Yle Mix katsoo vuoden viimeisellä videollaan tukevasti eteenpäin.
Uudenvuodenlupauksiaan kertovat lapset ja monet somesta tutut vaikuttajat kuten tubettaja Deata ja Syke-sarjan näyttelijä Valtteri Lehtinen.
Jasmin ihmettelee, kuinka 2021 ei olekaan ainoa vuosiluku, jota maailmassa pian eletään.
Lisäksi Kiia tapaa futuristi Perttu Pölösen, joka tutkii tulevaisuutta.
Yle Mixin videot ilmestyvät Youtubeen ja Yle Areenaan. Voit seurata meitä myös Tiktokissa tunnuksella @ylemix.
Lue lisää:
Kadun harmaudesta Galerie Forsblomiin poikkeava pääsee värikylpyyn.
Helsinkiläisgalleriassa on esillä suurikokoisia, voimakkain värein maalattuja taidemaalari Raili Tangin tauluja. Pandemiavuoden uuvuttaneille ne toimivat kuin terapia.
– Se on ollut positiivinen yllätys, miten paljon ihmiset tarvitsevat ja kaipaavat taidetta, viestintäkoordinaattori Nina Suni Galerie Forsblomista sanoo.
– On ollut ihana huomata, miten suuri merkitys taiteella on ihmisille, hän jatkaa.
Vaikeasta alusta huolimatta taidegallerioille vuosi 2020 ei ole ollut niin katastrofaalinen kuin vielä keväällä pelättiin.
Silloin niiden suunnitelmat menivät koronapandemian takia yllättäen uusiksi.
Taidegallerioita suljettiin ja henkilökuntaa jouduttiin lomauttamaan. Myös näyttelyaikatauluja piti järjestää uusiksi.
Nyt näyttää jo valoisammalta.
– Tämä on ollut gallerioille jännittävä ja osin raskaskin vuosi kuten varmasti kaikille. Nyt näyttäisi onneksi siltä, että olemme menossa paljon parempaan suuntaan, sanoo galleristi Sofia Rehbinder Galleria Brondasta.
– Suhtaudun ensi vuoteen positiivisesti.
Joulukuun alussa Ateneumissa, Kiasmassa ja Sinebrychoffin taidemuseossa aloitettiin yt-neuvottelut koronaviruksen aiheuttamien tappioden takia.
Muutkin taidemuseot ovat ilmoittaneet, että ne ovat kiinni ainakin 10. tammikuuta saakka koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
Suurin osa taidegallerioista on kuitenkin avoinna, kertoo Galleristit-yhdistyksen puheenjohtaja Marika Sibakoff-Uravirta. Puheenjohtajan mukaan galleriolla on nyt "yleishyödyllinen tehtävä".
– Näyttelyssä käyminen tekee hyvää mielenterveydelle. Jos vain on kotona, äkkiä siinä synkistyy.
Moni tyytyy kurkistelemaan teoksia ikkunalasin takaa eikä uskaltaudu sisälle taidegalleriaan. Sibakoff-Uravirta toivoo, että kynnys tulla katsomaan näyttelyä olisi matalampi.
– Taidegallerioihin on pääsääntöisesti ilmainen sisäänpääsy, hän myös muistuttaa.
Galleria Brondassa on esillä taiteilija Riikka Soinisen tauluista koottu näyttely nimeltään White Noise.
– Olemme saaneet paljon positiivista palautetta. Teatterit ja kirjastot ovat kiinni ja ihmisistä on ihanaa, kun on joku paikka, mihin voi mennä, galleristi Sofia Rehbinder toteaa.
– Kulttuuria on valitettavasti niin vähän tarjolla.
Galleristeille tämän vuoden iloinen yllätys on ollut, miten hyvin teoksia on myyty.
– Taide on tehnyt hyvin kauppansa, sanoo Nina Suni.
Siitä todistavat useat Forsblomin teosten viereen kiinnitetyt punaiset myyty-tarrat.
– Teoksia ovat hankkineet sekä yksityishenkilöt että julkiset tahot, Marika Sibakoff-Uravirta vahvistaa.
Korona-aika on saanut ihmiset harkitsemaan taiteen ostamista.
– Ihmiset eivät ole pystyneet matkustamaan niin paljon kuin ennen. Sukan varteen on jäänyt vähän rahaa. Myös etätyöt ovat vaikuttaneet siihen, että mietitään kodin viihtyvyyttä.
Sofia Rehbinder muistuttaa, että vuodenvaihde on perinteisesti ollut taidekaupan osalta vilkasta aikaa.
– Ihmisillä on lomaa ja aikaa tulla katsomaan taidetta. Pariskunnat saattavat sopia, ettei joululahjaksi osteta turhaketta, vaan kaikkia ilahduttava taulu.
Minkälaiseen taiteeseen nyt kannattaa sijoittaa, jos on varaa?
– Aina kannattaa sijoittaa taiteeseen, joka ilahduttaa. Se on sijoitus, josta saa joka päivä jotain positiivista itselleen, Rehbinder vastaa.
Marika Sibakoff-Uravirta vakuuttaa, että näyttelyihin uskaltaa tulla koronatilanteesta huolimatta. Koronaviruksen leviämisen estäminen otetaan tosissaan.
– Kävijöitä on harvoin samanaikaisesti niin paljon, että teosten eteen syntyisi ruuhkaa.
Yksityiskäyntien suosio on pandemiavuonna lisääntynyt. Jos tartunnan mahdollisuus mietityttää, asiakas voi varata galleriasta ajan ja tutustua näyttelyyn omassa rauhassa. Moni galleria varaa asiakkaille yksityisaikoja, vaikka muuten pitäisikin näyttelytilansa suljettuna.
Taidegallerioiden aukioloajat kannattaa tarkistaa ennakkoon netistä. Pyhät ja näyttelyiden vaihtuminen aiheuttavat aikoihin muutoksia.
Auringon painuessa mailleen pian kolmen jälkeen uudenvuoden aattona Olympiastadionin tornissa syttyvät vihreät lasersäteet. Ne morsettavat taivaalle merkkisarjaa: ”2020–2021”.
Valoshow sykkii läpi yön, ja kirkkaan sään sattuessa sen voi nähdä jopa kymmenien kilometrien päähän.
Kun syksyllä alkoi käydä selväksi, että uuttavuotta ei voida juhlia perinteisellä ilotulituksella Kansalaistorilla, Helsingin tapahtumasäätiö kääntyi Lux-valofestivaalin kuratoinnista tunnetun Ilkka Paloniemen puoleen.
Tapahtumasäätiö halusi teoksen, jonka voi kokea koronarajoitusten puitteissa. Paloniemi ehdotti laserteosta Stadikan torniin, koska sen loisteesta voisi nauttia niin etäältä kuin haluaa.
– Vihreä on luonnon pääväri, jonka silmä havaitsee parhaiten, valotaiteilija kertoo.
Ajan lennätin -teokseen kuuluu myös radiolähetys. FM-taajuudella 105,80 MHz voi kuulla vuoden vaihdetta julistavana mantrana morsekoodin ”2020–2021”. Radiossa välitetään myös kaupunkilaisten toiveita ja lupauksia vuodelle 2021 koneäänen lukemana.
Yleisö voi osallistua teokseen lähettämällä viestejä radiolähetykseen tästä linkistä.
Taiteilijan Paloniemen mukaan teos on parhaimmillaan, kun laittaa radion korvanappeihin ja kapuaa korkealle paikalle, josta on suora näköyhteys Stadikan suuntaan.
Paloniemi aikoo itsekin lähettää uudenvuoden lupauksensa ja toiveensa koneäänen luettavaksi, mutta ei vielä paljasta viestiensä sisältöä.
Taiteilija toivoo, että koronavuosi voisi olla herätys, joka innostaisi ihmiskuntaa pohtimaan kurssiaan. Teoksellaan hän haluaa sanoa, että vuodenvaihde voi olla käänne parempaan.
Helsingin kaupungin uudenvuoden juhlallisuuksiin kuuluu valoteoksen lisäksi Classical Trancelations -konsertti, jossa viime vuosikymmenien ikonisimmat elektronisen musiikin hitit kohtaavat sinfoniaorkesterin voiman. Kaupungintalon juhlasalissa tehtyä lähetystä voi seurata Yle TV1:llä tai Yle Areenassa 22.30 alkaen.
Uudenvuoden ilta käynnistyy jo kello 17.30 perheen pienimmille sopivalla ohjelmalla Helsinki-kanavalla. Unikeon uudenvuoden valvojaiset ovat koko perheen kotibileet, joissa taiteillaan, tanssitaan ja pelataan bingoa yhdessä ohjelman sankareiden kanssa. Kaiken ikäisille sopivan sanattoman juhlalähetyksen ovat luoneet taidekollektiivi Skidit.
Koronatilanteen vuoksi Helsingin uuttavuotta ei kokoonnuta viettämään jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Kansalaistorille.
Miten sinä aiot juhlia uuttavuotta? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 1. tammikuuta kello 23:een saakka.
Lue myös:
Mustaan kaapuun pukeutunut Chisu laulaa Donna Summerin 1970-luvun discoklassikkoa I feel love. Taustalla pauhaa Helsingin kaupunginorkesteri sekä Ahjo Ensemble -kuoro.
Laulaja riisuu kaavun ja alta paljastuu asu, jonka pinta mukailee discopallon peilejä. Valonheitin kohdistuu Chisun asuun ja kirkkaat valonsäteet heijastuvat eri suuntiin.
Esitys avaa Classical Trancelations -konsertin, joka on osa Helsingin kaupungin poikkeuksellista uudenvuoden juhlintaa. Etukäteen nauhoitettu konsertti esitetään Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa klo 22.30 alkaen. Areenasta sen voi katsoa täältä.
Konsertissa versioidaan elektronisen musiikin klassikoita eri vuosikymmeniltä. Orkesterin ja kuoron kanssa niitä tulkitsevat vaihtuvat artistit. Esiintyjinä nähdään Chisun lisäksi Redrama, Pete Parkkonen, Nelli Matula, Olavi Uusivirta, Paleface, Tapani Rinne, Robin Packalen, Marianna, Jesse Markin ja Darude.
Classical Trancelations -konsepti ei ole täysin uusi, sillä vastaavia konsertteja on järjestetty aiemmin kaksi kertaa. Ensimmäinen oli Musiikkitalossa vuonna 2016 ja toinen kaksi vuotta myöhemmin Helsingin areenassa. Molemmat olivat yleisömestyksiä.
Alta voi katsoa vuonna 2018 esitetyn konsertin.
Kapellimestari Eero Lehtimäki oli johtamassa orkesteria kaksi vuotta sitten ja lähti innolla mukaan uudenvuodenkonserttiin. Hänen mielestään konsepti on nerokas, kun se yhdistelee klassista musiikkia elektroniseen ja esiintyjät ovat suomalaisia ykkösartisteja.
– Sitä on vain niin nautinto tehdä, sillä kaikki viihteen ja taiteen genrerajat häviävät. On tosi ihana sulauttaa se kaikki yhdeksi ja tehdä vain huippulaatua.
Tämä kerta oli kapellimestarillekin erilainen, sillä konsertissa ei ole paikalla yleisöä kuten kaksi vuotta sitten areenalla.
Uudenvuoden konsertti nauhoitettiin aikaisemmin syksyllä Helsingin kaupungintalon juhlasalissa, ilman yleisöä ja tarkkojen koronaohjeiden ja turvallisuusjärjestelyjen mukaan.
– Oman fiiliksen joutui rakentamaan ihan eri tavalla, kun yleisön kanssa ei saanut olla suorassa vuorovaikutuksessa.
Lehtimäki uskoo, että Classical Trancelations -konsertti toimii tv:n välityksellä uudenvuoden tunnelman nostatukseen tänä poikkeuksellisena aikana, kun isoja yleisötapahtumia ei voi järjestää.
– Konsertista löytyy jokaiselle suomalaiselle klassisia biisejä, joista on omia muistoja. Myös suosikkiartisteista löytyy jokaiselle omansa.
Jesse Markinille Classical Trancelations -konsertti oli aivan uudenlainen kokemus. Hän ei ole aikaisemmin esiintynyt orkesterin tai kuoron kanssa. Normaalisti hän keikkailee pienellä kokoonpanolla, johon kuuluvat vain esimerkiksi dj ja rumpali.
– Se oli hieno kokemus. En ole aiemmin esiintynyt siten, että on jousia ja kapellimestaria, ja luukutetaan täysillä. Olin ihan täpinöissäni.
Muusikko versioi konsertissa vuosituhannen vaihteen suuren suomalaisen hitin, Bomfunk Mc's -yhtyeen Freestylerin. Markinin mukaan lopputulos on alkuperäistä kappaletta orgaanisempi.
Laulaja ei usko, että yhtye on vielä ehtinyt kuulla hänen versiotaan.
– Toivottavasti tykkäävät, mutta se jää heidän arvioitavakseen.
Jesse Markin odottaa jo innolla tulevaa vuotta, sillä hänellä on musiikillisesti paljon uutta suunnitteilla. Hän ei kuitenkaan vielä paljasta, mitä kaikkea on luvassa.
Muusikko kuitenkin toivoo, että ensi vuosi olisi kaikille parempi tämän vuoden jälkeen.
– Tämä vuosi on ollut vuoristorataa. Toivottavasti hommat lähtevät ensi vuonna ylöspäin, Markin sanoo.
Yhdysvaltalaisräppäri MF Doom on kuollut. Asiasta kertoi edesmenneen artistin vaimo Jasmine Dumile uudenvuodenaattona räppärin Instagram-tilillä.
Metallinhohtoisen naamion taakse piiloutuneesta mysteerinomaisesta rap-artistista muodostui uransa aikana supertähti erityisesti valtavirtamusiikin ulkopuolisessa rap-maailmassa, kertoo uutiskanava CBS News.
Tuottajanakin toiminut MF Doom, oikealta nimeltään Daniel Dumile oli kuollessaan 49-vuotias. Päivityksessä hänen kerrotaan kuolleen jo 31. lokakuuta, mutta asiasta ei ole CBS:n mukaan kerrottu julkisuuteen tätä ennen.
Uutiskanavan mukaan Dumile oli syntynyt Lontoossa, mutta varttui Yhdysvalloissa Long Islandilla New Yorkin osavaltiossa.
Yhdysvaltalaislehti New York Timesin mukaan artistin kuolinsyystä tai siitä, miksi tieto kuolemasta jaettiin vasta kaksi kuukautta Dumilen menehdyttyä, ei ole kerrottu tarkempia tietoja. Näin ei ole tehnyt myöskään Jasmine Dumilen viestin jakanut MF Doomin levy-yhtiö Rhymesayers.
Edesmenneen räppärin vaimo mainitsee tekstissään myös Dumilen pojan Malachin, joka New York Timesin mukaan kuoli vuonna 2017 ollessaan 14-vuotias.
New York Timesin mukaan Daniel Dumile julkaisi vuosina 1999-2009 kuusi sooloalbumia. Lisäksi artisti teki vuosina 2004-2018 viisi pitkäsoittoa yhteistyössä muiden artistien, kuten Madlibin ja Danger Mousen, kanssa.
Useilla nimillä uransa aikana esiintynyt Dumile kokeili siipiään 1990-luvun alussa hiphop-trio KMD:ssä, jossa oli myös hänen nuorempi veljensä, kertoo New York Times.
Dumilen veli Dingilizwe kuitenkin kuoli auto-onnettomuudessa trion toisen levyn äänitysten aikoihin. Tätä tragediaa seurasi pian toinen, kun levy-yhtiö ei suostunut julkaisemaan trion toista levyä.
Dumile vetäytyi taka-alalle ja palasi vasta vuonna 1997, jolloin hän otti käyttöönsä nimen Metal Face Doom.
New York Timesin mukaan Dumile alkoi piilotella kasvojaan julkisuudessa jotakuinkin vuoden 1999 albumin Operation: Doomsday julkaisun aikoihin. Alkujaan artistin käyttämä kasvomaski oli pelkistetympi, mutta myöhemmin hänet nähtiin julkisuudessa lähinnä tavaramerkikseen muodostuneeseen metallinaamioon sonnustautuneena.
Lehden mukaan metallinaamio sekä osaltaan myös artistin taiteilijanimi olivat kunnianosoituksia Marvel-sarjakuvien pahikselle Doctor Doomille.
New York Timesin mukaan Dumile sai osakseen erityisesti muiden räppärien ja tuottajien kunnioitusta, vaikkei hänestä ikinä tullutkaan valtavirran superstaraa. Hänen kuolemaansa reagoivat muun muassa ikonisen hiphop-ryhmän A Tribe Called Questin Q-Tip sekä hiphop-duo Run the Jewelsistä tuttu El-P.
Q-Tip kuvaili uutista Twitterissä musertavaksi. El-P puolestaan muisteli Instagramissa ensimmäistä kohtaamistaan Dumilen kanssa ja kertoi MF Doomin olleen inspiraation lähde.
Uutinen Dumilen kuolemasta huomattiin myös Suomessa ja muun muassa Paleface noteerasi räppärin menehtymisen sosiaalisessa mediassa.
Koronakeväänä 2020 oli muuan huomiota herättänyt tapahtuma: räpduo JVG:n verkossa striimattu keikka. Artistit esiintyivät reaaliaikaisesti studiolla, ja heidän taustalleen luotiin virtuaalinen Senaatintori.
Konserttia kehuttiin laajasti. Järjestäjän eli Helsingin kaupungin mukaan se keräsi peräti 1,4 miljoonaa katsojaa.
Virtuaaliteknologiaan keskittyneelle yhtiölle JVG:n keikka oli ennen kaikkea näytön paikka. Suomalainen Zoan-yhtiö ideoi ja visualisoi virtuaalikonsertin pikaisella aikataululla. Sen jälkeen yhteydenottoja on tullut niin yritysmaailmasta kuin artisteiltakin.
– Konsertti avasi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Suomalaisilta yrityksiltä on tullut paljon yhteydenottoja, joissa halutaan, että niiden tuotteita ja palveluita esiteltäisiin JVG-konsertin tapaan, mutta bisneskontekstissa. Viestejä on tullut myös kansainvälisiä artisteja edustavilta organisaatioilta, Zoan Oy:n toimitusjohtaja Miikka Rosendahl kertoo.
Zoan on tullut tunnetuksi muun muassa Kansallismuseolle tekemistään virtual reality - eli VR-toteuksista. Korona-aika on tuonut virtuaaliteknologiaan keskittyneelle yhtiölle runsaasti uudenlaisia töitä. Yhteisprojekteja ovat olleet muun muassa laulaja Alman konsertti ja Finnairin virtuaalilennot, jotka vievät joulupukin luo Rovaniemelle.
Nyt Zoan rakentaa isoa kansainvälistä virtuaalifestivaalia, joka työllistää yhtiössä kolmekymmenen hengen tiimin. Joulun alla julkistettiin myös Nightwishin virtuaalikonsertit, jotka järjestetään maaliskuussa. Zoanin toteuttamiin konsertteihin voi ostaa lippuja joko Pohjois- ja Etelä-Amerikan aikavyöhykkeelle tai Euroopan yleisölle sopivaan kellonaikaan.
– Uskomme, että virtuaalikonserteista ja -festivaaleista on tullut uudenlainen konsepti. Se liittyy siihen, kuinka nuoret pelaavat ja sukeltavat sisään näihin maailmoihin. Tämä genre on syntynyt koronapandemian myötä, ja se jatkuu varmasti normaalien keikkojen ohella, Miikka Rosendahl uskoo.
Erityisen suosittuja ovat olleet pelimaailmojen, kuten Robloxin ja Fortniten, sisällä pidetyt keikat. Esimerkiksi amerikkalaisen elektronisen musiikin tuottajan ja dj:n Marshmellon ja räppäri Travis Scottin konsertit keräsivät kymmeniä miljoonia osallistujia.
Tämän hetken suosituimpiin korealaisyhtyeisiin kuuluva BTS taas järjesti lokakuussa kaksi maksullista virtuaalikonserttia, joita katseli lähes miljoona ihmistä. Yhden konserttilipun hinta oli noin 40 euroa.
JVG:n vapun virtuaalikonserttia varten luotiin 150 000 avataria eli virtuaalista hahmoa osanottajille.
Korona-ajasta on ollut virtuaalibisnekselle hyötyä, mutta toisaalta se on tarkoittanut painopisteiden siirtämistä muualle – myös Zoanin kohdalla.
– Olemme investoineet voimakkaasti siihen, että kaikki sisältö pitää nyt pystyä tarjoamaan laitteille, jotka löytyvät ihmisten kotoa: mobiilileille, perusläppäreille ja älytelkkareille, Miikka Rosendahl kertoo.
Tämä tarkoittaa, että virtuaalilasit ja VR-visualisoinnit ovat ainakin jonkin aikaa katveessa.
– Virtuaalilasit ovat edelleen se paras käyttöliittymä, kun netissä siirrytään kaksiulotteisesta maailmasta kolmiulotteiseen. Nuoremmat sukupolvet ovat ryhtyneet ostamaan laseja pelaamistarkoituksiin, mutta menee vielä aikaa siihen, että isolla osalla olisi virtuaalilaseja kotonaan.
Zoan on hyödyntänyt jo pitkään peliteknologiaa ja peliyhtiö Epic Gamesin pelimoottoria Unreal Enginea. – Unreal Enginestä tulee koko ajan uusia versioita ja päivitysten mukana tuoreita ominaisuuksia. Voisi sanoa, että sieltä on meidän kannaltamme tullut uudenlaisia elementtejä virtuaalituotantoihin juuri oikeaan aikaan.
Epic Gamesin Unreal Engine on ollut mukana myös Ikean Unemme-taideteoksessa, jonka toteuttamiseen Zoan osallistui. Suomalaisten uniin perustuvassa teoksessa yhdistyvät reaaliaikainen grafiikka, päivittyvä unidata ja uusi teknologia.
Miikka Rosendahlin mukaan koronapandemia on kiihdyttänyt teknologista kehitystä, jonka avulla rakennetaan esimerkiksi monimuotoisia virtuaalikonsertteja.
– Odotimme, että tällainen teknologinen murros tapahtuisi kolmen, neljän vuoden aikana. Se tapahtuikin reilussa puolessa vuodessa.
Myös kokeellinen suomalainen virtuaaliteknologiaan perustuva taide on herättänyt kiinnostusta ulkomailla. Hanna Pajala-Assefan Skeleton Conductor huomioitiin äskettäin Chicagon Altered-festivaalilla, jossa se voitti yleisöpalkinnon. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen "vapaan kehollisen ilmaisun XR- taideteos" – eli teos, jossa ollaan virtuaalimaailmassa mutta jossa käytetään myös kehoa.
Ideana on, että kun teokseen uppoutunut henkilö liikuttaa käsiään tai jalkojaan, niitä träkätään eli seurataan. Tästä syntyy ääniä ja erilaisia visuaalisia muotoja.
Tanssitaiteilijana ja koreografina työskennellyt Hanna Pajala-Assefa halusi Skeleton Conductorin avulla tutkia nimenomaan kehon äänellistämistä ja liikkeen vuorovaikutteisuutta.
– Keskeistä tässä teoksessa on se, että kokijasta tulee teoksen tekijä ja taiteilija. Kyse on pohjimmiltaan myös taiteen demokratisoinnista: tässä ympäristössä kenellä tahansa on oikeus olla taiteilija ja luova toimija.
Pajala-Assefa on aiemmin työskennellyt muun muassa musiikkia ja teknologiaa yhdistävän Soiva Liike -metodin sekä träkkäystekniikoiden parissa.
– Kun tutustuin virtuaaliteknologiaan ja nimenomaan liikekaappaustekniikkaan, minua rupesi kiinnostamaan, millä tavalla virtuaaliseen maailmaan voi tehdä keholähtöistä taidetta.
Hanna Pajala-Assefan mukaan taiteilijoiden kiinnostus virtuaaliteknologiaa kohtaan on yleisestikin kasvanut.
– Virtuaaliteknologia on tällä hetkellä peliteollisuudessa ja viihteessä aika vahvasti esillä. Ja kyllä minuakin virtuaaliteknologia kiehtoo – haluaisin tutkia sitä lisää ja viedä omaa työtäni siihen suuntaan.
Lue myös:
JVG tähdittää vappua uuden teknologian avulla – mallia otettu Fortnite-pelistä
Ketamiini-Markku on nuori mies, joka auttaa päivisin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Iltaisin hän väsää Instagram-tililleen meemejä, jotka kertovat kamankäytöstä, meikäpojan kahveenjuonnista ja nuorten eksistentiaalisesta ahdistuksesta.
Markun ja muiden zoomereiden, eli 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa syntyneen z-sukupolven, internethuumoria kuvaa parhaiten yksi sana: absurdi.
Tässä jutussa Ketamiini-Markku esiintyy nimimerkillään, koska hänen henkilöllisyytensä paljastuminen voisi vaarantaa työt sosiaalialalla. Hän uskoo, etteivät kaikki kollegat ymmärtäisi huumorin tuhtia ironiaa.
Markun meemit ovatkin roiseja, rosoisia ja usein aivan järjettömiä.
Ne edustavat niin sanottua dank meme -kulttuuria, joka on ollut Yhdysvalloissa jo vuosia pinnalla. Tähän meemien alagenreen kuuluvat vitsit, jotka ampuvat tarkoituksella yli hilseen, ja visuaalinen estetiikka, joka on harkitun kömpelöä.
Suomessa suosittuja dank meme -profiileja on Instagramissa muutama kourallinen, ja _@ketamiini_markun_memestash on 17 000 seuraajallaan niistä suosituin.
– Oli kyse sitten hämmennyksestä, häpestä tai totaalisesta repeämisestä, dank meme herättää tunteita. Se on huumoria ekstramausteilla, Markku kuvailee.
Suosien kasvaessa Markku on ottanut vastuuta meemien välittämistä viesteistä, ja esimerkiksi irtaantunut huumeidenkäytön glorifioinnista. Vieläkään vitsit eivät kuitenkaan ole mitenkään salonkikelpoisia.
Monen muun koulupojan tapaan Markku vietti 2010-luvun taitteen selailemalla netin kuvafoorumeita, kuten kotimaista Kuvalautaa ja amerikkalaista 4chania.
– Siellä sain ensikosketuksen meemikulttuuriin. Jutut perustuivat mahdollisimman edgyyn huumoriin: mitä roisimpaa, sitä hauskempaa.
Ennen 2010-luvun puoliväliä monikerroksisen ironiset meemisivustot yleistyivät. Ketamiini-Markun kansainvälisiä esikuvia olivat Emerald's creamy cheese meme market ja Comrade Stalin's dank meme stash.
Markku keräili muiden tuottamia meemejä puhelimeensa, ja kun laitteen muisti alkoi tulla täyteen, hän alkoi postailla niitä Instagram-tilille. Alkuun profiilin nimi oli @rafaelinmankeli ja sisältö oli kesympää.
Seuraajia oli vielä vuoden 2020 alussa tuhatkunta.
Kevättalvella hän päätti keksiä sivulleen esikuviensa tapaan mahdollisimman pitkän ja typerän nimen. Syntyi @ketamiini_markun_meme_stash. Uudistettu profiili keskittyi nyt pelkästään itse tuotettuun sisältöön.
– Uudelleenbrändäys onnistui hyvin. Parissa päivässä tuli tuhat uutta seuraajaa.
Samoihin aikoihin uutisista sai lukea kiihtyvästä ilmastokriisistä, globaaliksi ilmiöksi leviävästä Black Lives Matter -ihmisoikeusliikkeestä ja Kiinan Wuhanista leviävästä uudesta viruksesta.
Maailma oli muuttumassa aiempaa järjettömämmäksi ja ahdistavammaksi. Jos sitä ei voinut selittää, ainakin sille saattoi nauraa.
Kevät 2020 oli kasvun aikaa muillekin dank meme -tileille Suomessa.
Genreen kuuluu yhteisöllisyys sosiaalisessa mediassa. Toisten meemejä tykätään, kommentoidaan sekä jaetaan, mutta myös lainataan ja versioidaan uudelleen.
Ketamiini-Markun nonniih-hittimeemiä, jossa Paavo Pesusieni kaipaa akuutisti kahvia, on varioitu useissa kymmenissä meemeissä.
Keskinäisistä viittauksista hyvä esimerkki on huhtikuussa aloittanut Kontentti_kingien @vainnonniihjutut-profiili, joka alkuun lähinnä varioi kahvi- ja nonniih-teemaisia vitsejä.
Uusi sivusto kehitti pian omat hittijuttunsa, kuten kauppis- ja taideopiskelijoiden starter pack -meemit.
Koronakevään aikana samoissa somekuplissa levisivät myös _@pehmopoju_destroyer69, @huumori.h, @pupujussi12, ja @tyostresihuolet -profiilien meemit. Jälkimmäinen oli vielä syksyllä genrensä suosituin yli 30 000 seuraajallaan, mutta sivuston ylläpitäjä on nyt ilmoittanut pitävänsä taukoa somesta.
Suurin osa meemien tekijöistä on nuoria kaupunkilaismiehiä, monet taide- tai muusikkopiireissä. He ammentavat huumorinsa omasta elämänkokemuksestaan. Niin myös Ketamiini-Markku.
– Kun on kasvanut Itä-Helsingin lähiössä, sitä on nähnyt kaiken maailman hiippareita, joista löytää inspiraatiota. Ei pidä mennä kuin tunniksi Kontulan ostarille, niin siitä voisi kirjoittaa kokonaisen stand up -shown.
Ketamiini, metamfetamiini, halpisolut ja kannabis korostuivat viime vuonna Markun ja monien muiden zoomereiden meemeissä vähintään yhtä paljon kuin korona, työn tai opiskelun välttely, politiikka ja populaarikulttuuriviittaukset.
Amerikkalaisten esikuvien meemeissä huumeet ovat tabu, mutta Britanniassa kamanvetämiseen keskittyvät huumorisivut ovat olleet pinnalla jo pitkään. Esimerkiksi Ketflix and Pills -tilillä, jonka vitsit kertovat päiväkausia jatkuvasta huumesekoilusta, on satojatuhansia seuraajia.
Mikä huumeissa on niin hauskaa, Ketamiini-Markku?
– Jos eksyt kesällä Kallion puistojen hippirinkeihin, kuulet tarinoita, kuinka joku poltti gramman hitit bongista ja oli muka niin siistiä. Minä vaihdan tarinoissa pilven tilalle mahdollisimman kovan aineen ja tuon siten esiin huumemaailman absurdiuden.
Markun tarkoitus ei siis ole romantisoida kamankäyttöä, vaan nauraa huumekulttuurin järjettömyydelle. Markku kuitenkin kyllästyi huumeaiheisiin, kun ongelmakäyttäjät alkoivat nauraa mukana.
– Huomasin, että monet käyttäjät hakevat sivultani samaistumispintaa, enkä jaksanut enää lukea nistien kommentteja. Koin tarvetta siirtyä vähän etäämmäksi teemasta.
Markku päätti postata muutaman raitistumismeemin. Paavo Pesusieni lähti seuraavassa vitsissä kolmen kuukauden putken jälkeen A-klinikalle, ja "huume valistus alligaattori" kertoi MDMA:n ja SSRI-lääkkeiden yhdistelmän vaarallisuudesta. Markku julkaisi myös listan huume- tai päihdeongelmiin apua tarjoavista tahoista.
– Yritän pitää sellaisen pohjavireen, että meemien tekeminen on hyvän tekemistä. Seuraajamäärä asettaa vastuuta.
Markku on hiljattain ottanut kantaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta ja poliittisia ääriliikkeitä vastaan. Meemeissä ei hänen mielestään kuitenkaan pidä alkaa liiaksi saarnata. Huumori on kaiken ytimessä.
Ketamiini-Markun meemien kirjoittamista ohjaa ajatus siitä, mikä olisi kavereiden mielestä hauskaa.
Ehkä zoomereiden sarkastisilla meemeillä ei olekaan sen suurempaa tarkoitusta, kuin aiheuttaa mahdollisimman paskaiset naurut pienimmällä mahdollisella vaivalla.
Lue myös:
Söisitkö kissanpennun tai panisitko yksisarvista?
Katso uusin Yle Mix: Näistä Tiktokin vuosi 2020 muistetaan!
Viihdettä vai aivopesua? Meemit vaikuttavat ajatuksiisi, etkä välttämättä edes huomaa sitä
Runsaat kymmenen vuotta sitten markkinointi- ja mainosalan nuori tamperelaislupaus Antti Toivonen haaveili urasta maailmalla. Hakemuksia singahteli muun muassa Berliiniin ja Lontooseen, muutama kauemmaskin.
– Halusin vain asua jossain vähän lämpimässä, ja lämmön perässä Suomesta voi lähteä melkein mihin vain. Ammuin paikkoja kuin haulikolla, ja yht’äkkiä Singaporesta tärppäsi, muistelee Toivonen videopuhelussa.
Toivonen ei ollut koskaan edes käynyt Aasiassa, mutta muutamaa puhelua ja yhtä kuukautta myöhemmin hän istui koneessa.
Sillä tiellä hän on edelleen, yksitoista vuotta myöhemmin. Alkuperäinen työpaikka tosin on vaihtunut oman markkinointiviestintätoimiston, Supersonin vetämiseen.
Koti, työ ja elämä ovat pinta-alaltaan pikkuruisessa kaupunkivaltiossa Singaporessa, jossa on asukkaita Suomen verran. Muutakin yhteistä entisen kotimaan kanssa hänen mielestään löytyy.
– Ihmiset ovat hyvin samanlaisia. He eivät häiritse toisiaan ja ovat erittäin jalat maassa. Olin aiemmin asunut Lontoossa, ja englantilaiseen kulttuuriin oli paljon vaikeampaa päästä sisälle.
Toivonen ei halunnut jäädä ulkomaalaisporukoihin pyörimään, vaan sukelsi samantien singaporelaiseen elämänmenoon.
– Sekä Suomi että Singapore ovat pieniä maita, niiden pitää yrittää vähän kovempaa, että tulevat huomatuiksi. Suomessa on Suomi mainittu -ajattelu, eikä täälläkään luulla itsestä liikoja. Se istuu suomalaiseen mentaliteettiin hyvin.
Singapore on maailmalla tunnettu etenkin tiukoista säännöistään ja siisteydestään. Esimerkiksi vessa määrätään vetämään lain uhalla, purukumin myynti on kielletty ja roskaamisesta lankeaa kova sakko. Siihen tottuu, vakuuttaa Toivonen.
– Säännöt ovat selkeät, ja kaikki tietävät, ettei niistä kannata poiketa. Kun mennään sovitun mukaan, niin ei täällä kukaan hengittele niskaan. Suomalainen kulttuuri on lähtökohtaisesti rehellinen, mutta siellä koetellaan enemmän rajoja. Luulen, että se on laajemminkin eurooppalaisen ja aasialaisen mielenlaadun ero.
Singaporelaisen elämäntavan ja arvojen ymmärtäminen on Toivosen mielestä syy siihen, että hän on pystynyt kirjoittamaan jotain, mikä vetoaa paikallisiin ihmisiin.
Toivosen käsikirjoittama ja osaksi tuottama komediaelokuva Tiong Bahru Social Club pyörii parhaillaan singaporelaisissa elokuvateattereissa. Se sijoittuu erikoiseen lintukodon mainetta kantavaan kaupunginosaan, joka näkyy myös haastattelun aikana Toivosen kodin suurista ikkunoista.
Tiong Bahru Social Club kertoo kolmekymppisestä Ah Beestä, joka lähtee äitinsä helmoista osallistuakseen hankkeeseen, jonka tavoitteena on luoda maailman onnellisin naapurusto. Tekoälyn ja algoritmien luoma keinotekoinen auvo luonnollisesti paljastaa ennen pitkää absurdin luonteensa, ja nuoren miehen aito onni löytyy aivan muualta kuin data-analyysistä.
– Elokuva kertoo nuoresta miehestä, joka etsii merkitystä elämäänsä. Se kertoo tietyn sukupolven unelmista, siitä minkä ihmiset kuvittelevat tekevän heidät itsensä tai jotkut toiset onnelliseksi.
Tiong Bahru Social Clubin teemoista osa on universaaleja: onnea etsivät kaikki kaikkialla. Osa teemoista taas on periaasialaisia, Antti Toivonen kuvailee.
– Aasiassa on vaikka minkälaisia kulttuureja, mutta monia niistä yhdistää ajatus siitä, miten olennaisia perhe ja parisuhde ovat onnellisuuden kannalta. Ovat ne Suomessakin tärkeitä, mutta eri tavalla.
Osa elokuvan sisällöstä on täysin singaporelaista, esimerkiksi kielten sekamelska.
– Siinä on asioita, jotka menevät ohi toisesta kulttuurista tulevalle. Singaporelaisten mielestä tämä on erittäin singaporelainen elokuva. Siinä puhutaan mandariinikiinaa, malajia, hokkienia, tamilia, englantia ja vielä kantonia päälle. Se on hyvin lähellä todellisuutta täällä.
Tiong Bahru Social Clubin traileri YouTubessa
Tiong Bahru Social Club on omintakeinen sekoitus 1960-luvun karamellivärejä, nykyajan älyhärveleitä ja takavuosien teknologiaromantiikkaa. Toivonen itse kuvailee sitä “retrofuturistiseksi satiiriksi”.
– Retrofuturistinen on ikään kuin menneisyyden ajatus siitä, mitä tulevaisuus tulee olemaan. Elokuvasta on tietoisesti luotu fantasia, joka elää tavallaan epäajassa.
Tiong Bahru on Singaporen vanhin julkisin varoin rakennettu naapurusto. Se on viehättävä, Art Deco -tyylilajia edustava kaupunkisuunnittelun kukkanen ajalta, jolloin Singaporea määrätietoisesti modernisoitiin.
Sittemmin Tiong Bahrun yhteisöllisen idyllin ympärille on rakennettu ultramoderni metropoli. Toivonen kuvailee kotinaapurustoaan onnellisuuden saarekkeeksi, joka on henkisesti vähän kuin Puu-Käpylä Helsingissä.
– Tämä oli aikoinaan hyvin visionäärinen elinalue, jossa pyrittiin yhteisöllisyyteen. Elokuvassakin mainitaan usein kampung feel, kylätunnelma. Minua ja ohjaaja Tan Bee Thiamia viehätti se, miten futuristinen ajatus siitä, mihin maailma on menossa, on aikanaan on ohjannut Tiong Bahrun suunnittelijoita. Eikä maailma sitten todellakaan päätynyt Tiong Bahrun näköiseksi.
Antti Toivonen päätyi Singaporeen paetessaan pakkasta, mutta pitkän elokuvan käsikirjoittajaksi hän olisi saattanut päätyä myös toisenlaisessa ilmanalassa.
Varsinaisen leipätyönsä ohella Toivosella on ollut aina intensiivinen suhde komediaan ja etenkin sen kirjoittamiseen. Ensimmäisen kerran Toivosesta tuli jonkinasteinen julkkis Lordin Euroviisuvoiton aikoihin Markku from Finland -hahmon myötä.
Vyölaukkuun, rallipaitaan ja kalapuikkoviiksiin sonnustautunut Toivonen tuuletti YouTube-videoilla kömpelöllä englannilla suurten suomalaisten saavutusten puolesta. Euroviisujen maapostikortteja parodioivissa videoissa Markku from Finland ylisti kotimaansa parasta antia jäänmurtajista tasa-arvoon ja Mannerheimista Harliniin.
Haudattuaan Markun Toivonen on kirjoittanut kaksi kiiteltyä lyhytelokuvaa, joista molemmat on nähty arvostetuilla Sundancen filmifestivaaleilla. Naapureita hämmentävästä satanistisesta seksikultista ja keskiluokan näennäisvapaamielisyydestä kertova Saatanan kanit (2017) palkittiin Chicagon kansainvälisillä filmijuhlilla.
Poikansa seksuaalisuudesta huolta kantavasta taksikuskiäidistä kertova Onko sulla nälkä (2019) puolestaan kipusi lyhytelokuvan Jussi-ehdokkaaksi ja palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla. Molemmat lyhytelokuvat on ohjannut Teemu Niukkanen.
– Ne lyhytelokuvat kyllä uppoavat täällä Singaporessakin ihmisiin, mutta en olisi mitenkään voinut tehdä niitä täällä. Suomessa huumori on roisimpaa. Jopa raakalaismaista.
Pitkän fiktion kirjoittaminen on ollut niin kauan Toivosen haaveissa, että hän kuvailee sitä jääräpäiseksi päähänpinttymäksi. Siksi hän ei voinut vastustaa kiusausta, kun sattuma tarjosi mahdollisuuden tehdä sellainen Singaporessa.
Viisi vuotta sitten Toivonen sai päähänsä perin pohjin selvittää, millaista on kaakkoisaasialainen elokuva.
Hän osti niin holtittoman määrän lippuja Singaporen elokuvajuhlien näytöksiin, että järjestäjät pistivät miehen merkille.
– En ole kohtuuden ystävä missään, mutta 21 lippua oli selkeä ylilyönti. En tietenkään ehtinyt kaikkiin näytöksiin, mutta festivaaliväki huomasi, että sama kaveri pyörii täällä koko ajan.
Viimeisenä festivaali-iltana järjestäjät kysäisivät Toivoselta, haluaisiko hän osallistua juhlien iltatilaisuuteen. Toivonen vastasi totta kai. Hän ei tosin tiennyt, että kekkereiden pukukoodiin kuului smokki, ja paukkasi paikalle suoraan kuntosalilta verkkareissa.
Sopimaton asu toimi oivana jäänmurtajana. Toivosen juttusille tulivat kaikki ja sen lisäksi elokuvatuottaja Tan Bee Thiam. Hän osoittautui kovaksi Kaurismäki- ja Roy Andersson -faniksi.
Miehet tulivat hyvin juttuun ja päättivät käydä kahvilla myöhemmin.
– Sitten nähtiin, juteltiin ja palloteltiin ideaa onnellisuudesta. Hän sanoi, että tästä voisi tehdä elokuvan. Kysyin, että ai lyhytelokuvan? Hän sanoi, että ei, kun pitkän. Mietin hetken, että kaveri on ihan sekaisin, juurihan me vasta tavattiin. Sanoin tietenkin, että tehdään vaan.
Tiong Bahru Social Clubin pyörät lähtivät pyörimään ketterästi. Rahoitushakemus oli paikallisessa elokuvasäätiössä kymmenen päivän kuluessa. Vaikka kyseessä oli Tan Been Thiamin ensimmäinen soolo-ohjaus, se sai saman tien vihreää valoa.
Toivonen arvelee yhdeksi syyksi sen, että Tiong Bahru Social Club osui täydelliseen saumaan.
Singaporelaiset ovat maailman innokkaimpia elokuvissakävijöitä, mutta paikallinen elokuva ei ole kovin suosittua. Maan oma elokuvatuotanto on vielä lapsenkengissä verrattuna esimerkiksi Suomeen.
Vaikka maat ovat väestömäärältään yhtä suuret, Singaporessa tehdään puolet vähemmän elokuvia kuin Suomessa.
– Kun aloin tutkia singaporelaista elokuvaa, niin sieltä löytyvät paikalliset vääpelikörmyt, jotka ovat tosi pidettyjä, ja toinen ääripää, joka on ihan silkkaa kengänkärkiin tuijottelevaa art housea. Ajattelin, että siihen väliin pitää mahtua jotain. Suomessa oli vähän samankaltainen tilanne parikymmentä vuotta sitten.
Saatananpalvojanaapurit tekevät Suomea tunnetuksi arvostetulla elokuvafestivaalilla Yhdysvalloissa
Tiong Bahru Social Clubin maailmanensi-ilta oli arvostetuilla Busanin elokuvajuhlilla lokakuussa. Sittemmin se avasi Singaporen filmifestivaalit, ja nyt se pyörii paikallisen Finnkinoa vastaavan Golden Village -ketjun teattereissa.
Vastaanotto on ollut lämmin, Toivonen kuvailee. Elokuvaa on kehuttu pinnalta kevyeksi, mutta samalla sen on sanottu iskevän syvälle nuoren singaporelaisen sielunmaisemaan.
– Kaakkoisaasilainen komedia on perinteisesti pitkälti slapstickiä. Sillä on omat meriittinsä. Me päätettin heti alkuun yhdistää kaakkoisaasialainen ja pohjoismainen estetiikka. Mukana on meikäläistä, ilmeetöntä tekemistä ja kuivaa huumoria. Komediaa tehdään, mutta vitsejä ei alleviivata.
Vaikka elokuvasta on pidetty, ei sillä kuulemma pääse rikastumaan.
– Tämä on pieni elokuva, emmekä edes kuvitelleet mitään Wonder Womanin kaltaisia levityksiä. Vaikka se on vetänyt saleja jopa täyteen, pitää muistaa, että katsojia otetaan koronan takia vain puolet normaalikapasiteetista. Nyt ei ole juuri kilpailuakaan, koska elokuvia julkaistaan niin vähän.
Seuraavan pitkän fiktioelokuvan Antti Toivonen tekee aisaparinsa Teemu Niukkasen kanssa Suomessa. Leffa on vielä alkutekijöissään, eikä Toivonen paljasta siitä sen enempää. Elokuvaa kehitellään parhaillaan Elokuvasäätiön käsikirjoitustuen turvin.
Varsinaista ammattia käsikirjoittamisesta Toivonen ei kuitenkaan kaavaile. Oman yrityksen pyörittäminen on hänelle vähintään yhtä suuri intohimo kuin elokuvien tekeminen. Jälkimmäinen saa pysyä rakkaana sivutyönä.
– Onhan se nyt ihan pölhökustaan harrastus, hidasta ja kallista hommaa. Mutta kun elokuva on valmis, ei mikään siihen liittyvä tunnu taakalta. Tykkään kertoa tarinoita ja tehdä ihmisiä kutkuttavia juttuja. Kyllä sellaisen eteen vähän vaivaakin haluaa nähdä.
Yleisö seuraa henkeä pidättäen miestä, joka pyörii vinhasti ympyrää motorisoidun, pyöreän alustan päällä. Khakinvärisiin lentohaalareihin pukeutuneen hahmon pitäisi kaiken järjen mukaan sinkoutua alustalta pois ja loukkaantua, mutta niin ei käy. Rauli Dahlberg nojaa kehollaan eteenpäin niin, ettei keskipakoisvoima vaikuta häneen. Liike näyttää helpolta, mutta se on vaatinut lukemattomia harjoituskertoja.
Dahlberg, 35, on maailmanluokan akrobaatti, ja tällaiset temput kuuluvat hänen työkalupakkiinsa. Vaaran tunteen sisältävä kohtaus on Dahlbergin ensimmäisestä sooloteoksesta O’DD. On ihme, että se ylipäänsä syntyi.
Teos sai kantaesityksensä Espoon kaupunginteatterissa lokakuussa. Kiertueen piti jatkua myöhemmin syksyllä, mutta uudet koronarajoitukset sulkivat esiintymispaikat.
Dystooppisen, mutta myös lohdullisen ja kauniin sooloteoksen tehnyt Dahlberg on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä sirkustaiteilijoista. Hän on vangitseva esiintyjä, joka on tullut tunnetuksi virtuoottisesta trampoliinityöskentelystään.
Monen muun suomalaisen sirkustaiteilijan tavoin Dahlberg on opiskellut Euroopan johtavassa nykysirkuksen korkeakoulussa Ranskassa (CNAC). Sitä ennen hän haki oppia Ruotsista Cirkus Cirkörin ylläpitämästä sirkusammattikoulusta.
Hieman yli kymmenen vuotta sitten suomalaisen nykysirkuksen historiassa käännettiin uusi sivu, kun Dahlberg perusti kahden ystävänsä kanssa Race Horse Company -nimisen ryhmän. Dahlbergin, Kalle Lehdon ja Petri Tuomisen kokoonpanosta tuli 2010-luvun alussa suomalaisen nykysirkuksen lippulaiva ja kansainvälinen käyntikortti. Ja sitä se on yhä.
Mutta menestyksellä on ollut hintansa. Dahlberg oli vähällä lyödä hanskat tiskiin lopullisesti pari vuotta sitten.
Uralla tapahtuneista loukkaantumisista periytynyt kipu ja työtaakka kävivät ylivoimaisiksi.
– Tuli olo, että nyt tämä saa riittää. Ettei tässä ei ole enää järkeä, Dahlberg sanoo.
Dahlberg tilaa aamulla kahvilassa suodatinkahvin. Hän on pukeutunut laivastonsiniseen kuoritakkiin, eikä mistään käy ulkoisesti ilmi, että liikkeellä on sirkustaiteilija. Dahlberg on pienikokoinen, voimakastahtoiselta vaikuttava mies. On helppo kuvitella, että hän oli pienenä villi lapsi.
Dahlberg oli ajanut itsensä piippuun kolmisen vuotta sitten, ja mielenterveys alkoi rakoilla.
Hän oli ohjannut ensimmäisen ryhmäteoksensa Race Horse Companylle. Urbotek-niminen ohjaustyö vei voimat. Kritiikkikään ei ollut innostunutta. Helsingin Sanomien arviossa teosta pidettiin ryhmän välityönä.
– Olin pannut kaiken likoon. Luulin, että osaan jotain, mitä en osannutkaan. Samaan aikaan totta kai tiesin, että olisin tarvinnut harjoitusta isomman ryhmän ohjaamisessa. Löin päätä seinään, Dahlberg kertaa kolmen vuoden takaisia tuntojaan.
Kakku oli liian iso. Dahlberg yritti yhtä aikaa ohjata, harjoitella ja pyörittää Race Horse Companya.
– Koko paletti alkoi kaatua päälle, ja se vaikutti mielenterveyteen.
Pintaan nousi myös vanha polvivamma, joka oli tullut esityksessä vuosia aiemmin. Vamma aiheutti kipua, vaikka polvi oli leikattu. Se oli mennyt niin huonoon kuntoon, ettei Dahlberg pystynyt lenkkeilemään. Juostessa tuntui siltä kuin joku olisi kaivanut polvea puukolla.
– Vamma vain lisäsi tuskaa siihen kuplettiin.
Terveyttä heikentävä tilanne oli kehittynyt pitkään. Race Horse Companyn kansainvälisen menestyksen myötä Dahlbergilla oli aina kiire keikoille, eikä hän malttanut kuntouttaa itseään rauhassa haverien jälkeen.
– Olin pitkään ylirasittunut. En päässyt siitä luupista irti, Dahlberg sanoo.
Sirkustaiteilijat altistuvat työtapaturmille, ja jo pelkät työvälineet kuulostavat hurjilta: trampoliini, vipulauta, venäläinen aisa, kiinalainen tolppa, ihmiskatapultti ja kuolemanpyörä.
Polvivamma ei ollut Dahlbergin ensimmäinen haveri. Hän on loukkaantunut useasti, ja leikattu hänet on kolme kertaa.
Ensin meni toinen olkapää. Se tapahtui 16-vuotiaana, kun Dahlberg oli mukana Lahden kaupunginteatterin Sirkus Zambina -esityksessä. Dahlberg opiskeli silloin Lahden sirkuskoulussa. Hän tuli kolmoisvoltista väärin alas trampoliinille, ja keho “rykäisi hartiat irti”.
Hartiat leikattiin vasta vuosia myöhemmin, kun ne menivät tämän tästä sijoiltaan.
Seuraavaksi sirkustaiteilijalta meni polvi. Ensin Dahlberg selvisi säikähdyksellä, kun ristisiteet pamahtivat, mutta parin vuoden päästä tapahtui vakava onnettomuus. Polvi hajosi Race Horse Companyn villin ja vauhdikkaan Super Sunday -teoksen esityksessä Ranskassa vuonna 2014.
Tauolta palannut ryhmä oli harjoitellut esityksen kuntoon, kun yksi taiteilijoista loukkaantui, ja esitystä jouduttiin muuttamaan. Dahlberg ja toinen taiteilija ponnistivat vipulaudalta ilmaan “helpossa perustempussa”.
– Emme olleet harjoitelleet sitä typeryydestä tai laiskuudesta, Dahlberg kertaa.
Ilmassa hän tajusi, että toisen akrobaatin käsi oli väärässä paikassa, ja Dahlberg jäi kollegaan kiinni. Sen seurauksena liikerata muuttui dramaattisesti, ja Dahlberg tuli polvi edellä alas kovalle lattialle patjan sijaan. Siihen päättyi show hänen osaltaan.
– Minut kiikutettiin pois lavalta, Dahlberg muistelee.
Sairaalassa kävi ilmi, että polvesta oli mennyt ristiside ja kierukka oli hajonnut. Lisäksi polvesta oli irronnut pala rustoa.
– Elämä oli työskentelemistä jatkuvan kivun kanssa. Nyt tuntuu hullulta, että lähdin keikoille tekemään voltteja ja temppuja, mutta en pystynyt esitysten jälkeen kävelemään kotiin.
Urbotekin esitysten jälkeen Dahlberg päätti treenata itsensä kuntoon tulevaa sooloteosta varten. Oma soolo oli ollut sirkustaiteilijan pitkäaikainen unelma.
Hän palkkasi itselleen henkilökohtaisen valmentajan ja kävi tämän kanssa urheilemassa. Keho pani kuitenkin vastaan.
– Koko ajan tuntui siltä, että pakotan itseni urheilemaan, eikä tulosta syntynyt. Se päättyi siihen, etten pystynyt tekemään enää mitään, Dahlberg toteaa.
Hän lamaantui, ja koko ajan väsytti. Oireet olivat samankaltaiset kuin masennukseen sairastuneella. Dahlberg päätti hakea apua.
– Kävin puolen vuoden terapian läpi, ja mietin tosissani, haluanko lopettaa.
Terapia auttoi, ja Dahlberg päätti jatkaa. Hän vetäytyi Race Horse Companyn harjoitussaliin treenamaan sooloaan vapaa-ajallaan. Aikaa oli yhtäkkiä enemmän kuin normaalisti, sillä koronapandemia oli jäädyttänyt ryhmän kiertuetoiminnan.
Harjoitussalissa vastassa oli kuitenkin vanha tuttu: yksinäisyys. Vaikka sirkustaiteilijat tekevät esityksiä yhdessä, suurin osa heistä harjoittelee yksin. Sirkusalalla ei ole “valmentajia”, jotka potkisivat taiteilijoita persuksiin. Huipulle kiivetään yksin puurtamalla.
– Olen painiskellut urani aikana aika paljon yksinäisyyden kanssa. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia, Dahlberg sanoo.
Hänelle yksinäisyys näyttäytyy riittämättömyyden tunteena.
– Minulla on aika vahva kuvitelma siitä, että en riitä sellaisena kuin olen. Olen aina kaivannut sitä, että olisin vähän parempi, vähän pidemmällä tai edes vähän notkeampi. Jotain enemmän kuin olen.
Nyt lääke riittämättömyyden tunteeseen on kuitenkin löytynyt:
– Kun hyväksyy sen, että minä riitän, pääsee myös venymään pidemmälle.
Yksinäisyyttä voi hänen mukaansa oppia käsittelemään. Itselleen voi olla armollinen.
– Aina ei tarvitse tapahtua jotain.
Dahlbergista tuntuu lopulta vapauttavalta harjoitella uusia temppuja yksin.
– Ja kun on päässyt johonkin taiteelliseen lopputulokseen, sitä on sitten kiva näyttää jollekin toiselle.
Yli 20 vuotta sirkusalalla ollut Dahlberg on noussut pohjalta parrasvaloihin yhä uudestaan. Pohjalle hän on pudonnut loukkaantumisten ja uupumuksen takia.
Vastoinkäymisistä huolimatta Dahlberg säteilee energiaa ja positiivisuutta. Hän kertoo oppineensa luovuttamaan. Se on helpottanut työntekoa.
– Hyväksyin sen, että vaikka sooloteos epäonnistuisi, se ei ole niin vaarallista. Se oli vapauttava tunne, Dahlberg sanoo.
Hän on myös oppinut elämään polvensa kanssa. Sitä hoidettiin viime leikkauksen jälkeen kortisonipiikillä ja reumalääkkeellä.
– Polvi toimii ihan hyvin, mutta ei ole millään muotoa täydellinen, Dahlberg sanoo.
Sooloteos O’DD sai syksyllä hurmioituneen vastaanoton. Sille voi povata pitkää elinkaarta, jos ja kun kiertuetoiminta taas käynnistyy koronapandemian jälkeen.
Pandemia vei sirkustaiteilijoilta työt, ja Race Horse Company menetti suurimman osan tuloistaan, sillä sen keikat olivat ennen pandemiaa pääosin ulkomailla. Nyt ryhmä rakentaa kiertuetoimintaa Suomessa ja tekee työtä uuden harjoitustilan eteen. Dahlberg nähdään näillä näkymin seuraavan kerran lavalla maaliskuussa.
– Eihän kukaan tiedä, millaiseksi maailma menee. Voihan se olla, ettemme pysty kiertämään maailmalla enää lainkaan, Dahlberg sanoo.
Vaikka Race Horse Company jatkaa toimintaansa, sen villeimmät vuodet ovat todennäköisesti jo takana.
Ryhmällä meni todella kovaa fyysisesti rajun ja aggressiivisen Petit Mal -teoksen aikoihin kymmenisen vuotta sitten. Kansainvälinen läpimurto oli nuorten sirkustaiteilijoiden unelma, ja yhtäkkiä siitä tuli totta. Petit Mal revittiin käsistä, ja sitä myöten myös sirkustaiteilijat.
– Silloin meni vähän liiankin lujaa. Olimme aika nuoria. Vie veronsa, kun ensin juhlii ja sitten esittää todella fyysistä teosta, Dahlberg toteaa.
Elämä on muuttunut muistakin syistä.
Dahlbergistä tuli isä vajaa vuosi sitten. Lapsi on tuonut elämään rytmiä.
– Se on ollut hyvä muutos elämässä. Se on pakottanut priorisoimaan asioita, Dahlberg sanoo.
Race Horse Companyn pyörittäminen on kokopäivätyötä, sillä ryhmän toisena taiteellisena johtajana Dahlbergilla on usein “monta hattua yhtä aikaa päässä”.
– Kyse on yrittämisestä, Dahlberg selventää.
Suomalaisia nykysirkusryhmiä pyöritetään kengännauhabudjeteilla, ja ryhmän jäsenet joutuvat venymään moneen suuntaan. Dahlberg on kipuillut loputtomilta tuntuvien työpäivien kanssa jo pidempään.
– Kun lapsi tuli, se pakotti siihen, ettei voi olla koko ajan töissä.
Tulevaisuuteen avoimesti suhtautuva Dahlberg uskoo, että hänellä on vielä annettavaa sirkustaiteelle akrobaattina. Eikä Dahlberg ole lopettanut unelmointia. Juuri nyt hän haaveilee kiertue-elämästä.
– On ollut pitkään hiljaista. Pidän vaihtelusta, ja olisi kiva taas panna menemään, Dahlberg sanoo.
Lisää aiheesta:
Rauli Dahlberg harjoittelee sooloteostaan O’DD (Yle Areena)
Vaaran ammattilaiset: Race Horse Company (Yle Areena)
Suomalaisella nykysirkuksella meni lujaa, sitten tuli korona ja satojatuhansia katsojia katosi
Maailman tunnetuimpiin kitaristeihin kuuluva Alexi Laiho on kuollut. Children of Bodom -yhtyeessä maineeseen noussut muusikko kuoli kotonaan Helsingissä viime viikolla viime vuoden lopulla.
Laiho oli kärsinyt terveysongelmista viime vuosien aikana. Hän oli syntynyt huhtikuussa 1979.
– Olemme musertuneita rakkaan ystävämme ja bändimme jäsenen äkillisestä poismenosta. Sanat eivät pysty kuvailemaan sitä järkytystä ja surua, jota tunnemme, sanovat Bodom After Midnight -yhtyeen Daniel Freyberg, Mitja Toivonen ja Waltteri Väyrynen tiedotteessa.
Children of Bodom aloitti vuonna 1993. Se on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä yhtyeistä. Jäähyväiskonserttinsa se soitti vuonna 2019.
Laiho muodosti vielä viime vuonna Bodom After Midnight -kokoonpanon. Se ehti äänittää kolme kappaletta ja kuvata yhden musiikkivideon. Niitä ei ole vielä julkaistu.
Laiho vaikutti myös Warmenissä, Sinergyssä, Kylähullut-yhtyeessä ja The Local Bandissa.
Laihon sisar kertoo tiedotteessa, että Alexi Laiho haudataan perhepiirissä.
Alan julkaisut ovat valinneet Alexi Laihon vuonna 2009 maailman parhaaksi kitaristiksi ja kaksi vuotta myöhemmin maailman parhaaksi metallikitaristiksi. Lisäksi Laiho pääsi kärkisijoille useissa kotimaisissa äänestyksissä ja keräsi meriittejä myös soittonopeudellaan. Listaa voisi vielä jatkaa usealla eri kunnianosoituksella, maininnalla ja listasijoituksella.
– Olen sitä mieltä, että koskaan ei voi olla tarpeeksi hyvä. Totta kai tuollaiset tunnustukset ovat palkitsevia, mutta ei kannata ottaa sellaista asennetta, että enää ei tarvitse treenata tai että kukaan ei ole parempi kuin minä. Onhan tässä toisaalta duunia paiskottu, eli tuollaisia juttuja on toki hauska kuulla, Laiho totesi Yle Uutisten haastattelussa viime vuonna.
Laihon omiin kitaristi-idoleihin kuuluivat muun muassa Dire Straits -yhtyeen Mark Knopfler sekä Steve Vai ja Zakk Wylde. Laihon musiikkimaku ulottui laidasta laitaan: hän piti glam rock -yhtye Poisonista ja black metal -bändi Darkthronesta, sekä kuunteli toisinaan Mozartia ja Beethovenia.
Children of Bodomin musiikkia Laiho ei halunnut lokeroida.
– Minun mielestäni se on vain pelkkää metallia.
Alexi Laiho oli taiteilija, jonka vaiheista ei dramatiikkaa, nopeita käännöksiä tai sysimustia hetkiä puuttunut.
Täysi-ikäisyyden hujakoilla Laiho vietti runsaasti aikaa Kallion nuhjuisimmissa kapakoissa, välillä hän sai mustasukkaisuusdraaman takia tappouhkauksia. Myös alkoholia kului runsaasti.
Laiho koki myös niin voimakasta vihaa ja ahdistusta, että haki apua psykiatrilta. Toisaalta viha toimi myös polttomoottorina luovuudelle.
– Olen ja en ole vihainen persoona. Totta kai kaikki ihmiset suutahtavat välillä, mutta minulla on sellaista ylimääräistä vihaa ja ehkä myös ylimääräinen pimeä puoli. Kaiken vihan ja kiukun pystyn kuitenkin purkamaan musiikkiin, Laiho totesi viime vuonna.
Alexi Laiho oli myös kauhufani, mikä näkyi ja kuului Children of Bodomin musiikissa.
– Tunnen viehtymystä noituuteen ja alamaailman jumaliin ja jumalattariin, mutta en ole mikään satanisti tai mikään muukaan isti. Olen aina kokenut tuollaisen maailman hyvin mielenkiintoiseksi, Laiho totesi Ylen haastattelussa.
Laiho halusi myös ajatella, että kuoleman jälkeen ihminen syntyy uudestaan jossakin toisessa formaatissa.
– Syynä tähän on se, että tuollainen on paljon viihdyttävämpää kuin ei mitään -juttu, se olisi jotenkin tylsää.
Useita mantereita kolunneena taiteilijana Laiho jaksoi arvostaa kotimaataan: hänellä oli Suomen leijona -tatuointi, jolla hän halusi kunnioittaa isovanhempiaan ja kokonaisen sukupolven ponnistuksia.
– Suomi ei välttämättä maana ole minulle tärkeä juttu, mutta suomalaisuus on. Ja suomalaisuudella tarkoitan sitä, että ollaan itsepäisiä ja mennään läpi harmaan kiven. Ärsyttää käyttää tätä sanaa, mutta sisustahan tässä on kyse, Alexi Laiho kertoi viime vuonna.
Lue myös:
Kun Helsingin Barokkiorkesteri joutui koronarajoitusten vuoksi perumaan liveyleisöltä joulukonserttien lisäksi perinteiset uudenvuoden konsertit, freelancemuusikoista koostuva ja vanhaan musiikkiin erikoistunut kokoonpano sai tarpeekseen.
Vuonna 1997 perustettu orkesteri alkoi suunnitella ulkomaanmatkaa. Jo aiemmin syksyllä Helsingin Barokkiorkesteri esiintyi Amsterdamin kuuluisassa Concertgebouw-konserttitalossa.
– Työmatkailu Schengen-alueella ei ole missään vaiheessa ollut ongelma, vuodesta 2003 orkesterin taiteellisena johtajana työskennellyt cembalisti ja kapellimestari Aapo Häkkinen toteaa.
Häkkinen huomauttaa, ettei huolellisia turvajärjestelyjä noudattavaa kulttuurielämää ole monissa kulttuurimaissa suljettu, vaikka muuten voimassa olisi tiukkoja rajoituksia.
Esimerkiksi Ranskassa saa poikkeusluvan ulkona liikkumiseen konserttilippua näyttämällä.
Orkesterin uudenvuoden konsertteihin Helsinkiin oli tulossa vierailevia taiteilijoita ulkomailta.
Kapellimestariksi oli kiinnitetty orkesterille entuudestaan tuttu portugalilainen Marcos Magalhães. Hänen avustuksellaan orkesterin tie vie nyt Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin. Portugali on niitä maita, joissa tiukoista rajoituksista huolimatta järjestetään kulttuuritapahtumia.
Magalhães otti yhteyttä kotimaansa tiede- ja kulttuuriministeriin Manuel Heitoriin, joka innostui ideasta kutsua suomalaisorkesteri vierailulle. Aikataulusta piti vähän tinkiä, sillä konserttipäiväksi sovittiin uudenvuodenpäivän sijaan 6. tammikuuta.
Ministeri Heitorin on määrä isännöidä loppiaisena Teatro Thaliassa Helsingin Barokkiorkesterin konserttia, joka on osa Portugalin EU-puheenjohtajakauden avajaisjuhlallisuuksia. Myös Portugalin pääministeri António Costa on tiettävästi tulossa paikalle. Konsertti striimataan suorana lähetyksenä muun muassa Youtubessa. Lähetys alkaa kello 21 Suomen aikaa.
– Olemme iloisia, että Uudenvuoden konserttien perinne voi näin jatkua entistä kansainvälisemmässä muodossa, Aapo Häkkinen sanoo.
Helsingin Barokkiorkesterin riveistä Portugaliin matkaa 12 muusikkoa. Alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti myös intialainen huilisti Shashank Subramanyam saapuu poikkeusluvalla paikan päälle kotimaastaan.
Häkkinen toistaa muutaman kerran haastattelun aikana, ettei hänellä ole kompetenssia arvioida, kuinka koronapandemiaa pitäisi rajoitusten puolesta hoitaa, eikä hän siksi ota rajoitusten aiheuttamiin kulttuurialan tuhoihin sen kummemmin kantaa.
– Sen voin todeta, että kun luvut ovat Portugalissa viisi kertaa Suomea pahemmat, kaupat ja ravintolat kiinni, ulkonaliikkumiskielto öisin ja viikonloppuisin, mutta kulttuuritapahtumia voidaan silti järjestää, eikä esimerkiksi museoita ole suljettu, on tässä kyllä kyse myös arvoista ja politiikasta.
Taiteellinen johtaja muistuttaa, että tällaisina aikoina jokainen keikka on freelancereille ilon aihe.
– Nykyinen tilanne on melko kestämätön freelancereiden ja pitkäjänteisen kulttuuritoiminnan suunnittelun kannalta.
Portugalissa järjestettävän konsertin ohjelmassa on ranskalaisen barokin, nykymusiikin ja intialaisen klassisen musiikin kohtaamisia. Ohjelmaa varten on tilattu uusi teos intialaista musiikkia ja barokkisoittimia hyvin tuntevalta Eero Hämeenniemeltä. Konsertin johtaa Marcos Magalhães, joka myös soittaa cembaloa.
Portugalin-matkan jälkeen orkesteri jää odottamaan päätöksiä tulevista rajoituksista Suomessa. Jos Helsingin Musiikkitalossa järjestettävä kuukausittainen vanhan musiikin sarja perutaan, varasuunnitelma on jo valmiina.
Siinä tapauksessa kevätkauden ensimmäiset konsertit pidetään Kroatian Zagrebissa, ja ne striimataan kotiyleisölle.
Musiikkituottaja Anssi Kippo on mies, joka nosti Children of Bodomin yhdeksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä yhtyeistä. Hän oli maanantaina miksaushommissa studiossaan Lappeenrannassa, kun puhelimeen alkoi tulvia viestejä Alexi Laihon kuolemasta.
– Huh, hurjaa. Tuli täydellisenä yllätyksenä, en yhtään ollut osannut varautua moiseen. En ole vielä sisäistänyt asiaa, vaan päivä on mennyt sulatellessa, toteaa Kippo.
Anssi Kipon Astia-studio lähti 1990-luvulla Children of Bodomin matkaan, kun bändi käytti vielä nimeä IneartheD. Tuolloin nuori Alexi Laiho koputti bändikaverinsa kanssa pommisuojassa toimineen studion ovea ja kertoi, että bändi halusi tehdä demon.
IneartheD vaihtoi nimensä Children of Bodomiksi, ja yhtyeen ensimmäinen albumi Something Wild näki päivänvalon vuonna 1997. Kipon kanssa bändi oppi maailman tavoille. Niinä vuosina ei mennyt montaa päivää, ettei Kippo olisi ollut jossain yhteydessä Laihoon.
– Miksasin heidän keikkansa vuoteen 2002 saakka. Pidin niin sanotusti jöötä siinä porukassa, jotta saimme kaikki hommat kunnialla hoidettua.
Viime vuosina yhteydenpito Laihoon jäi harvemmaksi, mutta välit säilyivät hyvinä. Kipon mukaan maailma menetti huikean muusikon ja äärimmäisen lahjakkaan kaverin. Yksi Laihon lähettämä viesti reilun vuoden takaa on jäänyt Kipon mieleen.
– Naureskelin, että hän on edelleen se sama Allu kuin ennenkin. Äärimmäisen humoristinen ja pilke silmäkulmassa. Kaikilla asioilla, joista juttelimme, oli useita tarkoituksia. Hän oli hyvin intellektuelli ilonpitäjä ja yksi sydämellisimmistä ihmisistä, joita olen tavannut.
Julkisuudessa on aiemmin kerrottu, että Children of Bodomilta on jäänyt julkaisemattomia kappaleita. Kipolla on ollut sormensa pelissä.
– Astia-studion varastosta löytyy biisi, jota ei ole koskaan julkaistu. Siitä on ollut jo puhetta, että se näkee päivänvalon jossain vaiheessa. Olisi hyvä sauma julkaista se Laihon muistoksi.
Alexi Laihon kuolema on huomioitu kaikissa suurissa kansainvälisissä musiikkijulkaisuissa. Esimerkiksi Metal Hammerin Facebook-sivuston uutinen on täyttynyt tuhansista surunvalitteluista.
– Olen täysin murtunut. Hän oli yksi harvoista ihmisistä, joita saattoi kutsua termillä kitarajumala. Toivon hänen perheelleen ja ystävilleen voimia, kanadalainen Daniel O'Connell kirjoittaa.
– Tämä on niin syvältä. Kiitokset Alexi sinulle kaikesta siitä hienosta musiikista, mitä teit. Elämäni huippuhetkiä oli se, kun näin sinut vuonna 2018 Hellfestissä, Britanniassa asuva James Lawrence jatkaa.
Teksasilainen muusikko Marco Abyss taas miettii, oliko tässä ehkä syy, miksi hän kuunteli juuri tänään kuntosalilla Children of Bodomia:
– Voiko vuosi enää huonommin alkaa: kaikkien aikojen suosikkikepittäjäni on kuollut vain 41-vuotiaana.
Samoin metallijulkaisu Kerrang!in Facebook-seinällä on tänään ollut tuhansia surunvalitteluja.
– Tämä oli minulle kova isku. Olen ollut fani lähes 20 vuoden ajan. Lepää rauhassa, Abigail Fisher kirjoittaa.
Vuonna 2019 hajonneen Children of Bodom -yhtyeen jäsenet puolestaan julkaisivat tiedotteen sosiaalisessa mediassa:
– Me menetimme veljen. Maailma menetti ilmiömäisen lauluntekijän ja yhden aikamme suurimmista kitaristeita. Muistot ja Alexin musiikki elävät ikuisesti.
Niin ikään monet metalliyhtyeet ja -muusikot ovat tänään muistelleet Alexi Laihoa sosiaalisessa mediassa.
– Alexia ympäröi uskomaton musiikillinen aura, ja hän antoi paljon itsestään kaikille muille. On vaikea uskoa, ettei hän enää ole täällä, Amorphiksen Esa Holopainen kirjoittaa Facebookissa.
Amorphis muisti Laihoa myös Instagram-tilillään.
Sonata Arctica -yhtye toteaa, että Alexi Laihon muisto ei katoa minnekään.
– Olit upea muusikko ja todellinen kitarasankari. Ajatuksemme ovat sinussa ja perheessäsi.
Yle haastatteli tänään myös Insomnium-yhtyeen rumpalia Markus Hirvosta. Insomnium on esiintynyt Children of Bodomin kanssa samoilla areenoilla. Vuonna 2013 Insomium lämmitteli bodomeita pitkällä Euroopan kiertueella.
Hirvosen mukaan Alexi Laiho toi uutta soittotyyliä raskaampaan metallimusiikkiin.
– Aiemmin tuon kaltainen kitaravirtuositeetti yhdistettiin enemmän ehkä power metaliin, jos ajatellaan vaikkapa Yngwie Malmsteenia. Laiho toi tämän kaltaisen kitarasankaruuden ansioituneesti rankemman metallin pariin, Hirvonen summaa.
Parhaan draamasarjan Kultainen Venla menee tänä vuonna Ylelle, sillä kilpailun kaikki kolme ehdokasta ovat Yleisradion ohjelmistosta: Paratiisi, Rauhantekijä ja White Wall.
Sama tilanne näkyy Vuoden ohjaaja -ehdokkaissa: fiktio-sarjassa palkinnosta kisaavat kolmen edellä mainitun draamasarjan ohjaajat: AJ Annila sarjasta Rauhantekijä, Marja Pyykkö sarjasta Paratiisi ja Aleksi Salmenperä sarjasta White Wall.
Myös uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelma -sarjan Kultainen Venla päätyy Yleen. Ehdolla ovat Docventures, Koivisto ja Logged in.
Kilpailun muissa sarjoissa on hajontaa eri mediatalojen kesken, ja kaupalliset kanavat hallitsevat muun muassa Game Shown ja Parhaan miesnäyttelijän sarjoissa. Parhaan miesnäyttelijän pystistä kisaavat Taneli Mäkelä sarjasta Sunnuntailounas, Matti Ristinen sarjasta Kaikki synnit ja Jussi Vatanen sarjasta Huone 301.
Parhaan naisnäyttelijän Kultaisesta Venlasta kilpailevat puolestaan Irina Björklund sarjasta Rauhantekijä, Riitta Havukainen sarjasta Paratiisi sekä Elena Leeve sarjasta Sunnuntailounas.
Kultaisen Venla -palkinnon ehdokkaat valitsee Televisioakatemia. Siihen kuuluu yli 500 alan ammattilaista. Palkintogaala pidetään keväällä, ja sen televisioi Nelonen. Päivämäärää ei vielä ole julkistettu.
Draamasarja
Paratiisi (Yle Areena / Yle TV1, MRP Matila Röhr Productions)
Rauhantekijä (Yle Areena / Yle TV1, MRP Matila Röhr Productions)
White Wall (Yle Areena / Yle TV1, Fire Monkey)
Game Show
Mental Samurai Suomi (Nelonen, Warner Bros. International Television Production Finland)
Stadi vs. Lande (MTV3, Rabbit Films)
Suurmestari (MTV3, Rabbit Films)
Keskusteluohjelma
Perjantai (Yle Areena / Yle TV1, Yle uutis- ja ajankohtaistoiminta)
Puoli Seitsemän (Yle Areena / Yle TV1, Yle uutis- ja ajankohtaistoiminta)
Yökylässä Maria Veitola (MTV3, Moskito Television)
Kilpailureality
Mestaritekijä (TV5, Rabbit Films)
Metsähaaste (Yle Areena, Yellow Film & TV)
Tanssii tähtien kanssa (MTV3, Banijay Finland)
Komediasarja
Pirjo (Yle Areena / Yle TV2, Aito Media)
Modernit miehet (Yle Areena / Yle TV2, Moskito Television)
Sunnuntailounas (C More, Yellow Film & TV)
Lasten- ja nuortenohjelma
HS Lastenuutiset (Nelonen, Helsingin Sanomat)
Luuserit (Yle Areena, Elokuvayhtiö Komeetta)
Muumilaakso (Yle Areena / Yle TV2, Gutsy Animations)
Lifestyle-ohjelma
Eränkävijät: Alpeilta Arktikselle (Yle Areena / Yle TV1, NTRNZ media)
Madventures Suomi (Nelonen, Gimmeyawallet Productions)
Supernanny Suomi (MTV3, Warner Bros. International Television Production Finland)
Musiikkiviihde
Elämäni Biisi (Yle Areena / Yle TV1, Yellow Film & TV)
Masked Singer Suomi (MTV3, Fremantle Finland)
Vain elämää (Nelonen, Banijay Finland)
Paras miesnäyttelijä
Taneli Mäkelä sarjasta Sunnuntailounas, 3. tuotantokausi (C More, Yellow Film & TV)
Matti Ristinen sarjasta Kaikki synnit, 2. tuotantokausi, (Elisa Viihde Aitio, MRP Matila Röhr Productions)
Jussi Vatanen sarjasta Huone 301 (Elisa Viihde Aitio, Warner Bros. International Television Production Finland)
Paras naisnäyttelijä
Irina Björklund sarjasta Rauhantekijä (Yle Areena / Yle TV1, MRP Matila Röhr Productions)
Riitta Havukainen sarjasta Paratiisi (Yle Areena / Yle TV1, MRP Matila Röhr Productions)
Elena Leeve sarjasta Sunnuntailounas, 3. tuotantokausi (C More, Yellow Film & TV)
Paras uusi ohjelma
Logged in (Yle Areena, Revul Media Group)
Masked Singer Suomi (MTV3, Fremantle Finland)
Verta, hikeä ja t-paitoja (Yle Areena / Yle TV2, Warner Bros. International Television Production Finland)
Seurantareality
Elossa24h 4. tuotantokausi (Yle Areena / Yle TV1, ITV Studios Finland)
Kuppilat kuntoon Hans Välimäki! (Nelonen, Moskito Television)
Verta, hikeä ja t-paitoja (Yle Areena / Yle TV2, Warner Bros. International Television Production Finland)
Urheilu ja events
Big Brother Suomi 24/7 (Ruutu, EndemolShine Finland)
Linnan juhlat 2020 (Yle Areena/ Yle TV1, Yle Urheilu ja tapahtumat)
Nenäpäivä (Yle TV1/Yle Areena, Yle Urheilu ja tapahtumat)
Uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelma
Docventures (Yle Areena / Yle TV2, Gimmeyawallet Productions)
Koivisto (Yle TV1 / Yle Areena, Intervisio)
Logged in (Yle Areena, Revul Media Group)
Viihdeohjelma
Joonas Nordman show (MTV3, Yellow Film & TV)
Pitääkö olla huolissaan 8. tuotantokausi (MTV3, Rabbit Films)
Sohvaperunat (Yle Areena / Yle TV2, Endemol Shine Finland)
Vuoden käsikirjoittaja (fiktio)
Merja Aakko ja Mika Ronkainen sarjasta Kaikki synnit, 2. tuotantokausi (Elisa Viihde Aitio, MRP Matila Röhr Productions)
Eriikka Etholen sarjasta Rauhantekijä (Yle Areena / Yle TV1, MRP Matila Röhr Productions)
Atte Järvinen sarjasta Sunnuntailounas, 3. tuotantokausi (C More, Yellow Film & TV)
Vuoden käsikirjoittaja (viihde ja events)
Sirpa Leskelä sarjasta Verta, hikeä ja t-paitoja (Yle Areena / Yle TV2, Warner Bros. International Television Production Finland)
Joonas Nordman ja Anna Meling sarjasta Joonas Nordman Show (MTV3, Yellow Film & TV)
Aleksi Sariola sarjasta SuomiLOVE (Yle Areena / Yle TV1, Warner Bros. International Television Production Finland)
Vuoden ohjaaja (fiktio)
AJ Annila sarjasta Rauhantekijä (Yle Areena / Yle TV1, MRP Matila Röhr Productions)
Marja Pyykkö sarjasta Paratiisi (Yle Areena / Yle TV1, MRP Matila Röhr Productions)
Aleksi Salmenperä sarjasta White Wall (Yle Areena / Yle TV1, Fire Monkey)
Vuoden ohjaaja (viihde & events)
Teija Paajamaa ja Arja Lehtikangas sarjasta Vain elämää (Nelonen, Banijay Finland)
Aleksi Sariola sarjasta SuomiLOVE (Yle Areena / Yle TV1, Warner Bros. International Television Production Finland)
Matti Tiensuu sarjasta Verta, hikeä ja t-paitoja (Yle Areena / Yle TV2, Warner Bros. International Television Production Finland)
Korjattu 5.1. Klo 12.40 Parhaan naisnäyttelijän palkinnosta kisaa Riitta Havukainen, ei Marja Pyykkö, draamasarjasta Paratiisi. Pyykkö on ehdolla sarjan ohjauksesta.
Pääkaupunkiseudun nykyiset koronarajoitukset jatkuvat tammikuun loppuun asti. Tänään tiistaina tehty päätös vaikuttaa suoraan elokuvateattereihin, teattereihin, Kansallisoopperaan ja -balettiin sekä museoihin. Päätöksen teki pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä.
Suomen suurin elokuvateatteriketju Finnkino pitää kaikki pääkaupunkiseudun elokuvateatterit kiinni 31.1. asti. Ensi-iltaan piti tammikuun lopussa tulla muun muassa menestyksekkään kotimaisen luontotrilogian kolmas osa Tunturin tarina.
Pääkaupunkiseudun kirjastojen rajoitukset pysyvät ennallaan: lyhytaikainen asiointi kirjastoissa on yhä mahdollista.
Kansallisteatteri peruu kaikki näytännöt tammikuun loppuun asti. Teatteri on luvannut kertoa uusista näytäntöaikatauluista ja ensi-iltojen siirroista heti, kun tilanne selkeytyy. Kansallisteatterissa oli määrä tulla ensi-iltaan muun muassa Juha Jokelan uusi näytelmä Dosentit.
Myös Suomen suurin teatteri, Helsingin kaupunginteatteri peruu kaikki esitykset tammikuun loppuun asti. Teatterinjohtaja Kari Arffman kertoo, että kevään esityskalenteri on muilta osin toistaiseksi voimassa.
Samoin Kansallisooppera- ja baletti peruuttaa kaikki esityksensä. Myös talon ilmaistapahtumat ja lapsille suunnattu toiminta on peruttu tammikuun loppuun asti.
Myös Helsingin kaupunginmuseo pysyy kiinni.
Nykytaiteen museo Kiasma on suljettu peruskorjauksen takia kevääseen 2022 saakka. Sitä ja kahta muuta museota pyörittävä Kansallisgalleria tekee torstaina päätöksen Ateneumin ja Sinebrychoffin museon osalta.
Edellinen pääkaupunkiseudulle annettu koronarajoitus olisi pitänyt taidelaitokset ja elokuvateatterit kiinni tämän viikon sunnuntaihin asti.
Vuoden piti vaihtua vauhdikkaissa merkeissä, ja rap-artisti Yasin Abdullahi Mahamoud eli Yasin oli vuokrannut juhlintaa varten kokonaisen kerroksen Tukholman keskustassa sijaitsevasta hotellista.
Bilettäminen jäi kuitenkin väliin, sillä yllättäen myöhään uudenvuoden aattoiltana muusikko pidätettiin. Syynä on epäily osallisuudesta toisen tunnetun ruotsalaisen räppärin keväällä tapahtuneeseen sieppaukseen, johon liittyy vähemmän miellyttäviä yksityiskohtia.
Yasinin pidätyksestä on kohistu Ruotsissa jo monta päivää, ja syystä: räppäri kuuluu Ruotsin kärkiartisteihin. Ruotsinsuomalaisen Miriam Bryantin kanssa levytetty Ge upp igen -kappale loisti loppuvuodesta viikkokausia Ruotsin singlelistan ykkösenä, ja tällä hetkelläkin se on sijalla kolme. Ge upp igenin lisäksi peräti neljä Yasinin kappaletta saavutti viime vuonna singlelistan ykkössijan.
Ruotsin Spotifyssa Yasin oli viime vuonna viidenneksi kuunnelluin, ja hänen 98.01.11. -albuminsa sijoittui kolmanneksi. Yhteensä Yasinilla on Spotifyssa kuuntelukertoja muhkeat 52 miljoonaa kertaa. Urakehitystä on Ruotsissa kutsuttu suorastaan komeettamaiseksi.
Tukholman Rinkebyn maahanmuuttajalähiöstä kotoisin oleva 22-vuotias somalialaistaustainen Yasin tekee musiikkia, joka oli aiemmin undergroundia, ja josta käytettiin termiä förortsrap eli lähiörap. Artisti tunnetaan myös nimellä Yasin The Don ja Yasin Byn. Nimi viittaa Rinkebyhyn.
Yasin on osa ilmiötä, jossa murhista, huumeista ja rikoksista kertova gangsta rap on Ruotsissa valtavirtaistunut ja täyttää nyt musiikkilistoja. Tyylilaji alkoi lyödä itseään läpi jo vajaa vuosikymmen sitten, jolloin Kartellen-kollektiivi ryhtyi käsittelemään teksteissään lähiöiden ongelmia ja rikollisuutta – aihepiiriä, joka on monelle genren muusikollekin hyvin läheinen. Kartellenin perustajajäsen Leo Carmona esimerkiksi kärsii tällä hetkellä vankilatuomiota murhasta, ja myös yhtyeen toinen jäsen, Sebastian Stakset, on saanut useita aseisiin, huumeisiin ja pahoinpitelyyn liittyviä tuomioita.
Myös Yasin laukoo tekstiä vastaavista aihepiireistä. Esimerkiksi Chicago-kappaleessa räpätään “ampujakuninkaista”, auton takapenkillä lojuu kaksi Glock-pistoolia, ja ihmisiä lähetetään Allahin huomaan. Kertojaminää on “vaikea tappaa”.
Young & Heartless -kappaleen tekstissä taas ollaan isojen rahojen ja nopeiden autojen lumoissa, pilkataan poliisia ja viitataan Shottaziin, joka on Rinkebyssä toimiva, rankkaan rikollisuuteen erikoistunut jengi.
Yasinin taustoista tiedetään, että hän kuuluu itsekin Shottaziin: Ruotsin poliisin mukaan hän on jengin johtohahmoja.
Myös vuosi sitten Yasin oli näkyvästi otsikoissa muista kuin musiikillisista syistä. Tuolloin häntä epäiltiin murhasta, jonka kohteena oli jengiympyröissä viihtynyt 20-vuotias mies. Kuten useimmissa Ruotsin ampumistapauksissa, syyllistä ei koskaan saatu kiinni.
Jo vuonna 2018 Yasin tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Tuomio liittyi Shottazin toimintaan ja aseisiin. Artisti oli paennut poliisia ja hänen lähettyviltään oli löydetty ladattu ase.
Yasinin tuorein rikosepäily liittyy viime huhtikuussa tapahtuneeseen sieppaukseen. Tuolloin tunnettu ruotsalainen räppäri houkuteltiin tukholmalaiseen äänitysstudioon, jossa hänet ryöstettiin, ja jossa häntä pahoinpideltiin ja nöyryytettiin tuntikausia. Jotkut lähteet ovat puhuneet myös seksuaalisesta väkivallasta. Siepattu räppäri ei itse ole halunnut auttaa poliisia tapauksen tutkinnassa, eikä Ruotsin media ole kertonut hänen nimeään. Artisti on myös väittänyt poliisille, että kyseessä oli puhdas PR-tempaus.
Yleisesti artistin arvellaan olevan Einár, jonka gangsta rap on keikkunut ruotsalaislistojen kärjessä jo parin vuoden ajan. Nimenomaan viime vuoden huhti-toukokuussa sosiaalisessa mediassa levisi hämmentäviä kuvia 18-vuotiaasta Einárista. Niissä näkyi köytetty muusikko, joka oli puettu naisten vaatteisiin ja koiran kaulapantaan, ja jonka kasvot olivat veren peitossa. Kuvista näki, että räppäriä oli nöyryytetty eri tavoin. Kuvista nousseen kohun takia Einár julkaisi myöhemmin sosiaalisessa mediassa videon, jossa hän kertoi kaiken olevan kunnossa, muttei paljastanut, mitä oli tapahtunut.
Ruotsin Maltillisen kokoomuspuolueen politiikko ja aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija Hanif Bali otti äskettäin kantaa tapaukseen Twitterissä. Samalla hän haukkui Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n – SVT esitti viime marraskuussa imeläksi moititun dokumentin Yasinista.
– Mitähän SVT mahtoi ajatella, kun se julkaisi kritiikittömän dokumentin Yasin Bysta, joka on tuomittu törkeistä rikoksista, ja joka on nyt pidätettynä osallisuudesta sieppaukseen, jossa hän kumppaneineen kidnappasi, nöyryytti ja virtsasi Einárin päälle, Bali tviittasi.
Ruotsissa ryöstöistä, joihin liittyy uhrien nöyryyttämistä ja jotka videoidaan, on muutoinkin tullut suuri ongelma viime vuosien aikana. Jopa niin suuri, että maan pääministeri Stefan Löfven joutui kommentoimaan ryöstöjä vuosi sitten. Yleistyneestä rikostyyypistä käytetään Ruotsissa termiä förnedringsrån.
Monipolvisten tapahtumien jälkimainingeissa Ruotsissa on syntynyt kiivasta väittelyä siitä, pitäisikö Yasinin musiikki poistaa Spotifysta ja P3:sta eli Ruotsin yleisradioyhtiön valtakunnalliselta radiokanavalta. Asiaan on ottanut kantaa muun muassa liberaalipuolueen poliitikko ja kirjailija Robert Hannah. Hänen mielestään Spotifyn pitäisi toimia vastuullisesti ja poistaa Yasinin musiikki soittolistoiltaan, koska yhtiö toimi vuonna 2018 samoin R Kellyn kohdalla. Kellyä epäiltiin tuolloin useista seksuaalirikoksista.
– Toivon todellakin, että Spotify poistaa Yasinin suositelluilta soittolistoiltaan. Muunlainen toiminta on pelkkää rahojen antamista rikollisille, Hannah tviittaa.
Viestiään hän korostaa #MuteYasin -hashtagilla.
Dagens Industri -julkaisun politiikan toimittaja PM Nilsson on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa P3-kanavan ei pitäisi tukea “sairasta ja tuhoisaa nuorisorikollisuutta”.
Expressenin kulttuuritoimittaja Viktor Malm on eri mieltä. Hänen mukaansa artistin yksityiselämän ja tämän musiikin välille pitäisi tehdä selkeä ero.
Malm viittaa esimerkiksi kulttikirjailija William S. Burroughsiin, joka ampui vaimoaan. Legendaarinen tuottaja Phil Spector taas istuu parhaillaan vankilassa murhatuomion takia, ja runoilija Yahya Hassan ampui toista miestä jalkaan.
– En ole havainnut, että kukaan poliitikko tai mediapersoona olisi vaatinut näiden taiteilijoiden teoksien poistamista kirjastoista, radiosta tai suoratoistopalveluista, Malm kirjoittaa debattiartikkelissaan.
Vastaavaa keskustelua taiteilijan yksityiselämän ja hänen teostensa suhteesta on käyty myös syksyllä 2017 alkaneen metoo-liikkeen jälkimainingeissa.
Myös ulkomaiset räppärit ovat päässeet Ruotsissa otsikohin. Toissa vuonna Ruotsissa ehdollisen vankeustuomion pahoinpitelystä saaneen amerikkalaismuusikko Asap Rockyn ympärille kehkeytyi varsinainen mediasirkus.
Vaikuttaa siltä, että puhelimen pirinä toisessa päässä keskeyttää jotain ja pahasti.
– Haloo, Tiina Lymi vastaa kuin puolivahingossa kesken oman lauseensa.
Näyttelijä saa ajatuksensa kasaan esittelyjen jälkeen. Hän istuu autossa pelkääjänpaikalla. Ratin takana suunnistaa Ursula Salo – Lymin sanoin loistava näyttelijä, muttei kummoinen kuski.
– Kyllä, ehdin jutella, mutta kävin lenkillä ja selkäni on hikinen. Mutta itse asiassa, voisinko soit... Ei kun käänny siitä, ahaa, rikot liikennesään... Niin, voisinko soittaa pian takaisin?
Sopii.
Lymi, 49, on tuttu kasvo suosituista elokuvista ja tv-sarjoista lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, mutta hän myös ohjaa ja kirjoittaa elokuvia ja sarjoja. Hänen uusin luomuksensa, Sisäilmaa, vaikuttaa osuneen napakymppiin.
Yle TV1:ssä kolmiosaisen sarjan ensimmäinen jakso keräsi yli puoli miljoonaa katsojaa. Areenassa ensimmäinen jakso on käynnistetty pian jo 400 000 kertaa. Elina Knihtilän tähdittämästä sarjasta keskustellaan ympäri internetiä. Kommentteja on koottu tähän juttuun tuonnempana.
Lymi soittaa takaisin ja kertoo auton olevan turvallisesti parkissa. Pian ollaan syvissä vesissä. Sisäilmaa on elämänmakuista draamakomediaa, fiktiota, joka tekee tunnistettavia ja katkeransuloisia havaintoja tosielämästä.
Sarjan teemana on hyvinvointiyhteiskunta, paikkana Lymin mielestä se kaikkein epäseksikkäin: TE-toimisto.
On sääntöä, lakia ja pykälää, jotta systeemi pyörisi kuin öljytty ratas, mutta se mikä toimii paperilla, voi olla käytännössä mahdotonta. Alalla kuin alalla työskentelee ihmisiä, jotka tekevät parhaansa pitääkseen yllä systeemiä, vaikka reunat repsottavat ja saumat vuotavat.
Lymi näkee tällaisen työn tekijät arjen supersankareina.
– Jos Bruce Willis astuu elokuvan päätteeksi ulos avaruusaluksesta ja sanoo vaimolleen, että keitetään kahvit, meidän Anneli sanoo TE-toimiston asiakkaalle, että lähetääs kartoitteleen. Hän on päättänyt pelastaa maailman tai ainakin jatkaa työtään, koska ei ole muuta tapaa pitää yllä ajatusta siitä, että ainakin yritetään.
Ylelle sarjan tilannut Erkki Astala kertoo, että vaikeita ja yhteiskunnallisia teemoja käsittelevän draamakomedian kasvaminen ilmiöksi heti ilmestyessään oli ainakin osittain odotettavissa.
– Sarja yllättää sekä sillä, mitä tapahtuu että sillä, miten asioista kerrotaan. Mukana on satiiria, komediaa ja jopa kauhua.
Sarja valmistui viime syksyn alussa.
– Näytin sitä yhtiön johtoportaalle, ja siellä tehtiin nopeasti päätös, että laitetaan ulos pian ja isosti.
Sarjasta kohkataan ympäri internetiä. Astala ihastui kommenttiin, joka on kirjoitettu sarjan henkeen sopivasti Facebookin Virkamiesten avoin verkosto -ryhmään: "Olivat sitten laittaneet koko zeitgeistin tehosekoittimeen." Siinä kiteytyy Astalan mielestä sarjan vahvuus.
Twitterin puolella sarjan faneiksi ovat julistautuneet muun muassa monet TE-työntekijät.
Moni on vakuuttunut siitä, että huumori on oikea tapa käsitellä vakavia yhteiskunnallisia aiheita.
Useat kommentoijat näkevät Sisäilmaa-sarjassa jotain samaa kuin kotimaisessa hittisarjassa M/S Romantic parin vuoden takaa. Silloin tohistiin halvasta, nyt puhutaan baklavasta.
Osuvimmat teokset myös jakavat mielipiteitä. Kaikille Sisäilmaa ei ole maistunut.
Uudenmaan TE-toimisto kertoo taustoittaneensa työtään sarjan käsikirjoittajille Tiina Lymille ja Juha Lehtolalle.
Lakimies ja bloggaaja Saku Timonen kirjoittaa Apu-lehden blogissaan, että sarjan yksi kantavista ideoista on hyvinvointivaltion alasajoon, kuten peruspalvelujen ulkoistamiseen ja yksityistämiseen, kohdistuva kritiikki. Sarjassa kuvataan palveluiden ulkoistamisen tuomia paineita ja tulospalkkauksen mukanaan tuomaa stressiä.
Tiina Lymi, 49, onkin saanut inspiraatiota käsikirjoitukseen muun muassa lapsensa kouluarkea seuraamalla. Hänen mieleensä putkahtaa toisinaan ajatus siitä, että omassa lapsuudessa hyvinvointiyhteiskunta oli voimissaan.
– 1970-luvulla syntyneet ovat saaneet nauttia parhaista paloista. Meneekö se tänä päivänä siihen, että vanhempien sosioekonominen asema rupeaa korreloimaan lapsen koulumenestyksen kanssa?
(Juttu jatkuu Instagram-upotuksen jälkeen.)
Sarjassa TE-toimisto on kaikkinensa vähän rempallaan: sähköt niin ja näin, printteri hajalla ja sälekaihdin klenkallaan. Siellä täällä toimistorakennusta pilkahtavat marmori ja messinki, mutta laastarina käytetään lastulevyä. Se kaikki on vertauskuvaa.
Kokonaisuuden kruunaa toimistotalon sisäilmaongelma, johon sarjan nimessäkin viitataan. Lymi pyöritteli ajatusta homeisesta talosta hyvinvointiyhteiskunnan symbolina sarjan pääroolissa nähtävän Elina Knihtilän kanssa. Itiöt tekevät hiljalleen tuhojaan, vaikkei niitä äkkiseltään aisti.
– Yhteiskunnassa arvomaailma on koventunut ja armottomuus lisääntynyt. Ja vaikkei inhimillisestä tragediasta välittäisi, kaaoksesta kannattaa välittää. Mitä enemmän on turvattomuutta, sitä kaoottisempi on yhteiskunta. Meillä ei ole varaa heittää yhtäkään ihmistä ojan pohjalle, plus on sivistynyttä ja selkärankaista huolehtia kaikista ihmisistä.
Samalla Lymi haluaa tehdä sarjalla kunniaa keski-ikäisille naisille.
– Omien havaintojeni mukaan on paljon naisia, jotka tekevät kaiken ajatuksella, että ei hätää, minulla on suunnitelma. Aika harvoin näille naisille, jotka pyörittävät systeemejä, lauletaan ylistyslauluja.
Kolmiosainen minisarja Sisäilmaa TV1:llä maanantaisin klo 21. Kaikki jaksot on katsottavissa Yle Areenassa.
Mänttä-Vilppulassa nähdään kesällä maailmankuulun katutaiteilijan Banksyn näyttely. Serlachius-museo Göstan näyttely tuo taiteilijan tuotantoa ensimmäistä kertaa näin laajasti Suomeen.
Koska anonyyminä pysyttelevä Banksy vastustaa kaupallisuutta, on museossa päätetty, että Banksy. A Visual Protest -näyttely on maksuton.
– Hänhän on vallankumouksellinen taiteilija, joka vastustaa auktoriteettejä, kaikkea kaupallista ja myös museomaailmaa, esimerkiksi pääsymaksuja. Haluamme kunnioittaa taiteilijan tahtoa tässä, me luovumme näyttelyn ajaksi kokonaan pääsymaksuista emmekä tee mitään myyntituotteita teoksista, Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen sanoo.
Sivonen toivoo, että museon suuri ponnistus tuo yleisöryntäyksen Mänttään.
– Tämä on tähän mennessä taloudellisesti suurin ponnistus Serlachius-museoissa minun aikanani pidetyistä näyttelyistä. Nämä jutut eivät lähde maailmalta kovin halvalla liikkeelle.
Milanolaisen 24 Ore Culturan kanssa yhteistyössä tehdyn näyttelyn teoksia on nähty tätä ennen Italiassa Milanon lisäksi Roomassa. Mänttä-Vilppulasta näyttely suuntaa Japaniin.
Banksyn näyttely A visual protest aukeaa Göstä-museossa toukokuussa. Näyttelyssä nähdään noin 70 teosta, erityisesti taiteilijan varhaistuotantoa 15.5.–10.10.2021. Kyseessä ei ole Banksyn virallinen näyttely, sillä taiteilija itse ei ole sitä auktorisoinut.
Bristolista Englannista kotoisin olevasta taiteilijasta tiedetään varsin vähän. Vaikka Banksy vastustaa kaupallisuutta, maksetaan hänen teoksistaan huippuhintoja. Hänet tunnetaan erityisesti monista tempauksista, joilla irvaillaan kaupallisuudelle.
Tehdastyöläinen sai kuusinumeroisen summan vanhasta autotallistaan, johon ilmestyi Banksyn taideteos
Sosiaalinen media täyttyi maailmantähtien ja kulttuurivaikuttajien kommenteista liittyen Washingtonin tapahtumiin keskiviikkona. Yhdysvaltain pääkaupunki ajautui kaaokseen, kun presidentti Donald Trumpin kannattajat tunkeutuivat sisälle Yhdysvaltain kongressitaloon.
Lue uusimmat tiedot tapahtumista:
Moni tunnettu henkilö otti kantaa tapahtumiin kovin sanoin.
– Käsittämätöntä. Häpeällistä. Shokeeraavaa. Mutta ei yllättävää. Niin monta ihmistä, jotka ovat vastuussa. Te tiedätte, keitä olette. Ohititte väkivaltaisen ja julman retoriikan. Keksitte tekosyitä. Pelkurit, hän/sinä ei ole johtaja. Me yritämme jälleenrakentaa, joten yrittäkää te elää itsenne kanssa, näyttelijä Sarah Jessica Parker kirjoitti Twitterissä.
Marvel-elokuvista tuttu tähtinäyttelijä ja tuottaja Mark Ruffalo oli suorasanaisempi twiitissään.
– Maan todellisuus ja häpeä. Nyt me kaikki näemme sen. Tämä päivä paljasti maamme todelliset viholliset.
Moni vaati myös sosiaalisen median alustojen kehittäjiä ottamaan vastuuta tapahtumista. Esimerkiksi näyttelijä ja koomikko Sasha Baron Cohen pyysi somejättejä sulkemaan Donald Trumpin tilit lopullisesti.
Sasha Baron Cohenin twiitti 6.1.2021
– Donald Trump hyökkäsi juuri väkivaltaisesti amerikkalaista demokratiaa vastaan. Olisiko vihdoin aika toimia? On korkea aika blokata Donald Trump edustamiltanne alustoilta ikuisiksi ajoiksi.
Tapahtumia on verrattu myös viime vuoden Black Lives Matters -mielenosoituksiin, jolloin poliisien toimet olivat tiukempia. Näyttelijä Chris Evans pohtii millainen tilanne olisi ollut, jos kongressiin tunkeutuneet mellakoitsijat eivät olisi olleet valkoisia.
Myös palkittu kanadalainen kirjailija Margaret Atwood osallistui keskusteluun Twitterissä. Hän jakoi useita twiittejä illan tapahtumista. Omassa kannanotossaan hän silti uskoo Yhdysvaltain valtiomuodon eli demokratian selviytyvän kriisistään.
Lue lisää:
Kirjeenvaihtajan analyysi: Vuosia jatkunut hyssyttely johti hirvittävään päivään Yhdysvalloissa
EGS.
Se on yhdistelmä kirjaimia, joka ei tarkoita yhtään mitään, mutta sen Suomen tunnetuimpiin kuuluva graffititaiteilija valikoi taiteilijanimekseen kolmekymmentä vuotta sitten.
Harva tietää hänen nimeään tänäkään päivänä, vaikka 46-vuotias helsinkiläismies on tuottanut useita omia yksityisnäyttelyitä ja merkittäviä teoksia vuosien varrella. Niitä ovat esimerkiksi Valtion taideteostoimikunnan tilaama julkinen teos Vantaan vankilaan ja Taidehallin yksityisnäyttely vuodelta 2018 sekä Suomen lasimuseon näyttely keväältä 2019.
– En alkanut maalaamaan graffiteja päätyökseni galleriaan tai edes ajatellut sitä taiteena. Se alkoi visuaalisesta seikkailusta ja hauskanpidosta. Oikean identiteettini esiintuominen ei toisi taiteeseeni yhtään lisää. Silloin ihmiset keskittyvät enemmän töihini, EGS sanoo.
Graffitimaalausta EGS oppi nuorena jäljittelemällä kokeneempia maalareita. Visuaalinen ala kiehtoi siinä määrin, että hän lähti opiskelemaan graafista suunnittelua taideyliopistoon Lontooseen 90-luvun lopussa.
Uraa mies on kuitenkin luonut kuvataiteilijana, ja viimeiset kuusi vuotta hän on työskennellyt aktiivisesti lasin parissa.
– Siinä yhdistyvät valo ja herkkyys, EGS kuvailee lasin lumoa.
Hänen uusin teoksensa, lasista puhallettu veistoskokonaisuus, luo nyt tunnelmaa Tullinpuomin HUS Labin aulassa. Siellä liikkuu vuosittain noin satatuhatta ihmistä.
Veistokset ovat lasisen jalustan päällä, jonka sisällä kulkeva valorihmasto syttyy näkyviin viiden minuutin välein yhdistäen veistokset. Niiden muotokieli muistuttaa graffitikirjaimia.
Mutta miksi taiteilija halusi tehdä juuri tällaisen teoksen HUS Labin aulaan?
– Ihmiset joutuvat viettämään tässä aulassa pitemmän aikaa. Halusin tämän teoksen elävän, että se muuttuu odottelun aikana. Se kertoo tiedeyhteisön ja terveydenhuoltoammattilaisten yhteistyöstä, jonka ansiosta rokotteet ovat nyt valmiina, ja päästään toivottavasti parempaan vuoteen.
Laittomasta graffititaiteesta nuorena ponnistanut EGS peitti kasvonsa huivilla jo ennen koronapandemiaa.
Niin hän tekee nytkin anonymiteettinsä suojaamiseksi. Graffitit ovat edelleen osa miehen elämää, vaikka hän ei enää tee niitä luvattomiin paikkoihin.
– Siihen liittyvät ne muistot, mutta en enää hae siitä jännitystä. Graffitimaalaaminen on hyvin sosiaalista. Siihen liittyy maailmanlaajuinen verkosto, johon olen edelleen yhteydessä. Jotain salaperäistä alakulttuurissa vielä on.
Spraymaalilla maalaaminen on myös fyysisesti vapauttava kokemus taiteilijalle.
– Spraypurkki tuntuu yhtä makealta asialta, kun teininä kuvitteli, miltä se tuntuisi, jos osaisi soittaa sähkökitaraa.
Ensi keväänä EGS:n töitä nähdään myös Helsinki Biennaalissa. Yksi veistos tulee Vallisaareen, ja eri puolille kaupunkia pystytetään seitsemän muuta veistosta.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 9. tammikuuta kello 23:een saakka.
Lue seuraavaksi:
