Näyttelijä Jarkko Lahti, 44, on valittu näyttelijäntaiteen professoriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun.

Lahden nimi on ollut keväällä esillä Cannesin elokuvajuhlien yhteydessä. Hän näyttelee pääosaa Mikko Myllylahden elokuvassa Metsurin tarina, joka sai ensi-iltansa Kriitikoiden viikko -esityssarjassa.

Lahti on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri. Hän on näytellyt Suomen keskeisimmillä näyttämöillä sekä lukuisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Vuonna 2016 Lahti voitti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Hymyilevä mies. Lisäksi hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Tuntematon sotilas (2017) ja Helene (2020).

Näyttelijäntyön lisäksi Lahti on toiminut viimeisen kymmenen vuoden ajan oman kansainvälisen ja poikkitaiteellisen vapaan ryhmänsä Ruska Ensemblen toisena taiteellisena johtajana. Hän on toiminut myös Kokkolan kaupunginteatterin johtajana 2009–2012 ja tehnyt kulttuuripoliittista vaikuttamistyötä.

Tulevaisuuden näyttelijyys on poikkitaiteellista

Lahti kertoo puhelimessa, että hän ottaa näyttelijäntaiteen professorin tehtävän vastaan iloisena ja motivoituneena.

– Nyt oli omassa taiteellisessa prosessissa oikea hetki sitoutua pidempiaikaiseen tehtävään. Tuoda omaa verkostoa ja opittua praktiikkaa ja tietotaitoa myös opiskelijoille.

Lahti on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002. Hän kertoo, että maailma on nyt moniäänisempi, mutta myös sirpaleisempi ja yksilökeskeisempi.

Lahden mukaan tulevaisuuden näyttelijyys on ketterää, poikkitaiteellista ja raja-aitoja ylittävää. Tärkeää on sopeutuminen erilaisiin työryhmiin ja tapoihin tehdä.

– Toivon, että pystyn tuomaan tuleville näyttelijäpolville itsetuntoa siitä, että näyttelijä voi hallinnoida omaa taiteellista prosessiaan. Ei tarvitse epäröidä kirjoittaa luovaa tekstiä tai toimia kollektiivin tai taiteellisen ensemblen koollekutsujana, kun sille on tarvetta.

– Leikkiä ja leikillisyyttä unohtamatta, se on koko näyttelijäntaiteen ydin, Lahti lisää.

Lahti aloittaa toistaiseksi voimassa olevassa tehtävässä alkuvuodesta 2023.

Aiemmin tehtävää on hoitanut ohjaaja-näytelmäkirjailija Kristian Smeds vuosina 2018–2022. Koulutusohjelman johtajana ja toisena professorina toimii näyttelijä Elina Knihtilä.

Voit keskustella aiheesta 1.7. kello 23:een saakka.

Suomen sotahistorian kuuluisin taistelu on saanut oopperan muodon.

Suomen olemassaolo ratkaistiin talvisodassa, kun Suomi onnistui motittamaan Neuvostoliiton Ukrainasta kootun 44. divisioonan kapealla Raatteentiellä Suomussalmella. Ooppera saa kantaesityksensä perjantaina Suomussalmen katetussa kesäteatterissa lähellä oikeita taistelupaikkoja.

Taistelut ovat nousseet kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi tänä keväänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

• Ensin oli hiljaista, sitten puhelin alkoi soida Suomussalmella – sota Ukrainassa sai sen naapurimaat kiinnostumaan Suomen historiasta

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tuonut oman mausteensa myös uuteen teokseen.

– Tämä on nyt vähän liikaa jossakin mielessä. Kun olemme täällä autenttisilla mailla, tunnelma on erilainen. Tämä panee pohtimaan ja tuntemaan suurta kiitollisuutta, kertoo eversti Siilasvuota esittävä oopperalaulaja Juha Kotilainen harjoituksissa.

Uljas Pulkkiksen säveltämässä ja Panu Rajalan libretossa ei asioita hymistellä, mutta sodan kauhuilla ei myöskään mässäillä.

Suomussalmelainen Emilia Westerlund, 8 vuotta, ja puolankalainen Aune Niittyalho, 11 vuotta, myöntävät, että muiden esiintyjien edessä laulaminen jännitti.

– Me ei ihan tarkkaan tiedetty aluksi, mitä teemme. Olemme saaneet hyvät ohjeet ja täällä on kivoja ihmisiä, nuoret summaavat.

Oppiakin nuorten reppuun on tarttunut. Nyt he tietävät, että laulamisessa pitää olla rohkeutta.

Kuolema on läsnä koko ajan – sanoissa

Talvisodan taistelut käytiin pääosin pimeässä, pakkasessa ja lumen keskelle. Ohjaaja Vilppu Kinnusen mukaan tämä toi oman haasteensa, kun ooppera toteutetaan ulkolavalla keskellä kesän valoa.

– Ei ollut mitään järkeä lähteä kuvittamaan tapahtumia realistisena sotaspektaakkelina. Kerromme teatterin keinoin ihmisten suhtautumisesta sotaan vuonna 1939 ja myös tämän ajan sodan peloista. Ukraina on näyttämöllä läsnä sotavankeina, roolihenkilöinä.

Kenraali Vinogradovin roolissa laulava oopperalaulaja Jyrki Anttila tavoittelee lavalle samanlaista äänimaailmaa kuin se olisi oikeassa konserttisalissa. Omaan rooliinsa Anttila kertoo Ukrainan sodan tuoneen syvyyttä – samat hirvittävät asiat tapahtuvat nyt muualla.

– Voi vain ihmetellä, mitä tämä järjettömyys on!

Raatteentien taisteluissa kaatui tuhansia Neuvostoliiton sotilaita ja paljon myös suomalaisia. Ohjaajan piti valita jo alussa tapa, jolla asiaa voi nykytilanteessa käsitellä.

Esityksessä ihmisiä ei tapeta, mutta kuolema on läsnä, koska siitä puhutaan koko ajan.

– Raatteentie ooppera ei välttämättä opeta meille mitään. Se voi kuitenkin auttaa meiltä oivaltamaan, miten arvokas elämä on, ohjaaja Vilppu Kinnunen sanoo.

Lue myös:

13-vuotias sotahistorian harrastaja ei kyllästy Raatteen tien taisteluun – talvisotamuseo kiinnostaa nyt jopa Meksikossa ja Brasiliassa

Vammaisilla taiteilijoilla on harvoin tarjolla mahdollisuus työskennellä residenssissä eli tilassa, joka on määräajaksi varattu taiteilijan työskentelykäyttöön. Nyt tehdään määrätietoisesti työtä, jotta vähemmistöryhmiin kuuluvat taiteilijat, tässä tapauksessa erityisesti vammaiset ja viittomakieltä käyttävät taiteilijat, pääsisivät samojen mahdollisuuksien äärelle kuin ketkä tahansa kollegansa.

Aineen taidemuseon museoassistentti ja Tilaa taiteilijuuteen -hankkeen tuottaja Anu Pasanen sanoo, että saavutettavuutta ei usein huomioida syystä tai toisesta.

– Residensseissä saattaa olla esimerkiksi esteellisyysongelma, jota ei ole ollut mahdollista tai ei ole ymmärretty ottaa huomioon. Monesti tietysti residenssin järjestävällä taholla ei ole suuria resursseja, mikä voi olla yksi syy, Pasanen pohtii.

Noin kolmannes hakijoista ulkomailta

Ehkäpä se, että keväällä toteutetussa avoimessa haussa oli kohderyhmänä tällä kertaa nimenomaan vammaiset taiteilijat, sai suuren määrän hakijoita kiinnostumaan.

– Me saimme lyhyessä ajassa 32 hakemusta ja se on paljon. Tieto oli levinnyt hyvin ja hakemuksista noin kolmannes tuli ulkomailta. Hakijoita oli Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta.

Pasasen lisäksi Aineelta valitsijaraadissa oli museojohtaja Virpi Kanniainen. Raatiin kuuluivat myös Kulttuuria kaikille -palvelusta Maija Karhunen ja Sari Salovaara sekä Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:stä Johanna Mattila.

Kuusi neljän sijaan

Tällä kertaa valituksi tuli Suomessa pääsääntöisesti asuvia taiteilijoita, joista osa on työpareja. Pohjoisin taiteilija on Oulussa asuva, suomalais-ranskalainen kuvataiteilija Sofia Karinen. Jyväskylästä tulee videotaiteilija Kari Toiviainen. Viittomakielinen työpari Aino Laiho ja Olga Green sekä porukan toinen työpari Maarit Hedman ja Anu Haapanen ovat kaikki pääkaupunkiseudulta.

Tilaa taiteilijuuteen -hanketta rahoittava Koneen säätiö on määritellyt apurahan saavien taiteilijoiden ehdoiksi sen, että neljästä taiteilijasta puolet olisivat kokeneempia ja puolet uransa alussa olevia taiteilijoita.

– Meille haki myös useita työpareja, niin päädyimme valitsemaan mukaan kaksi taiteilijaparia, jotka jakavat apurahan. Näin saimme mukaan kaikkiaan kuusi residenssitaiteilijaa.

Pasanen sanoo valintoihin vaikuttaneen myös esimerkiksi aikataululliset asiat ja se, kenelle hakijoista olisi parhaiten hyötyä mahdollisuudesta.

– Se oli monenlaisten tekijöiden summa. Hakemuksen taiteellinen laatu oli yksi iso kriteeri.

Residenssielämää molemmin puolin rajaa

Osa taiteilijoista asettuu historiaa huokuvaan Viippolan taiteilijaresidenssiin, joka sijaitsee ihan Aineen taidemuseon tuntumassa, Tornion vanhan kaupungin alueella.

– 1800-luvulta oleva vanha hirsitalo ei ole esteetön, niin sen vuoksi meillä on majoitusvaihtoehtona myös ruotsinsuomalaisen kansalaisopisto Svefin tilat Haaparannalla.

Vaikka kukaan residenssitaiteilijoista ei olekaan liikuntaesteinen, niin asia haluttiin kuitenkin huomioida.

– Joka tapauksessa on tietysti tärkeää, että näyttelytilat ovat esteettömiä.

Viippolan taiteilijaresidenssin lisäksi myös työskentelytiloja on Haaparannalla. Rautatieasema on myös taiteilijoiden asemapaikkana Ruotsin puolella rajaa.

Museolla mahdollisuus oppimiseen

Taiteilijoiden yksityisnäyttelyt residenssijaksojen päätteeksi ovat myös keskeinen osa hanketta. Taiteilijalle yksityisnäyttely on aina meriitti, joten heidän tuotoksiaan tulee olemaan esillä syksyn aikana eri näyttelytiloissa ja lopuksi teoksista kuratoidaan ryhmänäyttely Aineen taidemuseoon keväällä 2023.

Aineen taidemuseolle hankkeessa mukana oleminen on museoassistentti Anu Pasasen mukaan eräänlainen avaus ja oppimisen tilaisuus.

– Tässä päästään kokeilemaan, miten mahdollisimman hyvin saavutettavia residenssejä pystyttäisiin jatkossa järjestämään. Voimme osaltamme tuoda esiin kysymyksiä, miten edistää tasavertaisuutta taiteen ja kulttuurin alalla, mutta myös laajemminkin. Tietenkin keräämme myös taiteilijoilta palautetta hankkeen lopuksi.

"Yhteisellä keskustelulla ja joustavuudella pääsee kuitenkin jo tosi pitkälle." Anu Pasanen

Pasanen kehuu Kulttuuria kaikille-palvelun tekemää työtä ja iloitsee siitä, että monet organisaatiot ovat osanneet kääntyä palvelun puoleen tasapuolisen kohtelun edistämiseksi. Tekemistä yhteiskunnassa on. Pasanen sanoo asian olevan laajempi rakenteellinen kysymys.

– Yhden esteen poistaminen ei välttämättä tarkoita jollekin toiselle henkilölle vielä yhtään mitään. Tarpeet ovat hyvin moninaiset. Yhteisellä keskustelulla ja joustavuudella pääsee kuitenkin jo tosi pitkälle.

Tasavertaisuuden edistäminen taiteen ja kulttuurin alalla on silti jo hyvällä tiellä. Siitä kertoo Pasasen mukaan sekin, että nyt meneillään olevasta hankkeesta on oltu kovasti kiinnostuneita.

– Kollegat eri organisaatioista ovat ottaneet yhteyttä ja ovat halunneet tietää lisää tai halunneet olla jotenkin mukana tässä. Kyllä sitä tietoa tosi paljon kaivataan tällä kentällä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 1.7. kello 23 saakka.

Lue myös:

Suomi on taiteilijaresidenssien luvattu maa – ne vetävät väkeä Australiaa myöten

Taiteilijat vaativat residensseiltä yhä enemmän ammattimaisuutta – luonnonrauha ja linnun liverrys eivät enää riitä inspiraation lähteeksi

Tekoälyyn liitetään usein ominaisuuksia ja olettamuksia, jotka eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa. Heurekan uuden Tekoäly – Me, Myself & AI -näyttelyn tarkoituksena onkin tarjota ajankohtaista tietoa ja purkaa tekoälyyn liittyviä sitkeitä myyttejä.

– Tekoälyä mystifioidaan, koska kyse on vaikeasti ymmärrettävästä asiasta. Tekoäly pohjautuu edistyneeseen matematiikkaan, joten ei ole ihme, että monelle ei ole ihan selvää, kuinka tällainen monimutkainen matematiikkakone oikein toimii, näyttelypäällikkö Vesa Lepistö toteaa.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tekoälylle on avautunut lukuisia uusia ovia. Nykyään voidaankin puhua jo varsin arkipäiväisestä ilmiöstä, jonka olemassaolo tosin jää monelta huomaamatta.

– Tietokonepeleissä on tekoälyn avulla toteutettuja apulaisia tai pelaajia, joita vastaan pelaat. Netflix voi suositella uutta elokuvaa tai sarjaa, ja siellä takana jyllää tekoäly, jota käytetään myös monissa tietokonesovelluksissa ja pilvipalveluissa, Lepistö luettelee.

Tekoälyn voittokulku alkoi kymmenkunta vuotta sitten. Syy tähän on Lepistön mukaan selvä: Digitalisaation myötä dataa on tullut merkittävästi lisää ja erilaista tietoa kerääntyy jatkuvasti mitä moninaisimmista lähteistä. Samaan aikaa tietokoneiden kapasiteetti käsitellä dataa on kasvanut hurjasti.

– Tämä on luonut mahdollisuuden tekoälyn uusille käytännön sovelluksille, oli kyse sitten prosessioptimoinnista tai röntgenkuvien tulkinnasta.

Valtaisa laskentakapasiteetti taas tarkoittaa sitä, että tekoäly pystyy nykyisin päihittämään ihmisen vaikkapa strategisessa Go-pelissä.

– Joissakin peleissä tekoälyn menestys on pohjautunut siihen, ettei sillä ole lainkaan ennakkoluuloja tai -käsityksiä, toisin kuin ihmisellä. Tekoälyllä ole tietoisuutta tai tunteita. Tunteita tarvitaan päätöksenteossa ja tietoisuutta erilaisten asioiden arvottamisessa, Vesa Lepistö kertoo.

Tekoäly antaa uudet kasvot

Tekoäly – Me, Myself & AI -näyttely tarjoaa useita mahdollisuuksia kokeilla tekoälyä käytännössä. Tekoälyn kanssa voi Heurekassa esimerkiksi kirjoittaa runon tarjoamalla sille etukäteen muutaman avainsanan. Opetusaineistoksi tekoälylle on annettu sekä vanhaa että modernia suomalaista runoutta.

– Tästä materiaalista tekoäly löytää piirteitä, jotka nimenomaan sen mielestä ovat ominaisia runoudelle. Itse annoin tekoälylle avainsanaksi piimän, josta sille tuli hieman erilaisia mielleyhtymiä kuin minulle, näyttelysuunnittelija Meiju Pax kertoo.

Näyttelyssä voi myös piirtää kissaa tai ihmisen muotokuvaa tekoälyn täydentämänä tai pelata Kivi, paperi ja sakset -peliä robottikäden kanssa.

– Robottikädessä on konenäkö, jonka avulla se tallentaa ja oppii vastustajan pelihistoriaa. Tätä kautta se luo mallia pelaamisesta ja pyrkii ennakoimaan, mitä vastustaja tekee seuraavaksi. Ihminen yrittää toimia samoin, mutta tekoäly kykenee tallentamaan pelihistoriaa pidempään, Meiju Pax toteaa.

Näyttelyn hauskimpiin kokemuksiin kuuluu deepfake-sovellus, joka muuntaa reaaliaikaisesti näyttelyvieraan kasvot vaikkapa koomikko Jim Carreyksi tai muusikko Elastiseksi. Deepfake eli syväväärennös on ollut viime aikoina uutisissa muun muassa Ukrainan sodan tiimoilta.

– Kuvantunnistuksen parissa voi olla hirvittävän hauskaa, mutta samalla siihen kuuluu vakava miettimisen paikka: miten ja kuka tekoälyä käyttää ja kuinka pystymme tunnistamaan mahdollisia syväväärennöksiä, Meiju Pax pohtii.

Tekoäly voi olla kylmäverinen tappaja tai ihmisen kaveri

Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa tekoäly on usein tuhoava ja vaarallinen ulottuvuus, joka ujuttautuu vaivihkaa ihmismieleen ja ryhtyy pahimmassa tapauksessa hallitsemaan koko universumia.

Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu -elokuvassa (1968) tietokone on kylmäverinen ja laskelmoiva tappaja, kun taas Alex Garlandin Ex Machinassa (2015) androidi manipuloi ihmisiä ja pyrkii ottamaan heidän roolinsa.

Harlan Ellisonin I Have No Mouth, and I Must Scream -kulttinovellin (1967) dystooppisissa maisemissa supertietokone kaappaa joukon ihmisiä ja kiduttaa heitä toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

– Televisiosarjat ja elokuvat antavat useimmiten tekoälystä kuvan jonkinlaisena uhkana, mikä johtunee siitä, että erilaiset uhkakuvat ovat aina kiinnostaneet suurta yleisöä. Jostakin syystä vaarallista tekoälyä pidetään kerronnallisesti mielenkiintoisena teemana, Vesa Lepistö toteaa.

Toisaalta tekoälyä hyödynnetään myös utopistisissa kertomuksissa. Duncan Jonesin Moonissa (2009) GERTY-niminen tekoäly toimii ihmisen kumppanina ja auttajana. Hyväntahtoista tekoälyä edustaa myös Star Trek -scifisarjan androidi Data, jolla tosin on ollut vaikeuksia ymmärtää normi-ihmisten tunne-elämän koukeroita.

Tekoälyn filosofista puolta taas on pohtinut kirjoissaan etenkin Leena Krohn.

Inhimillisen ja epäinhimillisen älyn hämärtynyt rajapinta tarjoaa fiktiossa usein mahdollisuuksia juonikuvioihin, jotka voisivat olla myös totta. Vai voisivatko?

– En usko että tekoälystä tulee koskaan vastaavalla tavalla älykästä kuin meistä ihmisistä. Sen älykkyys kylläkin kasvaa jatkuvasti, mutta lopputulos on jotakin muuta kuin meidän ihmisälymme, Vesa Lepistö summaa.

Millaisia ajatuksia artikkeli aiheutti? Voit keskustella siitä 1. heinäkuuta kello 23.00 asti.

Kapellimestari Sakari Oramo opetti tekoälylle Sibeliuksen viulukonserttoa – pian "Janne" arvioi kilpailijoita ihmisten rinnalla

Savonlinnan Oopperajuhlat käynnistyy tänään parin vuoden koronatauon jälkeen. Kaksi vuotta sitten syksyllä THL ja opetus- ja kulttuuriministeriö linjasivat esimerkiksi kuorolaulun korkean koronariskin harrastukseksi, ja kuorojen toiminta joutui pitkälle tauolle.

Esittävän taiteen ammattilaisia korona on kurittanut kovalla kädellä: työmahdollisuuksien vähentyminen ja huoli omasta sairastumisesta on jäytänyt monen mieltä.

Oopperajuhlat avaa kesän uutuustuotanto Aida. Ylipappi Ramfiksen roolissa esiintyvä bassolaulaja Timo Riihonen sairasti koronan pääsiäisenä.

Hän kuvailee sairastumista helpotukseksi, koska oli joutunut testaamaan koronan varalta lähes päivittäin parin vuoden ajan.

– Jossain vaiheessa lopetin laskemisen, kun oli yli kaksisataa koronatestiä takana. Korona olisi saattanut osaltani jäädä huomaamatta, jos en olisi tehnyt niin paljon testejä.

Kolme koronarokotetta ottanut Riihonen kertoo sairastaneensa onnekseen oireettoman koronan.

– Joillakin kollegoilla tilanne ei ole ollut niin hyvä, vaan heillä se on vaivannut pitkään ja ollut todella raju.

Oopperajuhlakuorossa laulava Eero Lasorla sairasti koronan vuodenvaihteessa.

– Se oli alkuun hyvin kevyen flunssan oloinen, mutta laulaessa sen huomasi. Muuten fyysisesti en olisi ehkä huomannut sitä, mutta laulu ei luonnistunut eikä ääni toiminut normaalisti.

Lasorlalla koronasta toipuminen kesti kuukauden.

– Toisella viikolla ääni oli vielä aika huono ja kolmannella vähän parempi. Vielä neljännelläkin viikolla sen huomasi, mutta mitään pysyvää koronasta ei jäänyt, hän kertoo.

Erikoislääkäriltä synninpäästö kuorolaululle

Kuorolaulu sai koronapandemian alkuvaiheessa korkean tartuntariskin leiman. Musiikkilääketieteeseen erikoistunut lääkäri Miikka Peltomaa antaa kuitenkin synninpäästön korona-aikana kammotulle kuorolaululle.

– Tutkitun tiedon valossa näyttää nyt siltä, että kuorolaulaminen tai laulaminen yleensäkään ei ole sen kummempi tartuntalähde kuin kovaäänisesti puhuminen.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin mielestä jälkiviisaana voidaan sanoa, että laulamiseen ja kuorolaulamiseen liittyneet johtopäätökset olivat vähän ennenaikaisia tai jopa hätiköityjä.

– Ei kuorolaulussa tai laulamisessa mitään aivan erityistä riskiä taudin saamisen suhteen ollut, Peltomaa sanoo.

Hän kertoo, että kuoroharrastukseen liitettyjä koronaryppäitä on jälkikäteen arvioitu kriittisesti.

– Ei ole näyttöä siitä, että kuorotapahtumissa laulaminen olisi ollut tautia tartuttava. Enemmänkin se harrastuksen muu sosiaalinen yhteydenpito ennen harjoituksia ja harjoituksen jälkeen.

Kohtuuttoman kovia koronarajoituksia

Esittävän taiteen ammattilaisena Timo Riihonen koki kovimmat koronarajoitukset epäoikeudenmukaisina.

– Kyllä se tuntui todella kohtuuttomalta, että esittävän taiteen ala oli se, joka ensimmäisenä suljettiin ja viimeisenä avattiin.

Riihosen kalenteri tyhjeni keväällä 2020. Loppukesästä hän pääsi työreissuillaan Saksassa, Itävallassa ja Hollannissa näkemään aitiopaikalta, miten kulttuurialan koronarajoitukset vaihtelivat maasta riippuen.

– Esimerkiksi Hollannissa pystyimme esiintymään netin välityksellä striimatuissa konserteissa. Samaan aikaan Suomessa laitettiin esiintyvän taiteen ala täysin kiinni.

Riihosen mielestä Keski-Euroopassa kulttuuria pidettiin sen verran kovassa arvossa, että sille annettiin työskentelymahdollisuudet. Toki virtuaalisesti, mutta kuitenkin.

Kulttuurialan tiukat koronarajoitukset vaikuttivat radikaalisti myös Eero Lasorlan työntekoon.

– Minulta lähti 95 prosenttia töistä pois, hän sanoo.

Miikka Peltomaa sanoo ymmärtävänsä esittävän taiteen ammattilaisten kahden viime vuoden aikana kokeman kärsimyksen.

– Minusta kohtuutonta oli se, että ravintolat saivat olla auki, kun kulttuuritapahtumille laitettiin kovat koronarajoitukset.

Ei toipilaana lavalle

Oopperajuhlien lääkärinä 90-luvun puolivälissä toiminut Miikka Peltomaa tietää oopperalaulajien sudenkuopat: heidän on maltettava sairastaa, eikä nousta toipilaana lavalle, vaikka olisikin taloudellisia paineita tai vaikeuksia saada sijaista.

Peltomaa muistuttaa, että hengitystieoireisena on jäätävä kotiin sairastamaan myös siksi, ettei oopperatyön ahtaissa olosuhteissa tartuttaisi kollegoita.

– Mikä tahansa ylä- ja alahengitysteihin iskevä infektio on aina erityinen ongelma laulajalle, hän sanoo.

Lääkärinmääräystä olla laulamatta ei anneta kevyin perustein. Oopperalaulaminen on fyysisesti niin rankka laji, että esiintyminen onnistuu vain täysin terveenä.

– Jotta siellä lavalla kunnolla pärjää, niin täytyy olla kyllä priimakunnossa. Siinä mielessä pitkittynyt hengitystieinfektio voi olla hankala juttu oopperalaulajalle, Peltomaa sanoo.

Timo Riihonen tiedostaa koronan voivan olla oopperalaulajalle pahimmassa tapauksessa dramaattinen tauti, koska vakavassa tautimuodossa keuhkot vaurioituvat.

– Kun on kyse omasta työkalusta, eikä uutta saa kaupan hyllyltä, niin vakava tauti voi jollakin lopettaa uran siihen, hän sanoo.

Erikoislääkäri Miikka Peltomaa arvioi oopperalaulajan työkyvyn menetyksen olevan mahdollista, mutta harvinaista.

– Kyllä koronasta ennen pitkää useimmiten toivutaan, vaikka olisi rajuoireinenkin tauti.

Aidan solisti Timo Riihonen kertoo, että Oopperajuhlilla ei koronan suhteen riskeerata: jokaiselle työntekijälle on saatavilla koronapikatestejä, ja jos on pienempiäkin flunssan oireita, niin jäädään yksiselitteisesti pois.

Oopperajuhlakuorossa vuonna 2010 aloittaneella Eero Lasorlalla on kokemusta neljältä kesältä. 80-päiselle kuorolle keskikesän festivaali on tiukkaan aikataulutettu kuusiviikkoinen koitos.

Tänä kesänä Lasorla laulaa oopperajuhlakuorossa kolmessa eri esityksessä: Aidassa, Carmenissa ja Toscassa.

Riihonen ja Lasorla odottavat jo malttamattomina esiintymistä Olavinlinnassa.

– Se on sitä parasta antia mitä Suomen kulttuurikesä voi tarjota, Riihonen sanoo.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 2.7. klo 23.00 saakka.

Lue myös:

"Oopperaurani alkoi Aidasta" – bassolaulaja Timo Riihonen nousee kesällä Olavinlinnan lavalle ylipappi Ramfiksena

Korona-aikana kammottua kuorolaulua juhlitaan nyt Jyväskylässä suurkuoron voimin – "On vähän herkistynytkin olo", sanoo kuoronjohtaja

Kuorolaiset riemuitsevat, kun saavat viimein laulaa: "Kuin olisi saanut oman elämänsä takaisin"

Oopperalaulaja ja näyttelijä menettivät tulonsa koronan takia – taiteilijajärjestö vaatii apua kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan johdolla: "Koko ekosysteemi on sortumassa"

Kesäfestareiden paras aika on käynnissä, ja lippujen myynti käy vilkkaana.

Moni on saattanut ostaa lipun jollekin festarille jo vuonna 2019, ja näitä tapahtumia järjestetetään koronan vuoksi vasta nyt. Monen suunnitelmat ovat voineet jo vaihtua, minkä vuoksi pääsylippuja yritetään nyt myydä eteenpäin.

Sekä Tiketin että Lippu.fi:n lippukaupoista ostettujen lippujen käyttöehdoissa kuitenkin lukee, että lippujen jälleenmyynti on kiellettyä.

Tiketin toimitusjohtaja Mirva Merimaan mukaan syy heidän jälleenmyyntikiellolleen on se, että alalla on paljon väärinkäytöksiä ja rikollisuutta. Huijarit saattavat esimerkiksi myydä olemattomia lippuja, ja jos tapahtuma on loppuunmyyty, niin lippuja voidaan myydä reilusti ylihintaan.

Lippukaupat eivät kuitenkaan kiellä jälleenmyyntiä virallisissa palveluissaan. Näitä ovat esimerkiksi vuonna 2019 avattu Tiketin Liputon-palvelu ja viime vuonna Suomessa avattu Lippu.fi:n Fansale-palvelu. Näissä lipun pystyy myymään ja ostamaan turvallisesti.

Virallisista väylistä huolimatta lippukauppaa käydään vilkkaasti myös nettikaupoissa ja sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja anonyymissa Jodel-palvelussa. Helsingin alueella Jodelin Lippukauppa-kanavalla on noin 4 500 henkilöä ja lipunmyyntitarjouksia eri tapahtumiin tulee useita tunnissa.

Merimaa on tietoinen erilaisista jälleenmyynnin väylistä, mutta toteaa jälleenmyyntiin puuttumisen olevan lähes mahdotonta. Jälleenmyyntiä tapahtuu niin laajasti, ettei resursseja ole. Hän kertoo, että ainoiksi keinoiksi puuttua lippujen jälleenmyyntiin jää viestinnälliset keinot ja virallisen vaihtoehdon tarjoaminen.

– Olemme rakentaneet turvallisen jälleenmyyntikanava Liputtoman. Toivoisimme, että asiakkaat löytäisivät sen, Merimaa toteaa.

Moderoitujen palveluiden kautta lippujen jälleenmyyntiin pystytään puuttumaan jonkin verran. Tiketti on tehnyt esimerkiksi Tori.fi:n kanssa sopimuksen, että Tiketin liput poistetaan palvelusta myynnistä.

Kaikki tapahtumajärjestäjät eivät halua kieltää lippujen jälleenmyyntiä Facebook-tapahtumissa

Lippu.fi toimitusjohtaja Ari Palhamo näkee, että linjauksen lippujen jälleenmyynnistä tekee tapahtumajärjestäjä, ei niinkään lippukauppa. Palhamo toteaa, että heillä on rajatut mahdollisuudet vaikuttaa tapahtumanjärjestäjien lippujen jälleenmyynnin linjauksiin.

Esimerkiksi Tuska-festivaalin toimitusjohtaja Eeka Mäkynen kertoo, että he eivät kiellä Tuska-festivaalilippujen jälleenmyyntiä, mutta eivät myöskään kannusta jälleenmyyntiin epävirallisia väyliä pitkin. Mäkynen suosittelee lippukauppojen virallisia kanavia.

– Mieluummin lippu käytetään, kuin jätetään johonkin jääkaapin oveen käyttämättä. Luonnollisesti, kun on rajattu kapasiteetti ja kysyntä on kovaa, niin toivotaan, että jokaiselle lipulle on loppusijoituspaikka, Mäkynen sanoo.

Samasta syystä Tuska-festivaali on toistaiseksi sallinut lippujen jälleenmyynnin virallisessa Facebook-tapahtumassaan. Mäkynen kertoo, että he eivät koe olevansa ristiriidassa virallisten lippukauppojen viestin kanssa.

– Se on heidän kantansa, eikä jälleenmyynti ole Suomessa kiellettyä, niin emme me lähde sitä tuomitsemaan, kertoo Mäkynen.

Myös Flow-festivaalien virallisessa Facebook-tapahtumassa on sallittua ostaa ja myydä lippuja omalla vastuulla. Sitä ei silti varsinaisesti suositella, kertoo tiedottaja Eeva Palmén.

Myytävien lippujen hinnat eivät kuitenkaan saa ylittää lippukauppojen hintoja. Palmén kertoo, että tällaiset ilmoitukset sekä selvät huijausyritykset poistetaan. Hänen mukaansa sallimalla jälleenmyynnin omalla kanavallaan, he pystyvät edes hieman säätelemään sitä.

Lippujen jälleenmyynti ei ole laitonta, mutta ei myöskään suositeltavaa

Väärennetyt liput työllistävät niin tapahtumanjärjestäjiä kuin lippukauppoja, mutta keinot auttaa huijattuja asiakkaita ovat kuitenkin vähissä.

– Jos ihminen tulee meille käytetyn lipun kanssa ja ei pääse portilta sisään, niin emme voi järjestäjänä kuin nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että mitäs ostit markkinoilta, joista emme vastaa, Mäkynen toteaa.

Suomessa lippujen jälleenmyynti ei ole laitonta, vaikka Tiketin Mirva Merimaan mukaan monissa muissa Euroopan maissa se on.

Lippu.fi:n Ari Palhamonmukaan olisi toivottavaa saada lainsäädännön tulkinta jälleenmyyntiin.

– Nyt ollaan enemmän tai vähemmän harmaalla alueella. Olisi aina hyvä, kun tehdään rajoituksia, että ne olisivat mieluummin lakiin perustuvia. Se olisi kaikille selvempää, Palhamo toteaa.

– Kyllä se ainakin kuluttajasuojaa parantaisi, kun on ylikysyttyjä tapahtumia, Merimaa kommentoi mahdollisesta lainsäädännöstä.

Palhamon mielestä tällä hetkellä on reilua, että asiakas, joka on ostanut lippunsa esimerkiksi pari vuotta sitten ja onkin nyt estynyt osallistumaan tapahtumaan, voi myydä lippunsa eteenpäin.

– Eri asia on se, että myyt lippuja vain ansaitsemistarkoituksessa ja vedät lipun hinnan ylös, että saat sillä rahaa. Se on meidän kannalta tuomittavaa, vaikka ei sitä juridisesti olekaan, Palhamo toteaa.

Aihetta käsiteltiin Yle Helsingin iltapäivälähetyksessä Radio Suomessa perjantaina 1.7.2022.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 2. heinäkuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Weekend-festivaalin alkuperäisestä kattauksesta on poistunut jo viisi esiintyjää – somessa kuohuu, mutta järjestäjä ei lunasta lippuja takaisin

Kesätapahtumiin myydään lippuja ennätystahtia – osa on jo loppuunmyyty

Missä Alma on ollut? 26-vuotiaasta laulajasta ei ole kuulunut juuri mitään pariin vuoteen sen jälkeen, kun hän julkaisi pitkään odotetun esikoisalbuminsa.

Muusikko kertoo nyt, että hän oli koronan alkaessa ajanut itsensä loppuun. Hän oli ollut kansainvälisten musiikkikuvioiden vietävänä vuosia ilman, että oli ehtinyt pysähtyä paikalleen. Alkoi kaksi vuotta kestänyt itsetutkiskelu, johon tarvittiin terapiaa, läheisten seuraa ja musiikin kirjoittamista.

Alma on parin vuoden aikana kirjoittanut albumillisen uutta musiikkia, josta ensimmäinen kappale, Everything beautiful, julkaistiin perjantaina.

Albumi syntyi Ruotsissa

Kun koronapandemia alkoi keväällä 2020, Alma palasi Suomeen viimeisellä mahdollisella lennolla Yhdysvalloista. Hän kertoo tulleensa kotiin itku kurkussa, sillä kaikki näytti synkältä. Kaikki keikat oli peruttu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Ensimmäisen koronakesän jälkeen hän lähti tekemään uutta albumia Ruotsiin maailmankuulun ruotsalaistuottaja Max Martinin studiolle. Hän on tehtaillut hittikappaleita muun muassa Britney Spearsille, Backstreet Boysille ja Pinkille.

Martinin studiolla Alma tutustui parikymppiseen tuottajaan Elvira Anderfjärdiin, joka on tehnyt yhteistyötä tunnettujen artistien kuten Taylor Swiftin, Katy Perryn ja Tove Lon kanssa.

Kaksikon yhteistyö vaikutti epätodennäköiseltä yhtälöltä, sillä Anderfjärdillä on uskonnollinen tausta ja hän tietää paljon jazz-musiikista. Alma sen sijaan ei ole lainkaan musiikillisesti kouluttautunut ja ei koe itseään uskonnolliseksi.

– Aluksi kelasin, että me ollaan niin kaukana toisistamme, että meillä ei ole mitään yhteistä. Mä tyyliin pelkään tollasia ihmisiä, jotka tietävät musasta ja joilla on kirkkotaustaa. Yhtäkkiä meistä tuleekin maailman parhaimmat frendit ja me hiffataan toisiamme.

– Musta tuntuu, että Elvira toi musiikkiin raameja ja erilaisia musiikin sääntöjä. Mä toin taas mun elämänasenteen ja elämäntarinat, jota hänellä ei ehkä ole.

Max Martinin studiolta saa yleensä varattua aikaa vain yhden tai kahden päivän nauhoituksiin. Eräänä päivänä tuottajaguru itse saapui studioon. Kun hän kuuli kaksikon aikaansaannoksia, hän kysyi Almalta, haluaako tämä jäädä tekemään musiikkia pidemmäksi aikaa.

– Jäin sinne varmaan kahdeksi kuukaudeksi. Menin vain himaan vaihtamaan vaatteita ja tulin bäkkiin. Se oli tosi siistiä ja korona-ajan paras juttu. Siitä sai tosi paljon puhtia, että hei elämä ei ole tässä.

“Musa on mulle terapiaa”

Korona-aika on ollut Almalle erittäin opettavainen. Hänen oli pakko pysähtyä paikalleen ensimmäistä kertaa.

Alman ura oli lähtenyt liikkeelle Idols-kilpailusta vuonna 2013 ja sitä seurannut kansainvälinen ura piti häntä pyörityksessä vuosikausia.

Pandemian iskiessä hän oli juuri tehnyt puolen vuoden sisällä neljä eri kiertuetta esimerkiksi Christina Aguileran ja Tove Lon kanssa.

– Olin ehdottomasti palanut loppuun. Aluksi opin sen, että olen tosi rikki ja että mun pitää tehdä asioita itseni hyväksi. Terapia ja läheisten kanssa oleminen ja musiikin kirjoittaminen auttoivat. Musa on mulle terapiaa.

Hän jätti Instagram-päivitysten tekemiset vähemmälle ja katsoi ensimmäistä kertaa taakseen. Muusikko oli unohtanut kaiken kiireen keskellä, missä kaikkialla oli esiintynyt ja keiden kanssa oli päässyt musiikkia tekemään.

– Opin itsestäni sen, että vitsi mä olen rohkea. Ekaa kertaa olin ylpeä itsestäni, että mitä olen saanut tehdä.

Alma sanoo, että kahden vuoden korona-aika tuli tarpeeseen, kun hänen ei tarvinnut koko ajan reissata ympäri maailmaa esiintymässä ja markkinoimassa musiikkiaan.

– Sain oikeasti olla perheen ja läheisten kanssa. Sain myös ekaa kertaa tutustua itseeni nuorena aikuisena kuin että olen Alma, joka laulaa ja tekee keikkoja ja jotkut tunnistaa mut kadulla.

Itsetutkiskelu kuuluu muusikon mukaan myös hänen musiikissaan. Hän avaa kappaleissaan aiheita, joiden ei tiennyt häntä vaivaavan.

– Ne kertovat lapsuudesta, teini-ajasta, perheestä ja sellaisista ajankohtaisista aiheista kuten ilmastonmuutos, sosiaalinen media ja kaikki paineet. Olen oppinut sanoittamaan, mitä on naurun takana.

Ei paineita ulkomailla menestymisestä

Vielä puoli vuotta sitten Alma ei ollut valmis laittamaan ulos uutta musiikkia. Nyt ensimmäinen kappale on julki ja suunnitelmat seuraavien sinkkujen julkaisemiseksi ovat jo valmiina. Seuraavaksi hän lähtee kuvaamaan uutta musiikkivideota.

– Me ollaan sellaisessa pisteessä, että uskaltaa tehdä jo jotain pidempiä pläänejä. Toivon mukaan maailma ei mene enää mullin mallin.

Alma pääsee pian myös keikoille, sillä syksyllä on edessä Euroopan-kiertue, joka piipahtaa myös Helsingissä.

– Sitä ei ole hetkeen päässyt tekemään. Kyllä mulla on ollut ikävä keikoille ja nähdä ihmisten reaktioita.

Kesällä Alma aikoo lähteä kirjoittamaan musiikkia muille artisteille. Aikaisemmin hän on tehnyt kappaleita esimerkiksi Miley Cyrukselle.

– Aivan varmasti tulette suomalaiset kuulemaan, kenelle olen päässyt kirjoittelemaan, muusikko sanoo arvoituksellisesti.

Alma on ollut jo vuosia suomalaisten seuraava toivo kansainvälisestä menestystarinasta. Hän ei itse halua ottaa asiasta paineita.

– Kyllähän jengi aina kyselee, että lähdenkö ulkomaille. Paine pärjäämisestä on välillä tosi hyväkin. Mä olen silleen, että mä haluan näyttää mun kansalle. En mä osaa ajatella sitä niin kauhean negatiivisena.

– Suomalaiset voi miettiä musta ihan mitä vaan. Toivon mukaan positiivisia asioita. Ei tarvii ainakaan negistellä.

Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella siitä 2. heinäkuuta kello 23.00 asti.

Lue myös:

Alma julkaisee pitkään odotetun esikoisalbuminsa – katso kuvasarja laulajan uran vaiheista

Alman yhteistyö maailmantähtien kanssa sekoitti oman albumin julkaisun: "Miley Cyrusin levyyn meni monta kuukautta ja annoin hänelle biisejäni"

Alma laulaa Charlie's Angels -soundtrackilla

Vaalan toiset elokuvafestivaalit syntyivät pari vuotta sitten hullusta ideasta, kun huomattiin, että Suomen elokuvan kultakauden ohjaaja Valentin Vaala ja kunta ovat kaimoja keskenään. Ohjaajasuuruudella ei kyllä ollut mitään yhteyttä Vaalan kuntaan.

– Luulin aluksi, että tämä on joku teekkarivitsi, kertoo Markku Pölönen, kun Vaalasta oltiin häneen yhteydessä kunnan brändityöryhmän palaverin jälkeen.

– Vaalahan on oikeastaan tämmöinen Suomi-Filmin kulta-ajan idylli 365 päivää vuodessa. Niinpä joku heitti ajatuksen, että "hei Valentin Vaala on kuuluisa elokuvaohjaaja siltä ajalta, perustetaanko sen kunniaksi festarit?" kertoo Vaalan kunnanjohtaja Miira Raiskila idean taustasta.

– Tällaisista vähän hassuista ja hulluista ideoistahan parhaat jutut syntyvät.

Ekat festarit koronan keskellä

Ensimmäiset festarit polkaistiin viime kesänä pystyyn pikavauhdilla koronarajoitusten jyllätessä, mutta tänä vuonna elokuvamaailmaan päästään ilman erityistoimia.

– Se oli jotenkin niin urhea tapahtuma, ettei koronan alkupuoliskokaan sitä lannistanut. Siitä jäi todella hyvät fiilikset. Me myös huomasimme, että meidän konsepti toimii, sanoo Markku Pölönen.

Festivaalien yhteydessä yleisöllä on mahdollisuus myös nähdä, miten käsikirjoitusteksti siirtyy elokuvan kohtaukseksi.

Tekstin pohjalta on valmisteltu kesäteatteriesityksiä, joiden jälkeen yleisö näkee, miten Valentin Vaala on toteuttanut ne elokuvan kohtauksina.

– Siinä on kaikenmoista mystistä juttua klaffin paukauttelusta lähtien. Että mitähän se tuokin mahtoi tarkoittaa – varmaan jotain noituutta siinä on. Kun ne esitetään peräkkäin, niin se on itsellekin todella mielenkiintoista, Pölönen kertoo.

Vuodesta 1935 lähtien Valentin Vaala oli Suomi-Filmi Oy:n ohjaaja ja ohjasi yhtiölle yhteensä 39 pitkää elokuvaa. Koko uransa aikana vuosina 1929–1963 Vaala ohjasi yhteensä 44 pitkää elokuvaa. Sotien aikana hän teki myös uutiskatsauksia.

Mikä kotimainen mustavalkoelokuva on sinun suosikkisi? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 2. heinäkuuta klo 23:een saakka.

Weekend Festival -musiikkitapahtuma on alkanut tänään perjantaina Hämeenlinnassa ja jatkuu koko viikonlopun. Festivaali järjestetään koronapandemian aiheuttaman kahden vuoden tauon jälkeen.

Promoottori Hardi Loog kuvailee tunnelmia hyviksi perjantana aamupäivällä ennen festivaalin alkua.

– Lavat ja portit ovat valmiina, henkilökunta on painanut kaksi viikkoa täysillä duunia, että saadaan festivaali pystyyn. Säät ovat hyvät ja line uppikin on pysynyt kasassa.

Festivaali joutui ilmoittamaan kolmesta artistiperuutuksesta viime sunnuntaina. Yhdysvaltalainen rap-artisti Post Malone, dj Rezz ja hip hop -duo A1 x J1 eivät esiinny tapahtumassa.

Viikkoa aiemmin yhdysvaltalainen rap-artisti Lil Tjay joutui ampumavälikohtauksen uhriksi. Hänen oli tarkoitus esiintyä Weekendin päälavalla.

Aiemmin festivaali perui dj Nina Kravitzin tulon itse tämän Ukrainan sotaa koskevien näkemysten vuoksi.

"En voinut enää muuta kuin nauraa"

Vielä torstaina ilmoitettiin kahdesta peruutuksesta. Post Malonen korvaajaksi tarkoitetun yhdysvaltalaisen rap-duo Rae Sremmurdin toinen osapuoli Slim Jxmmi ei pääse Suomeen.

– Käsittääkseni (Jxmmilla) ei ollut passia, se on se, mitä meille on kerrottu, Loog sanoo.

– Kun kuulin perumisesta, olin käytännössä vielä Post Malone -myrskyssä. En voinut enää muuta kuin nauraa, ei voi olla tämmöistä karmaa.

– Moni kysyy, miksi ei ole suoraan korvaavaa artistia tietylle artistille, mutta pitää muistaa, että tämä on yksi kiireisimpiä viikonloppuja koko Euroopassa. Toisekseen Suomi on pikkaisen hankalassa paikassa.

Kaikki artistit kulkevat käytännössä lentäen, mutta osalla esimerkiksi tuotanto saattaa tulla Ruotsista laivalla tai Baltian kautta. Kaikki tämä vie lisäaikaa, Loog sanoo.

– Siinä vaiheessa, kun meillä on viikko aikaa esimerkiksi reagoida jonkun perumiseen ja lähdetään etsimään korvaavaa artistia, niin se on aina ekstrahankalaa.

– Post Malone on niin iso artisti, että suoraa korvaajaa on todella hankala löytää. Rae Sremmurd on suhteellisen hyvä korvaaja, heillä on yhteisiä hittejä ja niitäkin varmasti kuullaan festareilla.

Myös pop-artisti Boy Pablo on peruuttanut esiintymisensä sairauden vuoksi. Hänen korvaajakseen on ilmoitettu kotimainen Kuumaa-yhtye.

Korona laittanut opettelemaan asioita uudelleen

Peruuttaneiden artistien määrä ei ole Loogin mukaan mitenkään poikkeavaa festivaalin mittakaavassa. Esiintyjiä on ilmoitettu noin 80. Tekniikan ja logistiikan kanssa on ollut paljon haasteita ja koronan tapahtuma-alalle aiheuttama seisaus on laittanut opettelemaan asioita uudelleen.

– Artistit tuovat omat kamat Suomeen ja monelle tulee yllätyksenä, että kaikki ei tule niin helposti kuin ennen covidia. Kuljetusfirmat huutavat punaista ja majoitusten kanssa on ongelmia, Loog sanoo.

– Joissain tapauksissa tuntuu myös siltä, että kun kahteen vuoteen ei ole tapahtunut mitään, niin kaikki tekevät vähän kuin ensimmäistä kertaa, kun osa asioista on päässyt unohtumaan.

Sosiaalisessa mediassa on herättänyt närää, että ostettuja lippuja ei lunasteta artistiperuutusten takia takaisin. Lippuja on yritetty myydä eteenpäin esimerkiksi festivaalin Facebook-sivuilla.

Päivälippuja on Loogin mukaan vaihdettu jonkin verran perjantailta lauantaille. Myydyistä lipuista 90 prosenttia on kolmen päivän festivaalipasseja.

Artistiperuutuksista tullut palaute ei ole Loogin mukaan ollut poikkeuksellisen suurta tänä vuonna.

– Ollaan todettu, että yleensä pienempi ryhmä tekee asiasta isomman kuin mitä se on. Palautetta tulee aina, mutta ei niin isoissa mittakaavoissa kuin mitä esimerkiksi media antaa ymmärtää.

Isommasta kohusta Loog mainitsee esimerkkinä vuoden 2016 festivaalit, jolloin huomiota herätti yksi tietty artistikiinnitys.

– Halusimme olla avoimia kaikille musiikkigenreille koko festivaalin alusta alkaen. Buukkasimme Antti Tuiskun toiseksi viimeiseksi artistiksi päälavalle, siitä lähti sitten aika iso kohu, Loog muistelee huvittuneena.

– Loppupeleissä koko lava oli täynnä jengiä, kaikki tykkäsivät, mutta myös kaikki mediat, Facebook ja Instagram olivat täynnä muussa kokoluokassa kuin mitä tällä hetkellä.

Voit keskustella artikkelista lauantaihin 2.7. kello 23 saakka.

Lue lisää:

Weekend-festivaalin alkuperäisestä kattauksesta on poistunut jo viisi esiintyjää – somessa kuohuu, mutta järjestäjä ei lunasta lippuja takaisin

Rap-artisti Lil Tjayta ammuttiin – esiintyminen Weekend-festivaaleilla epävarmaa

Ylen tämän kesän audiodraama Mä haluun olla Nylon kertoo Nylon Beat -duon tarinaa. Ysärin suosikkibändin laulajia Jonnaa ja Eriniä näyttelevät Sofa-yhtyeen laulajat Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila.

Draama julkaistiin Areenassa torstaina, jolloin myös alkuperäiset Naikkarit Jonna Geagea (os. Kosonen) ja Erin Anttila (os. Koivisto) kuulivat sitä ensimmäistä kertaa. Lyhyt pätkä sai kaksikon nauramaan sekä hämmästymään.

– Nyt sen vasta jotenkin tajusi, että miten tuo on tehty. Se ei ole mikään dokumentti. Tarina on tehty meidän juttujen perusteella, mutta ei ihan täsmällisesti, Jonna sanoo.

– Ei me muisteta itekään, mitä me on sanottu viisi- tai kuusivuotiaina. Jänskää. Ja mä en tajunnut, että noita on noin monta jaksoa eli 20, Erin jatkaa.

Kaksikolle oli kunnia-asia päästä osaksi suosittuja Ylen audiodraamasarjoja. Niitä on tehty aiemmin Gösta Sundqvistista, Dingosta, Kikasta sekä Armi Aavikosta.

– Siistii! Mageeta! Kunnia! Jonna tiivistää.

– Nyt vasta hahmottuu pikku hiljaa, että kuinka valtava juttu tämä on, Erin jatkaa.

Mä haluun olla Nylon -audiodraamaa varten Jonnaa ja Eriniä haastateltiin useamman kerran yhdessä ja erikseen.

– Se oli makeeta, että siellä oli paljon sellaisia juttuja, joita sä muistit ja mä en muistanut, Jonna sanoo Erinille.

– Sitten kun oltiin yhdessä, niin meidän muistit ruokkivat toisiaan. Tämä on ollut meille matka muistoihin. Kun jutut eivät ole tuossa muistin pinnassa, niin ne piti kaivaa tuolta sielujen syövereistä, Erin kuvailee.

Alkuperäiset Naikkarit haluaisivat, että audiodraama piirtäisi heistä ja heidän tarinastaan mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan. He tosin muistuttavat, etteivät he enää itsekään näe asioita samoin kuin Nylon Beatin kulta-aikoina.

– Mä luin just nettijutun, jossa oli tämän asian tiimoilta haasteltu Sofaa ja miten siellä oikein ylistettiin meitä. Eihän me olla totuttu sellasiin lehtijuttuihin, joissa meitä ylistetään, Jonna kertoo.

– Ja se on tavallaan tosi makeeta, että ne asiat joista meitä silloin haukuttiin ja arvosteltiin ovat kääntyneet vuosien saatossa. Maailma on muuttunut sen verran, Erin jatkaa.

Mutta kuinka Nylon Beat pitäisi muistaa?

– Legendoina!

Ylen audiodraama nostaa Nylon Beatin jälleen esiin ja moni haluaisi nähdä duon jälleen esiintymässä livenä. Edellisen kerran kaksikko teki paluukeikkoja vuonna 2018.

– Me uhattiin, että seuraavan kerran sitten kun me ollaan 70-vuotiaita. Se ois kova. Jos me ollaan hengissä. Taustanauhojen kanssa. Siitä mistä me lähdettiin. Kun katsoo Mattia ja Teppoa, niin kyllä jengi vieläkin jaksaa tulla. Tehdään konserttisalikiertue tai nuorisotalokiertue! Erin ideoi.

– Se ois siistiä! Jonna hihkuu.

Mitä muistoja Nylon Beat sinussa herättää? Voit keskustella aiheesta 2.7. klo 23 asti.

Lue myös:

Intohimoiset Naikkari-fanit eivät koskaan päässeet Nylon Beatin keikalle, mutta nyt he näyttelevät idoleitaan tarinassa ystävyydestä.

Kuinka hyvin tunnistat Nylon Beatin hittikappaleiden sanat? Testaa tietosi!

Helsingin Olympiastadionille odotetaan lauantaina 40 000:ta ihmistä juhlimaan Apulannan 30-vuotissynttäreitä. Juhlakonsertti oli tarkoitus järjestää vuosi sitten, mutta se siirtyi koronan takia. Iso osa valmisteluista oli tehtävä kahteen kertaan. Kulut ovat nousseet melko mittaviksi, sanoo Toni Wirtanen.

– Mutta kun ollaan kerran aloitettu, niin tehdään sitä punkkia perkele, hän summaa.

Jättikonsertteihin sisältyy aina muutenkin jonkinlainen taloudellinen riski. Sipe Santapukki kertoo, että stadionkeikan lipputulot uppoavat esitykseen.

– Se halutaan tehdä tosi päräyttäväksi. Tämän keikan riski on suunnilleen kolmen kivitalon verran, lausahtaa Santapukki.

Toni Wirtanen tarkentaa taloudellista mittakaavaa.

– Nyt puhutaan espoolaisista kivitaloista, ei päijäthämäläisistä. Ja niin, että vähintään ranta näkyy, hän sanoo.

Santapukin mukaan viivan alle jää lopulta hämmentävän vähän. Todennäköisesti paljon vähemmän kuin ihmiset uskovat bändin ansaitsevan jättikeikasta. Apulanta ei ole koskaan halunnut tinkiä esityksensä sisällöstä.

– Jos sinne menisi t-paidoissa ja kitarat keississä, niin sittenhän siitä jäisi. Mutta kun sinne tehdään spektaakkeli, niin siihen ne fygyt menee.

Lue myös:

U2:n poliisisaattue ja Michael Jacksonin konsertin harras tunnelma – Katso herkulliset uutisvideot Stadionin suurkonserteista

Jyrki nosti pinnalle

Vuonna 1991 Heinolassa perustettu Apulanta teki ensimmäisen pitkäsoittonsa kolme vuotta myöhemmin. Varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1995.

– Aluksi tuntui, että lyötiin päätä seinään, mutta sitten ysärin puolivälissä se seinä murtui. Onneksi ympärillä oli ihmisiä, jotka halusivat meille hyvää ja halusivat tehdä töitä meidän eteemme, kertoo Sipe Santapukki.

Televisio-ohjelma Jyrkillä oli iso merkitys sen ajan suomalaisbändeille. Moni breikkasi MTV3-kanavalla esitetyn nuorten iltapäiväohjelman siivittämänä.

– Jyrki oli vähän niin kuin lottovoitto meille. He jotenkin diggasivat meidän bändistä tosi paljon. Päästiin sinne soittamaan puolirandomisti tyyliin tulkaa nyt vetämään jotain.

Anna mulle piiskaa -biisiä ei edes ollut olemassa päivää ennen kuin se oli tarkoitus soittaa televisiossa Jyrkin suorassa lähetyksessä.

– Toni oli tehnyt sen iltahämärässä. Juuri ennen lähetystä hän näytti meille, että soittakaa näistä kohdista. Tässä kovaa ja tässä hiljaa. Se oli sillä tavalla legendaarinen esitys, että treenaamatta tuli melko hyvä, muistelee Santapukki.

Liiketoimintaa elävän bändin ympärillä

Tämän päivän Apulanta on bändin lisäksi liiketoimintaa. Vuonna 2021 Apulanta Oy:n liikevaihto oli 810 000 euroa ja tilikauden tulos 347 000 euroa.

Yhtiö on ostanut kiinteistöjä, joista osasta saadaan vuokratuottoa. Osa on ollut kunnostamista vaativia historiallisia kohteita, kuten rakennukset Lahdessa Hennalan vanhalla kasarmialueella.

Hennalassa on myös Apulandia.

Bändi on nimittänyt sitä huvipuistokseen, koska museoksi kutsuminen antaisi liian yksipuolisen kuvan elävästä bändistä. Yhtyeen urasta kertovassa näyttelyssä on myös Apulannan alkuperäinen treenikämppä. Se purettiin Heinolassa ja rakennettiin uusiksi Hennalaan.

Toni Wirtanen kiteyttää, että Apulanta on elämäntyö. Kokonaisvaltainen asia.

– Hienoa, että olen saanut tällaista tehdä, koska muutakaan en osaa, lausahtaa Wirtanen.

Taloustietojen mukaan Apulanta Oy työllisti vuonna 2021 viisi ihmistä.

– Onhan meillä toimisto, ihmisiä töissä ja palkat maksettavana. Mutta meille tulee aina olemaan pyhä asia se, mitä bändi tekee ja millaisia keikkoja se soittaa, summaa Sipe Santapukki.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 2.7. klo 23:een asti.

Rakkaus suomalaiseen metallimusiikkiin, kieleen, kulttuuriin ja luontoon. Muun muassa näiden syiden vuoksi italialainen Francesca Frattucci muutti Suomeen vuonna 2014.

Frattucci ihastui suomalaiseen metallimusiikkiin jo kouluaikoinaan Italiassa. Hän on kotoisin pienestä 1 000 asukkaan kylästä Rooman pohjoispuolelta.

Suomalainen metallimusiikki kiehtoi Frattuccia niin paljon, että hän alkoi opiskella tietoa Suomesta. Pian hän huomasi unelmoivansa Suomen maaseudulla asumisesta, oman yrityksen perustamisesta ja suomalaisesta poikaystävästä.

– Kaikki unelmani ovat käyneet Suomessa toteen. Pitäisi varmaan keksiä uusia unelmia, Frattucci toteaa nauraen.

Ensimmäiset päivät Helsingissä vuonna 2014 olivat hänen mukaansa vaikeita, mutta hiljalleen arki helpottui. Kuukauden päästä Suomeen saapumisen jälkeen Frattucci löysi työn italialaisesta ravintolasta.

– Alussa oli vaikeaa löytää kavereita, mutta ravintolan työntekijöiden kautta tutustuin muihin Helsingissä asuviin italialaisiin, hän kertoo.

Tätä nykyä Frattuccilla on oma italialainen kahvila Kirkkonummen Masalassa. Kahvilasta saa perinteisiä italialaisia herkkuja – ruokaa, kahvia, jäätelöä sekä suolaisia ja makeita leivonnaisia.

Tänä viikonloppuna kahvilaan ei kuitenkaan kannata yrittää, sillä se on poikkeuksellisesti suljettu.

"Tuska-festivaali tuntuu siltä, kuin suuri metallimusiikkiperhe kokoontuisi yhteen"

Viikonloppuna Frattucci on Helsingin Suvilahdessa, jossa järjestetään kolmipäiväinen metallimusiikkiin keskittyvä Tuska-festivaali.

Sitä ei ole järjestetty koronapandemian aikana kertaakaan. Tuskasta kerrotaan, että ennakkolipunmyynnin perusteella luvassa on ennätysvuosi.

Tänä vuonna festivaalin päälavalla nähdään muun muassa yhtyeet Korn, Mercyful Fate ja Deftones. Kotimaisen metallimusiikin ystävät saavat nauttia esimerkiksi Stam1nan, Beast In Blackin ja Amorphiksen musiikista.

– Minulla on ollut liput vuodesta 2020 asti. Tuskaan on aina kiva mennä ja nähdä kavereita. Meillä on porukka, jonka kesken tapaamme ainoastaan Tuska-festivaleilla, Frattucci kertoo.

Hänen mielestään Tuska on yksi parhaista festivaaleista, sillä se on metallimusiikin ystäville hyvä tilaisuus löytää myös uutta kuunneltavaa.

– Tuska tuntuu siltä, kuin suuri metallimusiikkiperhe kokoontuisi taas yhteen. Siellä tuntuu kotoisalta eikä kukaan arvostele, hän sanoo.

Frattucci kertoo, että parasta kotimaisessa metallimusiikissa on suomen kieli ja kauniit melodiat.

Suomalainen metallimusiikki saa Frattuccin tuntemaan myös vahvempaa yhteyttä luontoon. Kaikista eniten suomalaisesta luonnosta häntä muistuttavat yhtyeet Finntroll ja Moonsorrow.

– Kun kuuntelen suomalaista metallimusiikkia, minusta tuntuu kuin kävelisin metsässä, hän sanoo.

Frattucci kertoo, että koronapandemian takia hän ei ole päässyt käymään Italiassa vuoden 2018 jälkeen. Suomalaisen poikaystävän kanssa on sovittu, että joulut vietetään joka toinen vuosi Italiassa, mutta koronan takia matkustaminen on ollut hankalampaa.

Italiaan ei kuitenkaan ole luvassa pysyvää paluuta. Frattuccille Suomi tuntuu kaikkein eniten kodilta.

– Rakastan olla täällä, tämä on minun kotini. Haluan olla täällä myös tulevaisuudessa.

Toimittajamme Olli-Pekka Kursi tapasi Francesca Frattuccin Yle Helsingin aamulähetyksessä Radio Suomessa.

Lue seuraavaksi:

Edessä kolmipäiväiset festarit ja 30 asteen helle – selviytymiseen tarvitaan vettä ja varjoa, mutta tärkeintä on pitää huolta kaverista

Yhä useammilla festareilla tarjotaan psyykkistä ensiapua – päihteiden vaikutukset tai seksuaalinen häirintä voivat saada juhlijan mielen järkkymään

Kesäfestareilla mietitään nyt, miten ihmiset saataisiin mökeiltä ja pienistä juhlista mukaan tapahtumiin – "Häät ovat näkymätön kilpailija"

Helsingin Tennispalatsin käytävät alkavat täyttyä puolenpäivän aikaan. Finnkinon myyntijohtaja Hannele Wolf-Mannila kertoo, että ihmiset ovat palanneet elokuvateattereihin.

– Voin ilolla kertoa, että hiljaisen alkuvuoden jälkeen touko- ja kesäkuu ovat olleet todella vilkkaita.

Saman osoittaa myös Suomen elokuvasäätiön puolivuotiskatsaus. Viime kuussa elokuvissa käytiin yhtä paljon kuin kesäkuussa vuonna 2019.

Vuoden 2021 kokonaiskatsojamäärä 3,4 miljoonaa katsojaa oli tilastoidun historian kaikkien aikojen alhaisin. Tänä vuonna katsojia on ollut tähän mennessä jo yli 2,5 miljoonaa, joten luvut ovat selvästi paremmat kuin viime vuonna.

Suomalaisia kiinnostaa Top Gun, Ihmeotukset ja Kätyrit

Wolf-Mannila kertoo, että ihmiset ovat palanneet elokuvateattereihin erityisesti hyvien elokuvien houkuttelemana.

Suomen elokuvasäätiön puolivuotiskatsaus osoittaa, että vuoden katsotuin elokuva tähän mennessä on ollut ylivoimaisesti Top Gun: Maverick. Uusi Top Gun on saanut yli 246 000 katsojaa, ja se ylittää todennäköisesti pian alkuperäisen Top Gunin (1986) katsojaluvun (253 845).

Katsojia ovat keränneet myös muun muassa The Batman ja Ihmeotukset: Dumbledoren salaisuudet.

Myös lastenelokuvat vetävät yleisöä elokuvateattereihin. Eliel Porvari, Axel Porvari ja Eero Koivula ovat saapuneet Tennispalatsiin katsomaan elokuvaa Kätyrit: Grun tarina. He kertovat käyneensä elokuvissa paljon nyt, kun se on taas mahdollista.

– Viikko sitten kävimme katsomassa Jurassic World: Dominionin, Axel Porvari kertoo.

– Silloin kun oli pahempi tilanne, ei tultu katsomaan. Nyt ollaan tultu katsomaan enemmän, hän jatkaa.

Elokuvateatterit tarjoavat myös elämyksiä

Hyvän elokuvan lisäksi katsojat tulevat teatteriin etsimään elämystä. Kun elokuvia on helppo katsoa myös kotisohvalla, toivotaan elokuvateatterireissusta erityistä kokemusta.

Wolf-Mannila kertoo, että elokuvateatterielämys koostuu teatterissa nautittavista juomista ja herkuista, suuresta valkokankaasta, äänentoistosta sekä mukavista penkeistä.

Finnkinolla on useita erilaisia erikoissaleja, joissa elämyksellisyys korostuu. IMAX-salissa 4k-kuvaa säestää 12-kanavainen äänentoisto, ja LUXE-saleissa katsoja pääsee istumaan kallistuvalla nojatuolilla. Lisäksi lähes kaikissa Finnkinon teattereissa on anniskelunäytöksiä, joissa elokuvan aikana voi nauttia alkoholijuomia.

– Ilman muuta elokuvateattereihin tullaan hakemaan elämystä, ja haluamme tarjota sitä koko matkan. Kun ihminen saapuu elokuvateatteriin, se on jo mukava kokemus, Wolf-Mannila sanoo.

Wolf-Mannila uskoo, että elokuvateatterit tulevat palvelemaan tulevaisuudessa nimenomaan elämyskeskuksina.

– Halutaan, että elokuva on kokemus, joka jää mieleen ja joka tunnetaan sen jälkeen, kun rakennuksesta lähdetään.

Elämyksiä pitää tärkeänä myös Grun tarinaa katsomaan tullut Anna Taavitsainen.

– Siitä on kiva tehdä vähän erityisempi homma, kun aika harvoin tulen käyneeksi.

Suositun korttelikinon uusi toimipiste Punavuoreen

Elämyksistä pääsee nauttimaan myös korttelikino Rivierassa, jossa elokuvan kanssa voi nauttia alkoholia ja syötävää.

Helsingin Kalliossa toimiva Riviera avaa syksyllä uuden toimipisteen Punavuoren Merikortteliin. Yrittäjä Atte Laurila uskoo, että ihmiset toivovat elokuvateattereilta tulevaisuudessa yhä enemmän premium-palveluja.

– Olemme yksi esimerkki siitä, miten voi olla erityinen elokuvateatterikokemus, mutta luulen, että näitä tulee olemaan paljon erilaisia. Se on kiva juttu, koska ala moninaistuu, Laurila kertoo.

Laurila uskoo, että ihmiset lähtevät nyt elokuviin, koska pandemian jälkeen halutaan tehdä asioita yhdessä ja irrottautua arkielämästä.

– Meidän tapauksessa tämä on vähän loman kaltainen asia, haetaan arkeen vähän ekstraa ja juhlaa.

Alppiharjun Harjukadulla sijaitsevassa Rivierassa on yksi 50-paikkainen elokuvateatterisali, baari ja terassi. Uuteen Riviera-teatteriin tulee baarin ja terassin lisäksi kaksi hieman pienempää salia, jotka soveltuvat hyvin myös yksityisnäytöksiin.

Punavuoressa avattavaan Rivieraan rakennetaan myös suurempi keittiö.

– Ihmiset haluavat syödä hyvää ruokaa samalla, kun he nauttivat elokuvasta, Laurila kertoo Rivieran saamasta asiakaspalautteesta.

Korona-ajan vaikutuksista toivutaan vähitellen

Laurila sanoo, että pandemiakokemukset antoivat rohkeutta uuden teatterin avaamiseen.

– Tämä on ollut pitkä projekti. Lähdimme ensimmäisen kerran katsomaan näitä Punavuoren tulevia tiloja useita vuosia sitten, jo ennen pandemiaa. Silloin se tuntui hurjalta ajatukselta, että uskallammeko lähteä tähän.

Laurilan mukaan pandemian koettelemukset antoivat kuitenkin uskallusta haastavien asioiden kohtaamiseen. Vaikeudet ovat opettaneet toimimaan uudenlaisissa tilanteissa, ja korona-ajan keskelle on mahtunut myös palkitsevia tilanteita.

Riviera on ollut lähes koko korona-ajan auki ja teatterissa on järjestetty esimerkiksi erilaisia yksityisnäytöksiä.

– Olemme päässeet harjoittelemaan pari vuotta tällaista ketterää kehittämistä, ja nyt asiat ovat itse asiassa paljon helpompia kuin ennen koronaa.

Finnkinon myyntijohtaja Hannele Wolf-Mannila arvioi, että korona-ajan taloudellisista vaikutuksista selviämiseen menee aikaa useampi vuosi. Hän korostaa, että teatterit ovat suuria investointeja.

Avain toipumiseen löytyy Wolf-Mannilan mukaan uusista hyvistä elokuvista sekä teatterien tarjoamista elämyksistä.

– Meille on ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset palaavat elokuvateattereihin.

Pitääkö elokuvateatterissa käynnin olla elämys? Voit keskustella aiheesta 4. heinäkuuta kello 23:een asti.

Whoooo hoooo te kaikki! En voi uskoa tätäI Numero ykkösenä jo kolmatta viikkoa. Olemme kaikki niin innoissamme. Itse asiassa tämä alkaa tuntua jo vähän surrealistiselta.

Tällaisen päivityksen kirjoitti Kate Bush äskettän nettisivuilleen, kun hänen Running Up That Hill -kappaleensa valtasi hyökyaallon tavoin listojen kärkipaikkoja ympäri maailman. Vuonna 1985 julkaistu laulu on ollut Ison-Britannian lisäksi ykkösenä kuudessa muussa maassa, ja Spotifyssa se keräsi yli 57 miljoonaa kuuntelukertaa pelkästään yhden viikon aikana.

Syy lähes neljäkymmentä vuotta vanhan biisin uuteen nousuun löytyy supersuositusta Stranger Things -sarjasta, jossa Running Up That Hill on näkyvässä ja kuuluvassa roolissa. Julkisuudesta lähes täydellisesti vetäytynyt Bush on itse Stranger Thingsin kova fanittaja ja antoi siksi luvan käyttää musiikkiaan sarjassa.

Keijukaishahmo laskeutuu punkkareiden keskelle

Running Up That Hill on vain yksi esimerkki Kate Bushin musiikin ajattomuudesta ja vetovoimasta. Kun puhutaan kaikkien aikojen merkittävimmistä brittiartisteista, Bushin nimi nousee esille lähes poikkeuksetta.

Kate Bush syntyi vuonna 1958 katolilaiseen perheeseen, jonka musikaalisesta ja taiteellisesta ilmapiiristä hän sai hyvät eväät tulevaa uraansa varten. Bush ryhtyi kirjoittamaan omaa musiikkiaan jo teini-ikäisenä, ja lahjakas taiteilijanalku pääsi nopeasti Pink Floydista tutun David Gilmourin siipien suojaan. Levy-yhtiöksi valikoitui EMI, joka panosti tulevaan tähteensä monella eri tavalla. Bushille annettiin niin tanssi- näyttelijä- kuin laulukoulutustakin.

Debyyttialbumi The Kick Inside julkaistiin vuonna 1978 kahden vuoden treenaamisen, hiomisen ja koulimisen jälkeen. Levyltä irrotettu Wuthering Heights -single perustuu Emily Brontën Humiseva harju -romaaniin ja siitä syntyi nopeasti ikoninen hitti.

Bushin 1970-luvun lopun listamenestykseen sisältyy useita paradokseja. Korkealta laulavan Bushin keijukaismainen imago yhdistyi pianovoittoiseen taidepoppiin, jossa oli runsaasti korkeakulttuurisia viitteitä. Toisaalta Bush ei kaihtanut erikoisiakaan ratkaisuja: The Kick Inside -levyn nimibiisi kertoo insestistä, Moving-kappale alkaa valaiden äänillä ja Them Heavy People -biisissä viitataan venäläiseen mystikkoon George Gurdjieffiin. Tällaisista palasista koostettu konsepti tuntui oudolta aikakautena, jota hallitsi aggressiivinen, anarkistinen ja räkäinen punkrock.

Outouden uudet tasot

Bushin oma ääni löytyi viimeistään vuoden 1980 Never For Ever -levyllä, joka oli monella tapaa iso harppaus uuteen suuntaan. Hän toimi levyllä myös tuottajana ja kiinnostui Peter Gabrielin inspiroimana musiikkiteknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Bush opetteli käyttämään oman aikakautensa huipputuotetta eli Fairlight CMI -syntetisaattoria, jonka uraauurtavista soundeista muodostui hänen musiikkinsa tavaramerkki pitkäksi aikaa. Breathing-kappaleen musiikkivideossa Bush hätkähdytti esiintymällä kohdun (joskin muovista rakennetun) sisällä.

Vuoden 1982 The Dreaming -albumi taas oli jotakin, mitä kukaan ei oikein osannut odottaa, ja samalla Bush karisti viimeisetkin herkän runotytön rippeet hartioiltaan. Lievästi sanottuna kokeellisen levyn tematiikka käsittelee muun muassa taikuri Harry Houdinia, Vietnamin sotaa ja Australian alkuperäiskansoja.

Oudosti kääntyilevää ja vääntyilevää, unenomaista musiikkia on edelleenkin vaikeaa upottaa mihinkään tiettyyn kokonaisvaltaiseen tyylilajiin. Kulttiklassikoksi nousseen albumin tunnelmat kiteytyvät hyvin we let the weirdness in -hokemassa, jota Bush toistaa Leave It Open -kappaleessa. The Dreamingin rumpusoundeja nauhoitettiin muun muassa kellarissa, jossa oli uima-allas. Oikean kaiun saamiseksi uima-allasta välillä täytettiin, välillä tyhjennettiin vedestä.

Ei liene yllätys, että Bushin itsensä tuottama The Dreaming oli kaupallinen floppi. Prosessi oli muutenkin niin raju, että Bush on kertonut toipuneensä siitä vasta puolen vuoden lepäämisen jälkeen.

Mestariteos ja sensuroitu musiikkivideo

The Dreamingin jälkimainingeissa Kate Bush katosi julkisuudesta kokonaan kolmeksi vuodeksi. Väliin jäivät myös Live Aid ja Band Aid, joissa olivat mukana kaikki aikakauden merkittävimmät poptähdet Madonnasta Queeniin. Katoaminen tarjosi tietysti alustaa toinen toistaan mehevimmille juoruille. Bushin vihjailtiin lihoneen muodottomaksi ja hänellä huhuttiin olevan vakava huumeongelma.

The Dreamingista toipumisen jälkeen Bush oli itse asiassa jälleen työn touhussa. Hänen tavoitteenaan oli saada täydellinen kontrolli kaikkeen tekemiseensä. Vuonna 1983 hän rakensi – tässäkin asiassa Peter Gabrielin jalanjälkiä seuraten – maaseudulla sijaitsevan kotitilansa latoon modernin, 24-raitaisen studion, jota saattoi käyttää milloin ja miten huvitti. Kotistudiossaan Bush ryhtyi myös työstämään uransa huipputeosta eli Hounds of Love -albumia, josta myös Running Up That Hill löytyy.

Vuonna 1985 julkaistu Hounds of Love sai hyvän vastaanoton sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Bush otti Fairlight-soundeista kaikki tehot irti ja hän oli jälleen imenyt vaikutteita yllättäviltä tahoilta: Hello Earth -kappaleella Bush kuiskailee saksaksi, albumin nimiraidalla taas on viittaus vuoden 1957 Night of the Demon -kauhuelokuvaan. Useissa musiikkialan äänestyksissä Hounds of Love on rankattu kaikkien aikojen parhaimpien levyjen joukkoon.

Hounds of Loven jälkeen Bush laajensi jälleen repertoaariaan. Vuonna 1986 hän ohjasi musiikkivideon, tai oikeastaan pienoiselokuvan Experiment IV -kappaleeseensa. Musiikkivideo, jolla esiintyvät muun muassa näyttelijät Hugh Laurie ja Dawn French sisälsi sen verran väkivaltaa, ettei sitä esitetty ollenkaan esimerkiksi brittien Top of the Pops -ohjelmassa.

Epäonnistunut elokuvakokeilu

Bushin seuraavalla albumilla, The Sensual Worldilla (1989) kuullaan muun muassa bulgarialaista kuoromusiikkia Trio Bulgarkan muodossa. Pieni mediakohu syntyi, kun Bush halusi hyödyntää levyn nimikappaleella James Joycen Odysseus-kirjan tekstiä, mutta Joycen perikunta ei tähän suostunut. Niinpä Bush päätti versioida Joycea omalla tyylillään.

Vuoden 1993 The Red Shoes -levyllä Bush teki yhteistyötä muun muassa Eric Claptonin, Jeff Beckin ja Princen kanssa. The Red Shoesiin liittyy myös yksi Bushin uran suurimmista epäonnistumisista. Hän ohjasi albumin musiikkiin perustuvan, alle tunnin mittaisen elokuvan, jota tähdittää muun muassa brittinäyttelijä Miranda Richardson. Lopputulos on haparoiva ja osittain lapsellinen sekasotku, ja Bush on itse todennnut, että koko elokuvasta kelvolliseksi kamaksi voi laskea noin neljän minuutin mittaisen pätkän. Kuriositeettina mainittakoon, että elokuvassa esiintyy myös The Cure -yhtyeen Robert Smith.

Bush katosi jälleen julkisuudesta, ja nyt yli vuosikymmeneksi. Tällä kerralla hiljaiselo ei kuitenkaan liittynyt hankalaan tai hermojarepivään luovaan prosessiin, vaan tuiki tavalliseen perhe-elämään. Bushin mediasuhteesta kertoo hyvin se, että lehdistö sai tietää hänen vuonna 1998 syntyneestä pojastaan, Bertie McIntoshista vasta puolitoista vuotta myöhemmin.

Kun Bertie oli hieman kasvanut, Bush julkaisi vuonna 2005 Aerial-tuplalevyn. Aerial sai hyvän vastaanoton mikä kertoi, että pitkästä tauosta huolimatta kiinnostus Bushia ja hänen musiikkiaan kohtaan ei ollut kadonnut minnekään.

Harvinainen keikkailija

Kate Bush kuuluu niihin harvoihin suuren mittaluokan artisteihin, jotka ovat suorastaan vältelleet live-esiintymisiä. Vuonna 1979 Bushin suurisuuntainen Tour of Life -kiertue käsitti 28 konserttia. Kunnianhimoinen show yhdisteli toisiinsa tanssia, musiikkia ja teatteria.

Bushin seuraavaa kiertuetta saatiin odottaa 35 vuotta, ja se toteutui vasta vuonna 2014. Before The Dawn -kiertuetta leimasi salamyhkäisyys, ja sen konsertteihin liittyi myös ehdoton kuvauskielto. Esityksistä tihkuneesta kuvamateriaalissa näkyi luonnollisesti ikääntynyt ja hyväntuulinen Kate Bush, jonka lauluääni – tosin madaltunut – kuulosti edelleen upealta.

Toisin kuin on yleisesti luultu, Bush ei ole mikään ujostelija: hän nauttii esiintymisestä eikä hänellä ole ollut mitään kiertueita vastaan. Vuonna 2016 Bush antoi harvinaisen haastattelun Independent-lehdelle, jossa hän avasi syitä harvoihin esiintymisiinsä. Bushin mukaan kyse on puhtaasti ajankäytöstä: studiotyöskentely ja visuaalit ovat vieneet niin paljon aikaa, ettei kiertueita ole pystynyt suunnittelmaan, saati sitten tekemään. Tämä tuli erityisen selväksi The Dreaming -albumin kohdalla.

– Niinpä ryhdyin tuolloin siirtymään esiintyvästä artistista äänittäväksi artistiksi, jonka imagoon liittyvät myös erilaiset visuaalit, Bush toteaa.

Kate Bush on ollut monessa asiassa edelläkävijän roolissa, ja hän ollut myös esikuva monelle naisartistille. Bush on inspiroinut muun muassa Björkin, Alanis Morrissetten ja PJ Harveyn kaltaisia muusikoita. Running Up That Hill -kappaletta taas ovat versioineet muun muassa Placebo ja Chromatics.

Millaisia muistoja sinulla on Kate Bushista? Voit keskustella aiheesta 4.7.2022 kello 23:een asti.

– Toivottavasti Tampereen esimerkki kannustaa Helsinkiä yhä parempiin suorituksiin.

Näin toteaa Tapahtumateollisuus ry:n puheenjohtaja Pekka Timonen.

Timonen kertoo, että tapahtuma-ala on koronan jälkeen palautunut nopeasti. Se vastaa yksinään yli yhtä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja tämän huomaaminen päätöksenteon tasolla olisi juuri nyt Timosen mukaan elintärkeää.

Joillakin alueilla alan merkittävyys on kuitenkin tapahtuma-alan vaikuttajien mukaan otettu huomioon paremmin kuin toisilla. “Tapahtumapääkaupunki” on Timosen mukaan edelleen Helsinki, mutta Tampere on kovaa vauhtia kirimässä.

Tampere porskuttaa

Ohjelmatoimisto Fullsteam Agency on järjestänyt lukuisia suuremman mittaluokan tapahtumia Suomessa, ajankohtaisena esimerkkinä brittiläisen Ed Sheeranin tulevat elokuun keikat Helsingin Olympiastadionilla.

Fullsteam Agencyn toimitusjohtaja Tuomo Tähtiseltä sataa Tampereelle kehuja.

– Pirkanmaan talousalue kasvaa ja kehittyy tosi nopeasti. Tampereen kaupunki on tehnyt paljon töitä sen eteen, että tapahtumia saadaan kaupunkiin.

Helsingissä kehityskohteita löytyy toimitusjohtajan mukaan muun muassa pitkäjänteisestä suunnittelusta ja modernin sisäareenan puutteesta. Entinen Hartwall-areena – nykyinen Helsinki-halli – ei ole toiminnassa, eikä Helsingillä ole muuta vastaavaa tarjolla.

– Kyllä se, ettei Helsingissä ole tällä hetkellä suuremman kokoluokan areenaa, ohjaa väistämättä katseita muualle, mukaan lukien Tampereelle. Helsinkiin kaivattaisiin ihan ehdottomasti suurempi areena tai suurempi tapahtuma-alue suurkonserteille, Tähtinen kertoo.

Malmin entinen lentokenttä on pitkään toiminut suurempien konserttien mahdollistajana Helsingissä, mutta nyt alueelle on kaavoitettu asuntoja. Tähtisen mukaan Helsingillä tulisi olla kokonaisvaltaisempi suunnitelma tapahtuma-alaa ajatellen, sillä epävarmuudessa on vaikea toimia.

– Helsinkiin olisi aivan äärimmäisen tärkeää saada selkeästi pidemmän tähtäimen suunnitelma, jossa mahdollistetaan suurtapahtumien järjestäminen muuallakin kuin Olympiastadionilla, Tähtinen toteaa.

Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki vastaa Tähtisen avaukseen kertomalla, että vaihtoehtoisia suunnitelmia Malmin entiselle lentokentälle etsitään jatkuvasti.

– Helsingin kaupungin alueelta on melu- ja muiden rajoitusten vuoksi vaikea löytää sellaista paikkaa, jota pystyttäisiin kehittämään kokonaan tapahtumia varten, Arhinmäki toteaa.

Apulaispormestarin mukaan naapurikaupunki Espoossa on kuitenkin alue, jossa saattaisi olla potentiaalia.

– Sen olen huomannut, että heti Helsingin rajan toisella puolella Espoossa on pohdittu, että olisiko Vermon ravirata mahdollisesti sellainen paikka.

Suomesta puuttuu "jättiareena"

Helsingin ongelmaksi Arhinmäki listaa Tähtisen ja Timosen tavoin katetun sisäareenan puutteen. Tampereelle valmistui juuri uusi Tampereen Kannen areena, Helsingissä Helsinki-hallin puutetta ollaan pyritty täyttämään Helsingin jäähallilla.

Kaikkeen sekään ei tosin sovellu.

– Totta kai on konsertteja ja muita tapahtumia, joihin se on liian pieni. Se on ongelma, Arhinmäki toteaa.

Suomessa ei esimerkiksi Ruotsista poiketen ole tällä hetkellä kymmenien tuhansien ihmisten kapasiteetilla varustettua sisäareenaa.

Yleisökapasiteetiltaan merkittävin käynnissä oleva sisäareena-hanke on Vantaan Kivistöön suunnitteilla oleva Arena 3.3, jonne mahtuisi enimmillään reilu 30 000 konserttikävijää.

Tähtisen mukaan jättiareenan puute ei välttämättä estä isojen artistien saamista Suomeen, mutta suuremman luokan sisäareena mahdollistaisi konserttikausien pidentämisen myös kesän ulkopuolelle.

– Olisihan se meille etu, että olisi monipuolisempia paikkoja, joissa järjestää tapahtumia. Se myös avaisi uusia mahdollisuuksia saada tänne isompia kiertueita kesäkauden ulkopuolella, Tähtinen huomauttaa.

Tapahtumateollisuus ry:n Timonen ei pidä realistisena, että Suomessa löytyisi taloudellisia tai toiminnallisia edellytyksiä kymmeniä tuhansia ihmisiä vetävälle jättiluokan sisäareenalle.

– Suomessa on tällä hetkellä vireillä useita Nokia-areenan skaalassa olevia hankkeita ja jo yksistään niiden toteuttaminen Helsingissä parantaa tilannetta merkittävästi, Timonen toteaa.

Apulaispormestari Arhinmäen mukaan puutetta vastaavasta areenasta on, mutta Timosen tavoin hän ei pidä taloudellista yhtälöä realistisena.

– Se vaatisi käytännössä sitä, että meillä olisi sellainen jalkapalloseura, joka vetäisi paljon yleisöä ja sen ympärille areena saisi muuta käyttöä, Arhinmäki kuvailee.

Kaupunkien välinen kilpailu hyödyttää

Tapahtumateollisuus ry:n Timonen toivoo, että tapahtuma-alan merkitys taloudelle ja kaupunkien elinvoimalle otettaisiin huomioon päätöksenteossa. Erityiskehuja saavat Tampereen lisäksi muutkin suomalaiset kaupungit.

– Tämä on sellaista positiivista kilpailua, jossa yhden tekeminen kannustaa muitakin. Kyllä minä onnittelen Tamperetta siitä aktiivisesta ja määrätietoisesta otteesta, joka sillä tapahtumakaupungin kehittämisessä on ollut, Timonen kuvailee.

Helsinkiin kaivattaisiin ihan ehdottomasti suurempi areena tai suurempi tapahtuma-alue suurkonserteille. Tuomo Tähtinen

Arhinmäki ei ole huolissaan siitä, että Tampere olisi ottamassa Helsingin jalansijaa tapahtumien järjestämisessä. Apulaispormestari ei koe, että kaupungit kilpailevat tapahtumista keskenään.

– Näen pelkästään positiivisena sen, että Tampereelle on kehittynyt hyvät olosuhteet tapahtumien järjestämiseen. Näen Tampereen Kannen areenan pikemminkin mahdollisuutena saada Suomeen enemmän kansainvälisiä tapahtumia, apulaispormestari kertoo.

Toivoton ei Helsingin tila missään nimessä ole. Tampereen uusi areena houkuttelee isoja tapahtumia Pirkanmaalle, mutta Helsingin vahvuus piilee Timosen mukaan tapahtumien kirjon laajuudessa. Silti infrastruktuuriin tulisi hänen mukaansa kiinnittää erityishuomiota.

– Siinä on varmaan Helsingillä pohdittavaa, Timonen toteaa.

Tapahtuma-alalla muhii työvoimapula: moni vaihtoi koronan takia alaa – nyt tekijöitä pitäisi löytää nopeasti, sillä edessä on keikkojen suma

Juhannusfestarit ja alkukesän tapahtumat ovat vetäneet ennätysyleisöjä – festarikesä jatkuu vilkkaana, vaikka epävarmuuttakin on ilmassa

Kulttuurialalle vuosittain 30 miljoonan euron lisärahoitus ja freelancerien oikeudet kuntoon, työryhmä ehdottaa

Arkeologisia kaivauksia tehtiin Venäjän Karjalassa jo 1930-luvulla Eteläisellä Peurasaarella (Olenij Ostrov) Äänisellä. Silloin saatiin talteen 177 haudan kivikauden ajan vainajien maalliset jäännökset sekä erilaisia esineitä.

Kivikaudella eläinten hampaista ja luista tehtiin riipuksia, joilla oli tärkeä symbolinen merkitys, ja jotka koristivat vaatteita tai asusteita ja toimivat helistiminä.

Myös ihmisluita käytettiin riipusten raaka-aineena. Tämä selvisi tutkimuksessa, jossa yli 8200 vuotta vanhoja hautalöytöjä tutkittiin uudelleen 80 vuoden jälkeen.

Arkeologien mukaan tulos on melkoinen sensaatio. Tutkijat epäilivät jo kolme vuotta sitten, että korujen materiaali olisi ihmisluuta:

Äänisen saaressa säästyi Euroopan suurin kalmisto kaukaa kivikaudelta – arkeologian nykymenetelmät paljastavat yllätyksiä 8 000 vuoden takaa

Joka kolmannen riipuksen raaka-aineena ihminen

Haudoista löytyneiden hammasriipusten joukossa oli luisia riipuksia, joiden muotojen perusteella ei kuitenkaan pysty tunnistamaan lajia.

Helsingin yliopiston Animals Make Identities -tutkimusprojekti selvittää eläinten merkityksiä kivikauden kulttuureissa hautalöytöjen perusteella.

Projektin johtaja apulaisprofessori Kristiina Mannermaa kollegoineen lähetti haudoista löytyneitä luisia riipuksia Yorkin yliopiston BioArCh-keskukseen, missä ne analysoitiin Zooarchaeology by Mass Spectrometry -menetelmällä.

Siinä laji määritetään luusta otetun näytteen sisältämistä aminohapoista massaspektrometrin avulla.

Aluksi tulokset yllättivät: 37 näytteestä 12 antoi tulokseksi ihmisen. Muut riipukset on tehty lähinnä hirven ja jonkin nautaeläimen luista.

Ihmisluuriipukset ovat erikokoisia, rikottujen pitkien luiden säleitä, joihin on kaiverrettu yksi tai kaksi uraa.

Ihmisluun käyttö esineiden raaka-aineena tunnetaan etnografisista yhteyksistä muun muassa Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Yleensä ihmisluun käyttö yhdistetään ihmissyöntiin, sillä usein luissa on jälkiä myös lihojen irrottamisesta.

– Tutkimiemme luuriipusten pinta on niin kulunut, että niissä ei voi nähdä mahdollisia leikkuujälkiä. Meillä ei ole syytä epäillä ihmissyöntiä Olenij Ostrovin löytöjen perusteella, Kristiina Mannermaa toteaa.

Löydöstä kertova artikkeli: First evidence of human bone pendants from Late Mesolithic Northeast Europe

Kuuntele Yle Areenasta:

Ei ole harvinaista, että lapsi kiinnostuu samoista asioista kuin vanhempansa.

Jos kuitenkin ajattelee isältä pojalle periytyviä mielenkiinnon kohteita, listan kärjestä ei välttämättä löytyisi kuvataidetta.

Silti niin kävi kuvataiteilija Joel Slottelle. Hän peri taiteilijuuden isältään, valokuvaaja Clas-Olav Slottelta. Viime vuonna Joel Slotte valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi.

Isää ja poikaa yhdistää sama intohimo: taiteen tekeminen, sen katselu ja siitä puhuminen.

– Olemme molemmat tarkkailijahahmoja. Taiteilijalta toiselle on kiva jakaa havaintoja, kertoo Joel Slotte.

Joel Slotte on kokkolalaislähtöinen, nykyään Helsingissä asuva kuvataitelija. Hän tekee muun muassa maalauksia ja veistoksia.

Clas-Olav Slotte on kokkolalainen pitkän linjan lehtivalokuvaaja, jolle valokuvaaminen on työn lisäksi harrastus.

Taide toimii yhteisenä kielenä

Clas-Olav Slotte kertoo huomanneensa jo varhaisessa vaiheessa, että taide on häntä ja Joel Slottea yhdistävä asia. Nuorella pojalla oli tapana muuntaa päänsisäisiä ajatuksiaan saduiksi paperille.

– Tajusin jo silloin, että tekemisessä on jotain erikoista, Clas-Olav Slotte toteaa.

Joel Slottelle yhteinen kiinnostus konkretisoitui, kun hän haki lasten ja nuorten kuvataidekouluun Kokkolaan. Vanhemmilta saatu tuki tuntui todella merkittävältä.

– Isä ja äiti veivät minut pääsykokeisiin ja kannustivat. Se oli yksi ensimmäisistä hetkistä, kun yhteinen kiinnostus kuvataidetta kohtaan tuli todella ilmi.

Yhteinen mielenkiinnon kohde on lähentänyt isää ja poikaa. Suhteeseen on tullut uusia värejä, kun perinteiset roolit ovat jääneet taka-alalle.

– Aikuistumisen jälkeen on ollut ihanaa myös ystävystyä isän kanssa, Joel Slotte sanoo.

Kuvaamisen tapa periytynyt isältä pojalle

Vaikka molemmat tekevät töitä kuvataiteen parissa, ensimmäinen yhteinen työprojekti toteutui vasta nyt. Isän ja pojan teoksia on esillä Kokkolan ITE-museossa elokuun loppuun saakka.

Isän vaikutus on selvästi nähtävissä pojan tekemissä maalauksissa. Clas-Olav Slotte on valokuvannut paljon ystäviään, ja nykyään myös Joel Slotte maalaa teoksiinsa ihmisiä lähipiiristään.

Poika myöntääkin, että isän valokuvat ovat vaikuttaneet häneen todella syvästi. Ilman niitä hän ei uskoisi olevansa yhtä etevä kuvallinen ajattelija kuin nykyään.

Clas-Olav Slotte ei jaa poikansa kokemusta. Hän ei koe, että Joel Slotten maalaukset olisivat edes voineet vaikuttaa hänen tapaansa ottaa valokuvia.

– Arvostan Joelin töitä niin hirvittävän paljon, että en osaa sanoa, olisinko voinut ottaa varsinaisia vaikutteita niistä. Se tasoero on niin korkea.

Poika ei ole samaa mieltä.

– Isän pitäisi ottaa enemmän kunniaa itselleen ja olla ylpeämpi valokuvistaan, hän toteaa.

Isän tuki tärkeää

Vaikka kiinnostus taiteeseen on kulkenut suvussa, ei päätös ammattitaiteilijaksi ryhtymisestä ollut Joel Slottelle itsestäänselvyys.

Kuvataiteilijuutta ei välttämättä yhdistetä säännölliseen palkansaantiin, ja laman lapsen näkökulmasta luotettavan päivätyön löytäminen tuntui tärkeältä.

Ajatus tuntui aluksi jopa pelottavalta, ja niinpä Joel Slotte suunnitteli opiskelevansa kuvaamataidon opettajaksi.

Lopulta opettajuus kuitenkin unohtui, ja tavoitteeksi tuli kokoaikainen kuvataiteilijuus.

Isää pojan urasuunnitelmat eivät ole koskaan jännittäneet. Clas-Olav Slottella on ollut ainoastaan yksi haave poikansa suhteen.

– Toive on aina ollut se, että Joel tekee mitä hän itse haluaa. Että hän selvittää mitä hän haluaa tehdä, ja panostaa siihen täysillä.

Ei jää epäselväksi, kuinka ylpeä isä pojastaan on. Clas-Olav Slotte kuvailee poikansa maalauksia ajattomiksi ja vertailua kestäviksi.

– Niitä pystyy katsomaan pitkään, eivätkä ne ole sellaisia, jotka kuluvat. Se on mielestäni harvinainen taito.

Siksi isästä tuntui vain ja ainoastaan luonnolliselta, kun poika palkittiin viime vuonna vuoden nuorena taiteilijana.

Joel Slotte on kiitollinen tuesta, mitä hän on isältään saanut.

– Olen onnellinen siitä, että isä on minusta ylpeä. Se tuntuu hyvältä.

Isät ja pojat -näyttely on nähtävissä Kokkolan ITE-museossa 31.8.2022 saakka. Clas-Olav ja Joel Slotten lisäksi näyttelyssä on teoksia toiselta kokkolalaislähtöiseltä isä–poika-parilta, Esa ja Riku Riipalta.

Lue seuraavaksi:

Kokkolalaislähtöinen kuvataiteilija Joel Slotte mukaan nykytaiteen ARS22-suurnäyttelyyn

Vuoden nuori taiteilija Joel Slotte kapinoi teoksillaan ja tarjoilee niillä aisticocktaileja

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun torstaihin 5.7. kello 23:een saakka.