Unkari jättäytyy pois Euroviisuista. Vetäytymispäätöksen syytä ei ole kerrottu, mutta sen arvellaan johtuvan tasa-arvoa näkyvästi esillä pitävän laulukilpailun myönteisestä suhtautumisesta homoihin, kertoo brittilehti The Guardian.

Julkisen palvelun tv-yhtiön MTVA:n työntekijä on kertonut lehdelle yleisen käsityksen yhtiössä olevan, että vetäytymispäätöksen taustalla on Euroviisujen yhdistäminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik on jo ehtinyt julkisesti iloita siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta".

Bencsikin mielestä tekee hyvää unkarilaisten mielenterveydelle jäädä pois Euroviisuista, joissa hänen näkemyksensä mukaan esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia".

Unkarissa viljelty viime aikoina homofobisia kommentteja

Homofobisia mielipiteitä on tuotu Fideszin piiristä esiin viime aikoina muutenkin.

Esimerkiksi parlamentin puhemies László Kövér rinnasti aiemmin tänä vuonna samaa sukupuolta olevien vanhempien halun adoptoida lapsia pedofiliaan. Kövérin näkemyksen mukaan "normaalit homoseksuaalit" edes ymmärtävät olevansa muita ala-arvoisemmassa asemassa.

Elokuussa Fidesziä edustava kansanedustaja István Boldog vaati Guardianin mukaan virvoitusjuomayhtiö Coca-Colaa boikottiin, koska yrityksen mainoksessa esiintyi miespari.

Hollannin Rotterdamissa ensi keväänä järjestettäviin Euroviisuihin osallistuu 41 maata.

Antti Tuisku pelmahtaa haastatteluun suoraan Espanjasta – keskelle marraskuista pimeyttä ja vesisadetta kahden kuukauden yhtäjaksoisesta auringosta. Viime vuoden kesällä tauolle jäänyt artisti on silti suorastaan hilpeä. Hänellä on uutisia ja hän on niistä todella innoissaan.

– En keksi parempaa syytä tulla takaisin Suomeen kuin se, että pääsee kertomaan ihmisille, että saan toteuttaa elämäni ehkä suurimman haaveen. Elokuun 22. päivä valloitan Helsingin uudistetun Olympiastadionin.

Ennen viime kevään Mun on pakko twerkkaa -areenakiertuetta Tuisku tosin ei uskaltanut myöntää haavettaan oikein itselleenkään. Kun kiertue myi 60 000 lippua ja Helsinki Areenalla piti valtavan kysynnän takia järjestää lisäkonsertti, alkoi Olympiastadion tuntua mahdolliselta.

– Kun mulla oli viimeinen keikka Provinssissa ja tiesin että jään pitkälle tauolle ja palaan koulunpenkille, niin ajatus alkoi kyteä. Mietin, että jos meidän hienon stadionin remontti vain valmistuu sopivassa ajassa, niin kyllä mie sinne haluan nousta.

Sisältö on vielä salaisuus

Ennen Tuiskua oman konserttinsa on järjestänyt Olympistadionilla vain kaksi suomalaisartistia. Cheek esiintyi siellä kahtena iltana vuonna 2014 ja Jari Sillanpää juhli 50-vuotispäiväänsä stadionilla 2015.

Armoitettuna showmiehenä tunnettu Tuisku ei aio jäädä edeltäjistään yhtään jälkeen. Hän lupaa järjestää faneilleen kansainvälisen tason spektaakkelin.

– Mun suurin intohimo artistiudessa on se, että saan toteuttaa isoja showkokonaisuuksia, joissa on punainen lanka. Kaikki, jotka ovat miun keikoilla käyneet, tietävät, että mie oon valmis haastamaan itteeni tosi kovasti lavalla.

Suunnitelmat shown sisällöstä ovat jo pitkällä: työryhmä on valittu, tekniset asiat tiedossa ja kovat tanssitreenit alkavat heti vuodenvaihteen jälkeen.

– Mie teen valtavan määrän töitä sen eteen, että mie kykenen oikeesti sellaisiin asioihin, mitä siellä lavalla nähdään. En yhtään suurentele, kun sanon, että Olympiastadion tarjoaa täydelliset puitteet maailmanluokan show’lle. Se on yksi maailman hienoimpia keikkapaikkoja. Siellä ovat esiintyneet kaikki Madonnasta Michael Jacksoniin, enkä missään nimessä usko, että meidän show niiden rinnalla kalpenee.

Olympiastadionin konsertin teemakin on päätetty, mutta sitä ei salamyhkäinen taiteilija suostu kertomaan.

– Jos mie sitä lähtisin tässä paljastaan, niin se ehkä paljastaisi jotain myös mun mahdollisesti tulevasta uudesta musiikista. En halua vielä tässä kohtaa lähteä siitä puhumaan. Teema on, se tulee vielä näkymään ja kuulumaan.

Uutta musiikkia tulee – tavallaan

On vähän kummallista, ettei Antti Tuisku halua vielä kertoa uudesta musiikistaan. Lehdet kirjoittivat keskiviikkona innoissaan, että Tuiskulta kuullaan pitkästä aikaa uutta musiikkia. Torstaiaamuna julkaistavaa kappaletta ei tosin ollut kuullut vielä kukaan.

Siitä tiedettiin vain nimi Ovet aukee (Bailantai), ja se, että Tuisku kuvaili levy-yhtiön tiedotteessa kappaleen kirjoittamisprosessia erikoisimmaksi, jossa hän on ollut mukana.

Nyt Tuisku paljastaa salaisuuden: Ovet aukee on kappaleen muotoon puettu tiedote stadionkeikasta, eikä oikeastaan paljasta hänen tulevista biiseistään juuri mitään.

– Kirjoitusprosessi oli erikoisin, missä olen ollut mukana siksi, että se ei ole varsinaisesti mun uusi kappale. Olen aina halunnut miettiä asioita boksin ulkopuolelta, ja pyrkinyt miettimään uusia tapoja kertoa ihmisille isoista uutisista.

Tuisku palasi hiljaisempien vuosien jälkeen suomipopin kuninkaalliseksi tuottaja Jurekin kanssa tehdyllä En kommentoi -albumilla (2015). Sitä seurasi näyttävästi lanseerattu Peto on irti -kiertue.

Viime kevään areenakiertueesta kerrottiin Anatuden ylimääräisillä uutisilla.

Perinteisen lehdistötilaisuuden järjestäminen stadionkeikasta olisi ollut Tuiskun mielestä tylsä ratkaisu.

– Mie ihan rehellisesti sanottuna hakkasin loppukesästä vähän päätä seinään, koska mie en ihan keksinyt, miten me tästä kerrotaan. Sitten mietin, mitä me osataan parhaiten, ja tajusin, että me osataan kirjoittaa ja julkaista musiikkia.

Spotifyssa aamuseitsemältä julkistettavassa Ovet aukee-kappaleessa kerrotaan kuulemma kaikki mitä tässä vaiheessa stadionkeikasta kertoa voi. Lipunmyyntiä myöten.

– Ne harvat, jotka kuulivat etukäteen biisin ovat olleet aika yllättyneitä. He odottivat kuulevansa “vain” uutta musiikkia, mutta saivatkin kuulla, että tulen takaisin lavoille isompana ja hienompiin puitteisiin kuin ikinä.

Entä se oikeasti uusi musiikki?

Antti Tuisku hymyilee leveästi, ja sanoo, ettei kerro.

– Musta on mukavaa pitää ihmisiä jännityksessä, ja siinä samalla itseäni jännityksessä. Yllätykset ovat aina mukavia, ja mie lupaan yllättää sen miun uuden musiikin kanssa.

Koska uutta Antti Tuiskua kuullaan keikoilla? Jotain varmaan tapahtuu jo ennen elokuun stadionspektaakkelia?

Voi olla.

– En osaa oikeasti edes vastata. Varmasti jotain ajatuksia on siitä, missä muualla mua nähdään, mutta nyt me mennään vain Olympiastadionia kohti. Koko mun ydinryhmän ajatukset on keskittyneet siihen.

Irtiotto ravisti möröt olkapäiltä

Ihanaa aikaa, kuvailee Tuisku kesällä 2018 alkanutta taukoaan.

Tuisku muutti Espanjaan, rakensi sinne toisen kodin ja opiskeli enimmäkseen etänä Varalan urheiluopistossa liikunta-alan ammattitutkinnon.

Hän muodosti uusia sosiaalisia ympyröitä ja ystävyyssuhteita, ja sai koulusta valtavia onnistumisen tunteita.

– Oon pystynyt elämään henkisesti tosi rikasta ja täyttä elämää ilman, että se artistiuden viitta on liehunut näkymättömänä mun takana koko ajan.

Vapauden tunne toi mukanaan merkittävän oivalluksen.

– Ymmärsin, että mie pärjään elämässä, ja voin onnistua muissakin asioissa kuin musiikissa, ja voin saada elämään tosi paljon hienoa sisältöä ilman, että se kaikki muistuttaa miun artistiudesta.

Ihan muiden juttujen kuin musiikin tekeminen puhdisti Tuiskun mukaan pöydän, poisti paineet ja vapautti luovuuden.

– Mun olkapäiltä katosi yhtäkkiä kaikki möröt kuiskimasta aikaisemmasta menestyksestä tai tulevan menestyksen odotuksista. Kun mulla oli vahvasti se tunne, että mulla on ollut kauhean hyvä olla, se avasi luovuuden lähteet. Se teki hyvää myös tekijöille mun ympärillä. Koko tiimi pääsi hienoon, henkiseen flow-tilaan. Mie loin artistina itseni uudelleen ja tekijät mun ympärillä itsensä myös.

Raipati rai Espanjassa

Espanjassa koettu vapaus oli hetkittäin suorastaan huumaavaa.

Minne tahansa sai mennä rauhassa, ja kenen kanssa tahansa ilman, että siitä kirjoitettiin seuraavalla viikolla lehdissä. Antti Tuisku juhli kunnolla ja nautti irtiotostaan.

– Oli mieletöntä mennä baariin silloin, kun huvitti, eikä kukaan tunnistanut. Oon sanonut, että olen Espanjassa ottanut vähän takaisin menetettyjä nuoruusvuosia, mutta mie luulen, että se on vähän sellainen mun itseni huijaaminen. Mullahan on ollut ihan mielettömät nuoruusvuodet! Oon aina saanut tehdä, elää ja kokea!

Tuisku ei salaillut bilettämistään esimerkiksi sometileillään.

– Espanjassa koettu vapaus tietyllä tavalla laskenut mun filttereitä. On ollut tosi hauskaa päivittää tosi rehellisesti niinäkin iltoina, kun me ollaan ihan silleen raipati rai. Mie oon halunnu näyttää ihmisille, että miekin osaan ja tykkään pitää hauskaa.

Juhlat on nyt toistaiseksi juhlittu, ja hyvä niin, Tuisku toteaa. Näyttävä lavashow vaatii teräksistä kuntoa, eikä tiukka treeniputki anna varaa rillutteluun.

– Mie laitan itseni niin koville mun omassa työssä, että tommonen juhliminen on täysin poissuljettua. Espanjan hurlumhei-elämä on taaksejäänyttä, ja ainakin nyt tuntuu että se ei haittaa kyllä yhtään. Mulla on niin ikävä treenisalille hiomaan esitystä timanttiseksi.

Menestys on ollut rankkaa ja ihanaa

Ennen taukoaan Antti Tuisku julkisti elämäkertansa. Siinä hän kertoi avoimesti myös menestyksen varjopuolista: uupumisesta julkisuuteen ja suosioon, kaipuustaan tavallisiin asioihin.

Silminnähden rentoutunut artisti painottaa nyt, ettei missään vaiheessa kokenut, että nyt saa riittää. Tuisku sanoo, ettei palanut loppuun. Tauko oli tarpeen pitää hyvissä ajoin, että niin ei kävisikään.

– Ei mulla ollut koskaan sellainen olo, ettei huvita enää. Monta vuotta kuitenkin kierrettiin isoja lavoja, julkaistiin kaksi uskomattoman hienoa levyä ja menestystä tuli ovista ja ikkunoista. Se oli välillä rankkaa. Välillä fyysinen jaksaminen meinasi pettää, ja keikoille on välillä konkreettisesti lähdetty ensiavun tiputuksesta.

Tuisku painottaa olevansa onnellinen siitä, että on kokenut sen, mitä on.

– Kaikki vuodet, keikat ja asiat, joita sain tehdä suuren suosion myötä, niin en ikinä vaihtaisi niitä pois.

Tauon aikana Tuisku kertoo halunneensa tutustua itseensä, avata uusia ovia ja kokea oivalluksia.

Kouluun meneminen ja sieltä valmistuminen oli siihen mainio keino. Tuisku sanoo kurkistaneensa opiskelun kautta aivan toisenlaiseen maailmaan; sellaiseen, jossa ei ole itse koko ajan kaiken keskipisteenä.

– Tekee tosi hyvää välillä lähteä pois tästä artistille ominaisesta ja tyypillisestä maailmasta. Väitän, että varmaan joka ikisen taiteilijan mieleen ja päähän vaikuttaa se, että kaikki tavallaan tapahtuu sun ympärillä ja sulle tehdään asioita ja suhun suhtaudutaan vähän erityisellä tavalla. Siinä katoaa helposti tietynlaiset realiteetit. Siinä saattaa vähän tahtomattaan ja tiedostamattaan ajautua norsunluutorniin.

Opinnoista jäi Antti Tuiskulle käteen paljon muutakin, kuin tutkintotodistus. Nyt hän on entistä varmempi, että hänen isoin tehtävänsä elämässä on musiikin tekeminen.

– Mie saan itekin siitä, kun pystyn musiikin kautta antamaan ihmisille toivoa ja apua, ja jakamaan heidän tunnetilojaan. Koulussakin oli tosi paljon kyse siitä, että pääsin auttamaan ihmisiä ja kehittymään itse ihmisenä. Se antoi mulle hirveesti varmuutta musta itsestä ihmisenä. Nyt tiedän, että mie pärjään, tapahtu tavallaan mitä tahansa.

Veikkauksen tukemien toimijoiden rahoitusta leikataan jo ensi vuonna yhteensä 5,5 miljoonaa euroa. Huippu-urheilu ja lajiliitot väistävät leikkurin, sillä liikuntasektorilla leikkaukset osuvat liikuntapaikkarakentamiseen.

Kulttuuripuolella säästöt toteutetaan jäädyttämällä uusia hankkeita. Syynä ensi vuoden leikkauksiin on käyttämättömien veikkausvoittovarojen ehtyminen ja uhka ongelmapelaamista koskevan kohun heikentämistä pelituotoista.

Veikkaus joutui parisen kuukautta sitten valtavan pelihaittoja koskevan kohun keskelle. Keskustelu ongelmapelaamisesta ryöpsähti yhtiön oman epäonnistuneen mainoksen vuoksi. Mainoksen katsottiin yllyttävän pelaamaan.

Pitkällä aikavälillä pelituotot voivat vähentyä rutkastikin

Kohun jälkeen omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero (sd.) ilmoitti pelihaittojen kitkemiseen tähtäävästä Veikkauksen suuresta vastuullisuuspaketista.

Kaikkien Veikkauksen ilmoittamien toimenpiteiden arvioidaan vähentävän sen tulovirtaa tämän hallituskauden aikana vuositasolla 150–200 miljoonaa euroa.

Ongelmapelaamisen hillitsemiseen pyrkiviä ja pelituottoja vähentäviä toimia otetaan käyttöön asteittain.

Pelaajan pakollinen tunnistautuminen koneella on tarkoitus ottaa käyttöön noin vuoden kulutta. Tämän lisäksi peliautomaattien määrää tullaan karsimaan 3000 pelikoneella. Vastuullisuusohjelman vaikutukset näkyvät siis täysimääräisesti pelituotoissa muutaman vuoden kuluttua.

"Ne selviävät ilman leikkauksia"

Liikunnasta, nuorisosta ja kulttuurista vastaavan tiede- ja kulttuuriministerin Hanna Kososen (kesk.) mukaan veikkausvoittovarojen hupeneminen ei kuitenkaan välittömästi uhkaa esimerkiksi suomalaisen huippu-urheilun saamaa rahoitusta.

Kososen mukaan huippu-urheilusta vastaavan Suomen Olympiakomitean tukipotti säilyy nykyisellä tasolla ensi vuonna.

– Lajiliitot ja Olympiakomitea selviävät ilman leikkauksia eli tämän vuoden tasolla mennään myös ensi vuosi, Kosonen sanoo.

Hänen mukaansa myös urheiluseuroille maksettavat liikunnan seuratuet pysyvät ennallaan ensi vuonna.

Olympiakomitea huokaisi helpotuksesta

Suomen Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen on helpottunut, koska uhkaavaa noin viiden prosentin leikkausta Olympiakomitean ja lajiliittojen tukiin ei olekaan ensi vuonna tulossa.

Salonen sanoo, että liikunnan kansalaisjärjestöissä luodaan pohja liikunnalliselle elämäntavalle.

– Siellä ne lapset kasvavat myös urheilijan polulle eli luomaan perustaa huippu-urheilun tulevalle menestykselle.

Veikkausvoittovaroista rahoitettaville opetus- ja kulttuuriministeriön momenteille tehtävä reilun viiden miljoonan euron leikkaus kohdennetaan liikunnan osalta liikuntapaikkarakentamiseen.

Uusia kulttuurihankkeita pannaan jäihin

Kulttuuripuolella avustus- ja hankepotti on jo ensi vuonna hieman tätä vuotta pienempi. Kososen mukaan leikkaukset on pyritty tekemään niin, että ne kohdistuvat pääsääntöisesti vielä alkamattomaan toimintaan eli kaavailtuihin uusiin hankkeisiin.

Kosonen sanoo, että opetus ja kulttuuriministeriön ensi vuodelle heikentyneiden veikkausvoittovarojen vuoksi tekemät 5,5 miljoonan euron sopeutukset on toteutettu niin sanotun jakosuhdelain mukaisesti liikunnan, nuorison, kulttuurin ja tieteen kesken.

Jakosuhdelain mukainen sopeutus tarkoittaa sitä, että suuremman tukipotin saaneelta myös leikataan enemmän.

Kulttuurin tukea karsitaan noin kaksi miljoonaa, liikunnan ja tieteen tuista leikataan kummastakin noin 1,5 miljoonaa ja nuorisotyöstä puolisen miljoonaa euroa.

Taiteen edistämiskeskus huolissaan

Taiteen edistämiskeskuksen johtajan Paula Tuovisen mukaan kulttuurille käy huonosti, jos pelitoiminnan tuotot putoavat merkittävästi.

– Se olisi katastrofi taiteen ja kulttuurin alalle.

Tuovisen mukaan nyt pitäisi päinvastoin tehdä iso tulevaisuusinvestointi nimenomaan luovalle sektorille.

– Jos rahoitus rahapelitoiminnan tuotoilla vähenee, niin sitä pitäisi pystyä kompensoimaan jollakin tavoin.

Tuovisen mukaan tulevaisuudessa tilanne voi olla erittäin hankala ja saneeraustilanteessa vaikeuksissa olisivat kaikki taiteenalat.

Pitkän aikavälin suunnitelma laaditaan ensi keväänä

Kososen mukaan hallituksen ensi vuoden budjetti ja sen veikkausvoittovaroista rahoitettavan toiminnan ensi vuotta koskevat sopeutukset on siis jo hallituksessa päätetty, mutta suurempi mylläys nähdään keväällä, kun hallitus linjaa veikkausvoittovaroja koskevan pidemmän tähtäimen suunnitelmansa.

Siitä, kuinka Veikkauksen toimenpiteet eri alojen rahoitukseen pidemmällä aikavälillä vaikuttavat, ei siis vielä ole tietoa. Pelituottojen kuitenkin odotetaan laskevan merkittävästi.

Avustuksia saavat tahot korostavat, etteivät halua vastakkainasettelua peliongelmaisten kanssa, vaan kertovat oman toimintansa merkityksestä yhteiskunnalle ja toiminnan rahoituksen tarpeesta.

Taiteen edistämiskeskus: Osa toiminnasta voisi loppua kokonaan

Sekä Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen että Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen sanovat, että pitkän aikavälin suunnitelma on hyvin ratkaiseva avustuksia saavien tahojen kannalta.

–Vaikka ensi vuotta uhannut leikkaus ollaan kumoamassa, niin olisi ensiarvoisen tärkeää turvata liikunnan ja urheilun rahoitus myös pidemmällä aikajänteellä, Salonen sanoo.

Taiteen edistämiskeskuksen johtajan Paula Tuovisen mukaan kaikki taidealat kärsisivät, ja osa toiminnoista saattaisi loppua kokonaan ilman nykyisiä tukia.

–Jaamme esimerkiksi alueellisia apurahoja yksittäisille taiteilijoille, ja nämä rahat tulevat rahapelituotoista, Tuovinen sanoo.

Veikkaus rahoittanut myös valtion lakisääteisiä tehtäviä

Monille aloille mahdolliset muutokset voivat iskeä tulevina vuosina kovaakin, koska esimerkiksi kulttuurin ja taiteen perusrahoituksesta noin puolet tulee Veikkauksen voittovarojen kautta.

– Katsotaan hallituksessa, mitä tälle haasteelle tehdään. Tämä on valtava haaste, Kosonen sanoo.

Veikauksen tuilla on pyöritetty huippu-urheilun ja liikunta- ja kulttuurijärjestöjen toiminnan lisäksi myös valtion lakisääteisiä tehtäviä esimerkiksi kunnille maksettavien valtionosuuksien kautta.

Valtionosuuksilla on rahoitettu muun muassa kunnallista ja alueellista nuorisotyötä.

– Tätä kokonaisuutta ollaan nyt tarkastelemassa uudelleen, Kosonen sanoo.

Aiheesta aiemmin:

Loppuuko seksuaalirikollisten auttaminen? Veikkauksen peliautomaattien karsiminen iskee voimalla järjestöjen toimintaan

Veikkaus vähentää 3 500 peliautomaattia ensi vuonna, viiden vuoden aikana häviää 8 000 – Yle seurasi

Veikkauksen tuottojen mahdollinen siirto valtion budjettiin epäilyttää: Leikkaa järjestöjen tuloja, vaikeuttaa pelihaittojen vähentämistä

Peliautomaattien karsinta voi johtaa jopa pienten kauppojen sulkemiseen, sanoo kaupan alan etujärjestö

Rahapelien uudistus vähentää haittoja oikeasti, sanovat asiantuntijat – se jättää kuitenkin auki neljä isoa kysymystä

Veikkaus laittaa osan mainonnastaan tauolle –  Toimitusjohtaja: "Olemme tehneet virheitä"

Joka vuosi yksi tai useampi bändi nousee ilmiöksi. Sellaiseksi, josta ei voi olla kuulematta, jos vähänkään seuraa musiikkikenttää.

Tänä vuonna tuo bändi on Maustetytöt, Vaalasta kotoisin olevien siskosten Anna ja Kaisa Karjalaisen äkkiväärä popduo. Suosiosta kertoo esimerkiksi se, että Maustetytöillä oli kesällä noin 40 keikkaa, vaikka siinä vaiheessa yhtye oli julkaissut vasta kaksi singleä sekä yhden coverin vaatemainokseen.

Debyyttialbumi Kaikki tiet vievät Peltolaan julkaistiin lokakuussa. Se nousi avausviikollaan Suomen virallisen albumilistan ykköseksi.

• Emma-palkintojen myöntökriteerejä ovat musiikillinen kiinnostavuus, menestykset musiikillisesti ja kaupallisesti äänitealalla sekä taiteilijan suosio eri mittareilla arvioituna.
• Suomen virallista listaa ylläpitää ja hallinnoi myös Emma-gaalaa järjestävä Musiikkituottajat – IFPI Finland ry.

Rumba-lehti julkaisi torstaina artikkelin, jossa kerrotaan nimettömiin lähteisiin vedoten, että Maustetytöt on jäämässä kaikesta huolimatta ilman Emma-ehdokkuuksia. Rumba-lehden haltuun saaman asiakirjan mukaan yhtye olisi ollut shortlistattuna neljässä kategoriassa, mutta lopullisia ehdokkuuksia ei herunut.

Shortlistit ovat Emma-gaalaa järjestävien Musiikkituottajien työryhmän käsialaa. Raadissa puolestaan istuu musiikkitoimittajia, -kauppiaita, -kriitikkoja ja muita musiikkialan ammattilaisia.

Yksi raadin jäsenistä vastusti voimakkaasti Maustettyttöjen ehdokkuutta

Rumba-lehden sisäpiirilähteiden mukaan Maustetyttöjen jääminen ilman ehdokkuuksia olisi seurausta yhtyeen kappaleesta Tein kai lottorivini väärin, jonka varhaisessa versiossa käytettiin sanaa neekeri.

Erityisesti yksi Emma-gaalan raadin jäsenistä vastusti Rumban mukaan voimakkaasti Maustetyttöjen asettamista palkintoehdokkaaksi.

– Hänen mukaansa se olisi rasismin normalisointia, mikäli Maustetytöt on ehdolla yhdessäkään kategoriassa, nimetön raadin jäsen kertoo Rumballe.

Kappaleen lyriikat ovat saaneet lopullisen muotonsa viime vuonna. Säkeet kuuluuvat nykyään, esimerkiksi levyllä, näin:

”Kun pallot pyörivät ränniin, mietin Sudanin pieniä poikia, jotka haluaisivat känniin, niillä on ongelma sentään oikea, kun niiden banaanipuista on hedelmät tuotu alakertani Alepan hyllyille.”

Varhaisessa versiossa käytetään Sudanin pienten poikien sijaan ilmaisua "Sudanin neekeripoikia".

Asiasta kohistiin sosiaalisessa mediassa helmikuussa, jolloin yhtyeen levy-yhtiön Is This Artin Aki Roukala kommentoi aihetta Rumballe.

– Kyseessä on biisin vanha versio, voisi sanoa, että demoversio, jota on esitetty keikoilla muutamaan otteeseen. [...] Voisi sanoa, että kyseessä on ollut pienellä paikkakunnalla kasvaneiden nuorten ihmisten tietämättömyyttä ja huolimattomuutta.

Maustetytöt hävisivät äänestyksen yhdellä äänellä

Ehdokkaiden valinta on Rumban jutun perusteella ollut hämmentävä prosessi.

Siinä missä useampi raatilainen on esittänyt huolensa siitä, että Maustetyttöjen jäämisestä ilman ehdokkuuksia nousisi haloo, ehdokkuutta vastustanut henkilö on ilmoittanut puhuvansa julkisesti siitä, että Emma-raati normalisoi rasismia, mikäli yhtye saisi ehdokkuuksia.

Asiasta järjestettiin Rumban tietojen mukaan avoin käsiäänestys. Raatilaiset kertovat lehdelle, että Maustetyttöjen ehdokkuutta vastaan puhunut raadin jäsen onnistui heidän mielestään kääntämään äänestyksen fokuksen.

Heidän mukaansa ei enää äänestetty siitä, ansaitseeko Maustetytöt ehdokkuuden vuoden tulokkaaksi, vaan siitä, hyväksyvätkö raatilaiset rasismin.

Rumban mukaan Maustetytöt hävisivät äänestyksen yhdellä äänellä. Tuloksen selvittyä ehdokkuutta vastustanut jäsen aloitti aplodit, johon moni huoneessa yhtyi.

Maustetyttöjen levy-yhtiö Is This Art ei kuulu Emma-gaalaa järjestävään Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:hyn. Musiikkituottajien jäsenyhtiöt edustavat noin 83:aa prosenttia äänitteiden kokonaismarkkinoista Suomessa.

Ehdokkaat Emma-palkintojen saajiksi julkistetaan 12. joulukuuta.

Vuonna 2006 perustetusta Ghostista on välillä vaikea sanoa, onko kyseessä lintu vai kala. Yhtye esiintyy naamioituneena ja flirttailee avoimesti satanismilla, muttei ilmeisesti ole täysin vakavissaan.

Toisekseen, Ghostia pidetään metalliyhtyeenä, mutta sen musiikista löytyy runsaasti sulavia kertosäkeitä ja sokerisia pop-elementtejä. Ei siis ihme, että yhtye teki vuonna 2013 cover-version Abban I'm A Marionette -biisistä.

Kolmanneksi, Ghost ei oikeastaan ole bändi sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan muusikko Tobias Forgen sooloprojekti, jossa vaihtuvista taustamuusikoita käytetään nimeä Nameless Ghouls eli Anonyymit Demonit.

Paradokseja ja pohdiskeltavaa Ghostin kohdalla siis löytyy.

Naamiot ovat ja pysyvät

Suomessa Ghost on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Yhtye on esiintynyt muun muassa Tuska-festivaalilla sekä Metallican ja Iron Maidenin lämmittelijänä, sekä käynyt pistokeikoilla pienemmissä keikkapaikoissa.

Nyt on jo suurisuuntaisemman konserttipaikan vuoro. Tapaamme Tobias Forgen joitakin tunteja ennen showta Hartwall Arenalla. Forge on ruotsalaiseen tyyliin kohtelias, helppo ja huumorintajuinen haastateltava. Olemus on urheilullinen ja hoikka: tuntuu siltä, että Forgen maskeeraamattomalla siviiliminällä on hyvin vähän yhteistä lavalla riehuvien paholaismaisten hahmojen kanssa.

– Minulle on mukavampaa muuttua joksikin, joka näyttää rocktähdeltä, ja käyttäytyy kuin rocktähti tavalla, johon oma minäni ei pysty. Toisaalta yhtyeen imago on etabloitunut tällaiseksi, enkä halua sitä kyseenalaistaa.

– Käytännön syistä haluaisin ehkä tulevaisuudessa muuttaa muutamia naamioitumiseen liittyviä asioita ja tehdä niitä helpommaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menisin lavalla tällaisena. Kun katson itseäni peilistä, en näe siellä Ghost -yhtyettä, Forge toteaa.

Forge luotsasi Ghostia aluperin satanistisena paavina eli Papa Emerituksena, mutta viime vuonna hahmo muuttui sulavasti liikehtiväksi Cardinal Copiaksi, joka ei jääne lyhytikäiseksi alter egoksi.

– Yleisömme on ottanut Cardinal Copian hyvin vastaan ja pidän hänestä. Copia on tähän mennessä Ghost-saagan värikkäin hahmo – tosin hänen maskinsa voisi olla vielä hieman coolimpi.

Ghostin ja Forgen henkilöllisyydet olivat pitkään mysteeri, mutta ne paljastuivat pari vuotta sitten oikeusjutun yhteydessä.

Pimeän puolen houkutteleva kutsu

Ghostin lyriikoissa palvotaan Luciferia, vastataan Saatanan houkuttelevaan kutsuun, kuiskitaan Antikristuksesta ja ollaan muutenkin pimeän puolen ja okkultismin tiheiden ja tummanpuhuvien kudelmien keskellä, toisinaan jopa latinan kielellä. Il Padre, Il Filio Et Lo Spiritus Malum, kuten Infestissumam -kappaleen jylhissä kuorosovituksissa loitsitaan.

Tobias Forgen mukaan Saatana käsitetään pop-kulttuurissa – ja Ghostin lyriikoissa – hieman eri tavalla kuin esimerkiksi Raamatussa.

– Abrahamilaiset uskonnot perustuvat kontrolliin. Saatana taas edustaa pop-kulttuurissa aivan vastakkaisia asioita. Käsitys siitä, että paholainen edustaa pahuutta, ei oikein innosta minua. Muistan historiasta hyvin vähän pahoja asioita, joita on tehty paholaisen nimissä. Jos ajatellaan asioita, jotka ovat aiheuttaneet ihmiskunnalle tuskaa ja epätoivoa, on niitä useimmiten tehty hyvyyden nimissä. Lisäksi aika moni tapaamani Jumalaa pelkäävä kristitty – eivät tietenkään kaikki – on ollut aika kamala ihminen.

– Paholainen merkitsee minulle rock'n'rollia, elokuvaa, vapautta ja huumoria. Paholainen on ollut uskollinen seuralainen valtaosan elämästäni sekä oppaana, mentorina että symbolina.

Ghostin visuaalinen ilme pohjaa vahvasti myös katolisen kirkon kuvastoon. Yhtyeen lavarekvisiitta imitoi keskiaikaisen katedraalin korkeita pylväitä ja lasimaalauksia, jotka on tietenkin toteutettu enemmän tai vähemmän rienaavalla tavalla.

– Katolisen kirkon estetiikan tehtävänä on olla vaikuttavaa ja näyttää pelottavalta pienen ihmisen näkökulmasta. En yhtään ihmettele, että joskus muinoin ihmiset saattoivat ajattella, että katedraalit olivat Jumalan tai jonkun yliluonnollisen voiman rakentamia.

– Meidän konseptimme on vähän samanlainen. Olemme rakentaneet kirkon, ihmiset tulevat paikalle, osallistuvat rituaaliin ja heillä on juhlallinen olo. Ainoa ero tässä on se, että monet uskonnot ovat saaneet ihmiset tuntemaan olonsa ahdistuneeksi, minä taas toivon, että meidän yleisöllämme on hyvä fiilis.

Kaikkiin maihin Ghostilla ei ole asiaa

Musiikillisesti Ghost on katsellut aina taaksepäin. Yhtyeen soundeissa kaikuvat 60- ja 70- luvun okkultistinen rock ja Black Sabbathin kaltaiset yhtyeet.

– Minulla on aina ollut tietynlainen arkeologinen lähestymistapa musiikin kirjoittamiseen, mutta yritän sekoittaa asioita toisiinsa niin, että ne kuulostavat uusilta, mielenkiintoisilta ja maukkailta.

– Ghostin musiikissa saattaa olla yhtymäkohtia siihen, mitä esimerkiksi Alice Cooper ja King Diamond ovat tehneet, mutta kyse ei ole samasta skenestä. Pidän siitä, että kuljemme ikään kuin omassa ympyrässämme.

Tällä hetkellä viidettä albumiaan valmisteleva Ghost on yksi Ruotsin kuumimpia vientituotteita, jolla tosin imagonsa puolesta ei ole menemistä kaikkialle maailmaan. Viimeksi yhtye koki negatiivista asennetta hieman konservatiivisemmalla paikkakunnalla Yhdysvalloissa.

– Jos menisimme soittamaan esimerkiksi Lähi-itään tai tiettyihin Aasian maihin, siitä syntyisi ongelmia. Siksi emme niin tee. Emme halua tuhlata ihmisten aikaa siihen, että showmme buukataan jonnekin, missä emme loppujen lopuksi saakaan soittaa. Etenkin black metalin parissa, jonka visuaalisesta maailmasta me tulemme, tapahtuu usein tällaista.

Tobias Forgen mukaan Ghostissa ei kuitenkaan ole kyse provosoinnista tai vastakkainasettelujen hakemisesta.

– Me haluamme pohjimmiltaan viihdyttää ihmisiä, jotka tällaisista asioista saavat iloa. En minä kierrä esiintymässä tehdäkseni ketään vihaiseksi.

Helsingin poliisilaitos ei aloita esitutkintaa 1980–1990-luvulla esitetyistä tv-sarjoista, joista poliisi sai marraskuun aikana useita tutkintapyyntöjä. Poliisi kertoo asiasta tiedotteessaan.

Poliisi on arvioinut tutkintapyynnöt kiihottamisena kansanryhmää vastaan, mutta katsoo, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta.

Päätöstään poliisi perustelee sillä, että tutkintapyynnöistä "valtaosa on sisältänyt ainoastaan yleisluontoisen väitteen mahdollisen rikoksen tapahtumisesta". Tällöin kyseinen väite tai sitä koskevat olosuhteet eivät poliisin mukaan riitä perusteeksi esitutkinnan käynnistämiseen tai edes syyksi hankkia laaja-alaisesti vanhoja materiaaleja tarkistettavaksi ennen päätöksen tekoa.

Jonkin verran kyseisiä tv-sarjoja poliisi kuitenkin katsoi. Poliisi tarkasti sellaiset videoleikkeet, jotka oltiin yksilöity ja osoitettu tutkintapyynnöissä konkreettisesti. Poliisi sanoo, ettei esiselvityksessä tullut ilmi, että kulttuurituotteissa täyttyisi kiihottamisrikoksen tunnusmerkistö.

Poliisin tiedotteen mukaan "ei ole saatu selvitystä" siitä, että kulttuurituotteita olisi käytetty osana jotain muuta viitekehystä, jolloin ne yhdessä herättäisivät suvaitsemattomuutta, halveksuntaa tai jopa vihaa jotakin suojattua vähemmistöä kohtaan.

Näiden tv-sarjojen materiaaleja tutkittiin, mukana myös Pekka ja Pätkä-elokuva

Tutkinnan päätöksestä kertovasta asiakirjasta käy ilmi, että kaikkiaan kuusi henkilöä pyysi poliisia selvittämään, syyllistytäänkö vanhoissa tv-materiaaleissa rikokseen. Tutkintapyynnöissä mainittiin alla olevat tv-sarjat. Mukana on myös yksi elokuva.

Hymyhuulet-sketsisarja, jota tehtiin Yleisradiolla vuosina 1987-1988.

Pulttibois-sketsisarja, jota tuotettiin MTV:llä vuosina 1989-1991.

Pekka ja Pätkä neekereinä-elokuva vuodelta 1960.

Salatut elämät-tv-sarja, jota on tehty MTV:llä vuodesta 1999.

Lue lisää:

Helsingin poliisille tehty useita tutkintapyyntöjä vanhoista tv-sarjoista – pyydetään tutkimaan kiihottamista kansanryhmää vastaan

Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisia pilkkaavia sketsejään: "Olen valmis keskustelemaan myös muiden vähemmistöjen kanssa"

Paimion parantolan pelastamiseksi suunnitellun säätiön perustaminen etenee nyt hanketyöllä.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto päätti tiistaina luovuttaa Paimion parantolan kiinteistöt ilmaiseksi perustettavalle säätiölle. Tämä oli yksi reunaehdoista kesällä julkaistussa selvityksessä, jossa ehdotettiin säätiön perustamista. Muita reunaehtoja olivat muun muassa Paimion kaupungin ja Alvar Aalto säätiön mukaan lähtö 30 000 euron osuuksilla. Näistä on päätökset jo tehty.

– Opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö ja sairaanhoitopiiri valmistelevat hankkeessa yhdessä säätiön perustamiseksi tarkoitettuja asiakirjoja ja kiinteistön luovuttamista säätiölle. Valmista olisi tarkoitus olla ensi vuoden tammikuun lopulla, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja.

Hankkeessa ovat mukana ministeriöiden ja sairaanhoitopiirin lisäksi Paimion kaupunki, Alvar Aalto -säätiö ja museovirasto.

– Olemme kokoontuneet osapuolien kanssa useasti viime aikoina ja kokoukset jatkuvat. Kesällä julkaistun selvityksen tekijät, varatuomari Heikki Alanen ja diplomi-insinööri Olavi Hiekka jatkavat myös hankkeessa, kertoo Kaivosoja.

Valtio on tulossa mukaan säätiöön 500 000 euron peruspääomalla. Lisäksi valtio sitoutuu enintään 2,5 miljoonan euron hallinto- suunnittelu- ja korjauskustannuksiin seuraavien neljän vuoden aikana.

Säätiön omistaisivat näillä näkymin valtion ja sairaanhoitopiirin lisäksi Paimion kaupunki ja Alvar Aalto -säätiö.

Taiteen edistämiskeskus Taike on juuri julkistanut tämän vuoden taiteen valtionpalkintojen saajat Suomen kansallisoopperassa Helsingissä. Yhteensä 14 alansa huippua palkittiin työstään suomalaisen taiteen areenalla.

Elokuvataiteen valtionpalkinto myönnettiinn ensimmäistä kertaa historiassa elokuvakriitikolle ja -toimittajalle, kun Kalle Kinnunen palkittiin. Elokuvataiteen valtionpalkinto on tyypillisesti jaettu ohjaajille, käsikirjoittajille ja näyttelijöille.

Kinnunen kertoo Ylelle tuntevansa valtionpalkinnosta suurta ylpeyttä.

– Olin hämmentynyt ja todella otettu, Kinnunen kuvailee reaktiotaan siltä hetkeltä, kun hän kuuli tulevansa palkituksi.

– Tämä tuntuu luottamuksen osoitukselta. Elokuvasta kirjoittavat kriitikot ja toimittajat eivät kuulu elokuva-alaan, joten tällainen kritiikin tärkeyden tunnustaminen tuntuu merkittävältä.

Kinnunen on Suomen Kuvalehden elokuvakriitikko, mutta hänen tekstejään on julkaistu myös ympäri muuta suomalaista mediakenttää, muun muassa Image-lehdessä, STT:llä ja Ylellä. Voit lukea Kinnusen Ylellä julkaistuja tekstejä täältä.

Kritiikki nähdään Kinnusen mukaan liian usein lähtökohtaisesti negatiivisena. Vaikka elokuvakriitikon tehtävä ei hänen mielestään ole elokuvataiteen edistäminen vaan yleisön palveleminen, niin vakava, kriittinen tai kannustava kirjoittaminen kuitenkin kehittävät taiteenalaa.

– Kirjoittamalla elokuvista ja käsittelemällä niitä mediassa elokuvat nousevat ylipäätään julkiseen keskusteluun, Kinnunen sanoo.

Kinnusen ylläpitämä Kuvien takaa -elokuvablogi valittiin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä Suomen parhaimpien blogien joukkoon vuonna 2013. Hän on Euroopan elokuva-akatemian jäsen ja toimi pitkään Filmiauran hallituksessa. Muuten Kinnunen on kunnostautunut muun muassa elokuvatietokirjailijana ja Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalin suunnittelijana.

Taiken audiovisuaalisten taiteiden toimikunta perustelee Kinnusen valintaa siten, että hänen työjäljessään näkyy riippumattomuuden lisäksi huolellinen taustatyö, taiteenalan yleisten käytänteiden ja lainalaisuuksien kuvaus ja niiden kyseenalaistaminen. Esiin nostetaan myös se, että Kinnunen on tehnyt elokuvakritiikistä ammatin aikana, jona kulttuurijournalismin resurssit ovat kokeneet suurta alasajoa.

Taike myönsi Kinnuselle jo vuonna 2016 kolmivuotisen taidejournalismin apurahan.

"On hienoa elää aikaa, jossa naiset ovat marssineet musantekijöinä esiin"

Yksi taiteen valtionpalkinnon saajista on PMMP:stä ja sittemmin Vesalana tunnettu artisti Paula Vesala. Muusikkoa kutsutaan "multitalentiksi visionääriksi, joka oman musiikkinsa lisäksi säveltää ja sanoittaa muille artisteille".

Vesala kertoo Ylelle pitävänsä saamaansa tunnustusta "hämmentävän hienona".

– Koen, että olen tekijänä vasta alussa, vaikka onhan sitä tullut kaikenlaista tehtyä. Haaveilen että musiikin tekemisessä säilyisi sama palo vielä pitkään. Tällainen on tietysti kannustava tunnustus, eikä toivottavasti mikään vahakabinettiin jäämisen etiäinen.

Palkintoperusteluissa Vesalan musiikin ja lyriikoiden kehutaan resonoivan nykyhetkessä, valloittaen ja haastaen pop-iskelmää. Hänen lyriikkansa ylistetään edustavan kirkkainta suomalaisen kirjallisen laadun perinnettä. Kipeiden teemojen käsittely kevyessä esitysmiljöössä luo Taiken mukaan Vesalan taiteeseen sävykästä, katkeransuloista voimaa.

Vesala on onnellinen ratkaisustaan lähteä soolouralle. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

– Huomasin joskus, että Ismo Alanko teki ensimmäisen soololevynsä vasta 30-vuotiaana, ja ajattelin että hitto, minäkin haluan ja hyvin ehtii. On ollut ihanaa aikaa musan parissa tämä soolotaival.

Artisti iloitsee naisten noususta musiikkialan parrasvaloihin. PMMP toimi pioneerina miesten hallitsemassa maailmassa.

– Kun PMMP alkoi, oli niin vähän naistekijöitä eturintamassa, että suorapuheisuudesta, vihaisuudesta, hikisyydestä, vitsikkyydestä, kaikesta lankesi feminismin ja edelläkävijyyden papukaijamerkkejä alun blondivitsien ja vähättelyn jälkeen, Vesala sanoo.

– On mielettömän hienoa elää nyt aikaa, jossa naiset ovat marssineet joka sektorilla musantekijöinä esiin, ja olla yhä mukana itsekin. Ensi vuonna tulee 17 vuotta Rusketusraidat-biisistä. Silloin saattoi välillä tuntua, että pitää miekkailla koko maailman kanssa. Nyt kun tekee musaa, ei tarvitse enää voittaa ketään muuta kuin itsensä, hän päättää.

Vesalan monipuolisuutta kuvaa muun muassa se, että hän ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen tuottavat yhdessä Kansallisoopperaan taiteellisia rajapintoja rikkovan Opera Beyond -esityksen kevääksi 2020. Siinä tullaan hyödyntämään immersiivistä teknologiaa. Vesala on jo aiemmin kokeillut keikoillaan virtuaali- ja lisättyä todellisuutta.

Näin YleX kirjoitti Vesalan lokakuisesta keikasta Helsingissä: Keikan jälkeen olo oli kuin terapeutin penkistä nousseella – kaikki toimi, paitsi se hiton appi

Myös sopraano Camilla Nylund saa musiikin valtionpalkinnon. Hän on esiintynyt muun muassa Pariisissa ja New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Nylund on yksi Suomen kysytyimpiä oopperataiteilijoita ja Wienin valtionooppera myönsi hänelle tänä vuonna arvostetun kamarilaulajan arvonimen.

14 palkittua – tässä he ovat

Kaikki taiteen valtionpalkinnot jaettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhdessä tilaisuudessa.

Valtio palkitsi Kinnusen, Vesalan ja Nylundin lisäksi myös seuraavat henkilöt:

• Arkkitehtuuri: Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård
• Muotoilu: Korutaideyhdistys ry
• Esittävät taiteet: Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala ja tanssitaiteilija Liisa Pentti
• Kirjallisuus: Kirjailija Eeva Kilpi ja runoilija Cia Rinne (Kilpi oli Ylen kulttuurivieraana alkuvuodesta, voit lukea jutun täältä.)
• Lastenkulttuuri: Saamelainen rap-artisti Áilu Valle (Näin Valle kommentoi saamaansa tunnustusta.)
• Visuaaliset taiteet: Kuvataiteilija Jukka Korkeila, valokuvataiteilija Tiina Itkonen ja mediataiteen asiantuntija Perttu Rastas
• Monitaide: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen

Taike on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto. Taiken asiantuntijoina toimivat valtion taidetoimikunnat päättävät valtionpalkinnoista vuosittain.

Palkinnon voi saada "taiteilija, taiteilijaryhmä, taidekriitikko, taidejournalisti tai taiteenalalla toimiva yhdistys tai muu yhteisö tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai suorituksesta tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta taiteen alan hyväksi".

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa ja monitaiteen 28 000 euroa. Muut palkinnot ovat 14 000 euroa. Palkinnot jakoi tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk).

Lue lisää:

Elokuvakriitikko selittää maailmaa, ja siksi ammatti on uhattuna maailmassa, jossa ihmiset rakastavat eniten omia tunteitaan (Kalle Kinnunen)

"Odottamaton kunnia" – lastenkulttuurin valtionpalkinnon saanut saamelaisräppäri haluaa työllään motivoida lapsia ja nuoria käyttämään uhanalaista kieltä

Saamelaisräppäri Ailu Vallelle lastenkulttuurin valtionpalkinto

Eeva Kilpi, 90, on järkyttynyt vanhusten kohtelusta: "Tästä miulla on sotaisat ajatukset, vaikka muuten en sotaa tahdo"

Arvojen löytöretkellä: Valokuvaaja Tiina Itkonen ihastui Grönlannin hiljaisuuteen (2014)

Yle Teeman elokuvafestivaali 2019

Rap-muusikko Ailu Vallelle myönnetään lastenkulttuurin valtionpalkinto.

34-vuotias Valle räppää pääosin pohjoissaameksi, mutta myös suomeksi ja englanniksi. Valle on kotoisin Utsjoen Kaamasmukasta, mutta asuu tätä nykyä Inarissa. Valle on esiintynyt Saamenmaan lisäksi myös kansainvälisillä areenoilla. Artisti on julkaissut kolme sooloalbumia, joista tuoreimman, Viidon sieiddit, viime kesänä.

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on 30 000 euron suuruinen ja sen valinnasta päättää Taiteen edistämiskeskus Taiken johtaja Paula Tuovinen. Saamelaisista taiteilijoista lastenkulttuurin valtionpalkinnon ovat aiemmin saaneet Merja Aletta Ranttila (1993) ja Inger-Mari Aikio (2015).

"Jokaisella on oikeus taiteeseen omalla kielellään"

Ailu Vallelle myönnetyn palkinnon perusteissa todetaan muun muassa, että rap-musiikilla on paikkansa nuorten elämässä. Vaikka rap onkin laajentanut genrenä yleisöään, on sillä merkittävä rooli nimenomaan nuorille. Nuorten kulttuurilla taas on merkitystä lapsen ja nuoren kasvulle.

Osalle nuorista rap on myös oma tapa ilmentää asioita. Se voi toimia nuorten maailmassa yhteiskunnallisena herättäjänä tai heidän omien yhteiskunnallisten viestiensä välittäjänä, valtionpalkinnon perusteluissa sanotaan.

Ailu Valle edustaa musiikillaan monikulttuurisuutta. Hänen todetaan toimivan esimerkkinä lapsille ja nuorille mahdollisuudesta tehdä taidetta omaehtoisesti kulttuurisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta.

Perusteluissa todetaan myös, että Vallen työ taiteilijana vahvistaa vähemmistökieliin kuuluvien lasten ja nuorten identiteettiä: jokaisella on oikeus taiteeseen omalla kielellään.

Palkintoja jaettiin kaikkiaan 14

Valtion taidetoimikunnat jakavat vuosittain alansa valtionpalkintoja. Tänä vuonna taidetoimikunnat palkitsivat 14 toimijaa.

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on valtionpalkinnoista suurin, 30 000 euroa. Monitaiteen palkinto on 28 000 euroa ja muut palkinnot 14 000 euroa. Palkinnot jaetaan perjantaina Helsingissä Suomen kansallisoopperan tiloissa. Palkinnot luovuttaa tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen.

Arkkitehtuurin valtionpalkinto myönnettiin tänä vuonna maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdille ja muotoilun valtionpalkinto Korutaideyhdistys ry:lle. Elokuvajournalisti Kalle Kinnunen sai elokuvataiteen valtionpalkinnon. Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala ja tanssitaiteilija Liisa Pentti palkittiin esittävien taiteiden valtionpalkinnolla.

Kirjallisuuden valtionpalkinnot saivat kirjailija Eeva Kilpi ja runoilija Cia Rinne. Musiikin valtionpalkinnon saivat oopperalaulaja Camilla Nylund ja muusikko Paula Vesala.

Visuaalisten taiteiden valtionpalkinnot jaettiin kuvataiteilija Jukka Korkeilalle, valokuvataiteilija Tiina Itkoselle ja mediataiteen asiantuntija Perttu Rastaalle. Monitaiteen valtionpalkinnon sai taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen.

Lue lisää:

"Odottamaton kunnia" – lastenkulttuurin valtionpalkinnon saanut saamelaisräppäri haluaa työllään motivoida lapsia ja nuoria käyttämään uhanalaista kieltä

Arkkitehti Alvar Aallon (3.2.1898–11.5.1976) toteutetut rakennukset, rakennuskokonaisuudet ja suunnitelmat ovat koko maailman mittakaavassa tunnustettuja ja tunnettuja modernin aikakauden virstanpylväitä.

Nyt Museovirasto esittää, että Alvar Aallon humaani, moderni arkkitehtuuri -niminen kokonaisuus liitettäisiin kansalliseen maailmanperintökohteiden aieluetteloon.

Aieluettelo on kansallinen luettelo kohteista, joita lähitulevaisuudessa esitetään Unescon kansainväliselle maailmanperintölistalle.

Toisena kokonaisuutena Museovirasto esittää aieluetteloon jatkosodan jälkeista asutustoimintaa. Kohteina voisi Museoviraston mukaan olla maaseutuväestön pienviljelyalueita sekä kaupunkiväestön suntoalueita sekä teollisuusväestön asutusalueita. Teema kantaa Museovirastossa nimeä "Järjestelmällisen asutustoiminnan tuloksena syntyneet alueet toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen (1940-1954)".

Alvar Aallon aika

Alvar Aallon suunnittelema Kotkan Sunilan kaupunkitehdasalue oli tarjolla ehdotettavaksi maailmanperintöluetteloon jo vuonna 1986, mutta ehdolle pääsi Kouvolassa sijaitseva Verlan ruukkikylän vanha puuhiomo ja pahvitehdas, joka hyväksyttiinkin neljäntenä suomalaisena kohteena maailmanperintöluetteloon vuosikymmen myöhemmin.

Vuonna 2009 Suomi esitti maailmanperintöluetteloon Alvar Aallon 1920- ja 30-lukujen taitteessa suunnittelemaa, tuberkuloosiparantolana toiminutta Paimion Parantolaa.

– Esitys vedettiin kuitenkin pois ja maailmanperintökomitea ehdotti Alvar Aallon elämäntyöhön perustuvan esityksen laajentamista, kertoo Alvar Aalto-säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh.

Toistakymmentä ehdokasta

Hiljattain valmistuneen "Alvar Aallon humaani, moderni arkkitehtuuri" -esityksen kohteita ei ole vielä valittu. Suomen lisäksi ehdokkaita kotteiksi voi tulla myös muualta maailmalta, sillä Alvar Aalto suunnitteli useita rakennuksia myös ulkomaille.

Alvar Aalto -säätiö on valmistellut esitystä kokoamalla Alvar Aallon suunnittelemien rakennusten ja rakennuskokonaisuuksien kaavoitukseen ja omistukseen liittyviä tietoja Museovirastolle.

– Kohteen on oltava kansallisesti suojeltu, jotta sitä voidaan esittää maailmanperintökohteeksi, kertoo Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtajatoimitusjohtaja Tommi Lindh.

Hän uskoo, että on ehdolla 10–15 eri rakennusta ja kohdetta, joihin kuuluu mitä todennäköisimmin myös Kotkan Sunilan kaupunkitehdasalue.

– Avarasti rakennettu Sunila oli sekä rakennuskannaltaan että asemakaavaltaan aikaansa edellä. Sunila on Suomen ensimmäinen varsinainen metsäkaupunki, sanoo Lindh.

Kohteet voidaan liittää aieluetteloon vasta, kun ne ovat läpäisseet kansainvälisen rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen asiantuntijajärjestö ICOMOSin arvioinnin. Viime kädessä päätöksen aieluetteloon valittavista kohteista tekee opetus- ja kulttuuriministeriö.

– Suomi tekee aieluettelon pohjalta Unescon maailmanperintökomitealle esityksen kohteesta, jota ehdotetaan maailmanperintöluetteloon. Päätös saadaan noin puolentoista vuoden kuluttua esityksen jättöpäivästä, kertoo Museoviraston erikoisasiantuntija Stefan Wessman.

Terasseja työläiskasarmissa

Kotkan Sunilan kaupunkitehdasalueen rakentaminen käynnistyi vuonna 1936, ja vaiheittain valmistuneen kokonaisuuden viimeiset asuinrakennukset valmistuivat vuonna 1954.

Sunilan rakennus- ja kulttuuriperinnettä vaalivan Pro Sunila ry:n puheenjohtaja, arkkitehti Rurik Wasastjernan mukaan Sunilan paikka olisi ehdottomasti maailmanperintökohteiden aieluettelossa.

– Sunilassa rakennus-, kulttuuri-, teollisuus- ja sosiaalinen historia muodostavat koko maailman mittakaavassa ainutlaatuisen kokonaisuuden, Wasastjerna toteaa.

Erityiseksi Sunilan työläisasuntoalueen tekee myös se, että kaikki rakennukset eivät edes näytä terasseineen aikansa työläiskasarmilta.

Maailmanperintökohteilta edellytetään ehdotonta autentisuutta. Osaan Sunilan rakennuskannasta on tehty muutoksia, jotka Wasastjernan mukaan häiritsevät yksittäisten rakennusten ilmettä.

– Kysymyksessä on kuitenkin laaja, yhtenäinen kokonaisuus ja rakennukset saadaan verrattain pienillä satsauksilla alkuperäiseen asuunsa.

Suomessa seitsemän kohdetta

Unescon Maailmanperintökohteita on yli tuhat eri puolilla maailmaa. Luettelossa ovat mukana muun muassa Egyptin pyramidit, Krakovan kaupunki Puolassa sekä Verlan kanssa samaan aikaan luetteloon hyväksytyt Kölnin katedraali Saksassa ja Hiroshiman rauhanmuistomerkki Japanissa.

Verlan lisäksi Suomesta maailmanperintölistalla ovat Vanha Rauma, Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Sammallahden mäki, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo.

Museoviraston nettisivuilla pääset tutustumaan Suomessa sijaitseviin Unescon maailmanperintökohteisiin

Tämä on suuri kunnia, toteaa saamelainen rap-muusikko Ailu Valle, 34, vastaanotettuaan lastenkulttuurin valtionpalkinnon perjantaina Helsingissä.

Taiteen edistämiskeskus Taike myönsi tämänvuotisen lastenkulttuurin valtionpalkinnon Vallelle tunnustuksena hänen työstään lasten ja nuorten hyväksi.

Ailu Valle räppää pohjoissaameksi, mutta on tehnyt musiikkia myös suomeksi ja englanniksi. Hän on julkaissut kolme albumia sekä tehnyt yhteistyötä muun muassa metallibändi Mokoman ja rap-artisti Palefacen kanssa.

Valle kertoo, ettei ole tehnyt työtään niin, että tavoittelisi siitä tunnustuksia. Sen vuoksi hän ei ollut osannut odottaa valtiolta tunnustusta työstään.

Rap on toiminut työvälineenä kielenelvytyksessä

Ailu Valle on kotoisin Utsjoen kunnasta, pienestä Kaamasmukan kylästä. Hänen äidinkielensä on pohjoissaame.

Pohjoissaamea puhuu Suomessa arviolta noin 2 000 ihmistä. Valtionpalkinto lämmittää Ailu Vallen mieltä, sillä hänelle työ saamen kielen parissa ja lasten ja nuorten hyväksi on sydämen asia. Rap-musiikki on ollut hänelle eräänlainen kielenelvytyksen työväline.

– Minulle on tärkeää, että palkinto jaettiin saamelaiselle taiteilijalle. Haluan räpätä saameksi, koska haluan omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että saamelaislapset ja -nuoret saavat rikkaan kielen tai ylipäätään oppivat kieltä, Valle kertoo.

Taike toteaa perusteluissaan, että Vallen työ taiteilijana vahvistaa vähemmistökielisten lasten ja nuorten identiteettiä, sillä jokaisella on oikeus taiteeseen omalla kielellään. Taiken mukaan Valle toimii myös esimerkkinä lapsille ja nuorille mahdollisuudesta tehdä taidetta kulttuurillisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta.

Vallea perustelut ilahduttavat. Ne ovat juuri niitä asioita, joiden eteen hän on pyrkinytkin työskentelemään.

– Voin olla nuorille esimerkkinä siinä, että saameksi räppäämälläkin voi menestyä. Se tuo minulle myös vastuuta ja siksi olen iloinen siitä, että työni on huomioitu myös valtion tasolla.

Rap-artisti näkee, että saamelaisyhteisön eteen on nähtävä vaivaa ja sen vuoksi hän on valinnut musiikin kielekseen nimenomaan äidinkielensä pohjoissaamen. Saamen kielten edistäminen on artistin mielestä saamelaisten omilla harteilla, eikä kukaan muu sitä tee saamelaisten puolesta.

Ailu Valle ei kuitenkaan suinkaan räppää vain vastuuntunnosta.

– Saameksi räppääminen on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Se on lähellä sydäntäni.

Kääntää lyriikoita Disney-leffaan, haaveilee taitojensa laajentamisesta

Ailu Vallen työ saamen kielen ja lasten- ja nuortenkulttuurin parissa jatkuu tästä eteenpäinkin.

Juuri nyt Valle työskentelee Koneen Säätiön rahoittamassa projektissa, jossa on mukana sekä taiteilijoita että tutkijoita. Projektissa Valle tutkii yhdessä inarinsaameksi räppäävän Mikkal Morottajan, eli Amocin kanssa sitä, miten pohjois- ja inarinsaamen kielet soivat yhteen.

Rap-musiikin lisäksi Valle on ollut mukana kääntämässä sanoituksia Disneyn pian ilmestyvään Frozen II -elokuvan pohjoissaamenkieliseen versioon. Tämänkaltaisia töitä Valle tekisi mielellään tulevaisuudessakin.

– Sitä kautta pääsisin laajentamaan taitojani edelleen, taiteilija pohtii.

Valtion taidetoimikunnat jakavat vuosittain alansa valtionpalkintoja. Tänä vuonna taidetoimikunnat palkitsivat 14 toimijaa. Lastenkulttuurin valtionpalkinto on valtionpalkinnoista suurin, 30 000 euroa.

Lue lisää:

"Ultramodernille" Vesalalle musiikin valtionpalkinto: "Hämmentävän hienoa" – Kalle Kinnusesta ensimmäinen palkittu elokuvakriitikko

Peppi Pitkätossu ja baletti. Yhdistelmä tuntuu aluksi oudolta. Sitä se oli myös balettitanssija Salla Eerolan mielestä. Etenkin liian suurilla nahkanilkkureilla tanssiminen vaati harjoittelua. Niillä piti löytää aivan uusi tapa tanssia.

– Kyllä Peppi kokeilee myös kärkitossuja yhdessä kohtauksessa, mutta se ei selvästikään ole Pepin juttu, naurahtaa Eerola, joka tanssii Pepin roolin.

Huh, Peppi Pitkätossu ei siis ole klassista balettia tutuineen. Kansallisbaletin Peppi näyttää paljon alkuperäiseltä hahmolta letteineen ja tilkuista tehtyine vaatteineen. Pienen Suomi-leiman tuo tilkunpalasissa vilahteleva Unikko-kuosi.

Tanssijoilta Peppi-baletti on kuitenkin vaatinut monien tanssityylien harjoittelua. Koreografiassa on mukana liikkeitä muun muassa katutanssista ja capoeirasta.

– Meille on annettu aika paljon vapauksia. Totta kai on raamit, mutta koska liikekieli ei ole klassista, voi oma kehon ja liikekielen avulla luoda omaa tyyliä Pepin ilmaisuun.

Tanssijat hikoilevat apinapuvuissa

Baletti koostuu kahdesta Peppi-kirjasta. Ensimmäinen näytös pohjaa ensimmäiseen Peppi-kirjaan, jossa ollaan Huvikummussa ja kaupunkimiljöössä. Peppi tutustuu naapureihinsa Tommin ja Annikaan ja näyttämöllä ovat tietenkin myös Herra Tossavainen ja Pikku-Ukko.

Toinen näytös perustuu Peppi Pitkätossu Etelämerellä -kirjaan. Siinä mukaan tulevat havaijilaisvaikutteiset Etelämeren saaren asukkaat ja muun muassa lauma apinoita. Tanssijat saavat hikoilla kunnolla paksuissa karvaturkeissaan.

Esityksen visuaalinen ilme on hyvin perinteinen. Kun kyseessä on Pepin kaltainen brändi, ovat tekemisen ehdot säädeltyjä.

Idea Pepin tuomisesta balettinäyttämölle syntyi jo viitisentoista vuotta sitten. Suomen kansallisbaletin johtaja ruotsalainen Madeleine Onne työskenteli silloin Tukholman kuninkaallisessa baletissa taiteellisena johtajana ja hän halusi hieman tuulettaa perinteikästä taloa.

– Ideaa ei tarvinnut kauan miettiä. Peppi jos kuka saa kaiken ylösalaisin. Halusin Peppi-baletilla toivotta kaikki tervetulleeksi baletin maailmaan.

Onne otti yhteyttä Astrid Lindgrenin perikuntaan ja muutamien puheluiden jälkeen homma oli selvä. Peppi pääsi tanssimaan Tukholman baletin lavalle.

– Keskusteltuamme jonkin aikaa he olivat sitä mieltä, että idea oli loistava. Tietenkin heillä oli selvät raamit, jonka mukaan libretto tehtiin. Myös meidän koreografi ja visuaalinen työryhmä tekivät kaiken kunnioittaen alkuperäistä tekstiä.

Lisää suomalaisia satuhahmoja balettinäyttämölle?

Peppi sai ensi-iltansa Tukholmassa vuonna 2005. Sitä on esitetty Ruotsissa, mutta ei juuri muualla maailmassa. Kansallisbaletin taiteellisen johtajan mukaan Peppi pääsi ohjelmistoon täällä, koska kalenterissa oli aukko perhebaletille.

– Se oli helppo tuoda tänne, koska tiedän, että se on hieno esitys. Se sopii kaikenikäisille ja perheet voivat joulun tienoilla mennä yhdessä balettiin ja pitää hauskaa.

Onnea viehättää myös ajatus, että tanssin keinoin kaikki voivat ymmärtää tarinan, kielestä välittämättä.

– Tanssi on upea ilmaisun muoto. Ei ole väliä mistä on kotoisin, mitä kieltä puhuu. Kaikki voivat ymmärtää. Se on hienoa.

Ruotsista löytyy useita rakastettuja satuhahmoja. Aikooko Onne tuoda heitä Suomen kansallisbaletin näyttämölle?

– Nyt aion katsoa suomalaisten satujen, suomalaisen historian ja suomalaisten koreografien suuntaan.

Peppiä esitetään joka paikassa, sillä se on suosituimpia lastennäytelmiä

Näyttämöillä Peppiä on nähty paljon. Maailman vahvin tyttö pääsi näyttämölle pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Vuonna 1949 Peppi nähtiin jo Lahden kaupunginteatterissa. Siitä lähtien se on ollut lastennäytelmien kestosuosikki, sillä se pyörii melkein koko ajan teatterissa jossain päin Suomea.

Helsingissä Peppi on vielä tuoreessa muistissa, sillä se nähtiin musikaalina vuonna 2015. Kaupunginteatterin esitys oli huikea menestys ja se tuli ohjelmistoon uudestaan vuonna 2017. Kaikkiaan esityksiä oli 93 kertaa ja katsojia oli lähes 75 000.

Tänä vuonna Peppi on nähty ainakin Oulun kaupunginteatterin lavalla ja ensi keväänä näytelmä on tulossa Seinäjoen kaupunginteatteriin.

Pepistä on tekeillä myös uusi elokuva (Variety). Sen takana ovat samat tuottajat kuin Harry Potter -elokuvissa.

Madeleine Onne ei kuitenkaan usko, että yleisö olisi saanut jo yliannostuksen Peppiä. Hän pitää maailman vahvimman tytön tarinaa aina ajankohtaisena. Hänen mukaansa meissä kaikissa on hieman Peppiä.

– Kaikissa meissä on pientä kapinallista, jonka mielestä olisi mukava välillä nukkua jalat tyynyllä. Peppi on viisas pieni tyttö. Nyt kun aikuisena lukee niitä kirjoja huomaa, mitä viisauksia Peppi päästelee suustaan. Niissä on paljon pohdittavaa.

"Kuin palaisi entisen rakastettunsa luo"

Peppiin koreografian luonut Pär Isberg on istunut tiukasti harjoituksissa muutamien viikkojen ajan. Arvostettu ruotsalaiskoreografi myöntää, ettei ole helppoa palata takaisin teoksen pariin, jonka on tehnyt 15 vuotta sitten.

– Se on vähän kuin palaisi entisen rakastettunsa luo. Ilmassa on monenlaisia ajatuksia. Maailma on muuttunut ja itse on muuttunut.

Kun Isberg työsti koreografiaa 15 vuotta sitten, katutanssin ja erilaisten tyylien tuominen balettinäyttämölle oli vielä uutta. Nyt siitä on tullut arkipäivää. Isberg ei ole kuitenkaan ryhtynyt päivittämään teosta, koska Pepin käyttöoikeuksissa on ehtonsa ja myös Isbergin mielestä Peppi sopii nykyaikaan.

– Nyt jos koskaan tarvitaan rohkeutta ajatella toisin ja tehdä toisin. Ilahduttavaa on, että yksi nykypäivän Pepeistä, Greta Thurnberg, tulee myös Ruotsista.

Pär Isberg on entinen balettitanssija, joka on sittemmin siirtynyt tekemään koreografioita. Hän on tehnyt teoksia muun muassa Kööpenhaminan kuninkaalliseen balettiin ja Kiinan valtionbalettiin. Suomen kansallisbaletissa nähtiin vuonna 2006 Isbergin Bachspace, jossa tanssi Minna Tervamäki.

Isberg kehuu Kansallisbaletin tanssijoita. He ovat koreografin mukaan omaksuneet hyvin teoksen erilaiset tanssityylit.

– Tärkeintä on hyvä roolitus. Täällä oli paljon valinnanvaraa.

Ensi vuonna Peppi juhlii

Peppi on ajankohtainen myös siksi, että hahmo viettää ensi vuonna 75-vuotisjuhlia. Astrid Lindgren (1907–2002) keksi Pepin, kun hän kertoili sairaalle lapselleen tarinoita.

Lindgren lähetti Peppi-käsikirjoituksen kustantamoihin ja muutaman hylkäyskirjeen jälkeen Peppi vihdoin julkaistiin vuonna 1945. Siitä lähtien Peppi on valloittanut maailmaa. Nykyään sitä on käännetty ainakin 70 kielelle ja kirjoja on myyty noin 65 miljoonaa kappaletta. Peppi-sarjaan kuuluvat myös kirjat Peppi Pitkätossu astuu laivaan ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä.

Astrid Lindgren loi Pepin jälkeen lukuisia muitakin rakastettuja hahmoja, mutta Peppi on ylivoimainen suosiossaan. Ruotsalaiset ovat äänestäneet sen muun muassa arvostetuimmaksi kulttuuri-ilmiökseen. Dagens Nyheterin järjestämässä neljän vuoden takaisessa äänestyksessä taakse jäi muun muassa Abba.

Peppi Pitkätossu-baletti saa ensi-iltansa Kansallisbaletissa 29. marraskuuta.

Peppi Pitkätossu -baletti nähdään suorana lähetyksenä Yle Areenassa 14. joulukuuta klo 12. Yle Teema & Fem esittää baletin 29. joulukuuta klo 13.40. Lisäksi ruotsalainen SVT ja eurooppalainen kulttuurikanava Arte näyttävät tallenteen baletista ensi vuoden puolella.

Kuuntele: Peppi Pitkätossu -kuunnelma Yle Areenassa.

Kun viisufanit kuulivat Unkarin päätöksestä vetäytyä Euroviisuista ensi kertaa, moni harmistui ja pettyi.

Maa ja sen kansallinen viisukarsinta A Dal (suomeksi se biisi) ovat profiloituneet Euroviisujen modernissa ajassa uskaliaista, kantaaottavista ja nykyaikaisista kilpailukappaleista.

Vuonna 2013 Malmössä indiepoppari ByeAlex erottui eurodancen ja balkanilaisten balladien joukosta hurmaavalla Kedvesem-lurittelullaan.

Seuraavana keväänä Kööpenhaminassa András Kállay-Saunders sijoittui neljänneksi synkällä elektronisella drum and bass -kappaleella Running, joka kertoi hyväksikäytön uhreista. Live-esitys muistetaan koskettavasta ja raskaasta tanssiesityksestä, jolla kuvattiin lähisuhdeväkivaltaa.

Kiovaan 2017 Unkarin kansa lähetti romaniräppäri-laulaja Joci Pápain kappaleellaan Origo, jonka myötä katsomot ympäri Eurooppaa pääsivät tutustumaan nykyaikaiseen romanitaiteeseen.

Jo pikaisella historiakatsauksella voidaan sanoa, että Unkarin lähdön myötä Euroviisuista katoaa aimo annos taidetta ja ennen kaikkea hyvää musiikkia.

Monille vähemmistöille Unkarin poistuminen viisulavoilta lienee kuitenkin helpotus, mikäli lähdön syy on se, mikä se nyt näyttäisi olevan. Nimittäin brittilehti Guardianin tietojen mukaan poistuminen johtuu siitä, että Unkarin valtion oikeistokonservatiivinen johto ja maan yleisradioyhtiö MTVA pitävät viisuja liian "homomyönteisinä".

Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik iloitsi päätöksen jälkeen julkisesti siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta".

Hänen mielestään viisut vaarantavat mielenterveyden, koska niissä esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia", viitaten 2007 Helsingissä kilpailleeseen ukrainalaiseen drag-taiteilijaan Vjerka Serdjutškaan ja 2014 Kööpenhaminassa voittaneeseen Itävallan Conchita Wurstiin.

Unkarin yleisradioyhtiö MTVA on kieltänyt syytökset kovaan ääneen. Se pitää lehtien syytöksiä etiikkaa ja lakia rikkovina.

MTVA:n mukaan päätöksen taustalla on halu edistää unkarilaisten artistien menestystä nimenomaan kotimaassaan. A Dal -kilpailun palkintona on jatkossa keikkoja Unkarissa.

Tiedä sitten, mitä artistit ajattelevat asiasta, mutta yleensä taiteilijat haluavat saada työlleen ja sanomalleen mahdollisimman suurta näkyvyyttä. Maailman katsotuinta musiikkiohjelmaa parempaa estradia ei siis oikein löydy.

Väitteet Unkarin päätöksen syistä ovat keskenään ristiriidassa ja täydellistä totuutta tuskin kovin moni tietää.

Aiheen nousu kahvipöytiin ympäri Eurooppan kulttuuripiirien osoittaa kuitenkin sen, että maanosassa on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, millaiset Euroviisujen tulisi olla.

Euroopassa on maita, joissa uskotaan, käyttäydytään, puhutaan ja esiinnytään eri tavoin. Erot arvopohjissa vaikuttavat väistämättä myös suhtautumisessa taiteeseen ja kulttuuritapahtumiin. Vahvistunut konservatiivinen liikehdintä on omiaan tukahduttamaan viisujen asemaa myös lännessä.

Väkivaltaa ja maanpetturuutta

Euroviisujen olemus seksuaalivähemmistöille tärkeänä tapahtumana nousee otsikoihin joka vuosi.

Kun viisut järjestettiin 2009 Venäjällä, pelättiin, onko maa turvallinen paikka matkustaa seksuaalivähemmistöön kuuluville faneille. Viisuja vaadittiin siirtämään toiseen maahan. Venäläiset HLBTI-aktivistit järjestivät kilpailun aikaan pride-marssin, joka hajotettiin poliisin voimakeinoin. 20 mielenosoittajaa vangittiin.

Kesällä 2013 Venäjällä hyväksyttiin laki, joka kielsi "homoseksuaalisen propagandan" levittämisen alaikäisille. Tällä tarkoitetaan kaikkea neutraalin tai positiivisen tiedon jakamista aiheesta. Iso joukko viisufaneja toivoo joka kevät Venäjän epäonnistumista kisassa, jotta viisuja ei viedä maahan.

Drag queen -alter egonaan Conchita Wurstina viisut 2014 voittanut Thomas Neuwirth on kohdannut valtavaa vihamielisyyttä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät perusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.

Kun seuraavana vuonna Venäjän viisuedustaja Polina Gagarina julkaisi Neuwirthin kanssa iloisen videon sosiaaliseen mediaan, Venäjän homopropagandalain arkkitehti, poliitikko Vitali Milonov totesi tämän pettäneen kotimaansa. Wurstia ei myöskään näytetty paljoa Venäjän suorassa lähetyksessä.

Kilpailun sääntöihin tyytymätön Turkki jätti viisulavat vuoden 2012 kilpailun jälkeen, mutta paluutakaan ei ole tiedossa. Maan yleisradioyhtiö on todennut, että vähemmistöihin kuuluvat artistit estävät Turkin osallistumisen jatkossakin.

Viimeisin kriisi syttyi viime vuonna, kun paljastui, että Romanian viisukarsintojen ennakkosuosikki, vasta 16-vuotias Laura Bretan esiintyi mainoksessa, jolla kampanjoitiin tasa-arvoisen avioliittolain perustuslailliseksi estämiseksi.

Bretan sijoittui karsinnoissa lopulta kolmanneksi, ja tuomaristoa, johon kuului useampi vähemmistön edustaja, syytettiin Bretanin tahallisesta syrjinnästä. Bretan oli yleisöäänestyksen ylivoimainen suosikki. Karsinnat voittanut Ester Peony ei päässyt viisuissa semifinaalistaan jatkoon.

Laki ei yksinään takaa turvallisuutta

Homous itsessään ei ole missään Euroviisuihin osallistuvassa maassa laitonta, mikäli Venäjän federaatioon kuuluvaa Tšetšenian tasavaltaa ei lasketa.

Venäjän lisäksi viisumaista muassa Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Valko-Venäjällä seksuaalivähemmistöjen syrjintää ei ole kielletty laissa. Monissa muissa Euroopan maissa vain osa syrjinnästä on kiellettyä.

Ihmisten suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on Euroopassa monin paikoin hyvinkin kriittistä, vaikka laki jonkinlaiset perusoikeudet turvaisikin.

Kalifornialaisen Williams-instituutin raportin mukaan suuressa osassa maailmaa tavallisten ihmisten suhtautuminen vähemmistöihin on paranemassa, mutta on myös maita, joissa se on viime vuosikymmenten aikana heikentynyt. Euroopassa suhtautuminen on huonointa – ei niin yllättävästi – Itä-Euroopassa.

Tutkimuksen perusteella suunta on kääntynyt parin viime vuoden aikana laskuun myös Unkarissa.

Ihmisten suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on Euroopassa monin paikoin hyvinkin kriittistä, vaikka laki jonkinlaiset perusoikeudet turvaisikin.

On ymmärrettävää kaihtaa matkustamista sellaiseen maahan, jossa omia oikeuksia sorretaan niin laissa edessä kuin tavallisten ihmistenkin puolesta. Jos viisut ovat Venäjällä tai Azerbaidžanissa, paikan päälle saapuu vähemmän vähemmistöjen edustajia, kuin vaikkapa Suomeen tai Saksaan.

Jos kyseiset maat voittavat taas lähivuosina, tullaan ympäri Eurooppaa jälleen vaatimaan viisujen siirtoa ja järjestetään protesteja.

Viisut kohtaavat uhkia myös lännempänä

Venäjällä, Turkissa ja Balkanilla on valtavia joukkoja viisufaneja, joille kilpailu on tärkeä. Euroviisut on perinteisesti ollut kova juttu riippumatta siitä, miten suhtautuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Kyseessähän on musiikkikilpailu. Viisut, kuten suuret urheilutapahtumatkin, saavat koko kansan pureskelemaan kynsiä nojatuoliensa reunoille, vaikka laji tai musiikki eivät itsessään niin paljon kiinnostaisikaan.

Tapahtuman luonne on aina ollut inklusiivinen. Euroviisut on perustettu rauhanprojektiksi, jolla on pyritty yhdistämään sodan runtelema maanosa. Juhlaksi, joka korostaa Euroopan kansojen moninaisuutta ja antaa kaikille luvan olla omia itsejään.

Kukaan tuskin yllättyy, että tällaisella tausta-ajatuksella syntynyt kansainjuhla vetää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä kristityistä muslimeihin ja konservatiiveista liberaaleihin. Homoista heteroihin.

Oikeistokonservatiisen Laki ja oikeus -puolueen hallitseman Puolan voisi hyvinkin nähdä seuraavan Unkarin esimerkkiä.

Tällä hetkellä Euroopassa velloo vahva nationalistinen ja konservatiivinen liike, joka on syntynyt vastareaktiona lisääntyneelle globalisaatiolle ja liberalismille. Perinteiset arvot nostavat päätään, ja monet ihmiset uskovat, että elämä paranisi palaamalla vanhaan.

Euroopassa idän ja lännen rajalla pitkään tasapainotellut Unkari on valinnut suunnannäyttäjäkseen tämän liikkeen. Vetäytymistä viisuista ei siis voi pitää minään varsinaisena yllätyksenä, vaan se on suoraa jatkumoa politiikalle, jolla hallitaan kovakouraisesti mediaa, opetusta ja sananvapautta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilan voi odottaa käyvän monissa Euroopan maissa lähivuosina tukalammaksi, kun liberalismia ja itsensäilmaisun vapautta kammoksuvat valtapuolueet pyrkivät ajamaan läpi omia lakimuutoksiaan.

Ei olisi mikään shokki, mikäli Unkarin lisäksi useampikin maa jättäytyisi lähitulevaisuudessa viisuista pois. Ainakin oikeistokonservatiisen Laki ja oikeus -puolueen hallitseman Puolan voisi hyvinkin nähdä seuraavan Unkarin esimerkkiä. Venäjä sitä tuskin tekee, sillä viisut on sille tärkeä pehmeän vaikuttamisen väline.

Euroviisut on tapahtuma, jonka merkitys on nähty sen rauhaa rakentavassa ja kansoja yhdistävässä voimassa. Nyt, kun jakolinjat Euroopan sisällä syvenevät, viisuilla voisi olla jälleen tärkeä rooli.

Lue lisää:

"Vetäytyminen homolaivueesta tekee hyvää mielenterveydelle" – Guardian: Unkari jää pois Euroviisuista, ja syynä on kilpailun homomyönteisyys

Ukrainan euroviisuedustaja vaihtoon, Maruv kieltäytyi olemasta "poliitikkojen työkalu"

Islanti sai sakkoja esiintyjänsä toukokuisesta protestista Euroviisuissa

Parrakas nainen liikaa Venäjälle – Conchitaa näytettiin vain vähän Venäjän viisulähetyksessä

Analyysi: Unkarilaiset antoivat Viktor Orbánille vapaat kädet keskittää valtaa – miten käy demokratian ja saako hän seuraajia muualla Euroopassa?

Lahden kaupunginorkesterin konserttiin pääsee nyt kirjastokortilla. Kaupungin kirjastossa on lainattavissa kaksi Sinfonia Lahden kausikorttia, joilla pääsee orkesterin konsertteihin ilmaiseksi.

Sinfonia Lahti tarjoaa lainattavia kausikortteja kulttuuritapahtumaan ensimmäisenä Suomessa. Myös Helsingin kaupunginorkesterin kausikortteja saa ensi keväänä lainaksi Oodista.

Lainattavilla kausikorteilla halutaan antaa kaikille mahdollisuus tutustua kulttuuri- tai urheilutapahtumiin.

– Tämä tarjoaa mahdollisuuden sellaiselle, joka ei ole aiemmin käynyt konserteissa. Kiva, että Lahden kirjastoon on tullut tällainen mahdollisuus, kehuu ensimmäisenä konserttiin kirjaston kortilla lähtevä Timo Hellén.

Kausikortti voi olla lainassa viikon kerrallaan. Toiveena on kuitenkin, että kortti palautettaisiin heti, kun sitä ei enää tarvita.

– Tämä on loistava juttu. Olen aina ajatellut, että pitäisi olla enemmän soittoa, joka ei maksaisi mitään. Kynnystä pitäisi saada alemmaksi näihin konsertteihin, sanoo kapellimestari Atso Almila.

Aiemmin syksyllä kirjasto on saanut lainattavaksi kaksi salibandyseura LASB:n kausikorttia. Lahden kaupunginteatterin kausikorttien lainaamismahdollisuudesta käydään parhaillaan keskusteluja, kertoo kirjaston palvelupäällikkö Salla Palmi-Felin.

– Kirjastolain tehtävä on taata pääsy kulttuurisisältöihin, tukea ihmisten osallisuutta ja hyvinvointia. Kausikorttien lainaaminen osuu todella hyvin meidän perustehtävään, hän sanoo.

– Ihana, ihana! Törkeen makee! Sä oot täydellinen!

Nana Simelius kehuu poplaulaja Iltaa, joka vaihtelee asentoa ja heilauttelee vaaleita kiharoitaan salamavalon räpsyessä. Raisiolaisella teollisuusalueella sijaitsevalla studiolla on käynnissä promokuvaukset. Kuvia otetaan ensi vuonna ilmestyvää esikoisalbumia varten.

Avarassa tilassa häärää kuvaaja Simeliuksen lisäksi lavastajia, kampaaja-meikkaaja sekä levy-yhtiön edustajia. Taustalla soi tarkkaan valittu rauhallinen soulmusiikki luomassa tunnelmaa. Se saa kuvattavan rentoutumaan.

Hyväntuulinen ilmapiiri on yksi syy, miksi useat Suomen ykkösartistit vaivautuvat kuvattavaksi Raisioon saakka.

Nana Simelius, 33, on yksi käytetyimpiä poptähtien kuvaajia. Työparinsa eli miehensä Juhana Simeliuksen kanssa hän on tehnyt artisteille myös musiikkivideoita, joista on tullut kaksi Emma-palkintoa.

Niin ikään muotia ja mainoksia kuvaavan Simeliuksen johtoajatuksena on saada kuvissa esiin ihmiset ja heidän tarinansa.

Valokuvaaja uskoo, että hänellä on silmää ihmisten lukemiseen, sillä hän kasvoi ongelmien kanssa painineessa perheessä. Kun on elänyt vaikeuksien keskellä, niin mielellään kiinnittää huomiota kauniisiin asioihin.

– Kun on kirpeitä tuntoja, niin musta tuntuu, että se kauneus vaan voimistuu, miten asiat kokee.

Lukiopudokkaasta poptähtien kuvaajaksi

Nana muutti kotoa pois 15-vuotiaana. Se oli hänen mukaansa ainoa vaihtoehto, koska tilanne perheessä kriisiytyi mielenterveys- ja päihdeongelmien takia.

Ysiluokan jälkeen tyttö meni partioleirille eikä koskaan palannut kotiin. Leirin jälkeen hänen tavaransa ja tulevaisuutensa odottivat yksiössä. Muu perhe muutti taloon, johon hän ei mahtunut. Nanan mukaan kotoa pois muuttaminen ei ollut oma valinta vaan pakko.

Nana aloitti lukion, sillä 9,3 keskiarvolla se oli luonnollinen jatkumo opiskelulle. Koulun käyminen osoittautui lyhyessä ajassa kuitenkin omillaan elävälle teinille mahdottomaksi. Rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet kirjoihin ja elämiseen töissä käymisestä huolimatta. Puolen vuoden jälkeen lukio jäi.

– Siinä elämäntilanteessa musta otti kopin seurakunta, jossa kävin. Ystävät hakivat lattialleen nukkumaan ja laittoivat minulle ruokaa.

Lukion päättämisen jälkeen Simelius päätyi media-assistenttilinjalle, missä hän pääsi tutustumaan valokuvaukseen sekä liikkuvan kuvan tekemiseen. Opiskelujen alussa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä Juhanan. Pari muutti Turkuun ja teki kaikkia mahdollisia töitä mitä oli tarjolla. Työvoimatoimiston kurssin kautta Nana päätyi harjoitteluun mainoskuvia tekevään Studio Valotukseen J-P Palmulaakson oppiin.

Valokuvaus vei mennessään, ja olihan sama maailma kulkenut Simeliuksen mukana lapsesta pitäen. Hän oli muusikkoisänsä kautta ollut tv-ohjelmien kulisseissa hämmästelemässä alan ammattilaisten työskentelyä.

– Mua kiinnosti aina se, miten asiat tehdään. Olen pienestä pitäen miettinyt, miten asiat on valaistu. Taustatiimit olivat niitä, mitkä mua siinä hommassa imuttivat.

Simelius ei koskaan ajatellut työnsä liittyvän mitenkään musiikkimaailmaan. Silti hän päätyi kymmenen vuotta sitten tekemään promokuvia Anna Abreun Just a pretty face? -albumille. Samaan aikaan hän alkoi tehdä töitä aviomiehensä kanssa yhteisen firman nimissä.

Sittemmin Simeliusten kuvattavina ovat olleet maamme ykkösartistit kuten Cheek, Jenni Vartiainen, Chisu ja Antti Tuisku.

Erityisesti Nana Simeliuksen mieleen on jäänyt yhteistyö räppäri Mikael Gabrielin kanssa. Hänen kanssaan on syntynyt kuvien lisäksi musiikkivideot kappaleisiin Riippumatto ja Kivi sakset seteli, joista jälkimmäisen video palkittiin Emma-palkinnolla yleisöäänestyksessä.

– Mikael Gabrielilla on samanlainen hyvä luova hulluus ja kokeilunhalu. Ja onhan meillä yhtymäkohtia joissain menneisyyden jutuissa.

Molemmilla on takanaan repaleinen nuoruus, sillä räppäri otettiin teini-ikäisenä huostaan kasvatuskotiin ja Simelius kasvoi osan lapsuudestaan ongelmaisessa kodissa.

Lupa leikkiä aikuisenakin

“Jokainen ohjaaja ja kuvaaja käsittelee usein yhtä isoa teemaa töissään jopa läpi elämänsä. Olen käsitellyt aina lapseutta. Ekasta lasten lyhäristä läpi tuhansien kuvien ja videoiden tähän päivään. Kasvua ja kasvamattomuutta.”

Näin Nana Simelius kirjoitti keväällä Instagram-tilillään. Hän kertoi siitä, kuinka joutui lapsena pitämään huolta vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Liian isoissa kengissä hoiperrellessa oma lapsuus jäi kesken.

Simelius pakeni vaikeita hetkiä kuvataiteen pariin sekä satuihin, joista mieleen ovat jääneet Zacharias Topeliuksen Vattumato sekä Narnian tarinat. Siskon kanssa hän lähti luontoon, missä he ottivat pokkarikameralla kuvia toisistaan.

– Koko valokuvainnostus alkoi pitkälle siitä, että tuli otettua paljon kuvia itsestä ja läheisistä. Ne olivat hyvin henkilökohtaisia terapeuttisia hetkiä.

Tällä hetkellä Simelius kertoo olevansa hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, sillä perheessä on pystytty käsittelemään ongelmia avoimesti.

– “Selvitä” on mun mielestä vähän haastava sana. Vaikeistakin asioista voi mennä eteenpäin ja niiden kanssa voi tehdä sopua, Simelius pohtii.

Rankat kokemukset ovat jättäneet kuitenkin jälkensä. Kun lapsuus jää kesken, joutuu astumaan aikuisen saappaisiin liian aikaisin.

– Kun on kuullut paljon aikuisten asioita ja murheita, sitä on tietyillä osa-alueilla kypsä ja fiksu. Toisaalta on jäänyt vaille turvaa, rakkautta ja läsnäoloa.

Simeliuksella on ollut ajanjaksoja, jolloin hän on käsitellyt työssään kasvua ja kasvamattomuutta enemmänkin. Sittemmin aihe on jäänyt vähemmälle, mutta ajatus lapseudesta kulkee edelleen mukana hänen kuvissaan.

– Olen ajatellut sen tietoisesti, että minulla on lupa elää niitä asioita myöhemmin. Ihmettelen maailmaa ja ajattelen, että en ole valmis, ja minulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Minulla on oikeus kasvaa ja fiilistellä. Olla kiukutteleva tai keskeneräinen.

Simelius on kääntänyt lapsenmielisyyden ja leikin voimavarakseen. Pariskunnan Raision kuvausstudiota hän kutsuu testilaboratorioksi, missä lavastuksena saattaa olla jättitikkareita, satoja ilmapalloja tai lunta keskellä kesää.

– Siellä kokeillaan, tehdään, leikitään ja pidetään hauskaa. Meidän jutun juoni löytyy ilon kautta.

Leikkimielisyys on säilynyt myös Simeliuksen ja hänen miehensä arjessa. Aikoinaan he kiersivät autoretkellä kaikki mahdolliset Suomen huvipuistot ja nykyisin HopLopissa he ryntäävät kahden lapsensa mukana liukumäkeen ja makaavat pallomeressä.

Lapsen maailman vilpittömyys kiehtoo Simeliusta, ja hänen mielestään lasten leikeistä voi ottaa mallia työhön ja muuhun elämään.

– Sehän on ihan järkyttävän hieno demokratia. Lapsilla on luontainen kyky ottaa muita huomioon ja leikithän on parasta isolla porukalla. Mitä enemmän jengiä, sitä hauskempaa. Siinä on myös tietty vilpittömyys. Ollaan mitä ollaan.

Valokuvaaja kuitenkin painottaa, ettei leikkimaailmassa huidella koko aikaa. Pariskunta tekee esimerkiksi parhaillaan videota mielenterveyskampanjaan, jossa kerrotaan koskettavia elämäntarinoita.

– Ei tässä olla mitään kokopäiväisiä eskapisteja, että paetaan todellista elämää. Se olisi ehkä traagista, Simelius pohtii.

Myös perhearki maadoittaa Simeliusta. Nykyään perhe asuu Turun maaseudun rauhassa ja se luo rutiineja ja turvallisuuden tunnetta. Pariskunta tekee töitä harkiten, ettei työn rooli kasva liian suureksi.

Valokuvaajan mukaan luovan alan erikoiset työajat voi yhdistää hyvinkin tavalliseen elämään. Perhearki on jotain sellaista, millä hän korjaa rikkinäistä lapsuuttaan.

– Perusturvaa voi myöhemminkin kasvattaa hyvässä parisuhteessa ja rakkaudessa sekä kahden pienen lapsen kanssa.

Ihmisten tarinat esiin valokuvissa

Silmiemme ohi vilisee satoja ja satoja valokuvia päivittäin. Elämme maailmassa, joka on täynnä kuvia ja niiden luomia viestejä.

Nana Simelius selaa ammattinsa ohella kiinnostuksella Instagramia ja inspiroituu ihmisten jakamasta sisällöstä. Vaikka sosiaalinen media ei ole ainoa paikka innoituksen hakemiseen, kuvavirrasta jää joka päivä jotain alitajuntaan.

– Sillä on aika iso merkitys, millaisessa kuvamateriaalissa mä marinoin itseni. Kuvatulvaa on todella paljon ja sieltä nousee esiin se, mihin on laitettu tosi paljon aikaa ja ajatusta.

Instagram-aikana puhutaan paljon siitä, miten viimeisen päälle puleeratut kuvat vääristävät todellisuutta. Samaa keskustelua on käyty jo pidempään käsitellyistä mainoskuvista.

Simelius sanoo pohtineensa asiaa paljon. Kun keskustelussa keskitytään esimerkiksi kuvankäsittelyyn, meikkaamiseen tai stailaamiseen, pointti on hänen mielestään väärä.

– He ovat taiteilijoita ja luovia ihmisiä, jotka haluavat kertoa tarinaa mahdollisimman mieleenpainuvalla tavalla.

Tällä hetkellä mainoksissa ei tyydytä pelkästään perinteisiin malleihin vaan kuviin etsitään mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Simeliuksen mukaan tärkeintä on esitellä ihmisiä hyväksyttyinä ja sellaisina kuin he ovat. Tällöin he eivät jää näkymättömiksi yhteiskunnassa.

– Elämme todella tärkeää kehopositiivisuuden aikakautta. Enää ei suostuta siihen, että itsestä pitää ajatella negatiivisesti tai pitää tavoitella jotain sellaista, mitä ei itse ole. On lupa olla oma itsensä ja olla onnellinen omissa nahoissaan.

Tänä vuonna Simeliukset tekivät kuvat Aspa-säätiön Lupa olla upea -kampanjaan, joka liittyi Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeeseen. Siinä kysyttiin, voiko vammainen ihminen olla seksikäs. Kuvissa esiintyvät naiset on puettu kukkamekkoihin ja he poseeraavat kukkien keskellä.

Simelius kertoo, että hänen tekemistään kampanjoista on tullut kannustavaa palautetta. Yleisö haluaa nähdä erilaisia ihmisiä mahdollisimman laajalla kattauksella.

– Mä nään sen sellaisena happena, mitä me tällä hetkellä hengitetään. Ihmiset haluavat löytää itsensä niistä kuvista, videoista ja viesteistä.

Silmät uuden äärellä

Poplaulaja Ilta vaihtaa promokuvauksissa vaatteita jo kolmatta kertaa. Samaan aikaan lavasteet muutetaan uuteen uskoon. Nana Simelius selailee läppäriltä jo otettuja kuvia. Kuvauspäivä kestää koko päivän ja sen aikana kuvia kertyy tuhansia.

Simeliuksen kuvauksissa on poikkeuksellisen rauhallinen ja kannustava tunnelma. Hän aloittaa aina kuvauspäivät rukouksella itsekseen tai aviomiehensä kanssa. Simelius siunaa nimellä kuvauksiin tulevat sekä itse kuvaustilanteen.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: kuvauksissa ei käytetä ilmaisua “tämä ei toimi”. Sen sijaan kysytään, tehtäisiinkö asiat toisin. Kuvattavan itsetuntoa ei haluta musertaa koko kuvaustiimin silmien edessä.

– Ihminen on haavoittuvainen, kun hän on kameran edessä ja jakamassa syviä tuntojaan. Me lähdemme siitä, että voiko tämän tehdä toisella tavalla. Ei jäädä negaatioon kiinni.

Nana Simelius kertoo olevansa miehensä kanssa ammatillisesti uuden äärellä. He haluavat teroittaa näkemystään, mihin kuuluu muun muassa kuvata vielä rohkeammin erilaisia ihmisiä ja tarinoita. Tässä ajassa he haluavat tuoda esiin vaikeitakin aiheita.

– Mehän ollaan ne silmät, jotka katsovat ihmistä. Tässä on hyvä paikka silmille, jotka näkevät ihmisen lempeästi ja ovat ihmisten puolella.

Latvialainen kapellimestari Mariss Jansons on kuollut 76 vuoden ikäisenä kotonaan Pietarissa. Kuolinsyyksi on kerrottu Jansonsia pitkään vaivannut sydänvika.

Yksi aikamme arvostetuimmista kapellimestareista palkittiin uransa aikana niin Grammy-palkinnolla kuin Britannian Kuninkaallisen filharmonisen yhdistyksen kultamitalilla.

Hän johti muun muassa Lontoon filharmonista orkesteria, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteria ja Oslon filharmonikkoja. Suomessa Jansons nähtiin viime vuonna, kun hän johti Baijerin radon sinfoniaorkesteria Helsingin juhlaviikoilla Musiikkitalossa.

Saksalaisen kapellimestarilegenda Herbert von Karajanin suojatti opiskeli lapsena viulua ja myöhemmin pianoa ja orkesterinjohtamista. Toinen sija Jansonsin oppi-isän mukaan nimetyssä Karajan-kapellimestarikilpailussa toi nuorelle kapellimestarille nimeä ja työtilaisuuksia.

Sairastelu haittasi Jansonsin viimeistä elinvuotta ja hän joutui perumaan useita esiintymisiä. Hän palasi kuitenkin parrasvaloihin Baijerin radion sinfoiaorkesterin johdossa lokakuussa.

Jansonsin kuolemasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

– Yleensä en valvo työasioiden takia, mutta tämän jutun kohdalla valvoin aamuun asti ennen julkaisua, Katri Kallionpää sanoo.

Hän on Helsingin Sanomien toimittaja, toinen Veijo Baltzarin toiminnan paljastaneen jutun tekijöistä. Kallionpää ja Teittinen olivat vieraina Ylen aamun Viimeinen sana -keskustelussa.

Voit katsoa keskustelun klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

Vuosien ajan kirjailija, kulttuurineuvos Baltzar houkutteli nuoria tyttöjä liittymään teatteriyhteisöön, jossa hän manipuloi ja lähenteli näitä. Kallionpää sanoo, että häntä jännitti jutun vastaanotto, mutta vielä enemmän se, miten juttu vaikuttaisi Baltzarin uhreihin.

Myös Paavo Teittinen, jutun toinen tekijä, kertoo ahdistuneensa jutun kohteiden puolesta.

Teittinen on tutkivan journalismin konkari, joka on tehnyt vaikeita juttuja, kuten viime keväällä nepalilaisten kokkien työoloista Suomessa kertovan artikkelin.

Silti Baltzar-juttu oli Teittiselle vaikein tähänastista.

– Minua ahdistaa edelleen joidenkin näiden Baltzarin toiminnasta kärsineiden naisten tilanne.

Toimittajat kuulivat aiheesta samoihin aikoihin

Kallionpää ja Teittinen saivat aiheen eteensä samoihin aikoihin, noin vuosi sitten, toisistaan tietämättä.

Kallionpää ihmetteli, miksi kukaan ei ollut puuttunut Baltzarin tekoihin aiemmin.

– Meillä Suomessakin on ollut sitä, että tämän tyyppisiä asioita ei olla ymmärretty, vaikka ne on nähty. Vasta #metoo -liike on opettanut meitä tunnistamaan tämänkaltaisia asioita, hän sanoo.

Juttua varten Kallionpää ja Teittinen haastattelivat 18 nuorta naista. He kertoivat kipeitä ja henkilökohtaisia asioita, ja osa pelkäsi Teittisen mukaan Baltzaria. Siksi lähteitä oli suojeltava.

– Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset pitää huomioida haastattelussa. Pitää olla sensitiivinen sille, mitä hän haluaa sanoa, antaa aikaa, sanoo Teittinen

Lisäksi kyse on lähdesuojasta. Lähdesuoja on lain toimittajalle turvaama oikeus pitää tietolähteet salassa. Se on olemassa siksi, että esimerkiksi väärinkäytösten paljastajille ei kosteta.

Baltzarista kertoneiden naisten nimiä ei kerrottu jutussa heidän suojelemisekseen. Jotkut kieltäytyivät kokonaan haastattelusta pelkoon vedoten.

– Jos puhutaan lähdesuojan takaa, toimittajan pitää varmistaa, että ihmistä ei voi tunnistaa. Se on ennen kaikkea toimittajan tehtävä, ei missään tapauksessa lähteen, Teittinen painottaa.

Nimettömät lähteet pitää syynätä tavallistakin paremmin

Teittisen mukaan lähteisiin pitää suhtautua journalistisen kriittisesti. Jutun lähteet ymmärtävät sen, koska löysä juttu on huono asia myös heidän kannaltaan.

Kertomusten johdonmukaisuus käytiin läpi ja niiden tueksi haettiin muuta materiaalia, kuten asiakirjoja.

– Emme koskaan julkaise vakavia väitteitä yksittäisten kertomusten pohjalta.

Kun riittävän moni toisistaan riippumaton henkilö kertoo samaa, se yleensä tuo painoa jutulle, Teittinen toteaa.

Baltzarin uhreja neuvottiin olemaan yhteydessä rikosuhripäivystykseen

Baltzaria epäillään törkeästä ihmiskaupasta. Hänet pidätettiin jutun julkaisua edeltävällä viikolla. Oliko se sattumaa?

– Me ollaan kerrottu jutussa, että me ollaan muistutettu näitä Baltzarin toiminnasta kärsineitä naisia, että he saavat apua rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelusta, Teittinen vastaa.

Rikosuhripäivystys on kansalaisjärjestö, joka auttaa rikoksen uhreja. Teittisen mukaan juttuprosessi vaikutti siis osaltaan myös rikostutkinnan käynnistämiseen. Jutun tiedot täsmentyivät kesän ja syksyn aikana. Julkaisupäätös oli tehty jo aiemmin ja sitä harkittiin pidätyksen jälkeen Helsingin Sanomissa. Juttu päädyttiin julkaisemaan.

“Taiteen saralla puuttuvat valvontamekanismit, joita liikunnan puolella on”

Teittisen mukaan yhteiskunnan turvaketju petti Baltzarin teatteriyhteisön kohdalla.

– Toiminnasta on liikkunut huhuja ja tietoja pitkään, mutta ne ovat saattaneet olla sellaisia, että yksittäisen henkilön on ollut vaikea reagoida, hän sanoo.

Hänen mielestään on kuitenkin selvää, että taiteen saralla puuttuvat valvontamekanismit, joita esimerkiksi liikunnan puolella on.

Katri Kallionpää toivoo, että juttu auttaisi kaikkia niitä, jotka ovat kokeneet seksuaalista ahdistelua, manipulointia tai hyväksikäyttöä ymmärtämään sen, ettei tapahtunut ole heidän vikansa.

– Että juttu vapauttaa heidät itsesyytöksistä, Kallionpää sanoo.

Monet Tampereen kulttuuritoimijat ovat pitkään ihmetelleet, miksi kaupunki pitää entisessä Suomen trikoon sukkatehtaassa olevia vuokratiloja tyhjillään. Tilanne on jatkunut jo parisen vuotta, vaikka tiloihin haluavia vuokralaisia on ollut jonoksi asti.

Onkiniemen tehdas nousi otsikoihin keväällä 2017, kun tiloista löytyi asbestia. Kaupunki laittoi tuolloin koko rakennuksen käyttökieltoon. Käyttökielto purettiin, kun asbestilöydökset ja niistä mahdollisesti aiheutuvat riskit rakennuksen käyttäjille pystyttiin poistamaan.

Asunto- ja kiinteistöasioista vastaavan apulaispormestarin Jaakko Stenhällin mukaan ensimmäiset vuokrasopimukset on tehty korjaustoimenpiteiden jälkeen alkuvuodesta 2018. Rakennus sijaitsee hyvällä paikalla vajaan kahden kilometrin päässä keskustasta, Särkänniemen huvipuiston kupeessa.

– Remontin jälkeen on sekä uusittu vuokrasopimuksia aiempien vuokralaisten kanssa että tehty kokonaan uusia vuokrasopimuksia. Vuokralaisilta on edellytetty sekä kohtuullista vuokranmaksukykyä että vuokravakuutta.

Stenhäll myöntää, että vuokraustoiminta on käynnistynyt hitaasti. Nyt kaupunki kuitenkin lupaa terhentää toimintaansa.

– Remontin jälkeen vuokrauksen käynnistymisessä on ollut pieni viive, mutta sittemmin asia on normalisoitunut. Tiloja vuokrataan sitä mukaa, kun tarjolla olevia tiloja tarvitsevia vuokralaisia löytyy.

Stenhällin mukaan vapaata vuokrattavaa tilaa on tällä hetkellä noin 2 000 neliötä.

– Rakennuksessa on eri kokoisia tiloja, joista osassa sopimusneuvottelut ovat valmistumassa ja osasta tiloja neuvottelut ovat kesken, Stenhäll sanoo.

Onkiniemen alueen myyntikilpailu ratkeamassa

Kaupunginvaltuusto myönsi asbestilöytöjen jälkeen varat 4 500 neliön kunnostamiseen. Tästä määrästä vain reilut puolet on tällä hetkellä käytössä.

– Onkiniemessä on vuokralaisia reilut 50 ja vuokrattuna on 2 300 neliötä. Taloon tehdään toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia kolmen kuukauden irtisanomisajalla.

Stenhällin mukaan isompien tilojen vuokraaminen on ollut vaikeampaa, eikä niiden jakaminen pienemmiksi onnistu ilman rahaa.

– Vapaita tiloja kokoluokassa 100–600 neliötä on edelleen. Niitä on haastavaa jakaa pienemmiksi tiloiksi, koska tarvittavat väliseinä- ja poistumisratkaisut vaatisivat investointeja. Merkittävämmät tilamuutokset tulisi tehdä perusparannuksen yhteydessä.

Onkiniemen alueesta on parhaillaan käynnissä tontinluovutuskilpailu (Tampereen kaupungin nettisivu), jossa etsitään uutta käyttöä kahdelle Onkiniemessä sijaitsevalle teollisuuskiinteistölle ja niiden ympärillä olevalle 1,8 hehtaarin alueelle. Kilpailun oli määrä ratketa marraskuussa, mutta viimeisimmän tiedon mukaan ratkaisu voi venyä tammikuulle.

Alueelle on tekeillä uusi kaava. Kestää todennäköisesti vielä vuosia, ennen kuin vuokralaiset joutuvat poistumaan talosta kokonaisvaltaisen perusparannuksen alta.

Julkisuus pani vipinää kaupunkiin?

Onkiniemen vähäisestä vuokrausasteesta on kirjoittanut syyskuussa Helsingin Sanomat. Yksi HS:n jutussa haastatelluista on tehtaan tiloissa työskentelevä yrittäjä, kultaseppä Kalle Kulmala, joka on myös Onkiniemen Kulttuuritehdas ry:n puheenjohtaja.

Kulmala kertoo saavansa viikoittain yhteydenottoja yrittäjiltä, taiteilijoilta ja muilta toimijoilta, jotka etsivät sopivia tiloja ja olisivat halukkaita vuokraamaan niitä Onkiniemestä.

Kulmala on tyytyväinen, jos uusien sopimusten solmimisessa on päästy eteenpäin ja taloon on tulossa uusia vuokralaisia.

– Lehtijuttu tuntuu pistäneen vauhtia rattaisiin, Kulmala sanoo.

Apulaispormestarin mukaan kaupunki on muuttamassa toimintamalliaan laajasti.

– Haluamme saada tätä omaehtoisten kulttuuritilojen vuokrausta asiakaslähtöisemmäksi. Tämäkin ottaa aikansa, mutta tahtotila on selvä, Stenhäll sanoo.

Tampere hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026.

Lue myös:

Särkänniemen alueen suunnittelu etenee: Sara Hildénin museolle tilaa, Onkiniemi myyntiin ja palloiluhalli yläparkkipaikalle

Tampere hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi yleisellä saunalla, rosolla ja leikillä: "Tehdään tästä nyt numero"

Tampere häätää kaikki vuokralaiset Onkiniemestä – asbestilähteitä useita: "Meiltä on vedetty matto jalkojen alta"

Professori rauhoittelee Onkiniemen asbestilöydöistä huolestuneita: "Altistuminen voi olla lähellä nollaa"

Koko rakennus käyttökieltoon Tampereen Onkiniemessä – asbestia löytyi myös porraskäytävistä

Sunrise Avenue lopettaa, yhtye kertoi maanantaina kansainvälisessä tiedotustilaisuudessa Helsingissä Clarion-hotellissa. Sunrise Avenue on menestyneimpiä suomalaisia yhtyeitä kotimaassa ja Keski-Euroopassa, stadionluokan bändi, joka on myynyt yli 2,5 miljoonaa albumia.

–Olemme päättäneet yhdessä, että Sunrise lopettaa. Tätä on pohdittu pitkään, yhtyeen perustaja ja keulakuva Samu Haber sanoi tiedotustilaisuudessa.

–Vaikka lopetamme bändinä, jatkamme ystävinä koko elämän.

Yhtye kertoi myös jäähyväiskiertueesta ja julkisti myös jäähyväiskappaleen Thank you for everything.

– Haluamme tehdä tästä lopusta niin kauniin, kuin se voi olla.

Sunrise Avenue esitti kappaleen tiedotustilaisuuden päätteeksi.

Lue lisää: The Voice of Germany teki Samu Haberista supertähden Saksassa – "Der Finne" kertoi saksalaisille miten junan vessa toimii

Bändinsä perustan Haber rakensi 16-vuotiaana vuonna 1992. Sunrise-nimisessä duossa oli mukana Haberin ystävä Jan Hohenthal.

Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi Sunrise Avenue. Sitä perustamassa Haberin lisäksi oli bändistä myöhemmin erotettu kitaristi Janne Kärkkäinen. Kärkkäinen haastoi yhtyeen oikeuteen, mutta perui myöhemmin vaatimuksensa. Myös kosketinsoittaja Jukka Backlund on bändin ex-jäsen.

Bassoon ja rumpuihin heti alussa valitut Raul Ruutu ja Sami Osala soittavat yhtyeessä edelleen. Matkan varrella mukaan ovat tulleet kitaristi Riku Rajamaa ja kosketinsoittaja Osmo Ikonen.

Maailmanlaajuinen levytyssopimus oli takataskussa saksalaisen EMI:n kanssa ennen ainuttakaan julkaistua kappaletta. Diili tehtiin Suomen isännöimässä MIDEM-musiikkitapahtumassa Cannesissa. Debyyttialbumin Sunrise Avenue julkaisi 2006.

Paluusuunnitelmia ei ole

Luvassa on vielä yksi kiertue, jonka aikana Sunrise Avenue nähdään Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Suomessa.

Tällä alalla asioita tehdään sydämestä. Samu Haber

Vihoviimeinen konsertti järjestetään Helsingin olympiastadionilla 15. elokuuta 2020. Se on ensimmäinen stadionilla järjestettävä konsertti pitkän remontin jälkeen.

– Kun kysyin jätkiltä, että mennäänkö vielä kerran areenoille ja stadioneille, niin kaikki olivat, että mennään, Haber sanoi Ylen haastattelussa.

Kiertueessa on lopettamispäätöksen myötä ylimääräistä jännitettä, joka kasvattanee myyntiä. Myynninedistäminen ei kuitenkaan käynyt mielessä lopettamispäätöstä tehtäessä, Haber vakuutti.

– Tällä alalla asioita tehdään sydämestä.

Haber heitti ilmoille mahdollisuuden toisesta solistista

Haber on bändin johtaja lavalla ja kulisseissa, ja niinpä myös päätös lopettamisesta oli hänen. Kun asiaa käsiteltiin palaverissa, pinnassa oli tunteita laidasta laitaan. Osa porukasta ehdotti, että bändi jäisi vain vuoden tai parin tauolle, mutta Haber piti päänsä.

– On hyväksyttävä, että bändi on asia, josta haluan tällä hetkellä pois, hän perustelee.

– Ei se tietenkään kaikille ollut iloinen uutinen, mutta olen tyytyväinen ja yllättynyt siitä, että pystymme hoitamaan tämän veljinä loppuun saakka.

Bändielämää Haber kuvaa yhdistelmäksi pitkää parisuhdetta ja työsuhdetta. Vuosien varrella on tullut koettua hyviä ja huonoja hetkiä, mutta aina asiat on saatu puhuttua. Huumori pilkahteli myös lopettamisen hetkellä.

– Sanoin jätkille, että jos haluatte jatkaa toisen solistin kanssa, niin kaikin mokomin. Silloin joku taisi vähän nauraakin. Olisihan se jännää mennä katsomaan keikkoja, jos siellä olisi joku toinen jätkä vetämässä, Haber hymähtää.

Yhteissoiton sijaan tennistä tai vesihiihtoa

Tällä tietoa viimeiseksi jäävän albuminsa Sunrise Avenue julkaisi vuonna 2017. Heartbreak Century nousi ilmestyessään Saksan albumilistan ykköseksi.

Musiikillinen menestys ja tarkka urasuunnittelu näkyy Haberin kukkarossa: viime vuonna hän tienasi reilut 400 000 euroa ja sitä edellisenä yli puoli miljoonaa euroa.

– Taloudelliset asiat eivät liity jatkamiseen tai lopettamiseen. Toki jos kaikilla olisi jääkaappi tyhjä, eikä yhtään ehjää kumia polkupyörässä, niin varmaan kävisimme edelleen soittamassa, Haber sanoi.

Haber uskoo, että bändin jäsenien välinen ystävyys jatkuu vahvana, vaikka musiikki loppuu.

– Ystävyys saattaa saada jopa enemmän tilaa jatkossa. Menemme pelaamaan yhdessä tennistä tai vaikkapa vesihiihtämään. Sitä meiltä ei ota kukaan pois.

Saksalaisfanien reaktioita lopettamisuutiseen löytyy täältä.