, mitä julkisuuteen kerrotaan. Siihen ei ole lisättävää.
Julkisuudessa on kerrottu vaaratilanteista, joita kuvauksissa oli. Millaisia vaaratilanteet olivat?
– En kommentoi niitä erikseen.
Ilkka Remeksen suosituista romaaneista ei ole aiemmin tehty elokuvia. Omerta pohjautuu Ilkka Remeksen romaaniin 6/12 (WSOY, 1992). Elokuva julkistettiin näyttävästi vuosi sitten.
Pohjoismaiseksi suurtuotannoksi luonnehdittu elokuva kertoo Euroopan parhaista sotilaista ja poliiseista kootuista Omerta-joukoista. Elokuvassa terroristit iskevät Suomen itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan.
Elokuvan on määrä saada ensi-iltansa syksyllä 2021.
Francis Ford Coppola saapuu Kino Reginaan aamutuimaan. Elokuvasaliin pienin askelin astuva kumara vanhus on kaukana siitä mediaa hallinneesta karhumaisesta hahmosta, jonka parhaat elokuvat ovat syntyneet kaaoksen keskellä.
Hän on pienempi kuin ennen, ja muutenkin selvästi vanhempi. Kasvomaskin yläpuolella hänen silmänsä ovat kuitenkin älykkäät, tarkat ja eloisat.
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin elokuvateatteri Helsingin keskustakirjasto Oodissa on tyhjä. Teatteri on suljettu koronapandemian vuoksi loppuvuodeksi, eikä paikalla ole kuin muutama välttämätön henkilö.
– Korona tappaa ensi vuoden, Coppola toteaa. Hän kokee pandemiasta seuraavan kuitenkin jotain hyvääkin.
– Ihmiset puhuvat vähemmän siitä, paljonko ansaitsevat ja enemmän siitä, miten heidän perheensä ja ystävänsä voivat. Ehkä pandemia opettaa meille, että ystävyys on vaurautta tärkeämpää.
Coppolan Suomen-vierailu kestää tämän viikon. Hän opettaa Aalto-yliopiston elokuva- ja lavastustaiteen opiskelijoita. Lauantaina ohjaajalegenda vastaa yleisön kysymyksiin yleisötilaisuudessa, jonka Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI järjestää etäyhteydellä.
Mutta mikä toi hänet Suomeen keskellä pandemiaa?
Lapsenlapsen kanssa Lapissa
Ikävät uutiset ensin: Francis Ford Coppola ei ole tekemässä uutta elokuvaansa Suomessa. Hänen oli kyllä tarkoitus tavata tiistaina suomalaisia näyttelijöitä, mutta sekin tapaaminen peruttiin koronan takia. Coppola sanoo tulleensa Suomeen muista syistä.
– En matkusta saadakseni ideoita elokuviin. Luen siitä syystä, ohjaaja sanoo.
Coppola kertoo olleensa Suomessa jo vajaan viikon. Hän on viettänyt edelliset viisi päivää Lapissa lapsenlapsensa kanssa. Kyseessä on hänen ensimmäinen matkansa sen jälkeen, kun hän kutsui koko perheensä turvaan Napa Valleyn kotiinsa Pohjois-Kaliforniassa.
– Matkustaessani otan usein jonkun lapsenlapsistani mukaan voidakseni seikkailla heidän kanssaan. Poikani tytär oli lukenut jäähotellista ja halusi nähdä sen. Arvelin, että hän rakastaisi Lappia.
Lapista ohjaajalla on muistoja jo kahden vuosikymmenen takaa. Hän vieraili vuonna 2002 Sodankylän elokuvajuhlilla. Festivaalin isoja puheenaiheita olivat Coppolan 1970-luvun jättimenestykset ja yhteistyö Marlon Brandon kanssa.
Tällä kertaa hänen mielessään on Kummisetä osa III (1990). Hän on leikannut parjatusta elokuvasta uuden version, jonka on tarkoitus päättää trilogia ryhdikkäästi.
Kummisetä osa III (1990) keräsi kritiikkiä muun muassa ohjaajan tyttären Sofia Coppolan roolisuorituksesta. Francis Ford Coppola on myöhemmin sanonut surreensa sitä, miten hänen lapsensa joutui kärsimään hänen epäonnistumisestaan. Paramount Pictures
Hyvä elämä
Kummisetä-trilogian, Ilmestyskirja Nytin ja Keskustelun (The Conversation) ohjaajan ura alkoi 1960-luvun alussa vaatimattomissa olosuhteissa. Kengännauhabudjetilla tehtyjen elokuvien mestari Roger Corman palkkasi Coppolan suoraan elokuvakoulusta tuotantoihinsa.
Tulevan mestariohjaajan ensimmäinen työtehtävä oli leikata uusiksi neuvostoliittolainen tieteiselokuva Nebo zovyot (1959), jonka dialogista hän ei ymmärtänyt sanaakaan. Useiden muutosten ja itse kuvattujen lisäysten jälkeen syntyi kokonaan uusi elokuva Battle Beyond the Sun (1962).
Kyvystä järjestellä elokuvien sisältöä uuteen uskoon olisi Coppolalle arvaamatonta hyötyä hänen myöhemmissä projekteissaan.
Nuoren Coppolan tie vei pian Cormanin hoteista töihin Warner Bros. -elokuvastudiolle. Hänen 1970-lukunsa oli sanalla sanoen uskomaton. Hänen neljä tuolla vuosikymmenellä ohjaamaansa elokuvaa (Kummisetä, 1972, Kummisetä osa 2, 1974, Keskustelu, 1974ja Ilmestyskirja Nyt, 1979) voittivat yhteensä 11 Oscar-palkintoa. Ensimmäisen palkintonsa hän sai jo vuonna 1970 elokuvan Panssarikenraali Patton (1970) käsikirjoituksesta.
Ainoa tuon ajan elokuvista, joka jäi vaille Oscaria, oli Keskustelu. Se on Coppolan oma suosikki hänen koko tuotannostaan.
– Kun toisinaan tapaan elokuvaohjaajia, jotka sanovat päätyneensä alalle minun teosteni takia, se on minulle suurin mahdollinen ilonaihe. Koska myös minä tein niin. Minua inspiroivat Stanley Kubrickin ja John Frankenheimerin elokuvat sekä Tennessee Williamsin draamat. Tein Keskustelun, koska olin niin inspiroitunut Michelangelo Antonionin elokuvista ja halusin tehdä jotakin niiden kaltaista.
Coppola yhdisti elokuvissaan 1970-luvulle tyypillisen Hollywood-kerronnan uudistamisen ja riippumattoman elokuvan eetoksen Kummisedän kaltaisiin suurtuotantoihin. Hän otti paljon riskejä ja koki vastoinkäymisiä, joita on dokumentoitu muun muassa lukuisissa Kummisetä-elokuvien tuotannosta kertovissa tarinoissa sekä Ilmestyskirja Nytin kuvausten kaaoksen tallentaneessa Pimeyden sydämet (1991) -dokumenttielokuvassa.
– Minulla on ollut hyvä elämä. Siinä on ollut menestyksiä ja epäonnistumisia. Kumpiakin tarvitaan hyvään elämään, jotta elämästä voi oppia, Coppola sanoo.
Piste Kummisetä-trilogialle
Kummisetä osa III (1990) -elokuvan päätöskohtauksessa Michael Corleone (Al Pacino) syleilee ammuttua tytärtään Maryä (Sofia Coppola).Paramount Pictures
"Juuri kun luulin päässeeni ulos, he vetivät minut takaisin."
Yksi Kummisetä-elokuvien tunnetuimmista sitaateista sopii hyvin Coppolan työskentelyyn kyseisen trilogian parissa. Hän kieltäytyi aluksi kaikista trilogian osista. Silti hän on palannut sen pariin yhä uudestaan, viimeksi tänä vuonna.
– Minun ei ollut tarkoitus tehdä kolmea _Kummisetä-_elokuvaa, tai edes kahta. Tarina oli tragedia eikä mikään Zorro tai muu seikkailutarina. Mutta kun minua pyydettiin tekemään kolmas osa, olin tilanteessa, jossa tarvitsin rahaa, Coppola sanoo.
Kolmannella Kummisetä-elokuvalla on huono maine. Kaikkiaan 16 vuotta toisen osan jälkeen tehty elokuva kalpenee pahasti edeltäjiensä rinnalla. Lehdistössä elokuva sai myös myönteistä huomiota, mutta paikoin se teilattiin täysin. Jälkikäteen sitä on muistettu huonona lopetuksena erinomaiselle saagalle.
– Tunne oli kuin olisi kolme lasta ja joku sanoisi, että ensimmäinen ja toinen heistä ovat mahtavia mutta kolmas on vain ok, Coppola sanoo nyt.
Vertaus on osuva siksikin, että Kummisetä osa III:ssa näyttelee Coppolan kolmas lapsi. Ohjaajan tuolloin 18-vuotias tytär Sofia Coppola sai lehdistöltä armottomimman kritiikin. Hän voitti roolisuorituksestaan kaksi huonoille elokuville annettavaa Razzie-pilapalkintoa. Tuoreessa New York Timesin haastattelussa Coppola sanoo hänelle tarkoitetun luodin osuneen hänen tyttäreensä, niin kuin Michael Corleonen tyttärelle käy itse elokuvassa.
Täydet 30 vuotta myöhemmin Coppola on palannut Kummisetä osa III:n pariin. Hän on leikannut elokuvan uudestaan. Sillä on myös uusi nimi, Mario Puzo's The Godfather Coda: The Death of Michael Corleone.
Suomessa suoraan suoratoistopalveluihin tuleva uusi versio on häkellyttävä näyte elokuvien leikkaamisen taiasta. Elokuvan alkua ja loppua muuttamalla sekä pienillä sieltä täältä tehdyillä viilauksilla Kummisetä osa III:sta on hiottu kelvollinen jälkinäytös kahden ensimmäisen elokuvan teemoille.
– Mielestäni uusi versio on paljon selkeämpi. Yleisö ymmärtää paremmin, mistä elokuvassa on kyse. Tarvitsin aikaa poissa elokuvan luota. Sitä tehdessä oli kiire ja paineita. Nyt saatoin katsoa sitä panikoimatta.
Suurin nautinto
Myös osa Coppolan arvostetummista elokuvista on päätynyt uudestaan leikkauspöydälle. Ennen uusinta Kummisetä-versiota hän leikkasi Cotton Clubin (1984) versioksi, joka on hänen mukaansa paljon parempi. Viime vuonna ilmestyi myös jo kertaalleen uusiksi leikatun Ilmestyskirja Nytin "viimeinen versio" Final Cut -nimellä.
Ilmestyskirja Nyt (1979) -elokuva sai jälleen uuden version viime vuonna. Coppolan mukaan jälkiliitteellä "Final Cut" julkaistu versio on nimen mukaisesti viimeinen versio.Zoetrope / United Artists / Kobal / Shutterstock / All Over Press
Coppola sanoo, että käytäntö on tuttu muista taiteista.
– Maalarit ja kirjailijat palaavat teoksiinsa koko ajan. Elokuvantekijät tekevät niin harvemmin, koska he eivät omista elokuviaan. Minä omistan osan niistä ja olen siksi pystynyt niihin palaamaan, ohjaaja sanoo.
Ohjaajan urasta puhuttaessa esille nousevat aina 1970-luvun jättimenestykset ja vähemmän sen jälkeen tullut ailahteleva aika. Pakkomielteisesti omilla rahoilla loppuun viety Ilmestyskirja Nyt otti jo koville, mutta sen jälkeen tehty ja huonosti menestynyt musikaali Suoraan sydämestä (1981) vei Coppolan todellisiin talousvaikeuksiin.
Hänen 1980- ja 1990-lukujen tuotantonsa on vaihdellut Kummisetä osa III:n ja Bram Stokerin Draculan (1992) kaltaisista myyntimenestyksistä sellaisiin elokuviin kuin Jack (1996), jossa Robin Williams esittää aikuiselta näyttävää kymmenvuotiasta poikaa ja jossa lapset yllyttävät Bill Cosbyn yrittämään säilöä pieruansa purkkiin.
Coppola näkee uransa eri tavalla.
– En ole koskaan tehnyt kahta samanlaista elokuvaa. Siirryin klassisesta Kummisedästä villiin Ilmestyskirjaan ja siitä teatterilliseen Suoraan sydämestä ja surrealistiseen Jackiin. Olen aina vaihtanut tyyliä voidakseni oppia jotakin uutta.
Näinä päivinä Coppola sanoo lukevansa ja kirjoittavansa paljon. Hän kirjoittaa yhä jo vuosikymmeniä tekeillä ollutta suurelokuvaansa Megalopolis, jossa arkkitehti yrittää rakentaa New Yorkin uudestaan suuren tuhon jälkeen. Viime vuonna kerrottiin, että Hollywood-tähti Jude Law on kiinnitetty elokuvahankkeeseen.
– Enimmäkseen kirjoitan, mitä ajattelen. Luen myös paljon. Iloitsen kaikkein suurimmasta nautinnosta, joka on oppiminen.
Elämän siltaa ylittämässä
Elokuvaopiskelijat ovat olleet lähellä Coppolan sydäntä jo vuosia. Viime vuonna hän sivuutti Bolognan elokuvajuhlilla haastattelemaan tulleiden elokuvaoppineiden kysymykset, koska halusi mieluummin vastata yleisössä oleville elokuvaopiskelijoille. Asenne sopii hyvin ohjaajalle, joka oli ensimmäinen Hollywoodin niin kutsutussa elokuvakouluohjaajien sukupolvessa.
Coppola sanoo, ettei hän niinkään aio opettaa Aalto-yliopiston opiskelijoita.
– Näen asian niin, että he ja minä olemme yhtä lailla opiskelijoita. Elokuva on vasta 120 vuoden ikäinen taidemuoto. Kaikki sen parissa työskentelevät ovat opiskelijoita.
Mutta on Coppolalla tietenkin paljon annettavaa. Hänen elokuvansa ovat jättäneet lähtemättömän jäljen miljoonien ihmisten elämään ja populaarikulttuuriin. Esimerkiksi aiemmin tässä jutussa mainittu Kummisetä osa III:n lentävä lause on elänyt omaa elämäänsä muun muassaThe Sopranos -tv-sarjassa, jossa Silvio Dante esittelee Pacino-imitaatiotaan muille gangstereille.
Ohjaaja kertoo havahtuneensa menestyksensä merkitykseen vähän myöhässä.
– Olin varma, että ensimmäinen Kummisetä olisi floppi. Koko elokuvan tekemisen ajan studio oli tyytymätön siihen. Arvelin tarvitsevani rahaa ja päädyin kirjoittamaan käsikirjoitusta. Olin sen parissa, kun vaimoni soitti ja kerti, että ihmiset jonottavat päästäkseen katsomaan elokuvaani. Se oli ainoa välitön menestykseni, enkä ollut paikalla.
Francis Ford Coppola Helsingin-vierailullaPetteri Bülow / Yle
Francis Ford Coppolan ura on ollut vuoristorata, jollaisen vain harva elokuvaohjaaja on kokenut. Taaksepäin katsoessaan hän summaa sen tärkeimmän opetuksen.
– Kulje omaa tietäsi. Elämän sillan voi ylittää vain kerran. On valtavasti ihmisiä, jotka tekevät saman kuin muutkin. On vain yritettävä kulkea oma tiensä.
Muusikko John Lennonin kuolemasta on kulunut tasan 40 vuotta.
Faniksi ilmoittautunut Mark Chapman pysäytti Lennonin tämän kodin lähellä New Yorkissa 8. joulukuuta 1980 sanomalla "herra Lennon".
Tämän jälkeen hän ampui viisi laukausta kohti vaimonsa Yoko Onon seurassa ollutta Lennonia. Neljä luodeista osui Lennonin selkään.
40-vuotias muusikko julistettiin kuolleeksi sairaalassa.
New York Post ja Daily News kertoivat John Lennonin murhasta erikoisnumeroissa vuonna 1980.AOP
Aiemmin murhapäivänä Chapman oli pyytänyt ja saanut Lennonilta nimikirjoituksen.
Teon jälkeen ampuja jäi paikalle lukemaan Sieppari ruispellossa -kirjaa, jonka hän poliiseille kertoi olevan manifestinsa.
Chapman tuomittiin myöhemmin vankilaan, jossa hän istuu edelleen. 11 hänen tekemäänsä anomusta ehdonalaiseen vapauteen pääsystä on hylätty.
Ampuja on sanonut katuvansa tekoaan yhä enemmän vuosien kuluessa. Teon motiivista Chapman on esittänyt monenlaisia selityksiä.
Viimeisimmän ehdonalaisanomuksen käsittelyn yhteydessä hän sanoi ampumisen olleen kunniantavoittelua, ja pyysi anteeksi Yoko Onolta.
New Yorkin poliisin murhan jälkeen pidättämästä Mark Chapmanista 9. joulukuuta julkaistu kuva.New Yorkin poliisi / EPA
Yle uutisoi New Yorkissa myöhään illalla tapahtuneesta murhasta tuoreeltaan radiolähetyksessä. Aikaeron vuoksi Suomessa elettiin tuolloin jo joulukuun 9. päivää.
Lontoon-kirjeenvaihtaja Erkki Toivanen kertoi Päiväkatsaus-ohjelmassa, että uutinen Liverpoolissa syntyneen John Lennonin kuolemasta jätti Britanniassa varjoonsa kaikki muut päivän tapahtumat.
Ensimmäisenä brittitoimittajana murhapaikalta raportoi suorassa lähetyksessä Britannian yleisradioyhtiön BBC:n Tom Brook, jonka puhelinkopista antamasta raportista voit kuunnella näytteen oheisesta Twitter-upotuksesta.
Brook kuvailee, kuinka murhapaikalle on kerääntynyt nopeasti satoja faneja, joista osa on järkyttynyt ja osa on hysteerisiä. Paikalla on hänen mukaansa soitettu Lennonin musiikkia.
Tässä vaiheessa John Lennonin kuolemasta on kulunut kaksi tuntia.
Murhapaikalle John Lennonin kotitalon eteen tuotiin paljon kukkia ja erilaisia muistoesineitä. Kuva on otettu 9.12.1980.Kamerapress / AOP
Rolling Stone -lehden toimittaja teki viimeisen John Lennonin haastattelun vain kolme päivää ennen tämän kuolemaa. Haastattelussa Lennon kertoo mielipiteensä arvostelijoistaan.
– He [osa faneista ja toimittajista] pitävät ihmisistä vain silloin, kun nämä ovat nousussa. Sitten kun nämä ovat huipulla, ei heillä ole muuta tekemistä kuin paskantaa näiden päälle. En pysty olemaan taas nousussa. He haluavat vain kuolleita sankareita, sellaisia kuin Sid Vicious ja James Dean. Ei minua kiinnosta olla joku v...n kuollut sankari.
Lehti julkaisi pitkän artikkelin haastattelusta vasta kymmenen vuotta sitten.
Yoko Ono, tämän tytär Kyoko Chan Cox ja John Lennon vuonna 1969.AOP
Vuonna 1960 perustetun ja vuonna 1970 hajonneen The Beatles -yhtyeen riveissä suosioon noussut Lennon oli julkaissut viiden vuoden tauon jälkeen uutta musiikkia vain vähän ennen kuolemaansa.
Single (Just Like) Starting Over oli ilmestynyt lokakuussa ja albumi Double Fantasy marraskuussa 1980. Voit kuunnella singlen Youtubessa.
Uransa varrella Lennon teki yhdessä Paul McCartneyn kanssa muun muassa sellaiset hitit kuin A Hard Day's Night, Can't Buy Me Love ja Yesterday.
Soolotuotannon tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat Woman, Imagine ja Happy Xmas (War Is Over). Kaksi viimeksi mainittua kappaletta hän teki yhdessä Yoko Onon kanssa.
Elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana Lennon tuli musiikin lisäksi tunnetuksi myös aktivismistaan. Hän järjesti protesteja ja performansseja esimerkiksi maailmanrauhan puolesta, Vietnamin sotaa vastaan ja tukeakseen lakkoilevia työläisiä.
Yleisradio haastatteli John Lennonia vuonna 1965 Kaleidoskooppi-radio-ohjelmassa yhdessä muiden Beatlesin jäsenien kanssa. Nelikko kertoi tuolloin muun muassa tulevaisuudensuunnitelmistaan, ystävyydestään ja menestyksen vaikutuksista.
– En ole luopunut mistään, Lennon vastasi Ylen kysymykseen siitä, mitä hän on joutunut uhraamaan uransa vuoksi.
Jutun lähteinä on käytetty muun muassa Britannian yleisradioyhtiön BBC:n, Rolling Stone -lehden, The Independent -lehden ja Yleisradion John Lennonista ja tämän murhasta vuosien mittaan julkaisemia uutisia.
Millaisia muistoja sinulla on John Lennonista ja hänen musiikistaan? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 9.12. klo 23.00 asti.
Raumalainen Lönnströmin taidemuseo on valinnut seuraavan nykytaideprojektinsa.
Valittu teos on helsinkiläisen kuvataiteilija Nastja Säde RönkönSurvival Guide for a Post-Apocalyptic Child eli selviytymisopas maailmanlopun lapselle.
Teos yhdistelee mediataidetta, tekstiä ja osallistavaa taidetta. Siinä pohditaan planeettamme epävarmaa tulevaisuutta useasta näkökulmasta. Teoksen lopullinen muoto tulee olemaan monikanavainen videoinstallaatio ja kirjan muodossa oleva selviytymisopas. Tämän lisäksi projektin yhteydessä järjestetään eri alojen asiantuntijoiden pitämiä työpajoja.
– Elämme ennennäkemätöntä poliittista, sosiaalista ja ilmastollista muutosta. Teoksen ytimessä on ajatus, jonka mukaan jokin maapallon elämään vaikuttava merkittävä tapahtuma on jo takanapäin – jokin poliittinen, ympäristöön liittyvä tai yhteiskunnallinen muutos. Mikä olisi pelastamisen arvoista ja mitkä asiat me haluamme muistaa ja oppia voidaksemme välittää ne tuleville sukupolville, taiteilija Rönkkö kuvailee.
Hän toteuttaa monitaideteoksensa kahden seuraavan vuoden aikana.
– Projektin tavoite on pohtia, luoda ja unelmoida keinoja ja tapoja, joilla selviydymme fyysisistä, henkisistä ja tunteen tasolla tapahtuvista muutoksista. Vaikka teoksen konteksti ja tematiikka liittyvät tulevaisuuteen, tehdään teos loppujen lopuksi meille, jotka elämme tässä hetkessä ja ajassa.
Rönkkö on Vuoden nuori taiteilija 2019
Taideteoksen tekijä on helsinkiläinen vuonna 1985 syntynyt kuvataiteilija, joka työskentelee mediataiteen, performanssin, yhteisötaiteen, nettitaiteen ja tekstin parissa.
Rönköllä on ollut kansainvälisiä näyttelyitä esimerkiksi Lontoon Royal Academy of Artsissa, FACT Liverpoolissa, Sydneyn Oopperatalossa sekä nykytaiteen museo Kiasmassa.
Hänet palkittiin vuonna 2019 Vuoden nuorena taiteilijana.
Ympäristökriisi nousi esiin hakemuksissa
Lönnströmin taidemuseo sai tänä vuonna nykytaideprojektin toteuttamiseen 67 hakemusta. Monien hakemusten teema liittyi ympäristökriisiin ja ihmisen rooliin tulevaisuuden maapallolla.
– Haluamme museona osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja nostaa esiin ajankohtaisia aiheita. Pyrimme toteuttamaan projekteja, jotka vaikuttavat pysyvästi ihmisten ajatteluun ja tapaan kokea maailmaa, sanoo taidemuseon johtaja Elina Alkio.
Lönnströmin taidemuseon aikaisemmat projektit ovat Raimo SaarisenKelluva saari (2019-2021), Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-KalleisenKeskustelupuisto – Peli yhteisestä maaperästä (2018–2020), Jani RuscicanFlatlands (2017–2018) sekä taiteilijaryhmä IC-98:nKhronoksen talo (2016–2017).
Teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin testamenttimääräyksen mukaisesti perustetun säätiön tarkoituksena on kuvataiteen edistäminen.
Säätiö ylläpitää Raumalla sijaitsevaa Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseota sekä seinättömänä museona toimivaa Lönnströmin taidemuseota.
Kirjallisuuden Savonia-palkinto on myönnetty Petra Rautiaiselle romaanista Tuhkaan piirretty maa. Teos kertoo Lapin jälleenrakentamisesta ja natsien vankileireistä Suomessa.
Tuhkaan piirretty maa on Rautiaisen esikoisromaani. Se tuo julki vaiettuja ja vaikeita teemoja Suomen historiasta. Esiin nousevat saksalaisten vankileirit, suomalaisten natsisympatiat ja saamelaisten pakkosuomalaistaminen.
Raati kuvailee voittajateosta hienoksi ja ansiokkaaksi esikoisromaaniksi.
– Lapin luonnon runollisen kaunis kuvaus ja taustalla rakentuva rakkaustarina toimivat hyvänä vastapainona sodan julmuudelle, palkitsemisperusteissa kerrotaan.
Lapinlahdelta lähtöisin olevalle Rautiaiselle palkinto tuli yllätyksenä.
– Olin ihan varma, että Antti Heikkinen tai Kari Hotakainen palkitaan. Ei tullut mieleenkään, että olisin voinut voittaa, iloitsee Rautiainen.
Savonia-palkinto on yksi Suomessa jaettavista kaunokirjallisuuspalkinnoista. Kuopion kaupunki aloitti palkinnon jakamisen vuonna 1986 ja se on suuruudeltaan 12 000 euroa. Palkinto jaettiin nyt 32.kerran.
Poliittisesti arka ja rankka aihe
Helsingissä nykyisin asuva esikoiskirjailija kertoo olleensa aina kiinnostunut kirjan aihepiireistä. Hän on myös liikkunut paljon Lapissa ja tuntee saamelaisia.
Kirjan kolme vuotta kestänyt kirjoitusurakka oli paikoin haastava ja vaikea.
– Aihe on niin rankka, tutkimaton ja poliittisesti arka. Sitä ei juuri ole aikaisemmin käsitelty, kuvailee Rautiainen teoksen syntyvaiheita.
Esimerkiksi Lapissa olleista natsien vankileireistä toisen maailmansodan aikaan ei juuri puhuta, vaikka niitä on ollut paljon.
– On monia tarinoita siitä, mitä sota on ollut. Kaikille se ei kuitenkaan ole ollut sama, pohtii Rautiainen.
Hän kertoo olevansa tyytyväinen ja ylpeä siitä, millainen esikoisteoksesta tuli ja mitä aihepiirejä se käsittelee.
– Toivon, että kirjani herättää keskustelua vaietusta aiheesta.
Rautiaisen esikoisteoksesta on tehty jo käännössopimukset kymmenelle eri kielelle. Teos julkaistaan muun muassa Saksassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa, Norjassa ja Ruotsissa. Hän kertoo, että kirjan julkaisua odotetaan kovasti esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, koska aihepiiriä ei ole naapurimaissakaan juuri käsitelty.
Myös kaksi seuraavaa romaania on jo työn alla. Syksyllä 2022 julkaistava teos sijoittuu niin ikään pohjoiseen ja se käsittelee ilmastonmuutosta.
Koronavuosi on ollut myös kirjailijalle haastava
Koronavuosi on ollut esikoiskirjailijalle haastava. Petra Rautiaisen romaani julkaistiin elokuussa, mutta monet syksyn kirjallisuustapahtumat peruttiin. Esimerkiksi kirjamessut jäivät kokonaan väliin.
– Tuntuu tosi surulliselta. Minulla oli paikka kirjamessuilla. Tilaisuus olisi ollut ainutkertainen ja se harmittaa, myöntää Rautiainen.
Messujen myötä meni myös yksi tärkeä tilaisuus keskustella yleisön kanssa omasta teoksesta. Rautiaisen mielestä keskustelu tekee kirjan julkaisemisesta todellisempaa.
Savonia-palkinnon kohdalla hän on jännittänyt erityisesti sitä, peruuntuuko koko tilaisuus pahentuneen koronatilanteen takia.
– Tilaisuus on merkittävä symbolinen asia. Se tekee palkinnosta todentuntuisemman kuin se, että lähetetään pelkkä kortti postissa.
Voittaja julkistettiin keskiviikkona virtuaalisesti järjestetyssä tilaisuudessa, joka oli kaikkien nähtävissä Kirjakantin verkkosivuilla.
Tanssin talon rakentaminen on vielä kesken, mutta rakennuksen betoninen runko on jo lakikorkeudessa. Talon pitäisi avata ovensa Helsingin Kaapelitehtaalla keväällä 2022. Silloin avautuu myös uudisrakennuksen suuri näyttämö, Erkko-sali. Sen katsomo vetää 700 henkeä eli saman verran kuin Kansallisteatterin suuri näyttämö.
Koreografi Johanna Nuutinen on yksi viidestä taiteilijasta tai ryhmästä, joka on päässyt jatkoon Tanssin talon Sparks-nimellä kulkevassa hankkeessa. Sen tarkoituksena on tukea kotimaisia koreografeja suurelle näyttämölle suunnitellun teoksen kehittämisessä, sillä vain harvalla suomalaiskoreografilla on kokemusta suuren näyttämön vaateista.
Tähän asti koreografit ovat tehneet teoksiaan pääasiassa uuden tanssin keskus Zodiakin 70-paikkaiselle näyttämölle Helsingissä. Muutos on valtava.
Nuutinen ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hän pääsi tekemään viime vuonna Länsi-Australian baletille (West Australian Ballet) teoksensa X-it. Teos esitettiin suuressa amfiteatterissa, johon mahtuu 600 ihmistä. Etäisyydet olivat mittavat katsomon ja näyttämön välissä.
– Tila-ajattelu lähtee jo teoksen äänimaailmasta. Mietin kokonaisuutta katsojan näkökulmasta. Ja sitä, miten saisimme koko tilan hyödynnettyä, Nuutinen sanoo.
Tanssin talon pitäisi avata ovensa keväällä 2022. Havainnekuva.JKMM Arkkitehdit Oy & Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy
“En pelkää suurta tuotantokoneistoa”
Johanna Nuutinen on noussut viime vuosina yhdeksi lupaavimmista suomalaisista koreografeista. Hän on entinen Kansallisbaletin tanssija, joka sai kansainvälistä huomiota tanssielokuvalla Me – Story of a Performance (2013). Sen lisäksi hän on saanut kiitosta nykytanssisoolosta Hatched (2014).
Nuutisen kehitteillä oleva teos on “sen verran suuri prosessi”, että Tanssin talon Sparks-hanke sopii koreografin mielestä erinomaisesti teoksen kehittämiseen. Nuutinen haluaa, että esimerkiksi äänimaailma soi lopullisessa teoksessa suuressa tilassa lähellä katsojaa.
– Teoksessa on sellaisia teknisiä elementtejä, joita haluamme kehittää pitkäjänteisesti, Nuutinen toteaa.
Sen enempää hän ei teoksesta paljasta. Suuren näyttämön haasteet ovat joka tapauksessa edessä.
– Etäisyydet ovat Erkko-salissa suuremmat. Tila on korkeampi ja näyttämöaukko sekä tanssiala suurempi. Totta kai meidän täytyy miettiä myös sitä, miten teos aukeaa yleisölle, koska haluamme saavuttaa nämä 700 katsojaa per ilta, Nuutinen luettelee.
Hän kehuu Sparks-hankkeeseen liittyneitä seminaareja, joissa tanssin kansainväliset asiantuntijat ovat keskustelleet suomalaisten tekijöiden kanssa suureen näyttämöön liittyvistä haasteista.
Nuutinen uskoo, että ura Kansallisbaletissa on auttanut häntä ymmärtämään suuren näyttämön vaatimuksia.
– Olen tottunut suureen tuotantokoneistoon, enkä pelkää sitä.
Nuutinen ja neljä muuta “semifinalistia” pääsevät ensi kesänä kolmen viikon residenssijaksolle hiomaan työryhmänsä kanssa teoksiaan. Residenssiin liittyy myös taloudellista tukea.
– Sellainen on harvinaista Suomessa sekä kansainvälisesti, Nuutinen toteaa.
Sparks-hanketta rahoittaa Tanssin talon lisäksi Suomen kulttuurirahasto.
Johanna Nuutinen uskoo, että ura Kansallisbaletissa on auttanut häntä ymmärtämään suuren näyttämön vaatimuksia.Jari Kovalainen / Yle
“Tulossa vahvoja taiteellisia ääniä”
Tanssin talon ohjelmistopäällikkö Mikael Aaltonen muistuttaa, että Suomessa on kokonaisia tanssintekijöiden sukupolvia, jotka eivät ole juuri päässeet kokeilemaan siipiään suurilla näyttämöillä.
Se on ollut mahdollista silloin tällöin Kansallisbaletissa sekä Helsingin kaupunginteatterissa, jossa talon tanssiryhmä (Helsinki Dance Company) esiintyi takavuosina myös isolla näyttämöllä.
– Nyt on eletty vähän toisenlaista aikaa. Suurin osa tuotannoista on ollut mittakaavaltaan pieniä tai keskisuuria. Siksi Tanssin talon suuri näyttämö on varmasti monessa mielessä haaste, Aaltonen sanoo.
Hän muistuttaa, että suuri näyttämö on haaste myös tanssin rahoitusjärjestelmälle, jossa on totuttu tukemaan pääasiassa pienten näyttämöiden teoksia.
Suurelle näyttämölle tähtäävään Sparks-hankkeeseen tuli alunperin lähes 40 ehdotusta. Ensimmäiseen vaiheeseen valittiin kahdeksan taiteilijaa tai ryhmää.
– Niissä kaikissa oli valtavasti taiteellista potentiaalia, Aaltonen summaa.
Parhaillaan käynnissä olevaan vaiheeseen pääsi viisi, ja niistä putoaa seuraavalla kierroksella vielä kaksi ehdotusta pois.
– Ja miten sitten päädymmekin kolmeen toteutettavaan teokseen, näen, että siellä on tulossa vahvoja taiteellisia ääniä suurelle näyttämölle, Aaltonen toteaa.
Tanssin talon pienempi näyttämö, Pannuhalli, on jo tuttu sali monelle suomalaiselle koreografille. Sen 230-paikkainen näyttämö sijaitsee Kaapelitehtaan historiallisissa tiloissa. Myös sen teosten tukemiseen on perustettu Sparks-hanke.
Uuden tanssin keskuksen Zodiakin toiminnanjohtaja Ari Tenhula toivoo, että Tanssin talon suuri näyttämö toimii suomalaisten taiteilijoiden ponnahduslautana maailmalle.Jari Kovalainen / Yle
“Suomalaisia tanssintekijöitä ei tunneta Euroopassa”
Tanssin talon suuren näyttämön valmistumista odotetaan myös uuden tanssin keskuksessa Zodiakissa, joka sekin toimii Kaapelitehtaalla. Zodiak on Suomen merkittävin freelancer-tanssitaiteilijoiden työllistäjä.
Keskuksen toiminnanjohtaja Ari Tenhula näkee Tanssin talon suuren näyttämön “aikamoisena mahdollisuutena” Zodiakin taiteilijoille, mutta sillä on myös laajempi merkitys suomalaiselle nykytanssille. Tenhula uskoo, että Tanssin talon suuri näyttämö voi toimia ponnahduslautana suomalaisten tanssitaiteilijoiden kansainväliselle menestykselle.
– Pystymme sen ansiosta lähestymään kansainvälisiä festivaaleja ja tuotantotahoja ja saamaan suomalaisia taiteilijoita mukaan sellaisiin tuotantoympäristöihin, joihin ei aiemmin ollut mahdollisuutta.
– Suomalaisilla taiteilijoilla on Euroopassa iso ongelma. Heitä ei tunneta, Tenhula sanoo.
Zodiak on jo mukana laajassa eurooppalaisten tanssifestivaalien ja - instituutioiden yhteistyöprojektissa, jota johdetaan Berliinistä. Siellä lankoja pitää käsissään Tanz im August -tanssifestivaalin suomalainen taiteellinen johtaja Virve Sutinen. Toinen Zodiakille tärkeä verkosto toimii Pohjoismaissa.
Zodiak on tanssin tuotantotalo, ja siksi se on ottanut toiminnassaan huomioon myös Tanssin talon suuren näyttämön. Zodiak on perustanut uuden tuotantomallin, joka tähtää suuren näyttämön haltuunottoon.
Tenhula uskoo, että Suomessa on taiteilijoita, joilla on mielikuvitusta ja rohkeutta sanoa “aikalaistaiteella“ jotain isolla näyttämöllä.
– Mutta meillä ei välttämättä ole sitä perinnettä, että ihmiset olisivat tottuneita tekemään isommille näyttämöille, Tenhula toteaa.
Johanna Nuutinen on noussut viime vuosina yhdeksi lupaavimmista suomalaisista koreografeista. Jari Kovalainen / Yle
Kamarimusikkifestivaali Rauma Festivolle on valittu uusi taiteellinen johtaja.
Viulisti, ohjaaja Siljamari Heikinheimo aloittaa kolmivuotisen kauden Festivon johdossa ensi vuonna.
Heikinheimo siirtyi Radion sinfoniaorkesterista vapaaksi taiteilijaksi neljä vuotta sitten. Hän on toiminut muun muassa Tapiola Sinfonietan ja Lapin kamariorkesterin konserttimestarina.
Monenlaisia konsertti- ja esityskokonaisuuksia suunnitellut ja toteuttanut Heikinheimo esiintyy säännöllisesti festivaaleilla ympäri Suomea Kuhmon kamarimusiikista Crusell-viikkoihin.
Rauma Festivo on vuonna 1985 syntyneelle Heikinheimolle ensimmäinen oma festivaali. Hän kokee tärkeäksi, että Rauma Festivo on raumalaisten näköinen.
– Pidän aiheista, joissa on yleisölle selkeä samastumispinta. Suunnittelen konsertteja ja esityksiä, joita itse haluaisin kokea. Erityisen iloinen olen taiteellisesta yhteistyöstä raumalaisten tahojen kanssa.
Rauma Festivon elokuun 2021 esiintyjät ja ohjelma julkaistaan maaliskuussa, jolloin konserttien toteutustapa ja sallitut yleisömäärät ovat paremmin ennakoitavissa.
Eletään vuotta 2077. Ihmiskunta kipuilee kriisien ja ydinsodan keskellä. Yhdysvallat on muuttunut joutomaaksi, jota hallitsee aseiden laki väkivaltaisine jengeineen.
Ihmiset ovat paenneet kaaosta ylikansoitettuun Night Cityn megalopoliin. Kaupunki pursuaa painajaismaista nykyteknologiaa, hakkereita, häikäilemättömiä korporaatioita ja jatkuvaa taistelua elämästä ja kuolemasta – julmankauniiden maailmanlopun visioiden keskellä.
Night Cityn maisemia.CD Projekt RedCyberpunk 2077 - peliä.CD Projekt Red
Monimutkainen roolipeli
Tällaisia näkymiä tarjoaa tämän vuoden puhutuin ja odotetuin peli, puolalaisen CD Projekt Red -yhtiön Cyberpunk 2077, josta on kohistu etukäteen jo vuosikausia ja joka on julkaistu tänään torstaina.
Pelitoimittaja ja kirjailija Aleksandr Manzosin mukaan suurin syy uutuuspelin hypetykseen on CD Projekt Redin edellinen megaluokan panostus, vuonna 2015 julkaistu Witcher 3.
Tummasävyistä slaavilaista estetiikkaa pursuavaa roolipeliä on tähän mennessä myyty lähes 30 miljoonaa kappaletta, ja se on kahminut lukuisia alan kansainvälisiä palkintoja. Sitä on pidetty sekä valtavan sisältönsä että huiman visuaalisuutensa takia yhtenä tärkeänä merkkipaaluna videopelien historiassa.
– Witcher 3 oli niin iso tapaus, että se on saanut ihmiset hypettymään myös Cyberpunk 2077:n kohdalla. He odottavat peliltä yhtä korkeaa laatua, Aleksandr Manzos kiteyttää.
Manzosin mukaan niin Witcher 3:n suosiota kuin Cyberpunk 2077:n hehkutustakin edesauttaa myös pelityyppi.
– Molemmat edustavat rakenteeltaan monimutkaista roolipeliä, joka on tavallaan tietynlainen peli-ihanne: pelimaailmassa voi vaeltaa suhteellisen vapaasti, tarina on vahva ja toimintaa riittää. Lisäksi pelaaja pystyy päättämään, millaiseksi oma hahmo muokkautuu ja kuinka se kommunikoi peliuniversumin ja muiden hahmojen kanssa. Vaikutelma on vastaava, jos katsoisi televisiosarjaa, mutta olisi siihen itse upotettuna mukana.
Kyse on myös siitä, millaiset teemat, rakenteet ja kuvastot pelimaailmassa myyvät: liiallinen kokeellisuus tai epäkonventionaalisuus rajaavat pelaajakuntaa.
– Cyberpunk 2077 toteuttaa varsin perinteistä ja stereotyyppistä normipelaajan makua. Siinä on sci-fiä, toimintaa ja jännitystä, ja sen visuaalinen maailma on coolilla tavalla synkkää – tai ainakin yrittää olla. Tällainen vetoaa pelaajasegmenttiin, joka pitää kovaa ääntä mielipiteistään ja joka on asioista samanmielinen.
Cyberpunk 2077 -peliä ja hakkeroitu ihminen. CD Projekt RedCyberpunk 2077 -peliä. Muun muassa Matrixista tuttu Keanu Reeves esittää Cyberpunk 2077:ssa Johnny Silverhandia, joka on yksi pelin avainhahmoista. CD Projekt Red
Blade Runnerin jalanjäljissä
Cyberpunk 2077 -peliä ryhdyttiin lanseeraamaan jo vuonna 2012. Lopputulokseen suhteutettuna monivuotinen tekoprosessi ei ole mikään ihme.
– Tällaisten pelien tekeminen on vaikeaa, ja juuri siksi niitä ei ole paljon tarjolla. Myös tämän takia Cyberpunk 2077:een kohdistuu niin paljon odotuksia, Aleksandr Manzos sanoo.
Manzosin mukaan Cyberpunk 2077 viettelee myös tuttuudellaan: tulevaisuuden teknologiaa ja kyynisiä visioita sekoitteleva kyberpunk on lajityyppi, joka uiskenteli valtavirtaan jo 1980-luvulla Ridley ScottinBlade Runner -elokuvan myötä. Myös William GibsoninNeurovelho (1984) kuuluu genren klassikoihin. Cyberpunk 2077:n myötä hieman hiljaisempaa vaihetta viettänyt tyylilaji on palannut jälleen otsikoihin.
– Tässä on ollut vuosikymmeniä aikaa perehtyä siihen, mitä ja millaista kyberpunk on. Kun pelin nimikin jo sisältää kyseisen termin, siihen on helppo tarttua. Ihmiset tietävät, mitä on odotettavissa.
Kyberpunkin kiinnostavuutta nykyihmisen kannalta lisää sekin, että tyylilaji yrittää käsitellä – ja joskus ratkoakin – lähitulevaisuuden ongelmia, joskaan ei kovinkaan toiveikkaasta näkökulmasta.
– Kyberpunk-maailman teemoihin kuuluvat luonnon tuhoutuminen, isojen korporaatioiden valta, tuloerojen kasvaminen ja slummiutumiseen johtanut kaupungistuminen. Köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat ja ihmiset pakkautuvat megalopoleihin, Aleksandr Manzos luettelee.
Tällaisista teemoista ammentaa myös Cyberpunk 2077, jonka edeltäjiä ja inspiraation lähteitä ovat vuoden 1988 Cyberpunk- ja vuoden 1990 Cyberpunk 2020 -pelit. Synkeässä maailmanlopun megalopolissa, Night Cityssä, seikkailtiin jo 1990-luvun taitteessa.
Aleksandr Manzosissa vuosikymmenien varrelle ripustautunut pelikaanon herättää ainakin yhden ajatuksen.
– Voisi ehkä pohdiskella, että onkohan meidän mielikuvituksemme jumiutunut 1980-luvulle.
Viime vuosien isoihin pelijulkaisuihin kuuluvat Cyberpunk 2077:n ohella muun muassa Rockstar Gamesin Red Dead Redemption 2 ja Remedyn Control.
Vuoden loppu on sitä aikaa, kun näyttelijä Ria Kataja tekee itsensä kanssa välitilinpäätöstä. Kulunut vuosi on ollut kaikille kummallinen, mutta teatterialalla se on näkynyt hyvin konkreettisesti. Esityksiä on peruttu ja teattereita on laitettu kiinni.
Tällä hetkellä Katajan kalenteri täyttyisi Kansallisteatterin Dosentit -teoksen esityksistä, mutta ensi-ilta jouduttiin siirtämään. Sen sijaan näyttelijä Minna Kivelän kanssa käsikirjoittaminen on sujunut yllättävän kätevästi myös videopalavereissa. Tuula ja Pirkko -komedian on määrä olla esitysvalmis helmikuun lopulla.
– Me olemme olleet Minnan kanssa sillä tavalla kurinalaisia, että olemme sopineet joka aamu treffit Zoomiin kymmeneltä. Sitten päätämme, mitä me päivän aikana kirjoitetaan tahoillamme ja lopuksi luemme niitä yhdessä, Puoli seitsemän ohjelmassa vieraillut Kataja nauraa.
Koronavuoden aikana Kataja on saanut edistettyä myös omaa projektiaan. Vanhaan ulkorakennukseen on remontoitu hoitohuone, jossa hän kenties tulevaisuudessa pääse toteuttamaan toista ammattiaan, joka on saunaterapeutti.
– Minua on kiinnostanut aina ihmisen hoitaminen ja myös itseni hoitaminen. Nyt tuolla olisi sitten puitteet, joissa voisi hoitaa jotakuta toistakin.
Joulua Katajan perheessä rakennetaan perinteisin menoin. Yksi tärkeä etappi on piparkakkutalon leipominen ja kasaaminen. Se on joka vuosi tehtävä, vaikka se saa Katajan suorastaan raivon valtaan.
– Viime vuosina on syntynyt muumitaloja. Ei siinä ole mitään järkeä! Mutta sitten kun sen saa valmiiksi, niin sitten sitä voi ihailla.
– Olen sopinut lasteni kanssa, että on muutama sellainen paikka, jossa saan kiroilla ihan luvan kanssa. Yksi oli silloin, kun opettelin ajamaan autoa, silloin saattoi päästä muutama paha sana ja toinen on tämä piparkakkutalon tekeminen.
Disney tuli ryminällä mukaan suoratoistopalveluiden sotaan, kun se julkisti viime yönä Suomen aikaa hengästyttävän määrän uusia tuotantoja. Tuotannot nostavat Disney+:n kertaheitolla kilpailemaan Netflixin ja HBO Maxin kanssa kisassa, joka on muuttunut peitsien kalistelusta miljardien eurojen kilpavarusteluksi.
Odotettu Disneyn sijoittajapäivän virtuaalitilaisuus kesti neljä tuntia ja sisälsi noin sata uutta tv-sarjaa ja elokuvaa, joita se tulee julkaisemaan lähivuosina. Iso osa tuotannoista sijoittuu Disneyn tunnetuimpiin tuoteperheisiin. Valtaosa tulee nähtäväksi suoraan Disney+-suoratoistopalvelussa.
Kaikki julkistukset voit lukea esimerkiksi täältä.
Disney teki tilaisuudessa selväksi, että suoratoisto on sen tärkein prioriteetti. Siinä missä vuosi sitten lanseeratun Disney+:n tarjonta on aiemmin tuntunut heppoiselta, on palveluun tulevien nimikkeiden tulvassa nyt vaikea pysyä perässä.
Uusien Marvel- ja Tähtien sota -sarjojen tulvan lisäksi Disney+ saa Suomessa ja muualla Euroopassa lisää sisältöä uuden Star-nimisen brändin kautta. Helmikuussa osaksi palvelua tulevan Starin valikoimaan tulevat kuulumaan muun muassa tv-sarjoja tuottavan FX-kanavan tuotannot. FX:n sarjoja ovat muun muassa American Crime Story, American Horror Story ja Atlanta.
Kanadalaisen Denis Villeneuven odotettu scifi-spektaakkeli Dyyni on yksi Warnerin elokuvista, jotka saavat ensi vuonna Yhdysvaltain ensi-iltansa yhtä aikaa elokuvateattereissa ja HBO Max -suoratoistopalvelussa.Warner Bros / BACKGRID / AOP
Disneyn strategia on erilainen. Sen tuottamat isot Marvel ja Star Wars -elokuvat tulevat vastaisuudessakin ensin valkokankaille. Melkein kaikki muu nähdään yhtä aikaa Disney+:ssa ja elokuvateattereissa, mukaan lukien yhtiön koko perheen animaatioelokuvat.
Näillä toimillaan yhtiö pyrkii hallitsevaksi toimijaksi kilpailluilla suoratoistomarkkinoilla ohi Netflixin, jolla on maailmanlaajuisesti yli 195 miljoonaa tilaajaa. Disney on vuodessa kasvattanut tilaajamääränsä nollasta yli 86 miljoonaan.
"Yli sata sarjaa ja elokuvaa vuodessa"
Nyt julkistettujen tietojen perusteella Disney luottaa yhä eniten omistamiinsa tuoteperheisiin. Niistä merkittävimmät ovat Marvel- ja Tähtien sota -universumit. Kumpaankin on tekeillä ennennäkemätön määrä uusia sarjoja ja elokuvia.
Disneyn julkilausuttu tavoite on julkaista joka vuosi yli sata tuotantoa. Yhtiön toimitusjohtaja Bob Chapek kertoi ensi vuoden suunnitelmissa olevan 63 tv-sarjaa ja 42 elokuvaa. Niistä 80 prosenttia on tarkoitus viedä suoraan suoratoistopalveluihin.
Mitä sitten on luvassa?
Tähtien sota -universumin kaukaisiin galakseihin on tekeillä kymmenen uutta tv-sarjaa. Niistä eniten huomiota sai odotettu Obi-Wan Kenobi, jonka nimiosassa nähdään elokuvasarjasta tuttu näyttelijä Ewan McGregor. Myös Anakin Skywalkeria eli Darth Vaderia esittänyt Hayden Christensen on pestattu uusimaan roolinsa.
Disneyn sijoittajapäivän tilaisuudessa kerrottiin, että The Mandalorian saa 3. tuotantokauden, minkä lisäksi yhtiö lanseeraa lähivuosina yhdeksän uutta Tähtien sota -sarjaa.Disney+
Disney+:n lippulaivana toiminut The Mandalorian -sarja saa jatkoa. Sen sivuhenkilö Ahsoka Tano saa oman sarjansa Ahsoka, jonka pääosaa esittää roolista tuttu Rosario Dawson.
Tilaisuudessa julkistettiin myös kaksi uutta Tähtien sota -elokuvaa. Wonder Woman -elokuvien ohjaaja Patty Jenkins hyppää Warnerilta Disneyn leipiin ohjaamaan Star Wars: Rogue Squadron -elokuvan. Uusiseelantilainen ohjaaja Taika Waititi (mm. Thor: Ragnarok, Jojo Rabbit) puolestaan kirjoittaa käsikirjoitusta omaan komedialliseen Tähtien sota -elokuvaansa.
Marvel-elokuvien ja -sarjojen pitkä lista sisälsi alun perin jo täksi vuodeksi odotettuja tv-sarjoja, jotka kertovat supersankarielokuvien sivurooleista tuttujen hahmojen tarinoita. Ensimmäisinä tulevat katsottavaksi ennakkotietojen perusteella totuttua kokeilevampi _WandaVisiontammikuussa sekä The Falcon and The Winter Soldier_maaliskuussa.
Kiinnostava uutinen Marvel-elokuviin liittyen oli se, että Black Panther II -elokuvassa ei tulla näkemään elokuvan nimihenkilöä, jonka näyttelijä Chadwick Boseman kuoli syöpään elokuussa. Hänen esittämänsä T'Challan sijaan elokuva seuraa muiden ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöiden tarinaa.
Disneyn muista tuoteperheistä omat sarjansa saavat lukuisien muiden mukana Pixarin Autot-elokuvien hahmot ja Moana.
Kaiken tämän lisäksi Disney satsaa nostalgiaan tekemällä tv-sarjoja muun muassa 1980-luvun lopun hittielokuvista. Omat sarjansa saavat muun muassa Tom Hanks -elokuva Turner ja täystuho (1989) sekä fantasiaseikkailu Willow (1988).
Siirtyykö valtikka nyt Disneylle?
Disneyn ilmoitukset jättävät volyymillään varjoonsa Warnerin viime viikon uutisen. Viesti on kuitenkin sama: elokuva- ja tv-alan murros on täällä, ja suoratoisto on sen kuningas.
Elokuvateatterit voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, koska Disney ei tehnyt "warnereita" ja vienyt kaikkia elokuviaan suoraan suoratoistopalveluunsa. Se on myös ymmärrettävää, sillä erityisesti juuri Marvel- ja Tähtien sota -elokuvat ovat tärkeitä rahantekijöitä paitsi elokuvateattereille, myös Disneylle itselleen.
Teatterien lipputulojen merkitystä havainnollistaa se seikka, että viime vuonna Disneyn elokuvista seitsemän keräsi lippuluukuilta yli miljardin dollarin tulot. Sellaisia rahavirtoja ei kuitata suoratoistopalvelujen tilausmaksuilla.
Ensimmäisenä elokuvateattereihin ehtivät (koronan niin salliessa) Marvel-elokuvat, joita nähdään Disneyn mukaan valkokankailla jo ensi vuoden ensimmäisellä puolikkaalla. Doctor Strange in the Multiverse of Madness -elokuvan on tarkoitus saada ensi-iltansa maaliskuussa ja Black Widow'n toukokuussa.
– Voimme julkaista elokuvia teattereissa jo ennen kuin teatterit toimivat täydellä kapasiteetilla, Chapek sanoi Disneyn sijoittajapäivän tilaisuudessa.
Vaikka Black Widow'n oli alun perin määrä saada ensi-iltansa jo tämän vuoden toukokuussa, on Disneyn ensimmäiseksi testisankariksi valittu Benedict Cumberbatchin näyttelemä Doctor Strange.
Viime yönä Suomen aikaa tapahtunut Disneyn tulevien tuotantojen massiivinen vyörytys oli ennen muuta voimannäyttö. Sen tarkoituksena oli näyttää kuluttajille, että Disney+ tulee tarjoamaan jokaiselle jotakin.
Samalla se oli sotarumpujen pauhua, joka kertoi kilpailijoille, että yhtiö on tosissaan haastamassa Netflixiä paikasta suoratoistopalvelujen kuninkaana.
Vaikka Netflixillä on yli tuplasti enemmän tilaajia kuin Disney+:lla, on jälkimmäinen kasvattanut tilaajamääriään pelkästään viimeisten kahden kuukauden aikana yli 12 miljoonalla. Netflixillä meni sadan miljoonan rajapyykin rikkomiseen seitsemän vuotta, mutta Disney on lähellä samaa yhdessä vuodessa. Ajat ovat toki muuttuneet, mutta silti vauhti on huimaava kuin yhtiön parhaissa jättituotannoissa.
Simo Sajama puhuu rauhallisella äänellä puhelimessa kasvomaski kasvoillaan. Puhelun päätteeksi hän toivottaa koronatartunnan saaneelle pikaista paranemista.
Helsinkiläisen Sajaman työpaikka vaihtui teatterista maisemakonttoriin viikko sitten.
Kun tarjoutui mahdollisuus siirtyä väliaikaisesti muihin tehtäviin, oli päätös helppo.
– Mieluummin teen järkevää ja hyödyllistä työtä kuin pyörittelen peukaloita teatterilla.
Niin Sajamasta tuli koronajäljittäjä.
Koronajäljittäjille kova tarve
Helsingissä Kallion virastotalossa koronajäljittäjät puhuvat puhelimessa ja näpyttelevät samalla tietoja tietokoneelle. Puheensorinasta voi erottaa kysymyksiä: minä päivänä olit siellä? Kenet tapasit? Muistatko?
Helsingin kaupunki välttää lomautukset ja ohjaa työntekijöitään sinne, missä heitä eniten tarvitaan.
Kirjastovirkailija Anni Jokinen ottaa selvää, keiden kanssa sairastuneet ovat olleet ja kuka on saattanut altistua.Jussi Koivunoro / Yle
Helsinkiläinen keskustakirjasto Oodin kirjastovirkailija Anni Jokinen on Sajaman väliaikainen kollega.
Jo keväällä hän oli töissä Helsinki-avussa. Sen kautta välitettiin apua ikäihmisille. Heitä autettiin muun muassa ruokaostosten tekemisessä.
Koronajäljittäjän työ poikkeaa täysin siitä, mitä teatterissa tai kirjastossa normaalisti tehdään.
Nyt Sajaman ja Jokisen tehtävänä on selvittää, ketkä ovat mahdollisesti altistuneet koronavirukselle.
Anni Jokinen on iloinen koronaan sairastuneiden avuliaisuudesta.
– Olen yllättynyt, kuinka hyvin he muistavat, missä ovat liikkuneet ja kenen kanssa. Itse en välttämättä muistaisi, mitä olen tehnyt tiettynä päivänä viikko sitten.
Kallion virastotalossa Helsingissä työskentelee yli 200 koronajäljittäjää.Jussi Koivunoro / Yle
Vaikka pestiä koronajäljittäjänä on takana vasta vähän aikaa, kumpikin on uuteen kokemukseensa tyytyväinen.
– On todella mukavaa, että pystyn auttamaan tällaisessa tilanteessa, Jokinen sanoo.
Sajama tuntee samoin, mutta:
– En koe itseäni sankariksi. Mielestäni on jokaisen velvollisuus toimia, ja tämä on minun panokseni tänä vaikeana aikana.
Kulttuurialan työntekijät ovat töissä koronajäljittäjinä tai apuna päiväkodeissa omalla suostumuksellaan, väliaikaisesti sekä päätyönsä työehdoin ja palkalla.
Kirjastovirkailija Anni Jokinen jatkaa jäljittäjänä vielä tammikuussa, valomestari Simo Sajama ainakin vuodenvaihteeseen.
Johtajat kannustavat muihin tehtäviin
Sekä Sajaman että Jokisen työpaikoilla alaisia kannustettiin vaihtamaan väliaikaisesti työtehtävää.
Simo Sajama sanoo, että hänen työnsä valomestarina ovat radikaalisti vähentyneet koronan takia.Jussi Koivunoro / Yle
Savoy-teatterista on siirtynyt koronatöihin useita työntekijöitä: valomestarin lisäksi muun muassa tuottaja sekä näyttämö- ja äänimestarit.
– Koska korona on iskenyt erityisesti kulttuurialaan, on tärkeää, että tauti saataisiin pikaisesti kuriin, johtaja Päivi Loponen-Kyrönseppä sanoo.
Savoy-teatteri kuuluu Helsingin kaupungin kulttuuripalveluihin.
– Hyvä, että kaupungin työntekijät ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hän jatkaa.
Keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara on samaa mieltä. Hän laskee, että työntekijöistä toistakymmentä on siirtynyt muihin tehtäviin kuten koronajäljittäjiksi tai apulaisiksi päiväkoteihin.
Muiden pääkaupunkiseudun kirjastojen tavoin Oodinkin toimintaa on rajoitettu ainakin 20. joulukuuta saakka. Siksi kirjastossa työntekijätarve on normaalia vähäisempi.
– Jos koronatilanne ei muutu paremmaksi, yhä useampi kirjastolainen voi lähteä vähäksi aikaa muihin töihin, Anna-Maria Soininvaara sanoo.
Tanskalaiselokuva Another Round voitti lauantaina parhaan eurooppalaisen elokuvan palkinnon. Euroopan elokuva-akatemian palkinnot jaettiin virtuaalisessa tapahtumassa koronapandemian vuoksi.
Voittajaelokuvan tanskankielinen nimi on Druk. Se kertoo leipääntyneiden opettajien muodostamasta ystäväjoukosta. Ryhmä päättää turvautua päivittäiseen alkoholinkäyttöön kuvitellen sen parantavan elämänlaatuaan.
Another Round sai palkinnot myös parhaasta ohjauksesta (Thomas Vinterberg) ja käsikirjoituksesta (Vinterberg ja Tobias Lindholm). Lisäksi siinä näyttelevä Mads Mikkelsen palkittiin parhaasta miespääosasta.
Parhaan naispääosan palkinnon sai saksalainen näyttelijä Paula Beer elokuvasta Undine.
Suomella ehdokas komedioiden sarjassa
Eurooppalaisen komediaelokuvan palkinto jaettiin jo perjantaina. Sen sai ranskalainen Un Triomphe (The Big Hit). Elokuvan on ohjannut Emmanuel Courcol.
Suomea komedioiden sarjassa edusti Pamela Tolan ohjaama Teräsleidit, jonka pääosissa ovat Seela Sella, Leena Uotila ja Saara Pakkasvirta. Filmi on kolmen sisaruksen road movie.
European Film Awards -palkinnot jaettiin nyt 33. kerran. Euroopan Oscareiksi tai Jusseiksi kutsuttujen palkintojen takana on Euroopan elokuva-akatemia, jolla on yli 3 800 jäsentä.
Puiden lomasta pilkistää suuri, keltainen rakennus.
Se ei oikeastaan ole pelkästään suuri, vaan pikemminkin valtava. Noin 1 600 neliömetrin pinta-alallaan Sippolan hovi on Suomen suurin puukartano.
Kouvolan Sippolassa sijaitseva rakennus valmistui vuonna 1836. Iästään huolimatta rakennus näyttää ulkoa varsin hyväkuntoiselta.
Hirsiseinät kuitenkin kätkevät sisäänsä toisenlaisen totuuden.
Rakennusta on remontoitu isommin viimeksi 1980-luvun taitteessa, ja vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Koulukotina toimivaan rakennukseen on tullut muun muassa lahovaurioita, ja muutenkin tilat ovat auttamattomasti vanhentuneet. Myös esimerkiksi lämmitysjärjestelmä kaipaisi päivitystä nykyaikaan.
Nyt tilanteeseen on tulossa helpotusta, sillä koulukodissa on alkamassa iso remontti.
Sippolan Hovi sijaitsee Kouvolassa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta. Arkistokuva.Tiina Karppi / Yle
Sisätilat puretaan kokonaan
Lähivuosien aikana koulukodin yli 180 vuotta vanha päärakennus kunnostetaan sisältä täysin.
– Seinät otetaan hirsipinnalle, kaikki lattiat avataan, väliseiniä puretaan pois, katot ja välipohjat uusitaan. Tulossa on tosi massiivinen remontti. Oikeastaan tähän jää vain hirsirunko. Siitä aletaan sitten kasata, koulukodin vastaava ohjaaja Harri Sivén kertoo.
Rakennuksen pohjaratkaisu mietitään remontin yhteydessä uusiksi. Koulukodin toiminta on edellisen remontin jälkeen laajentunut, ja tilaa tarvitaan lisää. Sitä saadaan uuden pohjaratkaisun lisäksi esimerkiksi ulkovinteistä, joita voidaan ottaa käyttöön.
Harri Sivén toimii vastaavana ohjaajana Sippolan koulukodissa. Arkistokuva.Tiina Karppi / Yle
Rakennusta ehostetaan myös ulkopuolelta. Koulukoti saa pintaansa uuden, keltaisen maalin. Myös ikkunoita uusitaan.
Vanhojen rakenteiden purkamisen on määrä alkaa kesän kynnyksellä, ja remontti kestää arviolta kolmisen vuotta.
Remontin ajaksi koulukoti muuttaa viereiselle urheilukentälle konteista rakennettaviin väistötiloihin. Remontista kertoi ensimmäisenä Keskilaakso-lehti.
Tärkeä remontti
Sippolan koulukotiin rakennetaan parhaillaan myös uutta lisärakennusta, johon erityisen huolenpidon osastot muuttavat. Lisäksi osastoja tulee yksi lisää.
Tällä hetkellä koulukodissa on kymmenen paikkaa erityisen huolenpidon osastoilla. Jatkossa paikkoja on 14. Yhteensä koulukodissa asuu tällä hetkellä 25 lasta, jotka ovat iältään 14–16-vuotiaita.
Lisärakennusta alettiin rakentaa viime kesänä, ja sen on tarkoitus valmistua ensi kesänä.
Sippolan koulukodin johtaja Tuija Lindberg on tulevasta remontista hyvillään. Arkistokuva.Tiina Karppi / Yle
Erityisen huolenpidon osastot toimivat jo nykyään erillisissä rakennuksissa. Lisärakennus tarvitaan, koska varsinkin toinen rakennuksista on päässyt huonoon kuntoon.
– Lisärakennuksen myötä saamme nykyaikaisemmat tilat ja lisää paikkoja, koulukodin johtaja Tuija Lindberg sanoo.
Koulukodin rakennukset ovat Senaattikiinteistöjen omistuksessa, ja valtion ylläpitämä koulukoti on niissä vuokralla.
Tuija Lindbergin mukaan tuleva remontti on tärkeä monesta eri näkökulmasta katsottuna.
– Yksi asia on, että historiallista miljöötä ja rakennusta kunnioitetaan ja pidetään huolta siitä, että rakennukset pysyvät pystyssä. Myös sillä on iso merkitys, että yhteiskunta pitää huolta siitä, missä hoidamme vaikeassa elämäntilanteessa olevia lapsia. On myös tärkeää, että henkilökunnalla on asianmukaiset työtilat, sanoo Lindberg.
Uusia työpaikkoja
Uudistusten myötä Sippolan koulukotiin tulee kymmenisen uutta työpaikkaa.
Tarkoituksena on palkata seitsemän uutta ohjaajaa, neljä valvojaa, opettaja ja koulunkäynninohjaaja. Rekrytointi on tarkoitus aloittaa keväällä.
Uusien työntekijöiden myötä koulukodin työntekijöiden määrä kasvaa yli sataan. Tällä hetkellä koulukodissa on yli 90 työntekijää.
Värikäs historia
Sippolan kartano on toiminut koulukotina noin 111 vuotta.
Kartanolla on vaiherikas historia. Ennen koulukodiksi muuttamista kartanon mailla harjoitettiin maatalous- ja metsätaloustoimintaa. Sippolan kartano on toiminut myös sotasairaalana.
Sippolan kartano loisteliaana jo tässä vuonna 1912 otetussa kuvassa.Signe Brander / Museovirasto
Kartanolla on ollut myös oma tiilitehdas, jossa valmistetuista tiilistä Sippolan kirkko on rakennettu.
Onpa kartanossa valmistettu myös Suomen ensimmäinen emmental-juusto. Sippolan hovin isäntä Alexander von Daehn kutsui kartanoon sveitsiläisen juustomestari Rudolf Klossnerin, joka keitti kartanossa historiallisen emmental-juuston.
Tarinan mukaan Suomen ensimmäinen emmental keitettiin nuotiolla, ja juustopata riippui männynoksassa avotulen päällä.