Radion Sinfoniaorkesteri (RSO) ja ylikapellimestari Hannu Lintu ovat jälleen ehdolla yhdysvaltalaisen Grammy-musiikkipalkinnon saajaksi. RSO oli ehdolla myös viime vuonna.
Teeman elokuvafestivaali tuo tällä viikolla ruutuun klassikoita, uutuuksia ja kulttielokuvia. Yhdeksättä kertaa järjestettävä festivaali tarjoaa katseltavaa Teemalla viiden päivän ajan. Areenan puolella festivaaliohjelmisto näkyy vähintään seitsemän päivää.
Tänä vuonna road movie -teeman ohella esiin nousevat erilaiset naissankarit sekä harvoin tai ei ikinä aiemmin televisiossa nähnyt kummajaiset ja erikoisuudet.
Poimimme monipuolisesta festivaalitarjonnasta muutamat tärpit laatuleffoihin.
1. Thelma & Louise – vallankumouksellinen ylistys vapaudelle
Thelma & Louise on elokuvahistorian tunnetuimpia klassikoita ja aikansa moderni road movie, joka on ollut merkityksellinen etenkin naiskatsojille. Vuonna 1991 valmistuneen elokuvan vahva feministinen sanoma yksinkertaistettuna oli, että nainenkin voi ottaa ohjat ja sanella säännöt – ja olla siten vapaa. Niin vallankumouksellista asetelmaa ei oltu Hollywoodissa nähty, ja elokuva aiheuttikin ilmestyessään kohun Yhdysvalloissa.
Katkeransuloinen, uusiin suuntiin ajanut road movie kertoo kahden naisen pakomatkasta halki Amerikan. Ystävyksiä näyttelevät Susan Sarandon ja Geena Davis.Käsikirjoittaja Callie Khouri voitti elokuvasta Oscarin. Ohjaus Ridley Scott (USA 1991).
Teema la 28.11. klo 21.40 ja Areenassa 7 päivän ajan.
Dokumenttielokuva: Thelma ja Louise, yhä sydämissämme
Vuonna 2017 valmistuneessa dokumenttifilmissä fanit kertovat, miksi Thelman ja Louisen tarina puhuttaa ja liikuttaa heitä yhä niin voimakkaasti. Elokuvan ohjasi Jennifer Townsend. (Catching Sight of Thelma & Louise, USA 2017)
Thelman ja Louisen vuonna 1991 aiheuttama pöly ei ole laskeutunut elokuvan ympärillä vieläkään. Dokumentissa fanit kertovat, mitä elokuva heille merkitsi.Far Beyond Film
Teema la 28.11. noin klo 15, Areenassa 25.11. alkaen.
2. The King – Elvis Presleyn Amerikka
Huikea matka halki Amerikan Elvis Presleyn Rolls Roycen kyydissä on tarina paitsi Elviksestä ja rock’n’rollista myös koko Amerikasta. Miten maalaispojasta tuli eksynyt kuningas, ja mitä tapahtui amerikkalaiselle unelmalle? Tien päällä tavataan muun muassa Emmylou Harris, Roseanne Cash, Chuck D, Alec Baldwin, Ethan Hawke ja Greil Marcus.
Huikea dokumenttielokuva kertoo Elviksestä, musiikista, sodanjälkeisestä Amerikasta ja tämän hetkisestä maailmastamme.Charlotte Street Films
Dokumenttielokuvan ohjasi Eugene Jarecki. Ensiesitys. (The King, USA 2017)
Teema pe 27.11. klo 20.10 ja la 28.11. klo 13. Areenassa 7 päivän ajan.
3. Oscarvoittaja Fantastinen nainen
Yksi elokuvafestivaalin uutuuksia on parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin voittanut Fantastinen nainen. Chileläisdraama kertoo transnaisesta, jonka rakastettu äkillisesti menehtyy. Siitä alkaa naisen painajainen: hänen identiteettiään tai oikeuttaan surra ei kunnioita kukaan. Pääroolissa loistaa 31-vuotias chileläinen transnäyttelijä Daniela Vega.
Uuden Bondin ensi-ilta siirtyi taas, mutta George Lazenby on palveluksessamme! Miten australialaisesta autokauppiaasta, joka ei ollut ikinä näytellyt, tuli Sean Conneryn seuraaja? Yhden Bondin mies kertoo itse uskomattoman tarinansa. Dramatisoidussa kohtauksissa Lazebyä esittää Josh Lawson.
5. Kiehtova ja kokeellinen kummajainen – The Last Movie (16)
Stuntmies osallistuu Perussa lännenfilmin kuvauksiin ja jää seudulle notkumaan paikallisen naisen kanssa. Elokuvanteon ihmeet ja lännen myytit saavat muissa asukkaissa suorastaan uskonnollisia ulottuvuuksia.
Dennis Hopperin ohjaama elokuva on aikansa suuria kulttikummajaisia ja harvinaisuuksia. Hopper myös näyttelee elokuvan pääroolin. Ensiesitys. (USA 1971)
Teema la 28.11. noin klo 23.45 ja Areenassa.
Dennis Hopperin Meksikossa ohjaama The Last Movie on Suomen tv-tarjonnassa harvinaista nähtävää.Universal
Pääset tutustumaan Teeman elokuvafestivaalien tarjontaan kokonaisuudessaan tässä artikkelissa.
Elokuvafestivaali alkaa Yle Teemalla keskiviikkona 25.11. ja jatkuu sunnuntaihin 29.11. saakka. Yle Areenassa festivaali jatkuu pidempään.
Suomalaisen musiikin palkintojuhla Emma Gaala järjestetään ensi vuonna poikkeuksellisesti vasta toukokuussa alkuvuoden sijaan koronapandemian vuoksi. Samalla palkintokategorioita uudistetaan niin, että vuoden nais- ja miesartistien sijaan palkitaan vain vuoden artisti.
– Olemme keskustelleet aiheesta jo muutaman vuoden ajan ja seuranneet siitä käytävää keskustelua myös kansainvälisesti ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä luopua erillisistä sarjoista, sanoo Musiikkituottajien apulaisjohtaja Tommi Kyyrä tiedotteessa.
Emma Gaala järjestetään Helsinki Areenassa 14. toukokuuta, ja ehdokkaat julkistetaan 21. tammikuuta. Ensi vuonna palkintoja jaetaan kaikkiaan 21 ehdokassarjassa, joista uusi sarja on vuoden striimatuin biisi. Näiden lisäksi Musiikkituottajat ry:n hallitus jakaa vuoden vienti- ja erikois-Emmat sekä kultaisen Emman.
Helsingin Kaupunginteatteri aloittaa tänään keskiviikkona koko henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut. Kaupunginteatterin tiedotteessa todetaan, että koronaepidemian aiheuttamat peruutukset ja yleisömäärän vähentyminen ovat heikentäneet teatterin taloutta merkittävästi.
– Neuvotteluissa on tarkoitus käydä läpi kaikki mahdolliset keinot teatterin talouden tasapainottamiseksi ja tulevan toiminnan turvaamiseksi, mukaan lukien koko henkilöstöä koskevat lomautukset. Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen nopealla aikataululla, toivottavasti vielä tämän viikon lauantaina 28. marraskuuta, sanoo teatterinjohtaja Kari Arffman tiedotteessa.
Helsingin Kaupunginteatteri työllistää noin 240 kuukausipalkkaista teatterialan ammattilaista, lisäksi tilapäistä henkilökuntaa noin 100.
Arffman toteaa, että korona on vaikuttanut teatterin talouteen keväästä saakka ja nyt jälleen ovet joudutaan sulkemaan yleisöltä. Teatteri on perunut esityksensä 13. joulukuuta saakka.
– Pyrimme saamaan teatterin talouden siihen kuntoon, että kun epidemia hellittää otteensa ja pääsemme takaisin yleisön eteen, meillä on siihen parhaat edellytykset.
Kaupunginteatterin edelliset yt-neuvottelut käytiin maaliskuussa. Tuolloin lomautuksilta onnistuttiin välttymään muun muassa järjestelemällä uudelleen henkilöstön työ-, vapaa- ja lomapäiviä sekä siirtämällä ensi-iltoja.
Teatterin liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa. Vuosittainen budjetti on noin 29 miljoonaa euroa, joka pitää sisällään toiminta-avustuksen lisäksi peruskorjaus- ja vuokra-avustukset. Normaalina vuonna teatterin oma rahoitusosuus on noin 40 prosenttia.
Tänään selviää, kenelle kapellimestari Hannu Lintu, Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar ja näyttelijä Christoffer Strandberg antavat Finlandia-palkinnot.
Anni Kytömäkeä harmitti. Kello läheni jo puoltapäivää eikä puhelin ollut soinut. Ei hän voittoa odottanut, mutta toivoi kuitenkin. Hän päätti lähteä juoksulenkille purkamaan pettymystään. Kuuden kilometrin kohdalla oli pakko pysähtyä, kun puhelin soi. Se oli kustantaja Anna Baijars Gummerukselta.
– Kun Anna kertoi voittouutisen, en ollut uskoa sitä todeksi. Puuskutin vain, että ei ole totta, ei ole totta!
Finlandia-palkinnon voittaminen merkitsee Kytömäelle paljon. Se on tietenkin saavutus kirjallisen uran kannalta, mutta se on tärkeä myös henkilökohtaisella tasolla.
– Voitto antaa varmuuden, että on tullut valittua oikea tie.
Vaikka Kytömäki nauttii rauhasta, hän pitää lukijoiden kohtaamisesta. Jorge Gonzalez / Yle
Kytömäki on aina kokenut olevansa hiljainen tarkkailija. Lapsena hän tunsi yhteiskunnan asettamat odotukset raskaana – olisi pitänyt olla ulospäinsuuntautunut, puhelias ja sanavalmis. Koulun vanhempainvartissa opettajan sanomat sanat ovat vaikuttaneet pitkään Kytömäen elämään: “Anni on huolestuttavan hiljainen lapsi.”
– Tulkitsin sen niin, että jos on hiljainen, ei ole ajatuksia. Itse kuitenkin koin, että minulla oli paljon kaikenlaisia ajatuksia. Tämä voitto antaa oikeutuksen tunteen, että saan olla tällainen kun olen.
Voittoisa romaani onkin omistettu "maan ja veden hiljaisille".
– Nykyään usein unohtuu, että meitä hiljaisia on aika paljon, jotka pääsevät parhaisiin suorituksiin työskennellessään rauhassa, yksin.
Sulkeutuneisuuteen ja hiljaisuuteen viittaa myös voittoromaanin nimi. Margarita tarkoittaa helmeä ja viittaa myös helmisimpukan latinankieliseen nimeen. Vaatimattoman näköinen ja vaikeasti havaittava simpukka kulkee mukana läpi kirjan tarinan.
Valtio vaati vauvoja
Onneksi jo nuorena Kytömäki löysi kirjoittamisesta väylän tuoda esiin ajatuksiaan, joita on yhä paljon. Sen huomaa voittoromaanista. Kirjassa on tarinan lisäksi paljon erilaisia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Luonnonsuojelu, metsien hakkuu, kehon itsemääräämisoikeus, rauhanaate.
– Vaikka kirjoitan tällaisia historiallisia romaaneja, haluan liittää ne nykyaikaan. Monesti kuvitellaan, että esimerkiksi luonnonsuojelu on uusi keksintö, vaikka sitä on harjoitettu jo 1800-luvulta lähtien.
Kytömäki tekee paljon taustatöitä tutkiessaan kirjojensa teemoja. Hänestä on hauska tuoda esiin ilmiöiden juuria.
– Sieltä menneisyydestä saa myös toivoa tämän hetken toimintaan.
Kytömäki on seurannut epäuskoisena, mutta ei tippaakaan yllättyneenä viime vuosien keskustelua metsien hakkuista. Viimeksi viime viikolla Yle uutisoi valtion tekemistä metsähakkuista.
Metsien liiallinen hyötykäyttö ja avohakkuut ovat tärkeänä teemana myös Margaritassa. Sotien jälkeisenä jälleenrakennuksen aikana puuta tarvittiin paljon. Valtio vaati metsiä hakattavaksi. Samalla tuhoutui monen sielunmaisema, kuten Kytömäen kirjan henkilöille kävi.
Anni Kytömäki on opiskellut aikoinaan myös luontokartoittajaksi.Jorge Gonzalez / Yle
Metsät eivät riittäneet valtiolle. Kytömäen kirjassa valtiovalta ulottaa määräysvaltansa myös ihmiskehoon. Naisia kehotettiin kovin sanakääntein hankkimaan vauvoja, mieluiten kuusi. Päähenkilö Senni on kuolla raskaudenaikaisen vakavan pahoinvoinnin takia, mutta se ei riitä syyksi aborttiin. Valtio tarvitsee vauvansa.
– Tutkin vanhoja asiakirjoja ja aborttilautakunnan päätöksiä. Ajatus valtion vauvasta ei ole yhtään liioiteltu, sillä tekstit olivat aika hurjaa luettavaa. Tuntui, ettei naisilla ollut määräysvaltaa kehoonsa saati elämäänsä.
Kytömäki on kokenut nykyajan puheet synnytystalkoista loukkaavina, suorastaan hyökkäyksenä naisten itsemääräämisoikeutta vastaan.
– Se on väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Osa ihmisistä ei pysty saamaan lapsia, osa ei halua. Myös lapsia kohtaan on väärin, että heitä pidetään vain massana, joka maksaa myöhemmin veroja.
Kytömäki päätti itse jo nuorena, ettei halua äidiksi.
– Se on ollut vieras ajatus ruumiilleni, vaikka toki olen pohtinut sitä.
Kytömäki on nähnyt läheltä, mitä vakava raskauspahoinvointi aiheuttaa. Se sai hänet pohtimaan, miten ristiriitaista on, että äidin elimistö hylkii sikiötä niin voimakkaasti. Se vahvisti hänen näkemystään siitä, ettei luonto ole aina oikeassa. Sielläkin on paljon järjettömyyttä ja keskeneräisyyttä.
– Usein vedotaan luonnollisuuteen ja luonnon viisauteen. Ei luonto ole läheskään aina viisas.
Kytömäen lempilause kirjassa on: Luonto ei ole taideteos vaan horjuva hahmotelma.
Hieroja ja kapakkapianisti
Margaritan päähenkilössä Sannissa on paljon Kytömäkeä. Sanni on tarkkaileva, pienikokoinen ja ammatiltaan hieroja. Luontokartoittajan työn lisäksi Kytömäki on opiskellut myös hierojaksi. Harjoittelujaksojen lisäksi hän ei ole kuitenkaan työskennellyt ammatissa, sillä pienikokoisena ihmisenä hän olisi joutunut käyttämään valtavasti voimaa. Käsien nivelet alkoivat helposti oirehtia.
– Päätin heti siinä vaiheessa, että haluan säilyttää käteni toimintakykyisinä, enkä näin ollen ryhtynyt hierojan ammattiin. Tätä kirjaa kirjoittaessa kaikista tiedoistani oli kuitenkin paljon hyötyä.
Käsiä tarvitaan muun muassa pianonsoittoon.
Kytömäen kirjat saavat alkunsa nimenomaan pianoa soittaessa. Silloin ajatukset nousevat liitoon.
Kytömäki on soittanut kuusivuotiaasta lähtien. Hän kertoo käyneensä tavanomaisen musiikkiopistopolun ja soittavansa lähinnä vain omia sovituksiaan tutuista kappaleista. Vähättelevän sävyn alta paljastuu kuitenkin yllättäen, että Kytömäki on elättänyt itseään pianonsoitolla.
– Olen ollut kapakkamuusikko tai hienommin sanottuna ravintolamuusikko. Soitin tamperelaisessa ravintolassa ja yhden kauden Saariselällä. Lisäksi olen ollut mukana musiikkinäytelmissä pianistina.
Vaikka kirjat eivät saakaan alkuaan metsässä vaan musiikin äärellä, on luonto Kytömäelle elintärkeä. Hän asuu maaseudulla Hämeenkyrössä ja liikkuu paljon lähiseutujen metsissä. Hänellä on myös omaa metsää, suojeltua tietenkin. Ensimmäiset metsätilkkunsa hän osti esikoiskirjastaan saamillaan tuloilla. Kultarinta myi mukavasti, sillä se pääsi Finlandia-ehdokkaaksi.
Nyt omaa metsää on jo 14 hehtaaria. Ne kaikki kuuluvat Metso-suojeluohjelmaan.
Margarita on painettu ekologiselle paperille Kytömäen toiveesta.Gummerus kustannus
Margarita on painettu ekologisimmalle paperille, mitä oli saatavilla. Sivut ovat ohuita kuin virsikirjassa, siksi kirja vaikuttaa ohuelta, vaikka sivuja on lähes 600.
– Säikähdin, kun näin kirjani ensimmäisen kerran. Ajattelin,että puolet on sensuroitu pois!
Kytömäki ei ole vielä päättänyt, mitä tekee Finlandia-palkinnon voittorahoilla. Metsää hän voisi ostaa lisää, mutta toisaalta ajatus metsän “omistamisesta” oudoksuttaa.
– Ehkä kuitenkin korjautan pianoni. Uutta en haluaisi ostaa. Luonnonsuojelijana haluan esisijaisesti korjata vanhaa.
Pianon kuntoon saaminen on tärkeää, sillä uusi romaani on jo suunnitteilla. Ennen kirjoitustyöhön ryhtymistä on ajatusten annettava muotoutua pianon ääressä.
Viihdealan palkinnot ovat olleet myrskyn silmässä jo vuosia. Palkintoja jakavia tahoja on syytetty syrjinnästä, korruptiosta ja epätasa-arvon ylläpitämisestä. Monet palkintogaalat ovat kasvaneet mammuttimaisiin mittasuhteisiin ja kulisseissa käy kova kuhina.
Tuorein kohu nousi, kun huippusuositun kanadalaisartistin The WeekndinBlinding Lights -kappale jäi Grammy-palkintojen vuoden biisi -kategorian ulkopuolelle.
Musiikkijulkaisu Billboardin mukaan kyseessä on törkeä teko. Ei ehkä yhtä törkeä, kuin PrincenWhen Doves Cry -kappaleen vastaava kohtalo vuonna 1984, mutta melkein.
Blinding Lights julkaistiin marraskuussa 2019 ja se nousi nopeasti listaykköseksi 34 maassa mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada. Grammyn arvoiseksi kappaletta tai sen esittäjää ei kuitenkaan noteerattu.
The Weekndin nimittämättä jättäminen hämmentää siksikin, että artisti on jo voittanut lukuisia muita palkintoja kuten MTV Video Music Awardin vuoden video -palkinnon sekä kolme palkintoa American Music Awards 2020 -gaalassa.
Kanadalainen laulaja-lauluntekijä Abel Tesfaye, artistinimeltään The Weeknd, twiittasi eilen pettymyksestään ja syytti Grammy-organisaatiota korruptiosta.
Myös Billboard kuuluttaa läpinäkyvyyttä musiikkibisnekseen palkintoihin. Merkittävien palkintojen epäillään osuvan artisteille, joiden taustavoimat ovat vahvimmat ja vaikutusvaltaisimmat.
Hirviöllä viitataan Nelonen Mediaan, jonka sanotaan hankkineen määräävän markkina-aseman Suomen musiikkikentässä.
Kun yksi talo omistaa radio- ja tv-kanavat, festivaalit ja oman levy-yhtiön, voi se jo sanella koko alan pelisääntöjä uusiksi, kirjoittaa Iltalehti.
Super Bowl vai Grammy-gaala vai molemmat?
Kohu The Weekndin ja hänen hittibiisinsä ympärillä käynnistyi, kun artisti ilmoitti esiintyvänsä Grammy-gaalan kanssa lähekkäin järjestettävässä Super Bowlissa helmikuussa 2021.
Super Bowl, amerikkalaisen jalkapallon NLF-sarjan loppuottelu, on yksi maailman seuratuimmista yksittäisistä urheilutapahtumista.
The Weeknd Santiagon festivaaleilla Huhtikuussa 2017. Elvis Gonzales / EPA
Sen väliaikanumerosta on kasvanut valtava spektaakkeli. Maailman tunnetuimmat artistit kilpailevat mahdollisuudesta esiintyä tapahtumassa, jonka tv-lähetystä saattaa katsoa jopa 100 miljoonaa ihmistä.
Hän kertoo medialle, että äänestykset eri Grammy-kategorioiden ehdokkuuksista järjestettiin jo ennen kuin Super Bowl ilmoitti esiintyjälistansa.
Manson Jr sanoo, että hyviä artisteja on joka vuosi enemmän kuin palkintoehdokkuuksia.
Palkintogaalojen ympärillä kuohuu
Eri viihteenalojen palkintogaalat tuntuvat olevan käännekohdassa.
Elokuvapalkintojen parissa on kuohunut jo pitkään. Metoo-liike nosti esiin alan epätasa-arvon.
Palkintoja jakavissa organisaatioissa kautta maailman on jouduttu puimaan sitä, miten palkintokategoriat vaikuttavat siihen, millaista maailmankuvaa ala peilaa.
Suomessa tätä keskustelua on käyty elokuva-alan Jussi-palkintojen yhteydessä.
Ylen tekemässä kyselyssä yli puolet vastanneista elokuva-alan ammattilaisista oli sitä mieltä, että Jussi-palkinnoissa pitäisi luopua nykyisistä nais- ja mieskategorioista.
Jussit jakava Filmiaura päätti kuitenkin pitäytyä vanhassa tavassaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tuottaja Max Malka ja käsikirjoittaja, ohjaaja Miia Tervo iloitsivat Jussi-patsaista vuoden 2020 -gaalassaLehtikuva
Filmiauran hallituksen jäsen Manna Katajisto sanoo Ylen uutisten haastattelussa, että miehiä on palkinnonsaajaksi tarjolla paljon enemmän kuin naisia. Sukupuolineutraali kategoria vääristäisi elokuva-alaa entisestään.
Filmiaura ei myöskään halua vähentää palkintojen määrää.
Yhdysvalloissa elokuva-alan Oscar-palkinnon saajalta tullaan jatkossa vaatimaan myös monimuotoisuutta. Vuoden 2024 Oscar-gaalasta lähtien kategoriaan kelpuutetaan ehdolle ainoastaan elokuvia, jotka täyttävät uudet monimuotoisuusstandardit sekä kameran edessä että takana.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Näyttelijät Olivia Colman, Mahershala Ali ja Regina King palkittiin roolisuorituksistaan Oscar-gaalassa 2019.Etienne Laurent / EPA
Viihdealan palkintogaalat ja niiden taustajärjestöt vaikuttavat olevan kriisissä. Seuraavat vuodet näyttävät, kuinka Grammyjen, Oscareiden, Jussien ja Emmojen käy.
The Weeknd joutuu nuolemaan näppejään Grammy-palkintojen suhteen. Se, esiintyykö hän siitä huolimatta Grammy-gaalassa 2021, on vielä arvoitus.
Valkotiilinen, osittain ruskealla laudalla vuorattu talo Tammisaaren keskustan tuntumassa herättää kyllä ohikulkijan huomion, mutta ei tee sen isompaa numeroa itsestään.
Alvar Aallon yksityiskäyttöön suunnittelemia kohteita on Suomessa kymmenkunta.
– Aalto piirsi yksityiskoteja lähinnä ystävilleen. Tämä on niistä viimeisenä toteutettu ja pienin. Siinä mielessä ainutlaatuinen kohde, Christine ja Göran Schildtin säätiön toiminnanjohtaja Jennifer Dahlbäck kuvailee.
Eteishallista nousee portaat yläkerran vinokattoiseen olohuoneeseen, jonka ikkunoista avautuu miltei esteetön näkymä merenlahdelle.
Talon toisessa kerroksessa sijaitsevasta olohuoneesta avautuva näkymä mykisti useimmat koekierrosten kävijät pari vuotta sitten.Paula Tiainen / Yle
Täällä taidehistorioitsija ja kirjailija Göran Schildt ja hänen vaimonsa Christine viettivät muutaman kuukauden vuosittain talon valmistumisesta lähtien. He muuttivat sisään jouluksi 1970, joten meneillään on eräänlainen juhlavuosi.
Muun ajan pariskunta vietti Välimerellä, ja se näkyy talon sisustuksessa: kalusteet ovat talon tavoin pitkälti Alvar Aallon käsialaa, mutta sekaan mahtuu runsaasti esineistöä ja matkamuistoja Etelä-Euroopasta.
– Alvar Aaltoa ja Göran Schildtiä yhdisti muun muassa rakkaus Välimereen. Talon tunnelma ja maisemakin on hyvin välimerellinen, Dahlbäck kertoo.
Göran Schildt menehtyi vuonna 2009, ja Christine Schildt luopui talosta kolmisen vuotta sitten. Nyt pariskunnan nimeä kantava säätiö avaa talon ovet pysyvästi yleisölle.
Talo sisustettiin Aallon suunnittelemilla huonekaluilla.Christoffer Westerlund / Yle
Takana on mittava, mutta lähes näkymätön remontti
Alkuperäisessä asussa säilyneessä kohteessa järjestettiin yleisökierroksia koemielessä jo vuonna 2018.
Kaikki kierrokset myytiin etukäteen loppuun, ja iso joukko innokkaita vieraita jäi nuolemaan näppejään.
Tuolloin kohteessa vieraillut tanskalaisryhmä rakensi itse asiassa koko retkiohjelmansa Alvar Aallon kohteiden ympärille. Se on entistä helpompaa pari vuotta sitten julkaistun verkkosivuston ansiosta.
Jennifer Dahlbäckin lempipaikka Villa Skeppetissä on sen aula: tässä vieras ei vielä tiedä, mitä kaikkea talosta löytyy. Paula Tiainen / Yle
Christine ja Göran Schildtin säätiö päätti innokkaan vastaanoton jälkeen remontoida kohteen ja avata sen yleisölle pysyvästi. Tämä on ollut myös Schildtien tahto.
Taloon on juuri valmistunut mittava remontti, mutta sisustus on edelleen ennallaan.
– Täällä on uusittu putket ja sähköt. Valaisimet on kunnostettu ja sisäseinät pesty. Ulkona korjattiin pihalampi, parveke ja sauna, Jennifer Dahlbäck luettelee.
Pihasauna kunnostettiin Villa Skeppetin remontin yhteydessä. Paula Tiainen / Yle
Kohde on haluttu säilyttää mahdollisimman kodinomaisena, eikä siellä ole esimerkiksi kulkua rajoittavia nauhoja.
Myös kasvit näyttelevät tärkeää osaa talon sisustuksessa.
Nekin on nyt uusittu vanhojen valokuvien ja Christine Schildtiltä saatujen neuvojen avulla vastaamaan mahdollisimman tarkasti talon emännän alkuperäisiä valintoja.
Pihalammen muodot ovat nekin Alvar Aallon käsialaa.Paula Tiainen / Yle
– Christine työskenteli perheensä kukkakaupassa Karjaalla ja rakasti kasveja. Myös Alvar Aalto rakasti kasveja, ja ne ovat olennainen osa hänen arkkitehtuuriaan, Dahlbäck kertaa.
Jopa pihalammen muodot ovat Aallon käsialaa.Christoffer Westerlund / Yle
Lisäksi autotalliin on tullut yleisön vastaanottopiste.
Yleisökierroksien osallistujamäärä on rajattu kymmeneen henkilöön, ja kierroksilla edellytetään kasvomaskin käyttöä.
Opastuksia järjestetään näillä näkymin itsenäisyyspäivän aatosta lähtien tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Avaaminen saattaa kuitenkin vielä lykkääntyä koronarajoitusten takia.
Talon sammaloituneet tiiliseinät on tarkoitus pestä ensi kesänä.Paula Tiainen / Yle
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 28. marraskuuta kello 23:een saakka.
Suomen Kansallisooppera ja -baletti aloittaa yhteistoimintaneuvottelut 1. joulukuuta. Asiasta kertoo Svenska Yle verkkosivuillaan.
Yt-neuvottelut koskevat tilapäisiä lomautuksia, joiden kesto on enintään 90 päivää. Kansallisoopperan edelliset yt-neuvottelut käytiin keväällä, jonka jälkeen suurin osa Kansallisoopperan ja -baletin henkilökunnasta oli lomautettuna.
Tulevien yt-neuvottelujen syynä on koronavirusepidemiasta aiheutuneet sulkemiset viime keväänä sekä uudet rajoitukset, jotka astuvat voimaan ensi maanantaista alkaen.
– Olemme koko syksyn ajan myyneet esityksiä puolelle salia, mikä on johtanut tulojen vähenemiseen. Sama tilanne pätee ensi keväänä. Nyt meillä ei ole yhtään esitystä, joten on aika reagoida, sanoo Kansallisoopperan pääjohtaja Gita Kadambi.
Kansallisoopperan esitystoiminta yleisölle on keskeytetty 18. joulukuuta saakka.
Pandemiasta johtuvat taloudelliset menetykset ovat tämän vuoden ja ensi kevään arvion osalta yhdeksän miljoonaa euroa.
Kansallisooppera sai valtiolta koronatukea tänä keväänä ja uuden tuen joulukuussa.
– Tuki on tietysti ollut erittäin tervetullutta, mutta valitettavasti se ei ole riittävästi, sanoo Kadambi Svenska Ylelle.
Juttua korjattu 27.11. klo 12.09: Jutussa kerrottiin aluksi, että Ooppera aikoisi irtisanoa henkilöstöään. Kyse on lomautuksista.
Yleisötilaisuuksien kielto ja julkisten tilojen sulkeminen koettelevat pääkaupunkiseudun kulttuurielämää. Muun muassa elokuvateatterit ja museot joutuvat sulkemaan ovensa kolmeksi viikoksi ensi maanantaista alkaen.
Myös kaikki sisätiloissa tapahtuvat harrastukset kielletään tuoksi ajaksi. Niihin kuuluu myös taiteen perusopetus.
Kirjastot palvelevat kieltojen aikana rajoitetusti: aineistoa voi noutaa varaushyllyistä ja valikoiduista teemahyllyistä.
Yleisötilaisuuksien kieltäminen pääkaupunkiseudulla (18.12. asti) ja Päijät-Hämeessä (14.12. asti) tarkoittaa sitä, että myös elokuvateatterit joutuvat nyt sulkemaan ovensa.
Finnkino kertoo keskeyttävänsä väliaikaisesti elokuvanäytökset pääkaupunkiseudun ja Lahden teattereissaan.
– Päätimme näin, koska henkilökunnan ja asiakkaiden hyvinvointi on meille tärkeää. Toivottavasti ihmiset nyt noudattavat näitä määräyksiä, että saamme teatterit avattua jouluksi, sanoo Finnkinon myyntijohtaja Hannele Wolf-Mattila.
Iso osa kulttuuritapahtumista ja pääkaupunkiseudun teattereista ilmoitti esitystensä perumisesta jo viikko sitten, kun yleisötilaisuuksien osallistujamäärä rajattiin enintään kahteenkymmeneen.
Etelä-Suomen Aluehallintovirasto on jättänyt yleisötilaisuuksien täyskieltoon poikkeuksen, jonka mukaan enintään kymmenen hengen tilaisuudet sallitaan edellyttäen, että niissä noudatetaan täysin sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n ohjeistusta. Virasto kuitenkin huomauttaa, että poikkeuksen tarkoituksena on vain mahdollistaa vuoden loppuun ajoittuvat välttämättömät yhtiökokoukset ja rekisteröityjen yhdistysten kokoukset.
Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat ja Etelä-SUomen aluehallintovirasto kertoivat päätöksistä tänään tiedotustilaisuudessa. Päätösten syynä on koronaepidemian nopea paheneminen Uudellamaalla.
Yleisradiossa alkoi lauantain vastaisena yönä laaja verkkohäiriö, jota korjataan edelleen. Vian takia Ylen TV- ja radiolähetyksessä on ollut häiriöitä lauantaiaamuna. Ylen verkkosivut toimivat, mutta verkkovian takia myös niiden toiminnassa voi ilmetä häiriöitä.
Puoli yhdeksän maissa lauantaiaamuna tilanne on palautumassa normaaliksi. Vialla voi kuitenkin olla vielä vaikutuksia Ylen toimintaan.
Suosikkiohjelma Vain elämää on viihdyttänyt suomalaisia jo vuosien ajan. Harva kuitenkaan tietää, mitä kaikkea miljoonayleisöjen tavoittaminen tv:ssä vaatii. Ja tässä tapauksessa: kuka on tehnyt menestykseen tarvittavat päätökset, luovat ratkaisut, luopunut vuorokautensa tunneista ja hoitanut kaiken, vuosien ajan.
Vain elämää -ohjelmassa lankoja käsissään pitää 61-vuotias Arja Lehtikangas.
Hänen puhelinnumeronsa on tallennettuna lukemattomien suomalaisartistien kännyköihin, mutta suuri yleisö ei tiedä hänestä mitään. Lehtikankaasta tuskin löytyy internetistä kuvan kuvaa.
Hän kuitenkin on se, joka käsikirjoittaa Suomen eturivin muusikot yhteen keräävää ohjelmaa. Ja hän on tehnyt sitä jo seitsemän vuoden ajan. Viimeksi kuluneet kolme kautta hän on toiminut myös ohjelman ohjaajana.
Lehtikankaan luotsaamassa ohjelmassa artistit versioivat toistensa kappaleita ja kertovat elämänsä käänteistä.Tämänsyksyisen ohjelman joulujaksot ovat juuri valmistuneet. Lehtikankaan vuoden työt alkavat siis olla pulkassa.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Arja Lehtikangas juttelemassa Reino Nordinin kanssa Vain elämää -ohjelman 11. tuotantokauden kuvauksissa Hirvensalmen Satulinnassa.Petri Aho
Loviisalaisessa puutalossa porisee kodikkaasti kahvikone. Lehtikangas valuttaa kahvit vierailleen, tässä tapauksessa toimittajalle ja kuvaajalle. Kun kone vaikenee kahvin tuoksun täyttäessä keittiön, Lehtikangas aloittaa. Puhe pulppuaa lähes taukoamatta.
Lehtikangas on pitkän linjan tv-viihteen ammattilainen. Hän on ollut tekemässä muitakin suosittuja ohjelmia kuten Idolsia ja Maajussille morsianta.
– En voi tällä hetkellä kuvitella mitään työtehtävää, joka antaisi minulle enemmän. Ihmisen pitää tehdä sitä, mihin hänellä on intohimo, Lehtikangas sanoo silmät loistaen.
Teatteria, mainoksia ja bileitä
Vaikka Arja Lehtikangas asuu Loviisassa, hän on alkujaan lähiön kasvatti Helsingin Kontulasta. Teini-ikäisenä hän liittyi Lähiöteatteriin. Parikymppisenä teatterista ja näyttelemisestä tuli ammatti.
– Sitten tuli vähän rakkautta maailmaan, avioliitto ja kolme lasta.
Lapsiperhearkeen ei oikein sopinut teatteriryhmän kiertue-elämä. Niihin aikoihin 1980-luvun puolessa välissä käynnistyi paikallisradiotoiminta.
Lehtikangas opiskeli markkinointia ja päätyi markkinointitöihin Keravalla toimineeseen Radio Etelän ääneen.
– Pääsen kokemaan sellaista, mitä ei millään rahalla tässä maailmassa saisi, sanoo Vain elämää -ohjelmaa ohjaava Arja Lehtikangas.Tiina Jutila / Yle
Radion jälkeen Lehtikangas päätyi mainosalalle, kun Suomessa elettiin talousnousun aikaa 1980-luvun lopulla. Juppikauden huumassa hänen perheellään oli kaikkea talosta veneeseen. Yltäkylläisyyden keskellä hän alkoi kuitenkin miettiä, että tässäkö tämä elämä on. Hän päätti laittaa suunnitelmat uusiksi.
– Kaikki myyntiin ja lapset ja aviomies autoon ja hurlumhei vuodeksi.
Perhe päätyi pohtimaan elämää muun muassa palmujen alle Meksikoon. Kotina toimi asuntoauto. Kun Lehtikangas palasi perheineen Suomeen 1990-luvun puolella, kaikki oli muuttunut. Lama tuntui iskeneen koko maan kanveisiin.
Lehtikangas ei tilanteesta masentunut vaan kokeili jälleen jotain uutta. Hän perusti yrityksen, joka järjesti ravintoloihin bileitä eri teemoilla kuten 60-luvun tai hippiaatteen mukaan. Pakettiin kuului muun muassa bändejä, dj ja kilpailuja.
Se iski lamasta pakoa hakeviin suomalaisiin. Bileyritys teki tulosta monta vuotta ja työllisti ison määrän ihmisiä ympäri Suomen.
– Sitten muistin, että tätäkö tämä oravanpyörä taas on, Lehtikangas kertoo.
Hän halusi jälleen uusia haasteita.
Formaattielämää
Media-ala vaikutti houkuttelevalta 1990-luvun lopulla, ja Lehtikangas ryhtyi opiskelemaan käsikirjoitusta. Pian hänen ja hänen toimittajakaverinsa ideoima Elämä pelissä -ohjelma päätyi MTV3-kanavalle.
Siitä alkoi ura tv-alalla. Lehtikangas on sittemmin toiminut eri tuotantoyhtiöissä ja ohjelmissa monissa tehtävissä.
– Duunia en ole ajatellut lopettaa ikinä. Elämä on niin paljon nastempaa kuusikymppisenä kuin vaikka kolmekymppisenä, sanoo Arja Lehtikangas.Tiina Jutila / Yle
Vuonna 2003 käynnistyneessä Idols-ohjelmassa hän esimerkiksi oli toimittajana ja kilpailijakoordinaattorina. Laulajakykyjä etsivä kilpailu toi Suomeen aivan uudenlaisen formaatin. Se esitteli kilpailijat menemällä aivan heidän iholleen ja nosti parrasvaloihin esimerkiksi Hanna Pakarisen ja Antti Tuiskun.
– Nykyisin formaatit eivät enää muuta ihmisten elämää. Ensimmäisten kausien aikana monen elämä todella muuttui. Heistä tuli artisteja.
Kun Maajussille morsian -ohjema lanseerattiin vuonna 2006, kukaan ei uskonut sen menestykseen. Ohjelmassa tuolloin toimittajana toimineen Lehtikankaan mukaan sille suorastaan naureskeltiin.
– Ai ohjelma, jossa joillekin peräkammarin pojille etsitään morsianta? Se oli vähän vitsi.
Lehtikangas kuitenkin tiesi, että käsissä oli jotain hienoa. Hän etsi ohjelmaan oikeat ihmiset ja ajoi tuhansia kilometrejä ympäri Suomea nähdäkseen viljelijät kotitiloillaan. Hän muistaa yllättyneensä siitä, minkälaisia persoonia ja moniosaajia maaseudulta löytyi.
– Silloin ajateltiin, että maajussit ovat joitakin reppanoita siellä jossain. Sen hienompia yksityisyrittäjiä ei olekaan. He pyörittävät isoa bisnestä ja elävät tosi modernisti. Heidän elämässään yhdistyvät tietoyhteiskunta, yrittäminen, eläimet ja luomu.
Maajussille morsian -ohjelma oli Lehtikankaan työnä kolmen ensimmäisen tuotantokauden ajan.
– Se oli vain niin upeaa. Siellä oli oikeaa rakkautta. Kun se lähti pyörimään, niin eipä sille sitten enää naureskeltu.
Arja Lehtikankaan seurana Loviisan kodissa on Nasu-koira. Kahvipöytään kiivennyt kissa nimeltä Kisu heitettiin ulkoilemaan.Tiina Jutila / Yle
Vain elämää pöydän juurelta
Vain elämää -ohjelmaa Lehtikangas tekee freelancerina. Niin hän kokee olevansa vapaampi toimimaan.
Kun tuotantoyhtiö on valinnut Nelosen ohjelmaan osallistuvat artistit, Lehtikangas syventyy heidän musiikkiinsa. Sitä kautta avautuu ikkuna artistin sielunmaisemaan, johon Lehtikangas sitten perehtyy lisää syvähaastatteluissa.
Hän kutsuu lähes neljä tuntia kestäviä haastatteluja jutusteluhetkiksi. Niissä käydään läpi artistien uraa ja henkilökohtaista elämää.
Ennen haastattelua Lehtikangas varmistaa, onko jotain, mistä laulaja ei halua puhua valtavan tv-yleisön edessä. Toisinaan joku ei halua puhua perheestään, mutta yleensä artistit ovat ohjelmaan lähdettyään avoimia puhumaan lähes kaikesta, Lehtikangas kertoo.
Haastatteluista työstetään tallenteita, jotka esitetään vasta paikan päällä Satulinnassa Etelä-Savon Hirvensalmella, missä ohjelma kuvataan. Inserteissä ei kerrota kaikkea, vaan ne toimivat herätteinä keskusteluille, kun kunkin jakson päävieras istuu pöydän päässä.
– Ne jäävät vähän auki tarkoituksella, koska niistä herkeävä keskustelu on paljon mielenkiintoisempaa.
– Aina ei tarvitse lähteä pitkille matkoille etsimään itseään, vaan se löytyy ihan keittiön pöydän äärestä, kun laittaa puita takkaan, sanoo Arja Lehtikangas istuessaan saunansa lauteilla.Tiina jutila / Yle
Kun artistit jakavat ohjelmassa kokemuksiaan lounaan ja päivällisen ääressä, Lehtikangas kökkii kyykyssä pöydän juurella yrittäen olla piilossa kameroilta. Hän antaa tilaa keskustelulle, mutta jossain vaiheessa hän ryömii pöydän alta nykimään paidan helmasta jotakuta artististeista, että on tämän vuoro siirtyä lavalle laulamaan.
Lehtikangas kertoo, että joskus hänestä on vilahtanut ohjelmassa jotain, mutta tuskin monikaan katsoja on sitä huomannut.
Piileskely esiintyjien jaloissa kameroiden tavoittamattomissa on tuonut hänelle useita lempinimiä vuosien varrella.
– Olen ollut Turre-koira, koska konttailen siellä pöydän alla. Tällä kaudella minut ristittiin maaoravaksi, joka on aivan ihana nimi, hän nauraa.
Toisinaan Lehtikangas kokee olevansa epäammattimainen. Hän herkistyy musiikkiesityksistä pöydässä istuvien esiintyjien tapaan.
– Itken biisien aikana silmät sumeina ja meikit valuen.
Vain elämää -ohjelmalle on naurettu, että artistit siellä keskenään vain itkevät. Lehtikankaan mukaan kaikki tunteet ovat aitoja. Niitä ei ole käsikirjoitettu etukäteen.
– Ammatillisessa mielessä olen urani parhaassa tilanteessa. Enää ei tarvitse suorittaa, sanoo ohjaaja Arja Lehtikangas.Tiina Jutila / yle
Kehukierros kaikille
Television, ja etenkin tosi-tv:n, loppua on ennakoitu jo vuosia. Toisin on käynyt. Tv-sarjoja tuotetaan ja ahmitaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Ihmisillä näyttää olevan tarvetta myös reality-sarjoihin.
Vain elämää -sarjakin on ehditty kuopata monta kertaa, mutta nyt on käynnissä ohjelman 11. tuotantokausi, ja kiinnostus on edelleen suurta. Parhaimmillaan jaksot ovat saaneet miljoona katsojaa, ja ohjelmassa esitetyt kappaleet ovat nousseet suoratoistopalveluiden kärkeen.
– Ohjelma kiinnostaa siksi, että siellä on aina uudet stoorit.
Lehtikankaan mukaan reality-ohjelmia aliarvostetaan. Vain elämää -ohjelmasta olisi hänen mielestään jopa jotain opittavaa. Ohjaaja on nähnyt, mitä hyvä tunnelma yhteisen illallispöydän ääressä saa aikaan.
– Esitykset ovat se umami, joka saa kaikki toivomaan toisilleen parasta. Niin esityksistä tulee vielä parempia. Siinä tulee todistettua aito hyväntahtoisuus.
Vain elämää -pöydästä pitäisi ottaa mallia yhteiskuntaan, pohtii Lehtikangas. Kodeissa ja työpaikoilla olisi hyvä olla eri ikäisiä ihmisiä rikastuttamassa toistensa elämää.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Arja Lehtikangas haastattelee Stigiä Vain elämää -ohjelman 11. tuotantokauden kuvauksissa Hirvensalmen Satulinnassa.Petri Aho
Kun Vain elämää -artistit ovat puhuneet ohjelmassa tarpeeksi, Lehtikangas kuiskaa pöydän alta, että nyt on vuorossa kehukierros. Kaikkien pitää sanoa jotain mukavaa pöydän päässä istuvasta artistista.
Lehtikankangas on soveltanut samaa arkielämäänsä. Hän on isoäiti kolmelle lapselle, jotka ovat usein hoidossa hänen luonaan. Riitatilanteen tullessa mummo istuttaa lapset kehukierrokselle.
– Pikkusisko voi sanoa vanhemmalle, että tykkään sinusta sen takia, koska olet niin pitkä ja annat minulle juomalasin kaapista. Ei kehujen tarvitse olla mitään saavutuksia.
Uramummo
Salvia on huurteessa Arja Lehtikankaan puutarhassa. Hän esittelee ylpeänä tiluksiaan ja vasta laitettua mustana hohkaavaa talon kattoa. Lehtikangas osti talonraadon Loviisasta yhdeksän vuotta sitten. Hän remontoi sitä viisi vuotta käyden samalla töissä joka päivä.
Lehtikangas tunnustaa olleensa aina suorittaja. Hän on tuntenut syyllisyyttä siitä, että lapsille ei ole aina riittänyt aikaa. Nyt hän korjaa asiaa isoäitinä. Esikuvana on oma mummo, joka kasvatti hänet.
– Minulla on aika napakka kuri, eli nyt syödään ja nyt mennään nukkumaan. Mutta luonani voi myös kiukutella tai olla vähän murkkuna.
– Olen tehnyt itsehypnoosia ja meditaatiota puolitoista vuotta. Uskon, että yhteys ihmisiin pitää löytyä ilman puhetta, sanoo Arja Lehtikangas.Tiina Jutila / Yle
Lehtikangas täytti 61 vuotta kuluneella viikolla. Hän on ajatellut eläköitymistä vain siinä mielessä, että voisi nauttia vapaasta ajasta ilman huolta rahasta. Hän kuitenkin rakastaa työtään.
– Minulla on pitkän tähtäimen suunnitelma, että ainakin yhdeksänkymmppiseksi menen täysillä. 30 vuotta eli kolmasosa elämästä on vielä jäljellä. Uskomatonta!
Roope-Santeri Niemisen lapsuudenkodissa ei ollut televisiota. Niinpä hän ei myöskään voinut pelata videopelejä, joita näki ystäviensä luona. Nieminen ryhtyi loihtimaan omia pelimaisemia ja pelien kenttiä piirtämällä.
– Kuvat päätyivät oman huoneen seinälle tai jääkaapin oveen.
Roope-Santeri Nieminen piirtää mieluusti scifi-aiheisia kuvia.Heikki Haapalainen / YleNiemisen kynä piirtää aikuisten satuja.Heikki Haapalainen / Yle
Nyt Niemisen ja muiden Joensuun sarjakuvaseuran piirtäjien kuvat pääsevät omaa perhettä huomattavasti suuremman yleisön eteen.
Joensuussa ja lähialueilla ilmestyvä Karjalan Heili -lehti julkaisee joka viikko seuran sarjakuvan. Patsastelua-stripeissä heräävät henkiin joensuulaiset taideteokset, kuten patsaat ja muraalit.
– Korona-aikaan sopiva strippi on esimerkiksi se, jossa kaksipäisen kotkan päät ajautuvat sanaharkkaan. Kotkan toinen pää aivastaa, jolloin toinen pää ärähtää, että aivastitko minuun päin, Nieminen nauraa.
Lili Peltolan Käki-niminen strippi julkaistiin Karjalan Heilissä 5.8.2020. Aihe käsittelee Joensuussa kiertoliittymässä olevaa Käenpesä-nimistä taideteosta, jonka ulkomuoto herätti aikanaan paljon keskustelua.Lili Peltola
Karjalan Heilin mukana sarjakuva jaetaan viikoittain yli 53 000 osoitteeseen.
– On todella iso asia, että paikallislehti on uskaltanut lähteä julkaisemaan meidän sarjakuvaa. Se myös ruokkii sitä, että ryhdymme haaveilemaan omakustanteesta ja tulevista seuran julkaisuista.
Suomalaiset huomattu muun muassa Ranskassa ja Yhdysvalloissa
– Verrattuna 20 vuoden takaiseen, albumeja julkaistaan paljon enemmän. Myös kustantajia on runsaammin, vaikkakin muutamat ovat lopettaneet. Sarjakuvantekijöiden määrä on suurempi ja he ovat paljon monipuolisempia, puheenjohtaja Reetta Laitinen summaa.
Suomalaista sarjakuvaa julkaistaan myös ulkomailla. Esimerkiksi Laitinen nostaa Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen teoksen Vihan ja inhon internet. Teos purkaa verkkovihan syitä ja seurauksia. Kirja sai paljon huomiota ilmestyessään Ranskassa.
– Suomalainen sarjakuva on kiinnostavaa ja omaleimaista, Laitinen pohtii.
Ranskassa ja Yhdysvalloissa julkaistu Tiitu Takalon sarjakuvaromaani Minä, Mikko ja Annikki on kerännyt kehuja. Teos on omaelämäkerrallinen rakkaustarina ja remonttipäiväkirja, mutta kuvaa myös kylän kehittymistä teollisuuskaupungiksi. Tapahtumat sijoittuvat tamperelaiseen puukortteliin.
– Ehkä tarina vanhan rakennuksen pelastamisesta on kuitenkin yleismaailmallinen. Tuntumani on, että aikuisille suunnattu vakavampi sarjakuva on viime vuosina ollut nousussa, Takalo sanoo.
Ulkomailla luetaan myös paljon sarjakuvaa, jota ei heti huomatakaan suomalaiseksi. Internetissä on sarjakuville alustoja, joille kuka tahansa voi julkaista piirroksiaan. Myös sosiaalinen media, erityisesti blogit ja Instagram, ovat tärkeitä sarjakuvan esittelypaikkoja.
Digitaalisuus myös vaikuttaa sisältöön monipuolistamalla sarjakuvaa. Digitaalisena sarjakuvaan voi lisätä esimerkiksi animaatiota. Reetta Laitinen kiittääkin sarjakuvaa joustavaksi ja rajoituksista vapaaksi taidemuodoksi.
– Se on myös demokraattinen muoto. Ei tarvitse tuotantotiimiä, pelkät kynä ja paperi riittävät.
Lili Peltola on yksi Joensuun sarjakuvaseuran sarjisiltojen vakiokasvoista.Heikki Haapalainen / Yle
Uusi albumi antaa pienelle seuralle uskoa tulevaan
Joensuun sarjakuvaseuralla on pian jännittävä hetki, kun päivänvalon näkee uusi albumi. Aiemmat kahdeksan albumia saavat joulukuussa seurakseen teoksen Pinnan alla – Joensuun sarjakuvaseuran spefi-julkaisu.
– Kyse on spekulatiivisesti fiktiosta, eli omaan todellisuuteen sekoittuu maanläheisellä tavalla yliluonnolliset tapahtumat, olennot ja hahmot, kuvailee seuran sihteeri Esa Turunen.
Esa Turusen lehtiöön kertyy monipuolisia kuvia.Heikki Haapalainen / Yle
Parisataasivuista teosta on ollut tekemässä kirjoittajia eri puolelta Suomea ja yksi ulkomailta asti.
– Siinä on humoristisia otteita, historiallisia tapahtumia ja on vähän kauhunkin vivahteita omaavia tarinoita. Ja toki Pinnan alla viittaa vesistöihin, koska Joensuu ja Itä-Suomi ovat tunnettuja vesistöistään, Turunen esittelee.
Turunen riemuitsee, että uuden albumin julkaisu kahdeksan vuoden tauon jälkeen on valtavan suuri asia. Se on juhlahetki nyt ja antaa uskoa seuran kirkkaaseen tulevaisuuteen.
Kiinnostaako sarjakuva? Voit keskustella aiheesta 30. marraskuuta kello 23 asti.
Kansalliskirjailija Väinö Linnan esikoisteos Päämäärä valmistui tänä syksynä ensimmäistä kertaa Suomessa teatterinäyttämölle.
Kokkolan kaupunginteatterin pieneen ja intiimiin Katariinan kammariin sen on ohjannut ohjaaja, teatterinjohtaja Juha Luukkonen.
Linna-fanina tunnetusta miehestä huokuu innostus teosta kohtaan.
– Päämäärä on maailmankaikkeuden kolmanneksi paras romaani. Heti Täällä Pohjantähden alla -kirjan ja Tuntemattoman sotilaan jälkeen.
Päämäärä kertoo Valte Mäkisen tarinan. Köyhistä oloista lähtöisin oleva mies menee tehtaaseen töihin ja haaveilee kirjailijan ammatista.
Vaikka romaani on julkaistu sotien jälkeen vuonna 1947, se on Luukkosen mukaan ajankohtaisempi kuin koskaan.
– Mihin minun pitäisi käyttää elämäni? Mihin minun pitäisi pyrkiä? Onko elämällä tarkoitus? Mistä voisi löytää vastauksen vai pitääkö minun tyytyä kohtalooni vai mennä vain elämänvirran mukana? Nämä ovat kivitalon kokoisia kysymyksiä ja mielestäni teatterin tehtävänä on nimenomaan käsitellä kivitalon kokoisia kysymyksiä, Luukkonen pohtii.
"Näin ne kuvat mielessäni"
Juha Luukkonen ihastui Väinö Linnan teksteihin jo pikkupoikana. Vanhemmat lukivat 6-vuotiaalle iltasaduksi Tuntematonta sotilasta.
– Joko vanhempani olivat hiukan tyhmiä tai aikansa kulttuuriradikaaleja, Luukkonen toteaa.
Pienelle miehelle Tuntematon sotilas oli järisyttävä kokemus, josta seurasi myös painajaisia.
– Näin ne kuvat mielessäni. Pelkäsin, nauroin, itkin ja samalla toivoin, ettei kirja koskaan loppuisi. Sitten se piti lukea mahdollisimman nopeasti uudelleen.
Samalla Luukkonen oppi ettei sodassa ole mitään hienoa tai sankarillista.
– Ei minun tarvitse miettiä, onko sota väärin tai onko se julmaa. Kysymys ei ole sankaruudesta, vaan pienistä ihmisistä, jotka joutuvat kokemaan ensin kuoleman pelon ja sitten kuoleman. Mietin, mitä minä voisin tehdä, jotta kukaan ihminen ei joutuisi kokemaan sellaista.
Tyytyminen ei välttämättä tarkoita negatiivista, vaan se voi olla myös sitä, että löytää arjesta kauneutta ja pieniä onnen hetkiä, Luukkonen toteaa. Kalle Niskala / Yle
"Se on minun Raamattuni"
10-vuotiaana Luukkonen luki Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin. Teoksesta tuli hänelle niin tärkeä, että hän lukee sen vähintään kerran vuodessa ja on nimennyt tyttärensä Elmaksi kirjan roolihenkilön mukaan.
– Kirja naurattaa ja itkettää syvästi joka kerta. Se on minun Raamattuni.
Täällä Pohjantähden alla sai Luukkosen kiinnostumaan historiasta.
– Linnan ihmiskuva, kieli, tietty kohtalonomaisuus, karuus. ihmisen paini on aina painia jonkun isomman kanssa. Ne tekevät minuun pysäyttävän vaikutuksen. Yleensä en kauheasti arvosta palkintoja, mutta kyllä Linna olisi nobelinsa ansainnut.
Kokkolan kaupunginteatterissa esitettävä Päämäärä on Juha Luukkosen kolmas Linna-tulkinta. Hän on aiemmin ohjannut Tuntemattoman sotilaan Kajaanin kaupunginteatterissa ja Täällä Pohjantähden alla -näytelmän Vaasan ja Seinäjoen kaupunginteattereissa.
"Tyyli muuttui hiukan, tematiikka hyvin vähän"
Juha Luukkonen löytää Linnan kaikista kirjoista yhtäläisyyksiä.
– Päämäärä alkaa lauseella: "Aurinko nousee. se näkee tutun näyn". Tuntematon sotilas loppuu: "Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä". Täällä Pohjantähden alla melkein loppuu, että “Päivä oli tehnyt kierroksensa…”
– Ihminen vastaan kohtalo, ihminen vastaan Jumala, ihminen vastaan yhteiskunta. Ne ovat kaikissa Linnan teoksissa läsnä. Hiukan hänen tyylinsä muuttui, mutta tematiikka hyvin vähän.
Linnan hahmoissa on voimaa, sisua ja sitkeyttä.
– Mennääs mokoma suon yli että heilahtaa. Että ei anna periksi, taistelee, etsii oikeasti vastauksia eikä heti ensimmäisessä käänteessä luovuta. Linna myös poikkeuksellisella tavalla ymmärtää, että draaman käyttövoima on ristiriita. Eli kuvatessaan rauhaa hän tekee sen kuvaamalla julmaa konfliktia eli sotaa.
"Joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen"
Väinö Linnan syntymästä tulee 20. joulukuuta 2020 kuluneeksi sata vuotta.
Luukkoseen Väinö Linna vaikuttaa joka päivä.
– Pyrin tekemään valintoja, joiden puolesta Linna puhuu eli kunnioittamaan toista ihmistä, näkemään pienessä, köyhässä, kipeässä ja rumassa ihmisessä kauneutta ja ihmisarvoa. Pyrin myös ymmärtämään sen, että se joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen uudelleen, Luukkonen sanoo.
Entä kumpi on parempi? Elää elämä niin, että on päämäärä vai tyytyminen siihen mitä on?
– Ikuisuuskysymys. Järkeni sanoo, että en saa vastausta, mutta tiedän sen, että olen onnellisempi pyrkiessäni löytämään kuin että en pyrkisi.
Janne Storm vetelee punaisten lankojen päässä olevia mustia kapuloita vasemmalta oikealle, ylös ja alas. Mieleen tulee jonkinlainen voimistelijan ja kapellimestarin yhdistelmä. Isolla näytöllä näkyy vuosilukuja, vihreää käyrää ja tietokoneanimaatioita. Korviin tarttuu outoja ääniä, joita voisi kuvitella kuulevansa tulevaisuuteen sijoittuvan scifi-elokuvan yhteydessä.
– Tämä puuuu- ääni tulee yön ja päivän lämpötilavaihtelun tasaisuudesta. Maan pyörimisnopeuden taajuus on kuultavissa tuosta lämpötilaerosta, ja samalla voi huomata, että kun kesäisin alkaa olla hieman lämpimämpää, alkaa yläsävelsarjoja tulla lisää, Storm kertoo.
Tällä tavalla toimii Janne Stormin dataa ääneksi muuttava Resonata-installaatio. Storm on hankkinut installaatiota varten erilaisia datapaketteja, joista yksi liittyy säähän.
– Periaatteessa mikä tahansa signaali, joka kulkee ylös ja alas, on muutettavissa ääneksi – sillä tavallahan ääni juuri toimii. Olen halunnut tutkia, millaisen kokemuksen esimerkiksi lääketieteellinen mittaus tai ilmastodata voi tarjota, jos sen muuttaa ääneksi – sen sijaan, että sitä vain lukisi pitkää numerolistana. Minua kiinnostaa, onko kokemus intuitiivisempi, jos koko listan kuuleekin äänenä.
Janne Stormia kiinnostaa datapakettien muuttaminen ääniksi. Jussi Mankkinen / Yle Resonata-installaatiossa dataa on muutettu ääneksi, jota on nopeutettu jopa 26-miljoonakertaiseksi. Jussi Mankkinen / Yle
Storm on muuttanut ääniksi sekä ihmisen sisäavaruutta että kosmisia ulottuvuuksia, kuten sensoreilla mitattua unta ja aurinkokuntamme planeettojen koordinaatteja. Koska planeetat kiertävät tasaista kehää, niiden kohdalla rytmi on selviö, mutta rytmiä löytyy myös yllättävistä yhteyksistä, kuten lääketieteestä ja hermostosairauden datasta.
– Neuropatia-nimisestä hermostosairaudesta löytyy selkeä biitti – sitä ajattelee, että ihmisen kohdalla rytmiä syntyy, kun kaikki on hyvin, mutta tässä tapauksessa asia on päinvastoin, Storm pohtii.
Janne Stormin mukaan datan kuvaamisen hyöty äänenä liittyy korvan valtavaan resoluutioon ja sen kykyyn erottaa toistuvia malleja, vaikka ne tapahtuisivat niinkin nopeasti kuin kymmenen kertaa sekunnissa.
– Uskon, että datan ja tiedon sisäistämisessä kuulo voisi olla hirveän hyvä väline myös sellaisilla alueilla, joissa sitä ei aiemmin ole käytetty.
Emil Sanan ja Katilyne Roelsin Trapped-teos hyödyntää elekroakustisen harpun manipuloituja ääniä. Jussi Mankkinen / Yle
Harpun yllättävät ulottuvuudet
Resonata-installaatio on yksi esimerkki Sibelius-Akatemian Musiikkiteknologian laitoksen uusista kokeiluista. Laitoksen toimenkuvaan kuuluu etsiä uudenlaisia äänitys- ja tuotantotekniikoita sekä tuoda yllättäviä näkökulmia musiikkiin, jossa elektroninen ja akustinen kohtaavat.
Esimerkiksi perinteikkääksi ja yksioikoiseksikin soittimeksi mielletystä harpusta saadaan taiottua varsin yllättäviä ääniä, jos sille tielle lähdetään. Emil Sanan ja Katilyne RoelsinTrapped-teoksessa harppu kokeekin elektronisen muodonmuutoksen looppien ja kerroksittaisten äänien avustamana.
– Ihmisillä on valitettavasti edelleen hyvin stereotyyppinen käsitys siitä, millainen harppu on soittimena, ja mitä sillä oikein voi tehdä. Semminkin, kun jo nykyisessä klassisessa musiikissakin harpun puuosia voidaan koputella, tai esimerkiksi kynsiä voidaan vedellä kieliä pitkin, harpisti Katilyne Roels toteaa.
Roelsin mukaan harppuilmaisua pystyisi huoletta laventamaan vieläkin ennakkoluulottomampiin suuntiin.
– Harpulla voisi aivan hyvin soittaa rock-musiikkia. Itseasiassa kokeilimmekin sitä jo soundeilla, joihin ei harpun kohdalla ole aiemmin totuttu.
Katilyne Roelsin mukaan ihmisten mielikuvat harpusta ovat usein varsin stereotyyppisiä. Jussi Mankkinen / Yle Emil Sana ja Katilyne Roels harjoittelemassa Trapped-teosta Helsingin Musiikkitalossa. Jussi Mankkinen / Yle Emil Sanan läppäriä käytetään live-esityksissä. Jussi Mankkinen / Yle Emil Sanaa kiinnostaa musiikkiteknologian lisäksi elokuvamusiikki. Jussi Mankkinen / Yle
Trappedin kohdalla työnjako on selkeä: Roels soittaa elektroakustista harppua, jonka ääniä Sana muokkaa ja manipuloi tietokoneella.
– Soitan koskettimia, mutta tavallaan myös minä soitan samalla harppua, koska tässä teoksessa muokkaan kyseisen soittimen ääniä – sekä etukäteen nauhoitettuja osioita että paikan päällä soitettuja, Emil Sana kertoo.
Sanan mukaan Trapped liittyy vahvasti elokuvamusiikin traditioon.
– Olen kiinnostunut siitä, että musiikin avulla kerrotaan tarina. Trapped on kappale, jossa on mukana myös tunnetta, eikä se jumiudu kokonaan tekniikkaan tai teknologiaan.
Otso Lähdeojan ja Alejandro Montes de Ocan projektissa dj-dekki muuttuu soittimeksi.
Jussi Mankkinen / Yle
Tulevaisuudessa musiikkiteknologia pienenee entisestään
Musiikillisia kokeiluja voi tehdä myös käyttöliittymän kautta. Otso Lähdeojan ja Alejandro Montes de OcanELECTRONS ON THE BEAT! : RE-plugged - projektissa yhdelle hengelle suunnitellun dj-dekin takana operoikin kaksi käsiparia.
– Tässä on nimenomaisena tarkoituksena muuttaa perinteinen dj-dekki soittimeksi ja luovaan toimintaan liittyväksi työkaluksi. Äänimateriaali on omaamme, ja live-esitykseen kuuluu improvisaatiota, Otso Lähdeoja kertoo.
Lähdeojaa kiinnostaa tällä hetkellä etenkin digitaalisen aikakauden yhteismuusikkous.
– Erilaisten digitaalisten laitteiden kautta voidaan välittää muusikkojen keskinäistä tekemistä ehkä hieman eri tavalla kuin klassisen tai instrumentaalimusiikin traditiossa.
Kahden käsiparin kohtaamisia yhdelle käsiparille tarkoitetulla laitteella.
Jussi Mankkinen / Yle – Projektissamme on kyse on elektroakustisesta improvisoinnista. Olemme myös "häkänneet" eli muokanneet tätä laitetta hieman, eli se kontrolloi myös syntetisaattoria, Alejandro Montes de Oca kertoo.
Jussi Mankkinen / Yle
Ääneksi muutettua dataa, manipuloitua harppua ja kokeellisia käyttöliittymiä – mihin suuntaan musiikkiteknologia tulevina vuosina katsoo?
Sibelius-Akatemian Musiikkiteknologian laitoksen äänityksestä ja äänituotannosta vastaavan lehtorin Miikka Huttusen mukaan kaikki ainakin pienenee.
– Tällä hetkellä ammattimainen musiikkistudio mahtuu läppäriin, parin vuoden kuluttua se sujahtaa kännykkään. Musiikin tekeminen on mullistunut, ja koneoppimisen ja automatisaation myötä siitä tulee tavalliselle ihmiselle entistäkin helpompaa. Tietokone auttaa säveltämään ja miksaamaan musiikkia siten, että laatu hipoo ammattijälkeä.
Miikka Huttunen mukaan koneoppiminen ja automatisaatio saavat aikaan sen, että lähitulevaisuudessa kuka tahansa pystyy tekemään ammattimaista musiikkia. Jussi Mankkinen / Yle
Parikymmentä vuotta sitten tilanne oli vielä hyvin erilainen
– Aloitin täällä opiskelun vuosituhannen vaihteessa. Tuolloin jotakin teknistä asiaa laskettiin isolla tietokoneella, joka saattoi rumpsuttaa päiväkausia. Nyt samat asiat ovat työaseman liitännäisiä, jotka voidaan tuosta vain napsauttaa päälle, ja jotka tekevät saman asian sekunneissa, Miikka Huttunen toteaa.
Huttunen itse kokee tämän hetken nykyteknologian kuumaksi perunaksi käyttöliittymät.
– Nykyinen konemusiikki menee helposti siihen, että on läppäri ja hiiri tai dj-laitteet, mutta reaaliaikainen tekeminen voi olla haastavaa. Klassisen musiikin instrumenteissa on melko selkeä käyttöliittymä, jonka kautta tulee myös esityskäytäntö, mutta kuinka konemusiikkiin saisi performanssin tuntua?
Mittava Eemu Myntin taideteoskokoelma on siirtymässä yksityisomistuksesta Ähtärin kaupungille. Kokoelman hankinnan mahdollistavat kaupungin kulttuuripalveluiden kehittämiseen osoitetut perintövarat.
Jyväskyläläinen kamarineuvos Erkki Fredrikson on tarjonnut kaupungille ostettavaksi 83 Myntti-aiheista taideteosta.
Kyseessä on Vaasassa sijaitsevan Tikanojan taidekodin kokoelman jälkeen suurin yksityinen Eemu Myntti -taidekokoelma.
Fredrikson on toivonut, että kokoelma säilyy yhtenäisenä ja että kaupunki sijoittaisi sen Pirkanpohjan taidekeskukseen Ähtäriin. Ähtärin kaupungin sivistys- ja hyvinvointilautakunta hyväksyi viime viikolla kokoelmasta tehdyn tarjouksen. Teoskauppa toteutuu, kun lautakunnan päätös on saanut lainvoiman.
Erkki Fredrikson otti Ähtäriin yhteyttä kuukausi sitten. Fredrikson on vuosikymmenien aikana kerännyt laajan kokoelman Eemu Myntin ja tämän puolison, Eva Bremer-Myntin, taidetta.
Eemu Myntin syntymästä tuli perjantaina kuluneeksi tasan 130 vuotta.Tikanojan taidekodin arkisto Vaasassa
Mynttien ateljee sijaitsi Peränteellä
Taiteilija Emil (Eemu) Alexander Myntti syntyi 27.11.1890 Vaasassa. Myntti tunnetaan erityisesti muotokuvistaan ja ekspressiivisestä, voimakkaasta ja värikkäästä ilmaisutavastaan. Hänen vaimonsa (Ruth) Eva Bremer-Myntti oli taiteilija, jonka sisko Anni oli naimisissa taidemaalari Hugo Simbergin kanssa.
– Myntit ja Simbergit viettivätkin Ähtärissä yhdessä kesän 1917 ja kenties tuolloin paikkakunnasta viehättyneet Myntit hankkivat myöhemmin Peränteen Liesjärven rannalta ateljeena toimineen vapaa-ajan huvilan, Ähtärin kaupunki kertoo tiedotteessaan.
Eemu Myntti kuoli elokuussa 1943 Helsingissä. Eva Bremer-Myntti jäi puolisonsa poismenon jälkeen asumaan Peränteelle ja toimi myöhemmin ähtäriläisen kuvanveistäjä, professori Eero Hiirosen ensimmäisenä taideopettajana.
– Pirkanpohjan taidekeskuksen perustajana puolestaan tunnettu Hiironen (1938–2018) muisteli Evaa suurella lämmöllä. Kaupunki ja Pirkanpohjasäätiö riemuitsevat yhdessä eräänlaisen ympyrän sulkeutumisesta.
Ähtärin kaupungille siirtyvä taidekokoelma sisältää yli kolmekymmentä Eemu Myntin toteuttamaa muotokuvaa, grafiikkaa, akvarelleja sekä myös kehystämättömiä töitä. Kokoelmaan kuuluu seitsemän Eva Bremer-Myntin teosta ja lisäksi yksi Eemu Myntistä tehty muotokuva alankomaalaiselta taiteilija Jan van Herwijneneltä.
Ähtärin kaupunki on päättänyt, että kokoelma tullaan nimeämään keräilijänsä mukaisesti Erkki Fredriksonin kokoelmaksi.
Helsingin Kaupunginteatteri peruu kaikki esityksensä 31. joulukuuta asti.
Peruutuksen syynä ovat 18. joulukuuta asti jatkuvien yleisötilaisuuksien rajoitusten aiheuttamat muutokset sekä epävarmuus epidemiatilanteen kehitykseen liittyen, teatteri kertoo tiedotteessaan.
– Neuvottelut henkilöstön edustajien kanssa ovat sujuneet erittäin hyvässä hengessä, ja uskon että löydämme kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun tämän viikon aikana, kertoo teatterinjohtaja Kari Arffman tiedotteessa.
Teatteri on yhteydessä peruttujen esitysten asiakkaisiin ja hyvittää liput asiakkaille.
Kaupunginteatterin marraskuun lopulla käynnistyneet koko henkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut jatkuvat vielä tällä viikolla.
Saammeko esitellä Suomen Matildat. Alma Järvensivu, 9, ja Villa Murtagh, 8. He ovat onnenpekkoja. Heidät on valittu vuorottelemaan Tampereen Työväen Teatterin Matilda-musikaalin pääroolissa.
Tytöt ovat tienneet rooleistaan keväästä asti, mutta uutinen on pitänyt pitää salassa. Se on ollut paitsi hankalaa myös ärsyttävää. Ainakin Alma Järvensivun mielestä.
– Olisin halunnut kertoa kaikille ihan heti. Meille kuitenkin sanottiin, että sitten, kun sen lopulta saa paljastaa, se on vain isompi ilo.
Villa Murtaghin isä on Irlannista ja siellä asuvat isovanhemmatkin. Villa on kyllä pitänyt rooliuutisen omana tietonaan, mutta vaikuttaa siltä, että isä on saattanut livauttaa omille vanhemmilleen.
– No eihän sinne Irlantiin pidä salaisuutta pitää, kun eivät ne sitä jaa. Eivät ne sitä tänne Suomeen postita, Villa Murtagh puolustaa.
Ja oikeassahan hän on.
Tytöt ovat käyneet elokuusta alkaen Matilda-koulua yhdessä muihin rooleihin valittujen lasten kanssa. Koulun tarkoitus on valmentaa parikymmentä 8–12-vuotiasta näyttelijänalkua edessä olevaan ensi-iltaan. Se koittaa syyskuussa 2021 Tampereella.
Matildana nähdään silloin myös Helinä Puusa, 11. Hän ei päässyt harjoituksiin, joissa Yle vieraili sunnuntaina.
Matildan rooleihin valituilla tytöillä on erityistaitoja. Molemmat soittavat pianoa. Sen lisäksi Alma Järvensivu (vas.) harrastaa ringetteä ja Villa Murtagh osaa akrobatiaa.Juha Kivioja / Yle
Pieni tyttö uhmaa tyranniaa
Matilda on monella tavalla poikkeuksellinen musikaali. Se nostaa erityisesti tytöt keskiöön. Pääroolissa on viisivuotias Matilda, joka kokee elämässään suurta vääryyttä.
– Matilda kertoo tytöstä, jonka vanhemmat ovat tosi ilkeitä ja julmia. He eivät yhtään välitä Matildasta. Kun Matilda pääsee kouluun, se ei ole kiva paikka. Siellä on julma rehtori, neiti Trunchbull, joka tekee pahaa lapsille, Järvensivu analysoi.
Musikaali perustuu Roald Dahlin (1916–1990) samannimiseen lastenkirjaan. Matilda on briteille klassikko, vähän kuin Peppi ruotsalaisille, ylivoimainen tyttö, joka ei aikuisia kumartele. Siinä missä Peppi loistaa voimalla, Matilda pärjää lukeneisuudella, mielikuvituksella ja nokkeluudella.
– Matilda rakastaa lukemista. Sen isä on hirveän ilkeä ja repii Matildan kirjoja. Isä käskee Matildaa katsomaan vain tv:tä. Matilda ei siedä sitä, oppii lukemaan aikaisin ja alkaa kertoa satuja muille, Järvensivu luonnehtii.
Matilda päättää uhmata aikuisten auktoriteetteja ja korjata asiat oikein päin. Hän asettuu vanhempiensa ja rehtorin tyranniaa vastaan ja saa muutkin lapset nousemaan kapinaan.
Tim Minchinin säveltämä Matilda-musikaali kantaesitettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2010. Siitä kasvoi ilmiö, joka teki lapsinäyttelijöistään tähtiä, voitti seitsemän Olivier-palkintoa, päätyi myös Broadwaylle ja rohmusi viisi Tony-pystiä. Kaikki teatteatterimaailman huomattavimpia saavutuksia.
Jos korona ei olisi sulkenut Lontoon West Endin teattereita, musikaali pyörisi Lontoossa paraikaa.
Voit katsoa alkuperäisen Lontoon Matildan trailerin täältä.
– Matilda on älykäs teos. Siinä on paljon sanaleikkejä, musiikki on polveilevaa. Tarvitaan älykäs lapsi hahmottamaan kaikki se hienous, mitä musikaaliin on kätketty, sanoo kapellimestari Joonas Mikkilä.Juha Kivioja / Yle
Tuleva hengästyttää jo ennakkoon
Myös pojilla on merkittäviä rooleja musikaalissa. Matildan kanssa samaa koulua käy Bruce, jota kauhea rehtori rankaisee muun muassa pakkosyöttämällä suklaakakkua.
Brucen roolissa vuorottelevat Tampereella Henry Huttunen, 11, ja Väinö Muje 10.
Huttunen haki mukaan mummin vinkistä ja vaikuttui luettuaan kirjan.
– On hienoa, että pieni tyttö uskaltaa astua eteenpäin ja sanoa tuollaiselle rehtorille, joka ei ole kunnioittava, että tämä ei ole ok.
Muje on näytellyt jo useissa teatteriesityksissä, mutta kertoo silti hyppineensä ja pomppineensa ilosta, kun kuuli päässeensä mukaan Matildaan.
Molemmat pojat arvelevat ennakkoon, että ihan helppoa ei tule olemaan.
– Näytteleminen, laulaminen ja tanssiminen samaan aikaan hengästyttää. Se on varmasti vähän vaikeata, mutta kyllä sen sitten oppii, kun mennään ajassa eteenpäin, Muje tiivistää tunnot.
Alma Järvensivulle (oik.) Matildaan pääseminen oli unelma. – Minusta on aina lähtenyt ääntä. Tykkään hirveästi laulaa ja näytellä, hän sanoo. Myös Murtagh pitää teatterista, laulamisesta ja tanssimisesta. – Tuntuu kivalta. Vähän jännittää. Juha Kivioja / Yle
Valtaosa hakijoista oli tyttöjä
Musikaalissa on poikkeuksellisen paljon lapsirooleja. Lasten täytyy osata laulaa, tanssia, näytellä suvereenisti ja kannatella tarinaa.
– Se on todella vaativa. Siinä on kaarta ja tunnetiloja, myös voimakkaita, jopa rajuja ja negatiivisia, luonnehtii koreografi Jari Saarelainen.
Samaa mieltä on kapellimestari Joonas Mikkilä. Musiikki on tarttuvaa ja melodista, mutta ei helpoimmasta päästä.
– Matilda lukeutuu vaikeimpiin mahdollisiin lasten kanssa tehtäviin musikaaleihin. Jo alkuteos, Roald Dahlin teksti, on lukijaansa haastava. Se on älykäs. Siinä on sanaleikkejä. Siinä käsitellään isoja aiheita ja varsinkin Matilda käy läpi valtavan kokoisia tunteita, Mikkilä sanoo.
Vaikeusasteesta huolimatta tai kenties juuri sen vuoksi musikaaliin haki mukaan 500 lasta. Joukossa oli poikia 87 ja tyttöjä yli 400.
Mihin raati kiinnitti huomiota? Kapellimestarille oli tärkeätä, että lapset pystyvät välittämään tunteita musiikin kautta, että heistä löytyy herkkyyttä.
Koreografi puolestaan etsi joukosta katseen kiinnittäviä persoonia.
– Kuka on kiinnostava lavalla ja sinut itsensä kanssa, kenestä välittyy se, että hän kuuluu näyttämölle, kenessä on heittäytymistä ja rohkeutta hypätä erilaisiin mielikuvitusmaailmoihin, Saarelainen luettelee kriteereitä.
Musikaaliin valittiin 20 lasta. He ovat harjoitelleet Matilda-koulussa elokuusta alkaen.Juha Kivioja / Yle
Matilda-koulu alkoi ennen harjoituksia
Lapsilla on paljon vauhdikkaita numeroita. Matildalla on maagisia voimia ja siksi hänestä piti löytyä tietynlaista mystiikkaa.
– Meille tulee kolme hyvin erilaista Matildaa. He näyttelevät saman tarinan, mutta siihen tulee eri vivahteita riippuen siitä, kuka roolia tekee. Yksi on selkeästi nuori, toinen luonteeltaan enemmän analysoiva. Kaikissa on jotain, jota on kiinnostavaa seurata näyttämöllä, koreografi Saarelainen sanoo.
Matilda-koulussa opetellaan helmikuussa alkavien varsinaisten harjoitusten alkuun asti perustaitoja: liikkumista ja ilmaisua puhuen ja laulaen.
– Paketti on niin iso, että lapsille pitää antaa työkaluja. On tärkeä, että lapsille luodaan turvallinen ympäristö, jotta heillä on mukavaa, koreografi Saarelainen sanoo.
– On ainutlaatuista saada seurata lasten kasvua ensimmäisestä pääsykoekerrasta siihen, kun he ottavat suuren näyttämön haltuunsa. Matka on pitkä ja hieno, sanoo koreografi Jari Saarelainen.Juha Kivioja / Yle
"Elämä ei ole reilua"
Kapellimestari Joonas Mikkilälle Matilda osoittautui käänteentekeväksi. Hän on nähnyt sen viisi kertaa Lontoossa ja kerran Malmössä. Ensimmäinen kerta vei jalat alta.
– Meillä kaikilla on joku juttu, joka on merkittävä oman matkan varrella. Minulle se on Matilda, joka sytytti intohimon ja rakkauden musiikkiteatteria kohtaan. Nyt olen tehnyt tätä työtä kuusi vuotta ammatikseni, Mikkilä sanoo.
Musikaalilla on sanoma. Alma Järvensivun mielestä aika montakin.
– Kaikkeen löytyy aina ratkaisu. Sitä pitää vain hetken etsiä. Toinen on se, että muista ihmisistä pitää huolehtia.
Villa Murtagh lisää, että vaikka Matilda on surullinen ja yksinäinen tyttö, hän ottaa ohjat omiin käsiinsä ja alkaa keppostella.
– Matildan opetus on se, että elämä ei ole reilua. Jos joku kiusaa, asiat pitää muuttaa.
Tampereella nähdään Matildasta uusi ja erilainen versio. Sen ohjaa Samuel Harjanne. Ensi-ilta on 9.9.2021 Tampereen Työväen Teatterissa.
Keskustele aiheesta 1.12. kello 23 asti.
Silloin, kun muut käyvät läpi ensemble-numeroita Matildoilla eli Alma Järvensivulla (vas.) ja Villa Murtaghilla on aikaa tehdä merkintöjä partituuriin.Juha Kivioja / Yle
Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Francis Ford Coppola vierailee Helsingissä joulukuussa. Coppola on Suomessa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (Kavi) ja Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen vieraana 8.–12. joulukuuta.
Coppola on yksi tunnetuimmista yhdysvaltalaisista elokuvantekijöistä. Hänet tunnetaan erityisesti Kummisetä-trilogiasta.
Coppola työskentelee vierailullaan Aalto-yliopiston elokuvaopiskelijoiden kanssa. Opiskelijat kohtaavat Coppolan tapahtumassa, jonka tavoitteena on löytää tuoreita sisältöjä ja näköaloja elokuvaan. Opiskelijat suunnittelevat tapahtuman sisällön ja vetävät keskustelut pääosin verkon kautta.
Vierailunsa aikana Coppola pitää lauantaina 12. joulukuuta Kino Reginassa keskustelutilaisuuden, johon ei koronarajoitusten vuoksi oteta yleisöä.
