Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 24358 articles
Browse latest View live

Justimus täyttää 10 vuotta: "Kaikesta pitäisi pystyä tekemään huumoria ja kaikki kuuluvat samaan pilkkalaariin"

$
0
0

Onko siitä kulunut jo kymmenen vuotta? Kolmen viisitoistavuotiaan haapaveteläisen kaverin, Sami Harmaalan, Juho Nummelan ja Joose Kääriäisen perustama sketseillä, lyhytelokuvilla ja huumorimusiikilla pinnalle ponnahtanut Justimusfilms eli Justimus aloitti toimintansa Youtubessa vuonna 2009.

Harmaala oli saanut hieman aiemmin isältään lahjaksi "känkkäsen videokameran", jolla ryhdyttiin kuvaamaan sketsejä sekä huumoriräppiä ex tempore -tyyliin.

Ensimmäisissä lyhytfilmeissä juoksennellaan talvisessa metsässä, luodaan pienimuotoisia kauhutunnelmia, taistellaan olkkarissa ja räpätään Albertin ja Herbertin tahtiin syömisestä. V*tuiks meni -koosteessa näytetään pieleen menneitä ottoja.

– Istuimme Juhon ja Joosen kanssa samassa huoneessa ja vähän leikimme, että mitähän tänään tehtäisiin, tässä olisi muutama tunti aikaa.

– Olemme olleet aina hyvin fyysisiä, mutta nykyään meillä on vähemmän selkeää toimintameininkiä. Jossakin vaiheessa vain oli hauskaa mennä kameran kanssa jonnekin ja juosta ja hyppiä – se oli sellaista nuoruuden intoa, toimintaa, aseita ja jätkien juttuja, Sami Harmaala muistelee.

Justimus Yle Oulun studiossa
Joose Kääriäinen, Juho Nummela ja Sami Harmaala Yle Oulun studiossa vuonna 2012. Timo Nykyri / Yle

Vaikka tilanteet videoilla ja sketseissä vaihtuvat, yksi asia on ja pysyy. Justimuksen tavaramerkiksi on vuosien saatossa muodostunut Haapaveden eläväinen murre.

– Vaikka asunkin nykyään etelässä, yritän pitää omasta murteestani kiinni niin kauan kuin elän – se on minulle ylpeydenaihe ja linkittää minut kiinni kotiseutuuni. Meidän sketseissä puhumamme murre kuulostaa varmasti joidenkin korvissa hauskalta ja saattaa lisätä komediallisia arvoja, mutta joillekin se voi myös tuoda läheisyyttä ja lämpöä – etenkin jos on kotoisin samoilta seuduilta kuin me.

Justimus oli useiden vuosien ajan Youtuben tilatuin suomenkielinen kanava, ja tällä hetkellä se on lähes 600 000 seuraajallaan sijalla kolme. Ryhmä on erottunut – ja erottuu – monista kotimaisista huumoriryhmistä omaperäisten ideoidensa takia, mikä on arvattavasti myös suosion salaisuus.

– Meidän valttikorttimme ja etumme on nimenomaan se, että ikään kuin nyhjäsemme tyhjästä. Toki voimme reagoida ajassa liikkuviin ilmiöihin, mutta teemme harvoin esimerkiksi parodioita. Originaalisisältö ja -hahmot on se meidän juttumme, Sami Harmaala toteaa.

Kuvankaappaus YouTube-videosta
Kuvakaappaus Lanit-videosta, jonka esittää Masa & Teurastaja. Pelaamisesta kertova biisi nosti Justimuksen suursuosioon. YouTube / Justimusfilms

Ensimmäinen tv-sarja ei ollut täysosuma

Jättisuosiota Justimus saavutti vuoden 2011 Lanit-biisillä, joka kertoo vitsikkääseen tapaan teinipoikien pelaamisesta ja jossa lauletaan että tänään me pelataan CS sekä Wowii, jos oot true nörtti nii liity meijän lanii.

Kappaletta on katsottu tähän mennessä Youtubessa yli kuusi miljoonaa kertaa.

– Olimme siihen aikaan opiskelijoita, jotka asuivat vielä kotona. Suosio vaikutti elämäämme lähinnä siten, että tuntui siistiltä, kun ihmiset katsoivat videoitamme enemmän, Sami Harmaala kertoo.

Suosio poiki ensimmäisen oman komediasarjan, Justimuksen, jota esitettiin TV5-kanavalla vuonna 2012. Harmaalan mukaan sarjan käsikirjoittaminen oli kolmikolle haastavaa, eikä ryhmä ollut sen tekemiseen vielä täysin valmis.

– Tuollainen formaatti oli meille aika tuntematon ja koska teimme lyhyessä ajassa paljon sisältöä, meillä oli vaikeuksia saada pidettyä laatua yllä. Koko projekti oli meille opettelua.

Toisaalta sarjan tekeminen ei Justimusta ole kaduttanutkaan.

– Sinänsä se oli ihan oikea veto, enkä pidä sarjan tekemistä virheenä, vaikken siitä suoranaisesti ylpeä olekaan. Jos olisimme siinä vaiheessa kieltäytyneet, toista mahdollisuutta ei varmaan olisi samalta suunnalta enää tullut.

Justimus esittää: Fuck the Police (vas. Juho Nummela (Jyrki), Joose Kääriäinen (Matias)
Juho Nummela ja Joose Kääriäinen ja Yle Areenassakin nähtyä Fuck the Police -sarjaa vuodelta 2015. Numi Nummelin / Yle

Liiallinen siloittelu koituu huumorin kuolemaksi

Justimuksen historiaan mahtuu useita ikimuistoisia hahmoja ja sketsejä. Esimerkiksi vuoden 2015 Ananasmulletista löytyy swagiä makkeimmillaan, kun ryhmä pilailee kammottavan hiustyylin kustannuksella. Kevätjuhlassa (2017) näytetään koulun rehtorin sekä hissan- ja kotsanopettajien räävitön gangsta rap-esitys, jota pöllämystyneet oppilaat kuuntelevat alahuuli väpättäen ja korvat punoittaen.

Täysin improvisoidussa Puheenvuorossa (2016) ahdasmielinen juntti Keke Vuorila taas kohtaa vihertävän toimittajan pilakuvan, ja selkkaushan siitä syntyy.

Vuoden 2018 Kuolinvuoteella -sketsissä revitään rajua ja mustaa huumoria varsin herkästä aiheesta, toisen ihmisen viimeisistä hetkistä. Sami Harmaalan mukaan Justimuksen toimintaa leimaa se, ettei yksikään aihepiiri ole heille tabu.

– Minulle ei tule mieleen yhtäkään aihetta, mistä huumoria ei voisi repiä. Komediassa kaikki asiat ja ihmisryhmät tulee pistää tasa-arvoisesti samaan pilkkalaariin. Jos jostakin vähemmistöstä ei voi tehdä huumoria koska koetaan, että he ovat sellaisia raukkoja ja että heitä pitää suojella, on kyse syrjinnästä.

Harmaalan mukaan kannattaa muistaa, että jos koomikko tekee pilkkaa jostakin asiasta, hän ei yleensä ole asiasta henkilökohtaisesti samaa mieltä.

– Vaatii medialukutaitoa huomata, mihin sketsi oikeasti tähtää. Tuntuu siltä, että ihmiset loukkaantuvat jostakin asiasta lähinnä siksi, etteivät he osaa lukea rivien välistä. Me emme ole koskaan olleet erityisen huolestuneita palautteesta. On ihan luonnollista, että jollekin tulee jostakin asiasta paha mieli. Lisäksi on hyvä, että yleisö kokee jonkinlaisia tuntemuksia.

Huumorin ja poliittisen korrektiuden suhde on herättänyt keskustelua Suomessakin. Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius esimerkiksi pyysi torstaina julkisesti anteeksi 1980-1990 -luvun sketsejään, jotka pilkkasivat saamelaisia. Joidenkin mielestä Peteliuksen anteeeksipyyntö oli perusteltu, joidenkin mielestä siihen ei olisi ollut tarvetta.

Sami Harmaalan mielestä poliittiselle korrektiudelle ei huumorin saralla pitäisi antaa liikaa valtaa.

– Liiallinen poliittinen korrektius voi tappaa suurimman osan huumorista. On ihan väärä lähtökohta, että huumoria lähdetään sensuroimaan ja että tiettyjä asioita yritetään lakaista maton alle. Mielestäni on tervettä, että komedian keinoin käsitellään myös arkoja asioita.

– Olen itse nykyaivoilla ajatteleva liberaalifeministinen ihminen. Olen vahvasti sitä mieltä, että sensuuri ja asioiden tietynlainen suojeleminen on väärä ja jopa huonompi tapa lähteä parantamaan maailmaa, kuin että jos annettaisiin vain palaa täysillä.

Making of kuva Kuvassa Justimus eli Joose Kääriäinen, Juho Nummela ja Sami Harmaala.
Joose Kääriäinen, Juho Nummela ja Sami Harmaala vuonna 2019. Solar Republic / Solar Republic Oy

Uudessa sarjassa on överiä meininkiä ja roisia sanailua

Justimuksen uusin komediasarja, Duo, saa perjantaina ensi-iltansa Yle Areenassa. Sarjassa seikkailevat lukiolaispojat Samu ja Joona sekä heidän velipuolensa Markus.

Duo -sarjan hahmot ovat tuttuja Rakkauden aikakaudet 2017 -lyhytelokuvasta, joka julkaistiin Justimusfilmsin Youtube-kanavalla toissa vuonna.

– Meillä on ollut tällä kerralla enemmän resursseja ja isompi tuotantoryhmä, mikä on mahdollistanut Netflix-standardien mukaisen komediasarjan. Emme halua olla pelkkiä tubettajia, vaan koomikkoja kaikissa mahdollisissa alustoissa ja mahdollisimman isossa mittakaavassa, Sami Harmaala toteaa.

Harmaalan mukaan odotettavissa on överiä meininkiä, roisia huumoria ja rajua kielenkäyttöä – sensuroimatta ja säästelemättä.

– Kyse ei ole yhden lokaation toimistokomediasarjasta, vaan välillä painellaan mopolla poliisia karkuun ja välillä ollaan Dungeons & Dragons -pelin tyylisessä fantasialuolassa oudon kultin pauloissa.

Sami Harmaala palaa takaisin vuoteen 2009. Silloin Justimuksella ei ollut oikeastaan minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia eikä odotuksia menestymisen suhteen.

– Jos joku olisi tuolloin sanonut, että vuonna 2019 olemme tässä pisteessä, en olisi uskonut. Se on parasta, että saa keskittyä täysillä tähän työhön.


Miespaneelit murtuivat, kun vaikutusvaltaiset miehet kiinnostuivat tasa-arvosta

$
0
0

Halu tehdä kovaa tulosta on yksi syy siihen, että Suomessakin miesvaikuttajat alkavat irtisanoutua miespaneeleista. Näin arvioi Talouselämän uutispäällikkö Mirva Heiskanen Ylen aamun Viimeinen sana -keskustelussa. Voit katsoa keskustelun klikkaamalla ylläolevaa kuvaa. Rahan lisäksi arvoilla on merkitystä.

– Suomessa tasa-arvo kuuluu arvopohjaan ja on sinänsä tärkeää, mutta on hyvin paljon kyse myös rahasta. Moni yritys on tajunnut, että ei riitä että katsotaan vain miesporukkaa. Pitää katsoa monipuolisesti, mistä parhaat tekijät löytyvät, Heiskanen sanoi.

Teknologiavaikuttaja Taneli Tikka ja Slushin pomo Andreas Saari kertoivat alkuviikolla, että he eivät enää mene miespaneeleihin eli keskusteluihin, joissa kaikki osallistujat ovat miehiä. Joukko miesprofessoreita liittyi heti mukaan.

Vaikutteet on haettu Piilaaksosta, arvioi yrittäjä, teknologiatoimittajana työskennellyt Heidi Kähkönen.

– Edellinen aalto oli vuoden 2015 keskustelu Piilaaksossa seksismistä teknologia-alalla, sieltä se rantautui Suomeenkin. Vuonna 2016 Slushissa käytiin keskustelua, kun tuli esiin häirintätapauksia. Se on pitänyt asiaa pinnalla.

Kasvuyritystapahtuma Slush järjestettiin loppuviikolla Helsingissä.

– Myös tutkimuksen mukaan se, että on monimuotoinen joukko ihmisiä päättämässä, edistää yrityksen tulosta, Kähkönen sanoi.

Miehiä tarvitaan

Jo vuonna 2015 tutkija Saara Särmä aloitti miespaneeleihin huomiota kiinnittävän humoristisen kampanjan Congratulations, you have all male panel. Onko niin, että tasa-arvo edistyy kuitenkin vasta, kun vaikutusvaltaiset miehet innostuvat?

– Miehiä tarvitaan asian ajamisessa, mutta osa ongelmaa on se, että miehillä on alusta, josta voivat vaikutusvaltaisia mielipiteitä laukoa ja heitä arvostetaan, Kähkönen sanoi.

– Olen haastatellut monia johtavaan asemaan päätyneitä naisia. Kaikki sanovat yhdeksi tekijäksi, että heillä on ollut kannustajia ja sponsoreita. Miehiä tarvitaan, sanoi Mirva Heiskanen

Kähkönen harmitteli, että keskustelu monimuotoisuudesta “valahtaa aina mies-nais -asetelmaan“. Myös monimuotoisuus äidinkielissä, iässä, kansallisuuksissa ja muissa taustoissa pitäisi ottaa huomioon.

Pitääkö journalismissa sitten pyrkiä vain kuvaamaan todellisuutta vai myös tekemään aktiivisia valintoja tasa-arvon ja monimuotoisuuden lisäämiseksi?Aktiivisia valintoja tarvitaan, Heiskanen ja Kähkönen totesivat.

– Talousmediana meidän yksi tehtävä on vaatia yrityksiltä parempia suorituksia, Heiskanen sanoi.

– Jos kaikkien kyvyt eivät tule käyttöön, parasta tulosta ei tule. Media voi luoda painetta, että työelämä olisi hyvää kaikille. Samalla meidän pitää kuvata se valta ja todellisuus mitä siellä on.

Heiskanen ja Kähkönen olivat Heli Suomisen ja Heikki Valkaman vieraina Viimeinen sana -osiossa Ylen aamussa. Lauantaisin lähetettävässä osiossa median ja viestinnän ammattilaiset purkavat viikon mediapuheenaiheen palasiksi.

Katso lisää: Viimeinen sana

--- Article Removed ---

$
0
0
***
***
*** RSSing Note: Article removed by member request. ***
***

Täydellisyyteen pyrkivä Marko, 19, on Mariinskin ensimmäinen suomalaistanssija, ja Putinin ystävä tukee häntä

$
0
0

PIETARI Kello on vähän vaille yksitoista perjantaiaamuna, ja viimeiset tanssijat kiirehtivät sisään henkilökunnan ovesta. Baletin aamutunnit alkavat yhdeltätoista, ja Marko Juusela, 19, on ollut jo hyvissä ajoin harjoitussalissa, kuten aina.

Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on kiinnitetty Mariinski-teatterin balettikuntaan, ja Pietarissa hänen tärkein tukijansa on presidentti Putinin ystävä.

Marko on harjoittelemassa useimmiten jo kymmeneltä, sillä hän haaveilee urasta Mariinskin solistitanssijana. Pesti teatterissa alkoi tänä syksynä.

Samassa talossa ovat työskennelleet venäläisen baletin maailmantähdet, Rudolf Nurejev (1938–1993) ja Mikhail Baryshnikov, ja Juuselalla on kaikki mahdollisuudet merkittävään uraan balettitanssijana. Ei hän muuten olisi jo näin pitkällä.

Juusela näyttää nuorelta gasellilta tehdessään harjoituksissa näyttävän hypyn. Se on baletin kielellä grand jeté, ja yksi solistitanssijoiden bravuureista. Siinä jalat ojentuvat ilmassa mahdollisimman komeaan spagaattiin. Hetken näyttää siltä kuin Marko leijuisi.

Silti aina on hiomisen varaa. Sen Marko näkee harjoitussalin peilistä.

– Tässä työssä pitäisi oppia työskentelemään ilman peiliä. Pitäisi tietää, miltä kehossa tuntuu, kun tekee kaiken oikein, Juusela sanoo.

juusela
Marko Juusela jakaa keittiön saman kerroksen asukkaiden kanssa. Mariinskin asuntola sijaitsee kivenheiton päässä teatterista.Antti Haanpää / Yle

Tiukat kotiintuloajat, baabuskat vartijoina

Syksyllä neljä vuotta sitten Marko seisoi isän, äidin ja isän venäläisen ystävän kanssa Vaganovan balettiakatemian aulassa.

15-vuotiasta Markoa oli vastassa täysi kaaos.

Hänet oli bongattu Vaganovaan Mikkelin kansainväliseltä balettileiriltä, ja nyt suomalaistanssijan piti kirjoittautua sisään kouluun.

Kaikki paikat olivat täynnä vanhempia, jotka saattoivat lapsiaan akatemiaan, eikä Juuselan iso matkalaukku mahtunut mihinkään.

Venäjän kieli täytti ilman, kun akatemian virkamiehet tutkivat dokumentteja, passeja, viisumeita, leimoja ja allekirjoituksia.

Isän venäläisen ystävän avulla Juuselat pääsivät eteenpäin ja asuntolaan, johon Marko majoittui.

Vaganova on sisäoppilaitos, jonka käytäviä baabuskat, eli “venäläiset mummot” vartioivat.

Yksi heistä esitteli Juuseloille taloa. Ja siinä on, mitä esitellä.

– Onneksi isän kaveri oli mukana. Kukaan ei puhunut englantia, enkä ymmärtänyt mitään, mitä baabuska kertoi.

Pietarin Aleksanterin teatterin takana oleva komea, uusklassinen rakennus on venäläisen baletin sydän. Sisäoppilaitoksen portaita ovat juosseet ylös ja alas myös Nurejev ja Vatslav Nižinski (1890–1950), venäläisen baletin merkittävä uudistaja.

Oppilaat asuivat kahden hengen koruttomissa huoneissa, joiden seinät oli maalattu keltaisiksi. Kapeiden sänkyjen välissä oli pieni kaapisto, ja sängynpeittona kuvioitu viltti.

Huonetoverit jakoivat vessan ja suihkun kahden muun oppilaan kanssa, ja koko käytävä käytti samaa keittiötä. Se ei ollut aina ihan helppoa. Sisällä ei saanut polttaa, eikä käyttää alkoholia.

Asuntolassa oli tiukat kotiintuloajat.

Sisällä piti olla kymmeneltä illalla, ja baabuskalle oli ilmoittauduttava, jos lähti ulos.

Välillä iski koti-ikävä.

– Kaipasin koiriani, perhettä, suomalaista ruokaa ja ruisleipää. Juustoja, maitoa ja voita. Ja irtokarkkeja. Venäjällä ei ole samanlaista valikoimaa, Juusela luettelee.

Hän herkistyy, kun puhe kääntyy perheen koiriin Naantalissa.

Marko Juusela
Marko haaveilee omasta asunnosta Pietarissa.Antti Haanpää / Yle

“En ymmärtänyt mitään”

Alku oli Vaganovassa hämmentävä. Tanssi luisti, mutta Juusela ei ymmärtänyt mitään, mitä tunneilla puhuttiin. Hän ei osannut sanaakaan venäjää.

Vaganova on yksi maailman arvostetuimpia balettikouluja. Se perustettiin vuonna 1738, eli yli 280 vuotta sitten. Historiaa riittää.

Tilannetta koulussa helpotti se, että Juuselan opettaja Ilya Novoseltsev tunsi Markon jo Suomesta, poikien balettileiriltä Mikkelistä. Hän poimi Markon Vaganovaan.

– Meillä oli yhteys. Hän tiesi, kuka olen ja miten tanssin.

Silti suurin osa asioista meni alussa sivu suun kielen takia.

– Ihmiset kertoivat, mitä piti tehdä, mutta en ymmärtänyt, mistä he puhuivat. Siitä alkoi venäjän kielen opiskelu, Juusela sanoo.

Marko Juusela
Balettitanssijan pitäisi oppia työskentelemään ilman peiliä, Marko sanoo.Antti Haanpää / Yle

Suomen kansallisbaletin balettioppilaitokseen verrattuna Vaganovassa on paljon enemmän tunteja, ja oppilailta vaaditaan Juuselan mukaan enemmän.

Täyttä tanssimista voi olla jopa kahdeksan tuntia päivässä, ja liikkeet käydään läpi juurta jaksaen.

– Meille selitettiin paljon yksityiskohtaisemmin, miten baletin liikkeet toimivat, ja miten ne on tehty.

Opettajista tuli Vaganovassa “toisia vanhempia”, jotka auttoivat myös arjen pulmissa. Venäjällä asiat tehdään venäläisittäin, ja siinä on ulkomaalaisilla oppimista.

Vaganovassa opettajia teititeltiin, ja heiltä pyydettiin lupa, jos oppilas halusi sanoa jotain. Teitittely on muutenkin elinvoimainen osa venäläistä kulttuuria.

Palaute oli Vaganovassa suoraa, ja joskus Juuselasta tuntui, että se meni överiksi.

Opettajat pyysivät oppilaita korjaamaan liikkeen saman tien, jos se meni huonosti.

– Mutta kukaan ei ikinä sanonut minulle mitään todella pahaa, Juusela sanoo.

Opettajien lisäksi baabuskoilla on merkittävä rooli akatemiassa. He pitävät kodinomaista henkeä yllä.

– He juttelivat meille kaikenlaisista mukavista asioista.

Juusela puhuu “venäläisistä mummoista” lämmöllä.

– He ottivat meidät nopeasti omakseen, antoivat karkkeja ja tulivat katsomaan esityksiämme, Juusela sanoo.

Marko Juusela
Vaganovassa kukaan ei sanonut minulle ikinä mitään todella pahaa, Juusela toteaa.Antti Haanpää / Yle

Tosi-tv-julkkis tukena

Pietarissa jo neljä vuotta asunut Juusela on turkulaisen Raija Lehmussaaren balettikoulun kasvatti.

Venäjällä Juuselan uraan on vaikuttanut voimakkaimmin Nikolai Tsiskaridze.

Eikä hän ole kuka tahansa persoona.

Georgialainen Tsiskaridze, 45, on yksi Venäjän rakastetuimpia balettitanssijoita, joka teki uransa Moskovan Bolšoi-teatterin ensitanssijana.

Tätä nykyä hän on Vaganovan balettiakatemian rehtori.

Sen lisäksi Tsiskaridze on presidentti Putinin ystävä, joka monen muun kulttuurivaikuttajan tavoin tuki julkisesti Krimin valtausta vuonna 2014.

Tsiskaridze on myös tosi-tv-sarjoista tutuksi tullut julkkis, ja hänen kanssaan Marko vaihtaa aktiivisesti viestejä puhelimella.

Juusela puhuu Tsiskaridzestä kunnioituksella. Georgialainen opetti häntä Vaganovassa kahden viimeisen vuoden aikana. Kurssin valmistujaisjuhla oli viime heinäkuussa.

– En ole koskaan tavannut ketään toista opettajaa, joka ottaa oppilaansa niin lähelle, Juusela toteaa.

Georgialainen tietää Markon mukaan baletista kaiken.

Opettajana hän on kannustanut Markoa tutustumaan muihin taidemuotoihin, kuten kuvataiteisiin, sillä Pietari on täynnä kiinnostavia museoita. Hän on auttanut Juuselaa myös ymmärtämään venäläistä kirjallisuutta ja Venäjän historiaa.

M Juusela
Päivät teatterilla alkavat aamutunnilla.Antti Haanpää / Yle

Tsiskaridze on kertonut Juuselalle jopa omasta elämästään. Ja Juusela hänelle omastaan.

Kun Juusela tanssi ensimmäisen kerran tänä syksynä Mariinskissa, Tsiskaridze istui katsomossa.

Opettaja ja oppilas tapasivat esityksen jälkeen.

– Hän halasi ja pussasi otsalle ja sanoi olevansa todella iloinen puolestani, Juusela toteaa.

Nurejev juoksi näillä käytävillä

Koristeelliset kaakelit halkeilevat kapeiden käytävien lattioilla Mariinskissa, jonka takatiloissa näkyvät historian kerrokset. Talo avattiin vuonna 1860. Juusela kiiruhtaa tänä syksynä harjoituksista toiseen, sillä uusien tanssijoiden on otettava talon klassikkoteokset nopeasti haltuun.

Itse asiassa hän juoksee.

Samoja sokkeloisia käytäviä kuin Nurejev ja Baryshnikov Neuvostoliiton aikana. Silloin puhuttiin Kirovin baletista.

Ohjelmistossa on muun muassa Sylvia, Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi, ja tanssijoiden pitää pystyä hyppäämään lennosta mihin tahansa esitykseen.

Mariinskissa balettikuoro (corps de ballet) saa tietää useimmiten vain päivää ennen, missä teoksessa he huomenna tanssivat.

– Suurin osa ajasta menee nyt töihin, Juusela sanoo.

Hän on päässyt tekemään Mariinskissa jo muutaman pienen roolin: paašipojan Bahtšisarain suihkulähteessä ja nuken Pähkinänsärkijässä.

Marko Juusela
Aina on parantamisen varaa. Harjoittelu ei lopu koskaan.Antti Haanpää / Yle

Vapaa-aikaa ei juuri ole, ja Juusela sukkuloi Mariinskin ja teatterin asuntolan väliä. Sinne hän muutti kesäloman jälkeen.

Mariinskin asuntola on Krjukovin kanavan varrella, kivenheiton päässä teatterista.

Vaganovassa opettajat ja baabuskat pitivät oppilaista huolta, nyt Markon on pärjättävä omillaan.

Hänellä on Mariinskin asuntolassa oma huone, jonka päätyyn mahtuu sänky poikittain. Tilaa jää vielä kapealle pyykkien kuivaustelineelle. Naapurihuoneessa asuu Vaganovasta tuttu espanjalainen opiskelutoveri, joka tuli Pietariin Madridista. Nyt he ovat työtovereita.

Nuoret miehet jakavat yhteisessä eteisessä olevan erillisen suihkun ja erillisen vessan. Solun keittiö on käytävän päässä.

Mariinskin asuntolassa asuu myös tähtiä, ja Juusela tietää, että heillä on tilaa aivan toisella tavalla, mutta juuri nyt oma huone asuntolassa käy suomalaistanssijalle, sillä vuokra on nimellinen.

Marko haaveilee omasta asunnosta.

– Se olisi kiva jossain kohtaa, mutta ei tämäkään huono ole, kun saan tänne lisää kalusteita.

marko juusela
Grand jeté kuuluu aamutunnin harjoituksiin.Antti Haanpää / Yle

Yöpöydällä odottaa Vankileirien saaristo

Juuselan työpäivät Mariinskissa alkavat aamulla yhdeltätoista ja päättyvät puoliltaöin, jos illalla on esitys. Töitä tehdään kuutena päivänä viikossa.

Joskus nuoret tanssijat lähtevät yhdessä ulos syömään esityksen jälkeen, ja silloin paikalle ilmestyy usein myös faneja. Tai Tsiskaridze. Hän tapaa silloin tällöin entisiä oppilaitaan.

Venäjällä balettitanssijat kuuluvat taiteen eliittiin, ja heitä palvotaan aivan toisella tavalla kuin Euroopassa.

Juusela uskoo, että hänen tulevaisuutensa balettitanssijana selviää kolmen vuoden sisällä. Ja juuri nyt hänestä tuntuu, että Pietarista alkaa tulla hänen kotinsa. Se on vielä tähän asti ollut Naantalissa.

Nähdäänkö tanssijalupaus Suomen kansallisbaletissa?

Siihen Marko ei vastaa, mutta hän miettii mahdollisuuksiaan Keski-Euroopassa, jos ura ei Mariinskissa etene.

Ja tänä iltana hän käy Pietarissa nukkumaan todennäköisesti myöhään.

Yöpöydällä on venäläisiä klassikoita, kuten Saatana saapuu Moskovaan ja Vankileirien saaristo.

– Koetan saada kiinni siitä, mitä en vielä tiedä venäläisestä kulttuurista.

Ja ennen kuin Marko nukahtaa, hän miettii, mitä voisi tehdä huomenna harjoituksissa paremmin.

Juusela
Pietarista on tulossa Markon koti. Hän on asunut siellä jo neljä vuotta. Antti Haanpää / Yle

Marko Juusela, 19, kiinnitettiin ensimmäisenä suomalaistanssijana Mariinski-teatteriin Pietariin – "Yksi unelma on toteutunut"

Tiktokissa kuka tahansa voi olla tähti, ja samalla sovelluksesta löytyy kappaleita omalle soittolistalle – "Kaikki hyräilevät Tiktok-biisejä koulussa"

$
0
0

Tiktok-sovellus tavoittaa nuorisomassat maailmalla ja Suomessa. Tapoja on monia, kun tarkoitus on saada oma video viraaliksi eli leviämään kaikkialle.

Esimerkki 1

Neljä suomalaista varusmiestä tanssii Disney-hahmojen hengessä merivoimien aluksessa. Taustalla soi Mikki Hiiren kerhotalo -lastenohjelmasta tutut sävelet.

Tulos: kansainvälinen viraalihitti, joka on kerännyt 1,5 miljoonaa tykkäystä ja 83 tuhatta seuraajaa. (Varusmiehille tuloksena oli myös joutuminen päällystön puhutteluun.)

Esimerkki 2

18-vuotias Mikael Rissanen levittää positiivista energiaa muun muassa tekemällä takaperinvoltteja ja juoksemalla Vantaalla sijaitsevan Kuusijärven hyiseen veteen. Taustalla soi Mariah Careyn jouluhitti All I Want for Christmas Is You vuodelta 1994.

Erilaisia videoita Rissanen on julkaissut yli kolmesataa ja tavaramerkkinä niissä on hänen leveä ja tarttuva hymynsä.

Tulos: yhteensä yli 3 miljoonaa tykkäystä ja 73 tuhatta seuraajaa.

Esimerkki 3

16-vuotias Mimosa Jalonen nappaa kiinni Tiktok-trendistä. Siinä näytellään kohtaus, jossa äiti keskeyttää pitkäksi venähtäneen Facetime-keskustelun keskellä yötä. Tärkeä osa kokonaisuutta on taustalla soiva Mak Saucen hitti Good Morning ja kappaleen sanoitukset: "Today is a wonderful day".

Toisessa videossa Jalonen esittelee maistelemisen arvoisia ruokia animaatioelokuvista. Sekin on yksi Tiktokin haasteista.

Jalosen videoilla musiikin lisäksi ratkaisevat ainakin ilmeet, eleet ja se, mistä Tiktok parhaiten tunnetaan: huulisynkkaus eli lip sync. Videoita Jalonen on julkaissut 24.

Tulos: yhteensä 1,6 miljoonaa tykkäystä ja 62 tuhatta seuraajaa.

Viraaliksi viidessätoista sekunnissa

Tiktokissa satelee tykkäyksiä omassa luokassaan verrattuna muihin somepalveluihin, mutta millainen sisältö siellä vetää puoleensa?

Mimosa Jalosen mukaan tärkeintä on löytää oma tapa tehdä sovelluksessa trendaavia haasteita.

– Pohjaidean voi saada muilta, mutta mukana pitää olla jotain omaperäistä. Muuten kaikki kommentoivat, että joo, tämä on kopioitu.

Mikael Rissanen ei usein lähde mukaan trendeihin, vaan hän suunnittelee sisältönsä alusta loppuun itse.

– Positiivisuus vie eteenpäin, ja samalla voi erottua muista. Se on se juttu, Rissanen sanoo.

Jalonen on onnistunut julkaisemaan pari viraaliksi levinnyttä videota. Rissanen laskee viraalikategoriaan yhden videonsa. Määritelmä on tulkintakysymys, mutta molemmilla heistä on useita videoita, jotka ovat saaneet yli satatuhatta tykkäystä ja vielä moninkertaisesti näyttökertoja.

– En mä enää seuraa, lähteekö videot maailmalle. Pitää vain luottaa siihen, että lähtevät, Rissanen sanoo.

– Onhan se aika jännittävää, kun video lähtee leviämään, ja sitä on kiva seurata, kun tykkäysmäärät kasvavat, Jalonen toteaa.

Mimosa Jalonen Tiktok
Valmiiksi trendaaviin haasteisiin kannattaa lisätä jotain omaa, toteaa Mimosa Jalonen.Kuvakaappaus Tiktokista

Parhaiten Tiktokin henkeä kuvastaa varusmiesten Disney-tanssivideo. Se on ainoa nimimerkin julkaisema video, ja sillä sai huomiota jopa juontajatähti Ellen DeGeneresiltä. (Katso DeGeneresin video tästä.)

Maailmanlaajuinen kuuluisuus todellakin odottaa vain 15 sekunnin päässä. Salaisuus on For You -sivu, joka takaa valtavan huomion. Portinvartijana toimii algoritmi.

– Parasta Tiktokissa on just se, että siellä kuka tahansa voi saada videonsa kaikkien nähtäville.

Tiktok on paikka, josta löytää musiikkia

Tiktok-videoiden taustalla soiva musiikki on olennainen osa kokonaisuutta. Sovellus tarjoaa käyttäjille löydettäväksi uutta musiikkia, ja tavallaan se samalla muokkaa heidän musiikkimakuaan.

– Olen löytänyt treenilistaani sieltä paljon kappaleita. Mukana on tullut pari ulkomaalaistakin, vaikka en yhtään kuuntele ulkomaalaista musiikia, Rissanen toteaa.

Mikael Rissanen Tiktok
Armeija-aikoja enteilevä video on yksi Mikael Rissasen tykätyimmistä.Kuvakaappaus Tiktokista

Jalonen on huomannut vaikutukset käytännössä.

– Tiktok-biisit jäävät tosi helposti päähän, ja kaikki aina hyräilevät tai laulavat niitä koulussa.

Ajan hermolla olevat musiikintekijät julkaisevat nyt kappaleita, joissa on meemipotentiaalia. Ilman Tiktokia ei olisi esimerkiksi Lil Nas X:ää, eikä hänen Old Twon Roadiaan, joka on vuoden isoin hitti. Kappale viihtyi Billboardin Hot 100 -listalla pidempään kuin yksikään toinen kappale historian aikana.

Uusien hittien lisäksi Tiktok ohjaa käyttäjät klassikkojen äärelle. Parasta aikaa sovelluksessa trendaa esimerkiksi Rissasenkin käyttämä All I Want For Christmas Is You.

Vastaavasti sovelluksessa siirtyvät sukupolvelta toiselle ikoniset elokuvakohtaukset ja musikaalimusiikki. Hyvä esimerkki on Tim Burtonin ohjaama Beetlejuice-elokuva. Se sai ensi-iltansa vuonna 1988. Uudestaan elokuva heräsi henkiin viime vuonna, kun siitä tehtiin Broadway-musikaali.

Tiktokin myötä Beetlejuice on nyt osa nuorisokulttuuria.

– Kun siitä oli Tiktokissa kaikkea, huomasin, että haluaisin nähdä myös sen alkuperäisen elokuvan, Jalonen sanoo.

Rissasen treenilistalle on kerääntynyt ajan myötä uutuuksien lisäksi kauan sitten julkaistuja kappaleita.

– Sellaisia nostalgisia. Sitä miettii, että ai niin, tää on hyvä biisi, laitan tän listalle.

Ex-ministerit ihmettelevät, miksi eivät kuulleet Baltzarin toiminnasta – ohjaajan metodeja tutkinut opettaja Ylelle: Siinä oli riskejä

$
0
0

Pääministeri Antti Rinne (sd.) ja useat ex-ministerit kommentoivat maanantaina HS:n uutista Veijo Baltzarin kyseenalaisista toimintatavoista.

– Kun luin tuon Helsingin Sanomien pitkän jutun, tuli sellainen tunne, että todella järkyttävää, Rinne sanoi maanantaina virkamatkallaan Moskovassa puhuessaan toimittajille.

– Jos tieto pitää paikkansa, se tarkoittaa sitä, että kuva, joka minulla oli Veijo Baltzarista, järkyttyy kovin.

Helsingin Sanomat kertoi sunnuntaina laajasti teatteriohjaaja ja kirjailija Baltzarin, 77, toimintatavoista. Lehden mukaan Baltzar manipuloi, lähenteli ja kontrolloi teatterinsa alaikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia vuosina 2011–2018. Poliisi epäilee Baltzaria törkeästä ihmiskaupasta. Hänet vangittiin viime torstaina. Baltzar kiistää kaikki epäilyt.

Useat ex-ministerit kummeksuivat maanantaina, miksi he eivät ole kuulleet Baltzarin toiminnasta aiemmin. Tapausta ehtivät kommentoida sekä ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) että presidentti Tarja Halonen.

Haavisto oli HS:n mukaan pahoillaan siitä, että hänen asemaansa on käytetty Baltzarin yhteisön pönkittämiseksi.

Halonen myönsi Baltzarille vuonna 2011 kulttuurineuvoksen arvonimen. Arvonimi myönnettiin "normaaliin tapaan", Halonen kommentoi HS:lle.

– Siinä on ollut hakemus, ja kun ei ole ollut mitään syytä kieltää sitä, niin kyllä se nimitetään, Halonen sanoi.

Baltzar kiinnosti ministeriötä

Opetus ja kulttuuriministeriö innostui vuonna 2011 kulttuurineuvos Veijo Baltzarin pedagogiikasta ja päätti teettää Humanistisella ammattikorkeakoululla (Humak) selvityksen tämän opetustavoista. Tarkoitus oli selvittää, olisiko Baltzarin kokemuksellisesta opetusmenetelmästä malliksi yleisemmin ammattikorkeakoulujen taideopetukseen.

Opetusministeriön nykyinen kansliapäällikkö Anita Lehikoinen sanoo, ettei näyttöä saatu siitä, että metodi olisi ollut teoreettisesti eheä ja eettinen. Raportti oli päinvastoin erittäin kriittinen. Lehikoinen oli tuolloin korkeakoulu- ja tiedepoliittisen osaston johtaja.

Yliopettaja Hanna Laitinen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta osallistui tutkimuksen tekoon. Hän kertoo Ylelle, että kyseessä oli aivan uudentyyppinen toimeksianto.

Laitinen tutki kollegojensa kanssa Baltzarin tekstejä ja käsikirjoituksia sekä haastatteli Baltzarin koulutukseen osallistuneita. Sen lisäksi tutkijat itse osallistuivat opetusjaksoon, jonka Baltzar veti.

Tutkijat Baltzarin opissa

Kohtaaminen Baltzarin kanssa oli Laitisen mukaan hyvin erilainen kuin mihin tutkijat olivat tottuneet.

– Osittain menetelmät olivat samoja kuin draamapedagogiikassa, mutta siinä oli myös osia, jotka eivät olleet eettisesti kestäviä, Laitinen muistelee.

Baltzarin työskentelytapa herätti hänen mukaansa osallistujissa melko paljon tunteita.

– Se liittyi tapaan, jolla opetuksessa käsiteltiin henkilökohtaisia asioita, Laitinen toteaa.

Baltzarin menetelmä sisälsi hänen mukaansa ohjauksellisesti riskejä ja ristiriitoja Humakin pedagogisten näkemysten ja opettajan yleisen ammattietiikan kanssa.

– Siinä olivat nämä eettiset riskit vielä tämän muun päälle, Laitinen sanoo.

Humanistisen ammattikorkeakoulun Humakin raportti päätyi kriittiseen arvioon Baltzarin pedagogiikasta. Tutkijoiden mukaan toimintaan liittyi vaaroja, eivätkä he suositelleet menetelmän kehittämistä eteenpäin.

Kuitenkaan mitään lainvastaista ei havaittu.

– Mitään rikolliseen toimintaan viittaavaa ei pantu merkille, eikä myöskään sitä, että opetukseen olisi osallistunut alaikäisiä, sanoo rehtori Jukka Määttä.

Jälkikäteen voi kuitenkin kysyä, miksi raportista ei kerrottu julkaisuajankohtana laajemmin, esimerkiksi tahoille, jotka rahoittavat kulttuurihankkeita?

– Tieto ei kulkenut riittävän hyvin viranomaisilta rahoittajatahoille, joita on monia. Sen voi sanoa nyt. Silloin sitä ei ymmärretty, koska kyseessä oli vain yksittäinen hanke, kansliapäällikkö Lehikoinen sanoo

Arhinmäki järkyttyi

Kulttuuriministerinä tuohon aikaan toiminut Paavo Arhinmäki (vas.) kertoi Ylelle maanantaina, että hän järkyttyi Helsingin Sanomien eilisestä uutisesta ja hän ihmettelee nyt, minne tieto Baltzarin epäeettiseksi havaitusta toiminnasta hautautui.

Arhinmäen mukaan hän kuuli ensimmäisen kerran raportista luettuaan siitä lehdestä sunnuntaina. Raportti oli hänen mukaansa tehty tiedepuolella eikä siitä ollut informoitu ministeriön kulttuuripuolta.

Silloinen opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) puolestaan kysyy, miten on mahdollista, että Baltzar sai toimia pitkään ennen kuin tapaus paljastui. Hänkään ei muista kuulleensa raportista mitään silloin, kun se julkaistiin.

Silloinen korkeakoulu- ja tiedepoliittisen osaston johtaja, nykyinen kansliapäällikkö Anita Lehikoinen sanoo, ettei raportti hautautunut mihinkään.

– Se on on ollut julkinen ja kaikkien nähtävillä kaikki nämä vuodet, hän sanoo.

Kansainvälisen julistekisan yleisöpalkinto Suomeen – Iia Meriläisen juliste syntyi muutamassa tunnissa

$
0
0

Raksuttavan kopiokoneen sisältä alkaa tulostua julisteen kulma. Sinivalkoisessa julisteessa on sirosti päätään taivuttava valkea joutsen.

– Lähdin tekemään jotain kirjaimista. Se S-kirjain tuli sieltä, ja siitä tuli se joutsenenkaula. Se oli nopea mietinnän tulos ja näköjään ihan hyvä tulos, naurahtaa julisteen tehnyt kouvolalainen Iia Meriläinen.

Iia Meriläisen palkittu joutsenjuliste
Iia Meriläisen palkittu juliste.Iia Meriläinen

Työllään Meriläinen osallistui Kreikassa järjestettyyn kansainväliseen julistekilpailuun, jossa menestyikin erinomaisesti. Meriläinen sai kisassa kunniamaininnan sekä voitti yleisöäänestyksen.

Kisaan osallistui kaikkiaan 530 työtä 68 eri maasta. Kilpailun voitti kreikkalainen Dimitris Lelakis. Hän pokkasi ykkösijasta 1 500 euron rahapalkinnon.

Kilpailun järjesti nyt viidennen kerran Kreikan Haniassa sijaitseva typografian museo, The Yiannis and Eleni Garedakis Museum of Typography. Kilpailu oli kohdennettu sekä ammattilaisille että opiskelijoille.

Kilpailijoiden toivottiin inspiroituvan kisajulisteissaan kotimaastaan. Harvassa kilpailutyössä kotimaayhteys kuitenkaan näkyi.

Meriläisen mukaan hänen kilpailutyönsä syntyi helposti.

– Se on visuaalisesti hyvin simppeli, siinä on paljon tyhjää tilaa. Periaatteessa parissa tunnissa taisin saada sen valmiiksi, sitten pari tuntia hienosäätöä, kertoo Iia Meriläinen.

Iia Meriläinen
Kouvolalainen Iia Meriläinen opiskelee kolmatta vuotta graafista muotoilua Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.Antro Valo / Yle

Hyvän julisteen piirteet

28-vuotias Iia Meriläinen ajattelee, että hyvä juliste on ytimekäs.

– Idea avautuu heti katsojalle nopeallakin pohdinnalla, eikä jätä liikaa kysymyksiä ilmaan. Se voi taideteoksen tavoin haastaa tai vaikuttaa katsojansa mielipiteisiin, siksi siinä olisikin mielestäni hyvä olla aina jonkinnäköinen kantava idea. Ei pidä luottaa vain kauniiseen ulkoasuun, Meriläinen sanoo.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa muotoilua opettavan Tarja Brolan mielestä hyvässä julisteessa on vahva viesti.

– Hyvä juliste on iskevä ja pelkistetty. Se myös sisältää oivalluksen, joka syntyy katselijan päässä.

Samoilla linjoilla on myös Markkinoinin, teknologian ja luovuuden liiton toimitusjohtaja Tarja Virmala.

– Hyvä juliste herättää tunteita, jää mieleen ja vaikuttaa katsojan ajatuksiin, mielipiteisiin sekä asenteisiin. Hyvä juliste on visuaalinen taidonnäyte, joka osaa kiteyttää ja havainnollistaa viestin, Virmala sanoo.

Iia Meriläinen
Iia Meriläisestä olisi ihanaa työllistyä joskus kuvittajaksi tai sarjakuvataiteilijaksi. Antro Valo / Yle

Koulutus mahdollistaa moneksi

Kouvolalainen Iia Meriläinen opiskelee nyt kolmatta vuottaan graafista muotoilua Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Neljän vuoden koulutus mahdollistaa monenlaisia työllistymisvaihtoehtoja. Työskennellä voi esimerkiksi AD:na mainostoimistossa tai taittajana kirjapainossa.

Meriläinen itse kuvaa opintolinjaa taiteelliseksi.

– Tosi ihanaa olisi päästä joskus kuvittajaksi tai sarjakuvataiteilijaksi. Itse tykkään hirveästi sarjakuvista, jotka ovat fiktiivistä draamaa. Sellaista ei juurikaan näe Suomessa.

Voittajatyöt pääset katsomaan the Yiannis and Eleni Garedakis Museum of Typography -kilpailusivulta.

Nyrkki ja Kaikki synnit ovat kalliita tv-sarjoja – näin suoratoistopalvelut muuttivat kotimaisen tv-draaman tarjontaa

$
0
0

Kotimaisen tv-draaman buumi ei näytä laantumisen merkkejä. Tv-sarjoja tehdään kiihtyvään tahtiin ja aiempaa isommilla summilla.

Ilmiön ovat saaneet aikaiseksi suoratoistopalvelut ja niiden kilpailu asiakkaista. Kaupalliset palvelut pärjäävät yllättäen myös laadussa: Niiden alkuperäissarjat kahmivat tänä vuonna eniten Venla-ehdokkuuksia fiktion ja tv-draaman puolella.

Yksi Venla-ehdokkaista on Kaikki synnit -sarja. Sen tuottanut Ilkka Matila näkee, että suoratoistopalvelut ovat tuoneet tv-draaman ja pitkän elokuvan lähemmäs toisiaan.

– Sarjojen laatu, ylöspano ja tapa kuvata on huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin aiemmin. Kustannukset ja tuotot ovat kasvaneet, sisään ja ulos menevä raha on kasvanut ja se näkyy laadussa, Matila sanoo.

Kannustintukea tv-sarjoille jakavan Business Finlandin tilastojen mukaan suomalaisten tv-sarjojen budjetit ovat viimeisten vuosien aikana jopa kolminkertaistuneet.

– Vuonna 2016 kotimaisten tv-sarjojen keskimääräinen tuotantobudjetti oli 3 500 euroa minuutti ja vuonna 2019 vastaava summa oli jo 10 200 euroa minuutti, kertoo Business Finlandin tuotepäällikkö Merja Salonen.

Kaikkien syntien budjetti oli tuottaja Ilkka Matilan mukaan kaksinkertainen verrattuna aikaan ennen suoratoistopalveluja. Sillekin löytyy jo haastaja.

Pekka Hiltusen romaaneihin perustuvaa Cold Couragea on kuvattu Suomen Kainuussa. Se on Helsingin Sanomien mukaan Suomen kallein tv-sarja, jonka tekeminen maksoi 10 miljoonaa euroa.

Näyttelijät Sofia Pekkari ja Pihla Viitala televisiosarjan kuvauksissa vanhan kartanon lumisella pihalla.
Cold Courage on Viaplayn ensimmäinen suomalainen alkuperäissarja. Kansainvälistä tuotantoa kuvattiin Kainuussa.Tiia Korhonen / Yle

Rahaa voi tulla kolmesta ikkunasta

Tuotantoyhtiöissä ilmiötä katsotaan hyvällä. Nyrkki-sarjan tuotti Zodiak Finland, jolle Elisa Viihde on tänä vuonna ollut suurin asiakas.

– Ennen oli vain yksi tilaaja ja maksaja. Nyt on ykkös- ja kakkosikkuna. Sarja saa ensin ensi-iltansa sen tilanneen asiakkaan palvelussa ja sen jälkeen toisen asiakkaan palvelussa kakkosikkunassa, Zodiak Finlandin toimitusjohtaja Teea Hyytiä kuvailee.

Nyrkin budjetti oli neljä miljoonaa. Sen ykkösikkunana on Elisa Viihde ja MTV toimii kakkosikkunana, kun sarja näytetään myöhemmin lineaarisen tv:n puolella.

Ykkös- ja kakkosikkunan lisäksi rahaa tuo potentiaalisesti myös ulkomainen kolmosikkuna. Suomalaissarjoja onkin myyty kiihtyvään tahtiin myös kansainvälisille markkinoille. Muun muassa Kaikki synnit on kaupattu jo yli 30 maahan.

Puhelin pirisee enemmän kuin koskaan

Buumi on hyödyttänyt myös alan ammattilaisia: Se on tuonut lisää töitä.

– Aiemmin draamatilauksia tekivät MTV ja Yle ja niitä oli niin vähän, että alan freelancerit olivat työttöminä. Nyt friikut pystyvät työllistämään itsensä läpi vuoden. Ihmiset saavat tehdä töitä ja se taas kasvattaa ammattitaitoa, Teea Hyytiä sanoo.

Ohjaaja Alli Haapasalo teki pitkän Syysprinssi-elokuvan vuonna 2016 ja jäi äitiyslomalle.

– Pelkäsin, että puhelin ei pirise, mutta se pirisi enemmän kuin koskaan. Suurin osa tarjotuista töistä oli tv-sarjoja, hän sanoo.

Haapasalo ohjasi seuraavaksi Nyrkin, jonka toinen ohjaaja oli AJ Annila. Haapasalo pitää nykytilannetta erinomaisena.

– Jos haluaa tehdä elokuvan, työtilaisuus pitää yleensä luoda itse. Tv-puolella töitä tarjotaan selvästi useammin. Tämä on hienoa ja aktiivista aikaa olla ohjaaja. Alalla menee hyvin, Haapasalo sanoo.

Sama on pantu merkille myös työ- ja elinkeinoministeriössä.

– Alan työllisyys on selkeästi parantunut. Työllistävä vaikutus kohdistuu erityisesti tuotannon perustehtäviin, valomiehiin, äänimiehiin, tuotantoasissitentteihin. Joistain ammattiryhmistä kuten tuotantopäälliköistä on jo pulaa, sanoo neuvotteleva virkamies Petra Tarjanne.

Chike Ohanwe Aalonmurtajat sarjan kuvauksissa
Chike Ohanwe näyttelee Aallonmurtajissa.Jaani Lampinen / Yle

Matila Röhrin tuottaja Ilkka Matila näkee jo mahdollisena pullonkaulana huipputekijöiden rajallisen määrän.

– Se on vähän kuin jalkapallossa, että yksi pelaaja tekee maalit. Huippulahjakkuuksia syntyy ja jonkun verran heitä voi kouluttaa.

Tarvetta olisi kenttähenkilökunnalle, eri osa-alueiden vastaaville ja käsikirjoittajille.

– Paljon vaikuttaa myös ikääntyminen ja nuorten ikäluokkien pienuus. Ennen tämä oli mediaseksikäs ala, mutta nyt kouluihin hakeutuu vähemmän ihmisiä, Matila sanoo.

Kotimainen sisältö on katsotuinta

Erityisesti kotimaiset draamat, Nyrkit ja Sunnuntailounaat, toimivat sisäänheittotuotteina, joilla ihmisiä houkutellaan suoratoistopalvelujen tilaajiksi.

Elisa aloitti omien alkuperäissarjojen tekemisen viisi vuotta sitten. Nyt niitä on julkaistu 16, joukossa mm. Kaikki synnit, Bullets ja tuoreimpana Nyrkki.

Juuri kotimaista sisältöä kulutetaan Elisa Viihteessä suhteessa eniten. Suomalaiset haluavat katsoa suomalaista ja siksi kotimaista draamaa tehdään.

– Meille se on kilpailu- ja erottautumistekijä. Se vetää meille uusia katsojia ja pitää nykyisiä, sanoo Elisan sisältöliiketoiminnan johtaja Ani Korpela.

Sarjojen budjetit ovat Elisallakin olleet nousussa ja sijoittuvat neljän ja kuuden miljoonan väliin. Tätä halvemmallakin tehdään draamaa.

Myös C Morella panostetaan sarjoihin ja suomalaisten elämänpiiriin liittyviin aiheisiiin – seuraavien vuosien aikana yhä enemmän.

– Me tuomme kotimaisia aiheita ja paikkoja, jotka ovat relevantteja suomalaiselle katsojalle. Helsinki on Helsinki ja Joensuu on Joensuu. On paljon sellaista, mitä isot ulkomaiset tuotannot eivät pysty tarjoamaan, sanoo MTV:n draamapäällikkö Jani Hartikainen.

C Morella on viime vuosina nähty mm. Aallonmurtaja ja Sunnuntailounas.

Nyrkki-tv-sarjan näyttelijöitä ohjelman kuvauspaikalla Vantaalla.
Nyrkki on kylmän sodan vuosiin sijoittuva vakoojatrilleri. Yle / Vesa Marttinen

Suomi kalpenee Yhdysvaltojen rinnalla

Markkinoille on tulossa lisää palveluita kuten ulkomaiset Disney+ ja Apple. Vaikka suomalaissarjojen budjetit ovat kasvaneet, ne eivät vedä vertoja sille, mitä maailmalla draamaan satsataan.

Variety-julkaisu kirjoitti lokakuussa, että Apple lanseeraa kaksi uutta sarjaa, joista toisen hintalappu on 15 miljoonaa dollaria per jakso ja toisen 17 miljoonaa per tunti. Disney ei aio jäädä pekkaa pahemmaksi vaan kaavailee yhtä kalliita tuotantoja.

Suoratoistopalvelut eivät kerro tilaaja- tai katsojamääriään, mutta Netflix on pörssiyhtiö ja sen tiedetään tekevän tappiota.

– On vaikea uskoa, että muutkaan olisivat kauhean kannattavia, mutta usko liiketoimintaan on vahva, koska sarjoihin investoidaan. On usko siihen, että sarjoihin satsaaminen on tulevaisuuteen satsaamista, Ilkka Matila sanoo.

Kun kilpailu vain kasvaa, maailmanlaajuiselle tv-sarjabuumille ei heti näy loppua.

– Digitaalisten suoratoistopalveluiden, kuten Netflixin, HBO:n, ja Viaplayn, odotetaan kasvavan vajaan kymmenen prosentin vuosivauhtia, sanoo Business Finlandin tuotepäällikkö Merja Salonen.

Kotimaista tv-dramaa nähdään varmasti jatkossakin.

Lisätty 26.11. klo 11.21 tieto, että Nyrkin toinen ohjaaja oli AJ Annila.


Ministeriö maksoi 180 000 euroa Veijo Baltzarin teatteriin liittyvästä selvityksestä – epäkohdista huolimatta tukien maksamista jatkettiin

$
0
0

Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin teatteriyhteisön toimia ja opetusmenetelmiä selvitettiin opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä jo vuonna 2012.

Vaikka selvitys paljasti epäkohtia Baltzarin toiminnasta, ministeriö ei puuttunut asiaan millään tavalla ja Baltzarin tukemista jatkettiin.

Selvityksen teki Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) ministeriön pyynnöstä. Selvitystä varten Humak sai ministeriöltä 180 000 euroa.

Ministeriö halusi selvittää, olisiko Baltzarin kehittämästä monikulttuurisesta ja kokemusperäisestä pedagogiikasta korkeakouluopetuksen pohjaksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen sanoo, että tehtyyn työhön nähden Humakille myönnetty rahoitus ei ollut erityisen suuri.

– Siinä oli mukana useampi tutkija ja haluttiin esittää se kysymys, että onko tästä lähestymistavasta mihinkään ja saatiin vastaus, että ei ole.

Menetelmät riskialttiita taitamattomissa käsissä

Anita Lehikoinen korosti Yle Radio 1:n haastattelussa, että tutkimus tehtiin huolellisesti ja sen perusteella päätettiin, että korkeakoulupuolella ei tällaista toimintaa tueta.

Selvitys paljasti Lehikoisen mukaan sen, että Baltzarin toiminnassa oli periaatteessa jopa hyvää, mutta myös paljon sellaista, jossa loukattiin räikeästi ammattikorkeakoulun eettisiä periaatteita.

– Siitä kävi myös selvästi ilmi, että asialla on itseoppinut ohjaaja ja pedagogi. Siihen liittyy suuria riskejä, kun taitamattomasti käytetään esimerkiksi psykodraaman menetelmiä.

Raportin pohjalta ministeriössä tehtiin päätös, että hanke lopetetaan.

– Siinä ei todellakaan ollut aineksia korkeakoulutasoisen opetuksen kehittämiseksi tai edes täydennyskoulutukseen.

Nimekkäät tukijat toivat uskottavuutta

Vaikka raportti antoi Baltzarin menetelmille lähes täystyrmäyksen, kaikki rahahanat eivät menneet kiinni. Baltzar on saanut vuoden 2013 jälkeen 126 000 euroa erilaisia avustuksia ministeriöltä ja Taiteen edistämiskeskukselta (Taike).

– Jälkeenpäin voidaan todeta, että olisi ehkä laajemmin pitänyt keskustella siitä tuotoksesta eri rahoittajien kanssa, mutta silloin siihen ei osattu ryhtyä, sanoo Lehikoinen.

Baltzarin kulttuuriyhteisön ohjausryhmässä oli mukana näkyviä poliitikkoja, kuten nykyinen ulkoministeri Pekka Haavisto ja entinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari. Lehikoinen kiistää, että nimekkäillä tukijoilla olisi ollut vaikutusta tukien myöntämiseen.

Taiken johtaja Paula Tuovinen uskoo, että nimekkäät tukijat ovat saattaneet vaikuttaa siihen, miten Baltzarin hankkeisiin on suhtauduttu. Hänen mukaansa ammattimainen arvioitsija näkee, jos hakemuksessa yritetään ratsastaa toisten ihmisten nimillä.

– Mutta onhan se tietysti mahdollista, että joku on nähnyt sen lisäävän uskottavuutta.

Siihen, onko Baltzarin romanitaustalla vaikutusta rahavirtoihin, kansliapäällikkö Anita Lehikoinen vastaa suoraan: kyllä

– Merkitys on ollut se, että hän on voinut hakea monikulttuurisuuden edistämiseen tarkoitettuja rahoja siinä ominaisuudessa.

Lue lisää:

Ex-ministerit ihmettelevät, miksi eivät kuulleet Baltzarin toiminnasta – ohjaajan metodeja tutkinut opettaja Ylelle: Siinä oli riskejä

Helsingin kaupunki tarjoaa lukiolaisille keskusteluapua Veijo Baltzarin tapauksesta – Toimialajohtaja: "Monet nuoret ovat hyvin herkkiä ja saattavat ahdistua tällaisista tapauksista"

Tähtien sodan suomalainen Chewbacca haluaisi tehdä roolin omilla kasvoillaan – vielä ei ole tärpännyt

$
0
0

Joonas Suotamo, 33, hyppää kolmannen kerran karvaisen Chewbaccan rooliin. Nyt hän näyttelee hahmoa Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvassa, joka päättää koko yhdeksänosaisen Skywalker-saagan. Maailmanensi-ilta on 18. joulukuuta.

Tarina alkoi vuonna 1977, kun ensimmäinen Tähtien sota -elokuva tuli ensi-iltaan.

Suotamo on ollut mukana galaksien välisessä taistelussa Star Wars: The Force Awakens (2015) -elokuvasta lähtien, mutta siinä hän oli vielä Chewbaccan alkuperäisen näyttelijän Peter Mayhew’n sijainen.

Suotamo kertoo Ylelle, että uusimmassa Tähtien sota elokuvassa Chewbaccalla on merkittävä rooli.

– Kuvauksissa oli kiireistä. Teimme paljon töitä, Suotamo toteaa.

Elokuvanteossa oli hänen mukaansa erityinen tunnelataus, koska kaikki tiesivät tekevänsä yli 40-vuotiaan avaruusseikkailun viimeistä osaa.

Suotamo ei voi paljastaa, mihin kaikkeen Chewbacca tulevassa elokuvassa joutuu.

Saagan kahdessa viime osassa Kapinaliitto joutui alakynteen, ja tulevassa elokuvassa selviää, miten Chewbacca ja kumppanit auttavat Kapinaliittoa taistelussa Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan. Sen Suotamo kertoo.

Joonas Suotamo palaa Chewbaccan rooliin uusimmassa Tähtien sota -elokuvassa.
Joonas Suotamo palaa Chewbaccan rooliin uusimmassa Tähtien sota -elokuvassa.2019 ILM and Lucasfilm Ltd

Chewbacca on vahva ja se pitää näkyä valkokankaalla

Joulukuussa ensi-iltansa saavaa elokuvaa kuvattiin muun muassa Wadi Rumin aavikolla Jordaniassa. Punaisesta hiekasta tunnettu autiomaa on tuttu monista takavuosien elokuvista, ja sitä on käytetty etenkin Marsiin sijoittuvien leffojen kuvauspaikkana. Brittielokuva Arabian Lawrence teki sitä tunnetuksi jo 1960-luvulla.

Aavikon kuumuuden takia, Suotamo joutui pukemaan kuvauksissa ylleen paidan, johon oli rakennettu kylmävesijärjestelmä. Ylävartalo pysyi viileänä putkissa virtaavan jääveden ansiosta.

– Se oli oikeastaan pelastus. Siellä olisi muuten ollut aika kuuma.

Näyttelijäntyötään Suotamo vertaa mimiikkaan.

– Näyttelijän täytyy tuoda eleillä ja nopeilla päätöksillä esiin se, mitä kohtauksissa vaaditaan.

Suotamon pitää saada maskin läpi esiin roolihahmonsa tunteet, kuten esimerkiksi turhautuneisuuden tai ilon.

– Se on mielenkiintoinen haaste Chewbaccan esittämisessä, Suotamo sanoo.

Rooliasu on hänen mukaansa “melko salliva”, eikä se rajoita ilmaisua. Suotamo yrittää saada itsensä tuntumaan kuvissa raskaalta, koska Chewbacca on iso ja vahva otus. Se pitää näkyä valkokankaalla.

Kokonsa ja voimiensa vuoksi Chewbacca joutuu usein kantamaan muita näyttelijöitä.

– Siinä pitää olla aika vahva runko, Suotamo sanoo.

Hänellä on entuudestaan hyvä pohja. Suotamo on entinen maajoukkuetason koripalloilija. Pituutta hänellä on 2 metriä ja 12 senttiä.

Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvaa kuvattiin Jordanian autiomaassa.
Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvaa kuvattiin Jordanian autiomaassa. Suotamo sai ottaa kuvauksiin perheensä mukaan.2019 ILM and Lucasfilm Ltd

“Olen tyytyväinen, kun ohjaaja ei sano mitään”

Alias ja Lost -tv-sarjojen luoja J. J. Abrams palaa uudessa elokuvassa ohjaajana Tähtien sota -saagan pariin. Hän tuli Suotamolle tutuksi jo Star Wars: The Force Awakens -elokuvasta.

– Abrams luottaa minuun, mutta hänellä on myös hyvin vahva näkemys siitä, miten kohtauksen saa toimimaan.

Suotamo kehuu Abramsin näkemystä ja tapaa päästä siihen. Joskus ohjaaja korjaa Suotamon näyttelemistä.

– Olen aina silloin todella tyytyväinen, kun Abramsilla ei ole mitään sanottavaa työstäni. Tiedän, että teen siinä kohtaa jotain oikein.

Joskus amerikkalaisohjaaja tekee Suotamon näyttelemiseen pieniä korjauksia, mutta yleensä Chewbaccan kohtaukset saadaan Suotamon mukaan melko nopeasti valmiiksi.

– Tykkään sanoa, että ne saadaan purkkiin ensimmäisellä otolla.

henkilökuva
Faneja riittää.Esa Syväkuru / Yle

Hahmot museoon?

Elokuvanteko on tiimityötä, ja näyttelijät voivat viettää pitkiä aikoja keskenään asutuksen ulkopuolella, kuten Wadi Rumin aavikolla. Se vaikuttaa henkilöiden välisiin suhteisiin. Jordaniassa kuvausryhmä viipyi kolme viikkoa.

Suotamo kehuu uusimman Tähtien sota -elokuvan näyttelijöitä.

– Kaikki tulivat tosin hyvin toimeen keskenään, Suotamo toteaa.

Daisy Ridley ja John Boyega ovat Suotamon mukaan hänen läheisimpiä työtovereitaan. Ridley on yksi päähenkilöistä ja Boyega tekee elokuvassa sivuroolin.

– Ja lisäksi Oscar Isaac. Hänellä on myös nuori poika, vähän vanhempi kuin meidän Aatos, Suotamo sanoo.

Hän sai ottaa perheensä Helsingistä mukaan kuvauksiin Jordaniaan.

Nyt kun Skywalker-saaga päättyy, on mahdollista, ettei nykyisiä hahmoja nähdä enää tulevissa Tähtien sota -elokuvissa.

Kukaan ei vielä tiedä, joutuvatko R2-D2, C-3PO ja Chewbacca lopullisesti museoon.

Elokuvien nykyinen tuottaja Disney on ainoastaan kertonut, että Tähtien sota jää määrittelemättömälle tauolle.

Suotamo ei osaa vielä sanoa, mitä hän tulevaisuudessa tekee.

Hän toivoo pääsevänsä esiintymään omilla kasvoillaan. Puvun ulkopuolella.

– Pitää varmaan käydä paljon koe-esiintymisissä ja verkostoitua Los Angelesissa, Suotamo toteaa.

Vielä ei ole tärpännyt.

Punaisesta hiekasta tunnettu Wadi Rumin autiomaa on tuttu monista takavuosien elokuvista.
Punaisesta hiekasta tunnettu Wadi Rumin autiomaa on tuttu monista takavuosien elokuvista.2019 ILM and Lucasfilm Ltd

Ylen aamu: The Rise of Skywalkerin suomalaistähti Joonas "Chewbacca" Suotamo

Volbeat-yhtyeen huominen loppuunmyyty keikka Helsinki Areenalla peruuntuu – järjestäjän mukaan Postin tukilakon vuoksi

$
0
0

Tanskalaisen Heavy rock -yhtyeen Volbeatin huominen konsertti Hartwall-areenalla on peruttu. Asiasta tiedottaa konsertin järjestäjä Live Nation.

Korserttia järjestäneen yhtiön tiedotteen mukaan syynä on Postin tukilakko, joka pysäytti Suomen lipun alla kulkevan rahtilaivaliikenteen.

Suomen Merimies-Unioni laajensi maanantaina tukilakkoaan ja tämän vuoksi Suomen lipun alla liikennöivät laivat, jotka saapuvat Suomen satamiin kello 6 jälkeen maanantaina, jäävät satamiin.

Keikalle ostetut liput voi Live Nationin mukaan palauttaa Ticketmasterille.

Lippuja oli myyty noin 11 000.

Järjestäjän mukaan vaihtoehtoja konsertin toteuttamiseksi selvitettiin viimeiseen asti, mutta tiukkojen kiertueaikataulujen vuoksi keinoa siihen ei löytynyt.

Helsingin kaupungin tukia Veijo Baltzarille takaisinperinnässä jo ennen ihmiskauppasyytöksiä – Kulttuuripalvelupäällikkö uusimmista tiedoista: "Sanoudumme irti kaikesta tämäntyyppisestä toiminnasta"

$
0
0

Veijo Baltzar ja hänen teatteriyhdistyksensä Drom ry ovat saaneet Helsingin kaupungilta tukea vuodesta 2011 lähtien liki 30 000 euroa Helsingin kaupungin kulttuuripalvelupäällikön Veikko Kunnaksen mukaan.

Yksittäisiin hankkeisiin ja teatteriesityksiin myönnettyjen tukien suuruus on vaihdellut 2000–6000 euron välillä.

Kaupunki on tukenut useampana vuonna Drom ry:n tuottamia yksittäisiä teatteriesityksiä, ei yhdistyksen toimintaa sinänsä.

Syytökset ihmiskaupasta ja tiedot Baltzariin kohdistuvasta rikostutkinnasta uhkaavat sulkea Helsingin kaupungin tukihanat.

Helsinki karhuaa tuhansia euroja takaisin

Jo ennen ihmiskauppasyytöksiä ja siitä seurannutta julkisuutta Helsingin kaupungilla on ollut tukia takaisinperinnässä Baltzarilta ja hänen teatteriyhdistykseltään Drom ry:ltä.

Drom ry anoi kaupungilta 20 000 euroa tukea kansainvälisen festivaalin järjestelyihin. Kaupunki myönsi yhdistykselle tarkoitukseen 3000 euroa.

Baltzar kuitenkin ilmoitti kaupungille, ettei pysty toteuttamaan tapahtumaa suunnitellulla tavalla ja anoi kaupungilta lupaa käyttää saamansa tuki toisella tavalla.

Kaupunki ei hyväksynyt muutosanomusta, vaan vaati tukea takaisin.

– Koska rahaa ei voitu käyttää anottuun tarkoitukseen, esitimme yhdistykselle toivomuksen, että he lähettävät uuden tukianomuksen, kun suunnitelmat selkenevät. Uutta anomusta ei ole kuitenkaan kuulunut, sanoo Helsingin kaupungin kulttuuripalvelupäällikkö Veikko Kunnas.

Kaupunki lähetti Drom ry:lle 30.8.2019 takaisinperintäpäätöksen 3000 eurosta.

"Baltzar on taitava oman kulttuurinsa esiintuoja"

Helsingin kaupungin tavoitteena on tukea taidetta ja kulttuuria monimuotoisesti.

Tässä mielessä Drom ry on ollut viime vuosina tärkeä toimija.

– Drom ry on ollut hyvä esimerkki siitä, että meillä on kulttuuritarjonnassa hyvin monenlaista teatteri- ja esitystoimintaa, sanoo Kunnas.

Kunnaksen mukaan Baltzar on yhteiskunnallisesti hyvin verkostoinut.

- Baltzar on ollut hyvin tietoinen siitä, että pystyy tuomaan omalla osaamisellaan vaihtelua valtavirtakulttuureihin. Hän on taitava oman kulttuurinsa esiintuoja, Kunnas sanoo.

Viimeisin tuotanto on teatteriesitys Aleksanterin teatterissa vuonna 2018. Tähän Drom sai pienimuotoisen 2000 euron tuen Helsingin kaupungilta.

"Sanoudumme täysin irti kaikesta tämäntyyppisestä toiminnasta"

Viimeisimmät tiedot Veijo Baltsarin toiminnasta uhkaavat katkaista Helsingin kaupungin tukihanat kokonaan.

– Se, miten Baltzarin toiminta on viime aikoina ollut julkisuudessa esillä, ei vastaa millään tavalla Helsingin kaupungin arvoja ja toimintatapoja. Sanoudumme täysin irti kaikesta tämäntyyppisestä toiminnasta, Kunnas sanoo.

Kunnaksen mukaan kaupungin tavoitteena on jatkossakin tukea myös romanikulttuuria.

– Toivon todella, että romanikulttuuri ei tästä kärsi.

Kunnaksen mukaan Helsingin kaupungin kulttuurin tukijärjestelmä perustuu luottamukseen ja siihen, että tukien hakijat toimivat yleisten eettisten arvojen ja pelisääntöjen mukaan.

– Uskon, että Baltzarin tapaus johtaa siihen, että jatkossa kaupunki tarkistaa yhteistyökumppaniensa taiteellisen laadun lisäksi entistä tarkemmin myös toimijoiden toimintatavat, Kunnas sanoo.

Lue myös:

Helsingin kaupunki tarjoaa lukiolaisille keskusteluapua Veijo Baltzarin tapauksesta – Toimialajohtaja: "Monet nuoret ovat hyvin herkkiä ja saattavat ahdistua tällaisista tapauksista"

Paleface ja Laulava Unioni herättivät henkiin amerikansuomalaisten protestilaulut sadan vuoden takaa

$
0
0

Sävel kuulostaa tutulta.

Sehän on vanha lastenlaulu Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut – tai oikeastaan Battle Hymn of the Republic. Se, missä lauletaan glory, glory, hallelujah!

Tässä lauletaan nyt kuitenkin jotain ihan muuta.

On voima meillä suurempi kuin kullan kuninkuus,

suurempi kuin armeijatkin, valtain mahtavuus

Tään järjestelmän raunioille raketaan me uus,

sillä uniossa voimaa on!

Solidaarisuutta aina, kun kahleet, ikeet eivät paina!

Solidaarisuutta aina, sillä uniossa voimaa on!

Paleface Laulavan unionin harjoituksissa.
- Jos ajatellaan vaikka 1960-luvun protestilaululiikettä, Dylania ja Joan Beazia sun muita, niin nekin perustuvat näihin vanhoihin IWW-lauluihin, Paleface sanoo.Mårten Lampén / Yle

Solidaarisuutta aina -kappaleen sanoittaja on tuntematon, sillä omalla nimellä kirjoittaminen olisi voinut aiheuttaa hankaluuksia. Sanat nimittäin löytyvät anarkistisen, suoraa toimintaa suosineen Industrial Workers of the World -järjestön suomalaisjäsenten laulukirjasta.

Sata vuotta sitten vahvimmillaan ollut IWW teki vallankumousta laulu aseenaan. Järjestöä kutsuttiin nimellä Laulava unioni.

Laulava unioni otti käyttöön aikansa tunnetut rallit kansanlauluista teatterimusiikkiin, ja teki niihin uudet sanat, joilla asiaa ajettiin. Kun sävelmät olivat valmiiksi tuttuja, oli sanojen oppiminen helppoa – etenkin, kun harva työläinen ymmärsi nuotteja.

IWW:ssä toimineet suomalaiset, joita kutsuttiin tuplajuulaisiksi, osasivat alkuun huonosti englantia. Lisäksi omalla kielellä laulaminen sai väen paremmin viritettyä taistelutunnelmiin. Niinpä suomalaiset tekivät omat laulukirjansa.

Tuplajuulaisten rikas lauluperinne oli kuitenkin lähellä kadota kokonaan. Kolmesta laulukirjasta oli tallella vain yksi, ja muutamia irtolehtiä.

Laulujen herättäminen uudelleen henkiin vaati Sibelius-Akatemian tutkijatohtori Saijaleena Rantasen, työväenlauluperinnettä tutkineen tuottaja Timo Tipi Tuovisen ja Karri Paleface Miettisen polkujen risteämistä.

Sen tuloksena Paleface & Laulava Unioni julkaisee torstaina Tie vapauteen -albumin, jossa vanhat laulut kuullaan uusina sovituksina.

- Osa ensimmäisen polven lähtijöistä lähti Ruotsiin seikkailunhalusta, tai opiskelemaan. Suurin osa lähti kuitenkin olosuhteiden pakosta aivan kuten sata vuotta aimmin lähdettiin Amerikkaan, sanoo tutkija Saijaleena Rantanen.
Saijaleena Rantanen kertoi viime kesänä Työväen musiikkitapahtumassa ruotsinsuomalaisten musiikkiperinteestä.Olli Perttula/Yle

Radikalismi houkutteli suomalaisnuoria

Suomesta lähti yli 350 000 ihmistä Yhdysvaltoihin köyhyyttä karkuun 1860–1920 -lukujen aikana. Kotimaata piinasi ensin kato, sitten lama. Kaupungit täyttyivät, eikä töitä ollut. Osa lähti sortovuosien poliittista myllerrystä paetakseen, osa silkasta seikkailunhalusta.

Suuri osa lähtijöistä oli alle 30-vuotiaita miehiä, monet vasta teinipoikia. He päätyivät raskaisiin teollisuustöihin, kaivoksiin ja metsähommiin. He alkoivat nopeasti vaatia parannuksia surkeisiin työolosuhteisiinsa.

Anarkosyndikalistisen IWW:n suosio kasvoi suomalaissiirtolaisten joukossa 1910-luvulla muiden työväenjärjestöjen kustannuksella. Pian suomalaiset muodostivat IWW:n suurimman ja aktiivisimman etnisen ryhmän. Heidän lehtensä, Industrialistin, levikki oli 10 000.

IWW:n ay-toimintaan tuomat lakot, marssit, sabotaasit ja mielenosoitukset olivat jotain ennenkuulumatonta. Ennenkuulumatonta oli myös se, että järjestö hyväksyi jäsenikseen ihmisiä erilaisista etnisistä taustoista, eikä piitannut sukupuolesta tai uskonnosta.

Naiset olivat aktiivisia, ja piikojen oloihin vaadittiin parannuksia siinä missä kaivosmiesten. Suomalaisten tuplajuulaisten alajärjestöllä oli omat paikallisosastonsa myös katuprostituoiduille.

Suora toiminta houkutteli suomalaisnuoria, joista moni oli jo vanhassa kotimaassa radikalisoitunut sisällissotaa edeltäneen yhteiskunnallisen turbulenssin takia. Monet olivat valmiiksi kaikkia auktoriteetteja vastaan ensin Ruotsin, sitten Venäjän valtaan väsyttyään.

IWW vetosi suomalaisiin työläisaktiiveihin myös siksi, että laulu sopi heidän työkaluarsenaaliinsa mainiosti. Suomesta oli pakattu mukaan väkevä musiikkiperinne, harrastuneisuus kansanlauluihin, kuoroihin ja soittokuntiin.

Tuplajuulaiset toivat IWW:n musiikkipropagandaan kotoperäiset mausteensa. Pontevat mahat -kappaleessa Suomen herrojen mässäilyä pilkataan Oskar Merikannon Kymmenen virran maan tahtiin. Alkuperäissävelmä on Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu.

Laulavan unionin harjoitukset.
Tipi Tuovinen, Paleface ja Ossi Peura harjoittelevat Tuovisen vintillä.Mårten Lampén / Yle

Kadonneet laulukirjat vaativat salapoliisinhommia

Saijaleena Rantanen teki 2010-luvulla väitöskirjaansa musiikista ja kansanvalistuksesta Etelä-Pohjanmaalla 1860-luvun ja suurlakon välisenä aikana. Tutkimustaan varten hän selasi aikakauden sanomalehtiä, joissa käytiin kiivasta keskustelua siirtolaisuudesta, ja innostui aiheesta.

– Siirtolaisuus on ilmiönä aina kiinnostanut minua. Pääsin tutkimaan amerikansuomalaisia väitöskirjani jälkeen 2014. Kun sain postdoc-paikan, pääsin syventymään aiheeseen enemmän, Rantanen muistelee chatin välityksellä.

Rantasen näkökulma oli nimenomaan musiikin sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset Pohjois-Amerikkaan lähteneiden keskuudessa.

– Pitkillä arkistoreissuilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa löysin nämä kaksi kadonnutta suomenkielistä IWW-laulukirjaa, ja kiinnostuin todella! On ihan mahtavaa, että nyt näitä lauluja julkaistaan!

Rantanen kyseli laulukirjoista tarkemmin työväenlauluperinteeseen perehtyneeltä tuottaja Tipi Tuoviselta. Sen jälkeen kaksikko teki salapoliisintyötä yhdessä. Oikeiden sävelmien yhdistäminen lauluteksteihin ei ollut kovin yksinkertaista, sillä laulukirjoissa oli vain sanat.

Osa oli helppo tunnistaa – jos englanniksi laulettiin Solidarity Forever, oli luontevaa päätellä, että kyse on samasta kappaleesta kuin Solidaarisuutta aina.

Sen sijaan seksityöläisten oikeuksia vaativan Langenneen laulun melodiaa oli lähes mahdoton löytää. Lopulta Rantanen kaivoi alkuperäisen pianonuotin esiin kongressin kirjastosta.

Paleface laulaa Laulavan unionin harjoituksissa.
Paleface kertoo, että kaivosten työnjohtajat eivät mielellään laittaneet kahta suomalaista samaan työvuoroon. - Jos heidät laitettiin samaan kaivoskäytävään, niin ulos tullessaan heillä oli jo IWW:n paikallisosasto pystyssä.Mårten Lampén / Yle

Love Recordsin konkurssi kaatoi ensimmäisen elvytysyrityksen

Tipi Tuoviselle Rantasen yhteydenotto oli kuin kymmeniä vuosia odotettu palkinto.

– Suomalaisen protestilaulun perinteessä nämä ovat parhaita tekstejä, joita on tehty. On ihmeellistä päästä esittämään niitä yleisölle, joka ei ole koskaan niitä kuullut.

Tuovinen oli kerännyt amerikansuomalaisilta kirkonvastaisia arkiveisuja jo 40 vuotta sitten. Niistä piti tehdä Love Recordsille kaksi albumia, mutta homma kaatui yhtiön konkurssiin 1979, Tuovinen muistelee omakotitalonsa yläkertaan rakennetussa studiossa.

– Kaikki muuttui 1980-luvulle tultaessa. Silloin ei ollut järkeä, oli vain olkatoppauksia, eikä näille lauluille ollut kysyntää. Kun Saijaleena teki Jenkeistä löytönsä, tuntui, että nyt pitää kaivaa vanha kokoelma esiin.

Tuovinen ei tyytynyt vain kaivelemaan kellariaan, vaan soitti Palefacelle ja ehdotti, että perustetaan bändi. Räppäri oli jo aiemmin soittanut omilla keikoillaan IWW:n tunnetuimman muusikon, Joe Hillin lauluja, eikä kaivannut pitkää taivuttelua.

– Mun oma viitekehys on rap, ja olen sen kautta sukeltanut kaikkeen musiikkiin: meillähän on tapana sämplätä mitä vaan. Mua on aina kiinnostanut singer-songwritereiden akustinen musiikki. Olen viettänyt aikaa Dylanin ja 1960-luvun protestilaulujen äärellä. Siitä on lyhyt matka Woody Guthrieen ja Pete Seegeriin, jotka tunsivat hyvin tarkkaan IWW:n lauluperinteen.

Tipi Tuovinen ja Paleface saivat mukaan sovitustyöhön Ossi Peuran. Kolmikko alkoi melko tyhjästä luoda käsitystä siitä, miltä amerikansuomalaiset laulut ovat saattaneet kuulostaa.

Tuovinen huomauttaa, että ihan uskollisia alkuperäisteoksille ei kerta kaikkiaan voitu olla. Niissä saattoi olla esimerkiksi 40 säkeistöä.

– Näihin oli pakko jättää oma kädenjälki. Aikoinaan kaveri istui alas, ja veti kymmeniä säkeistöjä putkeen kuin Väinämöinen. Sillä tavalla ei enää kauhean paljon keikkoja Suomessa saa.

Ossi Peura Laulavan unionin harjoituksissa.
Ossi Peuran soitinarsenaaliin kuuluu muun muassa chileläinen charango. Sen koppa oli alunperin tehty vyötiäisestä, mutta on sittemmin korvattu puulla. Mårten Lampén / Yle

Keikoilla kansa laulaa

Laulava Unioni täydentyi rumpali Anssi Nykäsellä ja harmonikkaa soittavalla Harri Kuusijärvellä. Yhtye on esiintynyt nyt vuoden vaihtuvien vierailijoiden kanssa. Torstain levynjulkistuskeikalla esimerkiksi ovat mukana Helsingin Työväen Naiskuoro Elegia ja banjonsoittaja Miihkali Jaatinen.

Palefacen mukaan keikoilla on tähän mennessä ollut parhaimmillaan jopa hurmoksellinen meno.

– Nää on simppeleitä, tarttuvia yhteislauluja: vaikka ei tietäisi biisiä, kun se lähtee käyntiin, niin viimeisessä säkeistössä yleisö laulaa jo mukana. Niissä on jotain helppoa ja koukuttavaa. Meillä on tietysti myös aika vetävä pumppu.

Osa laulun riemusta liittyy siihen, että niistä monet ovat duurissa. IWW:n musiikkiperinteen selkärankaa olivat humoristiset pilkkarallit, joissa on rempseä tunnelma.

– Se on hauskaa, kun me suomalaiset ollaan yleensä niin melankolista sakkia, Paleface huomauttaa., ja pyyhkii kuvitteellisia kyyneleitä.

Laulavan unionin harjoitukset.
- On hienoa, että on mahdollista vielä elvyttää perinnettä, joka on melkein jo kuollut ja hävinnytkin, Paleface toteaa.Mårten Lampén / Yle

Laulut kuin aikakapseli

Tuplajuulaisten laulujen henkiinherättäminen ei ole vain työväenperinteen vaalimista. Se on merkittävä teko myös siksi, että laulut ovat merkittävä osa ulkosuomalaisten kulttuurihistoriaa.

Ne myös muistuttavat siitä, että suomalaiset ovat maastamuuttajia, Paleface huomauttaa.

– Aina kun puhutaan maahanmuutosta unohdetaan, että suomalaiset vasta ovatkin muuttaneet. Se on ollut valtava joukko, 350 000 ihmistä, jotka lähtivät Amerikkaan leivän perässä.

Sanoitukset kertovat arjen ankaruudesta, syrjinnästä, kohtuuttomista työoloista ja sosiaalisista ongelmista, joita 1900-luvun alun siirtolaiset kohtasivat. Palefacen mielestä laulut ovat kuin aikakapseli, joka mahdollistaa kurkistuksen tuon ajan amerikansuomalaisten elämään.

– He ovat olleet todella nuoria, 15–25 -vuotiaita ihmisiä, jotka ovat yrittäneet selvitä aika hurjissakin olosuhteissa. Nämä laulut kertovat siitä todellisuudesta, jossa he elivät.

Palefacen mielestä on sekä huvittavaa, että surullista, miten samankaltaisia asioita tapahtuu nyt pienipalkkaisille työläisille, kuin tapahtui yli sata vuotta sitten.

– Kun katsoo näiden laulujen aiheita, ja sitä, mitä meidän ympärillä tapahtuu, niin huomaa, miten ajankohtaisia monet tekstit yhä ovat. Ehkä tavallisen ihmisen asema yhteiskunnassa ei ole niin paljoa muuttunut noista ajoista.

Lue lisää tuplajuulaisten lauluista Saijaleena Rantasen artikkelista Ennen ja Nyt -julkaisussa

Paimion parantolan siirtyminen säätiön omistukseen sai lopullisen sinetin

$
0
0

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri luopuu Paimion parantolarakennuksesta. Sairaanhoitopiirin valtuusto päätti tiistaina luovuttaa kiinteistökokonaisuuden korvauksetta irtaimistoineen valtion johdolla perustettavalle säätiölle.

Valtio luovuttaisi säätiön peruspääomaksi 500 000 euroa ja sitoutuisi rahoittamaan sitä enintään 2,5 miljoonalla eurolla. Sekä Alvar Aalto Säätiö että Paimion kaupunki luovuttaisivat säätiön peruspääomaksi vähintään 30 000 euroa. Myös sairaanhoitopiiri on mukana toiminnassa.

Säätiö laatii kohteelle toimintavision, jonka pohjalta sille haetaan rahoitus, käyttäjät sekä tehdään tarvittavat peruskorjaustoimenpiteet

Paimion parantola on Alvar Aallon suunnittelema arkkitehtonisesti arvokas tuberkuloosiparantola. Sairaalatoiminta rakennuksessa päättyi vuonna 2015.

Lue lisää:

Paimion parantolan pelastamiseksi suunniteltu säätiö otti askeleen eteenpäin – sairaanhoitopiirin hallitukselta vihreää valoa suunnitelmalle

Kulttuuriministeri Saarikko luottaa säätiön syntymiseen Paimion parantolan pelastamiseksi – Sairaanhoitopiiri: "Joskus asiat humpsahtavat vauhdilla eteenpäin"

Paimion parantolan omistajaksi esitetään säätiötä – hallitus suunnittelee antavansa parantolalle kolme miljoonaa euroa

Tänään selviää, ketkä saavat kirjallisuuden Finlandia-palkinnot

$
0
0

Tänään selviää kenelle Merja Ylä-Anttila, Sixten Korkman ja Olavi Uusivirta antavat Finlandia-palkinnot.

Kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajat saavat kukin 30 000 euroa. Jokaisessa kategoriassa on ehdolla kuusi teosta. Finlandia-palkinnot ovat maamme merkittävimpiä kirjallisuuspalkintoja. Lisäksi niillä on suuri vaikutus kirjojen joulumyyntiin.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi ovat ehdolla:

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? / Vem dödade bambi? Suomentanut Laura Jänisniemi

JP Koskinen: Tulisiipi

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Mikko Rimminen: Jos se näyttää siltä

Pajtim Statovci: Bolla

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Tässä ovat kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat – mukana jo kerran palkinnon voittanut Mikko Rimminen ja maailmallakin suitsutusta saanut Pajtim Statovci

Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja ehdokaskirjat ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.
Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja ehdokaskirjat ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi ovat ehdolla:

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme

Anu Kantola ja Hanna Kuusela: Huipputuloiset – Suomen rikkain promille

Ville Ropponen ja Ville-Juhani Sutinen: Luiden tie – Gulagin jäljillä

Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen: Villi itä

Andrei Sergejeff: Egyptin historiaKleopatran ajasta arabikevääseen

Taina Tervonen ja Anna Autio: Hukkuneet

Suomen rikkain promille, heimosodat ja hukkuneet pakolaiset – nämä kuusi teosta ovat ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi

Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi ovat ehdolla:

Tomi Kontio ja Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa tapaa kissan

Maria Laakso ja Johanna Rojola: Taltuta klassikko

Kaija Pannula ja Netta Lehtola: Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarinaa

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tigertass / Nelson Tiikeritassu, suomentanut Jaana Nikula

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Tässä ovat lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat ja lautakunnan perustelut

Ehdokaskirjat Suomen Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaiden julkistustilaisuudessa Helsingissä 5. marraskuuta 2019. Kirjat ylhäältä alaspäin: Kettujuttuja - kolme hännäkästä tarinaa (Kaija Pannula ja Netta Lehtola), Huijarin oppipoika (Anniina Mikama), Auringon pimeä puoli (Marisha Rasi-Koskinen), Nelson Tigertass / Nelson Tiikeritassu (Lena Frölander-Ulf), Taltuta klassikko! (Maria Laakso ja Johanna Rojola) ja Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Tomi Kontio ja Elina Warsta).
Ehdokaskirjat Suomen Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaiden julkistustilaisuudessa Helsingissä 5. marraskuuta 2019. Kirjat ylhäältä alaspäin: Kettujuttuja - kolme hännäkästä tarinaa (Kaija Pannula ja Netta Lehtola), Huijarin oppipoika (Anniina Mikama), Auringon pimeä puoli (Marisha Rasi-Koskinen), Nelson Tigertass / Nelson Tiikeritassu (Lena Frölander-Ulf), Taltuta klassikko! (Maria Laakso ja Johanna Rojola) ja Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Tomi Kontio ja Elina Warsta).Martti Kainulainen / Lehtikuva

Viime vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitti Olli Jalonen romaanillaan Taivaanpallo. Tietokirjallisuuden kategoriassa voiton vei Seppo Aalto teoksellaan Kapina tehtailla: Kuusankoski 1918 ja lasten- ja nuortekirjallisuuden palkinnon voitti Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous.

Finlandia-palkintoa on jaettu vuodesta 1984 lähtien. Vuonna 1993 sääntöjä muutettiin siten, että kaunokirjallisuudessa vain romaanit pääsevät kilpailemaan palkinnosta.


Kirjallisuuden Finlandiat Pajtim Statovcille, metsiin perehtyneille journalisteille ja psykologin kirjoittamalle dystopialle – katso video palkintojenjaosta

$
0
0

Pajtim Statovci voitti teoksellaan Bolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Yleisradion toimitusjohtajaan Merja Ylä-Anttilaan teki vaikutuksen kirjan kaunis kieli.

Hän perusteli valintaansa näin: "Rakkaus, yksinäisyys, unelmien toteutuminen tai toteutumattomuus. Mihin voi hyväkin ihminen taipua, kun ankarat ajat osuvat kohdalle ja toisaalta, miten henkinen kantti ja moraali kestää. Minulle tässä kirjassa merkityksellisintä oli juuri ihmiseksi kasvamisen kuvaus."

Bolla on riipaisevan kaunis kuvaus rakkaudesta ja haaveista. Tapahtumien taustalla vaikuttaa Kosovon sota, jonka takia kirjan henkilöt menettävät unelmansa. Kirjassa on pohjattoman surullinen tunnelma, sillä alusta asti on selvää, ettei tämä tarina pääty onnellisesti.

Eläinmytologioita myös Bollassa

Pajtim Statovci vastaanotti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon Helsingissä 27. marraskuuta 2019
Pajtim Statovcin Bolla vei kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Bolla on Statovcin kolmas romaani. Finlandia-voitto sinetöi nuoren kirjailijan menestystarinan. Hän voitti ensimmäisellä romaanillaan Kissani Jugoslavia Helsingin Sanomien esikoiskirjailijalle myönnettävän palkinnon.

Toinen romaani Tiranan sydän oli äskettäin ehdolla merkittävän yhdysvaltalaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. National Book Awardista ei tullut voittoa, mutta Statovci teki historiaa pelkällä ehdokkuudellaan. Hän on ensimmäinen suomalaiskirjailija, joka on päässyt ehdolle palkinnon saajaksi.

Kaikissa kolmessa Statovcin julkaisemassa romaanissa Balkan ja alueen tarinat ovat vahvasti esillä. Etenkin eläinmytologiat toistuvat romaanista toiseen.

Kirjan nimi viittaa albaanien mytologiaan, jossa Bolla on käärmeenkaltainen olento.

29-vuotias Pajtim Statovci on nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja.

Tieto-Finlandia metsäkirjalle: “Luonnosta on otettu enemmän, kuin se kestää”

Lasten ja nuorten Finlandian voittaja Marisha Rasi-Koskinen (vas.),kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci,  tietokirjallisuuden Finlandian voittajat Jenni Räinä,Pekka Juntti, Anssi Jokiranta, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci poseeraavat lavalla palkinnonjakotilaisuudessa Helsingissä 27. marraskuuta 2019.
Lasten ja nuorten Finlandian voittaja Marisha Rasi-Koskinen (vas.), kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci, tietokirjallisuuden Finlandian voittajat Jenni Räinä,Pekka Juntti, Anssi Jokiranta, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci

Tietokirjallisuuden Finlandian voittaneen Metsä meidän jälkeemme -teoksen ovat kirjoittaneet Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä.

Kirja on metsä- ja ilmastopuheenvuoro. Se sisältää luontohavaintoja, kokemuksia ja asiantuntijatietoa. Kirjoittajat ovat journalisteja, joita yhdistää omakohtainen suhde metsään ja luontoharrastus.

Kirja syntyi tekijöiden huolesta ja ihmetyksestä: Mitä tapahtui niille tarinoiden ja edellisten sukupolvien kuvaamille suurille ja vanhoille erämetsille ja -maille, joiden tilalle oli ilmestynyt ojitettuja soita ja puupeltoa.

Kirja esittää, että suomalaisten suhtautuminen metsään muuttui sotien jälkeen. Siitä tuli taloudellinen resurssi.

– Ihmisten maailma nostettiin metsällä kukoistukseen, mutta nyt huomaamme, että se tehtiin velalla. Luonnosta on otettu enemmän, kuin se kestää. Puita kyllä piisaa, mutta monimuotoisuus hupenee ja metsälajien tilanne on vaikea, Pekka Juntti sanoo.

Käsillä kohtalonhetket

Kirjan tekijöiden mielestä elämme suomalaisen metsän kohtalonhetkiä. Nyt puhutaan sellubuumista ja hakkuita haluttaisiin kasvattaa entisestään.

– Jos nyt lähdemme suin päin samaan vanhaan, mutta isommalla volyymilla, pelkään, että se sitoo meidän kätemme myös valtion tasolla. Jos päädymme valtaviin, puuta vaativiin selluinvestointeihin, poliitikoista tuskin löytyy voimaa lähteä muuttamaan nykykäytäntöjä kestävämmiksi.

Juntin mukaan kirja ei ole pamfletti. Se on luontokirja, joka kertoo, miten metsä voi, mistä tila johtuu ja miten asian voisi korjata. Kirja perustuu asiantuntijahaastatteluihin ja tutkimustietoon.

– Olemme lähteneet selvittämään asioita, ja kun luonnontieteilijöitä kuuntelee, kuva ei ole valoisa. Kauniiksi sitä ei saa. Teollisuus puolestaan kirjoittaa kaiken vihreällä fontilla ja kertoo, kuinka vastuullista puuntuotanto on.

Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut taloustieteilijä ja tietokirjailija Sixten Korkman kiittää teosta siitä, että se on kiihkoton, mutta otteeltaan kriittinen.

– Se esittää metsäpolitiikastamme karun kuvan. Olemme metsäkansa, mutta kirja herättää meitä huomaamaan, että suuri osa Suomen metsistä on avohakkuita läpikäyneitä talousmetsiä, Korkman perustelee.

Mitä pitäisi tehdä toisin?

Juntin mielestä metsäkeskustelussa intressit ovat isot ja on luonnollista, että totuuksia määritetään mieleiseksi.

– Esimerkiksi hiilikeskustelussa metsäteollisuus näkee hiilinielut mieluusti globaalina kysymyksenä. Sanotaan, että meillä voi hakata täysillä, koska muuten hakataan muualla. Jos kaikki ajattelevat niin, kuka toimii, Juntti kysyy.

Hänen mukaansa tutkijat ehdottavat, että hakkuita monipuolistetaan ja lisätään jatkuvaa kasvatusta. Poliitikot voisivat puolestaan pohtia, mitä tuetaan. Kannattaako ojituksiin kannustaa, kun haitat tiedetäään? Vai olisiko parempi tukea soiden ennallistamista?

Kirjoittavat toivovat, että kirja haastaisi nykykeskustelua ja lisäisi tieteeseen ja tietoon perustuvaa puhetta.

– Ja että ihmiset saisivat työkaluja ja oivalluksia. Meille on jo tullut palautetta ihmisiltä, jotka ovat kertoneet, että silmät ovat auenneet ja he ovat katsoneet metsää eri tavalla, ymmärtäneet luonnon ja talousmetsän eron.

Pekka Juntti on myös yksi Ylen suosituimmista kolumnisteista. Hänen kolumneihinsa voi tutustua täällä.

Lasten- ja nuortenkirjapalkinto Rasi-Koskiselle

Marisha Rasi-Koskinen.
Lasten ja nuorten Finlandian voittaja Marisha Rasi-Koskinen.Petteri Sopanen / Yle

"Lukukokemus on kuin pitkä ja psykedeelinen uni, josta tuntee heräävänsä monta kertaa saamatta lopullista varmuutta valvetilan todellisuudesta. On nipistettävä käsivarresta." Näin kuvailee lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut Olavi Uusivirta Marisha Rasi-Koskisen teosta.

Kun Marisha Rasi-Koskinen pääsi Finlandia-ehdokkaaksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden sarjassa, ilolla ei ollut rajoja. Hän ajatteli, että nyt vain rauhassa odotellaan, mihin valitsijadiktaattori päätyy. Kolmen viikon odottelu ei kuitenkaan sujunut ihan kivuitta. Rasi-Koskinen huomasi pohtivansa molempia skenaarioita, voittoa tai tyytymistä ehdokkuuteen. Kun soitto kustantajalta sitten tuli, puhelu oli naurun ja itkun sekamelskaa.

– Onhan tämä hienoa. Puhelu laukaisi jännityksen, jota olin sittenkin potenut aika voimakkaasti.

Voittaja on spekulatiivista fiktiota

Auringon pimeä puoli on Rasi-Koskisen ensimmäinen nuortenkirja. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme aikuisille lukijoille suunnattua romaania ja yhden novellikokoelman. Tosin Finlandia-voittokirja sopii myös aikuisille lukijoille. Se kuuluu hieman hankalasti määriteltävään young adults eli ya-genreen.

– Itse olen ajatellut, että tämä romaani sopii teini-ikäisille ja siitä vanhemmille. Yläikärajaa ei ole. Itse viihdyn juuri välimaastoissa. En pidä lokeroinnista.

Auringon pimeä puoli on spekulatiivista fiktiota. Romaanissa yhdistyy aikamatkailu yhteiskunnalliseen painajaiseen. Päähenkilö on tarinan alussa 16-vuotias tyttö, joka asuu totalitaarisessa Voiton Kaivos nimisessä kaupungissa. Sitä johtaa karismaattinen yksinvaltias.

Romaanissa on paljon viittauksia historiaan ja myös nykypäivään. Propagandan avulla kaupungin asukkaat saadaan pidettyä aisoissa ja tekemään haluttuja asioita. Myös tiedonsaantia on rajattu.

Romaanin lähtökohtana oli kuitenkin matkustaminen ajassa.

– Siitä kirjoittaminen lähti liikkeelle. En halunnut tehdä aikamatkustelusta helppoa, että vain mennään ja tullaan. Tässä päähenkilö joutuu kohtaamaan itsensä eri ajassa.

Psykologi tuntee ihmismielen

Rasi-Koskinen on ammatiltaan psykologi ja se näkyy tekstissä. Hän osaa kuvata ihmismielen liikahduksia ja pohdintoja.

– Minulla on nuoresta pitäen ollut vahva halu ymmärtää ihmisen ajattelua ja käytöstä. Luulen, että kiinnostus siihen on ajanut minut näihin molempiin ammatteihin.

Nuorten maailma on tullut Rasi-Koskiselle tutuksi psykologin työn avulla, sillä viimeksi hän on työskennellyt koulussa. Vuodenvaihteessa hän irtisanoutui työstään ja on nyt keskittynyt pelkästään kirjoittamiseen.

Nuortenromaanin kirjoittaminen ei Rasi-Koskisen mukaan poikennut aiemmista kirjoista. Hän paneutui siihen yhtä syvällisesti kuin aikuisten romaaneihin. Tosin kirjoittamisessa oli myös haasteensa.

– Tässä oli mukana enemmän toimintaa. Se oli uutta, mutta kirjoittaminen oli juuri sen takia hyvin hauskaa, koska sai revitellä.

Yleisö valitsi omat suosikkinsa

Valitsijat Aalto-yliopiston emeritusprofessori, ekonomisti Sixten Korkman (vas.), Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ja Olavi Uusivirta poseeraavat yhdessä palkittujen Marisha Rasi-Koskisen lasten ja nuorten Finlandian voittajan, tietokirjallisuuden Finlandian voittajien Jenni Räinän, Pekka Juntin, Anssi Jokirannan ja Anna Ruohosen ja kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajan Pajtim Statovcin
Valitsijat Aalto-yliopiston emeritusprofessori, ekonomisti Sixten Korkman (vas.), Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ja Olavi Uusivirta poseeraavat yhdessä palkittujen Marisha Rasi-Koskisen lasten ja nuorten Finlandian voittajan, tietokirjallisuuden Finlandian voittajien Jenni Räinän, Pekka Juntin, Anssi Jokirannan ja Anna Ruohosen ja kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajan Pajtim StatovcinPetteri Sopanen / Yle

Kaunokirjallisuuden voittajan valitsi Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, tietokirjallisuuden valitsijana oli taloustieteilijä ja tietokirjailija Sixten Korkman ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden valitsijana muusikko Olavi Uusivirta. Yle seurasi tilaisuutta suorana.

Kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajat saavat kukin 30 000 euroa. Jokaisessa kategoriassa on ehdolla kuusi teosta.

Yleisö sai myös äänestää suosikkejaan. Lukijoiden mielestä paras kaunokirjallisuuden ehdokkaista oli Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen. Tietokirjallisuuden edustajista yleisö valitsi Anssi Jokirannan, Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän kirjoittaman ajankohtaisen teoksen Metsä meidän jälkeemme. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden ehdokkaista selväksi suosikiksi nousi Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Koira nimeltään Kissa tapaa kissan.

Kuuntele Yle Areenasta Pajtim Statovcin ja Marisa Rasi-Koskisen haastattelut Aamun kirja -ohjelmassa.

Suosittu Muumilaakso-animaatio ilmestyy huhtikuussa myös saameksi – dubataan suurimmalle saamen kielelle, tekstitetään pienemmille

$
0
0

Uusi Muumilaakso-animaatio tullaan ensi keväänä näkemään Yle Areenassa myös pohjoissaameksi.

Yle tiedotti maaliskuussa, että Muumilaakso tehdään saameksi siten, että ääniversioissa huomioidaan kaikki Suomessa puhutut kolme saamen kieltä eli pohjois-, inarin- ja koltansaame.

Viimeisimmän tiedon mukaan ohjelma tullaan kuitenkin dubbaamaan vain suurimmalle saamenkielelle, pohjoissaameksi, ja tekstittämään inarin- ja koltansaamen kielille.

Ylen julkaisupäällikkö Ismo Silvo kertoo, että päätöksen taustalla ovat resurssikysymykset.

– Meidän täytyy löytää hyvin monelle muumitarinan hahmolle saamenkieliset näyttelijät. Dubbaajia on haasteellista tällä aikataululla löytää kolmelle saamen kielelle, kertoo Silvo.

Vaikka inarin- ja koltansaamenkieliset katsojat eivät vielä pääse katsomaan ohjelmaa omalla äidinkielellään, on Silvon mielestä hyvä, että ohjelma tullaan tekstittämään.

– Toivomme, että vanhemmat voivat lukea tekstejä ääneen lapsilleen. Onhan tämäkin hyvä alku.

Vanhemmat pettyivät Ylen päätökseen

Inarin- ja kolttasaamelaiset vanhemmat pettyivät Ylen päätökseen tekstittää lastenohjelma pienemmille saamen kielille.

Inarinsaamelaisen Niina Siltalan kaksi tytärtä puhuvat sekä suomea että inarinsaamea. Perheessä odotettiin jo kovasti uutta, omankielistä lastenohjelmaa.

– Olen todella pettynyt. Tekstityksistä ei ole minun lapsilleni mitään hyötyä. Tuli sellainen tunne, että taas meidät unohdettiin, harmittelee Siltala.

Niina Siltala.
Inarinsaamelainen Niina Siltala ei tyydy Ylen perusteluihin. Tiina Aikio

Samanlaiset tuntemukset ovat myös kolttasaamelaisella vanhemmalla Terhi Harjulla. Tekstitys ei hänen mielestään mitenkään korvaa sitä, että lapsi voisi kuulla muumien puhuvan koltansaamea.

– Tekstitys ei ole sama asia kuin koltansaamea puhuvat muumit. Olen jo monen lastenohjelman kohdalla yrittänyt tulkata suomenkielisen puheen lapselleni koltansaameksi. Se ei toimi, kertoo Harju.

Vanhemmat ovat kuitenkin iloisia siitä, että lapsille tehdään nykypäivänä ohjelmia esimerkiksi pohjoissaameksi. Muumilaakso-animaatiosarjan lisäksi myös Disney tuotti tänä syksynä historiansa ensimmäisen animaatioelokuvan, Frozen II:n pohjoissaameksi.

Samanlaista ohjelmaa toivoisivat lapsilleen myös vähemmistösaamenkieliset vanhemmat. Koltan- ja inarinsaamenkielisille lapsille löytyy edelleen niukasti omankielistä katseltavaa.

Yle tuottaa omaa saamenkielistä Unna Junná -lastenohjelmaa, jossa kaikki kolme Suomessa puhuttua saamen kieltä ovat edustettuina. Lisäksi Norjan yleisradioyhtiö NRK:n tuottama BinnaBánnaš-lastenohjelma on versioitu useille saamen kielille.

Terhi Harju
Kolttasaamelainen Terhi Harju on jo kokeillut tulkata suomenkielistä ohjelmaa koltansaameksi pojalleen. Xia Torikka / Yle

Näillä ohjelmilla onkin ollut suuri merkitys kolttasaamelaisen Terhi Harjun lapsen saamen kielen käyttöön.

– Minun poikani tykkää kovasti katsoa näitä ohjelmia. Ne ovat vain kovin lyhyitä, joten niitä ei tule katsottua montaa kertaa. Poikani haluaa katsoa myös uusia ohjelmia ja silloin katsomme niitä vieraalla kielellä, kertoo Terhi Harju.

Yle perusteli Muumilaakson tekstityspäätöstään sillä, ettei koltan- ja inarinsaamenkielisten keskuudesta löydy tarpeeksi äidinkielisiä ääninäyttelijöitä.

Molemmilla kielillä on ollut jo pitkään haastava tilanne, eikä äidinkielisiä puhujia ole paljoa. Molemmilla kielillä on arvioitu olevan Suomessa noin 400 puhujaa. Kielen opetelleita, vieraskielisiä puhujia on kuitenkin yhä enemmän onnistuneiden kielenelvytystoimien vuoksi.

Inarinsaamelaisen Niina Siltalan mielestä animaatioon olisi löytynyt myös inarinsaamenkielinen näyttelijäkaarti, jos niin olisi haluttu.

– Perustelu on täysin hullu. Ymmärrän, että ääninäyttelijällä täytyy olla hyvä kielitaito ja että hänen täytyy sopia rooliin, mutta kyllä meidänkin kieliyhteisöstä olisivat ne ihmiset löytyneet, sanoo Siltala.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja ehdottaa lisärahoituksen hankkimista

Ajatus saamenkielisestä Muumilaaksosta lähti saamelaisilta itseltään. Saamelaiskäräjät esitti vuodenvaihteessa, että Yle tekisi suomen- ja ruotsinkielisten versioiden lisäksi Muumilaaksosta myös saamenkielisen ääniversion.

Ajatuksena oli kannustaa Yleä osallistumaan YK:n kansainväliseen alkuperäiskansojen kielten teemavuoteen, jota on vietetty kuluneena vuonna.

Saamelaiskäräjät iloitsi maaliskuussa, kun Yle ilmoitti päätöksestään tuottaa animaatio myös saameksi. Sitä saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio ei kuitenkaan osannut odottaa, että inarin- ja koltansaamenkieliset saisivat vain tekstiyksen. Sanila-Aikio oletti, että Yleisradio ottaisi ääniversioissa huomioon kaikki saamen kielet.

Tiina Sanila-Aikio
Tiina Sanila-Aikio toivoo, että selvitystyö koltan- ja inarinsaamenkielisten ohjelmien dubbaamiseksi jatkuu.Vesa Toppari / Yle

Pohjoissaamenkielisen ohjelman tekstittäminen inarin- ja koltansaamen kielille ei tule toimimaan monestakaan syystä, näkee Sanila-Aikio. Kaikkien saamen kielten kirjoituskieli on nuorta, jonka vuoksi monikaan saamelainen ei ole oppinut lukemaan tai kirjoittamaan äidinkieltään.

– Täytyy muistaa, että saamen kielet ovat uhanalaisia. Erityisesti koltansaamen kielen elvyttäminen ei ole edennyt niin, että ihmiset osaisivat vieläkään lukea sitä. Luku- ja kirjoitustaito ei ole itsestäänselvyys edes äidinkielisille puhujille.

Sanila-Aikio ei haluaisi tyytyä lastenohjelman tekstitykseen. Hän ehdottaakin lisärahoituksen hakemista Muumilaakson koltan- ja inarinsaameksi puhutuille versioille.

Ylen julkaisupäällikkö vanhemmille: “Ymmärrämme, että tekstitys on lapsen kannalta huono”

Julkaisupäällikkö Ismo Silvo ymmärtää vanhempien pettymyksen. Hänen mukaansa Yle ei alun alkaenkaan luvannut tehdä dubbausversioita kaikille saamen kielille, vaan ottaa kielet tuotannossa huomioon.

– Me tiedämme inarin- ja koltansaamen kielten tilanteen ja haluamme tukea jotenkin kieliä. Ehkä tässä on tullut tulkintavirhe, sillä emme ole luvanneet tehdä myös inarin- ja koltankielistä dubattua ohjelmaa, kertoo Silvo.

Tässä tilanteessa Silvo kuitenkin toivoo, että omankielinen tekstitys palvelisi edes jollain tavalla lapsia.

– Ymmärrämme, että tekstitys on lapsen kannalta huono asia. Toivon, että siitä olisi kuitenkin jotain apua.

Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko istuvat puisella penkillä metsässä.
Muumilaakso-animaatio on Suomen historian suurin ja kallein tv-tuotanto.Moomin Characters & Gutsy Animations

Tulevaisuutta ei ole kuitenkaan vielä täysin kiveen hakattu.

– Dubbaus ei ole täysin kuopattu idea, mutta en lähde lupaamaankaan, että tulevaisuudessa Muumilaaksosta on dubatut versiot koltan- ja inarinsaameksi.

Silvon mukaan dubbaaminen on myös kallista. Runsasosaisen ohjelmasarjan dubbausversion tekeminen voi maksaa yli 100 000 euroa yhdelle kielelle.

Saamen kielelle dubattuja animaatioita on hyvin vähän. Silvo iloitsee, että Yle pääseenäyttämään Muumilaakso-sarjan pohjoissaameksi.

– Minusta tämä on valtavan hieno asia, että saamme tällaisen maailmanluokan ja koko maailman tunteman lasten tarinan pohjoissaameksi.

Pohjoissaamenkieliset ääninäyttelijät haussa

Muumilaakso-animaation tuotannosta vastaa suomalainen Gutsy Animations -yhtiö.

Tuotantoyhtiön kehitysjohtaja Reetta Ranta kertoo, ettei pohjoissaamenkielisen ohjelman ohjaajasta tai kääntäjästä ole tehty vielä päätöstä. Tuotantoyhtiö etsii paraikaa ääninäyttelijöitä.

Äänitykset tehdään helmi-maaliskuun aikana, kertoo Ranta.

Ääninäyttelijät valitsevat Yle, Gutsy Animations, Moomin Characters ja BTI-käännösyritys.

Yleisradion Muumilaakso-animaatio on maksanut yli 20 miljoonaa euroa. Tässä mittakaavassa se on Suomen historian suurin ja kallein tv-tuotanto.

Kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci Ylen haastattelussa: "Kirjoittamalla yritän tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin"

$
0
0

Ei huutoa, ei itkua, ehkä kuitenkin hymyä. Pajtim Statovci, 29, ei ole sitä tyyppiä, joka repeää, kun kuulee uutisia. Ei edes silloin, kun saa tietää voittavansa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei Pajtim olisi iloinen ja arvostaisi palkintoa.

– Tämä on sanoinkuvaamattoman hieno tunnustus. Palkinnon merkitys kirjailijalle on valtava.

Finlandia-voitto sinetöi Statovcin menestystarinan. Hän voitti ensimmäisellä romaanillaan Kissani Jugoslavia Helsingin Sanomien esikoiskirjailijalle myönnettävän palkinnon.

Toinen romaani Tiranan sydän oli äskettäin ehdolla merkittävän yhdysvaltalaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. National Book Awardista ei tullut voittoa, mutta Statovci teki historiaa pelkällä ehdokkuudellaan. Hän on ensimmäinen suomalaiskirjailija, joka on päässyt ehdolle palkinnon saajaksi. Ja kolmannella romaanillaan Bolla hän sai Finlandia-palkinnon.

Patjim Statovci/ Bolla / Kirjailija /Helsinki 26.11.2019
Kirjan nimi juontaa albaanien mytologiasta, jossa Bolla on käärmemäinen olento.Jouni Immonen / Yle

Statovci on nyt elämänsä suurimmassa julkisuusmyllytyksessä. Hän on tunnettu siitä, ettei viihdy julkisuudessa, eikä kerro yksityiselämästään.

Silti hän on haastattelutilanteessa tavattaman kohtelias ja miellyttävä. Hän vastaa pohtien ja syvällisesti kirjoihinsa liittyviin kysymyksiin.

Se miten Bolla sai alkunsa, on kuitenkin vaikea kysymys. Statovci kertoo aloittaneensa sen työstämisen jo vuonna 2011. Hän kirjoitti tarinaa alusta, lopusta ja keskeltä. Aina kun kirjoittaminen tökki, hän siirtyi työstämään muita romaanejaan.

Bollan lauseet ovat kauniita ja hiottuja. Kaikesta huomaa, että Statovci vaatii itseltään paljon.

–Muokkaan ja viilaan tekstiä pitkään. Se korostui etenkin tässä romaanissa. Kirjoitin monia lukuja uudelleen ja uudelleen.

Väitöskirja tekeillä eläinmetaforista

Bolla on kertomus kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkaudesta. Kirjassa eletään vuotta 1995 ja huumaavaa ihastumista varjostaa sodan uhka. Jugoslavian hajoamiseen liittyvä Kosovon sota on alkamassa.

Statovci on taustaltaan Kosovon albaani ja hän muutti perheensä kanssa Suomeen ollessaan parivuotias.

Kosovon sodan aikana Statovci oli alle 10-vuotias ja hän eli tavallista arkeaan Porvoossa.

– Silti alueen tavat, kulttuuri, historia, sodat ovat kaikki hyvin merkitsevällä tavalla osa minun elämääni ja lapsuuttani. Ehkä pyrkimykseni kirjoittajana on tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin.

Kaikissa kolmessa Statovcin julkaisemassa romaanissa Balkan ja alueen tarinat ovat vahvasti esillä. Etenkin eläinmytologiat toistuvat romaanista toiseen. Olemme saaneet lukea muun muassa kissoista ja kaksipäisestä kotkasta.

Voittoromaanin nimi tulee albaanien mytologiasta, jossa Bolla on käärmeenkaltainen olento. Se edustaa pahuutta ja pimeyttä. Eläinhahmojen avulla Statovci kertoo tärkeistä aiheista.

– Eläinmetaforat kirjoissani kuvaavat usein sitä epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta, jota maailmassa on paljon.

Eläimet ovat päässeet myös Statovcin tekeillä olevan väitöskirjan aiheeksi. Hän tutkii eläinrepresentaatioita Ernest Hemingwayn, Franz Kafkan ja Toni Morrisonin tuotannossa. Viime aikoina väitöskirja ei ole tosin edennyt muiden kirjoituskiireiden vuoksi.

"Minutkin on nähty vieraana"

Bollassa kuvataan toiseutta monella tapaa. Kosovossa rakastuneet miehet joutuvat peittelemään suhdettaan. Toisen paettua sotaa vieraaseen maahan alkaa jälleen uusi sopeutuminen. Miten sulautua yhteiskuntaan, missä huomio herää jo erilaisella ulkonäöllä. Vierauden tunne on kirjan henkilöille arkea.

– Minutkin on nähty vieraana ihmisenä ja nämä aiheet ovat olleet vahvasti läsnä omassa elämässäni.

Näin siitä huolimatta, että Statovci on kasvanut suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomi on hänen toinen äidinkielensä. Albaniaa hän puhuu perheensä kanssa.

Pajtim Statovci
Pajtim Statovci ei viihdy julkisuudessa, mutta puhuu mielellään kirjojensa teemoista.Antti Haanpää / Yle

Statovci haluaa nostaa isoja teemoja esiin kirjoissaan, sillä hän uskoo kirjallisuuden voimaan.

– Se, että kirjoittaa eriarvoisuudesta ja väkivallasta ei ainakaan lisää niitä. Toivottavasti ne sillä vähenisivät maailmassa.

"Ei se kiitos välttämättä seiso siellä lopussa"

Bollan päähenkilö on ruumiillistuma ihmisestä, joka on niin särkynyt, että päätyy rikkomaan lähes kaikki ihmissuhteet ympärillään.

–Tässä kirjassa halusin näyttää, että ihmiset, jotka ovat väkivallan uhreja, päätyvät usein myös itse tekemään väkivaltaa.

pajtim statovci
Pajtim Statovci yrittää löytää aikaa myös väitöskirjalleen.Antti Haanpää / Yle

Statovci on itse hieman hämmästynyt siitä, että Bollaa pidetään synkkänä ja lohduttomana kirjana.

– Mielestäni siinä on paljon valoa ja toivoa paremmasta.

Statovcin kirjoille ei ole kuitenkaan ominaista onnelliset loput. Hän vierastaa ajatusta, että sinnikäs yrittäminen aina palkittaisiin.

– Suurelle osalle ihmisistä maailma on aika kurja paikka. Vaikka kuinka yrittäisi tavoitella unelmiaan, ei se kiitos välttämättä seiso siellä lopussa.

Statovcin kohdalla työ on nyt kuitenkin palkittu. Hän on kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja. Hän on saanut myös kansainvälistä suitsutusta kahdesta aiemmasta romaanistaan, jotka on ehditty kääntää muun muassa englanniksi.

Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat olleet nuoresta pitäen Statovcille henkireikä. Hänellä on jo seuraavan romaanin aihioita päässään, mutta uuden romaanin aloittamista hän ei ole vielä ajatellut. Ensin hänen on selvittävä muutaman päivän Finlandia-pyörityksestä.

Pajtim Statovci kirjoittaa suorasukaisesti miesten välisestä seksistä, ja tähän suomalaiskirjailijaan New York Timesin kriitikko ihastui

Efter nio Pajtim Statovcin haastattelu

Vuoden festivaalina palkittu lasten teatteritapahtuma uhkaa kutistua rahan puutteen vuoksi – vauvoille tarkoitetut näytökset jäävät pois ensimmäisenä

$
0
0

Toukokuussa Kouvolassa järjestettävä lasten teatteritapahtuma Kuulas saattaa ensi vuonna toteutua neljän päivän sijaan kolmipäiväisenä.

Arvostettu tapahtuma on saanut avustusta Kouvolan kaupungilta, mutta säästökuuri on leikkaamassa osan avustuksesta kokonaan pois.

Kaupunki on maksanut tapahtuman järjestävälle Työväen Näyttämöiden liitolle 13 000 euron tuen paikallisen tuottajan palkkaamiseen. Huonon taloustilanteen kanssa painivan Kouvolan päättäjille on kuitenkin tehty esitys siitä, että avustuksen maksaminen lopetetaan kokonaan jo ensi vuonna.

– Paikallinen tuottaja on ollut meille tärkeä. Hän on järjestänyt esimerkiksi koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä ja kuljetuksia. Emmehän me Helsingistä käsin tunne esimerkiksi reittejä, Työväen Näyttämöiden liiton toiminnanjohtaja Annukka Ruuskanen sanoo.

Lisäksi kaupunki on tukenut tapahtumaa 30 500 euron avustuksella, joka olisi pysymässä ennallaan.

Avustuksista päätetään Kouvolassa talousarviovaltuustossa 9. joulukuuta.

Laadusta ei tingitä

Työväen Näyttämöiden liitto ja Kouvolan kaupunki keskustelivat tapahtuman tulevaisuudesta keskiviikkona.

– Mikään ei sinänsä vielä ratkennut suuntaan tai toiseen. Odotamme nyt joulukuussa tehtäviä lopullisia päätöksiä. Olen kuitenkin melko skeptinen sen suhteen, että leikkausesitykseen tulee mitään muutoksia, Ruuskanen kommentoi Kouvolassa käytyjen neuvottelujen jälkeen.

Työväen Näyttämöiden liitto ja kaupunki aikovat päivittää Kuulaan tilaaja-tuottajasopimusta tammikuussa. Se määrittelee tarkemmin, mitä teatteritapatuma tulee pitämään sisällään.

– Jos tämä nyt menee niin kuin on esitetty, niin näillä näkymin ensi vuoden tapahtuma lyhenee päivällä. Se järjestetään siinä tapauksessa torstaista lauantaihin. Lisäksi esimerkiksi suhteessa kalliista vauvateatteriesityksistä joudutaan luopumaan, Ruuskanen sanoo.

Yleensä vauvoille tarkoitettuihin näytöksiin yleisöä otetaan hyvin rajatusti.

Ensi kevään ohjelmisto on jo pitkälti mietittynä. Peruutuksia ei kuitenkaan jouduta tekemään, koska avustusten määrän varmistumista on odotettu ennen lopullisten kiinnitysten tekemistä. Suunnitelussa on jo huomioitu sekin, ettei esimerkiksi kansainvälisiä, ulkomailta tuotuja teatteriryhmiä ole voitu ajatella, koska pelkästään matkakulut olisivat tuntuvia.

– Teemana on joka tapauksessa tuoda Kouvolaan lastenteatterin uusinta aaltoa. Tässäkään tilanteessa emme ota ohjelmistoon varmoja nakkeja. Laadusta emme halua tinkiä, Ruuskanen sanoo.

Ohjelmistoon on vuosien varrella lukeutunut myös työpajoja ja ilmaisnäytöksiä. Lähialueen päiväkoti- ja koululaisryhmille on järjestetty arkipäivisin aamuesityksiä.

Onko mahdollista, että Kuulas loppuisi kokonaan?

– Kaupungilta annettiin toki sen suuntainen viesti, että säästöt eivät välttämättä ole vielä tässä. Emme toistaiseksi ole mihinkään lähdössä, mutta tätä pitää nyt vuosi kerrallaan katsoa ja skannata, onko meillä vaihtoehtoja, Ruuskanen sanoo.

Kuulas-tapahtuma on järjestetty keväisin Kuusankoskella Kouvolassa yli 30 vuoden ajan.

Lastenteatteritapahtuman kokonaisbudjetti on vuosittain noin 100 000 euroa. Kouvolan kaupungin 30 500 euron avustuksen ohella tapahtuma on saanut avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Koululaisten ja päiväkotilasten kuljetuksiin tapahtuma on saanut tukea Kymi100-säätiöltä. Lisäksi budjettia kerryttävät lipputulot.

– Lastenteatteri on toki aina tappiollista. Tulot eivät kata menoja. Tässä pitää mitata kaupungin tahtotila siitä, haluavatko he pitää tällaista tapahtumaa ja arvostavatko he tätä työtä, Ruuskanen sanoo.

Tänä vuonna Kuulas teki oman kävijäennätyksensä. Kävijöitä oli 5 700. Lisäksi Finland Festivals valitsi Kuulaan Vuoden Festivaaliksi 2019.

Kuusankoskitalon sisääntulon päällä kruunu
Teatteritapahtuman päänäyttämö on Kuusankoskitalolla, mutta esityksiä toteutetaan myös muissa vuosittain vaihtuvissa paikoissa.Pyry Sarkiola / Yle

Legendaarisen Venetsian biennaalin elokuvateos sai ensi-iltansa Helsingissä – "Arvokasta, tärkeää, ihanaa"

$
0
0

Helsingin keskustassa elokuvateatteri Orion täyttyy tiistai-iltana iloisesta väestä, kun The Killing of Čáhcerávga -niminen lyhytelokuvista koostuva kokonaisuus saa ensi-iltansa Suomessa.

Elokuva on ollut nähtävillä legendaarisessa Venetsian biennaalissa alkukesästä saakka. Venetsian biennaali on maailman vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty nykytaiteen tapahtuma. Tänä vuonna kävijöitä oli 600 000 koko biennaalissa ja Suomen paviljongissa 230 000.

Tänä vuonna biennaalin päänäyttelyssä oli ensimmäistä kertaa mukana myös saamelaistaiteilijoita, ja The Killing of Čáhcerávga -elokuvakokonaisuuden taustalla onkin saamelaista osaamista. Elokuvakokonaisuuden nimi on peräisin saamelaisen elokuvaohjaaja Suvi Westin samannimisestä lyhytelokuvasta, joka nähdään kokonaisuuden ensimmäisenä osana.

The Killing of Čáhcerávga on viiden lyhytelokuvan sarja. Suvi Westin lisäksi elokuvia ovat ohjanneet Miracle Workers -kollektiivin jäsenet Maryan Abdulkarim, Khadar Ahmed, Hassan Blasim, Sonya Lindfors, Leena Pukki, Martta Tuomaala ja Christopher L. Thomas.

“Arvokasta, tärkeää, ihanaa"

Yksi järjestäjistä, nykytaiteen asiantuntijayhdistys Frame Contemporary Art Finlandin toimitusjohtaja Raija Koli iloitsi Helsingin tiistaisesta tapahtumasta.

Hänen mielestään Venetsiaan tehdyt teokset on tärkeää saada näkyville myös Suomeen.

– Meille on tietysti todella arvokasta, tärkeää ja ihanaa, että elokuva sai ensi-iltansa myös Helsingissä, Koli sanoo.

Miracle Workers Collective, Miracle Workers -kollektiiva
Miracle Workers on taiteilijakollektiivi, jonka työt ovat olleet esillä Venetsian biennaalin Suomen paviljongissa.Hayley / Frame Contemporary Art Finland

Kolin kertoo Framen olevan ylpeä erityisesti siitä, kun he ovat päässeet Venetsian biennaalin ansiosta tekemään yhteistyötä saamelaistaiteilijoiden Suvi Westin ja Outi Pieskin kanssa.

– Olemme päässeet kumppaneiksi sekä taiteeseen, aktivismiin että muuhun toimintaan, mitä meillä ei ole aikasemmin ollut, Koli iloitsee.

Suvi West kertoo, että Miracle Workers -kollektiivi on avannut hänelle täysin uuden maailman ja ajattelutavan. Projektissa on laitettu yhteen monenlaisten ihmisten, etnisiteettien ja taustojen työvuodet. Niin on syntynyt The Killing of Čáhcerávga, joka kertoo yhteisöllisiä tarinoita kulkien läpi monenkirjavien maisemien.

– Hyppäämme totuudesta toiseen, hieman pois myös saamelaisesta kuplasta. On aika tavallista, että saamelaisena olemme vain omassa totuudessamme, West pohtii.

“Näkyy siellä, missä sen tulee näkyä"

Venetsiassa tämänvuotinen biennaali päättyi sunnuntaina. Tapahtuma on merkittävä kanava taidemaailmassa, koska sen kautta taiteilijat saavat usein erilaisia työmahdollisuuksia ympäri maailman.

Esimerkiksi Venetsiassa tänä vuonna mukana olleen taiteilija Outi Pieskin töitä on tulossa esille ensi vuonna Etelä-Korean Gwangjun kansainväliseen taidebiennaaliin.

Suvi West sen sijaan ei vielä tiedä, millainen tulevaisuus hänen elokuvallaan on. Hän ei kuitenkaan ole huolissaan, sillä uskoo elokuvan löytävän paikkansa.

– Olen niin fatalisti, että uskon, että se näkyy siellä, missä sen tulee näkyä. Sen näkevät ne ihmiset, joiden se täytyy nähdä. Muulla ei oikeastaan ole väliä, pohtii West.

Viewing all 24358 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>