Jos on jokin musiikkiteos, joka toimii vertauskuvana länsimaiselle arvopohjalle ja jopa koko ihmiskunnan yhtenäisyydelle, niin se on saksalaissäveltäjä Ludwig van Beethovenin yhdeksäs sinfonia.

Moniulotteista, vimmaista ja sankarillista klassikkoa esitetään usein suurten tapahtumien tai mullistusten yhteydessä. Niin Berliinissäkin jouluna 1989, kun kaupungin halkaissut muuri oli juuri murtunut ja itä ja länsi olivat yhdistymässä pitkän kylmän sodan jälkeen. Orkesteria Berliinissä johtanut kapellimestari Leonard Bernstein muutti vuonna 1824 kantaesityksensä saanutta teosta – yhden sanan verran. Oodi ilolle (Ode an die Freude) muuttui Oodiksi vapaudelle (Ode an die Freiheit).

Tulevana jouluna Beethovenin yhdeksännestä kuullaan jälleen harvinainen, alkuperäisestä poikkeava sovitus. Syynä on tälläkin kertaa mullistus, pandemia, ja asialla on suomalaissäveltäjä Jaakko Kuusisto.

Koronapandemia rajoituksineen estää sinfonian esittämisen täysimittaisella orkesterilla ja kuorolla. Siksi Kuusisto sai puhelun Etelä-Koreasta. Soulin filharmonikkojen ylikapellimestari Osmo Vänskä pyysi apuun luottomuusikkonsa.

– Monissa paikoin Kaukoidässä joulua ei tule ilman Beethovenin ysiä. Kun Osmo Vänskä soitti ja kysyi, voinko sovittaa sinfonian pienemmälle kokoonpanolle, naurahdin, että oletteko tosissanne, Kuusisto kertoo.

Alun lievä epäusko johtui siitä, että ikonisia klassisen musiikin teoksia harvemmin muokataan.

– Totta kai Osmo oli tosissaan, Kuusisto hymyilee.

Esimerkiksi klarinetteja, huiluja ja muita puupuhaltimia soi teoksessa parhaimmillaan kymmenen kerrallaan. Kuusistolla on käytössään kuitenkin vain neljä kyseisen soitinryhmän muusikkoa.

– Kaikkea polyfonista tekstuuria ei ollut mahdollista sovittaa mukaan, mutta ei versio mielestäni jää kiinni mistään. Totta kai sointi on paikoitellen kapeampi, mutta esimerkiksi jousisoittimien osuuksiin ei tarvinnut hirveästi koskea.

Lievät oireet – vakava sairaus

Sovitustyön aikana Kuusistoa kohtasi elämän mullistava tragedia. Hänellä diagnosoitiin aivokasvain, ja se osoittautui pahanlaatuiseksi.

46-vuotias Kuusisto sai huonot uutiset heinäkuussa mökkeillessään Saimaalla. Hänen kotinsa on Oulussa.

– Olin ihmetellyt lievää väsymystä, päänsärkyä ja pieniä hajanaisia oireita. Niitä jatkui sen verran pitkään, ettei asiaa voinut kuitata pikkuvaivana.

Ennen kohtalokasta diagnoosia Kuusisto oli ollut lääkärissä, mutta hän epäili vielä tuolloin oireidensa johtuvan rankan koronakevään tuomasta stressistä. Kolme viikkoa myöhemmin hän sai lähetteen pään magneettikuvauksiin Lappeenrantaan.

– Siihen se mökkeily jäi. Seuraavana aamuna olinkin takaisin Oulussa ja ensimmäisellä sairaalakäynnillä, Kuusisto kertoo.

Arvostettu viulisti, tuottelias säveltäjä ja kiireinen kapellimestari oli yhtäkkiä uuden edessä. Oli pakko pysähtyä.

“Inhoan löysää puhetta”

Nyt Kuusisto istuu vitivalkoiseksi sisustetussa asunnossa pyöreän pöydän ääressä ja kertaa viime aikojen tapahtumia. Ollaan Suomen Kansallisoopperan jykevässä rakennuksessa Helsingin Töölönlahden rannalla. Talossa on kaksi kalustettua asuntoa oopperassa työskenteleville vierailijoille.

Kuusisto suhtautuu tilanteeseensa järki edellä, vaikka taustalla pauhaa tunnemyrsky.

Haastattelussa tunnelma on vähän samanlainen kuin Kuusiston säveltämässä Jää-oopperassa, jonka säveltäjä itse sovitti koronarajoituksille sopivaksi ja jonka hän johtaa Kansallisoopperassa haastattelupäivän iltana.

Teoksessa vaaran tunne syntyy ulkosaariston vellovaa, pian jäätyvää merta kuvaavasta musiikista. Kuusiston omaa elämää uhkaa nyt syöpä.

Kuten Jäässä, myös tässä pyöreän pöydän ääressä on helpompi uskoa tulevaan kuin pelätä pahinta. Kännykän näyttö kertoo, että Yhdysvalloissa presidenttiehdokas Joe Bidenin äänimäärä on kääntymässä voitolliseksi tarvittavissa osavaltioissa. Kuusisto tarkastaa tilanteen uudestaan valokuvaajan viritellessä laitteitaan. Muusikko toteaa malttamattomana, etteivät vaalit vieläkään ole ratkenneet. (Biden julistettiin voittajaksi pari päivää haastattelun jälkeen.)

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat Kuusistolle neljän vuoden välein toistuva herkkupala, jota hän seuraa intohimoisesti. Perinne alkoi, kun Bill Clinton valittiin presidentiksi ensimmäistä kertaa vaaleissa vuonna 1992. Jaakko Kuusisto seurasi valintaa paikan päällä Amerikassa yhdessä veljensä Pekan kanssa, kun he opiskelivat viulunsoittoa Indianan yliopistossa.

– Niitä jatkuvia suoria lähetyksiä ja vaaliväittelyitä mediassa! Meininki on kaikkiaan Amerikassa ihan omalla tasollaan. Olen ollut asian harrastaja siitä saakka, Kuusisto hymähtää.

Myös Suomen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat huippumuusikkoa. Kuusisto ottaa mielellään kantaa ja oikoo usein populistisia väittämiä. Paikkana on sosiaalinen media.

– Tiedä sitten, jos somea ei olisi, kuinka aktiivinen tulisi oltua, mutta voi sitä kai harrastukseksi sanoa.

Tässä esimerkki Kuusiston osallistumisesta keskusteluihin sosiaalisessa mediassa:

Yksi syy aktiivisuuteen on Kuusiston mukaan se, että mielipiteet ja faktat menevät kiihkeissä väittelyissä sekaisin. On harhaa ajatella, että kaikki mielipiteet olisivat samanarvoisia, hän manaa.

– Inhoan löysää puhetta, ymmärtämättömyyttä ja sitä, että aivan tietoisesti väitetään täyttä potaskaa. Disinformaatio on yhteiskunnallisena ilmiönä suurimpia ongelmia, ja siihen törmää joka päivä. Se leviää somessa älyttömän nopeasti ja tehokkaasti.

Silloin tällöin Kuusisto joutuu myöntämään tappionsa, ja vaikka somessa yrittänyttä toisinaan todellakin laitetaan, siis moititaan pahemman kerran, muusikko on välttynyt vihakampanjoilta ja muilta lieveilmiöiltä.

– Ei siellä pysty ketään ihmisenä muuttamaan kuitenkaan, hän toteaa.

Varjo, joka kulkee mukana

Lontoossa tehtiin vuoden alussa leikkaus, jonka aikana 53-vuotiaalta potilaalta poistettiin aivoista kasvain. Tapaus sai laajaa julkisuutta, sillä potilas soitti toimenpiteen aikana viulua.

Soittaminen antoi kirurgeille ajantasaista tietoa siitä, ettei operaatio vahingoittanut aivojen niitä osia, jotka ohjailevat vasemman käden liikkeitä ja koordinaatiota.

Kuusistolle tehtiin mittava aivoleikkaus elokuussa. Hänen tapauksessaan operoitava alue oli laaja, ja leikkaus tehtiin nukutuksessa.

– Sinne mennessä en oikein uskaltanut ajatella, millaisena tulen ulos. Olen onnekas, ettei leikkaus vaurioittanut minua millään tavalla. Päähäni tehtiin iso reikä, ja sieltä poistettiin aika paljon tavaraa.

Leikkauksen jälkeen vuorossa oli kolmen kuukauden sairausloma, sädehoitoa ja sytostaatteja. Nyt Kuusisto odottaa seuraavaa kontrollia ja tulevia arvioita tilanteesta.

– Voin ihan hyvin. Aktiivisia hoitoja ei ole menossa, vain pientä peruslääkitystä. Toisaalta sairaus on varjo, joka kulkee mukana joka päivä. Lähinnä sitä pyrkii tietoisesti ohjaamaan ajatukset muualle. Lähtökohtaisesti parantumaton sairaus ei ole helppo taakka kannettavaksi.

Prosessin positiiviseksi puoleksi Kuusisto listaa suomalaisen terveydenhuollon. Siitä hänellä on pelkkää hyvää sanottavaa. Hänen tilanteensa havaittiin alun perin yksityisellä vastaanotolla Savonlinnassa. Sieltä hän siirtyi julkiselle puolelle.

– Koko ketju on toiminut todella hyvin. Järjestelmä on osoittanut parhaat puolensa. Hoidot ovat järjettömän kalliita, mutta Suomessa se ei ole henkilökohtainen katastrofi. Maksamme siitä veroina etukäteen.

Läheiset viulistiveljekset Jaakko ja Pekka

Moni suomalainen tuntee Kuusistojen musiikkisuvusta ehkäpä etenkin Jaakon pikkuveljen Pekka Kuusiston. Hän on kansainvälisen Sibelius-viulukilpailun historian ainoa suomalainen voittaja. Pekka-veli tekee maailmalla näyttävää uraa konserttiviulistina ja saa veljeään enemmän medianäkyvyyttä.

Isoveli Jaakko on työskennellyt orkesterimuusikkona ja suuntautunut säveltäjäksi ja kapellimestariksi, mutta myös hän on esiintynyt konserttiviulistina Suomessa ja maailmalla. Pikkuveli Pekka voitti Sibelius-kilpailun 19-vuotiaana 1995. Jaakko oli tullut samassa kilpailussa neljänneksi viisi vuotta aiemmin, vain 16-vuotiaana.

Jaakko on työskennellyt erilaisissa asiantuntijatehtävissä, muun muassa Sibelius-viulukilpailun tuomaristossa ja Taiteen edistämiskeskuksen Taideneuvoston varapuheenjohtajana sekä valtionosuusjärjestelmän (VOS) asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana.

Kiinnostus taidekentän rakenteisiin on ehkä peruja isältä, säveltäjä Ilkka Kuusistolta, joka työskenteli muun muassa Kansallisoopperan johtajana vuosina 1984–1992.

– Varmaan se vaikuttaa, kun lapsesta saakka on tullut tavattua yhteiskunnallisesti aktiivisia ihmisiä. Esimerkiksi jo edesmennyt Matti Ahde, joka vaikutti voimakkaasti tämän oopperatalon rakentamiseen, oli faijalle hyvin tuttu ihminen. En tiedä, onko esikuva oikea sana, mutta häntä tuli nähtyä lapsena ja myöhemminkin.

Viulistiveljekset olivat läheisiä soittaessaan Ylen Joulupukin Toivejoulu -ohjelmassa 1983, ja he ovat läheisiä nyt, kun isoveli elää vaikeita aikoja. Jaakko Kuusiston puoliso, Oulu Sinfonian intendentti Maija Kuusisto ja Pekka-veli ovat hänelle tuki ja turva.

Sairaana on pakko olla itsekäs

Sairaus vaikuttaa kaikkeen, mutta eniten oman pään sisällä, Kuusisto toteaa. Hän on huomannut ajattelevansa uudella tavalla arkisesta elämästä. Kuusisto kertoo kysyvänsä itseltään usein, mitä hän ihan oikeasti haluaa tehdä ja mitkä ovat oikeasti tärkeitä asioita.

– Olen aina ollut sopeutuvainen ihminen, halunnut olla lojaali ja pitää lupaukseni, mutta tämä tilanne pakottaa esiin itsekkyyden. Koska aikani on luultavasti rajallisempi kuin toivoin, haluan käyttää sen itseni kannalta hyvin.

Kuusistolle yksi hyvistä ajankäyttötavoista on taiteen, siis töiden, tekeminen. Siksi hän on tälläkin hetkellä Helsingissä, töissä.

– Loppuvuoden konsertit ovat osa sitä, miten aikaani mielellään käytän.

Järki sanoo, että olisi vain jatkettava eteenpäin murehtimatta ja toivoa parasta, Kuusisto pohtii, mutta kukapa pelkällä järjellä eläisi? Tunteet vievät voiton erityisesti kotona. Elämän rajallisuus tuntui Kuusistosta ennen kaukaiselta ajatukselta, mutta enää ei.

– Kotona puhumme paljon esimerkiksi siitä, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia minä voin tai minun kannattaa tehdä.

Toisaalta Kuusisto muistuttaa itseään siitä, että elämä on täynnä sattuman kauppaa. Kenelle tahansa voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä mitä tahansa.

– Ihmisiä kuolee päivittäin täysin odottamatta. Siitä voin olla onnellinen, ettei minulle ole käynyt niin.

The Who -yhtyeen kitaristi ihastui Kuusiston musiikkiin

Keväällä 2019 ensi-iltansa saanut Jää-ooppera sai kiitosta yleisöltä ja kriitikoilta, ja teoksen menestyksen puolesta puhuvat myös tänä syksynä nähdyt uusintaesitykset.

Kuusiston musiikki on tehnyt moneen vaikutuksen, sillä hänen sävelkielensä on persoonallista ja tunnistettavaa. Inspiraation hän kertoo saavansa muun muassa luonnosta. Hän lisää samaan hengenvetoon, että niin taitavat kyllä monet muutkin säveltäjät saada.

Toisinaan lukko aukeaa täysin yllättäen. Niin kävi, kun Kuusisto kirjoitti musiikin Timo Koivusalon ohjaamaan Täällä Pohjantähden alla -elokuvaan (2009). Aikataulu oli tiukka.

– Yritin keksiä pääaihetta, mutta inspiraatiota ei vain tullut. Lähdin tekemään pihatöitä. Kolmen minuutin päästä harava lensi seinään, että tämä se on.

Parin tahdin mittainen aihe on sellaisenaan elokuvassa, osana pääteemaa.

Pari vuotta sitten Kuusisto sai aivan erityistä sähköpostia. Lähettäjänä oli legendaarisen brittiläisen The Who -rockyhtyeen kitaristi Pete Townshend. Ensialkuun Kuusisto luuli, että kyseessä on jonkin sortin huijaus, mutta niin vain viesti oli täyttä totta.

Townshend oli kuullut autoradiosta Kuusiston viulukonserton ja ihastunut siltä istumalta. Alkoi kahdenkeskinen kirjeenvaihto, jonka aikana kitaristi pyysi Kuusistoa lähettämään hänelle lisää kuunneltavaa.

– Hän ilmeisesti tunsi radio-ohjelman toimittajan ja tonki jostain sähköpostiosoitteeni. Asia tuli julkisuuteen, kun hän itse mainitsi siitä vuotta myöhemmin Helsingin Sanomien haastattelussa.

Jos Kuusisto on sairastumisensa jälkeen alkanut valita aiempaa tarkemmin sen, mihin ryhtyy, yksi varma rasti olisi musiikillinen yhteistyö Townshendin kanssa. Nyt, kun Beethovenin sinfoniakin on sovitettu, työpariksi voisi sopia ikoninen rokkari.

– Olen varovaisesti tiedustellut yhteistyön mahdollisuutta, eikä sitä ole tyrmätty, mutta konteksti puuttuu. Mitä, missä, milloin? Toivottavasti siihen tulee jonain päivänä mahdollisuus.

Jää-ooppera on katsottavissa Yle Areenassa:

Lähes yhdeksän metriä korkea Pissaava poika seisoo Helsingin Jätkäsaaressa. Se on kuvanveistäjä Tommi Toijan kuuluisin veistos.

Samankaltaisia teoksia, mutta huomattavasti pienempiä, syntyy hänen ateljeessaan Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä. Toija kutsuu niitä ukkeleiksi.

– Ensin muovailen punasavesta ja sitten teos poltetaan. Sen jälkeen jatkan sen maalaamista ja hinkkaamista.

– Ennakkoon en tiedä, mitä siitä syntyy, Tommi Toija kuvailee vaaleanpunaisten pikku-ukkeleidensa keskellä.

Samassa 80 neliön suuruisessa ateljeessa on ennen häntä työskennellyt Tove Janssonin isä, Viktor Jansson, Ben Renvall sekä Laila Pullinen, jotka olivat myös kuvanveistäjiä.

– Täällä on asunut paljon ansioituneita tekijöitä. Arvostan heitä suuresti, Toija sanoo edeltäjistään.

Työskentelytilan yhteydessä on myös kaksi asuinhuonetta ja keittiö.

– Kauhean mukavaa. Mitä siitä muuta voisi sanoa, kun on hienot tilat, asunto samassa ja lyhyt työmatka.

Helsingin Töölössä sijaitseva Lallukka on koonnut eri alojen taiteilijat saman katon alle jo vuodesta 1933. Tuolloin moderni funkkisrakennus nousi liikemies- ja mesenaattipariskunta Maria ja Juho Lallukan testamenttivaroilla.

Sen jälkeen talossa on asunut musiikin ja näyttämötaiteen edustajien lisäksi yli 130 kuvataiteilijaa. Kuuluisien taiteilijoiden joukossa ovat muun muassa Ellen Thesleff, Venny Soldan-Brofeldt, Eero Nelimarkka, Kain Tapper, Kuutti Lavonen ja Outi Heiskanen.

– Lallukka on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Ihan vastaavaa ei ole missään muualla, sanoo taidehistorioitsija Marja Lahelma.

Hän on koonnut taiteilijakodissa asuneiden ja työskennelleiden teoksista näyttelyn Lallukka – Elämää taiteilijakodissa Helsingin taidemuseoon.

– Se oli aika vaikea tehtävä. Ongelmana oli runsaudenpula, hän sanoo nauraen.

Taidemuseossa on esillä öljyvärimaalauksia, grafiikkaa, akvarelleja, piirroksia ja veistoksia. Ne ovat Helsingin taidemuseon, Lallukan ja taiteilijoiden omista kokoelmista sekä Kansallisgalleriasta.

Marja Lahelmalle talon asukkaiden taide ja elämä ovat tuttuja. Häneltä ilmestyi aiheesta kirja (Lallukka - Elämää taiteilijakodissa) lokakuussa.

Lallukan henki ja tunnelma ovat syntyneet taiteen ihmisiä yhdistävästä voimasta. Marja Lahelma toteaa, että vaikka jotkut asukkaat ovat luonteeltaan erakkoja ja toiset sosiaalisia, heidän on silti ollut helppo ymmärtää toistensa työtä.

Ja työtä Lallukassa on tehty, hän painottaa.

– Kun Lallukka valmistui, pelättiin, että siellä boheemitaiteilijat pistävät ranttaliksi, on vain juhlia ja ryyppäjäisiä. Kaikki talossa asuneet ovat sanoneet, ettei se ole missään vaiheessa ollut niin, vaan siellä on aina tehty paljon työtä.

Myös taiteilija Tommi Toija sanoo samaa.

– Olemme kuin iso perhe, jossa vallitsee yhteenkuuluvuus.

– Siitä huolimatta tiedämme naapureistamme loppujen lopuksia aika vähän. Kaikilla on työskentelyrauha, eikä ovikello soi koko ajan.

Lallukasta joutuu jonottamaan asuntoa jopa vuosia. Vaihtuvuus on pientä ja asumisoikeus on elämän mittainen.

Tommi Toija sanookin, että oli "onnenkantamoinen" saada talosta koti neljä vuotta sitten. Hän aikoo asua ja tehdä töitä Lallukassa vielä pitkään.

– Loppuun saakka, niin kauan kuin henki pihisee. Ei ole aikomustakaan muuttaa pois.

Lallukka – Elämää taiteilijakodissa on avoinna Helsingin taidemuseossa 13.11.2020-24.10.2021.

Lue myös: Pissaava poika ihmetytti Helsingissä, Riihimäellä patsaan päälle vedettiin kondomi – Tommi Toijan pikku-ukot kummastuttavat: "Minusta se on hienoa"

Abstrakteja kokeiluja, kubismia ja ekspressionismia – Birger Carlstedt seurasi eurooppalaisia taidevirtauksia, mutta Suomessa häntä ei aina ymmärretty: "Piirustuksen lysähtävää löysyyttä ja muodon surkeutta"

"Minä maalaan kuin jumala" – Ellen Thesleff käyttäytyi miesten maailmassa kuin mies, rikkoi normeja ja teki mitä huvitti

Yli puolet suomalaisista (60 %) kokee keskustelukulttuurin muuttuneen huonommaksi. Asia selviää Ylen teettämästä tutkimuksesta. Sen perusteella käynnistetty uusi Hyvin sanottu – Bra sagt -hanke pyrkii parantamaan suomalaisten tapaa keskustella.

– Vihapuhe, negatiivinen keskustelusävy ja tahallinen väärin ymmärtäminen ovat asioita, jotka ovat nousseet esiin kaikkialla. Ne huolestuttavat ja ihmisille on alkanut tulla mitta täyteen, Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila sanoo.

Viisi vuotta kestävä hanke pyrkii innostamaan ihmisiä toisia kunnioittavaan, erilaisia näkemyksiä arvostavaan keskusteluun. Hanke tulee näkymään Ylen kanavien lisäksi laajasti yhteiskunnassa. Siihen on lähtenyt mukaan jo kymmeniä yhteistyötahoja. Niihin kuuluvat muiden muassa Tasavallan presidentin kanslia, Palloliitto ja Puolustusvoimat.

Ylen kanssa hanketta vetää Erätauko-säätiö, jonka tavoitteena on tehdä suomalaisista maailman parhaiten keskusteleva kansa.

Joka neljäs pelkää kertoa ajatuksistaan

Iso osa tutkimukseen vastanneista (79 %) oli sitä mieltä, että yhteiskunnallista keskustelua ei käydä kunnioittavaan sävyyn. Hallitseva mielipide (68 %) oli, että jotkin näkemykset jäävät keskusteluissa jyrän alle.

Peräti joka neljäs (24 %) suomalaisista pelkää muiden reaktioita omien ajatustensa kertomiseen.

Keskustelun koventuminen näkyy erityisesti sosiaalisessa mediassa. Ylä-Anttilan mukaan syy on siinä, että kyseessä on uusi ilmiö.

– Se on lähtenyt liikkeelle vähän kuin villi länsi. Nyt me koitetaan, että voitaisiinko jokainen tykönänsä miettiä, millä tyylillä haluaa keskustella.

Tutkimuksesta käykin ilmi, että suomalaisten ihanne hyvästä keskustelusta on kaunis. Vastaajista lähes kaikki (98 %) olivat sitä mieltä, että kuunteleminen kuuluu hyvään keskusteluun. Melkein yhtä moni (97 %) piti keskustelukumppanin kunnioittamista osana keskustelua.

Lähes kaikki (95 %) kokivat, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu. Toisaalta miltei kaksi kolmesta (61 %) vastaajasta oli samaan aikaan sitä mieltä, että kaikenlaiset mielipiteet pitää saada sanoa.

"Peili ensin oman nenän eteen"

Tutkimustulosten perusteella suomalaiset kuuluvat keskustelijoina viiteen eri ryhmään. Niitä ovat huomaavaisesta keskustelusta nauttivat, rakentavampaa keskustelua kaipaavat, epävarmat sivuun jäävät, kehitykseen tyytyväiset ja mielipiteeleen tilaa vaativat keskustelijat.

Oman keskustelijatyypin tunnistaminen on ensimmäinen askel tiellä kohti parempia keskusteluja. Tästä klikkaamalla pääset testiin, jossa voit selvittää, mitä keskustelijatyyppiä sinä edustat.

– On tärkeä tiedostaa, miten voi tuoda oman mielipiteen esiin ilman että haavoittaa toista osapuolta tai pahoittaa tämän mieltä. Minusta se lähtee meistä jokaisesta. Sen oivaltamisesta, että näin olemme ihmisiksi toistemme kanssa, Ylä-Anttila sanoo.

Toimitusjohtajan mukaan peili pitää aina ensiksi nostaa oman nenän eteen.

– Olen itsekin kohtuullisen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä ja olen päättänyt, että en halua sanoa enää yhtään pahasti. Napakasti voi sanoa, mutta ei tarvitse sanoa pahasti.

Ylä-Anttila toivoo hankkeen näkyvän yhteiskunnallisessa keskustelussa, kun Yle reilun viiden vuoden päästä täyttää sata vuotta.

– Koitetaan jos silloin olisi jo kyselyssä toisenlaiset tulokset ja meillä vähän toisenlainen tapa kohdata toisemme.

Tästä alta voit lukea lisää eri keskustelijatyypeistä:

Huomaavaisesta keskustelusta nauttivat

Tämä keskustelijatyyppi arvostaa syvällisiä keskusteluja. Hän juttelee mielellään yhteiskunnallisista asioista ja nauttii siitä, kun pääsee oppimaan keskustelukumppaninsa ajatuksista. Toisinaan hän kaipaa keskusteluihin lisää asiallisuutta. Sananvapautta ei hänen mielestään saa käyttää toisen ihmisarvon loukkaamiseen.

Tähän ryhmään kuuluu yli neljäsosa (26 %) suomalaisista. Heistä iso osa (72 %) on yli 45-vuotiaita. He käyttävät aktiivisesti perinteistä mediaa ja seuraavat yhteiskunnallista keskustelua aiempaa enemmän.

Huomaavaisesta keskustelusta nauttivat voivat kehittää itseään keskustelijana tiedostamalla, että heillä on valmiudet keskustelujen avaamiseen, mahdollistamiseen ja edistämiseen. He voivat käyttää taitojaan ja kantaa vastuuta rakentavilla keskustelunavauksilla, joita hyvä keskustelukulttuuri tarvitsee.

Rakentavampaa keskustelua kaipaavat

Yhteiskunnallisista asioista jutteleminen on tärkeää tälle keskustelijatyypille. He kaipaavat keskusteluun lisää asiallisuutta ja toisten kunnioittamista. Toisaalta he pelkäävät kommentoida asioita, sillä vastaukset ovat usein kärkkäitä. Lähes riitelymäinen keskustelu on heidän mukaansa lisääntynyt ja heitä vaivaa se, että asioita ymmärretään toisinaan tahallaan väärin.

Tähän ryhmään kuuluu joka viides (20 %) suomalaisista. Rakentavampaa keskustelua kaipaavista valtaosa (81 %) on sitä mieltä, että Suomen keskustelukulttuuri on mennyt huonompaan suuntaan.

Tämä keskustelijatyyppi voi kehittää itseään ymmärtämällä, että rakentava keskustelu lähtee aina itsestä. Eteenpäin pääsee myös kuuntelemalla ja kysymällä muiden näkemyksiä. Aina ei tarvitse olla ehdoton edistääkseen asiaansa. Keskusteluihin kannattaa myös uskaltaa osallistua entistä rohkeammin.

Epävarmat sivuun jäävät

Tähän ryhmään kuuluva keskustelija kokee, että hän ei tiedä tarpeeksi osallistuakseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siksi hän puhuu näistä asioista mieluiten vain lähipiirinsä kanssa. Hänellä ei ole voimakkaita mielipiteitä ja yhteiskunnallisen keskustelun kiivas sävy ja yksittäisten henkilöiden tuomitseminen vaivaavat häntä. Hän pelkää kommentoida asioita, koska vastaukset ovat usein kärkkäitä.

Epävarmoihin sivuun jääviin kuuluu vähän yli viidesosa (21 %) suomalaisista. Heistä noin kaksi kolmasosaa (64 %) on naisia. Todella iso osa (91 %) heistä on sitä mieltä, että lähes riitelymäinen keskustelu on lisääntynyt.

Kehittyäkseen keskustelijana tämän keskustelijatyypin kannattaa huomata, että hänen kokemuksensa on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin. Hyvässä keskustelussa ei tarvitse olla vahvoja mielipiteitä. Myös pohdinnat ja keskeneräiset ajatukset voivat viedä keskustelua eteenpäin. Ne voivat myös herättää muissa keskustelijoissa uusia ajatuksia ja syventää keskusteluja.

Kehitykseen tyytyväiset

Kehitykseen tyytyväiset tuovat mielellään oman äänensä kuuluviin vaikka heillä ei olisi voimakkaita mielipiteitä. He kommentoivat keskusteluja ja kokevat, että keskustelua käydään aiempaa kunnioittavampaan sävyyn. Heidän mukaansa eri näkemyksiä edustavien tahojen välinen rakentava keskustelu on lisääntynyt ja eri taustoista tulevat ihmiset saavat hyvin tilaa keskustelussa.

Tätä keskustelijatyyppiä edustaa hieman yli viidesosa (21 %) suomalaisista. Heistä iso osa (72 %) on yli 45-vuotiaita. He kuluttavat paljon perinteistä mediaa, mutta osallistuvat keskusteluun entistä vähemmän.

Tähän ryhmään kuuluvat voivat kehittää itseään keskustelijana pohtimalla pitäisikö heidän vielä vahvistaa kuuntelemistaitoaan. Heidän kannattaa kokeilla uusia alustoja keskustelulle ja muistaa, että myös uteliaisuus ja kiinnostus muista ihmisistä vievät keskustelua eteenpäin.

Mielipiteelleen tilaa vaativat

Tämä keskustelijatyyppi on sitä mieltä, että kaikenlaiset mielipiteet pitää saada sanoa. Hän on valmis edistämään omaa asiaansa myös kovin sanoin. Hän keskustelee mielellään yhteiskunnallisista asioista, mutta toisinaan hänestä tuntuu, että hänen ajatuksensa eivät tule kuulluksi. Keskustelut tuntuvat hänestä usein tulenaroilta ja hänestä tuntuu, että asioita ymmärretään tahallaan väärin.

Mielipiteelleen tilaa vaativia keskustelijoita on noin joka kahdestoista (8 %) suomalaisista. Ryhmään kuuluvista neljä viidestä (82 %) on miehiä ja hieman yli puolet (53 %) alle 45-vuotiaita. Heidän median käytössään korostuvat medioiden verkkopalvelut, sosiaalinen media ja keskustelupalstat.

Tähän ryhmään kuuluvat voivat kehittyä keskustelijoina ymmärtämällä, että hyvän keskustelun tavoitteena ei ole välttämättä voittaminen. Valtaosa suomalaisista on kiinnostuneita toistensa ajatuksista, ja kunnioittavalla keskustelutyylillä saa enemmän tilaisuuksia keskustelujen käymiseen. Kasvotusten käytävä keskustelu voisi olla erityisen antoisa kokemus.

Yle ja Elisa Viihde dominoivat kotimaisen tv-draaman kenttää Kultainen Venla -ehdokkuuksien perusteella.

Kultaisia Venloja on jaettu vuodesta 2010. Televisioalan kilpailu syntyi, kun Kultainen TV- ja Venla-palkinnot yhdistettiin.

Yleltä parhaan draamasarjan pystistä kisaavat Paratiisi, Rauhantekijä ja White Wall. Elisa Viihteen ehdokkaat ovat Huone 301 ja Kaikki synnit (2. tuotantokausi). Viime vuonna kisan tässä vaiheessa mukana oli yksi C Moren tuottama sarja, mutta tällä kertaa kaikki viisi ehdokkuutta menivät kahden yhtiön nimiin.

Kuten viime vuonna, myös nyt parhaan draamasarjan ehdokkuudet peilaavat vuoden ohjaaja -ehdokkuuksia (fiktio). Ehdolla ovat Marja Pyykkö sarjasta Paratiisi, Aleksi Salmenperä sarjasta White Wall, AJ Annila Rauhantekijästä, Mikko Kuparinen Huone 301:stä ja Mika Ronkainen sarjasta Kaikki synnit.

C More Ylen ja Elisa Viihteen rinnalla komediassa

Komedian puolella ehdokkuudet menevät Ylen ja Elisa Viihteen lisäksi C Morelle. Parhaan komediasarjan ehdokkaina ovat Yleltä Modernit miehet, Noin Viikon Studio ja Pirjo, Elisa Viihteeltä Kalifornian kommando ja Makkari, C Morelta Paras vuosi ikinä ja Sunnuntailounas.

Parhaan naisnäyttelijän pystistä kisaavat Irina Björklund (Rauhantekijä), Riitta Havukainen (Paratiisi), Elena Leeve (Sunnuntailounas), Lotta Kaihua (Paras vuosi ikinä) ja Leena Pöysti (Huone 301).

Paras miesnäyttelijä -kategoriassa ehdolla ovat Iikka Forss (Modernit miehet), Taneli Mäkelä (Sunnuntailounas), Jussi Vatanen (Huone 301), Matti Ristinen (Kaikki synnit) ja Tommi Korpela (Makkari).

Yle määrää tahdin uutisten, asiaohjelmien ja lastenohjelmien osalta

Asiaohjelmissa sekä lapsille ja nuorille suunnatuissa sisällöissä marssijärjestys on selvä. Tahdin määrää Yle.

Uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmasarja -kategoriassa Yleltä ehdolla ovat A-studio, Docventures, Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom, Koivisto, Logged in, MOT ja Veden valtakunta. Ainoa Ylen ulkopuolelta tullut ehdokas on MTV3:n Viiden jälkeen.

Vastaavasti Lasten- ja nuortenohjelma -kategoriassa Yleltä ehdolla ovat Arkipellina, Lasten tasavalta, Luuserit, Muumilaakso, Salasaaren seikkailijat ja Yle Mix. Ylen ulkopuolelta ehdolla on Nelonen Median HS Lasten uutiset.

Kategorioita on yhteensä 19, finalistit julkaistaan 5. tammikuuta 2021. Kaikki kategoriat ja ehdokkaat löytyvät Kultainen Venla -sivustolta.

Yleisö äänestää erikseen suosikkiesiintyjää ja -ohjelmaa 26. joulukuuta alkaen. Venla-gaala järjestetään keväällä 2021. Ohjelman lähettää Nelonen.

Lue lisää:

Kun Irina Björklund teki elämänsä roolin, otsikoihin ei noussut rauhantyö vaan hiusten väri – "Nauratti ja mietin vain, miten määritellään tyylikkäästi harmaantunut"

Suositun Kaikki synnit -sarjan uusi kausi käsittelee sukupuolten välistä sotaa, ja tekijät ottavat sen yhtä vakavasti kuin aiemmat aiheensa

Suomessa kuvattu jännityssarja White Wall ei ole tavanomainen pohjoismainen draama – “Sarja ei matki muita vaan hiihtelee omia latujaan”

Katso Areenassa:

White Wall

Kaikki synnit (1. tuotantokausi)

Rauhantekijä

Paratiisi

Kuohunta Oulun teatterin mahdollisista tuen leikkauksista on jatkunut viikonvaihteen yli.

Oulun kaupunginhallitus on leikkaamassa Oulun teatterille myönnettävästä toiminta-avustuksesta peräti puoli miljoonaa euroa ensi vuodelta.

Esimerkiksi opetusministeri vasemmistoliiton Li Andersson ja keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko tuomitsevat suunnitellut leikkaukset. Andersson kertoi kantansa Twitterissä ja Saarikko Kalevassa.

Viikonloppuna on perustettu ainakin kaksi adressia Oulun teatterin toiminta-avustuksen säilyttämisen puolesta adressit.com-palveluun.

Adressien laatijat näkevät tämän muun muassa näivettävän Oulun teatterin toimintaa ja romuttavan sen talouden.

Ensimmäinen adresseista julkaistiin lauantaina ja sen oli allekirjoittanut maanantaina iltapäivä kolmeen mennessä lähes 3000 henkilöä ympäri Suomen. Mukana on myös tunnettuja kulttuurialan ihmisiä, kuten kapellimestari Atso Almila.

Vetoomuksen taustalla on vasemmistoliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajanakin tunnettu Olli Kohonen, joka kertoo laatineensa vetoomuksen yksityishenkilönä.

– Teatterin väki on tuonut selkeästi esiin, että leikkaus voisi olla hyvinkin ongelmallista ja dramaattista teatterin tulevaisuuden kannalta. Kun Oulukin on hakemassa kulttuuripääkaupungiksi, millainen viesti olisi, että teatteritoiminnan edellytyksiä syödään merkittävällä tavalla, miettii nuorena itsekin näyttelemistä harrastanut Kohonen.

Oulun kaupunginhallitus päätti viime tiistaina esittää valtuustolle puolen miljoonan euron toimintarahaleikkausta tulevan vuoden talousarvioon.

Oulun kaupunginhallituksen kokouksessa nimenomaan keskusta ja kokoomus kannattivat Jenna Simulan (ps.) tekemää leikkausesitystä. Kohonen uskoo kuitenkin, että myös edellä mainituissa puolueissa on heitä, joita aiotut leikkaukset eivät miellytä.

– Tiedän kyllä, että kaupungissa on hyvin laajasti puoluekannasta riippumatta ihmisiä, myöskin oikeistopuolueiden edustajia, jotka ajattelevat teatterista myönteisellä tavalla ja haluavat pitää toimintaedellytykset kunnossa.

Toisen adressin Oulun teatterin kaavailtuja säästöjä vastaan on laatinut Pertti Kiviranta. Hänen adressissaan oli maanantaina klo 15:n aikaan muutama sata nimeä.

Perusteena leikkauksille se, että kaikkialta pitää säästää

Oulun teatterin toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilanen kertoi perjantaina leikkauksen tarkoittavan myös valtionavustusten vähenemistä, jolloin summa nousisi yli 700 000 euroon ja merkitsisi 15 henkilön vähennystä.

Oulun kaupunginhallituksen kokoomuksen jäsenen Jarmo J. Husson mukaan leikkausesitys perustuu tyystin kaupungin heikkoon taloudelliseen tilanteeseen. Hän muistuttaa että säästöt koskettavat kaikkia, myös kulttuuria.

Husso muistuttaa, että Oulun kaupunginteatteri on osakeyhtiö, jolla on hänen mukaansa samanlaiset ongelmat kuin millä tahansa oululaisella yrityksellä.

– Näin korona-aikana myyntitulojen nostaminen ei ole relevantti vaihtoehto, joten on turvauduttava kulujen karsimiseen. Osakeyhtiön toimivan johdon tehtävä on löytää ratkaisut, mistä tuo puoli miljoonaa otetaan. Pidän dramaattisena, että ensimmäisenä kilpaillaan siitä, montako ihmistä pitää irtisanoa. Suosittelisin harkitsemaan muitakin vaihtoehtoja.

Husson mukaan teatteriin kohdistuvat mahdolliset leikkaukset eivät liity mitenkään Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen, vaan ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Kaupunginhallituksessa kokoomusta edustavat Jarmo J. Husso, Sami Pikkuaho ja Hanna Haipus julkaisivat sosiaalisessa mediassa viikonloppuna kirjelmän, jossa he näkevät, että jatkossakin teatterilla kaikki on hyvin. He näkevät Anu-Maarit Moilasen virheellisesti kertoneen jopa viidenneksen tukileikkauksesta, kun todellisuudessa leikkaus olisi alle kymmenen prosenttia.

Husso perustelee Ylen haastattelussa, että kaikkinensa Oulun teatterin saamat tuet ovat noin seitsemän miljoonaa euroa, jolloin 500 000 euron tuen leikkaus olisi alle 10 prosenttia.

Tampere-talo valaisee kiinteistön julkisivun kolme kertaa eri värillä. Tampere-talo osallistuu marraskuussa kolmeen maailmanlaajuiseen kampanjaan, jotka nostavat esiin lasten ja naisten asemaa ja hyvinvointia yhteiskunnassa.

Maailman keskoslasten päivää vietetään tiistaina 17. marraskuuta, jolloin Tampere-talon julkisivu valaistaan violetiksi.

Perjantaina 20. marraskuuta vietetään YK:n Lapsen oikeuksien päivää, jolloin talo verhoutuu siniseksi. Tänä vuonna päivä on myös ensimmäistä kertaa virallinen liputuspäivä, ja myös Tampere-talo nostaa lipun salkoon lasten kunniaksi.

Keskiviikkona 25.11. Tampere-talo valaistaan puolestaan oranssiksi, kun UN Womenin Oranssit päivät -kampanja käynnistyy. Sen tavoitteena on kiinnittää huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja toimia aktiivisesti väkivallan lopettamiseksi.

Poikkeuksellinen koronavuosi tarkoittaa poikkeuksellisia Linnan juhlia. Tasavallan presidentin kanslia piti tiedotustilaisuuden itsenäisyyspäivänvastaanotosta tiistaina.

Tilaisuuden avasi puheenvuorollaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

– Oikeastaan voi olla niin, että näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa voimme välittää täältä Linnan juhlista sellaista tunnelmaa, että katsotaan Suomea silmiin. Kokea se ainutlaatuinen kansakunnan menestystarina ja tuntea ja tunnistaa vahvuutemme, jolla kaikki vaikeudet on voitettu ja tullaan voittamaan, Niinistö sanoi puheensa aluksi.

Niinistö muistutti, että itsenäisyyspäivän juhla pysyy monilta osin ennallaan poikkeusoloista huolimatta. Vaikka linnassa ei tänä vuonna nähdä pariatuhatta ihmistä juhlimassa, kotisohvilla itsenäisyyttä juhlii moninkertainen määrä suomalaisia.

– Kaksi miljoonaa ihmistä on seurannut tv-lähetystä, pitänyt omaa juhlaansa kotioloissa. Niin tänäkin vuonna, Niinistö totesi.

Veteraanit kunniavieraina, myös nuoria kuunnellaan

Tämänvuotisessa juhlassa kunnioitetaan presidentin mukaan perinteitä mutta kuunnellaan myös nuoria. Illan aikana kuullaan lasten, nuorten ja varusmiesten ajatuksia. Jo ennakkoon tiedettiin, että itsenäisyyspäivän lähetyksessä nähdään katsojien tervehdyksiä ja muistoja menneistä itsenäisyyspäivän vastaanotoista.

Juhlalähetyksessä seurataan myös, miten itsenäisyyttä juhlistetaan eri puolilla Suomea. Samalla käydään tutustumassa yhteiskunnan eri aloihin. Aluelähetysten aiheet käsittelevät muun muassa hyvinvointiyhteiskuntaa, työtä- ja yrittäjyyttä, vapaaehtoistyötä sekä Suomen luontoa ja saamelaisuutta.

Illan kunniavieraita ovat veteraanit. Presidentti tapaa etukäteen veteraaneja kasvotusten ja verkon yli, ja itsenäisyyspäivänä näistä tapaamisista nähdään tallenteita.

Juhlinnan yhteydessä painotetaan turvallisuutta, tiedotustilaisuudessa kerrottiin.

– Uskoisin, että kykenemme antamaan paljon sellaista, joka jättää miettimistä, ja jonka jokainen myös tuntee. Pidetään upea itsenäisyysjuhla, Niinistö päätti osuutensa tilaisuudessa.

Kulttuuriesitykset tavallista monipuolisempia

Illan aikana nähdään erilaisia esityksiä, lavalle astelevat muun muassa teatterilegendat Seela Sella ja Esko Salminen. Muita esiintyjiä ovat muun muassa Ylioppilaskunnan laulajat sekä laulajat Diandra ja Aarne Pelkonen sekä kanteletaiteilija Ida Elina. Bändiä johtaa kitaristi Marzi Nyman. Illan ensivalssin esittävät Suomen kansallisbaletin tanssijat.

Osa esityksistä näytetään suorana, osa nauhoitetaan etukäteen. Illan tarkempi kulku esitysten osalta halutaan säilyttää yllätyksenä.

Kysymys rouva Haukion asusta huvitti presidenttiä

Vuosittain Linnan juhlien seuratuimpia yksityiskohtia on rouva Jenni Haukion asu. Niinistö huvittui, kun häneltä kysyttiin tiedotustilaisuudessa puolisonsa tämän vuoden asuvalinnasta.

– En ole nähnyt, mutta myös pukeutuminen tulee tänä vuonna muuttumaan, Niinistö naurahti.

Linnan juhlien pukukoodi on tänä vuonna tumma puku ja kunniamerkit.

Ylen kanavilla juhlahumua Presidentinlinnasta ja eri puolilta Suomea

Yle välittää juhlat kanavillaan itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta. Lähetyksissä seurataan suorana itsenäisyyspäivän viettoa niin Presidentinlinnassa kuin eri puolilla Suomea. Luvassa on juhlalähetyksen lisäksi Kohti Linnan juhlia -lähetys sekä Linnan jatkot.

– Huolehdimme siitä, että myös tällaisena poikkeuksellisena aikana Yle luo suomalaisille hienon yhteisen elämyksen, ja Suomi saa ansaitsemansa juhlapäivän, Ylen Urheilu ja tapahtumat -yksikön johtaja Panu Pokkinen lupasi syyskuun lopulla.

Uudenlaista juhlalähetystä luotsaavat Linnan juhlien konkariselostajat Jussi-Pekka Rantanen ja Ella Kanninen. Viime vuonna Ylen itsenäisyyspäivän ohjelmisto tavoitti keskimäärin noin kolme miljoonaa suomalaista.

Suora lähetys on seurattavissa Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa 6. joulukuuta klo 19.30 alkaen.

Emilie Gardberg on valittu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian dekaaniksi. Taideyliopiston hallitus päätti asiasta tänään 17. marraskuuta.

Gardbergilla on monipuolista kokemusta taide- ja kulttuurialan johtotehtävistä. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Turun musiikkijuhlien toiminnanjohtajana ja Turun filharmonisen orkesterin intendenttinä. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomen Lontoon-instituutin johtajana.

– Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on kansainvälisesti erittäin arvostettu. Sen tulokset näkyvät kauas maamme rajojen ulkopuolelle, Gardberg toteaa tiedotteessa.

– Dekaanina haluan erityisesti korostaa taiteen yhteiskunnallista merkitystä sekä yliopistoyhteisön inspiroivaa toimintakulttuuria.

Sibelius-Akatemiassa puututtu seksuaaliseen häirintään

Julkisuudessa on viime vuosina puitu Sibelius-Akatemiassa esiintynyttä epäasiallista käytöstä.

Viimeksi lokakuussa Yle uutisoi, että Sibelius-Akatemiassa on puututtu opettajien seksuaaliseksi häirinnäksi luokiteltavaan käytökseen useasti viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana.

– Jos ottaa muutaman vuoden aikaperspektiivin, niin kyllä kaikkia keinoja on jouduttu käyttämään, edellinen pitkäaikainen dekaani ja Taideyliopiston tuleva rehtori Kaarlo Hildén sanoi tuolloin Ylelle ja viittasi työntekijöihin kohdistuneisiin sanktioihin huomautuksista irtisanomisiin.

Gardberg toteaa Ylelle, että epäasiallisen käytöksen suhteen hän käytännössä jatkaa Hildénin työtä Sibelius-Akatemian työkulttuurin rauhoittamiseksi.

– Kuten aiemmissakin töissäni, tavoitteenani on, että kaikki voivat tulla kuulluiksi, Gardberg sanoo.

Gardberg aloittaa tammikuussa 2021

Dekaanin tehtävänä on johtaa Sibelius-Akatemiaa osana Taideyliopistoa. Kokonaisuuteen kuuluvat akatemian koulutus, tutkimus ja taiteellinen toiminta sekä näihin kytkeytyvät kumppanuudet ja yhteiskuntasuhteet.

Taideyliopiston kolmen akatemian – Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun – dekaanit toimivat myös yliopiston johtoryhmän jäseninä.

Gardberg on koulutukseltaan Master of Arts. Hänen viisivuotinen kautensa alkaa tammikuussa 2021.

Yhdysvaltain ex-presidentti Barack Obama julkaisi tiistaina muistelmateoksensa poliittisesta urastaan.

Luvattu maa -kirjassa Obama kertoo presidenttiytensä lisäksi muun muassa opiskeluvuosistaan, ajastaan Illinois'n osavaltion senaattorina ja presidentinvaalikampanjastaan. Obama paljastaa myös mielenkiintoisia tarinoita ja uutta tietoa Obamien perhe-elämästä ja arjesta Valkoisen talossa.

Aiemmin Obamien elämästä Valkoisessa talossa on voinut lukea muun muassa ex-presidentin puolison Michelle Obaman kirjasta Minun tarinani (2018).

Kokosimme tähän juttuun 10 mielenkiintoista huomiota Obamien presidenttikauden arjesta perustuen sekä Barackin että Michellen kirjoihin.

1. Salainen palvelu valitsi perheenjäsenille koodinimet

Ex-presidentti kertoo kirjassaan yllättyneensä, kuinka tarkasti perheen liikkeitä seurattiin jopa Valkoisen talon sisällä.

Presidentin koodinimi oli Renegade (kapinallinen), ja hän kuuli jatkuvasti salaisen palvelun agenttien kuiskuttelevan rannemikrofoneihinsa hänen sijaintinsa. "Kapinallinen varatilaan" tarkoitti, että presidentti meni vessaan.

Michellen koodinimi oli Renaissance (renessanssi), vanhempi tyttär Malia Obama oli Radiance (loiste) ja nuorempi tytär Natasha eli Sasha Obama oli Rosebud (ruusunnuppu).

Tiukat turvatoimet koskivat myös perheen lapsia, joita valvoi useampi agentti koulupäivän aikana. Kun jollakin luokkakaverilla oli syntymäpäivä, lähetettiin myös agenteille pala kakkua.

Perhettä suojeltiin myös mahdolliselta ruokasabotaasilta siten, että ruokaostokset tekivät anonyymit shoppailijat. Ruokaostokset ostettiin eri puolilla Washingtonia sijaitsevista ruokakaupoista.

2. Henkilökunta kehotti miettimään, kannattaako lähteä treffeille

Perheenjäsenten treffi-illat Valkoisen talon ulkopuolella vaativat laajamittaisia erityisjärjestelyjä.

Eräs presidenttiparin treffi-ilta teatteriin aiheutti esityksen viivästymisen lähes tunnilla, kun teatterin läheiset kadut suljettiin ja yleisö sekä esiintyjät joutuivat kulkemaan teatteriin turvatarkastuksen läpi.

Perheen henkilökunta sanoikin, että jatkossa kannattaa harkita tarkemmin, lähteäkö treffeille.

3. Liikkumisesta täytyi ilmoittaa medialle

Presidentin täytyi ilmoittaa jokaisesta poistumisestaan Valkoisesta talosta myös toimittajille ja uutisvalokuvaajille. Tämä koski niin julkisia kuin henkilökohtaisia menoja.

Barack Obama kertoo kirjassaan, että hänen oli aluksi vaikea ymmärtää tätä käytäntöä.

Hän kysyikin Valkoisen talon lehdistösihteeriltä, voisiko hän olla ilmoittamatta henkilökohtaisista menoistaan toimittajille.

– Huono ajatus, Gibbs sanoi.

– Presidentti päättää itse. Mutta sanon sen, että toimittajien karistaminen nostattaa paskamyrskyn, jota ei juuri nyt kaivata. Sitä paitsi minun on sen jälkeen hankalampi vedota toimittajien yhteistyökykyyn tyttöjä koskevissa asioissa.

Presidentti ei puuttunut asiaan ja kiittelee kirjassa, että media jätti hänen tyttärensä rauhaan presidenttikautensa aikana.

4. Barack Obaman vaatteita viikkasi kolme sotilaspalvelijaa

Laajojen turvatoimenpiteiden lisäksi presidenttipakettiin kuului myös Valkoisen talon palvelusväki.

Barack Obama kertoo koskettavan tarinan kahdesta afroamerikkalaisesta hovimestarista, jotka olivat palvelleet jo Richard Nixonin ja Ronald Reaganin presidenttikausilta asti.

Presidenttiperhe yritti säilyttää rippeitä vanhasta elämästään esimerkiksi viemällä itse likaiset astiat takaisin keittiöön. Hovimestarit yrittivät estää tämän.

– Katsokaas kun herra presidentti, te ja ensimmäinen nainen ette voi ymmärtää, mitä tämä merkitsee meille. Kun te olette täällä... Ette vain voi, toinen hovimestareista sanoi, kun hovimestareita oli toivottu käyttämään illallisella smokin sijaan tavallisempia suoria housuja ja pikeepaitoja.

Hämmentävänä presidentti piti erityisesti sitä, että kolme merivoimien palvelijaa viikkasi hänen vaatteensa alusvaatteita ja sukkia myöten yhtä siististi kuin vaatekaupassa.

5. Anoppi muutti taloon eikä suostunut palveltavaksi

Myös presidentin anoppi, Michelle Obaman äiti Marian Shields Robinson muutti Valkoiseen taloon, jotta lastenhoitoapua oli saatavilla helposti.

Michellen äiti ei antanut kuitenkaan henkilökunnan pestä pyykkejään ja pyysi opetusta pesukoneen ja kuivurin käyttöön.

Presidenttipari ei antanut myöskään lastensa päästä liian helpolla, vaan heidän oli siivottava omat huoneensa ja pedattava omat sänkynsä. Barack Obaman mukaan tämä sopimus piti joskus paremmin ja joskus huonommin.

6. Koripallo ja tupakka olivat Barackin pakokeino

Yhdysvaltain 44. presidentti kertoo myös kirjassaan pakokeinoistaan stressaavien ja noin 12–16 tuntia kestäneiden työpäivien keskellä.

Harva tietää, että astuessaan Valkoiseen taloon Barack Obama oli tupakoitsija. Hän kertoo polttaneensa parhaimmillaan noin kymmenen tupakkaa päivässä.

Hän kertoo lopettaneensa tupakoinnin allekirjoittaessaan terveydenhuoltouudistuksen. Symboliikan lisäksi päätökseen vaikutti se, että tytär Malia oli haistanut tupakan hänen hengityksestään.

Tämän jälkeen presidentti siirtyi nikotiinipurukumiin, jota kului suuria määriä hänen virkakautensa loppuun asti.

Tärkeimmäksi pakokeinoksi Barack Obama mainitsee kuitenkin koripallon. Hän kävi pelaamassa poliittisen avustajansa kokoaman porukan kanssa muun muassa FBI:n päämajassa ja sisäministeriössä.

Barack Obama kertoi olevansa porukan heikoin pelaaja, mutta koki pelihetkien olevan ankkuri entiseen elämään. Hän kävi myös kannustamassa Sasha-tyttären joukkueen koripallo-otteluissa.

7. Maailmantähtien konsertteja Valkoisen talon pihalla

Michelle Obama pyrki tekemään Valkoisesta talosta avoimemman. Hän järjesti Valkoisen talon pihalla muun muassa Halloween-juhlia ja elokuvailtoja sotilaiden lapsille.

Valkoisen talon pihalla nähtiin myös monia maailmantähtiä: Stevie Wonder, Paul McCartney, Jennifer Lopez ja Justin Timberlake.

Mieleenpainuvimmaksi Barack kertoo kuitenkin Bob Dylanin esiintymisen. Esityksen lopetettuaan Dylan oli astellut lavalta kättelemään presidenttiä, minkä jälkeen hän oli kumartanut Barackin ja Michellen edessä. Tämän jälkeen hän oli kadonnut sanaakaan sanomatta.

8. Virkaanastujaisten jälkeen presidentti vieroksui muodollisuuksia

Virkaanastujaisten jälkeen Barack ei ollut enää "Barack" vaan "herra presidentti". Etunimeä käyttivät enää Michelle, sukulaiset ja läheiset ystävät.

Presidentti ilmoittikin heti kautensa alussa, että hänen alaistensa ei esimerkiksi tarvitse nousta seisomaan hänen astuessaan sisään huoneeseen. Seuraavalla kerralla he kuitenkin jälleen nousivat ylös.

9. Presidentti sai pitää oman puhelimensa, jolla ei voinut enää soittaa

Turvallisuus ulottui myös presidentin käyttämään teknologiaan. Hän ei saanut esimerkiksi käyttää enää vanhaa BlackBerry-puhelintaan, vaan se vaihdettiin uuteen ja muunneltuun malliin.

Tästä mallista oli poistettu mikrofoni ja kuulokeliitin. Presidentti sai tällä puhelimella lähettää ja vastaanottaa sähköposteja ainoastaan parillekymmenelle ihmiselle, joiden taustat oli tarkastettu.

Michelle rinnasti presidentin puhelimen pikkulasten lelupuhelimeen.

10. Presidentin perhe maksaa omat elinkustannuksensa itse

Monelle voi tulla yllätyksenä, että presidenttiperhe maksoi henkilökohtaiset elinkustannuksensa, kuten wc-paperin ja ruokaostokset, itse.

Michelle Obama kertoo kirjassaan, että kerran Barack oli kehunut jotain ruokaa ja sitä alkoi ilmestyä hieman useammin. Kuukausilaskun tarkastettuaan Michelle oli huomannut, että osa ruoka-aineista oli tuotu lentorahdilla ulkomailta.

Lisää aiheesta:

Barack Obama pohtii elämäkerrassaan, oliko Trumpin valinta vastareaktio hänen kaudelleen – poimimme makupaloja muistelmista

Keskustelu aiheesta on avoinna 18.11. klo 23 asti.

Saunomista, pulahdus kylmään järveen, olutta lähibaarissa, mökkeilyä. Hollywood-tähtien ajanvietto Tampereella on kuin suomalaisten mielikuva unelmalomasta. Tai kenen tahansa tamperelaisen näkemys täydellisestä arjesta.

Tampereella kuvataan parhaillaan ensimmäistä kokonaan Suomessa kuvattavaa Hollywood-tuotantoa. Scifi-trilleri Dual on tuonut Tampereelle kansainväliset näyttelijätähdet Karen Gillanin, Aaron Paulin sekä Beulah Koalen.

Näyttelijät ovat jakaneet arkeaan sosiaalisessa mediassa. Karen Gillan käy ahkerasti kuntosalilla, jossa häntä ohjaa tamperelainen ammattivalmentaja Jouni Viitanen.

– Puhelimeni soi ja sanottiin, että Hollywood-näyttelijätär tarvitsee henkilökohtaista valmentajaa. He olivat saaneet suosituksia minusta, Viitanen kertoo asiakkuuden alkamisesta.

Viitanen on entinen ammattiurheilija, jolla on kaksi MM-kultaa kilpa-aerobicista. Viitasen oma yritys Revolution Training valmentaa monia ammattiurheilijoita, esimerkiksi jääkiekkoilijoita Juuso Välimäkeä, Juuse Sarosta ja Miro Heiskasta.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun asiakkaana on tunnettu näyttelijä. Myös elokuvan tuottaja Aram Tertzakian tuli Viitasen valmennukseen.

– Hän on Suomi-fani viimeisen päälle ja Jasper Pääkkösen hyvä ystävä. Karen on Skotlannista ja sanoo, ettei Suomen syksy yhtään järkytä. Skotlannissa on samantyyppistä.

"Suomalaisilla ei ole ego pelissä"

Jouni Viitanen ei tuntenut ensin Karen Gillania ulkonäöltä. Hän sanoo suhtautuvansa jokaiseen asiakkaaseen samanarvoisesti. Tärkeintä on tunnistaa valmennettavan tavoitteet ja auttaa häntä saavuttamaan ne. Asenne on tuottanut kiitosta myös näyttelijöiltä.

– Status ei ole olennainen, vaan ihmisen ydin. Suomalaisilla ei ole ego pelissä. Hoidamme hommamme jämptisti.

Jouni Viitanen tapaa tuottajaa ja Gillania yleensä monta kertaa viikossa. Maastovetoharjoitusta voi katsoa Instagramista.

– He ovat hienoja ihmisiä rooliensa takana, nöyriä ihmisiä ja on kiva tehdä töitä heidän kanssaan.

Gillanista ja tuottaja Tertzakianista on tullut varsinaisia Suomi-faneja, jotka ovat käyneet mökillä, paljussa, savusaunassa ja järvessä uimassa. Valmennettavat ovat kehuneet suomalaisten eheyttävää luontosuhdetta.

– Molemmat tykkäävät paljon suomalaisista. Olemme aitoja ja kerromme, miten asiat ovat. Jos on ongelmia, niistä kerrotaan suoraan, eikä kuorruteta asiaa. Hommat toimivat meidän kanssamme.

Turvaväli sopii suomalaisille

Tähdet ovat saaneet olla Tampereella rauhassa. Suomalaiset kunnioittavat yksityisyyttä ja siirtyvät mieluummin syrjään kuin kysyvät selfietä.

– Olemme naureskelleet, että social distance, turvaväli, ei ole ongelma suomalaisille. 2,5-3 metriä on aina etäisyyttä, Viitanen kertoo.

Näyttelijät ovat kiitelleet, että osaltaan tämä selittää hyvää koronatilannetta. Juuri koronatilanne oli yksi syy, mikä toi kuvaukset Suomeen.

– En haluaisi olla se ihminen, joka keskeyttää miljoonatuotannon koronatartunnalla. Maskit ovat tiukasti päässä, Viitanen sanoo.

Kylmä järvi suosikki

Kuntosalin lisäksi näyttelijät ovat nähneet muutakin Tamperetta. Visit Tampereen kumppanuus- ja markkinointijohtaja Noora Heino sanoo, että tähdille on näytetty Tampereen parhaita paloja. Näkyvyys on tärkeää Tampereelle ja sitä on jo saatu.

Tampere on maailman saunapääkaupunki, ja elokuvan tekijät ovat saunoneet useissa saunoissa. Esimerkiksi Laukon torilla sijaitseva Kuuma-saunaravintola on ollut yksi heidän lempipaikoistaan.

– Suurin osa näyttelijöistä ja tuotannon jäsenistä on pulahtanut kylmään järveen. Se on ollut ehdoton suosikki, Noora Heino sanoo.

Sosiaalisessa mediassa on kehuttu suomalaisia korvapuusteja. Lempäälässä sijaisevan Kahvila Siirin korvapuustit ovat maistuneet näyttelijöille. Karen Gillan kertoi Instagramin Stories-osiossa vieneensä korvapuusteja myös tuotannolle.

Myös Pyynikin näkötornin munkit ovat päätyneet näyttelijöiden suihin. Tamperelaiset ravintolat ovat tarjonneet monenlaista sushista perinteiseen suomalaiseen ruokaan.

Unohtamaton nurkkapöytä

Yksi tamperelainen ravintola huhuili Breaking Bad -elokuvasta tuttua Dual-näyttelijä Aaron Paulia syömään. Dual-elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Riley Stearns oli käynyt usein oluella Maja/Talossa Tampereen Pirkankadulla.

Stearns oli ollut viikon asiakkaana, kun asia valkeni ravintolapäällikkö Sara Anderssonille. Andersson soitti omistajalle ja seuraavana päivänä oli juliste valmiina. Julisteessa kysyttiin englanniksi, onko kukaan nähnyt Aaron Paulia ja luvattiin, että hän saa syödä ilmaiseksi ravintolassa.

Ohjaaja Riley Stearns oli varoittanut, että näyttelijät eivät välttämättä pysty käymään. Silti viime torstaina Aaron Paul käveli sisään ravintolaan. Asiasta kertoi ensin Ilta-Sanomat.

– Olin hyvin häkeltynyt. Ei siinä auttanut kuin vähän naureskella. Kun ensin vähän keräsin itseäni, kysyin mitä herralle saisi olla, Andersson kuvaa.

Sara Andersson tarjosi Aaron Paulille koko ruokalistan antimia ilmaiseksi, mutta tämä päätyi yhteen olueen. Myös muut asiakkaat saivat osansa.

– Aaron Paul tarjosi ympäri baaria juomia normiasiakkaille. Oli tosi hauska ilta. Aaron Paul oli tosi mukava ja kohtelias herra. Jutteli koko illan ja joi nurkkapöydässä olutta. Nurkkapöytä on näköjään muidenkin kuin suomalaisten suosiossa.

Sara Andersson kävi myöhemmin istumassa samassa tuolissa kuin näyttelijä.

– Tulen ikuisesti muistamaan penkin ja pöydän.

Lue lisää:

Tällaisia ovat Tampereelle saapuneet elokuvatähdet – somessa otettiin Hollywood-uutisesta ilo irti

Näkyykö Hervanta elokuvassa? Tampereella iloitaan Hollywood-tuotannosta ja havitellaan jo seuraavaa: "Ei auta jäädä laakereilla lepäämään"

Suomessa kuvataan Hollywood-elokuva alusta loppuun tänä syksynä – ohjaaja vertaa Tamperetta rentona pidettyyn Seattleen

Elokuvaohjaaja Klaus Häröä kiinnosti lapsena vain elokuva. Porvoolaisella perheellä ei ollut kotona VHS-nauhuria, joten Klaus-pojalla piti olla muita keinoja tallentaa elokuvia myöhempää analysointia varten.

– Minulla oli mankka mukana teatterissa, ja olen nauhoittanut sillä tavalla aika monta elokuvaa c-kasetille. Se oli tapa kokea ne uudelleen, kun ei voinut katsoa VHS-kasetilta, eikä ollut rahaa käydä katsomassa niitä niin monta kertaa. Kuuntelin niitä leffoja, että miten ne soljuvat, missä tulee musiikkia ja missä alkaa dialogi.

Puoli seitsemän -ohjelmassa Härölle soitettiin Steven Spielbergin vuonna 1982 ensi-iltaan tuleen elokuvan E.T. tunnusmusiikkia. Vastaus tuli heti:

– Tästä tulee mieleen polkupyörä, metsä. Siitä ei ole monta päivää, kun olen tätä itsekseni laulanut. Ja laulan varmaan useasti viikossa. Laittakaa pian pois, koska muuten alkaa itkettää.

E.T. kosketti 11-vuotiasta Häröä erityisen syvältä, ja hän katsoi sen viiteen kertaan. Elokuvan jälkeen Härölle ei saanut edes puhua.

– Muistan kun sanoin äidille Porvoon bussissa, että älä puhu minun kanssa, haluan jäädä tämän elokuvan tunnelmaan. Musiikki on minulle yksi tapa jäädä elokuvan fiilikseen jälkeenpäin.

Se on minusta maailman puhtaimpia ja hienoimpia elokuvia.

Meni monta vuotta, että E.T ei ollut Härölle niin tärkeä elokuva, mutta sitten se löytyi uudestaan.

– Elokuvakouluvuosina olin sellainen elokuvasnobi, että työnsin sen mielestä ja ajattelin, että se on vain amerikkalaista kaupallista hömppää. Mutta sitten olin Ruotsissa ja E.T. tuli tv:stä, ja istuin vaan television ääressä ja kyyneleet valuivat. Se on minusta maailman puhtaimpia ja hienoimpia elokuvia.

Härön uusin ohjaus, omaelämäkerrallinen Elämää kuoleman jälkeen saa uusintaensi-iltansa perjantaina 20.11.

Katso Härön koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa Yle Areenasta:

Tove Jansson -elämäkertaelokuva Tove on valittu Suomen ehdokkaaksi kisaamaan parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnosta.

Suomen Oscar-raadin mukaan Tove on hallittua elokuvakerrontaa ja sen näyttelijätyö erinomaista. Elokuva kertoo universaalin tarinan rakkauden etsimisestä ja löytämisestä sekä taiteen tekemisen intohimosta, raati perustelee valintaansa.

Ruotsinkielisen elokuvan pääosaa esittää Alma Pöysti. Sen muissa päärooleissa nähdään muun muassa Krista Kosonen ja ruotsalainen Shanti Roney. Elokuvan on ohjannut Zaida Bergroth ja käsikirjoittanut Eeva Putro. Toven ovat tuottaneet Helsinki-filmille Aleksi Bardy ja Andrea Reuter.

"Isot arpajaiset"

Toinen elokuvan tuottajista, Helsinki-filmin toimitusjohtaja Aleksi Bardy, kuvailee elokuvan tekijöiden tunnelmia iloisiksi ja toiveikkaiksi. Tuotantoyhtiössä on hänen mukaansa ryhdytty jo töihin Oscar-kampanjan käynnistämiseksi.

– Tänä vuonna valinta tuli niin myöhään, että meidän täytyi tehdä iso osa valmisteluista jo ennen kuin tiesimme, tulisiko ehdokkuutta, Bardy sanoo.

Tovella onkin vielä pitkä matka edessään, jotta se pääsisi viiden Oscar-ehdokkaan joukkoon ensi huhtikuun palkintogaalaan. Ehdokkuutta tavoittelevilla elokuvilla on usein tehokas markkinointikoneisto, jonka tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon huomiota äänestäjien keskuudessa.

Toven ja muiden kansainvälisten elokuvien kohtalosta päättää tänä vuonna poikkeuksellisesti koko elokuva-akatemian jäsenistö. Se tekee alkukarsinnan äänestämällä kymmenen parhaan ehdokkaan listan. Lopullisiksi Oscar-ehdokkaiksi valikoituu sitten vain puolet tuolta listalta.

Bardy kertoo, että Tovelle on jo hankittu pressiagentti Yhdysvalloista. Koronapandemia aiheuttaa hänen mukaansa erityisiä haasteita juuri kansainvälisen Oscar-kategorian ehdokkaille.

– Elokuvia äänestävien täytyy sitoutua näkemään monta kansainvälistä ehdokaselokuvaa. Töissä käyvillä ei siihen ole juuri aikaa. Se tarkoittaa, että ehdokkuudesta äänestävien joukko on hyvin vanha. Iältään he ovat kuudenkymmenen ja kuoleman välissä, tuottaja sananoo.

Elokuva-akatemiaan kuuluu liki 10 000 elokuva-ammattilaista eri puolilta maailmaa. Jäsenistöä on syytetty iäkkääksi, valkoiseksi ja miesvaltaiseksi. Akatemia on laventanut jäsenhankintaansa viime vuosina tasapainottaakseen kokonaisuutta.

Helsinki-filmi on toista kertaa mukana Oscar-kisassa. Edellisen kerran se tavoitteli Oscar-ehdokkuutta kolme vuotta sitten Dome Karukosken elokuvalla Tom of Finland. Bardy sanoo tuolloisen Oscar-kampanjan opettaneen, että on käytettävä hyväkseen kaikki tilaisuudet tuoda elokuvaa esille.

– On varattava tosi paljon aikaa ja energiaa. Erityisesti ohjaajaa tullaan kysymään moneen.

Toven mahdollisuuksia päästä viiden Oscar-ehdokkaan joukkoon Bardy ei lähde vielä veikkaamaan.

– Isot arpajaisethan ne ovat. Täytyisi katsoa vedonlyöntitoimistosta, minkälaisia kertoimia siellä ruvetaan antamaan.

Menestystä Suomessa, ylistystä maailmalla

Kampanjassa Tovea avittaa ainakin se, että elokuva on ehtinyt saada positiivista huomiota elokuva-alan kansainvälisessä ammattilehdistössä. Elokuvaa esitettiin Toronton elokuvajuhlien ammattilaisnäytöksissä syyskuussa, minkä jälkeen sekä Screen Daily että Variety kehuivat elokuvaa arvioissaan. Kumpikin lehti ylisti erityisesti nimikkoroolissa loistavaa Pöystiä.

Lokakuun alussa Suomen ensi-iltansa saanut Tove on ollut tämän syksyn yllättäjä elokuvateattereissa. Se on saanut jo yli 138 000 katsojaa koronapandemian aiheuttamista paikkarajoituksista huolimatta. Katsojamäärä on erittäin hyvä kotimaiselle elokuvalle yleensäkin, ja peräti poikkeuksellinen ruotsinkieliselle elokuvalle.

Aiemmin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarina tunnetun palkinnon nimi uudistettiin tämän kevään Oscar-gaalaan parhaaksi kansainväliseksi elokuvaksi.

Tuoreimman parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnon voitti eteläkorealaisen Bong Joon-Hon trilleri Parasite, joka voitti myös parhaan elokuvan palkinnon.

Lopulliseen viiden parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkaan joukkoon on vain kerran päässyt suomalainen elokuva, Aki Kaurismäen ohjaama Mies vailla menneisyyttä vuonna 2003.

Oscar-palkinnot jaetaan 25. huhtikuuta 2021. Palkintogaala järjestetään tavallisesti helmikuussa, mutta ensi vuoden tapahtumaa siirrettiin kahdella kuukaudella koronapandemian takia.

Kelvollisia parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi ovat kaikki elokuvat, jotka ovat saaneet tai saavat ensi-iltansa viime vuoden lokakuun ja tämän vuoden lopun välisenä aikana.

Lue lisää: Virolaisohjaaja teki Suomen Lapissa pohjoisen western-elokuvan, joka päätyi Viron Oscar-ehdokkaaksi

Keskustele aiheesta. Keskustelu on auki 19.11. klo 23 saakka.

Juttua muokattu klo 16.45. Lisätty tietoa äänestyksestä ja muutettu Tove-elokuvan katsojamäärä 120 000:sta 138 000:een.

Tampereen ja Pirkanmaan kulttuuripääkaupunkihaun veturiksi on nimetty kolmihenkinen taiteellinen johtoryhmä. Johtoryhmään kuuluvat koko hakuprojektin johtaja Perttu Pesä, teatteriohjaaja Marika Vapaavuori ja Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen.

Kaikilla kolmella on omat vahvuutensa.

– Luulen, että olen se luova hullu tai totaalinen realisti. Minulle tämän tyyppiset kertaluonteiset hankkeet ovat työnkuvana tuttuja, Vapaavuori sanoo.

Ryhmä johtaa kulttuuripääkaupunkivuoden taiteellisen ohjelman rakentamista, jonka sisällön ovat luoneet alan ammattilaiset muun muassa avoimen ohjelmahaun kautta. Ryhmä valmistelee parhaillaan lopullista hakukirjaa.

– Meidän tehtävä on kaivaa esiin kaikki luovuus ja esittää se eurooppalaisille. Kyllä me lähdemme tätä kisaa voittamaan, Sivonen sanoo.

Tampereen ja Pirkanmaan haussa on mukana Tampereen lisäksi monia muita pirkanmaalaisia kuntia. Pääkumppani on Mänttä-Vilppula.

Hakemus vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi pitää jättää ensi vuoden huhtikuun lopulla. Titteliä tavoittelee myös Oulu ja Savonlinna.

Lopullisen valinnan tekee kansainvälinen paneeli kesäkuussa 2021.

Lue myös:

Oulu, Tampere ja Savonlinna jatkavat kisaa vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi

Tampere, Oulu vai Savonlinna – mikä on Euroopan kulttuurin mekka vuonna 2026? Listasimme kulttuuripääkaupungiksi hakevien plussat ja miinukset

Suomen ainoan kelloseppäkoulun tulevaisuus on vaakalaudalla. Alan ammattikunnan ylläpitämä koulu on roikkunut jo pitkään löysässä hirressä. Opinahjosta valmistuu kelloseppiä ja mikromekaanikkoja. Heidän kädentaitojaan tarvitaan esimerkisi kvanttitietokoneiden rakentamisessa ja avaruusteknologiassa. Ja kelloalalla, jolla muutama koulun kasvatti on noussut maailmanmaineeseen.

Kelloseppäkoulun rehtorin Tiina Parikan mukaan opinahjon alasajo joudutaan aloittamaan ensi vuonna, ellei valtio korjaa koulun rahoitusta. Espoossa sijaitseva Kelloseppäkoulu on toiminut viime vuodet tappiolla, koska opetus- ja kulttuuriministeriön (okm) tuki ei riitä koulun pyörittämiseen. Tappiot on maksettu Kelloseppäkoulua pyörittävän säätiön (Kellosepäntaidon edistämissäätiö) varoilla, ja ne ovat hupenemassa.

Ammatillisen koulutuksen vuosia jatkuneet valtakunnalliset leikkaukset ovat johtaneet siihen, että Kelloseppäkoulun rahoituksesta on Parikan mukaan kadonnut kolmannes kahdeksan viime vuoden aikana.

– Olemme vedenjakajalla. Valtion pitää sanoa, aikooko se rahoittaa Kelloseppäkoulua vai ei. Siitä pitää tulla päätös, Parikka toteaa.

Kelloseppäkoulu on saanut valtiolta tänä vuonna toimintaansa 880 000 euroa, josta 200 000 on harkinnanvaraista tukea.

– On kestämätöntä, että joudumme olemaan joka vuosi kerjuulla, Parikka sanoo.

Hän viittaa harkinnanvaraiseen avustukseen, joka pitää perustella opetus- ja kulttuuriministeriölle joka vuosi uudelleen.

Kelloseppäkoulun taloudellinen tilanne on opetus- ja kulttuuriministeriön tiedossa, mutta ammatillisesta koulutuksesta vastaava ylijohtaja Mika Tammilehto varoo ottamasta kantaa yksittäiseen opinahjoon. Hän puhuu mieluummin siitä, miten tärkeä kelloseppä- ja mikromekaniikka-ala on suomalaiselle työ- ja elinkeinoelämälle.

– Sehän on pieni ala. Tutkintoja syntyy vuodessa 20–30, mutta nämä osaajat ovat todella tärkeitä alan työelämälle ja yrityksille, Tammilehto toteaa.

“Meidän täytyisi siirtää tuotantomme Sveitsiin”

Aalto-yliopiston tiloissa Espoon Otaniemessä on startup-yritysten keskus, jossa toimii myös piensatelliittien moottoreita valmistava firma.

Aurora Propulsion Technologies -nimisen yrityksen toimitusjohtaja Roope Takala esittelee firman valmistaman moottorin osia. Itse moottori on tulitikkuaskin kokoinen.

Sen tekemisessä on tarvittu Kelloseppäkoulusta valmistuneiden mikromekaanikkojen osaamista. Mikromekaanikot soveltavat taitojaan esimerkiksi avaruusteknologiassa. Takalan johtamassa yrityksessä tehdään rakettimoottoreita markkinoiden pienimpiin avaruusaluksiin. Kyse on kasvualasta. Yrityksen on tarkoitus testata moottoria piakkoin avaruudessa.

– Pienimmät laitteemme ovat alle sentin mittaisia, ja niiden sisällä on lähes kymmenen osaa. Sellaisia osia eivät pysty tekemään ketkään muut kuin kellosepät. Meillä heitä kutsutaan mikromekaanikoiksi, Roope Takala Aurora Propulsion Technologies -yrityksestä kertoo.

Mikromekaanikot osaavat rakentaa myös itse työkaluja kaikkein pienimpien osien tekemiseen.

Kelloseppäkoulu on Takalan johtaman yrityksen strategian ytimessä.

– Meillä ei olisi toimintamahdollisuuksia Suomessa, ellei meillä olisi ihmisiä, jotka pystyvät rakentamaan näin pieniä mekaanisia osia, Takala sanoo.

Jos Kelloseppäkoulu ajetaan alas, piensatelliitin moottoreita valmistava suomalaisyritys joutuisi muuttamaan ulkomaille. Saksankielisestä Keski-Euroopasta löytyvät seuraavaksi lähimmät alan huippuammattilaiset.

– Meidän täytyisi siirtää tuotantomme todennäköisesti Sveitsiin tai Etelä-Saksaan, Takala toteaa.

Menestyksen salaisuus opettajissa

Kelloseppäkoulu lähestyi vuosi sitten opetus- ja kulttuuriministeriötä adressilla pysyvän rahoituksen turvaamiseksi. Toistaiseksi vetoomus ei ole johtanut mihinkään. Yksi adressin yli 500 allekirjoittaneesta on Sveitsin kelloliitto.

– Saimme asialle laajan poliittisen tuen, ja kaikki olivat sitä mieltä, että rahoitus täytyy turvata, koska tämä on niin keskeistä ydinosaamista suomalaiselle innovaatioteollisuudelle, Parikka toteaa.

Hän luettelee firmoja, jotka työllistävät Kelloseppäkoulun kasvatteja. Niitä ovat muun muassa tässä jutussa mainittu piensatelliittien moottoreita valmistava Aurora Propulsion Technologies sekä Bluefors, joka valmistaa kvanttitietokoneiden jäähdyttimiä.

Lisäksi Kelloseppäkoulun opiskelijat ovat olleet mukana neurokirurgian projekteissa sekä “antamassa buustia” Euroopan hiukkasfysiikan keskuksen (Cern) hiukkaskiihdytinprojektille Sveitsissä.

– Kun jaettavaa rahaa on vähän, meidän pitäisi miettiä, mitkä ovat ne alat, joilla rahat käytetään parhaiten sellaisiin inhimillisiin taitoihin, joita koneella ei voi tehdä, Parikka sanoo.

Muutamat Kelloseppäkoulusta valmistuneet kellosepät ovat nousseet kansainväliselle huipulle, kuten Kari Voutilainen ja Stepan Sarpaneva. Ja heidän lisäkseen moni koulun kasvatti on päässyt jatkamaan opintojaan arvostettuun, Sveitsin kelloteollisuuden ylläpitämään instituuttiin (WOSTEP) Sveitsissä.

Kelloseppäkoulun menestyksen salaisuus on rehtori Tiina Parikan mukaan opetuksessa.

– Meillä on huippuopettajat, ja käytämme valtaosan budjetistamme juuri opetukseen.

“Meillä ei ole ymmärretty, miten vaativa ala on”

Kelloseppien ja mikromekaanikkojen koulutusta on yritetty järjestää myös muualla kuin Kelloseppäkoulussa. Valtion ammattiopistostrategiaan on kuulunut ajatus “leveistä hartioista”. Niillä tarkoitetaan isoja ammattioppilaitoksia, joissa myös pienet erikoisalat, kuten kelloseppäkoulutus, voitaisiin turvata.

Kelloseppäkoulutuksen osalta “leveät hartiat” eivät ole kantaneet pitkälle. Koulutus on lopetettu 2010-luvulla kaikista kolmesta ammattioppilaitoksesta, jossa kello- ja mikromekaniikan koulutusta on järjestetty (Validia, Varia ja Hyria). Tämä on myös opetus- ja kulttuuriministeriön tiedossa.

– Moni koulutuksen järjestäjä on varmaan arvioinut sitä, että volyymi on niin pieni, ettei koulutusta ole kannattanut järjestää, ministeriön ylijohtaja Tammilehto toteaa.

Kelloseppäkoulu on siis ainoa ammattioppilaitos, jossa koulutus toistaiseksi jatkuu. Koulun rehtori ihmettelee, miten kelloseppien ja mikromekaanikkojen koulutuksen erityisyyttä ei vieläkään tunnusteta.

– Meillä ei ole oikeastaan koskaan ymmärretty, miten vaativa ala tämä on ja miten paljon sitä pitäisi erikseen resursoida, Kelloseppäkoulun rehtori Tiina Parikka sanoo.

Ei kiitos oppituntien puolittamiselle

Myös Parikan johtamaa Kelloseppäkoulua on yritetty sijoittaa “leveiden hartioiden” suojiin, mutta tuloksetta. Koulua ei ole kiinnostanut ajatus siitä, että opiskelijaryhmät pitäisi tuplata ja oppituntien määrä puolittaa.

– Ammattikunta ei halua tehdä sitä, koska silloin ei synny osaamista, Parikka sanoo.

Kelloseppäkoulu tarvitsisi Parikan laskujen mukaan vuodessa 1,5 miljoonaa euroa tukea ministeriöltä koulun pyörittämiseen. Kyse on rehtorin mukaan koulutuksen korkean laadun varmistamisesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan ammatillisen koulutuksen ensi vuoden rahoitusta. Rahoitusjärjestelmää on lisäksi tarkoitus päivittää, mutta päivityksen vaikutus näkyy vasta vuoden 2022 rahanjaossa.

Kelloseppäkoulun rahoitukseen ylijohtaja Tammilehto ei ota suoraan kantaa.

– Jos koulutuksen järjestäjän omat rahkeet eivät riitä, tietysti viime kädessä on arvioitava se, onko mahdollista löytää kumppania tai fuusioitua.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, ettei ministeriö lämpene Kelloseppäkoulun vaatimuksille saada valtiolta nykyistä enemmän tukea toimintansa pyörittämiseen.

– Tällainen iso valtion rahoitusjärjestelmä ei kykene valitettavasti aina reagoimaan yksittäisen koulutuksen järjestäjän tarpeisiin. Eikä se ole tietenkään ihan sen tarkoituskaan, ylijohtaja Tammilehto okm:stä sanoo.

Kelloseppäkouluun otetaan vuosittain 30 uutta opiskelijaa. Heistä 15 aloittaa kelloseppälinjalla ja 15 mikromekaanikkolinjalla. Kolmivuotisesta koulusta valmistuneiden työllistymisaste on lähes 80 prosenttia.

Ella Tuovinen, 27, kouluttautuu alalle, joka on hiljalleen katoamassa – Suomen viimeistä kelloseppäkoulua uhkaa sulkeminen, vaikka töitä riittäisi

Suomeen on syntymässä uusi Erä- ja luontokulttuurimuseo. Nyt selvitetään, mihin kuntaan se sijoittuu. Hankkeesta kiinnostuneista kunnista valitaan maksimissaan neljä jatkosuunnittelua varten.

Päämääränä on rakentaa metsästyksen, kalastuksen, luonnontuotteiden keräilyn, retkeilyn ja yleisesti ottaen luonnon virkistyskäytön ja sen kestävän hyödyntämisen kokemisen ja esittelyn keskus. Uuden museon tavoitteena on 100 000 kävijää vuodessa ja viiden miljoonan euron vuotuiset aluetaloudelliset vaikutukset.

Projektipäällikkö Timo Kukko kertoo, että kiinnostuneita on tähän mennessä parisenkymmentä: ainakin Riihimäki, Forssa, Lahti, Tampere, Rovaniemi, Joensuu ja Padasjoki.

– Yllätys oli, että kiinnostus on ollut näin suurta. Aika nopeasti kävi ilmi, että moni haluaisi tämän alueelleen. Tämä on viimeinen kerta, kun Suomessa jaetaan tällaista valtakunnallista museota, koska tämän jälkeen kaikki Ihminen ja luonto -vastuualueen aiheet on jaettu.

Hankkeen taustalla ovat Suomen Metsästysmuseo Riihimäeltä ja Suomen Kalastusmuseoyhdistys. Ne käynnistivät tämän vuoden alussa hankkeen luonnon virkistyskäyttömuotoja yhdistävän uuden museon aikaansaamiseksi. Hanke toteutuu maa- ja metsätalousministeriön erityisavustuksella sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ja Museoviraston tukemana.

Kisa käyntiin nyt

Nyt siis selvitetään, mistä kunnasta tulee Suomen eräkulttuurikeskus. Halukkaiden kuntien tulee kertoa perustelut kiinnostukselleen ensi tammikuun loppuun mennessä.

Samalla kiinnostuneiden kuntien on esiteltävä ehdotuksensa museon tiloiksi, näkemyksensä vierailijapotentiaalista, alueensa tarjoamat resurssit ja synergiaedut museolle sekä alustavan valmiutensa museohankkeen rahoittamiseksi.

– Valtionapua ei ole kohdistettu millekään tietylle paikkakunnalle eli jokainen kaupunki voi tasavertaisesti osallistua tähän, tai seutukunnat yhteen liittyen, Timo Kukko kertoo.

Kukon mukaan kunnat näkevät museohankkeen kilpailukykyasiana.

– Nyt hyvinvointia lisätään henkisen hyvinvoinnin, sosiaalisen yhdessäolon ja luonnossa liikkumisen kautta. Nämä syyt ovat niitä, mitkä tämän ison kiinnostuksen ovat synnyttäneet.

Lähtötietojen perusteella valitaan siis neljä kaupunkia jatkoneuvotteluihin, jotka käydään helmi-maaliskuun aikana. Muutamalta kaupungilta pyydetään sitten lopullinen tarjous sijainnista ja kunnan taloudellisesta panostuksesta.

Päätöksen tekevät kumppaniministeriöt MMM ja OKM sekä Museovirasto yhdessä Metsästysmuseoyhdistyksen ja Kalastusmuseoyhdistyksen hallitusten kanssa. Projektipäällikkö toivoo, että päätös sijaintipaikkakunnasta saadaan toukokuun loppuun mennessä.

Lue myös:

Historialliset kalastusvälineet ovat odottaneet varastossa jo 100 vuotta – Suomeen suunnitellaan uutta Erämuseota

Tänään myyntiin tulleet ja pitkään odotetut Playstation 5 -konsolit katosivat tänä aamuna verkkokauppojen valikoimista lähes välittömästi myynnin alettua kello 9.

Konsolia havitelleen Veli-Pekka Anteroisen mukaan elektroniikkaliike Gigantin verkkokauppa ilmoitti jo hieman yhdeksän jälkeen, että konsolit olivat loppuneet.

Anteroinen oli myös tilannut konsolin ennakkoon elokuussa eräästä pienemmästä kivijalkaliikkeestä. Kaikesta tästä huolimatta hän joutuu odottamaan konsolin saamista ainakin ensi vuoteen.

– Olin vielä elokuussa aika varma, että saan sen, Anteroinen kertoo.

– Minulle oli kuitenkin selvää, että en saa konsolia, kun Playstation-pomo Jim Ryan ilmoitti syyskuussa, että Playstation 5 -konsoleita varattiin ensimmäisen 12 tunnin aikana enemmän kuin Playstation 4 -konsoleita 12 viikossa.

Playstation 4 konsoli julkaistiin vuonna 2013, minkä jälkeen uusia Playstation-konsoleita ei ole ennen tätä päivää julkaistu.

– Kyllä tässä pitää sauna tänään lämmittää, että pääsee tästä ylitse, Tampereella asuva Anteroinen naurahtaa.

Uusia konsoleita myydään netissä tuplahintaan

Uutta pelikonsolia on siis ehditty odottaa jo pitkään.

Jotain pelinkonsolin odotuksesta kertoo Anteroisen havainto eräältä netin myyntipalstalta.

Kaupassa reilun 500 euron hintaan myytävää konsolia oli Anteroisen mukaan myyty netissä noin tuhannella eurolla.

– Kyllä nämä varmasti menevät, koska joillekin sillä hinnalla ei vain ole väliä, Anteroinen arvioi.

Torstai-iltana Suomen suosituimmilla verkon myyntipaikoilla oli myynnissä useita Playstation 5 -konsoleita, joiden hinnat vaihtelivat vajaasta 900 eurosta yli tuhanteen.

Monet verkkokaupat kaatuneet

Myyjien ongelmat eivät päättyneet ainoastaan siihen, että he joutuivat myymään “ei-oota”.

Muun muassa Prisman verkkokauppa kaatui, kun asiakkaita virtasi sivuille ostamaan konsolia.

Anteroinenkin ehti saada konsolin ostoskoriinsa Gigantin verkkokaupassa mutta siirryttyään maksamaan sitä verkkokauppa ilmoitti, että konsolia ei ole enää saatavilla.

Playstation-konsoleita valmistava Sony esitti myös jälleenmyyjille toiveen, että konsolia ei myytäisi fyysisesti liikkeissä. Tällä haluttiin välttää jonot ja sitä kautta koronan leviäminen.

Gigantin kaupallinen johtaja Niko Sandström pitää saatavuustilannetta harmillisena, vaikka kaikki ennakkotilaukset onnistuttiinkin toimittamaan luvatussa ajassa.

– Halusimme, että asiakkaamme saavat konsolit silloin, kun ne on luvattu. Emme siis myyneet yhtään sen enempää konsoleita kuin tiesimme saavamme, Sandström kertoo.

– Kyllähän se olisi ollut mukava myydä niitä enemmänkin asiakkaille. Tämä on ollut varmasti aika monen joululahjalistalla.

Sandströmin mukaan kaikki tähän asti Gigantissa myynnissä olevat konsolit on myyty tai varattu loppuun. Tänään kello 12 myyntiin tulleen erän konsolit myytiin myös loppuun nopeasti, ja ne saadaan toimitettua asiakkaille vasta ensi vuoden puolella.

Sandström arvioi, että koko Suomessa on tällä hetkellä myyty muutama tuhat Playstation 5 -konsolia. Hän ei kuitenkaan kerro, kuinka monta konsolia Gigantti on myynyt.

Myös korona vaikuttanut saatavuuteen

Anteroinen uskoo, että Playstation 5:n suosioon on vaikuttanut pitkän odotusajan lisäksi korona.

– Esimerkiksi Nintendon tuotantolinjat kuumenivat keväällä, kun uusi Switch-konsoli meni tosi kuumille kiville heti, kun korona oli alkanut, pelimaailmaa tarkasti seuraava Anteroinen kertoo.

Anteroinen ei muista koskaan nähneensä yhtä laajoja toimitusvaikeuksia kuin Playstation 5:llä nyt on.

Anteroinen oli jo 20 vuotta sitten ensimmäisessä aallossa hankkimassa Playstation 2 -konsolia, ja on ollut uskollinen Playstation-konsolien hankkija siitä lähtien.

Omalle konsolille ollaan uskollisia

Moni saattaa tässä vaiheessa kysyä, miksi konsoli pitää saada heti.

– Se on aika psykologista, enkä osaa ihan suoraan vastata. Mutta varsinkin pelialalla halutaan monesti olla siinä ensimmäisessä aallossa.

– Halutaan olla eturintamassa ennen kuin muut paljastavat, mitä pelissä tapahtuu, tai halutaan saada etumatkaa muihin varsinkin kilpailullisissa peleissä.

Voisiko Anteroinen sitten harkita siirtymistä XBox-leiriin? Microsoft toi myös hiljattain markkinoille uudet XBox Series X- ja XBox Series S -konsolit.

– Ei se ole mahdollista, koska omistan jo ennestään paljon Playstation-pelejä. Siinä menisi koko pelikirjasto uusiksi, Anteroinen toteaa.

Gigantin Sandström kertoo, että myös uusia XBox-konsoleita on myyty loppuun.

Lue seuraavaksi:

Marraskuussa julkaistava PlayStation 5 -pelikonsoli ennakkomyytiin hetkessä loppuun – Jälleenmyyjät: Jatkosta ei tiedä kukaan

Seuraavan sukupolven pelikonsolit voivat olla lajinsa viimeiset – moni it-alan jätti valmistautuu taistoon pilvipelaamisen markkinoista

Aiheesta voi käydä keskustelua 20.11. klo 23 asti.

– Tunteet ovat vaihdelleet epäuskon ja häpeän kautta onneen.

Näin Terhi Kokkonen kuvailee tuntemuksiaan kuultuaan esikoiskirjailijalle myönnettävästä palkinnosta.

Kokkonen on saanut paljon huomiota ja menestystä muusikkona. Hänet tunnetaan Ultra Bran laulajana ja myöhemmin Scandinavian Music Groupin solistina ja laulujen sanoittajana. Silti tunnustus kirjallisuuden saralta tuntuu todella merkittävältä.

– Olen nuoresta pitäen kasvanut musiikkimaailmaan. Kirjan kirjoittaminen on puolestaan ollut sellainen salainen haave, jota olen pidellyt sydämessäni kauan.

Kirjoittaminen on ollut Kokkoselle tärkeää aina. Jo lapsena syntyi runoja, myöhemmin biisien sanoituksia. Popkappaleiden sanoittaminen on kuitenkin hyvin erilaista kuin kokonaisen romaanin tekeminen.

– Sanoituksissa täytyy ottaa huomioon monta asiaa, kuten rytmi ja säkeiden pituudet. Se on välillä kuin sanaristikon täyttämistä. Tietysti ne saa myös nopeasti valmiiksi. Romaanin kirjoittaminen taas vaatii totaalista keskittymistä ja hiljaisuutta.

Uhri ei ole aina kiltti

Rajamaan kirjoittaminen kesti pari vuotta. Scandinavian Music Group oli sopivasti tauolla. Kokkonen ryhtyi hahmottelemaan jonkinlaista elokuvakäsikirjoitusta. Pian teos lähti kuitenkin omille urilleen, ja Kokkonen huomasi kirjoittavansa romaania.

– Se tapahtui vähän kuin itsekseen. En ajatellut, että nytpä minulla on hetki toteuttaa vihdoin unelmani. Ei. Lähinnä seurasin kauhun ja riemun vallassa, että nytkö tämä tapahtuu, nauraa Kokkonen puhelimessa.

Rajamaa on tiheätunnelmainen trilleri, jossa käsitellään väkivaltaa ja ennen kaikkea vallan käyttöä. Kukaan hahmoista ei ole mustavalkoisesti hyvis tai pahis. Kaikilla on valtaa suhteessa toisiinsa, ja kaikki ovat myös uhreja, tavalla tai toisella.

– Minua kiinnosti ajatus uhrista, joka ei olisi kiltti tai hyvä ihminen. Halusin tehdä päähenkilö Karosta mahdollisimman kulmikkaan ja toden.

Kirjan kaikilla hahmoilla on omat pettymyksensä, pelkonsa ja muistonsa, joiden kanssa he yrittävät selviytyä. Hahmojen kanssa ei haluaisi heti ystävystyä.

– Monet ovat sanoneet, ettei näihin hahmoihin pysty samaistumaan. Olen itsekin mennyt mukaan siihen, että joo, onpa kamalia tyyppejä. Täytyy kuitenkin myöntää, että yritin itse silti kovasti ymmärtää heitä.

Kirja sijoittuu jonnekin Lappiin ja antaa karun, mutta samalla totuudenmukaisen kuvan matkailuelinkeinosta. Kokkonen ei suostu paljastamaan, että joku tietty paikka olisi ollut miljöön esikuvana. Hän kuitenkin tietää, mistä puhuu.

– Olen toki joutunut kiertueiden aikana yöpymään paljon hotelleissa.

Kokkonen on opiskellut Aalto yliopistossa elokuvaleikkausta ja käsikirjoittamista. Rajamaan kerronta etenee kuin elokuvissa, kohtauksesta toiseen. Miljöö, hahmot ja tunnelma on helppo nähdä kuvina. Ei siis ihme, että romaani on herättänyt jo kiinnostusta tuotantoyhtiöissä.

– Asiasta on ollut pieniä keskusteluja, mutta kaikki on ihan auki.

Kirjoittaminen alkaa "räiskinnällä"

Rajamaan teksti syntyi kolmessa vaiheessa. Kokkonen nimeää kirjoitusvaiheensa näin: räiskintä, teoksen maailman kasvattaminen ja hiominen.

– Kirjoitan rungon aika nopeasti, jota sitten rupean lihavoittamaan. Hiomisvaihe kestää kauan, sillä olen tosi kova viilaamaan.

Siksi kirjan lukeminen äänikirjaksi oli yllättävän vaikeaa. Musiikkia tehdessä Kokkonen on tottunut kuuntelemaan nauhoitusta ja tekemään niitä viilauksia. Äänikirjaa lukiessa sellaista ei tehdä, vaan teksti luetaan suoraan "purkkiin".

– Luulin, että se olisi tosi helppoa, sillä olin kirjoitusvaiheessa lukenut kirjaani paljon ääneen puolisolleni. Mutta nyt ymmärrän, miksi äänikirjoja lukevat enimmäkseen ammattinäyttelijät.

Kokkonen on jo aloitellut uuden teoksen kirjoittamista. Hän ei tosin vielä kerro, mitä siitä syntyy. 15 000 euron arvoinen palkinto kuitenkin mahdollistaa sen, että kirjoittaminen jatkuu.

– Olen hyvin tietoinen, että vain harva kirjailija elättää itsensä teoksillaan. Siksi on ihan hyvä, että on kaksi uraa.

Scandinavian Music Group on jo heräillyt tauoltaan, ja uutta materiaalia on syntynyt. Musiikkijulkaisu riippuu siitä, miten koronatilanne elää. Keikoille olisi tärkeä päästä.

Vaikka Kokkonen on esiintynyt parikymppisestä lähtien suurillakin lavoilla, häntä hermostuttaa illan pienimuotoinen palkintojuhla.

– Muusikkona voin ottaa itselleni artistin roolin. Nyt minun on mentävä esille ihan omana itsenäni. Se on jännittävää.

Tänä vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon raatiin kuuluivat toimittajat Suvi Ahola, Arla Kanerva, Sanna Kangasniemi, Antti Majander (pj.), kirjailija Eino Santanen sekä viime vuoden voittaja, runoilija Jouni Teittinen.

Yhdysvaltain Voguen tuoreen numeron kannessa poseeraa yksi tämän hetken kuumimmista popartisteista, brittiläinen Harry Styles. Styles, 26, ponnahti pinnalle poikabändi One Directionista.

Lehden kansi on poikkeuksellinen, sillä Vogueta myydään nyt ensi kertaa miehellä. Harvalukuiset miehet ovat poseeranneet aiemmin Voguen kannessa vain naisten seurassa. Lähes 130-vuotiaan naisten muotilehden historiassa kyse on rohkeasta vedosta.

Styles on puettu kannessa mekkoon, ja sama linja jatkuu osin lehden Styles-artikkelissa.

Naisten muotilehden "kansikuvapoika" on aiheuttanut närää Yhdysvaltain konservatiivipiireissä. Hätähuutoja miehisten miesten puolesta on lähettänyt muun muassa amerikkalainen, konservatiiviseksi provokaattoriksi profiloitunut aktivisti Candace Owens.

Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä muistuttaa, että Voguen kantta pitää tarkastella yhdysvaltalaisessa kontekstissa, jossa kannesta on hermostunut lähinnä konservatiivinen oikeisto. Vogue on Yhdysvalloissa instituutio.

– Nämä ovat erittäin kulttuurisidonnaisia reaktioita. Tämä on spekulaatiota, mutta epäilen, että kansi ei olisi herättänyt eurooppalaisessa kontekstissa vastaavaa moraalista paniikkia tästä ristiinpuetusta ihmisestä, Vänskä sanoo.

Jos Harry Styles olisi poseerannut mekossa esimerkiksi Voguen brittipainoksen kannessa, keskustelu olisi todennäköisesti ollut toisenlaista. Jos mitään keskustelua olisi edes syntynyt.

Vänskä uskoo, että koko keskustelu Voguen kannen ympärillä liittyy Yhdysvaltain “melko tulehtuneeseen poliittiseen ilmapiiriin”.

– Kiinnitin itse enemmän huomiota siihen, että naisten muotilehden kannessa oli Harry Styles kuin siihen, että hänellä oli mekko. Todellinen uutinen on, että Styles on ensimmäinen yksittäinen mies Voguen kannessa, Annamari Vänskä sanoo.

Keisarin tunika paljasti sääret

Mekkoon pukeutunut poppari ei länsimaisessa populaarikulttuurissa ole ihme. Päinvastoin. Populaarikulttuuriin ovat aina kuuluneet sukupuolirooleilla leikkiminen ja ristiinpukeutuminen. Miehiä on nähty mekoissa jo paljon ennen Stylesiä. Ensimmäisenä tulevat mieleen Iggy Pop, David Bowie ja Kurt Cobain.

Katso myös asiantuntijoiden keskustelu aiheesta Yle aamun Jälkinäytöksestä.

Mekkoon puetun “kansikuvapojan” voi nähdä jopa Voguen kommenttina vallanvaihdolle, kun demokraattien Joe Biden alkaa johtaa Yhdysvaltoja konservatiivien Donald Trumpin jälkeen.

Aalto-yliopiston professori Annamari Vänskä muistuttaa, että miehet ovat käyttäneet mekkoja ja hameen kaltaisia asuja länsimaisessa kulttuurissa jo Antiikin ajoista lähtien. Housut löivät läpi vasta 1500–1600-luvulla, kun ompelutekniikat kehittyivät.

– Miehet ovat pukeutuneet mekkoihin aina, Annamari Vänskä sanoo.

Perinne jatkuu: luterilaisen kirkon johtajien virkapuku on mekko, ja miesten mekkomaiset kaavut ovat tuttu näky esimerkiksi Lähi-idän uutiskuvista.

Mekon merkitykset ovat luonnollisesti muuttuneet ajan saatossa: esimerkiksi Rooman keisareiden tunikoiden tarkoitus oli paljastaa lihaksikkaat reidet, jotka kertoivat voimasta, vallasta ja viiriiliydestä. Myöhemmin hameesta on tullut selkeästi naisten vaate.

– Siinä mielessä se vaatekappale on sukupuolittunut hyvin voimakkaasti. Ja siihen liittyy enemmän merkityksiä sukupuolesta ja sukupuolten välisestä erosta sekä valtaan liittyvistä hierarkioista, Vänskä sanoo.

Aalto-yliopiston muotikoulun näytöksissä on nähty miesmalleja mekoissa monen monta kertaa.

– Monet meidän opiskelijoistamme haluavat käsitellä sukupuolta töissään jollain tavalla. Sukupuoli on ollut erittäin iso kysymys jo usean vuoden ajan.

Tilanne liittyy voimakkaasti siihen, että muotisuunnittelu on yhä hyvin sukupuolittunutta.

– On kategorisesti miesten ja naisten vaatteet, ja kuitenkin millenniaalien ja sitä nuorempien sukupolvi elää maailmassa, jossa binääriset sukupuolijaot eivät enää päde.

– Se vaikuttaa siihen, miten he näkevät muodin ja miten sitä pitäisi heidän mielestään uudistaa, Vänskä toteaa

.

Nyt eletään niitä aikoja, kun sää saattaa vetää mielen matalaksi itse kultakin. Näin ei kuitenkaan ole kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelaisella.

Kortelainen kertoo löytäneensä eräänä syksyisenä korona-ajan iltana lääkkeen hyvään olotilaan. Se tepsii myös marraskuussa, kun vettä sataa kaatamalla ja on pilkkopimeää.

– Sadetakki päälle, kuulokkeista täydellistä rytmimusiikkia, maskin alla voi laulaa mukana. Lämmintä alla, pitkät kalsarit ja kunnon markettilenkkarit, jotka pitää vettä. OIkeasti on aika hyvä olo siellä omassa kuplassa, Kortelainen kuvailee ulkoiluvarustustaan.

Kortelaisen mielestä tämä hyvän musiikin ja lämpimpien vaatteiden kyllästämä kupla on kuin pieni avaruusalus, joka kulkee pimeyden halki ja välillä kohdataan vastaantulijoita.

– Me ollaan kaikki siinä omassa kuplassa. Mutta ollaan menossa kohti jotain, jossa telakoidutaan paikkaan, jossa on lämpöä ja valoa. Ehkä joskus ensi vuoden puolella, mutta ei sinne ole vielä kiirettä.

EIkä sekään haittaa, jos korvissa kuuluva rytmikäs musiikki saa vahingossa ottamaan kadulla muutaman tanssiaskeleenkin.

– Nyt on niin pimeetäkin, ettei kukaan nää sitä. Ei voi munata itseänsä.

Anna Kortelainen kertoi Puoli seitsemän -ohjelmassa myös rakkaudestaan Ranskaan ja Pariisiin. Pariisissa hän on viettänyt nuorena aikaa muun muassa tutkiessaan taidemaalari Albert Edefeltiä. Kortelainen on väitellyt Turun yliopistossa 2000-luvun alussa Edelfeltistä.

Taidemaalarin elämän tutkiminen on tuonut mukanaan myös kirjan aiheita. Kortelaisen ensimmäinen kirja Virginie! kertoi Edelfetin mallista ja rakastajattaresta. Kortelaisen uusin kirja, fiktiivinen romaani Tulirinta puolestaan kertoo Edelfetin pojasta Erik Edelfeltistä.

Katso Puoli seitsemän -ohjelmasta, mitä kirjailija Anna Kortelainen kertoi uuden kirjan synnystä:

Booker-kirjallisuuspalkinnon voittaja on skotlantilaissyntyinen, Yhdysvalloissa asuva Douglas Stuart teoksellaan Shuggie Bain. Teos on Stuartin debyyttiromaani, ja se kertoo Stuartin synnyinkaupungissa Glasgow'ssa köyhässä yhteisössä asuvan pojan perheestä ja elämästä pääministeri Margaret Thatcherin Britanniassa 1980-luvulla.

Palkintoperusteiden mukaan teos paljastaa köyhyyden julmuuden, rakkauden rajat ja ylpeyden onttouden.

– Shuggie Bain on pureva ja sydäntäsärkevä debyytti ja tutkimusmatka siihen pettämättömään rakkauteen, jota vain lapset voivat tuntea vahingoittuneita vanhempiaan kohtaan, kirjasta todetaan.

Booker-palkinto on usein huomattava vauhdittaja kirjailijan uralla, ja palkinnosta kiitellessään Stuart sanoikin palkinnon muuttaneen hänen koko elämänsä.

Voittajan julistamista jännitettiin videoitse

Booker-palkintojenjakotilaisuus järjestettiin koronaviruspandemian vuoksi etänä, ja kukin finalisti osallistui siihen etänä videoyhteyden välityksellä.

Ehdolla olivat myös zimbabwelainen kirjailija ja elokuvaohjaaja Tsitsi Dangarembga romaanillaan This Mournable Body, yhdysvaltalainen Diane Cook teoksellaan The New Wilderness, yhdysvaltalaisen Avni Doshin teos Burnt Sugar sekä etiopialais-amerikkalaisen Maaza Mengisten The Shadow King. Lisäksi ehdolla oli yhdysvaltalainen Brandon Taylor Stuartin tavoin esikoisteoksellaan.

Palkinto myönnetään englanninkieliselle Britanniassa tai Irlannissa julkaistulle romaanille. Sen arvo on 50 000 puntaa eli reilut 55 000 euroa.

Viime vuonna voittajia oli poikkeuksellisesti kaksi: kanadalainen Margaret Atwood ja britannialais-nigerialainen Bernardine Evaristo.