Suomalaiset pitävät itseään viinaan menevänä kansana. Se on myytti. Olemme millä tahansa mittarilla punnittuna olutmaa. Puolet kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista juomme oluena, kun väkevien viinojen määrä on alle viidennes.

Perinteisen muotoinen kaljapullo kuuluu Uuno Turhapuron käteen ja pussikalja on saanut ikioman romaanin.

Suomi on ollut olutmaa oikeastaan aina. Maailman olutharrastajien syvästi kunnioittama sahti on suora ikkuna keskiajalle. Muinaissuomalaiset tiesivät, että oluessa on väkeä. Sitä yliluonnollista taikavoimaa, jota oli salamassa, tulessa tai vaikkapa karhun hampaassa. Oluessa väki oli vahva, koska se pystyi muuttamaan asioita toiseksi. Aivan kuten tuli muutti puun tuhkaksi, muutti olut ihmisen erilaiseksi. Niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Oluella on myös iso kulttuurillinen merkitys. Jokainen suomalainen pystyy kuvittelemaan eteensä kaurismäkeläisen keskiolutkuppilan. Se onnistuu, vaikkei olisi koskaan nähnyt ainoatakaan Aki Kaurismäen elokuvaa.

Kansallismaalarimme Albert Edelfelt kuittasi ravintola Kappelissa pitkän laskun maalaamalla keittiön seinään muotokuvan oluen keksijänä pidetystä kuningas Gam-bro-siuksesta.

Perinteisen muotoinen kaljapullo kuuluu Uuno Turhapuron käteen ja pussikalja on saanut ikioman romaanin. Olviretki Schleusingenissa -näytelmää pidetään nykyään yhtenä Aleksis Kiven tärkeimmistä teoksista.

Oluen tekemisestä kerrotaan Kalevalassa 400 säkeen verran, kun taas maailman luomiseen riittää vaivaiset 200 säettä.

Keskeisimpiä kirjallisia ylistyksiä oluelle on kuitenkin kansalliseepoksemme Kalevala.

Kalevalassa juodaan paljon kaljaa. Kohtauksista tunnetuin lienee runo mahtavista Pohjolan häistä, jotka ovat menossa monkään, kun ei ole olutta. Mahtava härkäkin on jo tapettu, mutta olut ei vaan lähde käymään. Vanhaa kunnon Väinämöistähän siinä sitten tarvittiin. Väinämöinen otti ensin vähän kaljaa ja sai taikalaulullaan oluen oitis valmistumaan.

Oluen tekemisestä kerrotaan Kalevalassa 400 säkeen verran, kun taas maailman luomiseen riittää vaivaiset 200 säettä.

Kalevala on myös kätevä opaskirja. Elias Lönnrot kirjasi teokseen erittäin yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka tehdä itselleen halvalla ja kätevästi oikein vahvaa kotiolutta. Janoinen kansa sai runomuodossa opastusta ohran ja humalan kylvämisestä ja niiden keskeisestä roolista kuohujuoman syntymisessä. Käyminen laitetaan Kalevalassa käyntiin mesiheinällä. Hiivaa eivät tarujemme sankarit vielä tunteneet.

Sukupuoliroolit ovat tunnetusti Kalevalassa päin ikihonkia. Miehet rellestävät ja naiset joko itkevät lohduttomasti tai ovat ankeita akkoja. Oluesta puhuttaessa tilanne on onneksi parempi. Kalevalan mukaan oluen syntyyn vaikuttaneista tahoista suurin on jumalatar nimeltään Osmotar.

Oluen iloja ei myöskään ole sukupuolisidonnaisesti tai yhteiskuntaluokittain rajattu. Kalevalassa olut "pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan”.

Mielestäni tärkein Kalevalan oppi liittyy kansalliseen minäkuvaan. Siinä kun ei juopotella yksin ja juroteta synkkänä. Kalevalassa olut tekee täkäläisistä taitavia tarinankertojia ja innokkaita laulajia. Kuohujuoma vapautti kielenkannat ja sai runotaiturit kaivamaan esiin kanteleensa sekä värssyvarantonsa.

Kalevalassa tiedetään, ettei alkoholia ole tarkoitettu yksin juotavaksi. Sen luonteeseen kuuluu ystävyyksien luominen ja vaaliminen. Suurten tarujen aikaan alkoholi oli ilon, ei surun tuoja.

Huolehditaan osaltamme, että näin on nykyäänkin.

Jani Halme

Kirjoittaja on Helsingissä ja Parikkalassa asuva luova johtaja ja toimittaja.

Kolumnista voi keskustella 6.7. klo 23.00 asti.

Katso myös:

Tervo ja Halme tosisuomalaisuutta etsimässä

Savonlinnan Oopperajuhlilla koettiin maanantaina 4. heinäkuuta jännittäviä hetkiä, kun Aida-oopperan näytöksen solisteista kolme ei ollutkaan esityskunnossa.

On yleistä, että esityksissä on kaksoismiehitys tällaisia tilanteita varten, mutta silti Savonlinnassa oli jännät paikat maanantaina.

– Aika harvinaista, että tulee tieto kolmen solistin sairastumisesta saman päivän aikana, sanoo Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Ville Matvejeff.

Aidan roolissa nähtiin maanantaina Helena Juntunen ja Radamèsin roolissa Martin Muelhe. Amneriksen roolin korvaava solisti ei ollut Suomessa, joten esitys toteutettiin kahden solistin voimin, joista äänensä menettänyt Agnieszka Rehlis esiintyi lavalla, mutta lauluosuudet hoiti Tuija Knihtilä.

Matvejeffin mukaan esitys saatiin alkamaan ajallaan ja vietyä loppuun korkeatasoisena.

– "Show must go on" on hyvä ohjenuora meille kaikille tapahtuma-alan tekijöille. On hyvä jos yleisölle ei näkynyt mitään paniikkia, mitä esityksen liepeillä saattoi olla.

Aidan seuraava esitys on keskiviikkona 6. heinäkuuta. Vielä ei ole tiedossa, millainen roolitus lavalle nousee.

– Katsomme tilannetta päivä kerrallaan. Tärkeintä on kuitenkin, ettei kukaan tule kipeänä esiintymään.

Kaksi oopperatonta kesää takana

Savonlinnan Oopperajuhlat on jouduttu perumaan kahdesti koronapandemian takia. Nyt oopperan pariin on palattu iloisin mielin ja ensimmäinen viikonloppu on ollut järjestäjille tunteellinen.

Yleisökin on palannut Olavinlinnaan nauttimaan kulttuurista.

– Meillä on lojaali yleisö. Hyvin suuri osa niistä, jotka olivat ostaneet kahdelle edellisvuodelle liput, ovat siirtäneet ne tälle kesälle ja se on auttanut paljon, kertoo festivaalijohtaja Jan Strandholm.

Myös Ukrainan sota on vaikuttanut Strandholmin mukaan lippujen menekkiin.

– Se vaikutti suoraan lipunmyyntiin, mutta vain hetken. Tilanne on nyt oikein hyvä.

Musiikin Aika on tuonut uutta kokeilevaa musiikkia Viitasaarelle jo 40 vuotta. Sodan varjostamaa juhlavuotta vietetään kahden koronan mukanaan tuoman poikkeusvuoden jälkeen.

Tämä näkyy selvästi tämän vuoden ohjelmassa: Musiikin Aika on nyt sekä pituudeltaan että tarjonnaltaan poikkeuksellisen runsas.

– Festivaali on toki aina ollut hyvin kansainvälinen, mutta tänä vuonna lähes kaikki esiintyjät ovat maailmalta. On paljon vierailuja, jotka kahtena aiempana vuotena peruuntuivat ja siityivät nyt tälle vuodelle, toteaa Musiikin Ajan taiteellinen johtaja Johan Tallgren.

Tallgren kertoo, että taidemaailmalle korona-aika oli vaikea, se koettiin murrosaikana ja tämä näkyy myös Musiikin Ajalle valitussa teemassa:

– Taidemaailma ei oikein tiennyt, miten reagoida tähän. Siksi halusimme tehdä tapahtuman teemalla Uudet maailmat. Eli uusia avauksia, kun tapahtuu iso yhteiskunnallinen muutos. Oli yllättävää, miten hyvin valitut teokset kuvastavat tätä historiallista taitekohtaa jota parhaillaan elämme.

Esimerkkinä Tallgren poimii Musiikin Ajan ohjelmasta Mark Applebaumin teoksen Venture Capital Punishment, joka kuullaan kantaesityksenä festivaalin avajaiskonsertissa.

– Teos sisältää niin paljon, se suorastaan rönsyilee moninaisuutta ja samalla se muistuttaa, että yhteiskunta jossa elämme ei ole missään mielessä helppo.

Muita hyviä esimerkkejä teemaksi valitusta moninaisuudesta ovat Tallgrenin mukaan myös Mauro Lanzan ja Andrea Vallen teos Systema naturae, jossa pohditaan luokittelujen ongelmallisuutta. Pohjana on luonnontieteiden historian suuren luokittelijan Carl von Linnén taksonomia.

Yksilöön, sukupuoli-identiteettin ja ihmisyyden moninaisuuteen pureutuu puolestaan traagisella voimalla Philip Venablesin teos Answer Machine, joka perustuu AIDS:iin menehtyneen kuvataiteilija David Wojnarowiczin puhelinvastaajan nauhoitteisiin.

Teknologia ja visuaalisuus on tälläkin kertaa vahvasti mukana Musiikin Ajan teoksissa. Animaatioelokuvaa ja musiikkia yhdistää esimerkiksi säveltäjä Sebastian Hillin ja kuvataitelija Jenny Jokelan teos Hibernation.

Teatteria ja sävellystyötä paneudutaan puolestaan pohtimaan säveltävävieras Mark Aplebaumin mestarikurssilla, joka järjestetään osana Musiikin Ajan yhteydessä pidettävää kesäakatemiaa.

Musiikin Aika alkaa Viitasaarella alkoi tiistaina 5.7. ja jatkuu 11.7. saakka.

Kuvataiteilija-lavastaja Markku Pätilä purkaa tyhjennetyssä uimahallissa muoviin paketoitua taideteosta. Taideteos on tarkoitus ripustaa uimahalliin, kenties jopa uima-altaan seinään.

– Hallissa on kouru, jossa on ennen kulkenut vesi. Teen siihen reikänauhalla koukut. En halua vahingoittaa kaakelia, Pätilä kertoo teosten ripustamisesta.

Heinäkuun toisena viikonloppuna Haminan vanhaan uimahalliin avataan pop up -galleria, jossa on esillä Pätilän taideteoksia.

Uimahallin isommasta altaasta tulee galleriatila ja pienemmästä kahvila. Näyttelyn ja kahvilan lisäksi Pätilä suunnittelee pitävänsä viikon aikana uimahallissa erilaisia tapahtumia, jos se on mahdollista.

– Haaveenani on se, että Haminan torvisoittokunta tulisi soittamaan tangoa uima-altaan pohjalle.

Tykästyi haminalaisiin

Pätilä tutustui Haminan vanhaan uimahalliin viime kesänä, kun toimi Haminassa kuvattavan Mies joka kuoli -sarjan lavastajana. Yksi sarjan kohtauksista oli tarkoitus kuvata Haminan vanhassa uimahallissa. Lopulta kuvaukset eivät aikataulullisista syistä onnistuneet.

Kesän aikana Pätilä ehti kuitenkin ihastua uimahalliin ja samalla haminalaisiin.

– Täällä oli todella hienoa tehdä töitä. Haminalaisten takia sarja oli ehkä urani helpoin tehdä. Haminalaiset olivat niin yhteistyökykyisiä ja auttavaisia. Minä sitten ajattelin, että minä pidän uimahallissa näyttelyn.

Näyttelyn nimi O-galleria syntyi, kun Pätilä löysi helsinkiläisen Kom-teatterin kellarista sen entiseen kylttiin kuuluneen O-kirjaimen. Pätilästä patinoitunut kyltti oli viehättävä, ja hän päätti korjata sen.

– Tästä lähtien otan kirjaimen mukaan aina, kun järjestän pop up -tapahtuman.

Patinaa tulee löytymään myös uimahalliin näyttelyn ajaksi avautuvasta kahvilasta. Kahvilasta on tulossa erikoislaatuinen, Pätilä kertoo.

– Kahvilassa on lähinnä roskalavoilta löydettyjä tuoleja. Samanlaista kahvilaa ei varmaan tule heti vastaan.

Palkittu lavastaja

Pätilä on toiminut lavastajana useissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Hän on muun muassa lavastanut Aki Kaurismäen elokuvan Mies vailla Menneisyyttä sekä Aku Louhimäen elokuvan Käsky.

Helsingissä asuva Pätilä on saanut parhaan lavastuksen Jussi-palkinnon Aki Kaurismäen elokuvasta Laitakaupungin valot vuonna 2007 sekä Pekka Lehdon ohjaamasta elokuvasta Palsa vuodelta 2015.

Lavastuksen lisäksi Pätilä on tehnyt kuvataidetta. Hänen teoksiaan on ollut esillä esimerkiksi Kaapelitehtaan Puristamo-tilassa Helsingissä.

Galleriat eivät miellytä

O-galleriassa on esillä Pätilän omia töitä. Pätilä kertoo tekevänsä abstrakteja teoksia, joiden takana on tarinoita. Uimahallin pop up -näyttelyllä hän haluaa kertoa, että taidetta pitää katsoa.

– Taiteelle pitää joskus antaa enemmän aikaa. Ihmisten ei pitäisi olla vain, että "tuossa on tuollainen ja tuossa taas tuollainen", vaan ihmisten pitäisi miettiä pikkaisen teoksia.

Pätilä on ennen pitänyt näyttelyitä, kuten hän itse sanoo, tavallisissa gallerioissa. Nykyään hän ei vie teoksiaan tällaisiin gallerioihin, sillä ei pidä galleriabisneksestä.

Myöskään se, miltä galleriat yleensä näyttävät, eivät Pätilää miellytä. Hänen mielestään galleriat ovat usein liian steriilejä.

– Tulee sellainen olo, että ovatkohan minun hampaani kunnossa. Vähän kuin olisin hammaslääkärin vastaanotolla.

Näyttelyjen lisäksi Pätilä jatkaa lavastajana. Syksyllä hän lavastaa kahdeksanosaista sarjaa. Tv-sarjojen lavastaminen on Pätilästä nykyään stressaavampaa kuin ennen.

– Sarjojen tuotanto on mennyt hulluksi. Täytyy tehdä järjetön määrä valmista tavaraa päivässä. Siinä viedään pikkaisen työniloa pois, kun on niin kova stressi.

Lue lisää:

Haminan vanhan uimahallin altaan pohjassa järjestetään kesällä taidenäyttely – hallin uusi omistaja vuokraa tiloja erilaisiin käyttötarkoituksiin

Viime joulun alla moni suomalainen liikuttui yllättäen ruokakauppaketju Lidlin mainoksen äärellä. Puuseppä ja nukke -mainos kertoi Pinokkiota mukailevan tarinan.

Vanha mies veistää nuken, joka herää eloon ja yksinäinen mies saa jouluaterialle kaipaamaansa seuraa.

Filmi palkittiin keväällä 2022 suomalaisen mainoselokuvan Voitto-kilpailussa Grand Prix’llä. Se nousi ykköseksi myös yleisöäänestyksessä.

Voit katsoa sen ja muut kilpailuvoittajat täältä.

Puusepän ja nuken ohjasi Ikitie-elokuvasta Jussi-palkittu A J Annila. Hän on tehnyt mainoselokuvia 2000-luvun alusta ja nähnyt, miten ala on muuttunut.

– Sellainen höpöhöpömainonta on alkanut kadota. Mainoselokuviin panostetaan ja rima on nostettu kansainväliselle tasolle, Annila sanoo.

Mainosfilmejä tekevät Suomessa yhä useammin merkittävät elokuvaohjaajat Klaus Häröstä Petri Kotwicaan ja Dome Karukoskesta Zaida Bergrothiin.

Se näkyy lopputuloksessa: mainoksista on tullut yhä elokuvallisempia, visuaalisempia ja tarinallisempia.

Isot brändit nokittelevat mainoksilla

Elokuvilta näyttäviä mainoksia on tehty maailmalla jo pitkään. Lähtölaukauksena pidetään sittemmin elokuvien pariin siirtyneen Ridley Scottin ohjaamaa Applen mainosta vuodelta 1984.

Voit katsoa sen täältä.

Aalto-yliopiston markkinoinnin professori Henri Weijo muistuttaa, että maailmalla mainosfilmien paremmuudesta suorastaan kilpaillaan.

– Yhdysvalloissa isoilla brändeillä on tietynlainen kunnia-asia tehdä hieno mainosfilmi Super Bowlin aikaan. Osittain se on kilpavarustelua ja lähes arvovaltatappio, jos yritys ei osallistu tapahtuman mainosfilmi-maniaan.

Myös Isossa-Britanniassa suuret tavarataloketjut kilpailevat joulun aikaan siitä, kenellä on suurin, komein ja liikuttavin mainoselokuva.

Lue aiheesta lisää:

"Kuin seuraisi Englannin valioliigaa" – Brittien joulumainos on kerännyt jopa 40 miljoonaa katselukertaa, tämän joulun hitiksi nousi Elton John

Samankaltaisesta mainosten joulutraditiosta alkaa olla merkkejä myös Pohjoismaissa. Puusepän ja nuken ensiesitys oli juuri joulun alla.

Viime vuonna Norjassa kasvoi miljoonien katselukertojen hitiksi paikallisen Postin mainos joulupukista, joka löytää poikaystävän. Se nousi otsikoihoin Britanniassa asti.

Voit katsoa norjalaismainoksen täältä.

Onko tarinallisuus mennyt yli?

Jo pitkään on tiedetty, että tunteisiin vetoamalla saa kuluttajien huomion ja elokuvat – pitkät ja lyhyet – ovat suurten tarinoiden ja emootioiden lähteitä. Brittien joulufilmeissäkään pääosassa ei ole tietyn tuotteen myyminen, vaan joulumielestä ja brändistä muistuttaminen.

Joidenkin mainosfilmien kohdalla elokuvallisuus ja tarinallisuus on mennyt jo niin pitkälle, että se, mitä tai ketä, filmissä itse asiassa mainostetaan, hämärtyy.

– Se on tämä klassinen nuorallatanssi, että missä määrin filmi on ehyt tarina itsessään ja miten tarina linkittyy brändiin. Se on todella haastavaa. Usein joudutaan tekemään joko taiteellisia tai kaupallisia kompromisseja, jotta tarina pysyy aidosti ehyenä, Weijo sanoo.

Weijon mukaan tarinallisuustrendi on ollut kasvussa viimeiset viisi vuotta. Sillä on myös kääntöpuoli: paatoksellisuus.

– On todella paljon mainoksia, joissa on tunnepursua, joka ei hirveästi kerro mistään. Nähdään, että tarina on yhtä kuin tunteet. On kritisoitu paljon sitä, että tarinallisuuden tavoittelu on mennyt yli: on vahva lataus, joka ei johda mihinkään, Weijo sanoo.

Millainen sitten on hyvä mainosfilmi? A J Annilan mielestä sellainen, jossa on selkeä idea ja käänne.

– Hyvä mainosfilmi on yllättävä. Se pääsee jostain sellaisesta kulmasta sisään, jota et katsojana osannut odottaa, Annila sanoo.

Annilan ohjaama Lidlin mainos muistutti, että kolmasosa suomalaisista kärsii yksinäisyydestä.

– Olin hirveän iloinen, että sekä asiakas että mainostoimisto olivat sitä mieltä, että tätä käännettä ei siloitella, vaan se on oikeasti surullinen fakta, ohjaaja sanoo.

Nuori ohjaajapolvi sinut mainosten kanssa

Maailmalla tunnetutkin elokuvaohjaajat ovat jo vuosia tehneet myös mainoksia. Henri Weijon mukaan Suomessa ilmiö on yleistynyt viime vuosina ja tekijöiden asenteet ovat muuttuneet.

– Suomessa on aiemmin koettu, että kaikki kaupallinen on epätaiteellista ja että oikea ohjaaja ei voi tehdä mainoksia. Nuorempi ohjaajapolvi on paljon enemmän sinut sen kanssa, että leipä pitää hankkia pöytään.

Pitkiä elokuvia tehdään harvakseltaan ja projektit ovat kestoltaan pitkiä, ensin haetaan rahoitusta ja sitten odotellaan. Harvalla ohjaajalla alkaa heti uusi projekti, kun edellinen päättyy.

– Mainosfilmit ovat pitkiin elokuviin verrattuna kevyitä tuotantoja, muutamasta päivästä korkeintaan pariin viikkoon. Suhteessa elokuvatuotannon päiväpalkkaan, ne ovat myös hyvin palkattuja, Weijo sanoo.

Ohjaaja A J Annilalle mainosten ohjaaminen tuo tuloja elokuvaprojektin välissä.

– Jos minulla on vuosi, jolloin ei ole tv-sarjaa tai elokuvaa, toivoisin, että saisin tehdä 5–6 mainosta siinä välissä, Annila sanoo.

Samalla pääsee pitämään yllä ammattitaitoaan ja harjoittelemaan omaa työkalua.

– Sitä ei voi harjoitella liikaa. Mitä enemmän on kuvauspäiviä plakkarissa, sitä varmempi on sen suhteen, mikä toimii ja mikä ei, Annila sanoo.

Hänkin näkee, että suhtautuminen mainoskeikkoihin on tekijöiden keskuudessa muuttunut.

– Ihmiset eivät ole pitäneet siitä kauheasti meteliä, että näin mekin ammattitaitoamme käytämme. Nykypäivänä mainosten ohjaaminen on kuitenkin arvostetumpaa kuin aiemmin, Annila sanoo.

Mainostajille tunnetut pitkien elokuvien ohjaajat tuovat nykyisin samanlaista lisäarvoa kuin kuuluisat näyttelijät.

– Ennen katsoja tuskin tiesi, että mainos on esimerkiksi Martin Scorsesen ohjaama. Nykyisin firmat voivat jakaa mainoksia sosiaalisessa mediassa, jossa he kertovat, kenen ohjaama mainos on. Firmat saavat lisää näkyvyyttä, jos ohjaajan fanitkin jakavat mainosta, Weijo sanoo.

"Mainosfilmissä on glamouria"

Mainosfilmien tarulle ei näy loppua. Yhtenä syynä tähän on digitalisaatio.

– Ennen mainosfilmi meni joko televisioon tai elokuvateatteriin. Nyt samasta materiaalista leikataan eri mittaisia ja eri kuvaformaateissa olevia veriosta, joita kierrätetään eri medioissa.

Kalliin alkuperäismateriaalin pystyy hyödyntämään lyhyinä versioina esimerkiksi Youtubessa tai osassa suoratoistopalveluista.

Weijon mukaan internet-mainonta on vasta viime vuosina ohittanut tv-mainonnan. Mainosfilmeille riittää kysyntää, koska media-alustoja ja kanavia, joille filmejä voi versioida, tulee aina lisää.

– Mainosfilmi on aina ollut markkinoinnin kuninkuusluokka. Siinä on glamouria. Riippumatta siitä, miten paljon muut mediakanavat tai markkinointiviestinnän keinot lisääntyvät, mainosfilmi on säilyttänyt tietynlaisen prestiisiasemansa, Weijo sanoo.

A J Annila ajattelee, että mainoselokuvat ovat parhaimmillaan suurta taidetta.

– Kyllähän maailmassa on nähty mainoksia, jotka pysäyttävät ja liikuttavat ja eikö se ole myös taiteen tarkoitus?

Stillkuvissa näkyviä mainosfilmejä pääset katsomaan täällä (Lidlin mainos), täällä (Helsingin kaupungin mainos), täällä (Säästöpankin mainos) ja täällä (Pelastakaa lapset ry:n mainos).

Mikä mainos on tehnyt sinuun vaikutuksen? Voit keskustella artikkelista 6. heinäkuuta kello 23.00 asti.

Toisinaan sosiaalisen median ilmiöitä ja niiden taustoja on vaikeaa ellei mahdotonta selittää. Tämä on yksi niistä.

Nyt vain on niin, että lyhytvideopalvelu Tiktokissa trendaa sisältö, jossa teinilaumat käyvät elokuvissa katsomassa uutta Kätyrit: Grun tarina -elokuvaa. Jujuna on yhtenäinen varustus. Nuoret pukeutuvat varsin muodollisesti, useimmiten tummaan pukuun. Taskuliinan kohdalla saattaa komeilla banaani, ja käsienkin asento on tarkkaan harkittu.

Kuka tietää, mistä ilmiö on lähtöisin, mutta ainakin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian elokuvateattereissa on tavattu lukuisia nuorisolössejä, jotka pukeutuvat epäilyttävän siististi.

Niin myös Suomessa, toteaa Finnkinon myyntijohtaja Hannele Wolf-Mannila.

– Tällaisia kymmenen, parinkymmenen hengen porukoita on nähty Finnkinon teattereissa ympäri Suomea, Oulussa saakka.

Ilmiöllä on myös varjopuolensa

Ilmiö leviää somessa tunnisteella #gentleminions, ja sitä on yritetty selittää muun muassa herkullisella ristiriidalla: siinä on meemipotentiaalia, kun lastenelokuvaa käydään katsomassa viimeisen päälle pukeutuneina. Mikä parasta, taustalla kytee varsin harmittomalta kuulostava ajatus juhlistaa viiden vuoden odotuksen päättymistä. Elokuvan päähahmo Gru, monen suosikki, nähtiin valkokankaalla viimeksi vuonna 2017 ilmestyneessä Itse ilkimys 3:ssa.

Mutta maailmalta kantautuu tietoja myös ilmiön varjopuolista. Yksi osa #gentleminionsia on antaa aplodeja joillekin kohtauksille kesken näytöksen, mikä voi itsessään häiritä salissa olevien elokuvakokemusta. BBC:n mukaan tiedossa on tapauksia, joissa meno on äitynyt villiksi. Nuoriso on metelöinyt ja heitellyt tavaroita, mikä on saanut osan lapsiperheistä jättämään leffakokemuksen kesken.

– Ne ovat olleet sydäntäsärkeviä tilanteita. Perheitä on poistunut teatterista ennen esityksen alkua, ja pienillä lapsilla on ollut itku silmässä, Mallard Cineman johtaja Daniel Phillips-Smith totesi BBC:lle.

Wolf-Mannilan mukaan Finnkinon näytöksissä on annettu aplodeja, mutta sen kummempaa häiriötä teiniporukat eivät ole aiheuttaneet. Kaiken lisäksi Finnkino näyttää elokuvasta Suomessa kahta versiota, suomeksi dubattua ja tekstitettyä. Puvut päällä käydään katsomassa tekstitettyä versiota, kun taas perheen pienimmät viihtyvät dubatuissa näytöksissä, Wolf-Mannila toteaa. Eri ikäiset yleisöt viihtyvät siis lähtökohtaisesti eri näytöksissä.

Tuotantoyhtiö mielissään

Siinä missä ilmiön meemipotentiaali perustuu ristiriitaan, se myös aiheuttaa ristiriitoja.

Maailmalla elokuvateatterit tuskailevat mahdollisten häiriöiden varalta, ja osa on jopa antanut ennakkoon porttikieltoja pukuihin pukeutuneille teineille. Tällaiseen kovaan ratkaisuun ovat päätyneet ainakin useat Odeon-ketjun elokuvateatterit. Toisaalta #gentleminions-tunnisteella löytyy roppakaupalla sisältöä, jossa ilmiötä kehutaan hauskaksi ja siihen osallistuvia hyvin käyttäytyviksi.

Mallard Cineman johtajan mukaan tilanne on johtanut tulonmenetyksiin, kun häiriöistä kärsivät ovat vaatineet rahojaan takaisin. Toisaalta Kätyrit: Grun tarina on rikkonut myyntiennätyksiä. Maailmanlaajuisesti elokuva on kerännyt yli miljardin euron lipputulot, ja Suomessakin se oli viikonlopun ylivoimaisesti katsotuin elokuva vajaalla 30 000 katsojallaan. Viime keskiviikkona ensi-iltansa saaneen elokuvan on nähnyt Suomessa yhteensä jo reilut 50 000 ihmistä.

Ei ihme, että elokuvan tuotantoyhtiö on tilanteesta mielissään. Se antoi teineille täyden tukensa Twitterissä.

– Kaikille, jotka tulevat katsomaan Kätyreitä puvut päällä: näemme teidät, ja rakastamme teitä.

Jyrki Kankaan muistomerkki julkistetaan Porin Kirjurinluodossa ensi keskiviikkona heinäkuun 13. päivänä kello 17. Kaikille avoin tilaisuus kestää vajaan tunnin.

Kangas kuului Pori Jazzin perustajiin ja vaikutti merkittävästi festivaalin kehitykseen. Bass String Wings -teoksella Porin kaupunki haluaa kunnioittaa kaksi vuotta sitten kuolleen Kankaan tekemää työtä kotikaupunkinsa ja sen kulttuurin puolesta.

Muistomerkin julkistusjuhlassa puhuu Jyrki Kankaan ystävä, presidentti Tarja Halonen ja valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen tuo tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen ( kesk. ). Julkistuksen yhteydessä kuullaan myös musiikkia.

Muistomerkin ovat suunnitelleet taiteilijat Pekka ja Teija Isorättyä.

Muistomerkki on sijoitettu Kirjurinluotoon Jyrki Kankaan aukiolle Kapellimestarinkadun päähän.

Teos on noin kuusi metriä korkea ja vuorovaikutteinen. Sen portaikkoa pitkin voi kävellä ylätasanteelle veistoksen sisään ja kaiteissa on basson kieliä, joita voi soittaa.

Julkistuksen jälkeen konsertti Kankaan muistolle

Julkistusjuhlan jälkeen noin kello 18 alkaen Kirjurinluodon Jazzpuiston Poriljonki-lavalla esiintyy Pori Big Band , joka esittää ”Jyrki Kangas In Memoriam” -konsertin johtajanaan saksofonisti Eero Koivistoinen.

Konsertissa kuullaan kantaesityksenä Pori Big Bandin Koivistoiselta tilaama jazzvalssi ”Wings – Jyrki Kangas In Memoriam”. Sävellys on saanut innoituksensa Jyrki Kankaan muistomerkistä, ja se kuvaa Koivistoisen mukaan Kankaan pelkäämätöntä asennetta ja rakkautta jazzmusiikkiin.

Lue lisää:

Pori Jazzin entinen taiteellinen johtaja Jyrki Kangas on kuollut – kollegat muistelevat rohkeaa visionääriä

Presidentti Tarja Halonen: Pori Jazzin isä Jyrki Kangas edusti suomalaista sisua

Moni muusikko iloitsee tiiviistä keikkakesästä parin vuoden koronatauon jälkeen.

Kitaristi Pauli Hauta-aho on jo vuosia soittanut Apulannan kitaristina esimerkiksi festivaaleilla ja areenoilla.

Viime lauantai ei häneltä unohdu, kun Apulanta juhli 30-vuotistaivaltaan yli 37 000 katsojan kanssa Olympiastadionin keikalla Helsingissä.

– Mahtava tapahtuma, josta on muistikuvia sieltä täältä. Yleisömäärän aisti, mutta muuten homma tuli kyllä muusta lähteestä kuin tiedostavasta mielestä, kertaa Hauta-aho.

Apulannan stadionkeikkakin siirtyi vuodella koronan takia.

Sosiaalisesta mediasta kitaristi on katsonut, mitä konsertissa tapahtui ja millaisen palautevyöryn se sai aikaan.

– Heti keikan jälkeen tunne oli lähinnä hämmennys. Siihen hetkeen kuitenkin kiteytyi kova lataus.

Hauta-ahon latausta eivät himmentäneet murtuneen pikkusormen parantelu tai uuden kitaran saapuminen vasta kalkkiviivoilla ennen keikkaa.

Remonttihomma maadoittaa

Stadionin rokkipölyt kitaristi on pyyhkinyt kotonaan Hollolassa. Kotitalon remonttiprojekti on pitänyt siitä huolen.

– Remontin aikana olen käynyt ulkona puutarhaletkusuihkussa. Se maadoittaa hyvin rokkistaran fiiliksistä.

Hauta-aho jatkaa kesällä keikkailua Apulannan ja vuonna 2006 perustamansa rocktrion The Blankon kanssa.

– Korona-aikana tuli tehtyä myös paljon uutta musiikkia. Nyt kun pääsee lavoille, on hienoa nähdä ihmisiä ja kokea se energia.

Lue myös:

Apulannan Olympiastadionin jättikonserttia piti valmistella kahteen kertaan: "Kun ollaan kerran aloitettu, niin tehdään sitä punkkia"

Kaisa Mäkäräisellä on hurja kiire jouluksi kotiin – voimabiisin tekijät yllättivät lahjoja arvostavan supertähden: "Kukaan ei uskalla sanoa sitä ääneen"

Pirkanmaan käräjäoikeus langetti torstaina neljän vuoden vankeusrangaistuksen taidealan suuren rikosvyyhdin päätekijälle.

Oikeuden mukaan pääepäilty syyllistyi muun muassa törkeään petokseen huijaamalla yhteistyökumppaniaan taidekaupoissa.

Mies oli sopinut yhteistyökumppaninsa kanssa, että hän tuo taidetta Euroopasta ja myy teokset Suomessa. Yhteistyökumppani rahoittaa ostot ja voitot jaetaan tasan.

Käräjäoikeuden mukaan pääepäilty kuitenkin toimi vastoin suullista sopimusta ja hyötyi yhteistyökumppaninsa kustannuksella. Oikeus määräsi hänet maksamaan korvauksia yhteistyökumppanille vajaat kaksi miljoonaa euroa korkoineen.

Lisäksi päätekijä tuomittiin törkeästä kavalluksesta, joka koski Kuvasto-korvausten maksamatta jättämistä.

Kuvasto-korvaus on samankaltainen korvaus taiteilijoille kuin esimerkiksi Teosto-korvaukset muusikoille. Teoksen hinnasta riippuva prosenttiosuus maksetaan Kuvaston kautta taiteilijoille, kun teos vaihtaa omistajaa.

Käräjäoikeus määräsi päätekijän ja tämän yrityksen maksamaan korvauksia Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistykselle Kuvasto ry:lle yhteensä runsaat 300 000 euroa korkoineen.

Lisäksi päätekijä tuomittiin kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta. Hänet määrättiin viiden vuoden liiketoimintakieltoon ja hän menetti sotilasarvonsa.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Suurin osa epäillyistä törkeistä petoksista jäi ilman näyttöä

Vaikka Pirkanmaan käräjäoikeus langetti pääsyytetylle pitkän vankeustuomion, oikeus hylkäsi silti suurimman osa häntä vastaan luetuista, törkeitä petoksia koskevista syytteistä.

Samalla käräjäoikeus hylkäsi kokonaan toisen taidehuijauksessa epäillyn miehen syytteet. Häntä syytettiin neljästä törkeästä petoksesta ja törkeän petoksen yrityksestä.

Hylätyt syytteet koskivat muun muassa Salvador Dalín veistosten myyntiin liittyviä epäiltyjä törkeitä petoksia. Syytteen mukaan epäillyt olisivat saaneet ostajat uskomaan, että Dalín nimiin merkityt hopealaatat ja veistokset ovat paljon harvinaisempia ja arvokkaampia kuin ne oikeasti ovat.

Käräjäoikeuden mukaan asiassa jäi kuitenkin näyttämättä, että epäillyt olisivat antaneet näistä teoksista väärää tai harhaanjohtavaa tietoa.

Kuvasto-korvaukset jäivät maksamatta vuosia

Keskusrikospoliisi alkoi tutkia Tampereella törkeää taidealan petosvyyhtiä vuonna 2019. Pääepäiltyjen epäiltiin myyneen vuosia taidetta maksamatta niistä Kuvasto-korvauksia.

Teoksia myytiin Keskusrikospoliisin mukaan Tampereen seudulla, Turun seudulla ja pohjoisemmassa Suomessa.

Kuvasto-korvaukset olivat vyyhdistä vain yksi osuus. Lisäksi Keskusrikospoliisi alkoi tutkia Salvador Dalín veistosten myyntiin liittyviä törkeitä petoksia.

Poliisi epäili kaksikon myyneen Dalín kuoleman jälkeen tehtyjä veistoskopioita väärillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla.

Syytetyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin.

Lue lisää:

"Salvador Dalín" puoli metriä korkea veistoskopio myytiin 9 500 eurolla – taidealan rikosvyyhdistä kovat syytteet, syytetyt kiistävät

Taiteilijoille haetaan satojen tuhansien korvauksia, taidealan rikosvyyhdin käsittely jatkuu Tampereella

Taidealaan liittyvän rikosvyyhdin käsittely alkoi Tampereella, Salvador Dalin veistoskopiot ollut yksi tutkinnan kohde

Kaksikon epäillään myyneen vuosien ajan taideteoksia maksamatta korvauksia – vahingot satoja tuhansia euroja

Afrikan tähti -pelin seikkailullinen kartta lienee kaikille suomalaisille se kaikkein tutuin, mutta Tampereella sijaitsevan Suomen pelimuseon uudessa näyttelyssä karttojen suhde peleihin valottuu kymmenillä muillakin esimerkeillä.

Kartta voi olla pelissä realistinen elementti tai puhdasta fantasiaa. Se voi opastaa ja olla pelaajan apuna, mutta voi johtaa myös tarkoituksellisesti harhaan.

Kuten itse pelit, ovat pelien kartatkin ajan myötä kehittyneet ja muuttuneet.

– Jos vanhat pelikartat olivat nimenomaan pelilautoja, on myöhemmin mukaan tullut oikean tilan käyttö. Ihmiset ovat muuttuneet liveroolipeleissä pelinappuloiksi, ja luonnollisestikin digitaalisten pelien kohdalla näkyy teknologian kehitys, Mielikuvituksen maantiede -näyttelyn kuraattorina toiminut Heikki Jungman kertoo.

Niinpä esimerkisi Commodore 64:lle kahdeksankymmentäluvulla julkaistussa Euroopan kartta -videopelissä lennellään jo helikopterilla pelin osoittamiin paikkoihin.

City of Rauma -videopeliin (2007) on otettu mallia SimCity-kaupunkirakennuspelistä, tosin sillä erotuksella, että Rauman rakennukset ja maantieteelliset yksityiskohdat ovat todellisia.

Vuoden 2018 Danakar: Räjähdysherkkä -liveroolipelissä pelialueena toimii Bengtsårin saari. Pelin dynamiikkaa ja todenmukaisuuttakin on lisännyt se, että pelaajille on jaettu alueen kartasta erilaisia versiota: toiset ovat saaneet lähes tyhjän kartan, toisten kartta on ollut täynnä yksityiskohtia ja informaatiota.

Kiina muuttui sodan takia Japaniksi

Historiallisten pelien yksi selkeä inspiraationlähde on sota. Toisen maailmansodan aikaisen, alun perin saksalaisen Syöksypommituspelin sääntöihin kuuluu, että pelilauta asetetaan ensin lattialle ja sitten siihen pudotetaan pelinappuloita, joilla tähdätään vaikkapa tehtaisiin. Siviilikohteita, kuten museoita tai sairaaloita, pyritään välttämään.

Todellisessa elämässä, kuten Ukrainan sodassa asiat ovat toisin: Venäjä tuhoaa systemaattisesti ja tarkoituksellisesti ukrainalaisia siivilikohteita, sairaaloita, päiväkoteja, kouluja ja kirkkoja.

Jatkosodan aikaisessa, railakkaasti nimetyssä Rintamaretkeily-pelissä liikutaan myös Suomen tuolloisten virallisten rajojen ulkopuolella. Reippailukohteina ovat muun muassa Aunuksen, Äänislinnan ja Kontupohjan maisemat.

– Suomen silloiset valloitukset Neuvostoliiton puolelta esitetään ikään kuin Suomeen kuuluvina alueina. Kartta voi johtaa harhaan, kun siihen liitetään vallankäyttöä: kartalla voidaan tuoda ilmi asioita jotka eivät pidä paikkaansa, tai sillä voidaan häivyttää ei-toivottuina näyttäytyviä asioita.

Peleissä olevat kartat ovat myös usein heijastelleet oman aikakautensa maailmanpoliittista tilannetta. Taistelukenttä-peli vuodelta 1905 on muokattu suomalaiseksi variaatioksi kiinalaisesta Xiangqi-pelistä, mutta sitä mainostettiin aikoinaan nimenomaan "japanilaisena sotapelinä".

Viittaus Japaniin johtunee tuohon aikaan käydystä Venäjän ja Japanin välisestä sodasta – Suomihan oli tuolloin osa Venäjän imperiumia, ja Kiina vaihtui näppärästi Japaniin ajankohtaisuutensa takia.

Myös Mielikuvituksen maantiede -näyttelyn vanhin pelikartta ottaa kantaa silloiseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen.

Englantilaisen matka Suomessa -pelissä (1885) kuvitteellinen ja ilmeisen aristokraattinen britti Sir John Bull matkailee ympäri silloista Suomen suuriruhtinaskuntaa, jonka raja Venäjästä on vedetty yhtä paksulla viivalla kuin naapurimaa Ruotsinkin raja. Tällä haluttiin korostaa silloisen Suomen (melkein) itsenäiseksi koettua asemaa.

Pelillä on toinenkin viesti: Suomi ei ole mikään peräpohjolan periferia vaan moderni matkailumaa, joka houkuttelee kultaisille konnuilleen kansainvälisiä, Sir Johnin kaltaisia turisteja.

Kalevalainen kartta pohjautuu mytologiaan

Pelejä varten suunniteltuja kuvitteellisia karttoja edustaa muun muassa sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen Praedor-roolipeliä (2000) piirtämä kuvitteellisen Jaconian kartta. Sen tyyli lohikäärmeineen viittaa J.R.R. Tolkienin fantasiakarttojen kuvastoihin.

Kotimaisen, kulttisuosiota nauttivan My Summer Car -pelin (2016) kartta Peräjärven alueesta Alivieskoineen ja Rykipohjineen sisältää lukuisia realistisen kartan elementtejä, mutta on kuitenkin pelkkää kuvitelmaa.

Kuten oikeat ja viralliset kartat, noudattavat myös pelikarttojen sekä todelliset että keksityt maailmat useimmiten renessanssiajalta peräisin olevaa rationaalista esittämistapaa.

Täällä kirjokannen alla -pelin (2011) kalevalainen kartta on selkeä poikkeus. Siinä maailman esittämiseen on haettu mytologisia lähtökohtia ja elementtejä.

– Nykynäkökulmasta katsottuna kartan ilmansuunnat ovat vinksahtaneet. Kartan keskiössä on maailmanpylväs, joka kannattelee taivaankantta ja koko maailmaa rajaa Tuonelan joki. Karttaan on haettu rautakauden henkeä varsin poikkeuksellisella tavalla, Heikki Jungman sanoo.

Mielikuvituksen maantiede -näyttelystä löytyy myös todellinen harvinaisuus, eli Tove ja Lars Janssonin piirtämä kartta vuoden 1957 Muumipeliin.

Tove Jansson on tunnetusti tehnyt Muumilaaksosta useitakin karttoja, joissa varsinaisen informaation sijaan mielikuvitus jyllää valtoimenaan. Pelin 1950-luvun version karttoja ei juurikaan ole liikkeellä.

– Metsästimme karttaa ensin erilaisista museoista, mutta tuloksetta. Sitten se löytyi sattumalta yhden kuraattorimme ystävän kesämökin ullakolta. Kartta on hyvässä kunnossa, vaikka se selvästi onkin ollut kovassa pelikäytössä, Heikki Jungman toteaa.

Hämeenlinnan vankilamuseossa kuvataan tv-sarjaa palkkamurhaaja Ilpo Larhasta. Piiritys-sarjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle.

Nuori mies pilottimallisissa silmälaseissa ja hiukan löysissä punaraidallisissa housuissa pujottelee Ikea-kassien, kuvauskaluston ja vanhojen nojatuolien välistä tervehtimään tulijaa.

Juuri Teatterikorkeakoulusta valmistunut Elias Salonen näyttelee Piiritys-sarjassa palkkamurhaaja Ilpo Larhaa. Punertavat hiukset ja viikset hämäävät. Elias Salonen ei näytäkään enää yhtään Aikuiset-sarjasta tutulta blondilta Artulta.

Venla-palkitussa Aikuisissa Salonen esittää helsinkiläistä milleniaalia, joka nauttii bilettämisestä, vaalii ystävyyttä ja tuntee trendit. Vertailu Ilpon ja Artun välillä naurattaa Salosta.

– Arttu on varmaan aika ääripää Ilpo Larhasta. Tottakai jokaisesta roolista on löydettävä jotain samankaltaisuuksia itsestään, mutta Arttu oli huomattavasti lähempänä Eliasta kuin Ilpo Larha on, sanoo Salonen.

Larhan maailma oli vieras maailma

Elias Salosella on ollut poikkeuksellisen pitkä aika valmistautua Ilpo Larhan rooliin, sillä hän sai tietää työstä jo viime syksynä. Elinkautisen tuomion saaneen miehen esittäminen vaati perusteellista pohjatyötä ja Salonen kertoo lukeneensa kaiken, mitä Larhasta vain sai käsiinsä.

Käsikirjoittaja Hannu Kontturin kokoaman taustamateriaalin lisäksi Salonen on ahminut lehtijuttuja, kirjoja suomalaisista rikollisista, suomalaisten rikollisten kirjoittamia kirjoja ja myös kirjoja, joita Ilpo Larha itse luki.

Salonen kokee, että iso rooli ja vieras rikollinen maailma vaativat hyvän valmistautumisen. Lukemisen lisäksi Salosen oli opeteltava uusia taitoja. Tammikuussa hän aloitti ampumaharrastuksen ja sai siihen valmennusta. Ilpo Larha oli taksinkuljettaja, joten rooli vaati myös varmuutta auton käsittelyyn.

– Aloin käydä pari kertaa viikossa ampumassa pistoolilla. Lisäksi autoja on pitänyt opetella ajamaan. Ysärin manuaaliautoissa on ollut haastetta, mutta tässä vaiheessa ne menee jo ihan hyvin, sanoo Salonen.

Elias Salonen sanoo olevansa iloinen, että teki niin paljon ennakkotyötä roolia varten.

– Kuvausten aloittaminen ei ollut niin kuumottavaa, vaikka ison proggiksen alku aina jännittääkin.

Näköispatsas

Piirityksen ohjaaja Petri Kotwica kuvasi vuonna 2021 Kylmä syli -televisiosarjaa, jossa mukana oli oienessä osassa myös Elias Salonen. Palkittu ohjaaja vaikuttui nuoren näyttelijän taidoista.

– Hän on niin uskomattoman lahjakas näytttelijä, että aloin odottaa syytä tehdä päärooli hänen kanssaan.

Petri Kotwica sanoo, että Salosen muuntautuminen Larhaksi on toki myös maskeeraussuunnittelija Merja Ritarannan ansiota, mutta oikein katsottuna Salonen ja Larha myös muistuttavat toisiaan.

– Hän on aika näköispatsas tietyissä avainkuvissa, sanoo Kotwica.

Tarina on ajankohtainen juuri nyt

Ilpo Larhan tarina hätkähdytti 1990-luvulla koko Suomea. Jollaksen palkkamurhasta elinkautisen tuomion saanut Larha pakeni Helsingin lääninvankilasta maaliskuussa 1994.

Pakomatkallaan hän linnoittautui panttivankiensa ja toisen karkurin kanssa kerrostaloasuntoon Lahdessa. Piiritystilanne päättyi panttivankien sekä toisen karkurin pakoon ja Larhan itsemurhaan.

Mediawan Finlandin tuottaja Erna Aallon mukaan Larhan tarina on ajankohtainen juuri nyt, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin noin kolmen vuosikymmenen taakse. Nykyään julkisuudessa viihtyvät rikolliset antavat elämästään toisinaan loisteliaan kuvan. Myös Ilpo Larha haaveili rikosten tuomasta menestyksestä.

– Nykypäivän nuorissa nähdään julkisuushakuisuutta ja ja jopa rikollisen elämän ihannointia, ja tämä ilmiö oli vahvasti esillä Ilpo Larhan tarinassa, sanoo Aalto.

Ohjaaja Petri Kotwica ei tunnustaudu true crime -genren ystäväksi. Larhan tarinan ohjaajaksi hän ryhtyi, koska Kontturin käsikirjoitus oli Kotwican mukaan enemmän kuin pelkkä tosielämän rikostarina.

– Tämä on eräs psykologinen näkemys siitä, miten tällaiseen tilanteeseen joutuu ihminen, joka ei välttämättä ole syntyjään psykopaatti, pohtii Kotwica.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 9.7.2022 klo 23:een saakka.

Mikkelin musiikkijuhlilla on kova palo jatkaa yhteistyötä Lontoon Philharmonia-orkesterin ja ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin kanssa.

– Festivaalin oma tahtotila on kova, ja orkesteri on todella valmis siihen. Meillä on ehkä enemmän käytännön asioita selvitettävänä, festivaalijohtaja Teemu Laasanen sanoo.

Lontoolaiselle huippuorkesterille heinäkuu on hankala ajankohta, ja suomalaisfestivaalin on varmistettava riittävä rahoitus. Viime kädessä päätöksen mahdollisesta yhteistyöstä tekee ylikapellimestari Rouvali.

Laasasen mukaan Mikkeli oli tehnyt maailmaa kiertäneeseen orkesteriin suuren vaikutuksen.

– He sanoivat, että missään heistä ei ole pidetty yhtä hyvää huolta kuin Mikkelissä, ja he tulevat mielellään uudestaan.

Lopullisia päätökset ensi kesän festivaalista syntyvät festivaalijohtajan arvion mukaan syksyn ja loppuvuoden aikana.

Lisäksi Mikkelin musiikkijuhlien järjestäjät neuvottelevat Rouvalin kanssa, tulisiko hänestä festivaalin taiteellinen johtaja.

– Pyyntö ja toive on esitetty jo hyvissä ajoin maaliskuun loppupuolella, kun uusi suunta piti etsiä, Laasanen sanoo.

Hän viittaa musiikkijuhlien ja sen pitkäaikaisen taiteellisen johtajan Valeri Gergievin yhteistyön päättymiseen Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan vuoksi. Samalla päättyi yhteistyö Gergievin johtaman Mariinski-orkesterin kanssa.

Lontoon Philharmonia soitti Mikkelissä Santtu-Matias Rouvalin johdolla kaksi loppuunmyytyä konserttia.

Pori Jazz alkaa tänään. Festivaali pystytään nyt järjestämään täysmittaisena kahden vuoden koronatauon jälkeen. Taiteellinen johtaja Mikkomatti Aro odottaa Poriin hyvää yleisömäärää.

– Festivaalin lipunmyynti on pandemiaa edeltävällä tasolla ja pohjalla on myös paljon koronavuosilta siirtyneitä lippuja.

Pori Jazzin esiintyjiin kuuluvat muun muassa John Legend, Simply Red ja Emeli Sandé. Pääkonsertit alkavat ensi viikon torstaina.

Festivaali tarjoaa tästä illasta alkaen myös kymmeniä pääsymaksuttomia konsertteja Jazzpuiston alueella Kirjurinluodossa.

Ensi keskiviikkona Kirjurinluodossa paljastetaan Pori Jazzin pitkäaikaisen taiteellisen johtajan Jyrki Kankaan muistomerkki.

Lue lisää:

Jyrki Kangas saa muistomerkin Poriin – julkistuksessa puhuvat presidentti Tarja Halonen ja kulttuuriministeri Petri Honkonen

Torstaina, kaksi päivää ennen Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille -musikaalikomedian ensiesitystä, Seinäjoen Törnävällä tulee vettä taivaalta kuin saavista kaataen.

Törnävän kesäteatterin aamuharjoitukset päätetään siirtää läheiseen paviljonkiin, jotta näyttelijöiden puvut eivät kastu läpimäriksi ennen illan läpivetoa koeyleisölle.

Kesäteatteriesitykset vedetään kuitenkin säässä kuin säässä myös Seinäjoella, vaikka lavaa ei ole katettu toisin kuin katsomo on.

Törnävän kesäteatterissa pyörähtää käyntiin pian kolmas Broadway-musikaalin Suomen kantaesitys. Musikaalikomedian toista pääroolia vetävä Mikael Saari uskoo, että säätilat eivät esityksiin juuri vaikuta tai sadekaan haittaa.

– Tämä on vähän kuin extreme-urheilua verrattuna siihen, kun tehdään muuten esityksiä talvikaudet sisätiloissa. Välillä ollaan kuin uitetut koirat hienoissa epookkipuvuissa ja helteellä me valutaan hikeä, sehän on tämän vaihtelevan sään ihanuus, Saari nauraa.

"Haluamme profiloitua isoksi tekijäksi"

Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille valikoitui tarkasti Broadway-teosten joukosta. Seinäjoen kaupunginteatteri halusi seurata samoja jalanjälkiä toissakesän Spamalot ja viime kesän Something rotten! - Jotain mätää! -kantaesitysten kanssa.

Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Kaisa Paavolaisen mukaan isot kesäteatterit erottuvat pitkälti kävijämäärissä mitattuna, mutta myös muista syistä.

– Usein kesäteatterin arvostus muodostuu myös siitä, miten paljon paikallinen yleisö sitä arvostaa ja rakastaa, ja toisaalta miten se houkuttelee paljon katsojia myös muilta paikkakunnilta juuri teatterin perässä, hän toteaa.

Paavolaisen mukaan Teatterin tiedotuskeskus TINFO listaa 20–30 ammattikesäteatterin ohjelmistoa vuosittain.

TINFOn mukaan 11 kesäteatteria ylsi yli 10 000 kävijään viime kesänä. Törnävän kesäteatteri oli yksi niistä ja kesä sujui yli odotusten, toteaa Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius.

– Haluamme profiloitua suureksi tekijäksi ja teemme isoja juttuja, joita tullaan katsomaan kauempaakin. Meille tulee katsojia ympäri Suomea ja se on ihan mahtavaa, Salonius kehaisee.

Musikaali on ammattimaisellekin kesäteatterille iso taloudellinen panostus. Broadway-teoksen esitysoikeudet maksavat myös paljon, vaikka itse lukuja teatteri ei kerrokaan.

– Kesä on aika haavoittuvainen lopulta ja esitykset lyhyellä aikajanalla, niin onhan se ainutlaatuista lähteä tekemään isoa satsausta, Salonius sanoo.

Seinäjoen kaupunginteatteri tiedottaa kesän 2023 suunnitelmista myöhemmin, mutta Pauliina Saloniuksen mukaan myös ensi vuonna Törnävän kesäteatterin lavalle tuodaan Broadway-kantaesitys.

"Hienoa ja poikkeuksellista koko Suomessa"

Tämän kesäisen kantaesityksen ohjaa näyttelijänä, käsikirjoittajana ja ohjaajana tunnettu Mikko Kouki, joka on myös Turun kaupunginteatterin taiteellinen johtaja.

Törnävän kesäteatteri on hänelle uusi tuttavuus samoin kuin Seinäjoki ylipäänsä.

Koukin mukaan komediamusikaali on palkittu, erittäin kiinnostava ja hauska, sekä myös vaativa tekijöille. Teos on hänen mielestään myös kunnianhimoinen ja korkeatasoinen.

Kouki pitää Törnävän kesäteatterin valitsemaa linjaa poikkeuksellisena.

– Tämä on varmaankin ainoa kesäteatteri Suomessa, jossa tehdään isoja kantaesitysmusikaaleja. Tämä on hienoa ja poikkeuksellista koko Suomessa, Kouki toteaa.

Myös näyttelijä Mikael Saari mainitsee, että Törnävän kesäteatteri tunnetaan jo alalla.

– Itsekin hyvin tarkkaan tiesin, mihin olen tulossa, vaikken aiemmin ole täällä ollutkaan. Olen saanut itsekin viestejä, että on ihanaa, että sinä olet siellä ja on ihana tulla juuri sinne sinua katsomaan, Saari hymyilee.

Suomalaisyhtye Sunrise Avenue esiintyi jäähyväiskiertueensa konsertissa Helsingin Olympiastadionilla perjantaina. Lauantaina luvassa on vielä toinen samanlainen jäähyväiskonsertti samassa paikassa.

Helsingissä järjestettyjen konserttien jälkeen Sunrise Avenue siirtyy jatkamaan kiertuettaan Saksaan, jossa yhtye on myös kerännyt laajalti julkisuutta.

Poprock-yhtye julkaisi esikoisalbuminsa vuonna 2006.

Yhtyeen keulakuvana on toiminut lauluntekijänä Samu Haber. Suomenkielistä soolouraa aloittava Haber julkaisee syksyllä uutta musiikkia.

Yhtyeen oli tarkoitus pitää Thank You For Everything -jäähyväiskiertue vuonna 2020, mutta koronapandemian takia kiertuetta jouduttiin siirtämään kahteen kertaan.

Viime aikoina sosiaalisen median ympärillä on ollut jälleen kuohuntaa. Facebookin ja Instagramin omistava Meta-yhtiö on uhannut sulkea somekanavansa Euroopassa. Syynä on EU-maa Irlannin halu kieltää Metaa lähettämästä somepalveluiden hankkimaa käyttäjädataa Yhdysvaltoihin.

– Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, koska sama asia nousee esille aina tietyin väliajoin. En oikein jaksa uskoa, että Meta tuosta vain sulkisi Instagramin ja Facebookin. Eurooppa on yhtiölle hyvin merkittävä markkina-alue, ja se haluaa ehdottomasti löytää tähän asiaan jonkinlaisen ratkaisun, projektipäällikkö Pinja Orre vaikuttajamarkkinoinnin asiantuntijayritys PING Helsingistä kertoo.

Jos Meta kuitenkin toteuttaisi uhkauksensa, olisi sillä ikäviä seurauksia paitsi tavallisille ihmisille, myös henkilöille, jotka saavat toimeentulonsa sosiaalisesta mediasta.

– Suurin huoli olisi nimenomaan Instagramin puolella. Kun puhutaan somevaikuttajien kaupallisesta yhteistyöstä erilaisten organisaatioiden kanssa, Instagram on edelleen maailmanlaajuinen ykkönen, Orre jatkaa.

Pk-yritykset tulilinjalla

Yksitoista vuotta alalla olleen somevaikuttaja ja tietokirjailija Natalia Salmelan mukaan influencereiden rooli koko digitaalisen markkinoinnin kehikossa on sekä Suomessa että kansainvälisesti kuitenkin edelleen varsin pieni. Isommassa mittakaavassa Meta-palveluiden sulkeminen vaikuttaisi etenkin kuluttajatuotteiden parissa operoiviin yrityksiin.

– Kyse on ollut helposta, nopeasta ja kevyestä mainospalvelusta. Jos tällainen kanava suljettaisiin, moni lifestyle- ja elintarvikebrändi olisi pulassa, verkkokaupasta ja yhdistystoiminta puhumattakaan. Facebook on ollut merkittävä viestintäkanava esimerkiksi ravintoloille.

Jos Meta päättäisi sulkea ovensa, olisivat Salmelan mukaan suurimpia häviäjiä Suomessa nimenomaan pienet ja keskisuuret yritykset.

– Jättikokoisilla korporaatioilla on luonnollisestikin suuremmat budjetit ja näin ollen mahdollisuudet toimia perinteisessä mediassa televisio- ja radiomainonnan parissa. Pienemmillä yrityksillä ja yksityisyrittäjillä, joita somevaikuttajatkin ovat, tällaista mahdollisuutta ei ole.

Toimintoja kannattaa hajauttaa

Meta-yhtiön uhkaus voi kuitenkin olla enne tulevasta, ja sekä Pinja Orren että Natalia Salmelan mielestä somevaikuttajien olisi viimeistään nyt syytä hajauttaa toimintojaan ja suorittaa riskienhallintaa.

– Olen kokenut tärkeäksi sen, että minulla on kymmeniä tuhansia lukijoita saavuttava blogi omassa osoitteessa ja omalla palvelimella. Jos joku palvelu tai alusta yllättäen suljettaisiin, minulla olisi edelleen oma kanavani hallussani ja käytettävissäni, Salmela kiteyttää.

Salmelan mukaan pelkästään yhteen kanavaan, vaikkapa Instagramiin jämähtämäminen ei ole somevaikuttajalle hyväksi.

– Podcastit ovat viime vuosina nostaneet kovasti suosiotaan ja Tiktok on jatkuvassa nousussa. Jos Facebook ja Instagram nyt kuitenkin katoaisivat jonnekin, tilannetta voisi verrata avohakkuuseen: uusia taimia tulee aina tilalle. On äärimmäisen tärkeää omaksua nopeasti uudet kanavat ja seurata sitä kautta, mihin suuntaan koko skene kehittyy.

Myös Pinja Orre muistuttaa, että yhteen ainokaiseen alustaan nojaaminen on riski.

– Olemme PINGissä jo pitkään viestittäneet, ettei kaikki munia kannata laittaa samaan koriin. Jos vaikkapa Instagram tai Facebook suljetaan, aiempia seuraajia on hyvin vaikeaa tavoittaa uudestaan.

Somevaikuttajille Orrella on takataskussaan varsin perinteiseltä tuntuva vinkki.

– Sähköpostilistan tekeminen voisi olla yksi ratkaisu. Sehän on täysin sinun omasi, eikä se toimi minkään somealustan varassa.

Voit keskustella jutusta 9.7. klo 23 asti.

Lue myös: Suljetaanko Facebook ja Instagram Euroopassa? Tietosuojavaltuutettu perää malttia: "Ei syytä lähteä panikoimaan"

Filmille valokuvaamisesta on tullut ilmiö. Monin paikoin filmit ovat loppu ja myös kertakäyttökameroiden menekki on korkealla.

Syynä on filmikuvaamisen suosion kasvu ja kesäsesonki, mutta monen muun alan tapaan myös filmien valmistajat kärsivät koronapandemian myötä syntyneestä komponenttipulasta. Näin arvelee Fotoyks-valokuvausliikkeen liiketoiminnanjohtaja Päivi Helenius.

Helenius kertoo, että tilanne on luultavasti sama kaikilla alan toimijoilla Euroopassa. Filmit menevät kaupaksi sitä mukaa, kun niitä saadaan myymälöiden hyllyyn tai verkkokauppaan myytäväksi.

– Meillä ainakin on pakko välillä jopa rajoittaa filmien ostomäärää, jotta niitä riittäisi kaikille halukkaille, hän sanoo.

Heleniuksen mukaan asiakkaat ovat viimeistään nyt löytäneet kertakäyttökamerat, kun filmejä ei tahdo saada. Kertakäyttökamerat ovat olleet suosittuja jo pidempään, mutta kesäjuhlien ja festivaalien myötä menekki on huipussaan.

Myös Rajala Pro Shopin toimitusjohtaja Jorma Helminen on huomannut filmin kysynnän kasvaneen. Hän kertoo, että sen myynnissä on näkynyt kasvua jo muutaman vuoden ajan.

Helmisen mukaan filmiä myydään enemmän kuin aikoihin. Rajala Pro Shopin reilun 30 miljoonan euron liikevaihdosta pelkän filmin osuus on noin 20 000 euroa.

– Kun vanhat tehtaat ja tuotannot on ajettu alas ja lopetettu, saa kysynnän kasvu aikaan toimitusongelmia, Helminen kertoo.

Rajala Pro Shopin verkkokaupasta voi nähdä, kuinka kaupan suosituimmat filmit ovat parhaillaan loppuneet varastosta.

"Filmikuvausprosessi tuntuu vähän käsityöltä"

Filmikuvausta harrastava Heidi Puomisto, 24, ei ole ainakaan vielähuomannut filmien huonoa saatavuutta. Puomisto kertoo, että yksi filmirulla kestää hänen käytössään pari kolme kuukautta, joten hän ei ole ostanut filmiä vähään aikaan.

Filmikuvaamisen yleistymisen hän on huomannut sosiaalisen median kautta. Myös Puomiston ystäväpiiriin kuuluu filmiharrastajia.

– Ehkä siinä kiehtoo se koko prosessi, joka tuntuu vähän käsityöltä, hän pohtii.

Puomisto näkee filmikuviensa eteen vaivaa. Hän ostaa filmin, ottaa kuvat ja odottaa filmirullan täyttymistä. Seuraavaksi hän menee kehittämään rullan, ja skannaa paperikuvat sitten itse digitaaliseen muotoon.

– On huvittavaa ajatella, että näen sen kaiken vaivan, jotta voin julkaista kuviani Instagramiin. Se vähän naurattaa minua, Puomisto kertoo.

Sosiaalisen median maailmassa filmikuvalta näyttävät filtterit ovat jo pitkään olleet valtavirtaa. Instagramissa on ollut mahdollista editoida kuvansa filmikuvaa muistuttavaksi jo sovelluksen alkuajoista lähtien.

Eikö olisi helpompaa laittaa kuvaan retrolta näyttävä filtteri?

– Kai siinä loppujen lopuksi on se, että tietää filmikuvan olevan erityinen ja haluaa myös hieman erottautua loputtomasta kuvavirrasta, Puomisto sanoo.

Puomisto kertoo, ettei filmikuvan aina edes tarvitse olla täydellinen. Tärkeintä on kuvasta välittyvä tunnelma – heilahtanutkin voi näyttää hienolta.

Hän sanoo olevansa filmikuvauksessa harrastelija, ja siksi sallivampi kuvien suhteen. Puomisto tietää, että lopputulos ei aina ole se, mitä toivoisi.

– Minulle kävi kerran niin, että olin ottanut filmin täyteen kuvia, mutta kun menin kehittämään sitä, kävi ilmi, ettei filmille jostain syystä ollut tallentunut mitään. Joskus kuvat saattavat olla myös ihan heilahtaneita tai väärin valotettuja, hän kertoo.

Silti Puomisto kokee, että koko prosessi on kaiken vaivan ja riskien väärti.

– Kun jostain tilanteesta on ottanut sen yhden ainoan kuvan ja se menee pilalle, niin sitten sinulla ei ole mitään. Mutta silti on jotenkin kiva heittäytyä siihen ja ottaa riski, että ehkä saan tästä hyvän kuvan, tai sitten en.

Uusi ja vanha maailma kohtaavat, kun retro trendaa

Ainakin polaroidkamerat ovat olleet jo vuosia sen verran trendikkäitä, että niitä on saanut ostettua jopa joistain vaatekaupoista. Nostalgia kiinnostaa nuoria, sillä myös vinyylilevyjä- ja soittimia voi ostaa esimerkiksi Urban Outfitters -muotiketjun liikkeistä.

– Filmille kuvaamista voi hyvin verrata musiikkipuolella vinyylilevyjen harrastajiin. Kyseessä on pieni ja aktiivinen harrastajajoukko, mutta jatkuvasti suosiotaan kasvattava ilmiö, Rajala Pro Shopin Helminen kertoo.

Videopalvelu TikTokissa asiasanan #filmphotography videoilla on parhaillaan reilu 532 miljoonaa näyttökertaa. TikTokin #filmikuvaus -asiasanalla merkittyjä videoita on puolestaan katsottu reilu miljoona kertaa.

Filmikuvausaiheisilla videoilla tunnelmoidaan sitä, kuinka filmille vangitut hetket näyttäytyvät erityisinä. Filmikuvien pehmeä valo, murretut värit ja eri filmilaatujen ominaispiirteet innostavat TikTok-kansaa.

Puomisto kertoo, että katsoi juuri vanhaa valokuvaa äidistään 80-luvulla. Kuvassa äidin olalla keikkuu sama filmikamera, jolla Puomisto tällä hetkellä kuvaa.

– Minusta on tosi kiva ajatus, että olemme ottaneet kuvia samoilla laitteilla. Jotenkin se, että joku laite pystyy edes olemaan 40 vuotta toimintakunnossa on aika ihmeellistä.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 10. heinäkuuta kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi:

Uskoisitko, että nämä valokuvat ovat uusia? Katso, miten harvinainen menetelmä saa mallit näyttämään joltakulta, joka on elänyt kauan sitten

Hääparien uusin villitys sai säpinää valokuvaamojen hiljentyneisiin kehityskoppeihin

Täydellisen fantasiakuvan metsästys – tältä näyttää, kun pelkkään kuvankäsittelyyn menee päiviä

Kun Linda Rantanen oli alakoululainen, hänen lempilukemistaan olivat nuhraantuneet Alibit.

– Silloin oli myös Rikosposteja. Isän kanssa katsoin aina Poliisi-TV:n. Se oli kiehtova ohjelma, Linda Rantanen muistelee.

On vähän vaikea kuvitella pikku-Lindaa lehteilemässä mökin ulkohuussista löytynyttä rikoslehteä: silti lapsena herännyt innostus jatkuu edelleen.

Hän on nyt 33-vuotias rikoskirjailija, joka on tehnyt nopeaan tahtiin kolme kirjaa.

Viime vuonna ilmestyivät Musta raivo: neljä nuoren tekemää henkirikosta sekä Rikosten Rauma. Nyt kesäkuun lopussa ilmestyi Kun kukaan ei kuole – Seitsemän suomalaista perhesurmaa. Tänä vuonna tulossa on vielä neljäs teos: Rikosten Turku.

Linda Rantanen on ammattimainen tiedonkaivaja, sillä hän on toimittaja Iltalehdessä. Ammatti selittää hieman, miksi ankara julkaisuvauhti on ylipäätään mahdollista.

Kansallisarkistoa, esitutkintaa ja mikrofilmejä

Tahti on silti kova.

True crime -tuotanto vaatii paljon tutkimustyötä. Sitä Linda Rantanen tekee esimerkiksi Kansallisarkistossa. Hän lukee rikostutkinnan esitutkintamateriaaleja ja oikeuden pöytäkirjoja. Vuosikymmeniä sitten kirjoitettuja lehtijuttuja pitää kaivaa edelleen vanhaan malliin mikrofilmeiltä.

Vanhoissa lehdissä yllättävintä ovat rajut yksityiskohdat.

– Toisin kuin monet kuvittelevat, rikosuutisointi on nykyään sensitiivisempää kuin muinoin, jolloin lehteen laitettiin heti tuoreeltaan tekijöiden, uhrien ja silminnäkijöidenkin nimet. Kuvat olivat hyvin raakoja, Linda Rantanen vertaa.

Häntä rikosten veriset yksityiskohdat eivät kiinnosta. Häntä mietityttävät uhrien lähipiirin tilanne ja tekijöiden tausta. Miten ihmismieli toimii, kun lopputulos on esimerkiksi henkirikos?

– Tekijä on harvoin paha. Väkivaltaan turvautuvalla on usein asioita, jotka eivät ole menneet elämässä ihan hyvin, vaikka tietenkään tekoja ei voi hyväksyä, Rantanen sanoo.

Hän miettii myös sitä, miten väkivaltarikoksia voisi ennaltaehkäistä. Hän ei usko, että rikoksista kiinnostuneet olisivat tirkistelijöitä, vaan myös rikoksiin johtaneet asiat kiinnostavat monia.

Rauman kuuluisin rikospaikka

Kotikaupunkinsa rikoksista hän halusi kansiin tapauksia mahdollisimman pitkältä ajalta. Hän jututti raumalaisia poliiseja ja pöyhi arkistoja. Tunnetuin raumalainen historiallinen rikostapaus lienee Kanaali-Koskisen eli Jarmo Koskisen tekemä tappo Rauman Jokiranta 5:ssä.

Henkirikos tapahtui toukokuussa 1979 alkoholinhuuruisen illan tuoksinassa. Kanaali-Koskinen pahoinpiteli useaan otteeseen uhriaan, joka lopulta kuoli kanaliin laskevaan Raumanjokeen.

Linda Rantasen kokoaman Rikosten Rauma -kirjan tapauksissa korostuvat yksityisasunnossa harrastettu tuhti alkoholinkäyttö, minkä takia jopa henkirikosten motiivi hahmottuu aamun kajastaessa hatarasti.

– Rauma on ihan rauhallinen kaupunki. Kirjan tekeminenkään ei muuttanut omaa tunnelmaani asiasta.

Yllättikö jokin asia Rauman kirjan kanssa?

– Mietin, että lukeeko kirjaani kukaan. Se yllätti, että kirjan ensimmäinen painos myytiin viikossa loppuun, Rantanen myöntää.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 10. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lue lisää:

True crime upottaa meidät pelkofantasioihimme ja siksi se on 2000-luvun radikaalein taidemuoto

Tilda Laaksonen, 25, ja Minna Kavilo, 22, innostuvat oikeista murhista ja kertovat niistä kymmenille tuhansille kuulijoille - Nyt he kertovat, mikä tosielämän rikoksissa kiehtoo

Blind Channelin laulajat Joel Hokka ja Niko Vilhelm käppäilevät rauhallisina Ruisrockin Rantalavan bäkkärillä. Yhtye on valmistautumassa ensimmäiseen esiintymiseensä festarilla, ja bändi saa kunnian olla legendaarisen lavan viimeinen esiintyjä.

– Huikea fiilis. Näin Slipknotin täällä 13 vuotta sitten livenä, ja se oli mun ekoja festarikeikkoja ikinä, Hokka kertoo.

– Mä en ole koskaan käynyt Ruisrockissa, mutta heti kun tultiin tänne, päästiin uimaan ja saunaan. Joten ei tämä kovin paska voi olla, Niko Vilhelm sanoo naureskellen.

Kiertue-elämä on rankkaa mutta ihanaa

Blind Channelin vauhti on ollut alkuvuoden aikana hurja. Yhtye on ollut kiertueella Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Suomessa bändi ehti tehdä keväällä vain yhden pistokeikan Emma-gaalassa, josta yhtye pokkasi kuusi palkintoa.

Nyt käynnissä on festarikesä, ja syksyllä bändi lähtee ensimmäiselle Euroopan-kiertuelle, jossa se on pääesiintyjä.

Vaikka kiertue-elämä on kuluttavaa, bändin jäsenet eivät valita. He elävät nyt sitä unelmaa, jonka eteen he ovat tehneet töitä vuosia.

– Se on rankkaa mutta ihanaa. Oli lapsuuden unelma päästä kiertämään Pohjois-Amerikkaa, ja nyt se sitten toteutui. Nähtiin kaikki isot esiintymispaikat kuten Whiskey a Go Go ja New Yorkin mestat. On tämä hienoa viedä suomalaista sieluntuotetta tuonne maailmalle, Hokka sanoo.

Niko Vilhelm kertoo nukkuneensa tänä vuonna enemmän öitä kiertuebussissa kuin kotonaan.

– En uskonut, että tulee sellainen haaste, ettei kotona osaakaan yhtäkkiä olla. Se hiljaisuus sattuu korviin. Bussissa on aina kaikki jäbät ja bussi hurisee, kun se liikkuu. On pitänyt opetella uudestaan olemaan kämpillä. Se on tosi ihmeellistä.

Blind Channelin laulajien mukaan yhtye sai hyvän vastaanoton Pohjois-Amerikassa.

– Veikkaan, että tällainen musa, jota me tehdään eli nu metal -henkinen kapinarokki toimii siellä tosi hyvin, koska he ovat keksineet sen. Meillä on pohjoiseurooppalainen hullu twisti siinä, niin se kiihottaa heitä tosi paljon.

– He pitävät sitä eksoottisena. Suomalaisuus on ehdottomasti meille iso vahvuus Euroopassa mutta etenkin Amerikassa, Niko Vilhelm jatkaa.

Blind Channel nousi kansainväliseen tietoisuuteen vuoden 2021 Euroviisuista. Joel Hokka kertoi tämän vuoden viisujen aikaan somepäivityksessään, että kokemus oli hänelle jopa helvetillinen.

– Ei se lempparijuttu ollut. Ne olivat isot oppirahat, jotka piti maksaa. Thank god, että käytiin ja tehtiin Suomellekin pieni palvelus siinä, mutta oikea peli pelataan nyt.

Selkeät askelmerkit maailmanvalloitukseen

Blind Channel julkaisi perjantaina ensimmäisen albuminsa Dark Side -hitin jälkeen. Lifestyles of the Sick & Dangerous -levy on lähes kokonaan bändin käsialaa.

– Se on enemmän kansainvälistä mähinää verrattuna siihen, mitä olemme tehneet aiemmin. Siitä on täysin karsittu Suomi-juttu. Totta kai kuuluu se, että emme ole natiiveja jenkkejä. Se on niin kansainvälisellä tasolla, että se pystyy skabaamaan isojen jenkkibändien kanssa, Hokka sanoo.

Laulajien mukaan uusi levy on saanut kiittäviä arvioita eurooppalaisissa musiikkilehdissä. Ainoastaan Saksan Metal Hammer antoi albumille arvion 1,5/5.

– Olen vähän katkera siitä, Hokka tuhahtaa.

Albumi vaikuttaa kuitenkin kiinnostavan yleisöä, sillä Ruisrockin keikan jälkeen bändi yllätettiin platinalevyillä. Suomessa platinalevyyn tarvitaan yli 20 000 striimauskertaa.

Blind Channelin maailmanvalloitus jatkuu elokuussa, kun bändi esiintyy Saksassa Wacken Open Air -rockfestivaalin päälavalla. Laulajien mukaan suosio on kovaa myös Britanniassa, missä bändin keikat myydään nopeasti loppuun.

Mistä yhtye sitten tietää, että maailma on valloitettu?

– Billboardin Top10, loppuunmyyty Wembleyn areena ja Rock am Ringin päälavan vika slotti. Käveltiin Nykissä Time Squarella, ja siinä oli Jack Whiten iso mainos screenillä. Ajattelin, että tuohon sopisi hyvin meidän naamat, Hokka sanoo.

Lue myös:

Blind Channel tietää, mitä on intohimoinen fanittaminen – "Osaamme sanoa itkukohtauksen saaneelle, ettei tässä ole mitään hätää"

Måneskinin ja Blind Channelin menestys nostaa myös Uuden Musiikin Kilpailun suosiota – The Rasmus oli silti viisufanille yllätys

Spotify-data paljastaa, että suomalaiset hurahtivat tänä vuonna Euroviisuihin – viisuhitit vuoden suosituimpien kappaleiden kärjessä

Uudet tangokuninkaalliset vuodelle 2022 on valittu Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Tangokuningattareksi kruunattiin ensimmäistä kertaa kisaan osallistunut 30-vuotias Heta Halonen Porista. Tangokuninkaan kruunun painoi päähänsä kolmesti aiemminkin Tangomarkkinoille osallistunut 29-vuotias Keijo Hietikko Kurikan Jalasjärveltä.

Yhteensä finaalissa kisasi neljä kilpailijaa, joista kaksi tangokuningattaren ja kaksi tangokuninkaan tittelistä.

Seinäjoen areenalla järjestetyssä laulukilpailun finaalissa kukin finalisti esitti kolme kappaletta: ensimmäisenä perinteinen tango, sen jälkeen iskelmä ja viimeisenä moderni tango. Näiden esitysten pohjalta tuomaristo teki päätöksensä yksimielisesti.

Ilta sinetöi voiton

Tämän vuoden tuomaristossa istuivat tuomariston puheenjohtaja Nina Tapio, koreografi Marco Bjurström, vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela, laulaja Hanna Pakarinen sekä Marja Kokko, Tangomarkkinoiden levy-yhtiökumppanin Universal Music Finlandin A&R director.

– Olimme lopulta hyvinkin yksimielisiä päätöksestämme. Heta ja Keijo olivat jo pitkään olleet menossa voittoon, ja tämä päivä ja viikonloppu vahvisti asian lopullisesti, kommentoi Nina Tapio päätöstä tiedotteessa.

Kilpailun juonsivat Seinäjoelta kotoisin olevat juontaja-näyttelijä Susanna Laine sekä Duudsoneistakin tuttu HP Parviainen.

Seinäjoen Tangomarkkinoiden laulukilpailuun osallistui tänä vuonna 247 laulajaa, joiden joukosta valittiin yleisön äänestettäväksi yhteensä sata laulajaa. Kuusitoista eniten yleisö- ja tuomariääniä saanutta osallistujaa jatkoi matkaansa Vantaalla toukokuussa järjestettyihin semifinaaleihin ja heistä puolet Seinäjoen torstaiseen finaalin karsintaan.